Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1941

              M-:
Sivu 2 LAUANTAINA, ELOKUUN 16 PÄIVÄNÄ
LO, G
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registerei at the Post Office Dept,
Dttawa, as second class matter.
Tflanshinnat;
l vfc $24)0
6 kk- IJO
8 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ....... $2.50
8uocneen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ........... $3Ä>
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Uekkl ilmestyy jc^s^s^a ?^Qi| lau­antaina
12-siyuiisena> sisäHften parasta
kaunokirjallista luettavaa, kai^ilt^ aloit­ta.
Aslamlehille myönnetään 20. prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä Jo tä­nään,
ILMOITUSmNNAT: Kirjeenvaihto-
Ilmoitukset $1.00 kerta. Aviohi^toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuiuna.
Nimenmuuttoilmoitukdet 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntyxnä-
Umoit''kset $1.00 kerta, $2.00 kolme ker­taa,
i^^uolemanilmoitukset $2.00 kerta,
50c lisäi>?«ksu kiitoslauseelta tai mUisto-värsyltä.
halutaan tietää- ja osoiteij-moitukset
••Oc palstatuuma, — Tflapäis-llmoittajie/^
on vaadittaessa lähetettävä
llmoitusma^su etukäteen.
Yleiset ilmoitushlnnp.t «k; palstatuu-mia.
Ilmoitus, joka julkai&jiaan neljä-kertaa
samanlaisena 30c palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi tie­dustella
tämän lehden konttorista.
Kustantaja: Vapaus PuDlisl^Bg^^ Co.
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimituspeuvosto; J; JOrvis, Bauha
Mäki. Hilja A1)0. E; SuM Bstiex
Kaustinen, Aili Malm, Margit Laakso
Yrjö Saivo ja Jalmar SaarL
Liekkiin aljotut IMrJoitukset
lettava:
r.O: Bo:t G9 mmi
Toimituksen {(Ulmasta
Kysymyksen johdosta "maksaako
Liekki kirjoituspalkkiota" vastaam­me
yleisesti, että pitemmistä kirjoi-tttksista,
"jatkokertomuksista", se on
aina maksanut jotakin korvausta, el­lei
kirjoittaja ole nimenommn halun­nut
tarjota sitä avustuksena ilmaisek­si.
Luonnollisesti palkkiotapauksessa
kirjoitus on ollut suunnilleen "puh­taaksikirjoitettu".
Siis kirjoituksen
lähettäjä, kuka tahansa, voi mainita
palkkiotoivomuksensa tai vaatimuk­sensa,
meidän asiaksemme sitten jää
katsoa voimmeko sen täyttää ja kir­joituksen
käyttää, vai joudummeko
sen palauttamaan. Näistj asioista voi­daan
sopia kirjevaihdot: kautta.
Ahtaina viime ai koira on täytynyt
avustajiemmc kirjoituspalkkiot su­pistaa
hyvin vähiin. Sen ovat kynäi­lijämme
ylimalkaan hyvin ymmärtä­neet
ja monet heistä ovat lähetyksen-sä
vhtevdessä nimenomaan huomaut-taneet,
etteivät tahdo mitään kor­vausta,
vaan haluavat ilomielin av^us-taa
rakasta Ichteänsä. Näin on aina
Liekki saanut omintakeista sisältöä,
joskus runsaammin, joskus niukem­min,
mutta kuitenki^t katkeamatta.
Toivomme taas erityisesti, että kuu­mien
ilmojat ohimcntyä avustajam­me
innostuvat piristynein mielin vil­kastuttamaan
lehtensä sisältöä run­saammin.
Joko lahjaksi tai pientä
korvausta pyytäen. Te, jotka tiedät­te
itsellänne todellista kykyä olevan.
