1954-06-26-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. PAUL9aaWLTZ Jatkoa FRT ARTtHUMSSA olivat myös työt nollassa, mutta sain kaitenlun jonkin päivän sieUä oltuani tyt>l& "vähäksi aikaa ekstrakängissä. Palattuani taas kaupunkiin, tapasin joitain norjalaisia poikia, jotka olivat menossa läe-noraan metsäkämplHe ja baa<tpivät minuakin fiUiteaaäiUi mukaan^ Läkdin ja saimme tyStft ja nlni kääntyi iiQsi lehti elämäni histcriiMsa. nimittäm ollut eläessäni kaatanut yhtäkään puuta, joten olin siis aivan tottumaton siihen hommaan. Ensimmäisellä viikolla katkesi kolme sahaa. Toiset pojat sanoivat, että ei nyt tainnut tulla mitään, kun sahoja katkeaa tuolla tavalla, ja, katkaisumaksutkin olivat koko alhai^t. 'Mutta tottuihan siihenkin vähitellen, kun toverit koettivat neuvoa ja kunnostaa sahani niin kauan kunnes opin sen itse kunnostamaan. Siellä meni koko pitkä talvi ja keväällä läikkiin samojen norjalaisten poikien kanssa ^innipegiin. Siihen aikaan alettiin rakentaa Hudson Bayn (rautatietä. Kävimme usein kysymässä pääsyä sinne, mutta aina kehoitettiin tulemaan parin päivän p>äästä uudestaan, ehkä silloin on vientiä. IKun vähät rahamme rupesivat loppumaan niin päätin, että lähden lännelle fannitöihin, sillä siellä ehkä opin paremmin englantiakin, kun olen ummikkojen parissa enkä sellaisten, joiden kieltä osaan. Niin jätm hyvästit tovereilleni ja astuin lännelle menevään junaan. Moose Jawssa jäin junasta ja sain heti toisena päivänä työtä eräällä farmilla koko kylvönteon vämakasiinista on tullut taidemuseo, Kaivokadun niityUäon jäiikickkokenttä, Katumajäryen rannaUe rakflsmettu kerrostaloja ja autotehdas» Ahveniston rinteeseen uknastadion, järjestyksessä maan toinen samoin kuin Hämeenlinna on Suomen kahdesta CHympiakaupun-gista toinen. V. 1912 avattu museo kymmeninetuhansine museoesineineen valottaa meille havainnollisesti jo^ poistuneiden polvien elämänmuotoja ja harrastuksia. Hämeenlinnan vanhassa keskustassa, "geometrisessa" kaupungissa, matkailija näkee seinään kiinnitettyjä muistolaattoja. Ne kertovat miehistä, jotka Suomen kulttuurihistoria lukee suurimpien-sa joukkoon. Luonteenomaista on, että kaikki he ovat taiteen ja humanismin miehiä, ihmisten rakastajia ja tulkitsijoita. Hämeenlinna on heistä ylpeä. Muistolaatta on kiinnitetty Larin-Kyöstin Lukiokadun varrella sijaitsevan pesutuvan takaisen kamarin ikkunan viereen ja Eino Leinon koulukodin seinään Niittykadulla. Muistolaattansa ovat mj-öskin saaneet Paavo Cajanderin, Fredrik C>-gnaeuksen, Uno Cygnaeuksen Ja Xils af Ursinin täällä olevien kotitalojen julkisivut. Mainehikkaan lyseon huomattavimpia oppilaita on presidentti J. K. Paasikivi. Eikä Hämeenlinna väbiter muista sitä, että se -on kiinniaporvarinsa, suurimman su(Hnalai-sen säveltäjän Jean Sibeliuksen syntymä- ja koulukaupunki. - Uudessa teollisessa ja sosiaalisessa nousuvaiheessaan Hämeenlinna on myös näyttänyt voimansa kohottamalla matkailunsa korkeinunaUe suomalaiselle tasolle. Vesibussiliikenteen avuUa on Vanajavedeq reitin kauneus jälleen vallattu ihmisen ihaOUvaksi. Aulanko on