Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1940

              1940
Sivu 9
nen fcasvöasa' isi«ät olleet ölleÄfcäau
ystäväflJset, fiänv siii^tf^ raimä:.
Mutta miniitt^turinöi^attseöid o^i ku­tea
Uedätför^-äla väi5t«
ne väistävät- sMuas;'^ Olin: k i e l i ­mättä
s ä i j ^ ^ vaa^^sfessa- asfemäissa,
.sUlä tai:kka/sali«ä«i: cdi?
dältä iai^?a:s^ imUiim* j a sa-
;muttaikiifea^
.simttuQi-4 U ^ ^S^tt^ ttiinä: eri^ peläii-
Minä pien k^^ tiedättehän?
Oletteko muute!!- lukeneet uusinta
teostani: -''Uiträmodernia- runoutta
kaikille 10^90 ikävuoteen"? Sehän
sai sj^ksyn kirjamarfckinoillä suuren­moisen
menekin ja sanomalehtien
palstat -olivat täynnä \toinen toistaan
mairittelevampia arvosteluja. Sen
oli kustantaja ottanut avosylin vas­taan,
mutta romaani, jota hänelle nyt
tarjosin, ei näyttänyt olevan mielui-toiste,
Grandison. A^oihan ollii, että
• muutan vielä'kantaani . . .
Konttoripäällikkö kumärs^jä pois-
, -tui.' •
Samana päivänä- Jbe* Smithson' i l ­moitti
poliisille maljakkonsa: varasta­misesta.
Siioritietut tutkimukset o-soittivat,
e t t a ^ Ä "taiteen­ystävä:',
Simon Reuben, valliiisti mil-tä-
J:ehdasmais€seU taide-esi-
. neitä. Häneö^ ;p^^
.miehet yara^elivät' liarvihaisuuUsia
: ja. asettivat^ ^^^j^^^^ jäljen-
;..\n!oksiä. '-^^^ -
Kun ^Gr^<UsQn se^uraa
. - nä ;ihnestyi: J i ^ ^ puheille,
V tämä nosti ikkunalla pöydälle kaksi
kiinalaista ; "maljäkköav^ Grandison
•hätkähti, muttä' sitten hy-
': myiUen: • ':' '
- — Olette «aanut parin maljäkoHen-he.
sir;" : '' •
— K i i t t e ystä^^^äone Simon Reube-nin,
Joe SmithisMi virkahti. Hänen
silmänsä välähtivät: pahanenteisesti.
JHäu_on kätevä mies—'Osaa^ valmis­taa
hiehoja' läljerinöksiä . . .
- Syntyi hetkisen hiljaisuus; Sitten
• Joe Smithson jatkoi ja-, astui samalla
- lähemmäksi Grandispnia
' — Grandison, eiköhän olisi jo aika
"lyödä kortit :pöytaäii? ' Te voitte se-
•-liftää kassä>
kaapista kadönrieideri tuhannen pun­nan
kohtalöffi GiraildisPn, voin antaa
teille anteeksi nämä kummatkin var-
; ^kaudet, hän ' ^ t l i i ; ^ ^ ^ muttä>
• 'että teitteipoifeäöir silmissäni^ varr :
kaaksi, s i t ä - e t t e voi rnilioi
nulle • hyvittää: ^ ?Öytj Grandison,
saatte lähteä. • Meillä ei ole enää mi­tään
sanottavaa toisillemme.
Sanaakaan sanomatta Grandison^
poistui huoneesta;
Hetkisen kuluttua kuuliiilconttorin
puolelta laukaus. Grandison oli
päättänyt päivänsä ampumalla itsen­sä.
Vähän myöhemmin Joe Smithson
soitti Rose Matthewille ja pyysi tätä
%mään luonaan. Kun tyttö saapui
tarttui Joe Smithson hänen olkapäi-
^insä ja sanoi:
— Pikku tyttö, en tiennyt kuinka
oikeassa olitte luottaessanne niin jär-
J^ähtämättömästi' Ralphiin. :Mutta
nyt tiedän!
Ja sitten hän kertoitulevalle mini­älleen
mitä oli tapahtunut.
nen.. Luojay oliko se edes^ mi-nufr
mieleiseni? Et, tuh^nesti eii
Se oli mielestäni törkyä alusta Ibp-puuny
samanlaista törkyä' kum Idi-
-tien^ jatkoromaanit, joita, vathäisessa
lapsuudessani salaa luin jossai» ulla­kon
nurkassa: ,Sen jokaiselta sivulta
suorastaan lemusi- pi*imysniäinen v i -
attontuus- ja- satatuhatta Ahotta Van­ha
sentimentaalisuus;: Ja «kuitenkin
olin tyrkyttänyt sitä kustantajalle,
Piin puhunut ääneni käheäksi sen
puolesta ja koetta)iut kehua sen kau­niita
puoliai Mutta turhaani Kus­tantaja
näytti olevan yhtä hy\'in pe­rillä
tekeleen mahdottomuudesta
kuin minä itsekin;
Miksi tämä kaikki? Kysytte eh"
^ .kä, miksi olin kirjoittanut tuonro-
, maanin, kun kerran itsekin pidin sitä
mahdottomana. Siinähän se mutta
olikm. Minä en olliit kirjoittanut
sitä. Sen oli kirjoittanut nainen, jo­ta
rakastin' enemmän kuin itseäni.
