1948-07-03-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ALKUPERÄI5IMMISSÄ o l o i s s a
avaoliiton rakentaminen tapahtui
luonnollisesti ilman minkäänlaisia menoja,
mikä asianlaita havaitaan vielä
monissa alhaisella sivistysasteella olevissa
kansoissa (muutamissa eskixoissa,
Califomian bonakeissa, komantseissa,
joissakin Uuden Guinean alkuasukkaissa
ja Salomon-saarten asukkaissa). Tavallista
oli silloin vaimon hankinta ryös-,
tämällä, mikä ei erit>'isemmin antanut
aihetU iloiseen perhejuhlaan. Tätä tapaa
käyttivät paikoin v!elä 1700-IuvuI-la
esim. tseremissit: sulhanen ryösti to-vei
«ineen tytön ja jo kotimatkalla hän
todistajain läsnäollessa antautui hänen
kanssaan aviosuhteeseen. Mutta sikäli
kuin kansain katsomusten kehittyessä
aviopuolison ottamista alettiin pitää tärkeänä
tapahtumana, sikäli sitä myös ruvettiin
juhlien viettämään. Xiin saivat
alkunsa häät, ^
Sopivimpana häitten vnettoaikana
ovat monet indo-eurooppalaiset ja suo
«malais-ugrilaiset kansat pitäneet syksyä,
eritoten syystalvea. A\noIiitot olivat
rakennettavat, jos mieli niiden olla
onnellisia, uudella kuulla, ja erittäin
suotuisa oli täyden kuun aika. Monissa
muissa kansoissa kiinnitettiin ja kiinnitetään
hääpäivästä päätettäessä suurta
hliomiota entebiin: kysytään neuvoja
tietäjiltä, tarkastellaan tähtiä jne. V^an-hat
roomalaiset toimittivat auspisioita;
jos jumalat näjrttivät olevan liittoa vastaan,
lykättiin häät, saattoipa koko
puuha rauetakin.
Varsin tavallinen toinnimies niin villi-kuin
sivistyskansainkin naimiskaupois-loin
ottaisi vastaan sitä onnea, jota oma
lapseni saattaa minulle tarjota?
Minulla on pieni toivo jäljellä, mutta
vain toivo — että kohtalo jotenkin tulee
avukseni, joten olen tilaisuudessa sanomaan
lapselleni asian todellisen laidan.
Siitä uneksin, ja ehkä minä kerran säänkin
itkeä kaipuuni oma lapseni sylissäni.
iii
Tänään olen ollut tervehtimässä K y l likkiä.
Siitä olikin "kulunut kokonainen
vuosi, kun viimeksi olin hänen luonaan.
Hän on kovasti varttunut. Hänestä'On
tullut jo suuri tyttö. Hän kantaa oppikoulun
lakkia, josta hän on hyvin
ylpeä. Seisoimme rinnatusten kuvastimen
edessä,
^'Mutta mikä ihme!" hän huudahti,
"miten voikaan tukkamme olla niin samanvärinen
— ia —kasvommekin? ..
Minun täyt\n kiiruhtaa eteiseen kuivaamaan
kvNTieleitäni. Olen niin onnellinen
ia kuitenkin niin onneton. Pitä:-
sihän lapseni onni riittää minulle, mutta
kaikesta huolimatta sj->*ttää minua omatuntoni
väär>ydestä omaa lastani kohtaan.
Minusta tuntuu kuin tahtoisin ko-.
vasti huutaa apua. ar>ua puolelta ja
toiselta — mutta en kuiter.kaan rohkene
sitä tehdä.
sa oli puhemies (johdemies, juohto-mies).
Luonnollista on sekin, että häät
jakautuvat kolmeen osaan: juhlallisuu-
• teen morsiamen kotitalossa eli läksiäi-siin,
morsiusparin saattaminen sulhasea
kotitaloon ja varsinaisiin häihin. Näin
olivat häämenot järjestet3?t jo'muinaisilla
intialaisilla, kreikkalaisilla, roomalaisilla
ja germaaneilla. -
- Varsinaiset hääjuhlamenot voidaan
ryhmittää neljään lajiin: 1) entisten
naimatapojen jäHukaikuihin, 2) pahojen
vounain karkoittamiseen ja toimen-piteisiin,
jotka tarkoittavat menestyksen
hankkimista nuorelle pariskunnalle,
3) menoihm, jotka pyrkivät kuvaamaan
aviositeitä, aviopupliscitten keskinäistä
suhdetta ja vaimon asemaa uudessa
kodissa, 4) häärunojen ja itkujen
laulamiseen sekä morsiamen hsrvästi-jättcön.
