1938-10-08-02 |
Previous | 2 of 10 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUAXTAIXA, LOKAKUUN 8 PÄIVÄNÄ 1938
US
{Canadan suomaldisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Dept^
Ottawa, as second class matter.
1 vk.
6 kk.
8 kk.
1 vk.
6 kk.
Tflanshlnnat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
m
$3.00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12rsivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
•ta. ••:.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
F^ytäkää asiamiesvälineitä Jd tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Ob;
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö*
Toimitusneuvosto: J. Järvls, Iteuha^
Mäki, HiliA Aho, E. Suksi, Ester >
Kaustinen* Aili Mahn, Margit Laakso
Ja Yrjö Salvo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osol^ -
tettava:
Kynäilijöilkmme kautta Canadan ja koko mantereen julistm
mitus kirjoituskUpailun, jossa jaetaan kolme entistä suurempacpalkinton.
Kilpailusäännöi:
J: Kilpailuun saa^c^^^^^
2.l^joitt{kset-keunökip^^ mistä aiheista
hyvänsä, kunhan eivät edusta sotaa ja fasismia, ja samalta henkilöltä useampiakin.
3. Kirjoitusten pituudella ei ole muuta määrää kuin se, että niiden tulee
käsittää vähintäänkin seitsemänsataa sanaa.
4^ Kaikkiin kirjoituksiin on merkittävä ''Kilpakirjoitus'' ja niitä tulee
seurata kirjoittajan nimi ja osoite.
S. Toimitus pidättää itselleen oikeiiden julkaista saapuhc^^^^
siinä järjestyksessä kiiht'ne lehteen'Sopivat
jossa-tapaukkssa kirjoittajalle annetaan^k^^^
Ö.Piilkintoläutakunnanmuodost^^^ jäsenet
Rauha Mäki^HUjaÄhöyJ:^
7; PiUkintoldutakunta arvostelee M
lehdessä i julkaistut.
8: palkinnot: ensimmäinen $23; toinen $15, kolmas $ 10:
\m
LIEKKI
P.O. Box 69 Sttdbuiy, Ont
Toimi luksen
KIRJOITUSKILPAILU-JULISTUS
on nähtävänä tässä vierellä.
Toivottavasti kynäilijämme siihen nyt
innolla osallistuvat parhailla tuotteil'
laan, kun palkinnotkin ovat sellaiset,
että jo niiden vuoksi kannattaa vähän
vaivaanähdä. Tällä toimenpiteellä on
tarkoituksemme sekä innostaa.kynäi-^
lijöitämms että saada lehteet^me hyvää
sisältöä, jasta lukijamme saavat
nauttia.
Tässä yhteydessä pyydämme ky-näilijöillentme
tehdä sen huotnautuk-scn,
että aikeita enempi kuin • tähän
asti pyrittäisiin löytämään tältä mantereelta,
sillä luki jäimme joukossa on
paljon sellaisia, jotka eivät enää paljon
Suomesta niuistaJähi ovat siitä
ajan kanssa niin vieraantuneet, että
kuvat täältä kiinnostavat enemmän.
Muitten ci aiheella tarvitseisi olla mitään,
rajoituksia, sillä parfiaift on se,
mikä voimakkaimpana esiin pulp-
LEVITYSRYXTÄYS on nyt loppumassa.
Tätä kirjoittaessa oh vielä
muutamia päiviä jälellä, mutta saman
verran ja hiukan enemmänkin on vielä
vajaana myöskin päämääräksi asetettu
tuhannen numero. Tulisiko se nyt
täyteen ilman muuta, on varkea pää-teliä,
pnutta kaiken varalta, ja että
ryntäysaika tulisi tarkoituksen mu-kaisesU
käytetyksi, on lehtemme toi"
mitusneavostOHi paikaUiset jäsenet
päättäneet tehdä LitKm ystäville yh-*
] t-eiscn talkoovetoomuksen loppupäi'
vätt varaUe. EpäHentättä se onmei'
dänkaikhien.mielestä asiallinen ja
van paikallaan, sillä varmaan löytyy
sellaisia paikkakttfttia, missä rymtäys'
touint on syystä tai toisesta jäänyt hei»
koksi ellei tykkänääh leväperään. Esi-tetyllä
toimenpiteellä, jos^se yhteiS'
f uumin pantaisiin ioimeenyhäenkään
t^.ki(m ttmnin' ajaHa, oUsi asiä kor*
jatt^ vielä vmne hetkessä.^ Mutta-tömeenpanoa
se tarvitsee, MT?a o/a-tussemnroisenaatt^
erti^S^^
Imomatttus vain koskikin, että löytyy
talkoon alhbjatija siitem pannaan tö^.