Kuinka oKsihkaan voinut loukata
häntä niin julmasti, eitä olisin kiel-täytjmyt,
kun hän pyysi minua vie­mään
esikoisromaaninsa kustantajal­le,
vieläpä kehumaan sitä? Hän us­koi'
itse, että romaani oli" erittäin hy­vä,
hän oli vertaillut sitä Koskennie­men
ja Sillanpään teoksiin ja mainin­nut
siitä kohtia, jotka olivat paljon
herkenmiin ja kauniimmin kuvatut
kuin vastaavanlaiset kohdat, esiin.
Linnankosken teoksissa. Kun hän
näitä seikkoja pii minulle esittänyt
innostuksen ja ylpeyden \^lke silmis^
sään, olin myiöntänyt ne kaikki tö-dfeksi.
^^litäpä muuta- olisin- -TOinut
tehdä? Jos jöku^teistä;. hyvät-Huki-jat^
Ph-Pllut vastaavassa tlläfi^
niin silloin ymmärrätte minua.
Ja nyt seisoin kustantajan edfesäv
ja koetin vieläkin piihuä" "Rakastu­nut
erakko"-romaaniii puolesta; Häh ;
oH juuri langettanut tuomionsa- ro­maanista,
mutta koetin valtavalla pu­hetulvalla
horjuttaa hänen päätös­tään;
Mutta tuo sydämetön ihminen
ei ant^ut"tj»amaakaan myöten, väatt
ryhtyi sensijaan lausumaan hävyttö­myyksiä
teoksesta. Huomasin ole-
\ ^ n parasta poistuai Otin ylpein e-lein
käsikirjoitusnipun; jökä käsitti
noin 50-sivuisen romaanin, kainaloo­ni,
kumarsin ja lähdin
Ulkona odotti morsiameni. Sahoin
ei voi kuvata niitä viittä minuuttia,
jotka kuluivat, ennenkuin hän sai
hysteerisen kohtauksen ja pyörtyi^
Aiöiasaj^ mitä^ vbitt lioisfö vadilta mi­nuutista
sanoa> on S67 että fte sisäJsl-vät
e n e Ä ä t t : e p ^ ^ jö hirmua-m
y r ^ y ä kilin koko siihenastiiien elä­mäni.
Sydämeni-vuoti verta räkkään
Susannani' puolesta ja ttiöna hetkenä,
teiffpylfön valan; etfö^ "Rakastunut
erakkp'^ pobmmsinV vaikka salisin
^iVaa silmän pääsl^ii^
Elettiltiäiksö^öm pari viikkoa en­nen
jouhia. Hefäsöi eräänä' aamuna
j a «siri nopeasti'Itiid käsiiiii. Siittä
olisi- liudeh rpmääriim' "Auktoriteet­tien
dfekädehssi eli Aasi Nykyajan
Sandaaldssa" ensimmäiset arvoste­lut.
Olin odottanut noita arvostelu­ja
jänfiityksellaTlilIä piin varma, et­tä
tämä teokseni tulisi saamaan vie­lä
suuremman meuekin ja suosion
kuin "tntramödernia runoutta".
Vapisevin käsin etsin lehdestä kir-jallisuusosastoa
ja löysinkin sen.
Kuumeisesti ahmin lihavilla painetun
otsikon: ''Merkkitapaus uusimman
kirjallisuutemme historiassa." Ah,
kuinka suloisesti nuo sanat hiveiivät-kään
sydäntäni. Jotain tuollaista o-lin
odottanutkin. Ja alla luki hieman
pienemmällä: "Nykyaikaisen snob-bikirjallisuuden
S3n-jäjltämä terve­henkinen
kirjallisuus saanut voimak­kaan
esitaistelijan;?' Mitä? Mitä
roskaa tuo oli? Minähän olin juuri
tuon n.s. "tervehetikisemmän kijal-lisuuden^-
tarmpkkaimpia vastustajia.
Tässä täytyy olla jokin erehdys.
Luin kiihkeästi- edelleen;
"Jo kauan on vakayäfaenkisemmis-säpiireissäi-
kiinnitetty huomiota» ke-
^ vytmielismf^: pihtapuolisuuteen, jon-kar
läpitutikemäa: nykyajan kirjalli­suus
on. - Q n odotettu, että joku roh­keasti"
kävisi taisteluun tuota pinta­puolisuutta-
ja snobismia vastaan, ja
nji: on selläiheri henkilö ilmaantunut
j.ni.e; M-e plemhie kaikki kiitollisia
neiti Räunlorästaallelästä rohkeasta
ja merkityksellisestä esikoisteoksesta.
\^aikkakiri?"Hiefärkisuus nousee por­taita^-
bn vain hieman yli satasivui­nen
teos, bn se kuitenkin . . ."