Varsin tavallista oa, puhuaksemme
ensinmainittuun lajiin kuuluvista
menoista, että häätavoissa tavataan jäl-kikaikuja
vaimon ryöstämisestä. Muistona-
entisestä-Väkivaltaisesta kuljetuksesta
nosti roomalainen sulhanen morsiamensa
yli kynnyksen kotitaloonsa.
Ehkäpä samaa juurta oli entisten intialaisten,
germaanien ja Itämeren suomalaisten
tapa nostaa morsianta sekä
läksiäisistä lähdettäessä että sulhasen
kotiin tiiltaessa, tällöin useinkin vuodalle
(eläimen nahalle). Johdemies,
jota vielä äsken käjrtettiin skandinaavienkin
häissä, nä3rttää alkujaan olleen
sulhasen etevin apuri morsianta ryöstettäessä.
Tseremissien häissä käyttäjrtyy
noudeväki paikoitellen hyvin varovaisesti
morsiamen kotona: m.m. on emän-män
ensin maistettava ruokia, ennenkuin
se uskaltaa niihin katoja. Morsian
tuodaan kasvot peitettyinä sulhasen kotiin.
Vodjaakkilainen morsian 'kätkeytyy
noudaväeltä, ja kuij tämä on hänet
löytänyt, koettavat kylän pojat ryöstää
hänet hääväeltä ja viedä takaisin kotiin.
Mordvalaisissa havaitaan samanlaisia
temppuja; sulkevatpa siellä noudemie-het
sulhasen kotiväen tupaan pönkän
taa. Onpa häätavoissa-tahdottu nähdä
muistoja ajoilta, jolloin suku tai perhekunta
antoi suostumuksensa tytön miehelle
menoon. Tseremisseillä isä kysyy
tyttäreltään läksiäisten päättyessä, mielihalustaanko
hän menee meihelle, mihin
tytär vastaa: "jos menoni on kansalle
mieliksi, niin on se minullekin".
Muutamilla mordvalaisseuduilla tuli
sulhasen äidin ennen noudeväen lähtöä
käydä kaikkiin morsiamen sukutaloihin
jättämässä leipä. Myöskin muinaisten
saksalaisten oli naimiskauppaan saatava
suostumus, paitsi morsiamelta itseltään,
myöskin hänen vanhemmiltaan
ja sukulaisilta, jotka kihlajaisissa saivat
vastaanottaa sulhasen puolelta morsius-lahjan
(wittum). .aikaisemmin vallin-neeseen
polyadriaan (samalla vaimolla
monta miestä) näyttäisi viittaavan vot-jaakkien
keskuudessa tehty havainto,
että morsiamen vuoteelle pannaan nuk-
M U S T I K A N P O I M U A I N H U Q M I O O N!
Pitäkää huoli siitä, ottä lähetätte laarjaxme oikeaan paikkaan
saadaksexine korkeimmat markkinahinnal. Me maksamme C Pm
expressimaksuosoituksiUa joka päivä.
Saa4Ak9ezuM^ pHoklsesti shekkinlie, lÄhjttiaka* mixsiikluuuM»
SQoraan osoitte«IIai
A N S P A CH
O Suosituksia saa jokaisesta HoTal-pazikin toimistosta.
# Kirjoittakaa niin lähetämme teille lähelTsleimasimen ja
Tirityynyn.
GEO. C. ANSPACH COMPANY LIMITED
74 Colborne St Toronto
kiimaan morsiamen kotona noudeväen
vanhin, mutta sulhasen kotona sen nuorimmat
miehet. Muinaisesta äitivaltai-suudestakin
(matriarkaatista) on vot-jaakkien
j a mordvalaisten häämenoissa
nähty kajastusta. Ensinmainitussa kansassa
puhemies tarjoaa lunnaat kihlattavan
tytön äidille, ja tältä pyytävät
nira isä kum sukulaisetkin lupaa saada
juoda päätetyn kosinnan onneksi- Muu-,
tamalla mordvalaisseudulla morsian
läksiäisissä hyvästellessään esittää osansa
niin, kuin pakottaisivat veljet häntä,
miehelään, jotka tosiaan vievätkin hänet
ulos tuvasta ja istuttavat kärryyn,
tytön kaiken aikaa teeskeiyiellessä vastarintaa.
