1956-02-18-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
'Hoksottimissa pöllyää plastikki-nai-lonhousut,
sellaiset pienet söpölikäät »a
niin käytännölliset. Kun iie ovat niin
kivat niin pitää niistä hiukan turista,
hoksauttaa.
Eipä •kylläkään tämä hoksautus
asianomaisiin paikkoihin viestiä vieritä.
Me vanhat olemme niin vanhanaikaisia,
ylieläneitä kuhnustelijoita, jotka
aina vetpanime imenneen ajan kokemuksiin.
Pyh, useinkin saamme vastauksen:
»vanhanaikaista, vanhanaikaista. i
' Mutta kuitenkin saatamme tämän;
housujutun isoäitien ja tätien huomioon
ja heidän väityksellään — jos mahdollista
r— elämää jatkavien tyttärien ja
poikien kuultavaksi.
Nyt jo 'vanhentuneet mummit hoitivat
lapsiansa olosuhteisiin nähden kiitettävän
hyvin, täyttivät luonnon äidille
antamat velvollisuudet. Ravitsivat
vauvan sille kuuluvalla parhaalla ravinnolla,
Jolla on pitkä etumatka pukki-mojakoista.
Mutta aikomukseni ei ollut turista
vauvan ravitsemisesta, vaari puhtaanapidosta.
Ennen huolelliset — yleisesti — äidit
imuuttivat vauvalle usein kuivaa riepua,
yölläkin — jälkeen ja ennenkin
vuotoja. Sellainen oli äidin kutsumus
entisinä ''tyhmyyden ja puutteiden" aikakausina.
Mutta entä nyt?
3»Iaailma on edistynyt, viisastunut j'a
vaurastunut. On keksitty plastiikkama-teriaali
— plastiikka-nailonhousut vau-
(valle. Suurenmoinen ihmekeksintö. Vauva
ei kastele silkkihelmojaj mattoja,
vuodetta eikä aiheuta ylimääräistä siivousta.
Tukitaan riepuja housuihin ja
siellä pysyy mitä. sinne tulee . . .
Mutta seurauksH!
Älkää hymyilkö, puhutaan mitä silmät
o;\at nähneet. On nimittäin tässä
joutilaisuudessa tullut olluksi "bab}'-
sitterinä'', sillä nuoret rouvat tuovat
joskus vauvansa hoidettavaksi naapuriin
ja siitä ovat tiiman vauvojen kohtaloa
surevan rupattelun alkujuuret lähtöisin.
Tuodessaan vauvansa äiti ihmettelee
ja ar\'ailee niiksi vauva on rauhaton,
tuskainen ja maruinen. Lähtee sitten
"Soohon'' tai muulle asialle tai asiattomalle
reissulle.
Jah-haa . . . Hoitaja puikaa housut
ja rievut vauvalta. Ihmettelee sitten.
ra
msm n$sa
TyoläkPmmm mietiskelyjä
Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan,
kuinka kouraantuntuvalta
ivalta vaikuttaa työläisen elämä? N y kyään
on yksi suuri kysymys sydäntauti,
joka tappaa enemmän ihmisiä
kuin mikään muu tauti. Mistä se johtuu?
Perheeriemännät syövät liian rasvaisia
ruokia (iäh hah)! Minua aina-kin
naurattäaj tuollaiset lausunnot. M i nä
uskpn^että^s^ ihmistä
pidetipigi>ilaiia, vaikuttaa eniten sy-däni€
ii^|töiifnintaan; ICun ajattelee, mitä
kaikkest moskaa meille syötetään, niin
ei ihiiiettele jos sydän heikkenee.
Olemmeko syventyneet koskaan ajattelemaan,
kiiinkä; moni ovemme^ uiko-puolella
kärsii tiiEkia. Jokainen koettaa
peittää köyhyyttään, sillä onhan meille
usfkotettu, e t t ä köyhyj's on oma syym-nie.
Syytäninie toinen toistamme, kyke-nemättömyydeäjtä
elää oikein. Varsih-kin
tekevät sfenHe, jotka ovat päässeet
mu utamah askeleen edemmäksi vaikkapa
sydäntaudin hinnalla. Mutta onhan
tullut kunniaa . . .1 Mutta oletteko
ajatellut, että toisillakin on toivomus
saada elää kunnolliscfsti, mutta
syystä tai toisesta eivät ole voineet
nousta. Onko ihme, että sydän lakkaa
toimimasta iltahetkien lähetessä, kuri
tulevaisuus aina vain näyttää synkältä?