Neiti Räurtiorastas! Sehän on Su­sannat
Niin, kaikki selvisi minulle
nyt. Muistin'yhtäkkiä kaikki. Muis­tin
tuon hetken, jolloin vannoin it­selleni,
että ''Rakastunut Erakko"
paihettaisiin: Muistin, kuinka mon­ta
kertaa olirt ajatellut, mitä tekisin
tuolle romaanille, sillä olinhan päät­tänyt,
että se painettaisiin. Muistin
^^^^^^^ JouM
Istumme tiUiieiyi^tn ikimassa
ja katsomme iumisecu aukeaam
Maistoja paljon on maaitputssa —
missä ne fapscmme Uar/taakaan?
Onkohan niUlä nyt joulurauha
ja fcmtsi kirkkahm kynttilöin,
onkohan mielensä auvo ja huha
vai murheen murjua päivin, öin?
Olisi joulumme onni aivan ^«
tuon yhden jos tietäis varmaan va
vaeUavatko he alla vaivan
vai päivästä päivähän valoisaani , , .
• VANHA ÄITL'
hetken, jolloin olin kiikuttanut "Rst-kästuneieii
Erakon*' erääseett mainos­toimistoon
ja pyytänyt Heitä HuoleH-timaan
sen mainostamisesta; miriä
puolestani kyllä kustantaisin teoksen.
Olisiko tämä, no, mikä ihme se nyt
Piisikään! — aivan niin, "Hierarki-suus
nousee pörtaitu'' — olisiko se
nyt "Rakastunut erakko"? Äfutta
lehdessähän mainittiin, että teos ö\i
vain satasivuinen. Ja "Rakastunut
erakko" oli ollut paksu kuin perhö-raamattu.
Ei, kyllä tässä^piili jotain
takana. Ehkä Susanna oli kirjoitta­nut-
uuden romaanin. IJrtöhditi ko­konaan
etsiä "Auktoriteettien deka­denssi
"-teokseni arvostelua, hiin kii­re
minulle tuli soittaa niainostbimis-tbori:
Kun olin saanut jbHtäjati pii-helimeen,
kysyin: "Miteri mäHtaä ol­l
a "Räkastiirtul eräkkö"-teoksen Iäl­tä,
jprika jätin teidän huoleksenne?"
"Ettekö ole vielä lukenut pSiVäleH-tiä?"
huusi mainostbimistbn johtaja
puhelliitorveen ja Härtett äähessääh
kuuifrt etittäih' ihnbstunech''sävyn.
"Juuri tämänpSiväistssä' lehdessäHUn
bii' ensiinmäisef arvpstiellit teoksesta.
Ne on kirjoittäriut kirjallisuusinairtos-osastbmme
päällikkö ja . .
Ties' mitä vielä olisin saanut kuul-
. la, ellen piisi kcuhliojeni koko voimal­la
huutanut puhelintorveen: ''Mutta
. kuka on muuttanut teoksen nimen?
Siitähän piti arveluni mukaan- tulla
ainakin SOO sivua käsittävä romaä-m.
"Niin, tuota, katsokaahan", änkyt­ti
mainostoimiston johtaja langan toi­sessa
päässä ja sieluni silmiltä saa-toin
nähdä hänen kasvojensa kalpe­nevan
ukkosenjyrinää muistuttavan
huutoni johdosta. "Meidän, täytyy
ottaa myös yleisön maku hupmioon
ja siksi muutimme hieman kirjan ni­m
e ä— (ajatelkaa) se hävytön sanoi
"hieman") — samoinkuin karsimme
kirjasta muutamia- kolftia." -
Tosiaankin, muutamia' kohtia. Nel-jäviidesösaa
karsittu pois Ja tuo lur­jus
sanoo karsineen.sa siitä "muuta­mia
kohtia". .
Farmarimme voivat katsella tätä lehmää vertailevalla silmällä, sdlasc on
Poh)ois^Amcrikanmaitomcstar-u^^^^
iältL lähes kolmivuotias, kaksi kertaa päivässä .lypsettävä, vuosituotanto
260S3 paunaa maitoa ja SS9 paunaa rasva^-.Omistaja on O^^^^^
m^^fT^Msen Iresiäentti Ale. UcKinlcy .nuorempi, Bra^ptonissa,
' Q„l — Hän ei myy tätä lehmää halvalla. '
Niin, nyt minä en ole enää- kirjaili­ja,
vaart suuren kustannusliikkeen
johtaja. Lyöttäydyimme yhteen tuon
mainostoimiston kanssa ja — niin,
pankkitilini merkitään nykyisin mel­ko
moninumeroisella luvulla. .Vai­moni
Susanna on nyt kirjailijatar.
Vieläpä erittäin suosittu. Mainos­toimistoni
päällikkö kirjoitti hiljak­koin
eräässä kirjallisuusarvostelussa,
että vaimoni "on- teoksillaan taistel­lut
itselleen paikan suurmiestemme
seuraan'-. Hänen ensimmäinen teok­sensa
myytiin loppuun muutamassa
viikossa ja yleisö rupesi vaatimaan
uusia painoksia. Minun teokseni:
"Auktoriteettien dekadenssi", -jolle o-lin
odottanut suorastaan sensatio-maista
menestystä, on nyt entisen kus