1944-12-30-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU.\NTAINA, JQULUKUUX 30 PÄIVÄNÄ 1944
{Canadm suomalaisten viikkolektiy
Publlshed and; printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
• Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter: -
Tilaushinnat:
1 vk,-^....................$2.00
6 kk. 1.10
3 Iclc« . ,,.,',»•••••"•••••••••. «60
1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .$2.50
6 Iclc, • •. <.. • • • •. • • • • • • • • l»40r .
Suomeen ja nluuallfc "uUiomalUe:
1 vk. ....................,$3.00
6 kk. ^ 1.65
Ueklä ilmestyy Jokisen viikon lau.
antaina 12-siyuisena, sisältäen parasta
feaimokirjallista. luettavaa kaikilta aloil-
,ta.
Asiämiehille myönnetään 20'prosenf
tin palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta. ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00: Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 3mnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseeltqi. Erikoishiniiat pysyvistä
Ilmoituksista. Tiiapäisilmoittajien on
lähetettävä. mal?su,etukä.teen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
oh ostettava kustantajan: nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited. ' ; ' ^ -
- Kustantaja ja painaja-: Vapaus Pubr-lishing:
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
• Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
•
F.O« Box 6» Sudbury, Ont
Toimituksen kulmasta
• • • v
Tämän paikan omistamme nyt lek-/
temme ansiokkaille avustajille, kynäilijöillemme,
kyhäilijöillemme — teilr
ie, jotka vuosien varrella ja vuodesta
vuoteen olette olleet luomassa Liekin
sisältöä'. Usein teitä joudumme muistamaan,
mjttta. tässä juhlien aikapa ja:
vuoden päässä,^oman kilvoittelumme
ohella, tulitte erityisesti mideemme.
Vain harvoja, teistä persoonallisesti,
tunnemme, mutta kaikki te olette tul'-
leet tutuiksi, toiset hyvinkin tutuiksi,
tämän lehtemme vulitykseilä. Aivan
kuin 07nan perheen jäseninä teitä, ajat-'
telemme. , *
Niin rupesimme muistelemaan ja
ilman mitään järjestystä piirtelemään
paperille nimiä: j(i nimimerkkejä —
Anna-Liisa, M.eri,^Helena, Aune, Impi
S., Anni, Heta, Lalli, F aari, Anida,
Flossiti Werner Ruusunen, Delfiini,
Anna V., Maantiensetä, Asa, Eevan
tytär, Isqäiti, Lastu, Hilja, Lea Lae,
Moikcri, Saloma, Nick R—la, Spoka-ncn
Kalle, Zaidä, Topias, Irene, Helmi
M. II., Tummu, Robert, Aune-
Maija, F. IV., Harakka, Kottarainen,
Pohjolainen, Eetu, Lyyli Hurnte, Viita
poika, Simo, Aune H:nen, Saimi
L.y^Vainörm^4unerR.—SvW^^^
ncn,A.Kr—ri, Leila, Wm. Falls, Laur
m^R:, Risurannan Jukka, Impi, Sa-su,
BUuha, Väinö R:, Elin, FiayA\ W.,
Sakari Sormenpä-J, H—a, Pikkumus-tay
Tjmlikki, Tiny, Lempi Kankaan-pää\
E. K., Ma^ry Keen, Rennie, H.,'
XuUa, Aune Korby, Topi Mieröla, I- '
^ene N., Aallotar, Sirkka, Vilho Nyf-
$(Jrgi Kustaa Villenpoika, Ulla, Aii-tm)
A, K—la, Obri, Maija Siimes, Ka-t:
ej'v.a, Pirkko, Aino, Siiri, Raulia S.,
Lempi, Femia, Kirsti Kulokanta- Daniel,
Toini S., Senja L., Villi Ruusu, ^
Iris, Hämeen Mimmi, Mary K., Mai-j
», Maija, Della M., Vieno Rauma,
Sirpafscrkkti, Helmi D: M., Arvo Un-dcivall,
Ester Kaustinen, Aleksander,
Erakko, Otto, Ella, Malviina, Laila
iMrson, Udd, Kujuuni, Annie Ruissalo;
Tyyne, Sepän poika, K—a, Toini,
Kanerva, Vihtori Rossi, Hilja K.,
Laina V., VM ja, Mary AfunkQ, Paul
Shults^ MafH H.f Tönö, Mokkeri,
Uarkr, MfffkcttOi IfumUrPck^y mir
(Christine Chaplin Brush, yhdys-
; valtalainen kirjaUija/ syntyi^y^ 1842.
