Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 27, 1952

              lj{,,gston Hug/ie^ - ~^ ^ ^ j ^ minä
^ tunnettu neekerikir^^ /<r fii- koitat p i i s i ä , e t ^ lakia kokimkisuu-ftoilija
Joka fiuvaa teoksissaan tav
lista kansaa ja erikoisesti sorretussa. — isjiin
asemassa olevia tummaihoisia. Hän
on kirjoittanut useita pakinoita, jois­sa
esiintyy mr. Simple, kuten tässä­kin.
"
— Minä en kertakaikkiaan pidä lais­ta!
s^oi Simple tarkoitt^n sekä tuo-mroistuinta,
että poliisia.
_J Miten n i i n ^ k j ^ i n m^
— Siksi, että laki iskee minua vasten
iuonoa. Valkoiselle se -voi langettaa
vain vuoden tuomion, mutta minä saan
samasta jutusta kymmenen vuotta.
--Mutta ellei lakia olisi, vastustdin
minä, niin eihän siniiilla olisi öiitääti, jo­ka
turvaisi oikeyksiasi. ^
Turvaisi, mätki Simple. —• i/aki
turvaa vain vaIkoJste% pikeuksia! Jos
minä huuin lain valv^ojaa apuun nii
hän sanoo minulle: "Mitäb^^^^^
keri?" Eikä suurin osa poliiseista sano
edes 'neekerikään'^ v^an he sah^
; ;"Hei> sinä:mu;sta'kwva^i •
ole mikään löistay^^seiirämies enkä
hyvä puhuja. Muista en ole kaik­kein
typerimpiäkääiii j ä meillä voi­si
olla hauskaa keskenämme. Mui­ta
tässä on esteenä ise; e t t ö kukaan
ole esittänyt meiitä toisillemme!
Lain pitäisi isäätää, että k u k i n saa
itse suorittaa esittelyn Olen ajatel­lut
teitä hyvin paijon jä-tullut sii­hen
tulokseen, että teMn ö^^^ sa­massa
ka4Qtukses5a, J e l n^
yksinäinen. Sus kaksi
naapuria! Miksi emm^ voi^i lyöt-täytyä
yhteen?
- vrrr Jd nijjj^ luulette^j^
smäis^si? |^si^ y i ^ h ^ ^
—:^oska l u e ^ ...
J a c ^ ^ ^ ^ ^ ^ a it^»n§iV että
/jos han m l a |aj^B^^
kaan saanut s a ^
paremmin. V" ^~-•'"^•''.''
Tyttö e i ) h | t i s a i ^ ^
Miehessä öli jot^ldin^
tytti häntä ehk^ täip?^^
tön v a l i ^ v u u s , M ^ ^ a j i ^ ^
oll^ vainjov^^io^
Mu yksinäinen, i l ^ i r i ^ ^ hiljaa^
Tyttö k a t s p l ^ i l t o i ^ s^
eihyray%t. '''/^v:
^ En ole yiflä m p l ^ J^Jin-tehut
yksinäis^yl^^^
. ^ n i , ^ y t t ö \ v ^^
Hän oii .ahiamut/ "tliinän samaoi :
vastauksen Jis^aM <Bi^e^ jtun
iuBtemattmnat
puhuteUeet,}äseMäi^ä5rai^
nut toivotulia^ta\^ä.' N i i ^ ^ ^ t
™. Ja<* l^tr^peasti tois^
^^inä iitahjt J | p ^ :^a^|E^ vu^
^^^^^'"lälleen ! ; ^ |^
P&kasi tavarl^i^^iliqeäj^
koneessaan: jättäisi
^oko v u d k i i ^ ^
Hänellä oU mukanäaH vfikkoleh-ti,
kun hän seuraavana aamuna
nousi raitiov^omuun. Hän asettui
aivan oven viereen, j o t t a voisi pois­tua
vaunusta ketään sivuttamatta.
Hän l u k i ujUsonaisesti suurella
mielenkiinnolla; mutta e i s i l t i tien­nyt
sanaakaan lukemastaan. Hän
toisti hiljaa itsekseen yhtä j a samaa
[ausetta. Lopulta hän tunsi, että
hänen täytyi katsoa ylös.
Ijtto seisoi käytävällä, ihan Jackin
^tumpaikkaa vastapäätä. Tyttö
katsoi suoraan häneen. Hänen s i l -
/öansa olivat hyvin siniset.
— Hyvää huomenta, tyttö h y n i i l i.
^^en ajatellut tuota, W t ä sanoitte
TKT^®"^'^^^ Minä
^ d o n kernaasti voittaa ne . . .
•Niin, minä puhun poliisista.
— Sinulla on huono käsitys laista,
minä sanoin. ,
—- Eipäs, lailla on huono käsitys mi­nusta,
vastasi Simple. Laki pitää kaik­kia
neekereitä rikollisina. Lainvalvoja
Voi siepata minut kadulla jä antaa mi­nulle,
aivan tavalliselle työläiselle, yhtä
kovat r^sut kTiin paatunee rikolli-selle
tai pikkuyai-käälle. En pidä po-
. l i i s i s t ä . ' ' ; \ •
---Sinä taidat puhua siitä laista, joka
vallitsee teUlä siellä etelävaltioissa.
