1947-10-25-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Romanssi
(kUUNOKIRJAUJNEN VIIKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Publishing Ck)mpany
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
elass matter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIfflN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta $3.10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 180
3 kuukautta .75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOAIAILLE
1 vuosikerta .$3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettäpä maksu etukäteen. •
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.^
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava^:
P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBURY, ONT.
Toimituksen liulmasta
. Eräs torontolainen Liekin ystävä kirjoittaa:
"Huomasin viime Liekissä mainittavan, että lehden asussa
tulee muutoksia. SHtä Udi mieleeni ajatus, jota nyt yritän
tässä selostaa.
Kun suurin osa Liekin lukijoista asuu ulkopuolella Torontoa
ja paljon on niitä, jotka eivät ole täällä koskaan käyneet,
ja kuitenkin tällaisessa suurkaupungissa on tavattoman
paljon erikoista ja joskus ainutlaatuistakin nähtävää, ^iin
ajattelin, että olisiko mahdollista saada Liekkiin pieni kulma,
jossa olisi pätkä Torontosta — esim. museosta, puistoista,
kouluista, yliopistosta, ja kymmenistä muista sellaisista paikoista
joihin olisi lukijoillamme mielenkiintoa. Nämä ovat
matkailun pääasiallisimpia vetonumerotta kaupungeissa, mutta
kun työläisillä ei juuri matkustamiseen ole varoja^ niin
joskus ehkä lukeminenkin tyydyttää. — Sitten toinen puoli
asiassa on se, että kun nie Suomesta tulleet hyvin vähän tunnemme
tätä uutta isänmaatamme ja sen maantiedettä ja historiaa,
niin tällaiseen pieneenkin selostukseen voisi aina pistää
jotain mainintaa siihen littyvistä mahdollisista historiallisistakin
seikoista.
Jos toimittaja luulee, että tässä ajatuksessa on mitään
sisällä, niin Liekin lukijoitahan on tämän maan joka nurkassa,
ehkä heistä yksija toinen kertoisi paikkakuntansa nähtävyyksistä
ja vaiheista. Ehkä tällainen antaisi vailitelevaa lukemista
meille. Ja jos vielä kuvia voisi saada joskus mukaan, niin se
rikatuttaisi myöskin Liekin sisältöä. — En ole mikään kirjailija,
mutta joskus kyllä minäkin voisin pienen palan kirjoittaa
tällaisista asimsta.
Siis, toivon toimittajan harkitsevan tätä ehdotusta,"
Ilman pitempiä harkinneita, eikös olekin hyvä ehdotus.
Juuri tuollaisia paikkakuniakuvauksia, milloin kuvien kanssa,
milloin ilman, on joissakin Suomen lehdissä jatkuvasti;
niillä iHaalaillaan isänmaa kaikille tutuksi. Suurimman osan
niistä ovat tietenkin ajan mittaan saaneet suuremmat kaupungit,
mutta niin on käyty läpi pienemmätkin. Varsin viehättäviä
ovat sellaisten pikkukaupunkien kuin esim. Hämeenlinnan,
Savonlinnan ja Mikkelin kuvaukset, noiden idyllisten
vanhusten, joissa ei uusi aika ole paljon muutoksia tuoden
riehunut. Niille antaa leimansa jokin vanha merkillisyys,
kun taas toisten vaiheita on temponut eteenpäin teollisuus tai
muu — "Kemi viisikymmentä vuotta sitten ja nyt", "Rovaniemi
kirkonkylästä kaupungiksi", "Forssan kehitys teollisuuskaupungiksi"
jne. Juuri nuo monet viimeisten vuosikymmenien
aikana "kirkonkylästä kauppalaksi"'kehittyneet paikat
ovatkin antaneet paljon kuvausaiheita. Ja niin edelleen
maaseudut, "kirkonkylät" ja muut keskukset, joilla muuten
nykyään on monilla omat pienet sanomalehtensäkin. Ja kun
kuvaukset tehdään hauskalla ja sat tuolla tavalla, ja niin supistetussa
muodossa etteivät ne pituudellaan ikävystytä,
niin niitä lukee mielenkiinnolla ja useimmiten tuntee saaneensa
paikasta sellaisen kuvan kuin olisi itse siellä käynyt. Ja
samalla tuntee, että iuo^pala on rikastuttanut lehden sisältöä.