Tämä kertomus on Jiiiijailijan ensi-mäisiä
Ja sat aikanaan suurta-huomio-ta
osakseen huum'orinsa ja etelävaltioiden
henkilökuvausten johdosta).
•Eversti St. Johnin perhe käsitti
eA^^erstin, joka. oli pitkä'ja miellytt^^
' mies, etelän herrasmidien perikuva;
rouva St. Johnin, joka oli solakka ja
veltto ja vihasi pohjoisvaltioita, seOiä.
kolme poikaa, Arthurin, AVilfredin ja
Clarencen, jotka olivat niin toistensa
näköisiä että heidät jatikuvasti seko-tettiin
toinen toisiinsa.
Perheeseen kuuluivat vielä everstin
orpo serkku, Leslie; vaniia ja uskollinen
orja Pompj joka oli kiikkunut
perheen mukana niin huonoina kuin
hyvänikin aikoina; Jasper, Pompuin
pojanpoika, sekä viimeksi, mutta ei
suinkaan vähempimerkityksellisesti
' everstin öopperaviitta: " ; " " '
Tämä rakastettu vaate, viittaVn
mittain, inikä oli niin use"ästi lammit-
, tänyt ja vaatettanut everstin perhettä
ja ollut iperheen mukana öin ja päiVin,
huolettomuuden kuin^murheenkin aikoina,
ei.ollut syönyt heidän ruokaansa
eikä kuluttanut perheen rahaa. Ja
kuitenkin se pii niin tärkeä ettei sitä
mitenkään voida sivuuttaa perheluet--
telosta.
Rouva Douglas, paikallisen tohtorin
vaimo, oli kutakuinkin selvillä
tästä mielenkiintoisesta perheestä jo
silloin, kun hän teki ensimmäisen vle-
, railunsa rouva St. Johnin luo.' Perr
heen hänelle oli esitellyt hänen poi- ,
kansa Ned- Douglas, joka- oli tullut
tuntemaan St. Johnin pojat sunnuntaikoulussa
ja^kotiintullessaan oli antanut
äidilleen ihmeellisen kuvauksen
St. Johnin .poikien tavoista. Ei ihme
että rouva Douglasin mielenkiinto
perheeseen oli "Kerännyt. Olisi kai oikeampaa
sanoa, että rouva Douglasin
uteliaisuus oli herätetty Nedin kuvauksen
johdosta ja: herätetty perinpohjin.
Nediltäj oli: rouva Douglas saanut
tietää, että St. Johnin pojat-, vaikkar
kjn köyhänlarsia, olivat "erikoisia"
kuin. myöskini että; St. Johnin-peihees-sä;
oli neljä poikaa*; kolme valkoista ja
yksi. värillinen ja että perhe oli. aifcair
semmiin asunut eteläsaä, missi olles-^
saan olivat, olleet- "rikkaita kuin keir
sari. ja, omistaneet p,aljon orjia". Ned
myös. tiedottij että. vanhin pojista,
Arthur, oli.sanonut hänelle äitinsä olevan
sairaana ja ettähänen.äitinsä oli-,
si erikoisen mielissään jos rouva
Douglas tulisi .vierailemaan hänen. luonaan
koskahan eioUut nähdyt todell
a R,, Aura, Elisa, KaaleppiK., Hilda,
Fiina, Aili, Pamela y.m.
Pitkäjuli luettelo, ja kuitenkin tunnemme^
että siitä jäi^ pois monta ehkä
hyvinkin usein esiintynyttä jä tuttua
nimeä, jotka eivät satu juuri tällä
hetkellä mieleen- tulemaan eikä ole
muistin virittäjJä kädtn ulottuvilla,
(Tästä-voitte meitä vä/iän moitiskella.)
Teille kaikille haluamme lausua kii-tolUset
tervehdykset ja parltaat uudenvuoden
onnittelut: reipasta mieltä,
hyvää toivoa ja tarmoa. Siinähän
on terveen elämän salaisuus.