Mitäpä tässä maailmassa voisi muu­takaan
sen parempaa, sen jalompaa
ja kauniimpaa hyvää työtä tehdä. —
AP.
päälle ja toinen vähän alle 80 vuo­den,
mutta hänen babynsä, 7 7«vuotias
Benj>m, Joka asuu New Yorkissa, ai­koo
matkustaa isäukon.: sy^atym^äi-
Tervehdys täältä korkeiden vuor­ten
jonpäröimästä, ihanasta Yose-mite-
laaksosta, joka on ehkä kaunein
osa tästä suuresta (1,189 neliömailia)
Yosemite Kansallispuistosta. Tämä
laakso on kylläkin vain pienoinen osa
(noin seitsemän neliömailia) suures­ta
puistosta, mutta paljon siitä olisi
kirjoittamista ja kertomista. Monia
kokonaisia kirjoja siitä on kirjoitet­tukin
sen jälkeen, kun valkpiset mie-h£
t ensikerran, näillä m^i\\ä käveli­vät,;
90, vw.oU^ ,
Täällä laaksossa olevan museon la­sikaapissa
olevan niuotokuvaft al.ta
kopioitsin seuraavat lauseet, kun us­kon
niiden parhaiten selostavan Yo-semiten
löydön historiaa: "Kapteeni
Johan Boling komensi majuri J. D.
Savagen komentaman Mariposa pa­taljoonan
B komppaniaa silloin, kun
tuo v^aaehtomen joukkue (volun-teer
organization) löysi Yosemite-laajtsbn,
inaaliskuun 25 päivänä, v,
1&51. Toukokuussa samana vuote­na
lähetettiin kapt. Boling komppa­niansa
kanssa toteen kerran Yösemi-teen
ylläfctämään. Yosemite iijtiaanit
ja piiskaamaan ne hyvin (to suiprise
theni (Yosemite iodians) and whip
them vyell.) Sillä matkalla täjrtyi in­tiaaneja
ajaa takaa Tenaya järvelle
saakka ennenkuin ne saavutettiin, ja
samalla kertaa Tenya järvelle annet-tiin
Yosemite intiaanien heimopäälli­kön
ninai-"
Nyt täällä on rauhallista, on ollut
jo monta vuotta. Viimeinen täysive­rinen
Yosemite intiaani kuoli huhti­kuun
20 päivänä, 1931. Chief Te­naya
oli hänen isoisänsä, hänen ni­mensä
6li Maria Lebrado ja hänen
muotokuvansa on nyt samasSä lasi­kaapissa,
kuin kapt. Bolingin kuva.
Maria Lebrado syntyi Yosemitessa ja
kuoli Yosemitessa yli 90 vuotiaana
— mutta asui Yosemitessa vain muu­tamia
vuosia. Valkoisten vallatessa
Yosemiten, läksi noin kahdeksan vuo­tias
intiaanityttö sieltä pois ja pysyi
poi svuosikymmeniä — kunnes joku
nainen löysi vanhan, kurttuisen, kur­jassa
hökkelissä Mariposan lähellä
kurjuudessa elävän naisen ja tunsi
hänet Maria Lebrado'ksi, ja sai hänet
houkutelluksi takaisin syntymäseu­dulleen.
Maria Lebrado eli katke­ran
elämänsä muutamat viimeiset
vuodet kauniissa, lapsuuden muisto­jen
synkistämässä Yosemite laaksos­sa.
Nyt on täällä jäljellä enää viiti­senkymmentä
sekarotuista intiaania,
mutta he yrittävät siirtää p>olvelta
polvelle Yosemite intiaanien tapoja ja
taruja, tansseja ja lauluja. — Mutta
ER!"
vuorille paljon lunta ja siitä johtuu,
että tavallisesti näihin aikoihin jo
kuivuneessa Silver-Strand putoukses­sa
on vielä hiukan vettä. Mutta hiu­kan
vain, sillä Silver Strand tunne­taan
myöskin nimellä "Lesken 'kyy­neleet
(Widows Tears), kun sen pit­källä
putousmatkalla pisaroiksi ha­joava
vesi tavallisesti kuivuu aikai­seen
— kesällä jo.
. Mutta kuulussa Yosemite putouk­sessa
ön vielä koko paljon vettä, ja
sama on laita Nevada ja Verrial pu­touksienkin.