pinoksi^
^plN 90Cvuotta sitten eli» Bösto-'
^^nissa omituinen; ihminen, Davis
nimeltänsäjV joka oli silmäänpistävän
pukieutumistapansa ja vielä > enemmän
ihmeellisen jaikuvarikkaanpuhe^
tapansa vuoksi tullut erääksi:kaupungin
merkillisyyksistä. Mutta tämä
"origihaali?- oli sangen- taitava
mekanikko. Hän oli rikastuttanut
tekniikkaa useallia. arvokkaalla kek-sinnöllä^
r ja mielellään toiset mekaanikot
kysyivät häneltä neuvoa koneita
kjeksiessään jä parantaessaan^
Niinpä^uli myöskin v. 1839 kaksi
Bostonin: asukasta; hänen luokseen
suuressa pulassa. Vuosikausia he olivat
nähneet vaivaa keksiäksensä ku-dinkoneen;
toinen, optikko, oli siihen
pannut tietonsa ja taitonsa, toinen,
kapitalisti, hyvän joukon omaisuuttaan.
He saivatkin lopulta aikaan
jonkmlaisen koneen, mutta kaikki
heidän yrityksensä saada sitä käyntiin
ja työtä tekemään olivat turhia.
Tässä piti Davisin. taaskin: auttaa.
Päätään pudistaen hän kuunteli hetkisen
keksijän selityksiä, ympärillään
koko työpajansa henkilökunta^ sitten
hän tokaisi tavallisella ihmeellisellä
ta\'allansa kysymyksen:
"Mutta Jumalan tähden, mies, miksi
kiusaatte itseänne kudinkoneellan-ne?
Miksi ette mieluummin tee ompelukonetta?''
"Kunpa minä vain osaisin!" vastasi
huoaten kapi talini. ' 'Mutta sepä
ei onnistu.-'
"Onnistuu totisesti", sanoi Davis
ystävä, ''saattepä nähdä, että onnistuu.
Minä itse suunnittelen ompelukoneen."
"Oikein, herra Davis", vastasi toinen
nauraen; "tehkää se, niin olette
rikas mies."
Tähän keskusteluun asia kumminkin
supistui. Davisin huomautus käsitettiin
siksi, mikä se itse asiassa
vain- olikin, erääksi hänen tunnettuja
rohkeita väitteitään, eikä hänelle kosr
kaan pälkähtänyrpäähän yrittääkään
keksiä ompelukonetta.
Mutta hänen työmiestensä joukos-saj
jotka tässä tilaisuudessa c olivat
läsnä, oli muuari maalta tullut nuori
mies, Elias H6we, joka oli vasta äskettäin
tullut Davisin apulaiseksi ja
oli tällöin noin 20-vuotias. Häneen
vaHiutti syvästi huomautus, että pm-pelukoneen
keksimisellä saattm tuUä;
rikkaaksi mieheksi. Ompelukonej jota
häh ei aikiaisemmin koskaan ollut
edes ajatellut, tuli nyt hänen alituiseksi
päänvaivakseen. Hän uneksi
vain koneestaan; hän kuljeskeU räätälistä
räätäliin ja tarkasti yhä uudelleen
ompelemiseni menettelytapaa
sellaisella: tarkkuudella, etliä ihmiset
; alkoivat epäillä hänen' järkeänsäi He
nauroivat ääneensä^ kun- häii huokaillen
tarkasteli leikattuja verkapalöja,
jotka kaikki tarvitsivat vain samanlaisia
pistoksia liittyäkseen vaatteek^
si, ja vaHtteliv että tällaista näin yk-»
siiikertaista,. nihi vähän: voimaai vaa^^
tivaa käsityötä ei voitu konefella suorittaa
— samalla kUn hän unelmiensa,
mietiskelyjensä ja järkeilyjensä pää:*
määrän: toteuttamiseksi ei tehnyj mitään;
-
Näin kului vuosia. Howe oli perustanut
oman liikkieeny mutta se ei ottanut
menestyäkseen. Suruissaan hän
istuskeli kurjassa ullakkokamarissaan
isikä Useinkaan tiennyt, millä saisi
leipää nälistyneelle perheelleen. Mutta
masentumatta hän tuumi konettaan
