Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1957

              lunasta
mllä.
tnenkin
lunnaat.
Mainia
nähdään,
isin.
Oiva,
UI, . .
ne pitää
t.
anottQhypyt
pajat,
it. .
tit
aa,
u kauas.
ha^vuosi,
•OiS-T.
ytär ja poika
iidessaan. Tyt-
Homer. Toi-
Yhdysvaltain
liden liikkeen-iri
täällä, saa­ja
olla sitten
•sdfi ajatuksil-itä
paljon suu-ttyään
lapsen-
Isen kaunis ja
li Hän oli ol-lissä
ollessaan.
I kaunista ään-
'Soihtulan alu-la
historiansa.,
oleineri. vanha-ietarista.
Hä-
^ ei enää nuori
ipineet, koska
itariin ja Pu-litteioi
siitä ta-kiin
suna oli
ioÄf^uroop-hajottua
Hei-iriä;
aloitettiin
e. Myöhem-loset
olivat o-seniä.
ikiä ja ne me-huoiieet
olivat
llä iähen kau-suksiinsa,
xia-m
En voinut
mä, enkä olisi
d oli ollut, oli
:-kukkia.
farmilla, jon-
;aan metsään,
imä sieUä. Sit-me,
kun eivät
jliä. 'Näin on
n- Työnsä tu-voittamaan
vä­ittää
metsitty­vät
meillä toi-
Mitä on moraali?
\ i i k k o Sanomaf-nimisessä suoma-kuvalehdessä
kirjoittaa nimi-
Imerkki moralisti" »Suomen hallituksen
IniinL^terien edesottamisista ja ruotii sii-
Icä heitä moraalittomuudesta. Kuatyö«
Iväenliikkeen eturivin miehiä aina sieltä
fylhäältä päin moititaan moraalittomuu-
Idesta, niin lainaan tähän tuosta edellä-
|mainitu5ta "moralistin* saarnasta seu-
Iraavaa: ,
"Käsitteestä moraali ei ole olemassa
Ikirjoitettua sääntöä. Näyttää kuiten-
Ikirt siltä, että nyt ollaan vakavatsi siir-
Itvniässä aikaan, jolloin moraali aiotaan
1 jakaa ainakin kahteen pääryhmään, y^ [•
ileineri ia poliittinen moraali. Teot ja
Itoimet. jotka yleisen moraalikäsitteen
imukaan ovat jyrkästi tuomittavia, voi-
Ivat poliittisen moraalikäsitteen mukaan
foHa palkittavia. Jos holhooja tai us-ikottu
mieslcäyttää haltuunsa uskottuja
fvaroja omiin tarkoituksiinsa, on, se i l -
lan muuta lain ja yleisen moraalin; mu-
1 tuomittava j a sellainen uskottu
ies leimataan huijariksi. Poliittisen
oraalin mukaan teko on parhaassa ta-aiiksessa
sankariteko kansan pelasta-iseksi
. . . ' •
(Poliittisen moraalin mukaan pidetään ^
äysin hyväksyttävänä mm. lahjominen .
ns. lehmäkaupathan eivät ole muu­ta
kuin lahjomista . . . Huijaus yht^s-ten
asioiden hoidossa on mennft ijiin
)itkälle, että tuntuu kuin elettäisiin
ranhan Rooman vallan ajan viimeisiä
)äiviä . . . .
ehdotti Linjan valokitvaajd, että nuorten matkustajien tulisi harjoi-telia
jottakm joululauluja ja niin sitten täulettiinkin "Joulu on taas^\
^Joulupuu on rakennettu" ja Wnkös tullut kesä'' joulukuusen edessä
- - Munsttluokan peräsalongissa.
KIRJ. A S A
OL I joulun aaton aatto, kun Hie- että pitäisi pitää kokous n a a p u r e i - ^ ^ ' ^ " ^ * ' ^ * ' ' ^ ' ^ ' ''
tavirran Akun Melita, kelmi- den kanssa ja vaatia hallitusta P«"llekin antaa,
vuotias t y t ö n tyllerö sanoi: — Pap- tiukkasanaisesti järjestämään tie-pa,
luothan Melitalle joulupuun j a työniaita. Tässäkin vmpäristöUä.
