1948-08-14-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALUNEN VUKKOLEHTl)
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Reglstered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-slvulsena, slsäl-täien
parasta kaimokirjalllsta luettavaa kaikilta äloUta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:.
1 vuosikerta $3.00 f vuosikerta $3.75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta 2.25
3 kuukautta 1.00 '
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta .$4.50 6 kuukautta $2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä faiaksu etukäteen.
Aslamlehllle myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekillie tarkolcetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
10o-f02 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69
LIEKKI SUDBUBY. ONf.
• •
Toimituksen kulmasta
Uckin ystävät ja kynäilijät, mitähän nyt oikein tehtäisiin
— pantaisiinko toimeen kirjoituskilpailu, tahi vain kir-joitustalkoo,
tai eikö mitään?
Siitä on pitkä aika kun Liekillä oli viimeksi kirjoituskilpailu.
Tietenkin silloin oli siihen aihetta: saada siten enemmän
ja tavallista parempaa avustusta, kiihoitttia kynäilijöitä
kunnian sekä palkinnon, rahan voimalla. Sehän ön kUpaiilujen
tarkoitus. Saatiinkin sillä tavalla muistaaksemme parikymmentä
kirjoitusta, enimmäkseen aika hyviä, ja niin tuli tarkoitus
täytetyksi, .irvostelukomitea arvosteli kirjoitukset ja
määräsi palkinnot. Se on vaikea ja erittäin arkaluontoinen
tehtävä—valita ensinnäkin se "paras** monista jotenkin samanarvoisista
kirjoituksista, jos sitten seuraavien kanssa vähän
paremmin selviääkin. Siinä joutuu ratkaisun tekemään
melkein arvalla. Niinpä sitten käy, että monet kirjoittajat
salaisesti loukkaantuvat, tuntevat joutuneensa väärinarvostel-luiksi,
epäoikeutetusti syrjäytetyiksi, ja seuraus on — la-maannus,
kirjoituskaluttomuus, joka voi kestää vuosikausia.
Tämä seikka on aina kilpailujen jälkeen ilmennyt ja se on
psykologisesti \mmärrettävis,sa. "Sdlaincn on ihminen. Siis
kirjoituskilpailu on tilapäisesti hyvä apu, mutta jälkiseurauksiltaan
ei niinkään hyvä kuin sitä luulisi. Sen on kokemus
näyttänyt.
Käsitämme nykyiset vaikutteet kirjoituksiin, vapaaseen
avustukseen nähden — nimittäin pitempiin kirjoituksiin, kertomuksiin
ja novelleihin, esim. noin sivun käsittäviin tai sitä
pitempiin nähden, jotka vaativat enemmän vaivaa; pakina-palat
on toinen juttu. Nykyään on ihmisillä yleensä enemmän
työtä, enemmän ajankulutusta ja mielenkiintoa siihen. Ja kun
^n enemmän työtä, niin on myöskin enemmän elämänmahdol-lisuuksia
itsekohtaisine harrastuksinecn, niihin liittyvine ajatuksineen,
elämännautinnoineen, huveinecn jne. Tästä varmaan
johtuu monien kynäilijöittemme kirjoitusharrastusten
syrjäytyminen toisarvoisempien asiain joukkoon. Eiköhän
asia ole näin? —
Siis jos kirjoituskilpailua nykytsin ajateltaisiin, lamauttavista
jälkiseurauksistaan .huolimatta, niin se pitäisi panna
toimeen aikaa vastaavalla "rahan voimalla".
Mutta on eräs toinen ajatus, jossa ehkä asiallinen avus-iustahto
ilman lamauttavia seurauksia tuottaa yhtä hyvän
tuloksen, ja se on — kirjoitustalkoo. Talkoitahan pidämme yhtenään.
Niillä avustamme naapureitamme ja ystäviämine ja
erittäin kauniina ja voimakkaana se ilmenee monissa yhteistoiminnoissamme:
rakennamme kokoushuoneita, urheilukenttiä
jne. Mikäs estäisi Liekin kyiiäilijäystävien panemasta toimeen
tällaisia tdkoota lehtensä hyväksi — sillä seurauksella,
että varastoon tulisi kasa hyviä kirioituksia pitempää aikaa
varten? —
Puhuimme tästä asiasta tapamme mukaan näin vapaasti.