ja monasti hänen täytyi kuulla
tuttaviltaan, vieläpä omalta vaimol-taankin
se moite, että hän voisi parempaakin
tehdä lievittääkseen omaistensa
hätää kuin lakkaamatta vaivata
päätään sellaisella, josta kumminkaan
ei nyt eikä- koskaan mitään
synny. . . "
Ja todellakaan ei siitä tahtonut
mitään syntyä. Kuukausimääriä hän
kulki vääriin suuntiin, kuri hän noudatti
sitä ajatusta, että koneen tuli
jäljitellä sitä, mitä hän näki vaimonsa,
joka päivä käsin tekevän, että
siihen ei muuta tarvittu kuin yksi
molemmista päistään teroitettu neula,
jonka keskessä oli silmä ja jonka
tuli kulkea pitkin ommeltavia kappaleita,
vetäen langan lävitse joka
kerran kun liikkuu. Kun hän pitkän
aikaa- oli turhaan miettinyt näitä
seikkoja ja kuluttanut kaikki rahansa
niitten toteuttamiseksi, tuli hänen
mieleensä äkkiä vuonna 1844 ajatus,
että eikö olisi tarpeellista koneen
jäljitellä myöskin kädenliikkeitä. Tästä
tulikin keksinnön käännekohta.
Hän huomasi nyt, että ompelupiston
aikaansaamiseksi tarvittiin kaksi lankaa,
joista toinen tuli sukkulasta ja
toinen oli pujotettu käjrrän neulan
sihnän lävitse. Nyt selvisi hänelle
myöskin^ että hä» vihdoinkin oli saa^-
vuttanut sen, jonka tähden hänellä
oli\ollut niitt paljon huolta ja päaa-vaivaa.
Jo mainitun vuoden lokakuussa
tuli hän itse karkeatekoisen,
puusta ja metallilahgasta valmistetun
mallikoneen avulla vakuutetuksi siitä,
että keksimänsä kone todellakin neuloi.
Mutta miten hän saisi muut sen
uskomaan,., silläs. eihäa. hänellä, olhit-
A-araa valmistaa raudasta ja teräkses-
(Jatkoa yhdennelBltoista sivulla> >
Meille on usein huomautettu siitä
ettääkuinka me viitsimme puhella ja
Ma ystävällisissä väleissä sen ja sen
henkilön kanssa^ vaikka tiedämme
että se ja se henkilö on puhunut
meistämin^jat^ ja on kit-joittänm
lehteenkin meitä vähemmm
kjMämä juttiija.XMenm
tännut seUaisjin huomatuksiin hy-mähdykseUaySiUä'meidän
mielestämme
ei sellaiset kitomauiuksei ole kunnollisen
vastaitksen arvoisia • Mehän
asumme maassa, missä pitäisi olla
puhe- sekä painpvapaus. Miksi meidän'sitten
yksilönä pitäisi ryhtyä rajoittamaan
joittenkin puhevapautta
~-ja sitten m^^ jos jotkut eivät
perustaisi meidän laeistamme, vaan
puhuisivat meistä pahaa.
Ei,^. ystävät, kun kerran olemme
täällä'----: aina^i^^^^ ^JQ.
i^assdifnaasia, niin totta kai täällä
on- siUbin oikeus arvostella ihmisiä
ja lausua.julki sen mitä ajattelee. Niin
teemmeme ja niin tekevät toisetkin
; — jaseöh huono mies joka ei arvos-tätta.
kestä. On -kyllä tosi, että jotkut
arvostelijat eivät osaa valita sitä
kultaista keskitietä, lausuessaan julki
arvostelujaan, vaan laskettelevat par-jauk&
ui: sellaisessakin asiassa, missä
jakti töinen arvostelija näkee hyvai-kiri^
Mu^^ jokaisella
omatfheikkotttemme. Yksi on heikko
siinä ^suhteessa että ci ole osannut
valita "kultaista keskitietk" ja toinen
sen:tähden, että luidee jo varmasti
astelevansa keskitiellä ja pöyhkeile-vässähiarmuudessaan
ei huomaakaan,
kun ottaa harha askeleen, se on^ suutahtaa
ja sanoo pahasti kanssaihmisestään.