•Mitä sitten olisi tehtävä.taman yh- k y n t t i l ö i t ä - - myöskin kukkia sii- on jo paljon asukkaita, mutta oi-eiskuntaruumiimme
ruton, poliittisen hen. Katso pappa t ä t ä kuyaa, eikö keata tietä ei.ole yhtään jaardia.
se ole n ä t t i joulupuu. Laitatko sel­laisen
minulle?
Kyllä tyttöseni, mielihyvin.
Mutta mistä saan siihen kynttilät
j a koristeet ajatteli A k u itsekseen
Amille ja Jnssille i
Ei uskottu ensin me hu/tuja
että Jussilla oli morsian, ",
vaan tulimme itse katsomaan
ja onnea lieillc toivottamaan), i
On tafvNU<yi hcrttaisempi
yhdessä victtäii Ivskienkri,
Ei ole /tyvä olla yksin ihmisen,
se todettu jo ompi kautta aikojen^'
Sikft suofnmckin-ilolla teille
kodin yhteisen ja rauhatstt^fi.
On p:e>ii tämä lahjmmntf,
jonka teille nyt annamme.
Sillä mtnsta pieni ostakaa
ja^ meitä ystävyydeltä muistak(Taf
ELIN.
i t s e ä ä n hätiköimisestä , r . Sitten
hän vääntää sätkän ja v e d e t t y ä ä n,
muutaman henkisavun rauhoittuu
j a l ä h t e e kävelemään takaisin päin
muusin j ä t t ä m i ä jälkiä pitkin. Pal­jon
on muusista verta vuotanut,
oikein suihkuamalla.
Noin puolen mailin päässä ampu^;
mapaikalta saavuttaa Aku muusin'
uupuneena. A k u antaa sille armo-laukauksen.
Eläin on iso* nelivub^
tias uros . . , Onpa siinä paistia,
paistia koko talveksi, oh vielä naa-noraalin
levianiisen ehkäisemiseiksi. Ei
^iinä auta uuden puolueen perustami-len.
Meidän parlamenttarismimme ei
jnna sellaiseen iriitäähinahdolUsuuksia.
Valtiollista ePäniää jphdetaari puoluc-_
bimistoista ja sen vuoksi parannus olisi ja kyynel vierähti poskelle.
laataya herättamaJlä kansanliike rap-
)eutumista vastaani Poliittisten pijolu-iden
johtopaikoilta olisi saatava pois
llaiset yksilöt, jpideh moraalikäsitteet
vat jo niin turtuneet, ettei parantumi-esta
ole mitään toivoa, jä valitetta.yasti
eitä on paljon." ^
Ylläolevaan ei oikeastaaii ole mitään
isättävää, mutta selvitykseksi täjrtyy
uitenkin ant^a tunnustus jporvarise-älle,
ettei hän scjkoittanut työväen joh-ajia
ja ministereitä joihin ei voi
nää laskea sosdem. ministereitä.
T. UDD.
Hietavirta oli edellisenä - vuonna
ottanut maapalan, homesteadin val­tiolta;,
kun kaupungissa ei ollut
minkäänlaista elämisen mahdolli­suutta,
ei ollut rahaa vuokranrriak-suun.
Niin oli Hietavirta päättä­nyt
vaimonsa kanssa lähteä kor­peen,
kuten n i i n monet muutkin jo
ennen heitä. He rakensivat asunto-kämpän
naapuirien avustuksella. Se
— Sitähän minä ölen itsekin aja­tellut
. . . M u t t a olen oikein ylpeä
siitä, että minulla on n i i n ymmär­täväinen
vaimo. , Täällä oh kuiten­k
i n vielä vaikea saada yhtenäisyyt­t
ä aikaan, koska on vielä joitakin
sellaisia^ joilla on entisiä tuohia
taskussa, osa uskoo jumalaan ja
osa pelkää punaista. Vuoden pa­r
i n kuluttua voi asia olla jo koko­naan
toinen, sillä katsohan mamma,
ihminen on vatsastapuhuja. Läh­den
nyt hakemaan sen joulukuu­sen,
koska kellokin on jo kymme- '
nen. Otan tuon r e i k ä r a u d a n mu­kaani,
jos vaikka olisi Tapio ajanut
A k u rientää kotiin muusin mak­sa
ja kieli kainalossaan. Siinä hä­nelle
myöskin muistui, kuinka
Suomessa ennen tehtiin kynttilöitä
lehmän talista . . . Miksifeäs ei niitä
voisi tehdä myöskin muusin talis­ta?