Mutta jätämme sen vielä "hautumaan**, ystäviemme - ajateltavaksi,
ja palaamme siihen toiste, ehkäpä aivan tosissamme
asiaankuuluvine smunnitelminccn, huomioituna se, että täUe
sarjalle on saatava oma "leimansa**. — .4P.
Kunnia on toimeliaisuuden kiihotin, ja jos jätätte sen
pois. niin pelkkä hyvä yksinään on kiusallinen ja katkera. —
Näin sanoi Sallustius. Mutta Sydney Smith sanoi samasta vä-
Aän toisin: — Karta häepää, mutta älä etsi kunniaa, sUlä ci
mikään tule niin kalliiksi kuin se.
Me, kansa, olemme olleet hitiH karjalauma, jota on ajettu
ja kytketty ja syötetty mitä on haluttu, kunnes olemme veka-nasti
uskoneet olevamme jotakin alempaa ihmisroiua, /oOe ei
kuulu kaikki se elimin hyvyys, josta toiset nauttivat. Ihmekö
siis, jos auringon valoon vedetty totuus joitakin hirvittää.
Vanha Yaioforni
On syksy. Ilta hämärtää.
Pilviä tuuli lennättää. ;
Mut* jalustallaan uljaana vaan
valotorni seisoo paikallaan.
Aurinko viel* hetken poistaa,
kultareunoin pilvet loistaa
ja aaltoihin painuu ktätakerä,
sillan kauniimman yli veden vetää.
Jo pimeys peittää rantaa,
vaan Valotorni myös valoa antaa,
kauaks katsoo pilkin järven pintaa,
miss* vatjat uhkaa, myrskyt reuhtoo.
Yön myrskyissä laiva'kulkee,
pimeys sen syleilyynsä sulkee.
Vaan tietä näyttää valotorni vakaa.
Sen muistan vielä vuotten takaa.
Sua kaipaan vielä, mennyt aika,
kun valko purjeet kiiti aaveen lailla,
kuin haaksi kenkien laiva kulki,
kuvan ikuisen mun sieluuni sulki.
Taas juurellasi seison myrsky-yönä,
suojaa etsin sinusta mä vielä.
Mä heikko oön, sä seisot lujana^
vanha valotorni, menneen muistona.
VÄINÖ PERRY.
Suomen kaimoluistelumestari
opettaa Copper Oliivissa
Kymmenkertainen Suomen kauno-
Imstelinmestari Marcits B. Nikkanen
New York Figure Sating Clubista toimii
opettajana siinä kaimpluistelukou-lussa,
joka» on sitten iidnakuun alkupäivien
ollut käynnissä Copper Cliff
Figure Skating Stanley Stadiumilla, jatkuen
tämän kuun loppuun saakka. Koulussa
on noin 75 «^pilasta Ylidysvaltain
ja C^adan eri kaupungeista ja heidän
joukossaan on muutamia paikallisiakin
. kaunoluistelun opiskelijoita, jopa suomalaisiakin,
kohnen opettajan ohjattavina.
Huomatuimpia suomalaisista op-pilaista
lienSevät miss Joy<;e Salo Sud-burysta
ja miss Jean Broijer St. Cathe-rinesta,
sillä kumpikin ovat harrastaneet
kaunoluistelua jo muutamien Vuosien
ajan. Mr. Nikkanen toimii miss Broi-jerin
opettajana.
Nikkanen on harrastanut kauijpluis-telua
jo noin 30 vuoden ajan. Suomessa
ollessaan kuului hän Helsingfors
Skridskoklubiin ja voitti Suomen mestaruuden
ensimmäisen kerran vuonna
1927, jonka jälkeen hän on voittanut
kaunoluistelumestaruiiden kaikkiaan
10 kertaa, viimeksi vuonna 1946. Hänen
veljensä ön olut myöskin hyvin menestyksellinen
kaunoluistelija, joka on voittanut
Suomen mestaruuden myöskin
monta eri kertaa.