Huudettakoon kuinka paljon tahan-sa
niistä miljoonista dollareista, joita
käytetään ydäntautien torjumiseen, niin
koskaan se ei tule auttamaan niin paljon
kuin se, jos jarjestettäisMn mahdollisuus
kaikille ihmisille kunnolliseen
elämään. Kaikille ihmisille tulisi antaa
työtä kunnollisella palkalla, jotta olisi
mahdollisuus elää ja nauttia elämästä.
Silloin sydäntaudit vähenisivät suuresti,^
elleivät rikkaat kuolisi sydänhalvauk-kun
lapsonen on housujen alta kuin
keitetty krapu. \'äktvät aineet ovat
turmelleet hienon hipiän . .
Tämä on todellisuus, jossa ei ole tippaakaan
mielikuvitusta. Siksi huomautus
tädeille ja isoäideille, jotka ovat
nuorikolta lähellä, että kuiskaisivat vauvan
äidille: Vaihda vauvalle riepua, pese
ja vaihda yölläkin, silloin on vauvasi
iloinen, kujertava ja onnellinen,
AGRI.
tannut mitään, mutta aloin hiljalleen
laulella:
Stilofsessa Suomessamme
olsko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme
Jaulun laaja kotimaa.
Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleltä salot huokuu,
iki hongat humajaa.
Pian olimmekin sitten kirkolla ja
mies poistui reestii sanakaan sanomatta.
Silittelin ja taputtelin hevostani ja välillä
kuiskailin sille, että olitpa onneni
tähti, kun osasit olla minim puolestani.
Kiireesti le'vitin sitten loimen sen seikkaan,
sillä jxiloiset lavat olivat aivan
märät. Kun olin kiiynyt noutamassa
sille vettäj laitoin sille päähiin kaurapussin.
Sen jälkeen kävelin sisälle lämmittelemään.
-
" Rouva tarjosi minulle kuumat kahvit
j a ihmetteli kuinka nuori tyttö oli uskaltanut
lähteä tuollaisia miehiä kyyli-mään.
Hän kai tunsi «miehen ja siksi
kysyi. Sanoin,* että ei minulla ollut
onitään hätää, kun istuin kuskipukilla.
Palattua takaisin en enää kutsunut
tuollaisia miehiä herroiksi. Kn kuitenkaan
malttanut ott» kertomatta iraehen
käyttäytymisestä emännälle. Hän nauroi
ja sanoi, että olisipa se ollut hauskaa
katsella sivusta päin, kun nainen ja
mies istuivat perättäin kirkkoreessä, hevosen
viedessä heitä täyttä lentoa. Vallattomasti
nauraen hän kertoi aikaisempina
vuosina kyytineensä samaa miestä
Virroille ja siksi hän nyt olikin ollut
haluton lähtemään . . . Tuon miehen
kanssa tahtoi olla aivan hukassa, sillä
samantapaisesti hän esiintyi silloinkin,
joskaan en menetellyt aivan yhtä hauskasti
kuin sinä •— ja taas rouva nauroi.
Panimme molemmat merkille, että
mitä hienompina herrat esiintx-^-ät, sitä
tyhmempiä ja hävyttömämpiä he ovat^
Kun miehet palasivat työmaalta kertoi
emäntä heille tuosta kyytireisusla
ja kyllä he kiusottelivat minua ja nauroivat
hirveästi. ^linua se hävetti ja
suututti.
Kevät tuli varhain, kohta pääsiäi,sen
jälkeen menivät jäät alas koskesta suurella
rytmällä helskeellä. Pian sitten
alkoivat tukkipomot kierrellä etsimässä
uittomiehiä.
Katseltuani tuota samaa helskettä
monina vuosina aloin kyllästyä ja minut
valtasi koko Canadan kuume. Pian
jätii&in Kalakosken majatalon sekä
kdko Peräseinäjoeri; Jo toukokuussa
seilasin Atlantin aalloilla kohti Cwa-daa.
lAuantainau lielmikmm 18' ' 1956
seen siksi, kun näkisivät kovan työn tekijäinkin
elävän kunnollisesti- Onhan
niin, että kuta alhaisempana he saavat
pidetyksi työläisten elämän, sitä enemmän
miljoonia kasautuu heille.