Hän saattaa sitten suuttumuksen
ohi mentyä jo katua pahaa
sanaansa, mutta ei kuitenkaan pyydä
anteeksi, sillä salaisessa sydämensä
sopukassa' hän toivoo, että ehkä se
paha sana ei olekaan mennyt asian
omaisen kmduvUle, koska asianomainen^
puhelee hänen kanssaan niinkuin
ennenkin. Niin tulee toivotuksi, muita
se toivo on turhaa, sillä paha sana
kiirehditään kertomaan asianomaiselle
dmanppeafnmin-kuin hyvä sana.
Riippuz^meistä jokaisesta itsestäni-me
jos olemme niin ahdasmielisiä, että
emme voi sulattaa sitä pahaa 5a-naa
tai arvostelua suuttumatta, tahi
jos annamme asian "painua Villasella"
ja olemme niinkuin ei initään olisi
tapahtunutkaan. Meidän mielestämme
tuo jälkimmäinen tapa on käytännöllisempi
ja siksi koetamme opetella
käyttämään sitä. Ehkä sitten
joskus ne arvostelijätkin lakkaavat
meitä parjaamasta ktm huomaavat
että. emme osaa edes suuttua.
SIRPA-SERKKU".
Todellisesti vahva ihminen ei koskaan
raivoa.—La Foucault.
Jos hän, jota rakastat, on sortunut
ja rikkonut, et tuomitse, vaan riennät
auttamaan.—Pr outhon.
'*•, •
Miisiikki on sydämen avain. —
G. Seume. '
"Minusta tuntuu, että ensimmäinen
todistus ihhtisen todellisesta suuruudesta
on hänen vaatimattomuutensa.
— Ruskin.
i^aiäm pitäisi mennä nairnisiin
suktddissiMisien miesten kanssa^ Vfl
kaikkin tbimiri sekä: sodassa ettäela-^
mässä yleensä tulisi heidän paasto
ösallikksL—J^tan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 8, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-10-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381008 |
Description
| Title | 1938-10-08-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUAXTAIXA, LOKAKUUN 8 PÄIVÄNÄ 1938 US {Canadan suomaldisten viikkolehti) Registered at the Post Office Dept^ Ottawa, as second class matter. 1 vk. 6 kk. 8 kk. 1 vk. 6 kk. Tflanshlnnat: Ulkomaille $2.00 1.10 m $3.00 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12rsivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil- •ta. ••:. Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. F^ytäkää asiamiesvälineitä Jd tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Ob; Ltd. Toimittaja A. Päiviö* Toimitusneuvosto: J. Järvls, Iteuha^ Mäki, HiliA Aho, E. Suksi, Ester > Kaustinen* Aili Mahn, Margit Laakso Ja Yrjö Salvo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osol^ - tettava: Kynäilijöilkmme kautta Canadan ja koko mantereen julistm mitus kirjoituskUpailun, jossa jaetaan kolme entistä suurempacpalkinton. Kilpailusäännöi: J: Kilpailuun saa^c^^^^^ 2.l^joitt{kset-keunökip^^ mistä aiheista hyvänsä, kunhan eivät edusta sotaa ja fasismia, ja samalta henkilöltä useampiakin. 3. Kirjoitusten pituudella ei ole muuta määrää kuin se, että niiden tulee käsittää vähintäänkin seitsemänsataa sanaa. 4^ Kaikkiin kirjoituksiin on merkittävä ''Kilpakirjoitus'' ja niitä tulee seurata kirjoittajan nimi ja osoite. S. Toimitus pidättää itselleen oikeiiden julkaista saapuhc^^^^ siinä järjestyksessä kiiht'ne lehteen'Sopivat jossa-tapaukkssa kirjoittajalle annetaan^k^^^ Ö.Piilkintoläutakunnanmuodost^^^ jäsenet Rauha Mäki^HUjaÄhöyJ:^ 7; PiUkintoldutakunta arvostelee M lehdessä i julkaistut. 