Juuri tuo tapa, millä kuvaus tehdään, on tärkeä seikka
— millä silmällä erikoisuu/ict nähdään, millä tavalla historialliset
kosketukset tehdään, jne. Siten siitä voi muodostua lukijalle
todella mielenkiintoista lukemista ja lehdelle arvokas
"ktdma".
Siis, torontolainen ystävämme^ alkakaa, yrittäkää. Se
paikka on juuri sopiva sHhfn, alkamiseen. Kyllä Liekissä heti
löytyy "kulma", toisin sanoen otsikko, jonka alla kuvauksia •
voidaan julkaista sikäli kuin niitä saapuu ja julkaisemisen
arvoisia ovat. Mahdollisesti voidaan kirjoituksen yhteydessä
käytti aina joku kuvakin, kuvaavin kuva, ellei tulla talou-
KevätpäibäH iltahämärällä
käy neito tietä aukeaa, .
on salalemmen hedmä hällä,
hän käsin tuota tuudittaa.
On kaikki hiljaa: metsät, vuoret
ne nukkui illan hämärään, .
vaan valvoo neidon silmät nuoret,
hän kauhuin painaa sydäntään.
Tuon lemmen heelmän hennon yli
luo neito katseen, huoahtaa:
Sa uinut, pieno, äidin syli
vain tuntee tuskaa haikeaa.
Kun avaat silmät, kaipaat noita
mun rintojani — huomen saa:
et saa sa äidin suuteloita,
et päätä poveen painaltaa.
Sa äitiäsi kutsut turhaan!
Oi häpeääni — syytä muni
Ma sutta Qtdin muiston murhaan,
vaan itse aina muistan sun.
Saat suojaa vieraan kynnyksissä.,
he virkkaa: "Meille vieras tuo!"
Sa kysyt: »Omaiseni missä?"
Vaan et sä löydä meidän Itio.
Ah, onneton! ain synkin tuumin
sa lasten kesken kärsinet
ja ibfipuun asti katsein kuumin
hellyyttä äitein seurailet:
Sä kaikkialla yksinäinen
vain kohtaloas soimaten;
sua seuraa moite tyly, jäinen^ . .
> Suo anteeks, anteeks, minulle!
Sa uinut! . . . lapsukainen kunja, •
suo rintaani sua painaltaa!
Nääs laki kauhea ja nurja
vain kärsimystä meille saa'.
Kun vielä vuodet eivät heitä
pois vaippaa lapsuusriemujen,
sa uinu, armas! Huolet peitä,
^ ei vielä päivä lapsuuden.
Nyt valo heittää hopeaisen
kuu ylle raihnaan mökkisen,
lyö sydän kalvaan neitokaisen,
kun polvistuupi portaillen:
Nyt ventovieraan kynnykselle
hän laskee lapsen varoen,
käy pois, saa kauhu sydämelle,
kun rientää helmaan pimeyden.
A. S. PUSHKIN.
I ;
Miksi naiset käyväi työssä
Yhdysvaltain palkkatyövoimasfa arvioidaan
nykyään olevan 28 pros. naisia
ja työviraston naisten toimiston suo-rittamien
tutkimusten mukaan heistä
92 prosenttia on työssä olosuhteiden
pakottamina, elättääkseen ilsensä jia monessa
tapauksessa joitakin toisia hänestä
riippuvaisia. Kahdeksan sadasta käy
työssä hankkiakseen lapsilleen mahdollisuuden
koulunkäynnin jatkamiseen ja
vain kahdeksan sadasta käy työssä yksinomaan
siitä syystä että haluavat vaihtelua
elämäänsä. ~
• E D I N B U R G H I N linnassa Englannissa
on v. 1790 valuraudasta rakennettu
vesijohto vielä hyvässä kunnossa.
dellisesii ahtaammalle kuin nykyisin ollaan.
Ja sitä asiaahan osaltaan auttaa
tämänkin lehtemme jatkuva ja lisääntyvä
kannatus.