Jäännöstavaksi niiltä ajoilta,
jolloin isä alaikäiselle pojalleen otti.
täysi-ikäisen tytön vaimoksi, on selitetty
se, että sulhanen muutamalla
mordvalaisseudulla vihkimisen jälkeen^
karkaa kirkosta, peittäytyen johonkin
ulkorakennukseen tai naapurin luo, josta
hän vasta hääväen poistuttua kaime-taan
aittaan morsiamen viereen-
Toiseen lajiin häämenoja luettiin ne,
jotka tarkoittivat pahojen voimien kar-koittamista
ja siunauksen hankkimista
nuorelle pariskunnalle. Muinaiset intialaiset
toimittivat kaikenlaisia manauksia
ja taikatemppuja saattaessaan
morsianta ja sulhasta näiden kotiin. Samaa
kerrotaan entisistä virolaisista ja
suomalaisistakin: edelliset olivat varustetut
miekoilla, joita viuhtoivat ilmassa
•pahojen henkien karkoittamiseksi, jälkimmäiset
varustivat, (morsiamen uhreilla
ja "taikakonuilla"; kopeloipa
morsiamen äiti ennen matkalle lähtöä
sulhasen rekiheiniä hakien niistä noidannuolia
ja vihan panoksia. Laajalle
oli levinnyt t ^ a nostaa morsiamelle,
joka oli jo sulhasen kotiin saapunut,
poika syliin, jotta hän synnyttäisi enemmän
poikalapsia (mm. intialaiset, virolaiset,
inkeriläiset, suomalaiset). Onnea
ja menestystä hankittiin varshi
yleisesti nuorelle pariskunnalle ripKDt-telemalla
joko vain morsiamen tai molempain
päiile maan hedelmiä: Intiassa
riisiä, Kreikassa pähkinöitä ja \'iiku-noita.
Virossa ohria tai kauroja (seuraus
kotieläinten hyvä menestyminen) ja
Suomessa (Salmissa) ohria. Muinaiset -
intialaiset, roomalaiset ja germaanit kuljettivat
morsiamen kolmasti tulen ympäri.
Virossa nuorikko koko hääväen
seuraamana meni erään poltettavaksi
määrät>'n puun luo. Kun tämä oli hakattu
kappaleiksi ja sytytetty palamaan,
kuljetti "peiopois" nuorikon kolmasti
sen ympäri. Suomessa (Salmissa) kiersi
pöytäväksi sekä morsian läksijäisate-rialta
noustuaan kolmasti pöydän ympäri,
jolloin morsiuspojat saattoivat morsianta.
2klutta niissä menoissa, jotka tarkoittivat
onnen tuottamista nuorelle pariskunnalle,
käännytään usein rukouksin,
uhrein ja muinkin keinoin jumalainkin
puoleen (Hudson-saarelaiset, dajaakit,
gondit, patago^ialaiset). - Tavallisesti
pappi (noita, taikuri) suorittaa tämän
puolen menoista (Fitzi- ja Kingsmill-saarelaiset.
tahitilaiset, muinaiset meksikolaiset,
jakuutit, kalmukit y.m.m.).
Roomalaiset toimittivat avioliittoa sol-miessaan
jumalille uhrin, joka kantoi
nimeä libum farreum, sekä lukivat rukouksen.
Confarreatio-nlmisissä avioliitoissa
itse pontifex maximus opetti
sulhaselle ja morsiamelle rukouksia, ja
luulevatpa tutkijat hänen toimittaneen
vihkimisenkin. Kuitenkaan uskonnolliset
menot eivät klassillisessa maailmassa
olleet, edellistä lukuunottamatta,
välttämättömiä avioliiton laillisuudelle.
Sama oli laita alkuaikana kristillisessä
kirkossa (leskillä oli kirkollinen vihkiminen
nimenomaan kielletty), ja vaikkapa
avioliittoa jo 1100-lu\'ulla alettiin
pitää sakramenttina, tuli kirkollinen vih
kimincn vasta 1553 pakolliseksi. Luther
turhaan vastusti tätä toimenpidettä.
Vasta Ranskan vallankumous uudjjy
avasi tien siyiaiavioUitcUe.