Hän kääntyi takaisin ja otti
talia nahasta j a riensi iloisien sano- •
miensa kanssa kotiin, missä E l v i ja
pieni Melita jo olivat ehtineet i h ­metellä
papan viipymistä.
A k u laittoi heti talin sulamaan
j a punoi pumplilangasta sydämiä.
Illan hämärtyessä hän valoi joulu­kuusen
kynttilät.
E l v i paistoi maukasta muusin
maksaa illalliseksi ja joulu alkoi
tuntua joululta Hietavirran per­h
e e s s ä— jä naapureissakin, joihin
muusipaistia lennätettiin.
o l i nyt.oma ja siellä elivät Ben- karjaansa tänne päin. Tänä syys-ja
toisia
am a
Lunta tulia ilipisahti t ä n n ^ i n oikein
onoon mitalla. En ole koskaan sitä
Orvoon mittaa nähi^,-t, mutta olen
uullut siitä.
Joulukin on lähellä, m i t ä tuonee tui­ssaan,
tapasi äitini aina sanoa. Tan-e
Majavajarvellekuliiiva Vuosi toi tul-^
ssaan ennen kuiUumattoman kuole^^
uden. Nvi viiineksi John ja^iLydia
netin hallituksen laihoilla anti-m
i l l a .
Jouluaaton aamuna puheli Aku
vaimolleen E l v i l l e , e t t ä on raskasta
tuottaa Meiitalle pettymys. Kuu­sen
saamme j a onhan meillä siihen
joitakin värillisiä papereita, mutta
k y n t t i l ö i t ä enune saa. Rahaa olisi
dollarin verran, mutta kun lähim­p
ä ä n kauppaan on 10 mailia, jää-v
p kynttilät nyt kuusesta pois.
talvena ei s i t ä karjaa olekaan nä­kynyt.
A k u harhaili metsässä: etsien so­pivaa
ja kaunista kuusta . . T u o
on toispuolinen, ei ole kaunis tuo­kaan
. . . Tuolla edempänä näyttää
olevan kaunis . . . ei sekään . . .
Mutta mitä? aivan tuoreet muusin
jäljet, vastikään kävellä laahusta­nut
. . . Peijakas, jospa oniii^uipin-k
i n saamaan sen. Akun metsästä-ta,
mutta koietan selittää jollakin
l a i l l a tytölle tuon kynttiläjutun
kun hari herää. E l ole siinä kaikki,
e t t ä kynttilät puuttuvat, meille tu:
lee myöskin lihaton joul«.
... —Voi pahuuksen pahuus tätä
enuinen menivät hyvm pienen ajan si- yhteiskuntaa! päivitteli Aku: • -
"a. Olikohan siinä muuta kuin kaksi ^^ssä menee hermot pilalle,
ukautta vahaa. He olivat kumpai- Jokainen mies ja nainen haluaisi
enkm yli 80 vuotta. 'Kävimme heitä f^i?^?; työtä.
Raskastahan se on, pappa k u l - jävaistot heräävät. Hän heittää
Hatsomas.:, . , - „o cMl • * -I. - l • mutta työtä ei vain . H K K U U J U A I U , ^ti^n.yy ..y, ..uxj^x.
somassa aina siUoin tallom yritetäkään j ä r j e s t ä ä . Herroilla Qn eteläiselle rinteelle. Akun jännitys
-aa :aio2i '2^^**
'mäkinootakkinsa" lumelle ja läh­tee
seuraamaan jälkiä.