Hj-vin nuorekkaalta vaikuttava Suomen
mestari kertoo, että hän lähti Suomesta
kesällä 1946 New Yorkiin. Hän
on sen jälkeen toiminut käunoluistelun
opettajana New Yorkin Madison Square
Gardenissa, sittemmin Torontossa
ja nyt Copper Cliffissä. Kun täkäläinen
kesäkoulu päättyy, lähtee hän sen jälkeen
perheensä kera New Yorkiin ja
palaa sieltä jälleen Torontoon, jossa hänen
on työskenneltävä sopimuksen mukaisesti
vielä kaksi vuotta s&äläisen
Oranite Clubin käunoluistelun opettajana.
Hän on runsaastji maailmaa kiertänyt
mies. Ottaessaan osaa kaunoluis-telukilpailuihin
on hän vieraillut lukuisissa
Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa,
jopa Canadassakin, jossa hän oli
1932 Montrealin maailmanmestaruuskilpailuissa,
sijoittuen neljänneksi.
Nikkasen perhe, vaimonsa AlU, os.
Koljonen, kaksi poikaa ja tytär, majailevat
luisteli jäin leirillä (Blue Lan-temissa)
Trout Lakella. Hän sanoo
viihtyvänsä täällä erittäin hyvin, asim-to-
ym. vaukeuksisla huolimatta, Viih-tyväisyj^
tä lisää varmaankin se tosiasia,
eitä hänen appiukkona tri H.
Koljonen asuu myös täällä, Sudburys-sa.
IRJA WILKMAN:
Terveisiä Savilinnasta
^T/^AI kaikki tamperelaiset tietävät, mikä on Savilinna?
Se on yksikertoksinen vaatimaton puurakennus
talahdessa, sisältää 20 pienenpuoleista hellahuonetta
muuta. Ja kuitenkin siellä sen olemassaolon vuosikjTnni(
on syntynyt ja kasvanut sellaiset määrät kansalaisia, että
ni kaupunkimme suurista ja monikerroksisista kivi. ja
vilinnoistakaan ei kykene siinä suhteessa sen kanssa ki!
• maan. Talon alkuvuosina 40—50 vuotta sitten laske
siellä yhfaikaa olleen 116 laSta! Osa näistä lapsista, m
keski-ikäisiä ja sen sivuuttaneita, oli eräänä lauantai-fl
kokootttuntit ihuistelemaah köyhän lapsuutensa elämysrft
ta aikoja. Minulle, sivullisenakin, tuotti suurta nautii
saada olla mukana tuossa ratkiriemullisessa kokouksessa
selvästi todisti, että iloinen tyytyväisyys ja huumori jai
kohota köyhästä maaperästä yhtä rehevänä ja elitfvoimais
kuin Tikkaudella ruokitussa ympäristössä.
Erikoisesti haluaisin huutaa eläköötä Savilinnan sis
. kaille ja viisaille äideille, jotka hyvin vaikeissa ja alkupe
sissä oloissa uurastivat perheittensä eteen ja yrittivät kas\
taa raisuista ja elämää pulppuilevista tenavistaan ahke
kunnon kansalaisia. Savilinnassa pidettiin silloin \iiden 1;
sen perhettä vallan mitättömänä, sillä suurimmassa eli Xiei
sen perheessä oli lapsia kaikkiaan 15. Jotta oli siinä
milla urakkaa järjestäessään ruokaa ja vaatetta sellaiselle p
kueelle, ja kasvatuspuoleenkin yritettiin sentään kiinnitt
tarpeellista huomiota. Kasvatusmetodit olivatkin siihea ;
kaan hyvin suoraviivaisia ja tehokkaita. Ei silloin kersoj
myönnetty mitään tuittuilu- eikä uhmakausia. Selkäsauno
armettiin aina tarpeen vaatiessa, eiyätkä ne nähtävästi olfe jä
täneet asianomaisiin mitään luonteenvikoja eikä kompleksej
Vitamiinit ja muut elämäneliksiirit eivät siihen aikaan myo
kään tuottaneet minkäänlaista lisähuolta, ne saatiin ihnan t
ajattelemisia suoraan leivästä ja auringosta.