nykyaikaisimman matkailureittimme, S«omen Hopealinjan, sohmikohta. Hameenlinnan sijainti teiden ja vesireittieB varrella, Etdä^Suomesi rintanuiiden kes-ktilä, on lopultakin osoittautunut siksi voimaksi, jota kaupungin perustaja Pie» tari Brahe yli kolmesataa vuotta sitten tavoitteli. Agincourtista, Ont. kotoisin oleva mrs. R. J. MarshaU valittiin äskettäin Helsingissä pidet^ Naisten Kansainvälisen Neuvoston varapresidentiksi. Mrs. Marshall on järjestön, canadaiainen entinen presidentti. Canadan Neuvoston vuotuinen kokous pidetään Frederictonissa, New BrunsTvickissa. ajaksi. Mutta siihen sekin loppui ja koko kesä meni niin, etten saanut kuin joskus jonkin päivän jotain satunnaista työtä. Lännellä vietin elämäni ikävimmän kesän. XMin täysi "hoopo". Meni viikkoja, ettei ollut minkäänlaista kortteeriakaan, puistot ja jungelikänki oli kotinani. Mutta lopulta kuitenkin pitkän odotuksen jälkeen alkoi harvesti ja sitten sitä oli taas työtäkin yllin kyllin, saatavissa. Mutta siinäkin oli vähän "trupellia" ersin aluksi. Ensimmäinen paikka nimittäin oli sellainen, että saavuttuamme sinne ja illallisen syötyämme, menimme katsomaan yötiloja, asun-noksenune annettiin vanha kanakoppi, jonka lattialle oli len^itetty vähän pa^ noja ja peitteitä. Sikalauma oli aidattu ulos kaaakopin viereen ja ne pitivät koko yön röhinää ja vikinää, sekä hankasivat itseään kanakopin nurkkaan, ettei nukkumisesta lullut koko yön mitään. Aamulla aamiaisen syötyämme ajattelin, että vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, niin nyt lähden. Nostin reppuni '*pykäläiin" ja lähdm koko muunharvestijoukon läbtiessämiduuuii. Pääsin heti taas parempaan taloon ja siinä olin yli kukauden ja muualla niin kauan kuin harvestia riitti niillä seuduilla, .^n loputtua taas ripoihin kiinni ja aloin painua takaisin Winni-pegiä kohti. Välillä poikkesin 'Reginassa. Olin siellä pari päivää ja ostin uuden viulun, sillä vanhan viuluni jouduin myymään Moose Jawssa, kuten kaiken muunkin ^'maallisen omaisuuteni". Mutta siitä uudesta viulusta tahtoi olla vähän «vastusta matkalla, kun junavirkai-lijat hätyyttelivät ahkeraan, sanoen, että minäkin piittailen, vaikka olen ostanut uuden viulun. Niin, viulu oli uusi, mutta siihen menivät kaikki rahani, sanoin vastaan ja pääsin taas aina lähtemään. I^opulta oKn taas ^Kenorassa metsä-kämpällä. Mutta sielläkin olivat työsuhteet suuresti huonontuneet. J(^u sai vain katkaista urhealla ja muut päiväpalkalla, joka oli yksi dollari. Jo aa-mupimeällä piti painua metsään. Kerrankin, kun hevosmiehet viivyttelivät metsään lähtöä, tuli äijä kysymään, miksi ei jo^ lähdetii^ Ajurit mutisivat, että on vielä pimeä. "Kyllä minä saan Winnipegistä mielui, jotka lähtevät metsään pimeälläkin*^; saaoi äijä röyhkeästi. Meni siellä kuiteol^ talvi ja keväällä olin jälleen Port Arthurissa. SieUä tapasin mie^n, joHa d i "humsteetti", d i uiHJUsfarmi AmerihHi rajan lähellä, i f i n kahoitti minuakin katsomaan sieltä paikkaa it^lleni, sanoen, että paikkakunta on uusi ja siellä on vielä paljon ottamattomia tontteja jäljellä. Sehän