Mutta mitä hyötyä on kaikista noista
miljo(^nista? Mikä ero on ihmisen ja
ihmisen välillä? Toinen esim. saa palkkaa
$85.000 vuodessa ja vänhennut-tuaan
kymmenien tuhansien dollarien.,
eläkkeen ja toinen, jök«t on eläriiänsä
raatanut melkein palkatta, saa eläkett.ä
^40 kuukaudessa. Tällaisenkn ivan me
vain otamme tyytyväisinä vastaan; Minkälaista
ironiaa, minkälainen ero! Oft-ko
ihme, että tapahtuu murhia ja itsemurhia?;
Jotkut sanovat keveästi, että se ja se
oli niin kauan ollut työttömänä. Suurin
svy siihen, että moni toivoo sydäriiensä
lakkaaiväri toiniimasta on elämiäri_ vaikeus.
iNim ei pitäist
toivö-sämniuui cddtetaan k i i ö ^
mästa. Kun tulevaisuus näkyy selvänä,
niin miksi elää? J
Kun joskus itsekin saan jotakin toivoa
elämän parantumisesta, tunnen elämänhalun
lisääntyvän . . . Mutta se
jatkuu vain hetkisen, kun elämän synkkyys
taas astuu esiin. Aviovaimon surut
voivat usein olla kaksinkertaiset toisten
suruihin verrattuna, sillä yhä yielä-hän
se vanha laki, että '"mies on vaimon
pää", on käytännöllisesti voimassa.
Usein mies syyttää vaimoa siitä tai
siitä erimielisyydestä 'ja ellei vaimon
sydän ole niin heikentynyt, ettei pysty
nousemaan vastarintaan, muuttuu elämä
helvetiksi. Syyt ovat usein syvemmällä,
mutta niitä" ei vaivauduta ajattelemaan.
Useinhan joudutaan elämään
yhdessä vain leivän tähden — vastoin
tahtoa. Onko siis ihme, että perheen-emännillä
on heikko sydän?
Ljian rasvaisia ruokia (hah hah)!
Niin, farmeillahan saadaan ahmia rasvaisia
ruokia kun sika teurastetaan. Kai
farmarit ovatkin siksi hitaampia järjestymään,
kun luulevat olevansa rikkaita
saadessaan rasvaa, joka mahdollisesti
olisi herkkua jollekin. Mutta onko monenkaan
työläisen elämä oikeaa ihmiselämää?
-Mutta varmasti vielä aurinko
nousee ja koittaa aika, jolloin kaikki
saavat nauttia luonnon ja työn antimista.
En ole itse mahdollisuudessa tekemään
paljon, mutta toivon joskus tulevan
sen ,päivän, jolloin kaikki saavat
nauttia elämästä. Aina kun -näen nuorten
alkavan yhdyselämän, säälin heitä.
Muistan kuinka ennen olin itsekin elämää
uhkuva, olin varma menestymisestäni.
Xyt olen katkerien kokemusten
jälkeen, yhteiskunnan murjoma, joka
toivoo vain sitä, että sydän lakkaisi toimimasta.
Vaikka vielä olisikin elonai-kaa,
niin toivoa ei ole.
.Jospa te nuoret uskoisitte ja ottaisitte
mitä teille kuuluu elämässä! Mutta
monen täytyy kärsiä kunnes sydän
murtuu, ennenkuin käsittää vallitsevan
vääryyden. Kamppailkaa elämän puolesta
niin kauan kuin siihen on tilai-^
suus. Sitä toivbo elämän jmurjoma
TVÖLÄIS-\ITI,
Äskettäin kerrottiin, että Suomessa
on rottia enemmän kuin ihmisiä, mutta
hirveän paljon niitä kuuluu olevan
Ranskassakin. Vuoden vaihteessa kerrottiin,
että suuret rottalaumat ovat
vallanneet Pariisin lentokentän Orlyn,
joka on oHut käyttämättömänä lentokentän
henkilökunnan lakon .takia. Rotat
kuuhivat jyrsivän poikki sähköjohdot
ja ompa joskus puraisseetiun niiden
keskuuteen tunkeutunuttarihmistä.
Oikeastaan ei se olekaan pakkanen
joka puree, mutta kun on muita kivistäviä
; kipuja, nnnan alla, niin pienempikin
pakkanen tuntuu kiusalliselta, to,
siaan näyttääkin ^paremminkin tuntuu
— siltä, että täällä Incon sulattimo-jen
savujen alla ei oikeita tulipalopakkasia
eitää näekään, ei ainakaan sellaisia
kuin ennen !'siipiaaria'V. , . •
Mutta olkoon entisetj sillä vain nykyisyyshän
tässä merkitsee. Minulle
ainakin käyi tässä vallan hassusti, kun
täällä Sudbufyssa pa« ''rautavefho"
(vai mikä fverho S^^^^^^ lienee, nuorten ja
aikuisten {ikaaii ehtineiden miesten ja
naisten väl;in;
Katsc&?tas;^k^h ^s^^^^ kanase-ni,
sanottakoon Mittari Iriiplk
si taikka liempikM^^
siinä kaka^raiässä ja minä taas jo siinä
täydessä miehuuden kukoistuksessa, mit
ä ei kuJkaan paljon aile^^ ikäinen
voi
Siinähän; iie sitten; kirjat ja konit
menivät sekäisin-e^ tniriä ble sitä Im-piäni
pää^i^t'^rif- Ja^^^ hipaisemaan^
korkeintaan kaukaa katsomaan.