* f
Lukijamme kai tietävät lähellä olevan
Vapauden 30-vuosipäivän ja Sen johdosta
Vapauden juhlanumeron sekä juhlat
yli maan, ja myöskin sen, että parhaillaan
kerätään 30-vuotiaalle syntymäpäivälahjoja^
nimittäin uusia tilauksia.
Tähän "syntymäpäivälahjaan"
kannattaa nyt innolla ja nopeasti osallistua
jo tuon mahtavan, kymmeniä sivuja
käsittävän juhlanumeron vuoksikin.
— AP,
Vuosia haaveilimme Eleanora-tytön kanssa 'Amerikan
matkasta", vaan kun ensiii oli se huono ajka ja sitten svit'
sota, niin se siirtjd siirt^jrmijstään. Mutta viime talvena pää
timme, että jos "pää" antaa Juvan, niin ensi kesänä läh.
demme. Saatiinhan häneltä se Itipa, mutta niitä oli muitakin
päitä, joita piti ensin puhutella — että mitä papereita matkal-la
tarvitaan, jne. No, olihan meillä niitä papereita ja lopnt
hankittiin. Ja kun sitten kuultiin että bussilla on matka ha],
vempi kuin junalla, niin sekin asia ratkesi.
N i i n sitten eräänä aamuna istuttiin bussiin ja se lähti
hyrryttämään. Sinne jäi sadeudun alle rakas \"ancouverimn;e
Rajalla oli kova tavaroitten ja rahojenkin tarkastus
Meillä ei oUut mitään kiusaa, kuten joillakin näytti olevan.
Päästiin"eteenpäin, ja. kyllä OH matkanvarrella näkemistä.
Huomiota herätti sekin, kun turisteille on laitettu pit.
kin. tien vartta niin paljon pieniä majoja. Ja voi sitä autojen
ja trailerien paljoutta, toisin paikoin niistä muodostui aivan
kuin pikku kaupunkeja. Kyllä matkailu on muodostunut
niin suurenmoiseksi, ettei sitä usko ennenkuin näkee.
Seattlessa piti-muuttaa bussia, vaan matkatavaroista ei
tarvinnut huolehtia, ne menevät perille vaikka välillä pyäh-tjdsimmekin
paikkoja katselemassa.
Seuraava suurempi p y ^ d y s p a i k k a oli Portland, vaap
välillä pii kymmeniä pikkukaupunkeja, joissa sai k^ydä ja-loitckmässa
tai ottamassa virkistystä. Kaikissa komeat bussiasemat.
Jatkettiin matkaa^ San Franciscoa kohden. Oregonin ja
Califorpian rajalla oli pieni tavarain tarkastus sen \'uoksi kun
rjan y l i ei saa viedä mitään hedelmiä eikä kas\iksia. Pelkäävät
joitakin tauteja.
Kyllä Californiaan tultua maisemat muuttuivat. VJuorten
rinteet näyttivät keltaisilta "kuin Saharan erämaa" ja palmut
ja kaktukset kaunistivat tienvarsia. Ja ilma oli kirkas, ei
pilvenhattaraakaan taivaalla. — Tämä seikka siltenimin sel-venT'vielä
paremmin. Meille kun oli lähtiessä ;uuri sateen
\nioksi tullut mukaan sateensuoja, niin San Franciscossa nauroivat
ja sanoivat: "Tuon saatte lähettää huoleti kotia, sillä
sitä ei täällä tarvita kymmeneen kuukauteen."
Ei meillä ollut San Franciscossa ketään tuttavaa, mutta
siltikin olimme vuorokauden oikein ystävällisen suomalaisen
perheen luona. Sunnuntaina kävimme, tai vietimme melkein
koko päivän San Franciscon puistossa ja eläintarhassa, jossa
leijonille ja elefanteille oli rakennettu komeat valkoiset palatsit.
Oli nim paljon katselemista, ettei tahtonut raskia lähtfä
poiskaan, ja sinne puistoon tullen mennen ajettiin nun pitkän,
kaupungin aUa kulkevan tunnelin läpi että kesti 7 minuuttia.
Sunnuntai-iltana jatkettiin matkaa Los .Angelesiin. Kyllä
oli silläkin välillä paljon näkemistä, monta pikku kaupunkia.