Kohnanteen lajun häämenoja luiJ
ne.^ ^tavat, jotka pvTkivät k u v ^
aviositeitä, aviopuolisojen k e s k i^
suhdetta j a vaimon asemaa u u d ^ ^
dissa. ^^Roomalaisilla oli tapana ' U
denlyönti" eli ns. de.xtrarum juncUo^
sanaa temppu on havaittu hinduissa'!
MaUikan - orangbanuwassa. Ceylo ^
veddalaismorsian kääräisee su]w
vyötäisten ympäri, merkiksi siitä, etfi
ovat aviopari, hienon punomansa naj.
ran, jota sulhanen tästä lähin aina taa-taa
yllään.
Juutalaisten kesken avioliitto sai %
kiraaniatullisena aikana täyden
vyytensä vasta sitten, kun sulhanen oE
vihkikatoksen adla ojentanut moraa-mdleen
sormuksen , sanoen: "Tämla
sormuksen kautta olet minulle pyhitetty
Mooseksen ja Israelin lain jälkeea.»
SorapLuksen antoi roomalamenkin Kj.
lauksen merkiksi. Muinaiset saksalai.
""set päättivät liittonsa morsiuslahjaBaj
--jonka sijalle myöhemmin tuli kihlasormus,
minkä sitten kristillinen tapa
POO-luvuUa teki vihkisormuksebi.
Sulhasen ja morsiamen tulevaa yhteenkuuluvaisuutta
kuvaa monien kan-isojen
häätavoissa ateria tai juoma, joa-y
ka he yhdessä nauttivat (navajot, nar
laijilaiset, hovat, hindut, skandinaavit,
virolaiset ym.). Niinpä esim. muutamat
tseremissit saattoivat morsiamsa
kotaan sekä asettaen hänet pöydän taa
sulhasen viereen istumaan tarjosivat
nuorelle pariskunnalle erity-isesti täti
tilaisuutta varten valmistetun kakua,
josta heidän oli kummankin kerran po-raistava.
Muutamissa villikansoissa tyttö
ilmaisee suostumisensa suorittamalla
sulhasen kodissa joitakin vaimolie kuuluvia
toimia: narrinjeri-kansassa kantamalla
halkoja miehen majaan, Loaa-goneekereissä
keittämällä pari niöka-
- lajia. Roomalaisten morsiussaatossa orjattaret
kantoivat vertauskuvina vaimon
tulevista tehtävistä rukkia villoi-neen
ja värttinää värttinäpuineen.
Mutta havaitaanpa häämenoissa tapoja,
jotka pyrkivät osoittamaan aviopuolisoiden
tulevaa valtasuhdetta. (Germaanilaisilla,
virolaisilla, inkeriläisilli
ja suomalaisilla sulhasilla on ollut tapana
vihkimisen jälkeen koettaa salaa tallata
morsiamen jalalle osoitteeksi nyt
alkavasta herruudestaan. Mutta jcs
morsiamen onnistuikin asettaa jalkanii
ensin sulhasen jalalle, niin tuli suhde
päinvastaiseksi. Miehen herruutu tahdottiin
osoittaa silläkin, kun yllan^ia
kansoissa sulhasen hattu pantiin mor'
siamen päähän. Tämä tapa, joka dit-marilaisLsta
häistä mainitaan 1500-la*
vulta, tunnetaan Suomessa ainakin Lavansaarella,
jossa se kuului •Itku-illan''
eli ensimmäisen hääpäivän ohjelnmn.
Neljänteen lajiin häämenoja luinuM
häärunot, itkut ja hyvästijätön. >'«
useinkin kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Häärunoja laulettiin entL>aikaJ3
paljon suomalaisissa ''häbsä ja 'li^^'
äisissä". Niissä varoitettiin morsianU
unohtamasta äitiä ja isää seka neu\-ot-tiin
nuorta pariskuntaa elämään
nossa ja rakkaudessa. — Itkuvirsiä bu-lavat
naiset kreikanuskoi>ten karjalaisten
häissä. Ne ovat erittäin runö!l'i^
ja kauniita, ja niitä esittäe^-iän iti^
jävaimo ja morsian peittävät kasvo-ja
huivilla ja huojutteleivat kaubkk^ia
seisoen: morsian muistelee l:ip--uute=53
kotia, äidin armaan rakkautta. P
ottaa liikutettuna viimeiset j-unp^^
set lapseltaan-
Kasvot peittävä iso liina el;
kuuluu siis myöskin häänu'n'>ien te*i-jöihin.