Tiedämme^ että Liekin ystävinä te
tulette edelleenkin uhraamaan vapaa-hetkiänne
sen hyvcksi sekä ometksi
huviksenne — hyvän aiheen- mieleen
tt4tm:pistämäiin sen paperille ja Jen-nä^
itmit^, lehdelletiney tulmnsien :>v-tävmne^
il0ksi — AP,
Kirji
CHRISTINE CHAPLIN BRUSH.
Suom. I^R-^^NK'HOLMES.
lista "ladyä" vuoteen» Tämän johdosta
rouva Douglas käsittikin vierailunsa
kuin lähetystyöksi. Mutta
päästyään Nedin hänelle neuvoman
talon kohdalle hän tuli vakuu tetuksi,
että mikäli lähetystyö ofi kysymykses-
• su, hän nähtävästi oli tehnyt;aikamoisen
erehdyksen.; ,St, Johnien asuma
talo oli nimittäin komea ja kaupungin
hienoimmassa osassa. Taloa lähes-tyessääi?
hän huomasi kaksi likaista
valkoista, poika^ ja yhden heitä hiukan
siistimmän värillisen pojan leikki-
•' vän rappusilla> joten häh tiedusteli
. josko rouva St. John asuu täällä. Kyselyynsä
hän heti sai myöntävän vastauksen.
Rouva Douglas tämän jälkeen il-
'maisi henkilölfisyytensä jä pääsi si-
'sään,;tosih neonien kÖöiimellusten jälkeen,
sillä oven käsirivasta oli nuppi
pois ja vasta Jasperin, tummaihoisen
pojan, mokien paremminkin väkivaltaisten
yritysten jälkeen pääsi rouva
Dauglas sisään.
Täällä häntä tervehti piusta mies
joka juuri ali tulossa ylös kellarin ra4>-
puja. Mies ku-marsi kunnioittavasti
rouva Douglasin tiedustellessa josko
hän voisi tavata rouva St. Johnia,
"Kyllä, rouvaj jos fe olette niin hyvä
ja odottatte kunnes avaan-oleske-luhuoneen
oven. iHm, iiuppi näkyy
olevan pois ovesta", jatkoi mustajnies
kuin olisi maailman luohriollisiri asia'
että ovista on käderisijariufiit pois.
Palvelija katosi jonnekin oleskelu-huoneeseeta,
josta alkoi kuulua keskustelun
mutinaa.
Hetken kuluttua kuului sivuun-työnnettävän
oven narinaa jä tuntui
kuin olisi ovi mennyt pois kiskoiltaan.
Sitten aukeni oleskesluhuoneen pääovi
äkkiä kuin olisi nyt juuri huomattu
rouva Dauglasin tulo. Avaaja oli
Pomp.
•Hämmästyttävän oleskeluhuone.
Rullaverhot oli vedetty mahdoUisim-paan
korskeuteensa ja pitsiset sivuver-hot
oli solmeiltu solmuihin.
Huoneessa olevan pianon alla lojui
pari ratsusaappaita ja pianon päällä
. oli pannu, jossa oli kotona yalmistet-tuja
siirappikaranielleja. Pöydällä
oli kulhollinen soppaa. Tuoli, johon
rouva Dauglas istahti, painui kasaan,
joten hän muutti istumaan sohvalle,
jossa oli yhtä mukava: istumapaikka,
kuin sepelikiviläjässä, sillä sohvan vieterit
olivat rikki ja törröttivät sinne^
tänne.
Pomp vetäytyi takahuoneieseen ilmoittamaan
rouvalleen, että rouva
Douglas oli oleskeluhuoneessa.
Kuului silkin kahinaa ja^ tyynyjen
puistelemista. Vaikka ei kuulunutr
kaan puhetta, niin rouva Douglas mielessään
näki' kuinka rouva St. John
antoi ohjetta Pompille haneil kulkiessaan
ratisevassa talossa.
Viimein ilmestyi Pomp sivuun-työnnettävän
oven — jota hän ei voinut
enää sulkea — aukkoon ja pyysi
rouva Douglasia seuraavasti: ''Rouva
Douglas — rouva St. John."
Hienostikalustetun huoneen vuoteessa
puolittain makasi, puolittain
istui rouva St. John. Hän osoitti
rouva Douglasin istumaan huoneessa
olevalle sohvalle, jota rouva Douglas
ensin, varovaisuuden vuoksi, käsillään
tunnusteli.