Meiiee^ja >keko^^^^ niiden
toisten kakärpiÖeriv ^öukossai Oikein
tässä tulee jo sille mielelhe, että menköön,
eiköpähäri röUta porsasta kotia
aja.
Niin Se vain sanoi, ettei passaa, kun
koetin toimittaa kuinka vaarallisia tällainen
homma on, että on sitä aikuisten
ikään Ehtineissäkin viehkeitä hienohelmoja'
—• jos niikseen tulee.
Päivällisillä viime sunnuntaina oli
sitten määrä tavata, kun näet yhdessä
ruokaileminen ei sentään ole kielletty.
Mutta annas olla, heittivät siihenk'n sil-mukan
ja sanoivat, että sika söi sen
hernekeiton, mutta vieläkin .{jarenipi
päivällinen tarjotaan joskus toLsella
•kertaa. Niin sanoivat, että vieläkin parempi,
vaikka niin hyvä oli tämä ensimmäinenkin.
Saapas nyt sitten nähdä mitä tästä
tulee, jos jotakin tulee. Voi tulla vaikka
ikuinen riita minun ja impin välille,
varsinkin jos satun hokkaamaan johonkin
komeahkoon aikuiseen impt^en.
Eimen Vappua se .sitten nähdään,
EETV.
Myöskin mummut
huhtamaan
.Kylläpä niitä nauratti tuli aivan yhtenä
hohotuksena. Eivät tehneet sitä selän
takana, *aan aivan päin naamaa
nauroivat nuo hyvät ystävät.
Kun joku ihminen valittaa sairauttaan,
niin sitä silitellään ja säälitellään
ja ollaan niin surkean näköisiä. -Mutt.a
tekikös nuo ystävät niin? Minä kun
kerroin heille, että tuo sydänparka meinaa
reistailla ja* olen jo meinannut hakea
"drikstoorista'' sydämenvahvisius-troppia,
niin siitä se riemu alkoi.
Neuvoivat minulle, ettei sell:ii^een
tautiin ole lääkkeitä o!ema3sakaaii. M-noivat,
että nyt on karkausvuosi p kmi
sinä olet leski-ihmlnen, niin se s.^ Puinee
sydämen reistalemaan. Joku ehdotti,
että pane vain lehteen ilmoitus:
'-Leskirouva haluaa vuokralaisen mm
kyllä sydän lakkaa reistailemasta.
Selitin heille, että ne on penskain
lääkkeitä, ei harmaapäisten mummojen.
Naurakaa te vain, mutta kyllä minulla
on tepsivät lääkkeet. Vedän vain sukset
jalkoihini Ja sitten mailin kierrokselle
— ja pitäkööt rohtonsa, minä en
niitä tarvitse. .
Koskahan mahtaa olla mummujen
kilpahithdot? Olen vähän treenannut
• * • . '
' MUMMU.
riifc
Aron Kaisa (
Joruudestaan
bosi. sillä usei
i;etansä taloude
'^kutsuttu pal>
a oli siinä pu
ipiten sanotaai
Kielä vuoden pi
\yllä Kaisa t<'
Jäi lisää työt
lalossa pidettii]
^Jokelan iso
.untoon ja siiti
.ketunpy
iapoolihuomi
'^kasti silmä'
luroutensa ta
Piari Kaisan
;een pidettiin
|a haki Kaisan
,aan viereeni
[aisa. ei tkuite
M, vaan pois
ioukkoori. Aa]
li takan sivu
jää ollut. H
Hnään puheen t
luraten.
Nyt kuitenki
larnaaja kät
inäsi hän Aa
;n tämän '
[oska tiesi häi
lamalla josko
lapsi. Kun s;
parta, ei Aapo
ja siksi erehtyi
\ tapansa mukaj
Mitä, häh
ole, joten ko
omaa kroppaa
Seuraavana
»livottiin seur
)li emäntä Y
'aisa arveli'
ien. ettei hän
'elle seuroissi
[ruokaa yleisöl
:in, sillä heti
lalkoi emäntä
Kaisaa:
Kyllä Ka
Isi on kiven ai
|lvinkukkoa po
sinne tilaa me
velija voinut
nalla seuroiss;
nelle olisi olli
emäntäsi.