Meidän nykyajan ihmisten, jotka olemme pakahtua ai
tauteen, kun vuokralautakunta "sulloo" meille alivuokralaia
yhden huonetta kohti, on mahdoton kuvitella, että esim. 1!
henkinen perhe saattoi tukditumatta säilyä 20 neliön hdla
huoneessa, jossa ei ollut edes avattavaa ikkunaa! Ja mei
dän, joilla on vesijohdot seinissä, silmiä häikäisevät sähkön
lot ja kaikenmaailman langat ja loorat nurkissa vonkumassa
eikä sittenkään ole hyvä, on terveellistä todeta, miten suuren
moisesti savilinnalaiset perheet selkisivät taloudenhoidostaai
ilman näitä kulttuurin kauniita kukkasia. Silloin ei iosm
tunnettu käsitteitä ahtaus ja kiire! Askareet ennätettiin suo
rittaa ja vieraalle oli aina tilaa. Niinpä juuri Xiembelli
kuulemma saivat mustalaiset ja nappikauppiaat aina yösijaa
_ Mitään helloja ei myöskään alkuaikoina Savilinnassa ollut, oli
vain peltimuuri, jonka keittoaukkoon vain yksi pata kerrallaan
sopi kiehumaan, ja ruoanlaitto sujui aivan mainiosti.
Huonekaluja ei ymmärrettävistä syistä mahtunut huoneisiin
kuin välttämättömimmät pöydät ja tuolit sekä ennen kaikkea
sänkyjä, pääasiassa sivustavedettäviä sohvasänkyjä, joissa
sitten tenavia nukkui pitkin ja poikin. Rientolan perheessä,
jossa oli vähemmän lapsia, oli sen sijaan huonekaluja sitä
enemmän: kokonaista kolme piironkia ja kaksi ompelukonetta.
Lahden perhe taas'kuului Savilinnan "noblessiin". heillä
kun oli urkuharmooni ja tualettipiironki, joita muiden perheiden
tenavat saivat joskus käydä töllistelemässä.
Talvella vedettiin vesi saaveilla Näsijärvestä avannosta
ja kesällä kaivolta Satakunnankadun päästä. Isommat lapset
tavallisesti toimivat vesivalakkoina ja mitä lienevät näillä
retkillään konstailleet. Muistettiin vain. että kerrankin
Niemisellä, kun äiti juuri nosti kuupalla vettä kahvipannuun
vierasta varten, hyppäsi vesinaposta lattialle iso rupisamraai-ko,
ja lapset hävisivät pihalle kuin puhallettuina, niin että
pani epäilykset kallistumaan varmalle taholle.
Sähkö oli sellainen ylellisyys, josta ei osattu uneksiakaaa
Öljylampulla nähtiin vallan kovasti. Pahinta oli. että kca
isommat lapset iltapimeällä palasivat riijuureisuiltaan, di tulitikkuja
ja, lamppuja mahdoton löytää talkkunavatien. koulo-kirjojen
ja muun sekamelskan keskeltä. Sillä pöydällä o5
aina paljon tavaraa, kun mitään säilytyspaikkoja ei iM
Huoneissa oli vain yksi kaappi. Ja tuntuu suorastaan arvotukselta,
miten sinne saattoi mahtua toistakymmentäheiA»»
perheen vaate- ja ruokavarasto,
Monia vaatekertoja ei perheenjäsenillä tosm oliotkaan
sillä pienillä palkoilla ei juuri muuta ostettu kuin leipää bfih
genpitimiksi. Mutta vaateasiassakin sentään jotenkin p»f'
jättiin. M.m. saatiin FinlaysonilU ostaa pala5ia, em-äns»
kapeita kankaansuikaleita, joista äidit huushollin väli-ssa ea-nättivät
ommella lapsilleen välttämättömimmät vaatekappaleet.
Tosin ne kai joskus vaikuttivat eriskummallisilta-kapa
kerrankin, kun Niemisellä oli juuri pesty la5ten\-aatt«^
ta ja levitetty uunin eteen kuivumaan, tuli vicrxs ja i h n^
li: "Ai, Nicmiskä on värjännyt matonkuteita!" M}^
vanhoja säkkejä saatiin siHoin tällöin ostaa hah-alla ja ni^
tulikin mainioita alusvaatteita. Niinpä Maija muistaa
kin äitinsä paidan, jossa oli tekstit: "Loimaan mylly
"Kunnantyöläiset".