Rouva St. John oli nuori ja erikoisen
miellyttävännäköinen nainen. Hänen
yläruumistaan peitti kuvikas silk-
.kinen nuttu ja hartioillaan oli pitsi-nen
saali, se ollen edestä kiinni ti-manttineulalla.
. "Ette.voi uskoa kuin iloinen olen
nähdessäni jonkun joka on asunut etelävaltioissa",
v sanoi rouva St. John
matalalla, venyttä^^ '-N^ji.
mä pohjoisvaltiolaiset ovat niin ai-haissyntyisiä,
Oikein vihaan kun
poikaiiii täytyy olla kosketuksissa
"Tieidän kanssaan,— huonosti;
heidän Rapoihinsa. Huomaan
_ ny t jo eron heidän käy töksessään. Uskon
pohjoisvaltiolaisten tyhmyyden
johtavan.paikallisesta rimasta. Sota
teki everstin,elämän hyvin vaikeaksi.
Hän taisteli-ja- taisteli ja sillä aikaa
pbhjpisvaitiolaiset varastivat kaiken
mitä vain käsiinsä saivat. Eversti
menetti-kaikki orjansa ja samoin minä,
lukuunottamatta. Pompia. joka
.• tiesi mikä-oh härielle parasta. Nuo
kiittämättömät oliot — lähtevät karkuun
vaikka me olimme huolehtineet
heisiä sukupolvia .
"Eversti toi meidät kaikki tänne
ja lähti sitten vanhoille kaivoksilleen.
Jä minä olen niin paljon nuorempi
kuin hän että hänen pitäisi olla kotona
ja huolehtia minusta. Olin ainoas-.
taan kuudentoista kun menin hänen
kanssaan naimisiin.
"En koskaan voi oikein hyvin",
hän jatkoi. "Tykkään maata, sillä se
on paljon mukavampaa kuin istumi-
• nen. Ja se Q|I niin kylmääkin täällä,
että en voi pysyä lämpimänä muuta
kuiri vtiöteessa-jä toisinaan en siinäkään.
Pomp! Pomp!"
Roiiva Douglas' oli avonaisesta
ovesta'nähnyt kuinka. Pomp kuorsasi
punasatinisella tuolilla. 'Kuullessaan
itseään huudettavan, kavahti Pomp
pystyyn. > ,
"Poipp, minun jalkani palelevat.
Tuo minulle everstin öopperaviitta.''
Pomp.alkoi etsiä. Hän katsoi ensin
vaatekomeroon,' senjälkeen tuoleille
ja viimein- konttasi nelinkontin sängyn
alle, josta hetken kuluttua konttasi
pois, voitokkaana näyttäen viittaa.
Se oli suuri sininen viitta punaisen
vuorin kanssa ja kaksi kiiltävää
nappia kauluksessa.
Kun. Pomp. oli käärinyt viitan rouvan
jalkojen ympärille ja poistunut
jatkamaan keskeytynyttä untaan, niin
rouva St. John jatkoi arvosteluaan.
Hetken aikaa hän esitteli everstin
serkkua ja kertoi kuinka huonot mahdollisuudet
hänellä on. Saman tien
hän jutteli serkun espanjalaisesta ihailijasta,
nimeltään Cavello. Sen jälkeen
hän huusi Pompin sisään ja määräsi
hänet'kutsumaan neiti Leslien sisään,
,
Pompin lykättyä pääoven auki alkoi,
toisesta huoneesta kuulua jalko-jen
sipsunaa ja Pompin puhe:
"Te käytöstä väillä*»olevat pojat!
Ettekö te osaa käyttäytyä kuin hei-rasmiehet?
Ettekö te tunne Raamattua?
— Muistakaa, teidän isänne ja
äitinne pitää Raamatun pyhänä. Totta
tosiaan, tirkistelemässä avaiinen-reikään
kun vieras rouva on sisällä.
'Johan te olette kuin olisitte kasvatettu
pohjoisvaltioissa."
Huoneeseen saapui neiti Leslie ^t.
John, jonka Pomp oli käynyt kutsumassa.