8: palkinnot: ensimmäinen $23; toinen $15, kolmas $ 10: \m LIEKKI P.O. Box 69 Sttdbuiy, Ont Toimi luksen KIRJOITUSKILPAILU-JULISTUS on nähtävänä tässä vierellä. Toivottavasti kynäilijämme siihen nyt innolla osallistuvat parhailla tuotteil' laan, kun palkinnotkin ovat sellaiset, että jo niiden vuoksi kannattaa vähän vaivaanähdä. Tällä toimenpiteellä on tarkoituksemme sekä innostaa.kynäi-^ lijöitämms että saada lehteet^me hyvää sisältöä, jasta lukijamme saavat nauttia. Tässä yhteydessä pyydämme ky-näilijöillentme tehdä sen huotnautuk-scn, että aikeita enempi kuin • tähän asti pyrittäisiin löytämään tältä mantereelta, sillä luki jäimme joukossa on paljon sellaisia, jotka eivät enää paljon Suomesta niuistaJähi ovat siitä ajan kanssa niin vieraantuneet, että kuvat täältä kiinnostavat enemmän. Muitten ci aiheella tarvitseisi olla mitään, rajoituksia, sillä parfiaift on se, mikä voimakkaimpana esiin pulp- LEVITYSRYXTÄYS on nyt loppumassa. Tätä kirjoittaessa oh vielä muutamia päiviä jälellä, mutta saman verran ja hiukan enemmänkin on vielä vajaana myöskin päämääräksi asetettu tuhannen numero. Tulisiko se nyt täyteen ilman muuta, on varkea pää-teliä, pnutta kaiken varalta, ja että ryntäysaika tulisi tarkoituksen mu-kaisesU käytetyksi, on lehtemme toi" mitusneavostOHi paikaUiset jäsenet päättäneet tehdä LitKm ystäville yh-* ] t-eiscn talkoovetoomuksen loppupäi' vätt varaUe. EpäHentättä se onmei' dänkaikhien.mielestä asiallinen ja van paikallaan, sillä varmaan löytyy sellaisia paikkakttfttia, missä rymtäys' touint on syystä tai toisesta jäänyt hei» koksi ellei tykkänääh leväperään. Esi-tetyllä toimenpiteellä, jos^se yhteiS' f uumin pantaisiin ioimeenyhäenkään t^.ki(m ttmnin' ajaHa, oUsi asiä kor* jatt^ vielä vmne hetkessä.^ Mutta-tömeenpanoa se tarvitsee, MT?a o/a-tussemnroisenaatt^ erti^S^^ Imomatttus vain koskikin, että löytyy talkoon alhbjatija siitem pannaan tö^. pinoksi^ ^plN 90Cvuotta sitten eli» Bösto-' ^^nissa omituinen; ihminen, Davis nimeltänsäjV joka oli silmäänpistävän pukieutumistapansa ja vielä > enemmän ihmeellisen jaikuvarikkaanpuhe^ tapansa vuoksi tullut erääksi:kaupungin merkillisyyksistä. Mutta tämä "origihaali?- oli sangen- taitava mekanikko. Hän oli rikastuttanut tekniikkaa useallia. arvokkaalla kek-sinnöllä^ r ja mielellään toiset mekaanikot kysyivät häneltä neuvoa koneita kjeksiessään jä parantaessaan^ Niinpä^uli myöskin v. 1839 kaksi Bostonin: asukasta; hänen luokseen suuressa pulassa. Vuosikausia he olivat nähneet vaivaa keksiäksensä ku-dinkoneen; toinen, optikko, oli siihen pannut tietonsa ja taitonsa, toinen, kapitalisti, hyvän joukon omaisuuttaan. He saivatkin lopulta aikaan jonkmlaisen koneen, mutta kaikki heidän yrityksensä saada sitä käyntiin ja työtä tekemään olivat turhia. Tässä piti Davisin. taaskin: auttaa. Päätään pudistaen hän kuunteli hetkisen keksijän selityksiä, ympärillään koko työpajansa henkilökunta^ sitten hän tokaisi tavallisella ihmeellisellä ta\'allansa kysymyksen: "Mutta Jumalan tähden, mies, miksi kiusaatte itseänne kudinkoneellan-ne? Miksi ette mieluummin tee ompelukonetta?'' "Kunpa minä vain osaisin!" vastasi huoaten kapi talini. ' 'Mutta sepä ei onnistu.