Ja Bridai Veil puron
lumikentillä sulanut kirkas vesi yhäti
iloisesti pulppuavana, vanhaa uo­maansa
kiiruhtavana, hypähtää vuo­ren
reunaman yli ja ainaisen tuulen
(ilmavirran) hulmuttamana, leviää
kauniiksi vesihunnuksi vuoren jyrkäl­le
seinustalle ja hulmuaa tuulessa
kuin morsiushuntu, ja häipyy ohuena
huntuna korkeiden mäntyjen, kuusien
ja tammien yiheciäiseen helmaan. Ja
palauttaa katsojan mieleen tarun nuo­resta
intiaanienidosta, jonka Pohono,
"paha tuuli", tempasi mukaansa,ja
heitti vuoren reunaman, yli juuri sille
kohdalle, jonka yllä "Morsiushuntu"
nyt rauhattomana hulmuaa,
"Morsiushuntu" katoaa nyt kohta,
seuraavan kuukauden tahi kahden ai­kana,
mutta ei ainiaaksi. Ainoastaan
syks3m sateisiin ja talven lumien su­lamiseen
saakka. Ja sittenkin vasta
sitten, kun yhdeksän Niagaran kor­kuinen
Yosemite putous on kuivunut
jo aikoja ennen ja leveinä, vihaisina
ryöppyinä möyryävät Nevada ja Ver­na!
putoukset, ovat taittuneet hiljaisi­na
humiseviksi, ohuen vesikerroksen-peittämiksi
portaiksi San Joaquin jo­keen
kiiruhtavalle Merced joelle.
Mutta vielä sittenkin "paha tuuli"
Pohono humisee ja humisee, ja hul­muttaa
näkymättömiin häipynyttä
"Morsiushuntua" intiaanineiden kuo­linpaikalla.
rinta ja ainoata Glacier PoimiUebl
peävätä tietä myöten niniitiäm.
sinne matkaa kolmekymmentä mafli,
Camp Curry'stä.
Muuten, jos. kekäleitä alas tyräu,
vä mies ei ole huolellinen, niin hänelle
voi käydä huonosti. Jos nimittää
sattuisi tipahtamaan kekäleiden
kana, niin ensimäisen kerran ''porrl
paisi" yli tuhannen jalkaa aleiria-na
ja "äkkipysäys" tapahtuisi' yH
kaksi tuhatta jalkaa myöhennnin. h,
sillä matkaUa sattuisi nimittäin iöy^
tämään muutaman jalan levyisen käl
lionkielekkeen, joka katkaisi tuon lä-hes
4,000 jalan putouksen.
Mutta pahimmassa tapauksessa o-lisi
onni ainakin yhtä hyvä, kuin sillä
entisellä mustalaisella, joka 99 VTIC-tisen
linnatuomion saatuaan saattoi
täydellä syyllä sanoa olevan hy\-aii
asian kun ei saanut ''elinkautbta'
tuomiota.
Tämän laakson pohja nimittäin on
noin neljätuhatta jalkaa merenpb..
nan yläpuolella — joten putous olisi
'ainakin sen verran lyhyempi, 7,214
jalkaa korkean vuoren reunalta.
SANTA MONICALAINEN.
Täällä Yosemite laaksossa muuten
taitaa olla ainoa paikka koko maail­massa,
josta voi huutaa kolmenkym­menen
mailin automatkan takana ole­valle
henkilölle ja päinvastoin. Ja
täällä myös huudetaan — yhdeksän
ajoissa joka ilta.
"Hello, Glacier", vyöryy huuto
pystysuoraan kohoavan, miljoonia
kirkkaita tähtiä tavoittelevan Glacier
Pointin juurella kyyköttävästä Camp
Curry'stä ja muutaman, sekunnin ku­luttua
kuuluu kaukameri, mutta_sel-vä
vastaus: "Hello, Camp Curry".
Sitten kuuluu laakson pimennettyä
hiljaisuutta rikkova komento: "Let
. a . u j . , . a . . . c j . ja Mumja .uuria the fire fall", johon hetkisen perästä
mita nasta mistaan on jäljellä toisen tulee vastaus: "AU ri^ht". Ja ennen
yhdeksankymmenen vuoden kulut- u^i^ ^^tson graniittiseiniä pitkin
. . , vyöryvä kaiku ehtii kunnollisesti
» n y t tassa l a a k § o s s ^ , ^ k u u - h ^ u a , alkaa synkän pimeänä ko-iloiste^
tunstien. ja lomari^^||jien.,; hc^an vuoren seinämää myöten va-nauruljalaulut-
jaavösuinlhmet- tulta ja kipmbitä syöksevä tuli-televat
turistit vetävät suunsa omi- virta. Hitaasti
luiseen hymyyn katsellessaan vanhan
intiaanin esittävän esi-isiensä neljä
päivää kestäneiden pähkinäjuhlien
päättäjäisten lähtötanssia ja naura­vat,
kun vanha intiaani laulaa ah,
haa, ah haa, hahah-hahahaa . . .