- Hänen, käytöksensä oli u\o
ja rouva Douglas mielistyi hänc--?ri
heti ensi näkemältä.
"Tämä on everstin serkku josta TIU-nä
teille puhuin", sanoi rouva Si.
John. "Hän on orpo eikä hänellä ole
senttiäkään ralhaa. Weil, toivon, etta
(Jatkoa. seitsemäimeOl sivulla)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 30, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441230 |
Description
| Title | 1944-12-30-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAU.\NTAINA, JQULUKUUX 30 PÄIVÄNÄ 1944 {Canadm suomalaisten viikkolektiy Publlshed and; printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. • Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: - Tilaushinnat: 1 vk,-^....................$2.00 6 kk. 1.10 3 Iclc« . ,,.,',»•••••"•••••••••. «60 1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .$2.50 6 Iclc, • •. <.. • • • •. • • • • • • • • l»40r . Suomeen ja nluuallfc "uUiomalUe: 1 vk. ....................,$3.00 6 kk. ^ 1.65 Ueklä ilmestyy Jokisen viikon lau. antaina 12-siyuisena, sisältäen parasta feaimokirjallista. luettavaa kaikilta aloil- ,ta. Asiämiehille myönnetään 20'prosenf tin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstatuumalta. ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00: Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 3mnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiitoslauseeltqi. Erikoishiniiat pysyvistä Ilmoituksista. Tiiapäisilmoittajien on lähetettävä. mal?su,etukä.teen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset oh ostettava kustantajan: nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. ' ; ' ^ - - Kustantaja ja painaja-: Vapaus Pubr-lishing: Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario • Toimittaja A. Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: • F.O« Box 6» Sudbury, Ont Toimituksen kulmasta • • • v Tämän paikan omistamme nyt lek-/ temme ansiokkaille avustajille, kynäilijöillemme, kyhäilijöillemme — teilr ie, jotka vuosien varrella ja vuodesta vuoteen olette olleet luomassa Liekin sisältöä'. Usein teitä joudumme muistamaan, mjttta. tässä juhlien aikapa ja: vuoden päässä,^oman kilvoittelumme ohella, tulitte erityisesti mideemme. Vain harvoja, teistä persoonallisesti, tunnemme, mutta kaikki te olette tul'- leet tutuiksi, toiset hyvinkin tutuiksi, tämän lehtemme vulitykseilä. Aivan kuin 07nan perheen jäseninä teitä, ajat-' telemme. , * Niin rupesimme muistelemaan ja ilman mitään järjestystä piirtelemään paperille nimiä: j(i nimimerkkejä — Anna-Liisa, M.eri,^Helena, Aune, Impi S., Anni, Heta, Lalli, F aari, Anida, Flossiti Werner Ruusunen, Delfiini, Anna V., Maantiensetä, Asa, Eevan tytär, Isqäiti, Lastu, Hilja, Lea Lae, Moikcri, Saloma, Nick R—la, Spoka-ncn Kalle, Zaidä, Topias, Irene, Helmi M. II., Tummu, Robert, Aune- Maija, F. IV., Harakka, Kottarainen, Pohjolainen, Eetu, Lyyli Hurnte, Viita poika, Simo, Aune H:nen, Saimi L.y^Vainörm^4unerR.