-' "Onnistuu totisesti", sanoi Davis ystävä, ''saattepä nähdä, että onnistuu. Minä itse suunnittelen ompelukoneen." "Oikein, herra Davis", vastasi toinen nauraen; "tehkää se, niin olette rikas mies." Tähän keskusteluun asia kumminkin supistui. Davisin huomautus käsitettiin siksi, mikä se itse asiassa vain- olikin, erääksi hänen tunnettuja rohkeita väitteitään, eikä hänelle kosr kaan pälkähtänyrpäähän yrittääkään keksiä ompelukonetta. Mutta hänen työmiestensä joukos-saj jotka tässä tilaisuudessa c olivat läsnä, oli muuari maalta tullut nuori mies, Elias H6we, joka oli vasta äskettäin tullut Davisin apulaiseksi ja oli tällöin noin 20-vuotias. Häneen vaHiutti syvästi huomautus, että pm-pelukoneen keksimisellä saattm tuUä; rikkaaksi mieheksi. Ompelukonej jota häh ei aikiaisemmin koskaan ollut edes ajatellut, tuli nyt hänen alituiseksi päänvaivakseen. Hän uneksi vain koneestaan; hän kuljeskeU räätälistä räätäliin ja tarkasti yhä uudelleen ompelemiseni menettelytapaa sellaisella: tarkkuudella, etliä ihmiset ; alkoivat epäillä hänen' järkeänsäi He nauroivat ääneensä^ kun- häii huokaillen tarkasteli leikattuja verkapalöja, jotka kaikki tarvitsivat vain samanlaisia pistoksia liittyäkseen vaatteek^ si, ja vaHtteliv että tällaista näin yk-» siiikertaista,. nihi vähän: voimaai vaa^^ tivaa käsityötä ei voitu konefella suorittaa — samalla kUn hän unelmiensa, mietiskelyjensä ja järkeilyjensä pää:* määrän: toteuttamiseksi ei tehnyj mitään; - Näin kului vuosia. Howe oli perustanut oman liikkieeny mutta se ei ottanut menestyäkseen. Suruissaan hän istuskeli kurjassa ullakkokamarissaan isikä Useinkaan tiennyt, millä saisi leipää nälistyneelle perheelleen. Mutta masentumatta hän tuumi konettaan ja monasti hänen täytyi kuulla tuttaviltaan, vieläpä omalta vaimol-taankin se moite, että hän voisi parempaakin tehdä lievittääkseen omaistensa hätää kuin lakkaamatta vaivata päätään sellaisella, josta kumminkaan ei nyt eikä- koskaan mitään synny. . . " Ja todellakaan ei siitä tahtonut mitään syntyä. Kuukausimääriä hän kulki vääriin suuntiin, kuri hän noudatti sitä ajatusta, että koneen tuli jäljitellä sitä, mitä hän näki vaimonsa, joka päivä käsin tekevän, että siihen ei muuta tarvittu kuin yksi molemmista päistään teroitettu neula, jonka keskessä oli silmä ja jonka tuli kulkea pitkin ommeltavia kappaleita, vetäen langan lävitse joka kerran kun liikkuu. Kun hän pitkän aikaa- oli turhaan miettinyt näitä seikkoja ja kuluttanut kaikki rahansa niitten toteuttamiseksi, tuli hänen mieleensä äkkiä vuonna 1844 ajatus, että eikö olisi tarpeellista koneen jäljitellä myöskin kädenliikkeitä. Tästä tulikin keksinnön käännekohta. Hän huomasi nyt, että ompelupiston aikaansaamiseksi tarvittiin kaksi lankaa, joista toinen tuli sukkulasta ja toinen oli pujotettu käjrrän neulan sihnän lävitse. Nyt selvisi hänelle myöskin^ että hä» vihdoinkin oli saa^- vuttanut sen, jonka tähden hänellä oli\ollut niitt paljon huolta ja päaa-vaivaa. Jo mainitun vuoden lokakuussa tuli hän itse karkeatekoisen, puusta ja metallilahgasta