Kuljettiin mm. niin läheltä Santa Monisan uimarantaa,
että saatiin ihaiUa sitä ihmisten paljoutta ja väririkkautta,
mikä auringon helottaessa silmäin eteen aukeni. Ja sitten ohi
kuuluisan Hollywoodin.
Los Angelesissa oli ensimmäinen huoli asuinpaikasta,
vaan siitäkin selvidyttiin ilman vaikeuksia. -Alissapa tämän
maailman kolkassa ei olisi suomalaisia, ja kun heitä kerran
löytää, niin kyllä he auttavat, ettei hätään joudu.- Saimme
oikein rauhallisen ja siistin asunnon. Adams Club sen piti oUa
nimeltään, mutta palvelijattarien koti se silti oli. Siinä olmi-me
sisällä kaksi viikkoa emmekä tahtoneet malttaa kunnoD^
nukkua, kun aina piti olla kaupunkia ja ympäristöä kat.^
massa. AamuUa Eleanora otti balettiläksyjä ja j^^^P^^
ajeltiin katuvaunuUa tai bussilla ympäri kaupunkia -
ki nekin paikat missä tehdään filmikuvia ja missä HoHj^^^^
kuuluisat tähdet asuvat. Niillä samoilla kyydeillä pääsee •
banltiin, Glenedaleen, Beverly Hfllsiin ja laajalti ' « o " ^ "
hun paikkaa Los Angelesin ympärUlä, joita kaikkia ei ehdi
kemään kahdessa viikossa, vaikka kyllä mekin yritimme.
Mielenkiintoinen oli matka sähköjunalla San Pe<lroofl.
, kuuluisaan öljykaupunkiin. Oli siellä kymmeniä pum^
otoksia j a ilmakin kuin "käsliiniä", että ihan nenaan o •
Sitten lähdimme satamasta merelle, astuimme l a i v^
joka lähti kuuluisalle Santa Catalinan saarelle. Kaksi
se matka otti ja näimmepä nyt lentokalojakin. ^^j^j^^^f
kin lähellä laivaa 'ientelemässä". Mutta ''^'^'^^.^jj^
"tvynellä" merellä, nun aaltoili se aikalailla. -^^^^'1 ' ^ ^ ^ j .
näkyi olevan. Lähellä saar«n rantaa kohtasi
mys. Siellä oli kymmeniä uimareita ja sukeltajia, amm
sia, jotka, kun matkustajat viskasivat veteen ^^r^^^^^,
ottivat niitä sukeltamalla. "Thank you sirl^' huusua J
tivät että olivat rahan saaneet.
(Jatkmi kuudennella sivulla)
smj2 L A U A N T A I N A , L O K A K U U N 25 PÄIVÄNÄ, 1947
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 25, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-10-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471025 |
Description
| Title | 1947-10-25-02 |
| OCR text |
Romanssi
(kUUNOKIRJAUJNEN VIIKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Publishing Ck)mpany
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
elass matter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIfflN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta $3.10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 180
3 kuukautta .75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOAIAILLE
1 vuosikerta .$3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettäpä maksu etukäteen. •
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.^
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava^:
P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBURY, ONT.
Toimituksen liulmasta
. Eräs torontolainen Liekin ystävä kirjoittaa:
"Huomasin viime Liekissä mainittavan, että lehden asussa
tulee muutoksia. SHtä Udi mieleeni ajatus, jota nyt yritän
tässä selostaa.
Kun suurin osa Liekin lukijoista asuu ulkopuolella Torontoa
ja paljon on niitä, jotka eivät ole täällä koskaan käyneet,
ja kuitenkin tällaisessa suurkaupungissa on tavattoman
paljon erikoista ja joskus ainutlaatuistakin nähtävää, ^iin
ajattelin, että olisiko mahdollista saada Liekkiin pieni kulma,
jossa olisi pätkä Torontosta — esim. museosta, puistoista,
kouluista, yliopistosta, ja kymmenistä muista sellaisista paikoista
joihin olisi lukijoillamme mielenkiintoa. Nämä ovat
matkailun pääasiallisimpia vetonumerotta kaupungeissa, mutta
kun työläisillä ei juuri matkustamiseen ole varoja^ niin
joskus ehkä lukeminenkin tyydyttää. — Sitten toinen puoli
asiassa on se, että kun nie Suomesta tulleet hyvin vähän tunnemme
tätä uutta isänmaatamme ja sen maantiedettä ja historiaa,
niin tällaiseen pieneenkin selostukseen voisi aina pistää
jotain mainintaa siihen littyvistä mahdollisista historiallisistakin
seikoista.