Myöskään koulun jnhlnn eivät Savflinnan lapset toe»
siVu z LAUANTAINA, TELOKUUN IA PÄIVXJ^Ä, I94«
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 14, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-08-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480814 |
Description
| Title | 1948-08-14-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALUNEN VUKKOLEHTl) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario. Reglstered at the Post Office Department, Ottawa, as second class matter. Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-slvulsena, slsäl-täien parasta kaimokirjalllsta luettavaa kaikilta äloUta. TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:. 1 vuosikerta $3.00 f vuosikerta $3.75 6 kuukautta 1.75 6 kuukautta 2.25 3 kuukautta 1.00 ' SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta .$4.50 6 kuukautta $2.50 ILMOITUSHINNAT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä faiaksu etukäteen. Aslamlehllle myönnetään 15 prosentin palkkio. Kaikki Liekillie tarkolcetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 10o-f02 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBUBY. ONf. • • Toimituksen kulmasta Uckin ystävät ja kynäilijät, mitähän nyt oikein tehtäisiin — pantaisiinko toimeen kirjoituskilpailu, tahi vain kir-joitustalkoo, tai eikö mitään? Siitä on pitkä aika kun Liekillä oli viimeksi kirjoituskilpailu. Tietenkin silloin oli siihen aihetta: saada siten enemmän ja tavallista parempaa avustusta, kiihoitttia kynäilijöitä kunnian sekä palkinnon, rahan voimalla. Sehän ön kUpaiilujen tarkoitus. Saatiinkin sillä tavalla muistaaksemme parikymmentä kirjoitusta, enimmäkseen aika hyviä, ja niin tuli tarkoitus täytetyksi, .irvostelukomitea arvosteli kirjoitukset ja määräsi palkinnot. Se on vaikea ja erittäin arkaluontoinen tehtävä—valita ensinnäkin se "paras** monista jotenkin samanarvoisista kirjoituksista, jos sitten seuraavien kanssa vähän paremmin selviääkin. Siinä joutuu ratkaisun tekemään melkein arvalla. Niinpä sitten käy, että monet kirjoittajat salaisesti loukkaantuvat, tuntevat joutuneensa väärinarvostel-luiksi, epäoikeutetusti syrjäytetyiksi, ja seuraus on — la-maannus, kirjoituskaluttomuus, joka voi kestää vuosikausia. Tämä seikka on aina kilpailujen jälkeen ilmennyt ja se on psykologisesti \mmärrettävis,sa. "Sdlaincn on ihminen. Siis kirjoituskilpailu on tilapäisesti hyvä apu, mutta jälkiseurauksiltaan ei niinkään hyvä kuin sitä luulisi. Sen on kokemus näyttänyt. Käsitämme nykyiset vaikutteet kirjoituksiin, vapaaseen avustukseen nähden — nimittäin pitempiin kirjoituksiin, kertomuksiin ja novelleihin, esim. noin sivun käsittäviin tai sitä pitempiin nähden, jotka vaativat enemmän vaivaa; pakina-palat on toinen juttu. Nykyään on ihmisillä yleensä enemmän työtä, enemmän ajankulutusta ja mielenkiintoa siihen. Ja kun ^n enemmän työtä, niin on myöskin enemmän elämänmahdol-lisuuksia itsekohtaisine harrastuksinecn, niihin liittyvine ajatuksineen, elämännautinnoineen, huveinecn jne. Tästä varmaan johtuu monien kynäilijöittemme kirjoitusharrastusten syrjäytyminen toisarvoisempien asiain joukkoon. Eiköhän asia ole näin? — Siis jos kirjoituskilpailua nykytsin ajateltaisiin, lamauttavista jälkiseurauksistaan .huolimatta, niin se pitäisi panna toimeen