: Mutta täällä pohjoisessa, ei ole sellaista.
) — Pukm siitä laista, joka vallitsee
kaikkidla Amerikassa, ietelässä ja poh-joisessay
vastasi Simple. Minä.olen sitä
nijeltä, ettei poliisi kelpaa mihinkään. Se
sai aikaan epäjärjestyksen Harleiriissa,
kun se ampui sen sotilaan. Otapa vain
esimerkiksi jokin pol*isi sieltä etelästä
tai täältä pohjoisesta: tuskin se on saa­nut
laatat kiinnitettyä, kun se heti yrit-
^iää kokeilla patukkäaYi^ jonkun neeke-
^rin kalloon. 'SäÄon-siniille vieläkin, et­tei
tämä poliisi - kelpaa mihinkään. Jos
^-etisi hyvä niin se ei olisi poliisi.
-^Kuulehan, sanoin minä, sinä yleis­tät
liikaa. Onhan sitä sentään hyviäkin
poliiseja, varsinkin täällä 'New Yorkis­sa.
Itsehän kerroit minulle eräästä kel­po
irlantilaisesta, joka pakoitti jonkun
uppiniskaisen etelästä olevan maitokus­kin
poistumaan autosta, jonka kuljetta­jana
oli neekeri.
— Myönnän, että Harlemissa sattu-neittien
kahakpitten jälkeen on poliisi
muuttunut hiukan paremmaksi. Mut­ta
sittenkin voi kaikki hyvät pioliisitlas^
kea yWen käden sorniiHa, sanoi Simple.
NiTta ori hirveän vähän. '
^ No entä värilliset (»liisit? kysym
minä. ' ; , • •
Poika, huudahti Simpie,värilh*set
5it ovat ehnepkäii^kea: väraiisiä.
; Mutia k kuulostaa
^ • a S v ^ ^ ^ G o ^ J ^ ^ - ^ ^
^ h i o J i i t ^ t a - ^ i ^^ nimkuiii
" o;^rroai,;vastaä^ pgi
\'3rstä\^lle poliisikef^tille, että nuo
kirotut roistot olix^at ryöstäneet minul­ta
kahdeksantoista dollaria ja uhamieet
minua aseellaan. Mutta poliisikersantti
oli kiinnostunut vain siitä, mistä olin
saanut nuo kahdeksantoista dollaria.
Näytin hänelle käsiäni ja sanoin: '^Nä­etkö
närnä känsät. Hankin rahat omal­la
työUäni. En ota lahjuksia enkä va­rasta;'^
Silloin, kersantti alkoi karjua
minulle: f^lä 5?iisasiele, heppu, tai pa­nen
sinut 4jTm*ääh!'' Siksi en mene­kään
enää töistä kertaa poliisilaitokselle.
• - - M u t t a ehkä sinua kohdallaan seu-raa?
vaDa IceitaU ^
' r~ Se ci ole m a ^^
kuin tden neekeri^^^^ ^
~r Valitettavasti df^^^
tä isinä näet i ^ a i k e^ ja ^val-
•koiset^V-^ -i. VI:'
—" Niinhän lakikin tekee, vastasi
Suxgiile.
Milloin laiska kattonsa paikkaa, pou*
dalla se ei vuoda, sateella siellä kastuu.
Paha koira kantaa revityn nahan.
'Kiittämätön ihminen on niinkuin
pohjatuuli.
Älä t uu meille pyhänä, sanoi ren­k
i silakalle.
1^
•^"•f K u T s u \
Täten kutsumme sukulaisia Ja tuttava yiett&mään
: 50-VUOTI S H Ä Ä P Ä I V Ä Ä M M E
syyskuun 28 p:nä, iltapäivällä kello 2 la 6 välisenä aikana ravintolaliuoneis-
* tossamme, 319 Bay Sfei^et. Tulkaa sisään sivuovesta.
; Toivomme näkevänmie sill^^ paljon vaaihoja tuttaviamme.
L Y D I A J A J O H N A A R N IO
^ - ' Arthur, Öntärib:
1
J
K I I T O S
Haluaannie lau&ua mitä syctämellisimmät ik«litk}ksemme niille sukulaisille ja
tuttaville, jotka niin suurena joukkona saapuivat yllättämään meidät syyskuun
7 p:n iltana 25-vuotishääpäivämme ja Naimin syntj^mäpäivänä. tuoden tullessaan
niin kauniita ja kallisarvoisia laihjoja sekä herkulliset pdydän antimet ja kauniin
kaakun.
Emme sanoin voi lausua, mitä merkitsee tällainen ystävyyden osoitus. Emme
unholta sitä milloinkaan.
Mitä kauneimmat kiitolkset kaikille illan ahkerille emännille sekä niille, jotka
otttv€tt osaa lahjaan, vaan eivät voineet saapua.