olisikin mukavaa, tuumin. Jätän tämän» hoopon elämän ja rapean farmariksi. Niin lähdin katsomaan itselleni paikkaa. Saavuttuani perille näin, että seutu oli kaunista ja vaihtelevaa. CHi met^; siä mäkiä ja suuria vehmaita laaksoja joiden halki virtasi kaksi kaunista jokea ja useita puroja. Veitsin sitten itselleni paikan ja niin alkoi "farmariurani' ja jatkuvat. - yhä eteentulevat aavistamattomat vastoinj^ytniset. Paikka, jonka valitsin, sijaitsi noin mailin päässä rautatiestä. Mitään muuta tietä ei ollut kuin pätkä pahanpäiväistä kärrytietä ja loppu tietöntä "svamppia", jokia ja puroja ilman siltoja. Kaikkien tarvikkeiden saanti oli peräti hankalaa. Kun tein ensimmäisen kämppäni, täytyi se tehdä kokonaan raa'asta metsästä. Siinä kämpässä ei ollut laudoista tehtyä muuta kuin ovi ja pöytä. Mutta se oli kuitenkin lämmin talvella joka oli pääasia. Saatiin puutavaraakin kaupaksi ja yhä uusia kämppiä ilmestyi, joten naapureitakin oi! paljon. Oli seuraa ja aika kului jo hupaisasti. Mutta sitten alkoi tulla koko maailmaa käsittävä kribiaika. Puutavaran hinnat laskivat vuosi vuodelta ja lopulta ei saanut myydyksi halvallakaan kuin juuri jonkin koordin vuodessa. Tätä kesti kymmenisen pitkää vuotta yhteen menoon. Toiset naapurit kyllästyivät, hylkäsivät kämppänsä ja muuttivat muualle, toiset aina Karjalaan saakka ja myöhemmin Espa»ijan sot? otti myös osansa. Jonkin vuoden kuluttua paikkakunta oli melkein samanlainen kuin tänne saapuessani. Kdko elämä rupesi taas tuntumaan synkältä ja toivottomalta. Tiekin, jota valtio alkoi rakentaa heti tänne saavuttuani, valmistui etanan vauhdilla. Kesti kymnoenisen vuotta, ermenkuin tie saavutti pitäjämme rajan ja toiset kymmenen vuotta, ennenkuin se valmistui pitäjämme halki. Ei se ehkä olisi vieläkään valmis, ellemme olisi joukolla olleet niin yksimielisiä. Kä3^imme painostusta. Aina oli pari miestä Devosta istumassa tieviraston konttorissa, sanoivat tievirkailijatkin. Mitiiän avustustakaan eivät saaneet moneen vuoteen edes peiheellisetkään. Silloinen pääministeri lupasi vain lisää rautakorkoa. Talvisin koetettiin vähän pyydystää turkiseläimiäkin, mutta ei oHut sdcään hääviä hommaa. Elukoita oli silloin vähän ja hiimat halvat, joten mikään ei auttanut, velka kasvoi tavattomasti, mutta sekin oli ^yvä, että sitä. edes saatiin. Port Arthurissa oli muuan hyväsydäminen liikemies, joka antoi meille ruokatarvikkeita velaksi ja kesti vuosia, ennenkuin kykennnme velkamme suorittamaan. Kaikkien näiden puutteen vuosien jälkeen alkoi olomme hiljalleen parantua. Kansa oli herännyt toimintaan, uniot kasvoivat huimaavasti — kansa oli yhtenäinen. Rautakoko-Bennettille annettiin lähtö ja saatiin parempi mies valtiolaivan peräsimeen. Siinä nähtiin taas esimerkki kapitalistin rakkaudesta. RautaknA^vii mittain khnpaantui kun in»^ piisa", hylkäsi isänmaansa, segaa läntiin ja asettui sinne asumaan lakse^i. Aika alkoi parantua meillekin, me tien, joka on kaikkein tarkeJB tuskeskukselle. Saimme kaupan, lun ja postin, ettei enää tarvinnet kea tavaraa ja postia kymm^ lien päästä kuten ennen. Ennea