aikaa vastaavalla "rahan voimalla". Mutta on eräs toinen ajatus, jossa ehkä asiallinen avus-iustahto ilman lamauttavia seurauksia tuottaa yhtä hyvän tuloksen, ja se on — kirjoitustalkoo. Talkoitahan pidämme yhtenään. Niillä avustamme naapureitamme ja ystäviämine ja erittäin kauniina ja voimakkaana se ilmenee monissa yhteistoiminnoissamme: rakennamme kokoushuoneita, urheilukenttiä jne. Mikäs estäisi Liekin kyiiäilijäystävien panemasta toimeen tällaisia tdkoota lehtensä hyväksi — sillä seurauksella, että varastoon tulisi kasa hyviä kirioituksia pitempää aikaa varten? — Puhuimme tästä asiasta tapamme mukaan näin vapaasti. Mutta jätämme sen vielä "hautumaan**, ystäviemme - ajateltavaksi, ja palaamme siihen toiste, ehkäpä aivan tosissamme asiaankuuluvine smunnitelminccn, huomioituna se, että täUe sarjalle on saatava oma "leimansa**. — .4P. Kunnia on toimeliaisuuden kiihotin, ja jos jätätte sen pois. niin pelkkä hyvä yksinään on kiusallinen ja katkera. — Näin sanoi Sallustius. Mutta Sydney Smith sanoi samasta vä- Aän toisin: — Karta häepää, mutta älä etsi kunniaa, sUlä ci mikään tule niin kalliiksi kuin se. Me, kansa, olemme olleet hitiH karjalauma, jota on ajettu ja kytketty ja syötetty mitä on haluttu, kunnes olemme veka-nasti uskoneet olevamme jotakin alempaa ihmisroiua, /oOe ei kuulu kaikki se elimin hyvyys, josta toiset nauttivat. Ihmekö siis, jos auringon valoon vedetty totuus joitakin hirvittää. Vanha Yaioforni On syksy. Ilta hämärtää. Pilviä tuuli lennättää. ; Mut* jalustallaan uljaana vaan valotorni seisoo paikallaan. Aurinko viel* hetken poistaa, kultareunoin pilvet loistaa ja aaltoihin painuu ktätakerä, sillan kauniimman yli veden vetää. Jo pimeys peittää rantaa, vaan Valotorni myös valoa antaa, kauaks katsoo pilkin järven pintaa, miss* vatjat uhkaa, myrskyt reuhtoo. Yön myrskyissä laiva'kulkee, pimeys sen syleilyynsä sulkee. Vaan tietä näyttää valotorni vakaa. Sen muistan vielä vuotten takaa. Sua kaipaan vielä, mennyt aika, kun valko purjeet kiiti aaveen lailla, kuin haaksi kenkien laiva kulki, kuvan ikuisen mun sieluuni sulki. Taas juurellasi seison myrsky-yönä, suojaa etsin sinusta mä vielä. Mä heikko oön, sä seisot lujana^ vanha valotorni, menneen muistona. VÄINÖ PERRY. Suomen kaimoluistelumestari opettaa Copper Oliivissa Kymmenkertainen Suomen kauno- Imstelinmestari Marcits B. Nikkanen New York Figure Sating Clubista toimii opettajana siinä kaimpluistelukou-lussa, joka» on sitten iidnakuun alkupäivien ollut käynnissä Copper Cliff Figure Skating Stanley Stadiumilla, jatkuen tämän kuun loppuun saakka. Koulussa on noin 75 «^pilasta Ylidysvaltain ja C^adan eri kaupungeista ja heidän joukossaan on muutamia paikallisiakin . kaunoluistelun opiskelijoita, jopa suomalaisiakin, kohnen opettajan ohjattavina. Huomatuimpia suomalaisista op-pilaista lienSevät miss Joy<;e Salo Sud-burysta ja miss Jean Broijer St. Cathe-rinesta, sillä kumpikin ovat harrastaneet kaunoluistelua jo muutamien Vuosien ajan. Mr. Nikkanen toimii miss Broi-jerin opettajana. Nikkanen on harrastanut kauijpluis-telua jo noin 30 vuoden ajan. Suomessa ollessaan kuului hän Helsingfors Skridskoklubiin ja voitti Suomen mestaruuden ensimmäisen kerran vuonna 1927, jonka jälkeen hän on voittanut kaunoluistelumestaruiiden kaikkiaan 10 kertaa, viimeksi