Silloin Kais
i'at sanat ems
Olen oli
talossa ja näy
tävä selväksi
emäntä jättää
tokysymyksis
talosta. En \
joka olen niir
•siä palvellut
"iJiinkukkoa
setäni suulla,
''ut. Hän sataneensa
kirj
Set ovat pyhi
ruhtinaitaan
^aan rahan k
tulija ei s
hyydytystä,
hä leipomaan
pieniä nisuäi"
Palvella niini
ruhtinaina . ,
~- Perust
^arkkailuihin
^9 rinitään et
f^^a, jos m
^*ukko, lopeti
~~ Tupakai
^3dapöytälii
^ paikka koj
Ä ripotell
^pestään poi
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 18, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-02-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560218 |
Description
| Title | 1956-02-18-06 |
| OCR text | 'Hoksottimissa pöllyää plastikki-nai-lonhousut, sellaiset pienet söpölikäät »a niin käytännölliset. Kun iie ovat niin kivat niin pitää niistä hiukan turista, hoksauttaa. Eipä •kylläkään tämä hoksautus asianomaisiin paikkoihin viestiä vieritä. Me vanhat olemme niin vanhanaikaisia, ylieläneitä kuhnustelijoita, jotka aina vetpanime imenneen ajan kokemuksiin. Pyh, useinkin saamme vastauksen: »vanhanaikaista, vanhanaikaista. i ' Mutta kuitenkin saatamme tämän; housujutun isoäitien ja tätien huomioon ja heidän väityksellään — jos mahdollista r— elämää jatkavien tyttärien ja poikien kuultavaksi. Nyt jo 'vanhentuneet mummit hoitivat lapsiansa olosuhteisiin nähden kiitettävän hyvin, täyttivät luonnon äidille antamat velvollisuudet. Ravitsivat vauvan sille kuuluvalla parhaalla ravinnolla, Jolla on pitkä etumatka pukki-mojakoista. Mutta aikomukseni ei ollut turista vauvan ravitsemisesta, vaari puhtaanapidosta. Ennen huolelliset — yleisesti — äidit imuuttivat vauvalle usein kuivaa riepua, yölläkin — jälkeen ja ennenkin vuotoja. Sellainen oli äidin kutsumus entisinä ''tyhmyyden ja puutteiden" aikakausina. Mutta entä nyt? 3»Iaailma on edistynyt, viisastunut j'a vaurastunut. On keksitty plastiikkama-teriaali — plastiikka-nailonhousut vau- (valle. Suurenmoinen ihmekeksintö. Vauva ei kastele silkkihelmojaj mattoja, vuodetta eikä aiheuta ylimääräistä siivousta. Tukitaan riepuja housuihin ja siellä pysyy mitä. sinne tulee . . . Mutta seurauksH! Älkää hymyilkö, puhutaan mitä silmät o;\at nähneet. On nimittäin tässä joutilaisuudessa tullut olluksi "bab}'- sitterinä'', sillä nuoret rouvat tuovat joskus vauvansa hoidettavaksi naapuriin ja siitä ovat tiiman vauvojen kohtaloa surevan rupattelun alkujuuret lähtöisin. Tuodessaan vauvansa äiti ihmettelee ja ar\'ailee niiksi vauva on rauhaton, tuskainen ja maruinen. Lähtee sitten "Soohon'' tai muulle asialle tai asiattomalle reissulle. Jah-haa . . . Hoitaja puikaa housut ja rievut vauvalta. Ihmettelee sitten. ra msm n$sa TyoläkPmmm mietiskelyjä Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan, kuinka kouraantuntuvalta ivalta vaikuttaa työläisen elämä? N y kyään on yksi suuri kysymys sydäntauti, joka tappaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu tauti. Mistä se johtuu? Perheeriemännät syövät liian rasvaisia ruokia (iäh hah)! Minua aina-kin naurattäaj tuollaiset lausunnot. M i nä uskpn^että^s^ ihmistä pidetipigi>ilaiia, vaikuttaa eniten sy-däni€ ii^|töiifnintaan; ICun ajattelee, mitä kaikkest moskaa meille syötetään, niin ei ihiiiettele jos sydän heikkenee. Olemmeko syventyneet koskaan ajattelemaan, kiiinkä; moni ovemme^ uiko-puolella kärsii tiiEkia. Jokainen koettaa peittää köyhyyttään, sillä onhan meille usfkotettu, e t t ä köyhyj's on oma syym-nie. Syytäninie toinen toistamme, kyke-nemättömyydeäjtä elää oikein. Varsih-kin tekevät sfenHe, jotka ovat päässeet mu utamah askeleen edemmäksi vaikkapa sydäntaudin