Kiitos Jhyös niistä raclio-^os^
N<>lala
NAIMIJA TOMI SALMI
Ontario
MiH^mimtmmininfinnHMnimHHNHmiifimiHraimHmiM
Heitä eivät jpelkää muut kuin minunläi-serii,
Tiedäthän itse; ettei väraimenp^^^^
liisi voi iskeä valkoihoista. Juuri .^n-vuoksi
väriUiset järjestyksenvalvojat Is-kevätkin
sitten kakshi verroin, kun saar
vat siihen tiJäisiiuden. ^ Mustat poliisit
ovat vielä:tiini^eäni^ kuin valköise^.
Musta laki 0n h i ^
. _^ «Minä eri voi olla kanssasi nyt ai­van
sapaaa mieltä, miilusta piisi hyvä
jos olisi eiienunä^ polina.
-^Osaatko laskea? kys^i Simple.
V-r-XJsaany '> - •
.^•'•:::'^o näytäK^ at|^n
Useimmissa kaupuh^i^a ei niusta l ^
;saa teijettyätelk^
On turha s ik yrittääkään. Juuri sjksi,
luin iriusta poliisi haluaa ie^j?^ j o n l ^
;:pUtkaari,riiin päästäkseen päämäärään­sä
hänen täytyy ^ j e t a pari k<4m€ :mi- 4
nurilaistani, sillä muuten !iän:dkosk^ :
Sjö. virkai^ennyÄ ^ , v
— ^ Mutta^ jos ei ik)Iiisia irfisi/ niin ku
suojiisi sinua silloin.V2»r^
'lyösräjijtä?/-v'^^"'^''v:^';-^
: ^ Ke^^^ jä vietiin
putipuhtaaksi, mutta läheisyydessä ei
ollut yhtään poliisia. Ei edes autolla
liikkuvaa passipoliisia, sanoi Sunple.
— Ilmoititko sinä mihinkään, että
sinut oH ryöstetty?
— Tein sen silloin, mutta koskaan en
tee sitä toista kertaa. Poliisiasemalla
minua katsottiin arvan sillä silmällä
kuin olisin itse ollut syyllinen. Minul­ta
vaadittiin kaikki henkilöllisyystodis­tukset
ajokortista alkaen sotilaspassiin
saakka. Tän^ä sattui sota-aikana. Ky­syin
heiltä: "Mutta kuinka voin näyt­tää
teille sotilaspassini, kun se kerran
oli juuri siinä lompakossa, joka minulta
ryöstettiin?" Mutta^sensijaan, että oli­sivat
asiaa tutkineet he aikoivat panna
minut telkien taa, koska minulta puut­tui
sotilaspassi.
..m .
m i i H t m i M i INHHNHHINMIMIIIIIIIinHllltll
KIITOS
Parhainunat kiitokset Iqiikille niille tuttaville jotka ottivat
osaa illahyiettpon j a toivat 'lahjoja mi^i^an muuttaessamme omaan
kotiimme elokuun 6 pmä.
Kiitos ittyös lahjoista niillekin, jotka eivät voineet olla saa-
•"'lä. •
Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille j a i l l an emännille.
; MR. J A MRS. K A U K O NIEMI
167 N . H i l l St. Port Arthur, Ontario
PARHAAT
ONNITTELUMME
MARI K A V E K IH
OMAAN KOTIIN
Aira ja Harry
Vehnä ja A l ^n
ViHjp Käven
Saliy,'Staisto, Maria ja
Johan
Lempi ja Wm. Kangassalo
Vieno ja Ilmari Leppänen
ja pojat
Ellen, Anoe, Toini ja
PauIHiU
Sanni Hill
Kfthleje Mauri
Aune Ja Alattl Haveri
Lockerby« Ontario
Kalle Pellinen
Anni ja David Lampinen
Meimi ja Uuno Kaicsonen
E. Rautinen ja pelQae
MaJJa Ja Hislci Li&anen
Aino ja Eeli Kolviila
Helmi ia MHcko CliereK>le8
Vilho Mäntylä.
Marjatta ja Aate pjalammi
^ormai Hainmäki:
M^vlii Jft iUchardi
Xda ja Viljo Ron^
Jtrväi t<eppänen
Anita ia Vt»o
SyYskuun 14 p. 1952
KIITOS
Sydämellihen kiitos teille, sukulaiset ja ystävät, siitä
tosi^llätyksestä jot^«a järjestitte meidän uiU«en kotiimme
syyskuun 14 p:nä.
Kaunis kiitos rahalahjasta ja kauniista kahvipöydästä.
Kiitos lalhjoittajille Jotka «ivat syystä tai toisesta voineet
olla saapuvilla.
Kiitos hommaoi alkuunpanijoille Marttalle, Lempille,
Helmille, Saaralle, Sällille ja Wanupln osuuskaupalle.
Sydämellisesti kiittäen ja aina ystävyydellä muistaen.
MARI KAVEN JA POJAT
Lockei*by, Ontario
Lauantaina, flyyskuun 27.paiTänä, 1952 SSvu 11
1^1
[ t