vuonna 1946. Hänen veljensä ön olut myöskin hyvin menestyksellinen kaunoluistelija, joka on voittanut Suomen mestaruuden myöskin monta eri kertaa. Hj-vin nuorekkaalta vaikuttava Suomen mestari kertoo, että hän lähti Suomesta kesällä 1946 New Yorkiin. Hän on sen jälkeen toiminut käunoluistelun opettajana New Yorkin Madison Square Gardenissa, sittemmin Torontossa ja nyt Copper Cliffissä. Kun täkäläinen kesäkoulu päättyy, lähtee hän sen jälkeen perheensä kera New Yorkiin ja palaa sieltä jälleen Torontoon, jossa hänen on työskenneltävä sopimuksen mukaisesti vielä kaksi vuotta s&äläisen Oranite Clubin käunoluistelun opettajana. Hän on runsaastji maailmaa kiertänyt mies. Ottaessaan osaa kaunoluis-telukilpailuihin on hän vieraillut lukuisissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, jopa Canadassakin, jossa hän oli 1932 Montrealin maailmanmestaruuskilpailuissa, sijoittuen neljänneksi. Nikkasen perhe, vaimonsa AlU, os. Koljonen, kaksi poikaa ja tytär, majailevat luisteli jäin leirillä (Blue Lan-temissa) Trout Lakella. Hän sanoo viihtyvänsä täällä erittäin hyvin, asim-to- ym. vaukeuksisla huolimatta, Viih-tyväisyj^ tä lisää varmaankin se tosiasia, eitä hänen appiukkona tri H. Koljonen asuu myös täällä, Sudburys-sa. IRJA WILKMAN: Terveisiä Savilinnasta ^T/^AI kaikki tamperelaiset tietävät, mikä on Savilinna? Se on yksikertoksinen vaatimaton puurakennus talahdessa, sisältää 20 pienenpuoleista hellahuonetta muuta. Ja kuitenkin siellä sen olemassaolon vuosikjTnni( on syntynyt ja kasvanut sellaiset määrät kansalaisia, että ni kaupunkimme suurista ja monikerroksisista kivi. ja vilinnoistakaan ei kykene siinä suhteessa sen kanssa ki! • maan. Talon alkuvuosina 40—50 vuotta sitten laske siellä yhfaikaa olleen 116 laSta! Osa näistä lapsista, m keski-ikäisiä ja sen sivuuttaneita, oli eräänä lauantai-fl kokootttuntit ihuistelemaah köyhän lapsuutensa elämysrft ta aikoja. Minulle, sivullisenakin, tuotti suurta nautii saada olla mukana tuossa ratkiriemullisessa kokouksessa selvästi todisti, että iloinen tyytyväisyys ja huumori jai kohota köyhästä maaperästä yhtä rehevänä ja elitfvoimais kuin Tikkaudella ruokitussa ympäristössä. Erikoisesti haluaisin huutaa eläköötä Savilinnan sis . kaille ja viisaille äideille, jotka hyvin vaikeissa ja alkupe sissä oloissa uurastivat perheittensä eteen ja yrittivät kas\ taa raisuista ja elämää pulppuilevista tenavistaan ahke kunnon kansalaisia. Savilinnassa pidettiin silloin \iiden 1; sen perhettä vallan mitättömänä, sillä suurimmassa eli Xiei sen perheessä oli lapsia kaikkiaan 15. Jotta oli siinä milla urakkaa järjestäessään ruokaa ja vaatetta sellaiselle p kueelle, ja kasvatuspuoleenkin yritettiin sentään kiinnitt tarpeellista huomiota. Kasvatusmetodit olivatkin siihea ; kaan hyvin suoraviivaisia ja tehokkaita. Ei silloin kersoj myönnetty mitään tuittuilu- eikä uhmakausia. Selkäsauno armettiin aina tarpeen vaatiessa, eiyätkä ne nähtävästi olfe jä täneet asianomaisiin mitään luonteenvikoja eikä kompleksej Vitamiinit ja muut elämäneliksiirit eivät siihen aikaan myo kään tuottaneet minkäänlaista lisähuolta, ne saatiin ihnan t ajattelemisia suoraan leivästä ja auringosta. Meidän nykyajan ihmisten, jotka olemme pakahtua ai tauteen, kun vuokralautakunta "sulloo" meille alivuokralaia