Sitä lienee ennen käytt*tt\ O"'^
tetyn morsiamen verhoam:^-t»n.
näyttää olevan vanhaa perua. -
pukeutuivat entisten .kulttui!r:kan53i9.
heprealaisten ja kreikkalaisten mor^
met. Niin Skandinaa^nassa kum Soo-sivu
ro LAl'A^XAlS\ HEINÄKUUN 3 PÄIVÄNÄ, 1943
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 3, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-07-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480703 |
Description
| Title | 1948-07-03-10 |
| OCR text | ALKUPERÄI5IMMISSÄ o l o i s s a avaoliiton rakentaminen tapahtui luonnollisesti ilman minkäänlaisia menoja, mikä asianlaita havaitaan vielä monissa alhaisella sivistysasteella olevissa kansoissa (muutamissa eskixoissa, Califomian bonakeissa, komantseissa, joissakin Uuden Guinean alkuasukkaissa ja Salomon-saarten asukkaissa). Tavallista oli silloin vaimon hankinta ryös-, tämällä, mikä ei erit>'isemmin antanut aihetU iloiseen perhejuhlaan. Tätä tapaa käyttivät paikoin v!elä 1700-IuvuI-la esim. tseremissit: sulhanen ryösti to-vei «ineen tytön ja jo kotimatkalla hän todistajain läsnäollessa antautui hänen kanssaan aviosuhteeseen. Mutta sikäli kuin kansain katsomusten kehittyessä aviopuolison ottamista alettiin pitää tärkeänä tapahtumana, sikäli sitä myös ruvettiin juhlien viettämään. Xiin saivat alkunsa häät, ^ Sopivimpana häitten vnettoaikana ovat monet indo-eurooppalaiset ja suo «malais-ugrilaiset kansat pitäneet syksyä, eritoten syystalvea. A\noIiitot olivat rakennettavat, jos mieli niiden olla onnellisia, uudella kuulla, ja erittäin suotuisa oli täyden kuun aika. Monissa muissa kansoissa kiinnitettiin ja kiinnitetään hääpäivästä päätettäessä suurta hliomiota entebiin: kysytään neuvoja tietäjiltä, tarkastellaan tähtiä jne. V^an-hat roomalaiset toimittivat auspisioita; jos jumalat näjrttivät olevan liittoa vastaan, lykättiin häät, saattoipa koko puuha rauetakin. Varsin tavallinen toinnimies niin villi-kuin sivistyskansainkin naimiskaupois-loin ottaisi vastaan sitä onnea, jota oma lapseni saattaa minulle tarjota? Minulla on pieni toivo jäljellä, mutta vain toivo — että kohtalo jotenkin tulee avukseni, joten olen tilaisuudessa sanomaan lapselleni asian todellisen laidan. Siitä uneksin, ja ehkä minä kerran säänkin itkeä kaipuuni oma lapseni sylissäni. iii Tänään olen ollut tervehtimässä K y l likkiä. Siitä olikin "kulunut kokonainen vuosi, kun viimeksi olin hänen luonaan. Hän on kovasti varttunut. Hänestä'On tullut jo suuri tyttö. Hän kantaa oppikoulun lakkia, josta hän on hyvin ylpeä. Seisoimme rinnatusten kuvastimen edessä, ^'Mutta mikä ihme!" hän huudahti, "miten voikaan tukkamme olla niin samanvärinen — ia —kasvommekin? .. Minun täyt\n kiiruhtaa eteiseen kuivaamaan kvNTieleitäni. Olen niin onnellinen ia kuitenkin niin onneton. Pitä:- sihän lapseni onni riittää minulle, mutta kaikesta huolimatta sj->*ttää minua omatuntoni väär>ydestä omaa lastani kohtaan. Minusta tuntuu kuin tahtoisin ko-. vasti huutaa apua. ar>ua puolelta ja toiselta — mutta en kuiter.kaan rohkene sitä tehdä. sa oli puhemies (johdemies, juohto-mies). Luonnollista on sekin, että häät jakautuvat kolmeen osaan: juhlallisuu- • teen morsiamen kotitalossa eli läksiäi-siin, morsiusparin saattaminen sulhasea kotitaloon ja varsinaisiin häihin. Näin olivat häämenot järjestet3?t jo'muinaisilla intialaisilla, kreikkalaisilla, roomalaisilla