—SvW^^^ ncn,A.Kr—ri, Leila, Wm. Falls, Laur m^R:, Risurannan Jukka, Impi, Sa-su, BUuha, Väinö R:, Elin, FiayA\ W., Sakari Sormenpä-J, H—a, Pikkumus-tay Tjmlikki, Tiny, Lempi Kankaan-pää\ E. K., Ma^ry Keen, Rennie, H.,' XuUa, Aune Korby, Topi Mieröla, I- ' ^ene N., Aallotar, Sirkka, Vilho Nyf- $(Jrgi Kustaa Villenpoika, Ulla, Aii-tm) A, K—la, Obri, Maija Siimes, Ka-t: ej'v.a, Pirkko, Aino, Siiri, Raulia S., Lempi, Femia, Kirsti Kulokanta- Daniel, Toini S., Senja L., Villi Ruusu, ^ Iris, Hämeen Mimmi, Mary K., Mai-j », Maija, Della M., Vieno Rauma, Sirpafscrkkti, Helmi D: M., Arvo Un-dcivall, Ester Kaustinen, Aleksander, Erakko, Otto, Ella, Malviina, Laila iMrson, Udd, Kujuuni, Annie Ruissalo; Tyyne, Sepän poika, K—a, Toini, Kanerva, Vihtori Rossi, Hilja K., Laina V., VM ja, Mary AfunkQ, Paul Shults^ MafH H.f Tönö, Mokkeri, Uarkr, MfffkcttOi IfumUrPck^y mir (Christine Chaplin Brush, yhdys- ; valtalainen kirjaUija/ syntyi^y^ 1842. Tämä kertomus on Jiiiijailijan ensi-mäisiä Ja sat aikanaan suurta-huomio-ta osakseen huum'orinsa ja etelävaltioiden henkilökuvausten johdosta). •Eversti St. Johnin perhe käsitti eA^^erstin, joka. oli pitkä'ja miellytt^^ ' mies, etelän herrasmidien perikuva; rouva St. Johnin, joka oli solakka ja veltto ja vihasi pohjoisvaltioita, seOiä. kolme poikaa, Arthurin, AVilfredin ja Clarencen, jotka olivat niin toistensa näköisiä että heidät jatikuvasti seko-tettiin toinen toisiinsa. Perheeseen kuuluivat vielä everstin orpo serkku, Leslie; vaniia ja uskollinen orja Pompj joka oli kiikkunut perheen mukana niin huonoina kuin hyvänikin aikoina; Jasper, Pompuin pojanpoika, sekä viimeksi, mutta ei suinkaan vähempimerkityksellisesti ' everstin öopperaviitta: " ; " " ' Tämä rakastettu vaate, viittaVn mittain, inikä oli niin use"ästi lammit- , tänyt ja vaatettanut everstin perhettä ja ollut iperheen mukana öin ja päiVin, huolettomuuden kuin^murheenkin aikoina, ei.ollut syönyt heidän ruokaansa eikä kuluttanut perheen rahaa. Ja kuitenkin se pii niin tärkeä ettei sitä mitenkään voida sivuuttaa perheluet-- telosta. Rouva Douglas, paikallisen tohtorin vaimo, oli kutakuinkin selvillä tästä mielenkiintoisesta perheestä jo silloin, kun hän teki ensimmäisen vle- , railunsa rouva St. Johnin luo.' Perr heen hänelle oli esitellyt hänen poi- , kansa Ned- Douglas, joka- oli tullut tuntemaan St. Johnin pojat sunnuntaikoulussa ja^kotiintullessaan oli antanut äidilleen ihmeellisen kuvauksen St. Johnin .poikien tavoista. Ei ihme että rouva Douglasin mielenkiinto perheeseen oli "Kerännyt. Olisi kai oikeampaa sanoa, että rouva Douglasin uteliaisuus oli herätetty Nedin kuvauksen johdosta ja: herätetty perinpohjin. Nediltäj oli: rouva Douglas saanut tietää, että St. Johnin pojat-, vaikkar kjn köyhänlarsia, olivat "erikoisia" kuin. myöskini että; St. Johnin-peihees-sä; oli neljä poikaa*; kolme valkoista ja yksi. värillinen ja että perhe oli. aifcair semmiin asunut eteläsaä, missi olles-^ saan olivat, olleet- "rikkaita kuin keir sari. ja, omistaneet p,aljon orjia". Ned myös. tiedottij että. vanhin pojista, Arthur, oli.sanonut hänelle äitinsä olevan sairaana ja ettähänen.