yhden huonetta kohti, on mahdoton kuvitella, että esim. 1! henkinen perhe saattoi tukditumatta säilyä 20 neliön hdla huoneessa, jossa ei ollut edes avattavaa ikkunaa! Ja mei dän, joilla on vesijohdot seinissä, silmiä häikäisevät sähkön lot ja kaikenmaailman langat ja loorat nurkissa vonkumassa eikä sittenkään ole hyvä, on terveellistä todeta, miten suuren moisesti savilinnalaiset perheet selkisivät taloudenhoidostaai ilman näitä kulttuurin kauniita kukkasia. Silloin ei iosm tunnettu käsitteitä ahtaus ja kiire! Askareet ennätettiin suo rittaa ja vieraalle oli aina tilaa. Niinpä juuri Xiembelli kuulemma saivat mustalaiset ja nappikauppiaat aina yösijaa _ Mitään helloja ei myöskään alkuaikoina Savilinnassa ollut, oli vain peltimuuri, jonka keittoaukkoon vain yksi pata kerrallaan sopi kiehumaan, ja ruoanlaitto sujui aivan mainiosti. Huonekaluja ei ymmärrettävistä syistä mahtunut huoneisiin kuin välttämättömimmät pöydät ja tuolit sekä ennen kaikkea sänkyjä, pääasiassa sivustavedettäviä sohvasänkyjä, joissa sitten tenavia nukkui pitkin ja poikin. Rientolan perheessä, jossa oli vähemmän lapsia, oli sen sijaan huonekaluja sitä enemmän: kokonaista kolme piironkia ja kaksi ompelukonetta. Lahden perhe taas'kuului Savilinnan "noblessiin". heillä kun oli urkuharmooni ja tualettipiironki, joita muiden perheiden tenavat saivat joskus käydä töllistelemässä. Talvella vedettiin vesi saaveilla Näsijärvestä avannosta ja kesällä kaivolta Satakunnankadun päästä. Isommat lapset tavallisesti toimivat vesivalakkoina ja mitä lienevät näillä retkillään konstailleet. Muistettiin vain. että kerrankin Niemisellä, kun äiti juuri nosti kuupalla vettä kahvipannuun vierasta varten, hyppäsi vesinaposta lattialle iso rupisamraai-ko, ja lapset hävisivät pihalle kuin puhallettuina, niin että pani epäilykset kallistumaan varmalle taholle. Sähkö oli sellainen ylellisyys, josta ei osattu uneksiakaaa Öljylampulla nähtiin vallan kovasti. Pahinta oli. että kca isommat lapset iltapimeällä palasivat riijuureisuiltaan, di tulitikkuja ja, lamppuja mahdoton löytää talkkunavatien. koulo-kirjojen ja muun sekamelskan keskeltä. Sillä pöydällä o5 aina paljon tavaraa, kun mitään säilytyspaikkoja ei iM Huoneissa oli vain yksi kaappi. Ja tuntuu suorastaan arvotukselta, miten sinne saattoi mahtua toistakymmentäheiA»» perheen vaate- ja ruokavarasto, Monia vaatekertoja ei perheenjäsenillä tosm oliotkaan sillä pienillä palkoilla ei juuri muuta ostettu kuin leipää bfih genpitimiksi. Mutta vaateasiassakin sentään jotenkin p»f' jättiin. M.m. saatiin FinlaysonilU ostaa pala5ia, em-äns» kapeita kankaansuikaleita, joista äidit huushollin väli-ssa ea-nättivät ommella lapsilleen välttämättömimmät vaatekappaleet. Tosin ne kai joskus vaikuttivat eriskummallisilta-kapa kerrankin, kun Niemisellä oli juuri pesty la5ten\-aatt«^ ta ja levitetty uunin eteen kuivumaan, tuli vicrxs ja i h n^ li: "Ai, Nicmiskä on värjännyt matonkuteita!" M}^ vanhoja säkkejä saatiin siHoin tällöin ostaa hah-alla ja ni^ tulikin mainioita alusvaatteita. Niinpä Maija muistaa kin äitinsä paidan, jossa oli tekstit: "Loimaan mylly "Kunnantyöläiset". Myöskään koulun jnhlnn eivät Savflinnan lapset toe» siVu z LAUANTAINA, TELOKUUN IA PÄIVXJ^Ä, I94« |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-08-14-02