ja germaaneilla. - - Varsinaiset hääjuhlamenot voidaan ryhmittää neljään lajiin: 1) entisten naimatapojen jäHukaikuihin, 2) pahojen vounain karkoittamiseen ja toimen-piteisiin, jotka tarkoittavat menestyksen hankkimista nuorelle pariskunnalle, 3) menoihm, jotka pyrkivät kuvaamaan aviositeitä, aviopupliscitten keskinäistä suhdetta ja vaimon asemaa uudessa kodissa, 4) häärunojen ja itkujen laulamiseen sekä morsiamen hsrvästi-jättcön. Varsin tavallista oa, puhuaksemme ensinmainittuun lajiin kuuluvista menoista, että häätavoissa tavataan jäl-kikaikuja vaimon ryöstämisestä. Muistona- entisestä-Väkivaltaisesta kuljetuksesta nosti roomalainen sulhanen morsiamensa yli kynnyksen kotitaloonsa. Ehkäpä samaa juurta oli entisten intialaisten, germaanien ja Itämeren suomalaisten tapa nostaa morsianta sekä läksiäisistä lähdettäessä että sulhasen kotiin tiiltaessa, tällöin useinkin vuodalle (eläimen nahalle). Johdemies, jota vielä äsken käjrtettiin skandinaavienkin häissä, nä3rttää alkujaan olleen sulhasen etevin apuri morsianta ryöstettäessä. Tseremissien häissä käyttäjrtyy noudeväki paikoitellen hyvin varovaisesti morsiamen kotona: m.m. on emän-män ensin maistettava ruokia, ennenkuin se uskaltaa niihin katoja. Morsian tuodaan kasvot peitettyinä sulhasen kotiin. Vodjaakkilainen morsian 'kätkeytyy noudaväeltä, ja kuij tämä on hänet löytänyt, koettavat kylän pojat ryöstää hänet hääväeltä ja viedä takaisin kotiin. Mordvalaisissa havaitaan samanlaisia temppuja; sulkevatpa siellä noudemie-het sulhasen kotiväen tupaan pönkän taa. Onpa häätavoissa-tahdottu nähdä muistoja ajoilta, jolloin suku tai perhekunta antoi suostumuksensa tytön miehelle menoon. Tseremisseillä isä kysyy tyttäreltään läksiäisten päättyessä, mielihalustaanko hän menee meihelle, mihin tytär vastaa: "jos menoni on kansalle mieliksi, niin on se minullekin". Muutamilla mordvalaisseuduilla tuli sulhasen äidin ennen noudeväen lähtöä käydä kaikkiin morsiamen sukutaloihin jättämässä leipä. Myöskin muinaisten saksalaisten oli naimiskauppaan saatava suostumus, paitsi morsiamelta itseltään, myöskin hänen vanhemmiltaan ja sukulaisilta, jotka kihlajaisissa saivat vastaanottaa sulhasen puolelta morsius-lahjan (wittum). .aikaisemmin vallin-neeseen polyadriaan (samalla vaimolla monta miestä) näyttäisi viittaavan vot-jaakkien keskuudessa tehty havainto, että morsiamen vuoteelle pannaan nuk- M U S T I K A N P O I M U A I N H U Q M I O O N! Pitäkää huoli siitä, ottä lähetätte laarjaxme oikeaan paikkaan saadaksexine korkeimmat markkinahinnal. Me maksamme C Pm expressimaksuosoituksiUa joka päivä. Saa4Ak9ezuM^ pHoklsesti shekkinlie, lÄhjttiaka* mixsiikluuuM» SQoraan osoitte«IIai A N S P A CH O Suosituksia saa jokaisesta HoTal-pazikin toimistosta. # Kirjoittakaa niin lähetämme teille lähelTsleimasimen ja Tirityynyn. GEO. C. ANSPACH COMPANY LIMITED 74 Colborne St Toronto kiimaan morsiamen kotona noudeväen vanhin, mutta sulhasen kotona sen nuorimmat miehet. Muinaisesta äitivaltai-suudestakin (matriarkaatista) on vot-jaakkien j a mordvalaisten häämenoissa nähty kajastusta. Ensinmainitussa kansassa puhemies tarjoaa lunnaat kihlattavan tytön äidille, ja tältä pyytävät nira isä kum sukulaisetkin lupaa saada juoda päätetyn kosinnan onneksi- Muu-, tamalla mordvalaisseudulla morsian läksiäisissä hyvästellessään esittää osansa niin, kuin pakottaisivat