äitinsä oli-, si erikoisen mielissään jos rouva Douglas tulisi .vierailemaan hänen. luonaan koskahan eioUut nähdyt todell a R,, Aura, Elisa, KaaleppiK., Hilda, Fiina, Aili, Pamela y.m. Pitkäjuli luettelo, ja kuitenkin tunnemme^ että siitä jäi^ pois monta ehkä hyvinkin usein esiintynyttä jä tuttua nimeä, jotka eivät satu juuri tällä hetkellä mieleen- tulemaan eikä ole muistin virittäjJä kädtn ulottuvilla, (Tästä-voitte meitä vä/iän moitiskella.) Teille kaikille haluamme lausua kii-tolUset tervehdykset ja parltaat uudenvuoden onnittelut: reipasta mieltä, hyvää toivoa ja tarmoa. Siinähän on terveen elämän salaisuus. Tiedämme^ että Liekin ystävinä te tulette edelleenkin uhraamaan vapaa-hetkiänne sen hyvcksi sekä ometksi huviksenne — hyvän aiheen- mieleen tt4tm:pistämäiin sen paperille ja Jen-nä^ itmit^, lehdelletiney tulmnsien :>v-tävmne^ il0ksi — AP, Kirji CHRISTINE CHAPLIN BRUSH. Suom. I^R-^^NK'HOLMES. lista "ladyä" vuoteen» Tämän johdosta rouva Douglas käsittikin vierailunsa kuin lähetystyöksi. Mutta päästyään Nedin hänelle neuvoman talon kohdalle hän tuli vakuu tetuksi, että mikäli lähetystyö ofi kysymykses- • su, hän nähtävästi oli tehnyt;aikamoisen erehdyksen.; ,St, Johnien asuma talo oli nimittäin komea ja kaupungin hienoimmassa osassa. Taloa lähes-tyessääi? hän huomasi kaksi likaista valkoista, poika^ ja yhden heitä hiukan siistimmän värillisen pojan leikki- •' vän rappusilla> joten häh tiedusteli . josko rouva St. John asuu täällä. Kyselyynsä hän heti sai myöntävän vastauksen. Rouva Douglas tämän jälkeen il- 'maisi henkilölfisyytensä jä pääsi si- 'sään,;tosih neonien kÖöiimellusten jälkeen, sillä oven käsirivasta oli nuppi pois ja vasta Jasperin, tummaihoisen pojan, mokien paremminkin väkivaltaisten yritysten jälkeen pääsi rouva Dauglas sisään. Täällä häntä tervehti piusta mies joka juuri ali tulossa ylös kellarin ra4>- puja. Mies ku-marsi kunnioittavasti rouva Douglasin tiedustellessa josko hän voisi tavata rouva St. Johnia, "Kyllä, rouvaj jos fe olette niin hyvä ja odottatte kunnes avaan-oleske-luhuoneen oven. iHm, iiuppi näkyy olevan pois ovesta", jatkoi mustajnies kuin olisi maailman luohriollisiri asia' että ovista on käderisijariufiit pois. Palvelija katosi jonnekin oleskelu-huoneeseeta, josta alkoi kuulua keskustelun mutinaa. Hetken kuluttua kuului sivuun-työnnettävän oven narinaa jä tuntui kuin olisi ovi mennyt pois kiskoiltaan. Sitten aukeni oleskesluhuoneen pääovi äkkiä kuin olisi nyt juuri huomattu rouva Dauglasin tulo. Avaaja oli Pomp. •Hämmästyttävän oleskeluhuone. Rullaverhot oli vedetty mahdoUisim-paan korskeuteensa ja pitsiset sivuver-hot oli solmeiltu solmuihin. Huoneessa olevan pianon alla lojui pari ratsusaappaita ja pianon päällä . oli pannu, jossa oli kotona yalmistet-tuja siirappikaranielleja. Pöydällä oli kulhollinen soppaa. Tuoli, johon rouva Dauglas istahti, painui kasaan, joten hän muutti istumaan sohvalle, jossa oli yhtä mukava: istumapaikka, kuin sepelikiviläjässä, sillä sohvan vieterit olivat rikki ja törröttivät sinne^ tänne. Pomp vetäytyi takahuoneieseen ilmoittamaan rouvalleen, että rouva Douglas oli oleskeluhuoneessa. Kuului silkin kahinaa ja^ tyynyjen puistelemista. Vaikka ei kuulunutr kaan puhetta, niin rouva Douglas mielessään näki' kuinka rouva St. John antoi ohjetta Pompille haneil kulkiessaan ratisevassa talossa. Viimein ilmestyi Pomp sivuun-työnnettävän oven — jota hän ei voinut enää sulkea — aukkoon ja pyysi rouva Douglasia seuraavasti: ''Rouva Douglas — rouva St. John." Hienostikalustetun huoneen vuoteessa puolittain makasi, puolittain istui rouva St. John. Hän osoitti rouva Douglasin istumaan huoneessa olevalle