Jos toimittaja luulee, että tässä ajatuksessa on mitään
sisällä, niin Liekin lukijoitahan on tämän maan joka nurkassa,
ehkä heistä yksija toinen kertoisi paikkakuntansa nähtävyyksistä
ja vaiheista. Ehkä tällainen antaisi vailitelevaa lukemista
meille. Ja jos vielä kuvia voisi saada joskus mukaan, niin se
rikatuttaisi myöskin Liekin sisältöä. — En ole mikään kirjailija,
mutta joskus kyllä minäkin voisin pienen palan kirjoittaa
tällaisista asimsta.
Siis, toivon toimittajan harkitsevan tätä ehdotusta,"
Ilman pitempiä harkinneita, eikös olekin hyvä ehdotus.
Juuri tuollaisia paikkakuniakuvauksia, milloin kuvien kanssa,
milloin ilman, on joissakin Suomen lehdissä jatkuvasti;
niillä iHaalaillaan isänmaa kaikille tutuksi. Suurimman osan
niistä ovat tietenkin ajan mittaan saaneet suuremmat kaupungit,
mutta niin on käyty läpi pienemmätkin. Varsin viehättäviä
ovat sellaisten pikkukaupunkien kuin esim. Hämeenlinnan,
Savonlinnan ja Mikkelin kuvaukset, noiden idyllisten
vanhusten, joissa ei uusi aika ole paljon muutoksia tuoden
riehunut. Niille antaa leimansa jokin vanha merkillisyys,
kun taas toisten vaiheita on temponut eteenpäin teollisuus tai
muu — "Kemi viisikymmentä vuotta sitten ja nyt", "Rovaniemi
kirkonkylästä kaupungiksi", "Forssan kehitys teollisuuskaupungiksi"
jne. Juuri nuo monet viimeisten vuosikymmenien
aikana "kirkonkylästä kauppalaksi"'kehittyneet paikat
ovatkin antaneet paljon kuvausaiheita. Ja niin edelleen
maaseudut, "kirkonkylät" ja muut keskukset, joilla muuten
nykyään on monilla omat pienet sanomalehtensäkin. Ja kun
kuvaukset tehdään hauskalla ja sat tuolla tavalla, ja niin supistetussa
muodossa etteivät ne pituudellaan ikävystytä,
niin niitä lukee mielenkiinnolla ja useimmiten tuntee saaneensa
paikasta sellaisen kuvan kuin olisi itse siellä käynyt. Ja
samalla tuntee, että iuo^pala on rikastuttanut lehden sisältöä.
Juuri tuo tapa, millä kuvaus tehdään, on tärkeä seikka
— millä silmällä erikoisuu/ict nähdään, millä tavalla historialliset
kosketukset tehdään, jne. Siten siitä voi muodostua lukijalle
todella mielenkiintoista lukemista ja lehdelle arvokas
"ktdma".
Siis, torontolainen ystävämme^ alkakaa, yrittäkää. Se
paikka on juuri sopiva sHhfn, alkamiseen. Kyllä Liekissä heti
löytyy "kulma", toisin sanoen otsikko, jonka alla kuvauksia •
voidaan julkaista sikäli kuin niitä saapuu ja julkaisemisen
arvoisia ovat. Mahdollisesti voidaan kirjoituksen yhteydessä
käytti aina joku kuvakin, kuvaavin kuva, ellei tulla talou-
KevätpäibäH iltahämärällä
käy neito tietä aukeaa, .
on salalemmen hedmä hällä,
hän käsin tuota tuudittaa.
On kaikki hiljaa: metsät, vuoret
ne nukkui illan hämärään, .
vaan valvoo neidon silmät nuoret,
hän kauhuin painaa sydäntään.
Tuon lemmen heelmän hennon yli
luo neito katseen, huoahtaa:
Sa uinut, pieno, äidin syli
vain tuntee tuskaa haikeaa.