veljet häntä, miehelään, jotka tosiaan vievätkin hänet ulos tuvasta ja istuttavat kärryyn, tytön kaiken aikaa teeskeiyiellessä vastarintaa. Jäännöstavaksi niiltä ajoilta, jolloin isä alaikäiselle pojalleen otti. täysi-ikäisen tytön vaimoksi, on selitetty se, että sulhanen muutamalla mordvalaisseudulla vihkimisen jälkeen^ karkaa kirkosta, peittäytyen johonkin ulkorakennukseen tai naapurin luo, josta hän vasta hääväen poistuttua kaime-taan aittaan morsiamen viereen- Toiseen lajiin häämenoja luettiin ne, jotka tarkoittivat pahojen voimien kar-koittamista ja siunauksen hankkimista nuorelle pariskunnalle. Muinaiset intialaiset toimittivat kaikenlaisia manauksia ja taikatemppuja saattaessaan morsianta ja sulhasta näiden kotiin. Samaa kerrotaan entisistä virolaisista ja suomalaisistakin: edelliset olivat varustetut miekoilla, joita viuhtoivat ilmassa •pahojen henkien karkoittamiseksi, jälkimmäiset varustivat, (morsiamen uhreilla ja "taikakonuilla"; kopeloipa morsiamen äiti ennen matkalle lähtöä sulhasen rekiheiniä hakien niistä noidannuolia ja vihan panoksia. Laajalle oli levinnyt t ^ a nostaa morsiamelle, joka oli jo sulhasen kotiin saapunut, poika syliin, jotta hän synnyttäisi enemmän poikalapsia (mm. intialaiset, virolaiset, inkeriläiset, suomalaiset). Onnea ja menestystä hankittiin varshi yleisesti nuorelle pariskunnalle ripKDt-telemalla joko vain morsiamen tai molempain päiile maan hedelmiä: Intiassa riisiä, Kreikassa pähkinöitä ja \'iiku-noita. Virossa ohria tai kauroja (seuraus kotieläinten hyvä menestyminen) ja Suomessa (Salmissa) ohria. Muinaiset - intialaiset, roomalaiset ja germaanit kuljettivat morsiamen kolmasti tulen ympäri. Virossa nuorikko koko hääväen seuraamana meni erään poltettavaksi määrät>'n puun luo. Kun tämä oli hakattu kappaleiksi ja sytytetty palamaan, kuljetti "peiopois" nuorikon kolmasti sen ympäri. Suomessa (Salmissa) kiersi pöytäväksi sekä morsian läksijäisate-rialta noustuaan kolmasti pöydän ympäri, jolloin morsiuspojat saattoivat morsianta. 2klutta niissä menoissa, jotka tarkoittivat onnen tuottamista nuorelle pariskunnalle, käännytään usein rukouksin, uhrein ja muinkin keinoin jumalainkin puoleen (Hudson-saarelaiset, dajaakit, gondit, patago^ialaiset). - Tavallisesti pappi (noita, taikuri) suorittaa tämän puolen menoista (Fitzi- ja Kingsmill-saarelaiset. tahitilaiset, muinaiset meksikolaiset, jakuutit, kalmukit y.m.m.). Roomalaiset toimittivat avioliittoa sol-miessaan jumalille uhrin, joka kantoi nimeä libum farreum, sekä lukivat rukouksen. Confarreatio-nlmisissä avioliitoissa itse pontifex maximus opetti sulhaselle ja morsiamelle rukouksia, ja luulevatpa tutkijat hänen toimittaneen vihkimisenkin. Kuitenkaan uskonnolliset menot eivät klassillisessa maailmassa olleet, edellistä lukuunottamatta, välttämättömiä avioliiton laillisuudelle. Sama oli laita alkuaikana kristillisessä kirkossa (leskillä oli kirkollinen vihkiminen nimenomaan kielletty), ja vaikkapa avioliittoa jo 1100-lu\'ulla alettiin pitää sakramenttina, tuli kirkollinen vih kimincn vasta 1553 pakolliseksi. Luther turhaan vastusti tätä toimenpidettä. Vasta Ranskan vallankumous uudjjy avasi tien siyiaiavioUitcUe. Kohnanteen lajun häämenoja luiJ ne.