hinnalla. Mutta onhan tullut kunniaa . . .1 Mutta oletteko ajatellut, että toisillakin on toivomus saada elää kunnolliscfsti, mutta syystä tai toisesta eivät ole voineet nousta. Onko ihme, että sydän lakkaa toimimasta iltahetkien lähetessä, kuri tulevaisuus aina vain näyttää synkältä? Huudettakoon kuinka paljon tahan-sa niistä miljoonista dollareista, joita käytetään ydäntautien torjumiseen, niin koskaan se ei tule auttamaan niin paljon kuin se, jos jarjestettäisMn mahdollisuus kaikille ihmisille kunnolliseen elämään. Kaikille ihmisille tulisi antaa työtä kunnollisella palkalla, jotta olisi mahdollisuus elää ja nauttia elämästä. Silloin sydäntaudit vähenisivät suuresti,^ elleivät rikkaat kuolisi sydänhalvauk-kun lapsonen on housujen alta kuin keitetty krapu. \'äktvät aineet ovat turmelleet hienon hipiän . . Tämä on todellisuus, jossa ei ole tippaakaan mielikuvitusta. Siksi huomautus tädeille ja isoäideille, jotka ovat nuorikolta lähellä, että kuiskaisivat vauvan äidille: Vaihda vauvalle riepua, pese ja vaihda yölläkin, silloin on vauvasi iloinen, kujertava ja onnellinen, AGRI. tannut mitään, mutta aloin hiljalleen laulella: Stilofsessa Suomessamme olsko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme Jaulun laaja kotimaa. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleltä salot huokuu, iki hongat humajaa. Pian olimmekin sitten kirkolla ja mies poistui reestii sanakaan sanomatta. Silittelin ja taputtelin hevostani ja välillä kuiskailin sille, että olitpa onneni tähti, kun osasit olla minim puolestani. Kiireesti le'vitin sitten loimen sen seikkaan, sillä jxiloiset lavat olivat aivan märät. Kun olin kiiynyt noutamassa sille vettäj laitoin sille päähiin kaurapussin. Sen jälkeen kävelin sisälle lämmittelemään. - " Rouva tarjosi minulle kuumat kahvit j a ihmetteli kuinka nuori tyttö oli uskaltanut lähteä tuollaisia miehiä kyyli-mään. Hän kai tunsi «miehen ja siksi kysyi. Sanoin,* että ei minulla ollut onitään hätää, kun istuin kuskipukilla. Palattua takaisin en enää kutsunut tuollaisia miehiä herroiksi. Kn kuitenkaan malttanut ott» kertomatta iraehen käyttäytymisestä emännälle. Hän nauroi ja sanoi, että olisipa se ollut hauskaa katsella sivusta päin, kun nainen ja mies istuivat perättäin kirkkoreessä, hevosen viedessä heitä täyttä lentoa. Vallattomasti nauraen hän kertoi aikaisempina vuosina kyytineensä samaa miestä Virroille ja siksi hän nyt olikin ollut haluton lähtemään . . . Tuon miehen kanssa tahtoi olla aivan hukassa, sillä samantapaisesti hän esiintyi silloinkin, joskaan en menetellyt aivan yhtä hauskasti kuin sinä •— ja taas rouva nauroi. Panimme molemmat merkille, että mitä hienompina herrat esiintx-^-ät, sitä tyhmempiä ja hävyttömämpiä he ovat^ Kun miehet palasivat työmaalta kertoi emäntä heille tuosta kyytireisusla ja kyllä he kiusottelivat minua ja nauroivat hirveästi. ^linua se hävetti ja suututti. Kevät tuli varhain, kohta pääsiäi,sen jälkeen menivät jäät alas koskesta suurella rytmällä helskeellä. Pian sitten alkoivat tukkipomot kierrellä etsimässä uittomiehiä. Katseltuani tuota samaa helskettä monina vuosina aloin kyllästyä ja minut valtasi koko Canadan kuume. Pian jätii&in Kalakosken majatalon sekä kdko Peräseinäjoeri; Jo toukokuussa seilasin Atlantin aalloilla kohti Cwa-daa. lAuantainau lielmikmm 18' ' 1956 seen siksi, kun näkisivät kovan työn tekijäinkin elävän kunnollisesti- Onhan niin, että kuta alhaisempana he saavat pidetyksi työläisten elämän, sitä enemmän miljoonia kasautuu heille. Mutta mitä hyötyä on kaikista noista miljo(^nista? Mikä ero on ihmisen ja ihmisen välillä? Toinen esim. saa palkkaa $85.000 vuodessa ja vänhennut-tuaan kymmenien tuhansien dollarien., eläkkeen ja toinen, jök«t on eläriiänsä raatanut melkein palkatta, saa eläkett.