Kun avaat silmät, kaipaat noita
mun rintojani — huomen saa:
et saa sa äidin suuteloita,
et päätä poveen painaltaa.
Sa äitiäsi kutsut turhaan!
Oi häpeääni — syytä muni
Ma sutta Qtdin muiston murhaan,
vaan itse aina muistan sun.
Saat suojaa vieraan kynnyksissä.,
he virkkaa: "Meille vieras tuo!"
Sa kysyt: »Omaiseni missä?"
Vaan et sä löydä meidän Itio.
Ah, onneton! ain synkin tuumin
sa lasten kesken kärsinet
ja ibfipuun asti katsein kuumin
hellyyttä äitein seurailet:
Sä kaikkialla yksinäinen
vain kohtaloas soimaten;
sua seuraa moite tyly, jäinen^ . .
> Suo anteeks, anteeks, minulle!
Sa uinut! . . . lapsukainen kunja, •
suo rintaani sua painaltaa!
Nääs laki kauhea ja nurja
vain kärsimystä meille saa'.
Kun vielä vuodet eivät heitä
pois vaippaa lapsuusriemujen,
sa uinu, armas! Huolet peitä,
^ ei vielä päivä lapsuuden.
Nyt valo heittää hopeaisen
kuu ylle raihnaan mökkisen,
lyö sydän kalvaan neitokaisen,
kun polvistuupi portaillen:
Nyt ventovieraan kynnykselle
hän laskee lapsen varoen,
käy pois, saa kauhu sydämelle,
kun rientää helmaan pimeyden.
A. S. PUSHKIN.
I ;
Miksi naiset käyväi työssä
Yhdysvaltain palkkatyövoimasfa arvioidaan
nykyään olevan 28 pros. naisia
ja työviraston naisten toimiston suo-rittamien
tutkimusten mukaan heistä
92 prosenttia on työssä olosuhteiden
pakottamina, elättääkseen ilsensä jia monessa
tapauksessa joitakin toisia hänestä
riippuvaisia. Kahdeksan sadasta käy
työssä hankkiakseen lapsilleen mahdollisuuden
koulunkäynnin jatkamiseen ja
vain kahdeksan sadasta käy työssä yksinomaan
siitä syystä että haluavat vaihtelua
elämäänsä. ~
• E D I N B U R G H I N linnassa Englannissa
on v. 1790 valuraudasta rakennettu
vesijohto vielä hyvässä kunnossa.
dellisesii ahtaammalle kuin nykyisin ollaan.
Ja sitä asiaahan osaltaan auttaa
tämänkin lehtemme jatkuva ja lisääntyvä
kannatus.
* f
Lukijamme kai tietävät lähellä olevan
Vapauden 30-vuosipäivän ja Sen johdosta
Vapauden juhlanumeron sekä juhlat
yli maan, ja myöskin sen, että parhaillaan
kerätään 30-vuotiaalle syntymäpäivälahjoja^
nimittäin uusia tilauksia.
Tähän "syntymäpäivälahjaan"
kannattaa nyt innolla ja nopeasti osallistua
jo tuon mahtavan, kymmeniä sivuja
käsittävän juhlanumeron vuoksikin.
— AP,
Vuosia haaveilimme Eleanora-tytön kanssa 'Amerikan
matkasta", vaan kun ensiii oli se huono ajka ja sitten svit'
sota, niin se siirtjd siirt^jrmijstään. Mutta viime talvena pää
timme, että jos "pää" antaa Juvan, niin ensi kesänä läh.
demme. Saatiinhan häneltä se Itipa, mutta niitä oli muitakin
päitä, joita piti ensin puhutella — että mitä papereita matkal-la
tarvitaan, jne. No, olihan meillä niitä papereita ja lopnt
hankittiin. Ja kun sitten kuultiin että bussilla on matka ha],
vempi kuin junalla, niin sekin asia ratkesi.
N i i n sitten eräänä aamuna istuttiin bussiin ja se lähti
hyrryttämään. Sinne jäi sadeudun alle rakas \"ancouverimn;e
Rajalla oli kova tavaroitten ja rahojenkin tarkastus
Meillä ei oUut mitään kiusaa, kuten joillakin näytti olevan.
Päästiin"eteenpäin, ja. kyllä OH matkanvarrella näkemistä.