me kuin pussissa, meni toiskuun kojakin, kun kelit olivat pakat, kum sainmie mitään lukemisU. ei ollut edes radiota, siis ei mitaä laista mukavuutta ja huvia, jotka niin tärkeitä nykyaikana jokaiseöe. Olen usein ajatellut näin jäi! että mahtoi se tuntua yksinäiselti turvattomalta vallankin naisilie sille, joiden miehet joutuivat toisinaan viikkojakin poissa kotoa, kistenpyynnissä tai muussa työssä. J set joutuivat olemaan yksin kotona ten lasten kanssa, lähimmän asuessa maQien päässä. Kaiken tämän olen tuonut esille varsinkin nuorempi polvi, joka ei 4 nähnyt eikä kokenut sitä, minkälaisia olosuhteissa Canadaa on niinkin vauraaksi maaksi, mikä se on, että se huomaisi sen, minkä saavuttaneet — 40 tunin työviikon kein kaikilla työaloilla, työttⅈ kuutuksen, lapsiavustuksen, vanhui eläkkeen. Kaikki tämä on saavui taistelun kautta, sillä, että ihmiset olleet yksimielisempiä kuin ennen. Moj läkin täällä Devossa on Farmarien to ja vaikka se onkin vielä pieni heikko niin sen avulla on kuitenkin su^l tu joitain parannuksia aikaan, tulisi edelleenkin kehittää ja voimi taa, voidaksemme pitää saavutuks me edes Oskuilleen nykyisellään. V»J raa ei ole vtelä voitettu, sillä olenmiökin saaneet pienen hen ajan, niin jatkuvasti tulee eteen uosii] probleemoja, joten farmarien yhtenäi'! syys olisi pidettävä mahdollisinmian ek-j jänä, voidaksemme siten parhaiten n»-j kaista kaikki pulmat. Suurkapitalistiaj voimat ovat myöskin kasvaneet ja haillaan on hyökkäys käynnissä särjetyksi farmarien ja työläisten yl-j tenäisyys. Eripuraisuutta ja sodanii sontaa *»arjohetaan, että saataisiin! sa maksamaan yhä suurempia veroja s taköneiston laajentamiseksi, koska i hamiehet hyötyvät enemmän sotat» tannosta kuin rauhanomaisesta tdota-nosta. 'Uskon kuitenkin, että kansa saavuttaa pysyvän rauhan ja hy\änvoini» Kuinka pian sen saavutamme, se riip(« meidän toiminnastamme, sillä työtä f toimintaa tarvitaan, mitään emme koskaan saa ilmaiseksi. Loppu. Avioliitto seuraa rakkautta niinkoii savu tulta. . Viha on voimakkaampi kuin ystaN-yySr mutta*heikompi kuin rakkaus. MUSTIKOITA OBu» Tmraukt. cttii tthetiUte MARJANNE oik«sUe TälttysaikkeeUe. kHkeimiBat mmricktnaliliuuit. Me makaamme CV:n Express Money JskapftML FKAKEN MAMSVN «AADAKSENNK LXI^ErTTAKAA M V S n U A N N E SUORAAN OSOiTTCEIXA A K S P A C H KirjoHtakaa Ja nnrtlUA liiietyBleimaftln Ja tyyny. GEO. C. ANSPACH CO., MMOTED ONTARIO FOOD MARKET. QVEENSWAT. TORONTO 14. ONTAJU (23-30- Shru 4 T.Mi—talii». IpMikuim 2i pilTMiu 1954
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 26, 1954 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1954-06-26 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki540626 |
Description
Title | 1954-06-26-04 |
OCR text |
Kirj. PAUL9aaWLTZ
Jatkoa FRT ARTtHUMSSA olivat myös
työt nollassa, mutta sain kaitenlun
jonkin päivän sieUä oltuani tyt>l& "vähäksi
aikaa ekstrakängissä. Palattuani
taas kaupunkiin, tapasin joitain norjalaisia
poikia, jotka olivat menossa läe-noraan
metsäkämplHe ja baa |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-06-26-04