sohvalle, jota rouva Douglas ensin, varovaisuuden vuoksi, käsillään tunnusteli. Rouva St. John oli nuori ja erikoisen miellyttävännäköinen nainen. Hänen yläruumistaan peitti kuvikas silk- .kinen nuttu ja hartioillaan oli pitsi-nen saali, se ollen edestä kiinni ti-manttineulalla. . "Ette.voi uskoa kuin iloinen olen nähdessäni jonkun joka on asunut etelävaltioissa", v sanoi rouva St. John matalalla, venyttä^^ '-N^ji. mä pohjoisvaltiolaiset ovat niin ai-haissyntyisiä, Oikein vihaan kun poikaiiii täytyy olla kosketuksissa "Tieidän kanssaan,— huonosti; heidän Rapoihinsa. Huomaan _ ny t jo eron heidän käy töksessään. Uskon pohjoisvaltiolaisten tyhmyyden johtavan.paikallisesta rimasta. Sota teki everstin,elämän hyvin vaikeaksi. Hän taisteli-ja- taisteli ja sillä aikaa pbhjpisvaitiolaiset varastivat kaiken mitä vain käsiinsä saivat. Eversti menetti-kaikki orjansa ja samoin minä, lukuunottamatta. Pompia. joka .• tiesi mikä-oh härielle parasta. Nuo kiittämättömät oliot — lähtevät karkuun vaikka me olimme huolehtineet heisiä sukupolvia . "Eversti toi meidät kaikki tänne ja lähti sitten vanhoille kaivoksilleen. Jä minä olen niin paljon nuorempi kuin hän että hänen pitäisi olla kotona ja huolehtia minusta. Olin ainoas-. taan kuudentoista kun menin hänen kanssaan naimisiin. "En koskaan voi oikein hyvin", hän jatkoi. "Tykkään maata, sillä se on paljon mukavampaa kuin istumi- • nen. Ja se Q|I niin kylmääkin täällä, että en voi pysyä lämpimänä muuta kuiri vtiöteessa-jä toisinaan en siinäkään. Pomp! Pomp!" Roiiva Douglas' oli avonaisesta ovesta'nähnyt kuinka. Pomp kuorsasi punasatinisella tuolilla. 'Kuullessaan itseään huudettavan, kavahti Pomp pystyyn. > , "Poipp, minun jalkani palelevat. Tuo minulle everstin öopperaviitta.'' Pomp.alkoi etsiä. Hän katsoi ensin vaatekomeroon,' senjälkeen tuoleille ja viimein- konttasi nelinkontin sängyn alle, josta hetken kuluttua konttasi pois, voitokkaana näyttäen viittaa. Se oli suuri sininen viitta punaisen vuorin kanssa ja kaksi kiiltävää nappia kauluksessa. Kun. Pomp. oli käärinyt viitan rouvan jalkojen ympärille ja poistunut jatkamaan keskeytynyttä untaan, niin rouva St. John jatkoi arvosteluaan. Hetken aikaa hän esitteli everstin serkkua ja kertoi kuinka huonot mahdollisuudet hänellä on. Saman tien hän jutteli serkun espanjalaisesta ihailijasta, nimeltään Cavello. Sen jälkeen hän huusi Pompin sisään ja määräsi hänet'kutsumaan neiti Leslien sisään, , Pompin lykättyä pääoven auki alkoi, toisesta huoneesta kuulua jalko-jen sipsunaa ja Pompin puhe: "Te käytöstä väillä*»olevat pojat! Ettekö te osaa käyttäytyä kuin hei-rasmiehet? Ettekö te tunne Raamattua? — Muistakaa, teidän isänne ja äitinne pitää Raamatun pyhänä. Totta tosiaan, tirkistelemässä avaiinen-reikään kun vieras rouva on sisällä. 'Johan te olette kuin olisitte kasvatettu pohjoisvaltioissa." Huoneeseen saapui neiti Leslie ^t. John, jonka Pomp oli käynyt kutsumassa. - Hänen, käytöksensä oli u\o ja rouva Douglas mielistyi hänc--?ri heti ensi näkemältä. "Tämä on everstin serkku josta TIU-nä teille puhuin", sanoi rouva Si. John. "Hän on orpo eikä hänellä ole senttiäkään ralhaa. Weil, toivon, etta (Jatkoa. seitsemäimeOl sivulla) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-30-02