ä ^40 kuukaudessa. Tällaisenkn ivan me vain otamme tyytyväisinä vastaan; Minkälaista ironiaa, minkälainen ero! Oft-ko ihme, että tapahtuu murhia ja itsemurhia?; Jotkut sanovat keveästi, että se ja se oli niin kauan ollut työttömänä. Suurin svy siihen, että moni toivoo sydäriiensä lakkaaiväri toiniimasta on elämiäri_ vaikeus. iNim ei pitäist toivö-sämniuui cddtetaan k i i ö ^ mästa. Kun tulevaisuus näkyy selvänä, niin miksi elää? J Kun joskus itsekin saan jotakin toivoa elämän parantumisesta, tunnen elämänhalun lisääntyvän . . . Mutta se jatkuu vain hetkisen, kun elämän synkkyys taas astuu esiin. Aviovaimon surut voivat usein olla kaksinkertaiset toisten suruihin verrattuna, sillä yhä yielä-hän se vanha laki, että '"mies on vaimon pää", on käytännöllisesti voimassa. Usein mies syyttää vaimoa siitä tai siitä erimielisyydestä 'ja ellei vaimon sydän ole niin heikentynyt, ettei pysty nousemaan vastarintaan, muuttuu elämä helvetiksi. Syyt ovat usein syvemmällä, mutta niitä" ei vaivauduta ajattelemaan. Useinhan joudutaan elämään yhdessä vain leivän tähden — vastoin tahtoa. Onko siis ihme, että perheen-emännillä on heikko sydän? Ljian rasvaisia ruokia (hah hah)! Niin, farmeillahan saadaan ahmia rasvaisia ruokia kun sika teurastetaan. Kai farmarit ovatkin siksi hitaampia järjestymään, kun luulevat olevansa rikkaita saadessaan rasvaa, joka mahdollisesti olisi herkkua jollekin. Mutta onko monenkaan työläisen elämä oikeaa ihmiselämää? -Mutta varmasti vielä aurinko nousee ja koittaa aika, jolloin kaikki saavat nauttia luonnon ja työn antimista. En ole itse mahdollisuudessa tekemään paljon, mutta toivon joskus tulevan sen ,päivän, jolloin kaikki saavat nauttia elämästä. Aina kun -näen nuorten alkavan yhdyselämän, säälin heitä. Muistan kuinka ennen olin itsekin elämää uhkuva, olin varma menestymisestäni. Xyt olen katkerien kokemusten jälkeen, yhteiskunnan murjoma, joka toivoo vain sitä, että sydän lakkaisi toimimasta. Vaikka vielä olisikin elonai-kaa, niin toivoa ei ole. .Jospa te nuoret uskoisitte ja ottaisitte mitä teille kuuluu elämässä! Mutta monen täytyy kärsiä kunnes sydän murtuu, ennenkuin käsittää vallitsevan vääryyden. Kamppailkaa elämän puolesta niin kauan kuin siihen on tilai-^ suus. Sitä toivbo elämän jmurjoma TVÖLÄIS-\ITI, Äskettäin kerrottiin, että Suomessa on rottia enemmän kuin ihmisiä, mutta hirveän paljon niitä kuuluu olevan Ranskassakin. Vuoden vaihteessa kerrottiin, että suuret rottalaumat ovat vallanneet Pariisin lentokentän Orlyn, joka on oHut käyttämättömänä lentokentän henkilökunnan lakon .takia. Rotat kuuhivat jyrsivän poikki sähköjohdot ja ompa joskus puraisseetiun niiden keskuuteen tunkeutunuttarihmistä. Oikeastaan ei se olekaan pakkanen joka puree, mutta kun on muita kivistäviä ; kipuja, nnnan alla, niin pienempikin pakkanen tuntuu kiusalliselta, to, siaan näyttääkin ^paremminkin tuntuu — siltä, että täällä Incon sulattimo-jen savujen alla ei oikeita tulipalopakkasia eitää näekään, ei ainakaan sellaisia kuin ennen !'siipiaaria'V. , . • Mutta olkoon entisetj sillä vain nykyisyyshän tässä merkitsee. Minulle ainakin käyi tässä vallan hassusti, kun täällä Sudbufyssa pa« ''rautavefho" (vai mikä fverho S^^^^^^ lienee, nuorten ja aikuisten {ikaaii ehtineiden miesten ja naisten väl;in; Katsc&?tas;^k^h ^s^^^^ kanase-ni, sanottakoon Mittari Iriiplk si taikka liempikM^^ siinä kaka^raiässä ja minä taas jo siinä täydessä miehuuden