Suoraan pohjoiseen on minisi
kulkenut, y l i suuren mäen ja alan­kojen.
Pari mailia on A k u jo j ä l ­kiä
seurannut 20 tuumaa paksussa
lumessa. Hiki juoksee j a väsymys­k
i n alkaa tuntua . T . Nyt on muusi
kääntynyt itään . . . Mutta tuolla
l i i k k u u jokin, kääntyy nyt harjun
"n he valipisteiivat lähtöään sinne Ot­saan
tyttärensä luokse, jolla matkalla
'hnin elämä si|ten päättyikin.
Sjnä Lydia hautasit miehesi tänne
^ajavajärven hautausmaahan ja lähdit
udelleen vierailulle Ottawaan. Sinun
htalosi siellä oli sama kuin miehesi,
'eko ollut syynä, että surit Hiaksi 'yk-
^ jäätyäsi ja siksi seurasit häntä rau-n
satamaan, Sinä L ^ i a olit Uomen
ystäväHinen luonteeltasi. Vaikka si-varmaankin
tarkoitus kiduttamalla
lannistaa työläiset < •.
— So, SO . . . ä l ä puhu n i i n ko­valla
äänellä, t y t t ö herää. Hän ei
vielä voi ymmärtää meidän vai-keuksiamme.
Minä olen ajatellut,
n
^Jle oli j
. J^^^ tuuleUa
Inkin korkeitta ^nne cm päättynyt, nukkukaa
assa. Girarffc-f ^«nta. . .
evan;iu)ia inH?;Ä Kolari on ilmoittanut haluayan-
^ - - 11^^^ Beaver Laken naisten kerhon
jäseniä sairaalaan saanustaan kauniista
kukkasista, sekä kaikkia niitä, jotka
kävivät häntä katsomassa sairaalassa jä
täällä kotona. Myöskin Sudburyn sai- pertuu lumelle, temmeltää j a yrit-kohoaa
. . . no nyt se tulee viistoon
häntä kohti. _
A k u tähtää, mutta sisäinen ääni
sanoo, että odota vielä vähän, liha­ton
joulu odottaa. Hiki helmeilee
otsalla ja oikein vapisuttaa. Aku
ponnistelee jännitystä vastaan ja
saa jo rauhallisemmin tähdätyksi
. . . Pam Pam vastaa kaiku vas­takkaiselta
mäeltä . . ; Muusi tu-jo
ikää ksirttunut, min aina olit raskomitean jäsentä Hilja Smithiä käyn­nistä
häntä katsomassa. Jhni oli iloi­nen,
että häntä muistetaan pitkän pois­saolon
jälkeen paikkakunnalta.
Ilmin pyt-nnöstä,
- , ,,. M: . . . . .ÄITI.
Maallinen vael-rau-tää
nousta. A k u ampuu uudelleen.
Muusi nousee j a ottaa-hirmuloikan
r i n n e t t ä alas j a katoaa pälsamive-sakkoon,
A k u herpaantuu. Tuntuu niin­kuin
tekisi mieliitl^eäi.Jfiain noituu .
Viikon kuulumisia
lasia
KIRJ. SUDBURYN FLIKKA
"Huida*' sitten sunnuntaina
tuli, näki, voitti,
tuskinpa lie ollut ketään
joka häntä moitti.
Kiitti monet näytelmästä
Hellaa, Tervapäätä,
samantien taas harmitteli
pahaa lumisäätä.
Mainiosti näyttelijät
tehtävänsä täytti,
Huldana kun Irja ensin
esimerkin näytti.
Lauantaina lapset saivat
nähdä joulupukin,
lahjan häitä pienoisen he
saivat silloin kukin.
Kaunihisti lapsukaiset
lauloi, leikitteli,
vanhemmatkin hymysuina
mukanansa eli.
Kabaretti lauantaina
yon taas hauskan lainen,
kiirehtiipi sinne varmaan
joka mies ja nainen.
Nautiskella siellä saadaan
juomat, lihapullaa,
eikä se nyt taskujakaan
oikein paljon tuUaa.