Mutta, vaikka vanhan intiaanin suo­nissa
virtaa vain muutama tippa Yo-semite-
veria, katselee hän ympäril­leen
ylpeänä, pelottomana. Hänen
laulunsa saattavat olla vanhempia,
niin omituisesti hymyilevien taita­mat
laulut . . .
Viime vuonna satoi Sierra » y ^ a
lähestyy säihkyvä
tuulivirta kaikista kirkkaista valois­ta
varta vasten pimennetyn laakson
tasaista pohjaa ja lopulta katoaa pu­naisena
kipinöitä syytävänä, Camp
Curryri rakennusten ja vuoren välis­ten
puiden taa — jätettyään näkijöi­hinsä
unohtumattoman muiston.
Se on Yosemiten kuuluisa "Fire
fall". Parin tunnin ^ikana poltetun
kokon hehkuvat hiilet ja kekäleet
työnnetään Glacier Pointin tasaisen
päällyksen reunalta pitkälle, katso­jien
ihmeUelyä herättävJle matkalleen
kolmenkymmenen mailin automatkan
päästä huudetulla. koBjfinnolla. Suon
Piimäjuttua
'Nyt on varmaan maailman lopm
käsissä, kaikki on niin sckahht.iBiA
tä nyt saa enään lapsille tossujakaan,]
^un kaikki rahat menee papcrosslm
. . . Kuinka sinun laitasi on skUäl'
Kysyn siksi, kun nämä meidän kul­taiset
miniät ovat nivemieet poUtek-maan
paperosseja. Se savu sittentup-\
ruäa joka puolella — jos vä(iimetUn\
•kirnua, jos soudätellaan pienintä nuk-kumdarif
jos luetaan päivän khi\i,\
jos . niin loppumattoviiin." '
Näin se kuului äitimuorin kirje sid-tä
kotikonnuilta. Näen midikuxituk-sissani
kurttuisen, työnkovctia'nm\
käden piirtelemässä tätä kätiihuutca\
paperille, lähettääkseen vamtnikiin\
meren yli.
Niin, äitiparka, paljon on W(wte|
muuttunut sinun nuonmvuodestaslA
Silloin sinä hääräsit eniäfifiim pic-l
nessä kodissasi, jossa jokainen pmi\
täytyi säästää ympärillä py'örl'M
joukon tidevaisuutta ajatellen. Sim
olit nuori, toivoa täynnä, että sittm
kun olet päiväsi kunnolleen tu^'ttän}^t\
vetäydyt hilaisuutcen, seuraiinm"
rakkaimpiesi elämän kulkua. KuirM\
paljon onkaan vanhat nfieiipite(^^
saaneet siirtyä uusien ajatusten tic:-^
tä. Sinä siirryit itse syrjään antaak­sesi
emännyyden poikasi vaimolle.
Kaikki'ei ole ollut mielestäsi niin-1
kuin pitäisi, mutta hiljaa olet k^^ätH
nut mukautua. Onko nyt oikein, i-l
jattelet, että talon emäntä leikkasi \^
tukkansa ja maalaa kasvojaan. KylH-,
hän sitä tässä kelpaa häärätä,
perheen keskellä, vaikka nencnpa
vähän kiiltääkin. Ja sitten niitälupr-^l
tehtiin oikein hyvään tapaan kuu^l
kappaletta ja kun seitsemäs alkoi r
mestyd, alettiin kulkea kaiken-rrji^^']
ilman lääkärit ja puoskarit ja
sanottiin top tykkänään. Ja » « « ^ 1
tämä villitys - akat tupakomc^-
Ymmärrän äiti! Polvi muuti*^\
Kunnioitan mielipiteitäsi, mutta |
kaan hiljaa: En ^oi täyttää
mutta olenhan kaukana taalla ^ _ ,
usein muistelen sydäriicUisyydeii^
nun kaikkien parasta tarkoit^^]^
luonnettasi ja tahtoisin ^"«'"'^^^
kesi olevan valoisia, '^^''"f l
neuvoit minua, joka oUn yf;J
ohjattavistasi. Minulle ^ f ^ . ^ J^J
erehdyksiä, joskus
hauskoja. J'"' ier^
hämmästynyt of in, kun ^\
yräin isosta astiasta k a ^ ^ \