^ ^tavat, jotka pvTkivät k u v ^ aviositeitä, aviopuolisojen k e s k i^ suhdetta j a vaimon asemaa u u d ^ ^ dissa. ^^Roomalaisilla oli tapana ' U denlyönti" eli ns. de.xtrarum juncUo^ sanaa temppu on havaittu hinduissa'! MaUikan - orangbanuwassa. Ceylo ^ veddalaismorsian kääräisee su]w vyötäisten ympäri, merkiksi siitä, etfi ovat aviopari, hienon punomansa naj. ran, jota sulhanen tästä lähin aina taa-taa yllään. Juutalaisten kesken avioliitto sai % kiraaniatullisena aikana täyden vyytensä vasta sitten, kun sulhanen oE vihkikatoksen adla ojentanut moraa-mdleen sormuksen , sanoen: "Tämla sormuksen kautta olet minulle pyhitetty Mooseksen ja Israelin lain jälkeea.» SorapLuksen antoi roomalamenkin Kj. lauksen merkiksi. Muinaiset saksalai. ""set päättivät liittonsa morsiuslahjaBaj --jonka sijalle myöhemmin tuli kihlasormus, minkä sitten kristillinen tapa POO-luvuUa teki vihkisormuksebi. Sulhasen ja morsiamen tulevaa yhteenkuuluvaisuutta kuvaa monien kan-isojen häätavoissa ateria tai juoma, joa-y ka he yhdessä nauttivat (navajot, nar laijilaiset, hovat, hindut, skandinaavit, virolaiset ym.). Niinpä esim. muutamat tseremissit saattoivat morsiamsa kotaan sekä asettaen hänet pöydän taa sulhasen viereen istumaan tarjosivat nuorelle pariskunnalle erity-isesti täti tilaisuutta varten valmistetun kakua, josta heidän oli kummankin kerran po-raistava. Muutamissa villikansoissa tyttö ilmaisee suostumisensa suorittamalla sulhasen kodissa joitakin vaimolie kuuluvia toimia: narrinjeri-kansassa kantamalla halkoja miehen majaan, Loaa-goneekereissä keittämällä pari niöka- - lajia. Roomalaisten morsiussaatossa orjattaret kantoivat vertauskuvina vaimon tulevista tehtävistä rukkia villoi-neen ja värttinää värttinäpuineen. Mutta havaitaanpa häämenoissa tapoja, jotka pyrkivät osoittamaan aviopuolisoiden tulevaa valtasuhdetta. (Germaanilaisilla, virolaisilla, inkeriläisilli ja suomalaisilla sulhasilla on ollut tapana vihkimisen jälkeen koettaa salaa tallata morsiamen jalalle osoitteeksi nyt alkavasta herruudestaan. Mutta jcs morsiamen onnistuikin asettaa jalkanii ensin sulhasen jalalle, niin tuli suhde päinvastaiseksi. Miehen herruutu tahdottiin osoittaa silläkin, kun yllan^ia kansoissa sulhasen hattu pantiin mor' siamen päähän. Tämä tapa, joka dit-marilaisLsta häistä mainitaan 1500-la* vulta, tunnetaan Suomessa ainakin Lavansaarella, jossa se kuului •Itku-illan'' eli ensimmäisen hääpäivän ohjelnmn. Neljänteen lajiin häämenoja luinuM häärunot, itkut ja hyvästijätön. >'« useinkin kuuluvat erottamattomasti yhteen. Häärunoja laulettiin entL>aikaJ3 paljon suomalaisissa ''häbsä ja 'li^^' äisissä". Niissä varoitettiin morsianU unohtamasta äitiä ja isää seka neu\-ot-tiin nuorta pariskuntaa elämään nossa ja rakkaudessa. — Itkuvirsiä bu-lavat naiset kreikanuskoi>ten karjalaisten häissä. Ne ovat erittäin runö!l'i^ ja kauniita, ja niitä esittäe^-iän iti^ jävaimo ja morsian peittävät kasvo-ja huivilla ja huojutteleivat kaubkk^ia seisoen: morsian muistelee l:ip--uute=53 kotia, äidin armaan rakkautta. P ottaa liikutettuna viimeiset j-unp^^ set lapseltaan- Kasvot peittävä iso liina el; kuuluu siis myöskin häänu'n'>ien te*i-jöihin. Sitä lienee ennen käytt*tt\ O"'^ tetyn morsiamen verhoam:^-t»n. näyttää olevan vanhaa perua. - pukeutuivat entisten .kulttui!r:kan53i9. heprealaisten ja kreikkalaisten mor^ met. Niin Skandinaa^nassa kum Soo-sivu ro LAl'A^XAlS\ HEINÄKUUN 3 PÄIVÄNÄ, 1943 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-07-03-10