kukoistuksessa, mit ä ei kuJkaan paljon aile^^ ikäinen voi Siinähän; iie sitten; kirjat ja konit menivät sekäisin-e^ tniriä ble sitä Im-piäni pää^i^t'^rif- Ja^^^ hipaisemaan^ korkeintaan kaukaa katsomaan. Meiiee^ja >keko^^^^ niiden toisten kakärpiÖeriv ^öukossai Oikein tässä tulee jo sille mielelhe, että menköön, eiköpähäri röUta porsasta kotia aja. Niin Se vain sanoi, ettei passaa, kun koetin toimittaa kuinka vaarallisia tällainen homma on, että on sitä aikuisten ikään Ehtineissäkin viehkeitä hienohelmoja' —• jos niikseen tulee. Päivällisillä viime sunnuntaina oli sitten määrä tavata, kun näet yhdessä ruokaileminen ei sentään ole kielletty. Mutta annas olla, heittivät siihenk'n sil-mukan ja sanoivat, että sika söi sen hernekeiton, mutta vieläkin .{jarenipi päivällinen tarjotaan joskus toLsella •kertaa. Niin sanoivat, että vieläkin parempi, vaikka niin hyvä oli tämä ensimmäinenkin. Saapas nyt sitten nähdä mitä tästä tulee, jos jotakin tulee. Voi tulla vaikka ikuinen riita minun ja impin välille, varsinkin jos satun hokkaamaan johonkin komeahkoon aikuiseen impt^en. Eimen Vappua se .sitten nähdään, EETV. Myöskin mummut huhtamaan .Kylläpä niitä nauratti tuli aivan yhtenä hohotuksena. Eivät tehneet sitä selän takana, *aan aivan päin naamaa nauroivat nuo hyvät ystävät. Kun joku ihminen valittaa sairauttaan, niin sitä silitellään ja säälitellään ja ollaan niin surkean näköisiä. -Mutt.a tekikös nuo ystävät niin? Minä kun kerroin heille, että tuo sydänparka meinaa reistailla ja* olen jo meinannut hakea "drikstoorista'' sydämenvahvisius-troppia, niin siitä se riemu alkoi. Neuvoivat minulle, ettei sell:ii^een tautiin ole lääkkeitä o!ema3sakaaii. M-noivat, että nyt on karkausvuosi p kmi sinä olet leski-ihmlnen, niin se s.^ Puinee sydämen reistalemaan. Joku ehdotti, että pane vain lehteen ilmoitus: '-Leskirouva haluaa vuokralaisen mm kyllä sydän lakkaa reistailemasta. Selitin heille, että ne on penskain lääkkeitä, ei harmaapäisten mummojen. Naurakaa te vain, mutta kyllä minulla on tepsivät lääkkeet. Vedän vain sukset jalkoihini Ja sitten mailin kierrokselle — ja pitäkööt rohtonsa, minä en niitä tarvitse. . Koskahan mahtaa olla mummujen kilpahithdot? Olen vähän treenannut • * • . ' ' MUMMU. riifc Aron Kaisa ( Joruudestaan bosi. sillä usei i;etansä taloude '^kutsuttu pal> a oli siinä pu ipiten sanotaai Kielä vuoden pi \yllä Kaisa t<' Jäi lisää työt lalossa pidettii] ^Jokelan iso .untoon ja siiti .ketunpy iapoolihuomi '^kasti silmä' luroutensa ta Piari Kaisan ;een pidettiin |a haki Kaisan ,aan viereeni [aisa. ei tkuite M, vaan pois ioukkoori. Aa] li takan sivu jää ollut. H Hnään puheen t luraten. Nyt kuitenki larnaaja kät inäsi hän Aa ;n tämän ' [oska tiesi häi lamalla josko lapsi. Kun s; parta, ei Aapo ja siksi erehtyi \ tapansa mukaj Mitä, häh ole, joten ko omaa kroppaa Seuraavana »livottiin seur )li emäntä Y 'aisa arveli' ien. ettei hän 'elle seuroissi [ruokaa yleisöl :in, sillä heti lalkoi emäntä Kaisaa: Kyllä Ka Isi on kiven ai |lvinkukkoa po sinne tilaa me velija voinut nalla seuroiss; nelle olisi olli emäntäsi. Silloin Kais i'at sanat ems Olen oli talossa ja näy tävä selväksi emäntä jättää tokysymyksis talosta. En \ joka olen niir •siä palvellut "iJiinkukkoa setäni suulla, ''ut. Hän sataneensa kirj Set ovat pyhi ruhtinaitaan ^aan rahan k tulija ei s hyydytystä, hä leipomaan pieniä nisuäi" Palvella niini ruhtinaina . , ~- Perust ^arkkailuihin ^9 rinitään et f^^a, jos m ^*ukko, lopeti ~~ Tupakai ^3dapöytälii ^ paikka koj Ä ripotell ^pestään poi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-02-18-06