Huomiota herätti sekin, kun turisteille on laitettu pit.
kin. tien vartta niin paljon pieniä majoja. Ja voi sitä autojen
ja trailerien paljoutta, toisin paikoin niistä muodostui aivan
kuin pikku kaupunkeja. Kyllä matkailu on muodostunut
niin suurenmoiseksi, ettei sitä usko ennenkuin näkee.
Seattlessa piti-muuttaa bussia, vaan matkatavaroista ei
tarvinnut huolehtia, ne menevät perille vaikka välillä pyäh-tjdsimmekin
paikkoja katselemassa.
Seuraava suurempi p y ^ d y s p a i k k a oli Portland, vaap
välillä pii kymmeniä pikkukaupunkeja, joissa sai k^ydä ja-loitckmässa
tai ottamassa virkistystä. Kaikissa komeat bussiasemat.
Jatkettiin matkaa^ San Franciscoa kohden. Oregonin ja
Califorpian rajalla oli pieni tavarain tarkastus sen \'uoksi kun
rjan y l i ei saa viedä mitään hedelmiä eikä kas\iksia. Pelkäävät
joitakin tauteja.
Kyllä Californiaan tultua maisemat muuttuivat. VJuorten
rinteet näyttivät keltaisilta "kuin Saharan erämaa" ja palmut
ja kaktukset kaunistivat tienvarsia. Ja ilma oli kirkas, ei
pilvenhattaraakaan taivaalla. — Tämä seikka siltenimin sel-venT'vielä
paremmin. Meille kun oli lähtiessä ;uuri sateen
\nioksi tullut mukaan sateensuoja, niin San Franciscossa nauroivat
ja sanoivat: "Tuon saatte lähettää huoleti kotia, sillä
sitä ei täällä tarvita kymmeneen kuukauteen."
Ei meillä ollut San Franciscossa ketään tuttavaa, mutta
siltikin olimme vuorokauden oikein ystävällisen suomalaisen
perheen luona. Sunnuntaina kävimme, tai vietimme melkein
koko päivän San Franciscon puistossa ja eläintarhassa, jossa
leijonille ja elefanteille oli rakennettu komeat valkoiset palatsit.
Oli nim paljon katselemista, ettei tahtonut raskia lähtfä
poiskaan, ja sinne puistoon tullen mennen ajettiin nun pitkän,
kaupungin aUa kulkevan tunnelin läpi että kesti 7 minuuttia.
Sunnuntai-iltana jatkettiin matkaa Los .Angelesiin. Kyllä
oli silläkin välillä paljon näkemistä, monta pikku kaupunkia.
Kuljettiin mm. niin läheltä Santa Monisan uimarantaa,
että saatiin ihaiUa sitä ihmisten paljoutta ja väririkkautta,
mikä auringon helottaessa silmäin eteen aukeni. Ja sitten ohi
kuuluisan Hollywoodin.
Los Angelesissa oli ensimmäinen huoli asuinpaikasta,
vaan siitäkin selvidyttiin ilman vaikeuksia. -Alissapa tämän
maailman kolkassa ei olisi suomalaisia, ja kun heitä kerran
löytää, niin kyllä he auttavat, ettei hätään joudu.- Saimme
oikein rauhallisen ja siistin asunnon. Adams Club sen piti oUa
nimeltään, mutta palvelijattarien koti se silti oli. Siinä olmi-me
sisällä kaksi viikkoa emmekä tahtoneet malttaa kunnoD^
nukkua, kun aina piti olla kaupunkia ja ympäristöä kat.^
massa. AamuUa Eleanora otti balettiläksyjä ja j^^^P^^
ajeltiin katuvaunuUa tai bussilla ympäri kaupunkia -
ki nekin paikat missä tehdään filmikuvia ja missä HoHj^^^^
kuuluisat tähdet asuvat. Niillä samoilla kyydeillä pääsee •
banltiin, Glenedaleen, Beverly Hfllsiin ja laajalti ' « o " ^ "
hun paikkaa Los Angelesin ympärUlä, joita kaikkia ei ehdi
kemään kahdessa viikossa, vaikka kyllä mekin yritimme.
Mielenkiintoinen oli matka sähköjunalla San Pe |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-10-25-02