valmistetun mallikoneen avulla vakuutetuksi siitä, että keksimänsä kone todellakin neuloi. Mutta miten hän saisi muut sen uskomaan,., silläs. eihäa. hänellä, olhit- A-araa valmistaa raudasta ja teräkses- (Jatkoa yhdennelBltoista sivulla> > Meille on usein huomautettu siitä ettääkuinka me viitsimme puhella ja Ma ystävällisissä väleissä sen ja sen henkilön kanssa^ vaikka tiedämme että se ja se henkilö on puhunut meistämin^jat^ ja on kit-joittänm lehteenkin meitä vähemmm kjMämä juttiija.XMenm tännut seUaisjin huomatuksiin hy-mähdykseUaySiUä'meidän mielestämme ei sellaiset kitomauiuksei ole kunnollisen vastaitksen arvoisia • Mehän asumme maassa, missä pitäisi olla puhe- sekä painpvapaus. Miksi meidän'sitten yksilönä pitäisi ryhtyä rajoittamaan joittenkin puhevapautta ~-ja sitten m^^ jos jotkut eivät perustaisi meidän laeistamme, vaan puhuisivat meistä pahaa. Ei,^. ystävät, kun kerran olemme täällä'----: aina^i^^^^ ^JQ. i^assdifnaasia, niin totta kai täällä on- siUbin oikeus arvostella ihmisiä ja lausua.julki sen mitä ajattelee. Niin teemmeme ja niin tekevät toisetkin ; — jaseöh huono mies joka ei arvos-tätta. kestä. On -kyllä tosi, että jotkut arvostelijat eivät osaa valita sitä kultaista keskitietä, lausuessaan julki arvostelujaan, vaan laskettelevat par-jauk& ui: sellaisessakin asiassa, missä jakti töinen arvostelija näkee hyvai-kiri^ Mu^^ jokaisella omatfheikkotttemme. Yksi on heikko siinä ^suhteessa että ci ole osannut valita "kultaista keskitietk" ja toinen sen:tähden, että luidee jo varmasti astelevansa keskitiellä ja pöyhkeile-vässähiarmuudessaan ei huomaakaan, kun ottaa harha askeleen, se on^ suutahtaa ja sanoo pahasti kanssaihmisestään. Hän saattaa sitten suuttumuksen ohi mentyä jo katua pahaa sanaansa, mutta ei kuitenkaan pyydä anteeksi, sillä salaisessa sydämensä sopukassa' hän toivoo, että ehkä se paha sana ei olekaan mennyt asian omaisen kmduvUle, koska asianomainen^ puhelee hänen kanssaan niinkuin ennenkin. Niin tulee toivotuksi, muita se toivo on turhaa, sillä paha sana kiirehditään kertomaan asianomaiselle dmanppeafnmin-kuin hyvä sana. Riippuz^meistä jokaisesta itsestäni-me jos olemme niin ahdasmielisiä, että emme voi sulattaa sitä pahaa 5a-naa tai arvostelua suuttumatta, tahi jos annamme asian "painua Villasella" ja olemme niinkuin ei initään olisi tapahtunutkaan. Meidän mielestämme tuo jälkimmäinen tapa on käytännöllisempi ja siksi koetamme opetella käyttämään sitä. Ehkä sitten joskus ne arvostelijätkin lakkaavat meitä parjaamasta ktm huomaavat että. emme osaa edes suuttua. SIRPA-SERKKU". Todellisesti vahva ihminen ei koskaan raivoa.—La Foucault. Jos hän, jota rakastat, on sortunut ja rikkonut, et tuomitse, vaan riennät auttamaan.—Pr outhon. '*•, • Miisiikki on sydämen avain. — G. Seume. ' "Minusta tuntuu, että ensimmäinen todistus ihhtisen todellisesta suuruudesta on hänen vaatimattomuutensa. — Ruskin. i^aiäm pitäisi mennä nairnisiin suktddissiMisien miesten kanssa^ Vfl kaikkin tbimiri sekä: sodassa ettäela-^ mässä yleensä tulisi heidän paasto ösallikksL—J^tan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-10-08-02
