Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1950

              i l
KILMKIRJOITUS'
Kirj. ROOBE
[ÄN oli siiloin mies, mies, joka tais­teli
ja voitti kilpailun, kuten tuo
anetalHnen palkinto todistaa. Palkinto
riippuu saman tuvan seinällä, jossa
palkinnon saaja, perheen vanhin, tais­telee
pimeää kuolemaa vastaan . . .
Niin, hän oli kerran mies. Hän ku-
. ikisti metsän kasvavat kuuset, kuokki
irämeiset, jäiset korvet, penkoi kulta'set,
E^orkeat vuoret. Hän rakenst maailmaa.
" Mutta mitä hän saisi itse? Vain tuon
ivylmän, metallisen palkinnon, joka hä­nelle
juhlallisesti annettiin. Mutta tuo
palkinto ei nyt huojenna «vähääkään
Ihänen ja perheensä huutavaa puutetta.
Niin, hän oli kerran mies. Hän eli
silloin uhmaten maailmaa voimallaan.
Mutta nyt hänellä on vain kaipaava
muisto menneestä miehuudestaan. Hän
mäkee oman varjottoman kuvansa, pel-
Ciää omaa itseään. Hän vilkaisee usein
seinällä riippuvaan palkintoon, katso?n
samalla säälivään vaimoonsa ja itkevien
Q-akkaitten lastensa silmiin. Säälistä
•vierähtää kyynel poskipäille, huulet vä­rähtämättä
hymähtävät.
Hän oli vain kerran mies. Vaikka
hän tuntee, että hänen lähtönsä lähenee,
haluaisi hän vieläkin olla elävä isä per-
Sieelleen. Niin, hän on taistellut ja
taistelee niin kauan, .kunnes saa viimei­sen
palkinnon, kuoleman.
Kuolema on raatajan palkka.
i oOo
•Ellemme itse hmrielhl Useamme, el
loistenkaan imartelu voisi vaMngoittaa
cneitä. — -La Rcchefoucauld.
Taide, ktimtia ja vapans häviävät,
mutta luonto yksin on katoamatmt, —
Byron.
jos olisin vienyt hänet tuntemattoman
Uuttavan luokse. Mutta ethän ole vi-
Siainen minulle Tellervo?"
'•En, Esko, unhoitetaan koko väli-aiäytös",
lupaasi Tellervo.
•'Kiitos Tellervo, että suhtauduit noin
jalomielisesti koiramaiseen käytökseeni,
tapaamisestamme lähtien olen kironnut
ja sadatellut itseni alimmaiseen katti­laan,
mutta nyt on kuin olisi kivi vyö­rytetty
sydämeltäni."
"Raskaastihan sinua vaivaavat pie-snetkin
valheet. iMillais*ssahan oman­tunnon
tuskissa ole emävalheiden
icanssa", kiusoitteli Tellervo.
' "No, niitä en uskalla yrittääkään",
aiauroi Esko.
Nopeasti kuului iltapäivä samoillessa
lähiympäristön vaaroilla ja koivikkoleh.
iJoissa. Kun he väsyneinä, mutta ret-
Sseensä tyytyväisinä palasivat takaisin,
oli Takalan pihamaalla vieras. Kohta
aukeaman laitaan saavuttua keksi Es-
&on silmä hänet ja välinpitämättömästi,
kuin ohimennen hän huomautti:
•"Kas vain, Kyösti oli sanansa mit-fiäinen
mies. Lupasi tulla lomalle tä-fliään
ja tuolla hän on Takalan pihal­la."
Tellervo seisahtui ja katsoi- pihalla
seisojaa. Tosiaan, se oli 'Kyösti. Mä­sien
sydämensä alkoi lyödä kiivaasti ja
|K)skillaan hehkui lämmin puna. Nytkö
tulisi elämän lankavyyhden selvittely,
tilinteko — Kyöstin puolelta, sillä hä­nellä.
Tellervolla, ei ollut Kyöstille mi­kään
tilitettävää, ei -mitään rikkomuk­sen
sovittamista . . .
iMitään virkkamatta lähti Tellervo
astelemaan pihaa kohden. Esko luki
Tel!er\'on 'kasvoilta hänen sisäisen mie­lentilansa
ja tahallisesti hän hidastutti
askeleitaan, antaal^seen hänelle ail-iaa
Jännhtyneen mielentilan tasapainoon
saamiseksi.
"kuu
SO i
Nyt täytyy jo vähän m u t i s t a k i B , kun
vettä sataa harva se päivä näin tammi­kuussa.
Onko siellä johdossa vika, vai
mitä? Ukko taitaa olla sairaslomalla
ja poika siellä vain huolimattomuudes­saan
aukoilee vääriä pellejä . Tai voi
ukkoa vaivata muistamattomuus kuten
meitä muitakin vanhoja «ttei enää
muista jnikä vuodenaika on. Kesä ja
syksy olivat pölyiset kuin kaurarilhi ja
talvella sataa vettä kun m a a on jo kyl­mettynyt.
Tänäänkin sataa vettä ja jäähelmiä
vuorotellen. Koko tienoo näyttää ole­van
ikäänkuin hopeaverhoon kiedottu­na.
Puiden oksat heiluvat hiljalleen
nyökytellen ja ääneensä risahtaen v a ­littavat
raskasta painoaan, odottaen
huomista, jos aurinko sulattaen vapaut­taisi
ne taakastaan. Vaikka taitaa olla
hyödyksikin, että talvella sataa, s aa
edes sähkökultaa, ettei meidänkään tar­vitsisi
sähköä säännöstellä. Mekin tä-^
män seudun asukkaat olemme saaneet
kohta jo kahdeksan kuukautta vain nap­pulasta
napsautella valot huoneisiin ja
eikä vain asuinhuoneisiin. 'Kun tuvan
ovipielestä napsauttaa, niin ilmestyvät
valot kanahuoneisiinkin. Eikä pyykki-vaatteita
enää tarvitse paljon käsin kos­kea,
sillä kone vain hyristen hieroskelee
liat pois. 'Saa vain kädet ristissä odo­tella,
että koska panee väänninkoneen
pyörimään j a nostella vaatteet siihen,
että vesi puristuu pois, ellei ole muuta
tehtävää.
Mutta onhan sitä näin farmarin tum-mulla
ainakin navetassa käynti, siellä
kun käy yksi hännänhuiske j a täytyy
niitä kanojakin vähän piiskata. Mutta
kone vain hieroa hyrryttelee tyytyväi­senä
vaatteita puhtaaksi ja puolinenkin
kiehua porisee "kuumalla 'lautasella"
kylmän uunin päällä. Että onhan se tä­mä
aikakausi parantunut ja ennustavat,
että aina työnteko käy vain helpom­maksi
kun tässä vain jaksaisi odottaa.
Mutta kun tuo ikäkin on jo ylittänyt
puoli vuosisataa, niin se on vähän niin
ja näin. M. K.
pOo
MM
Viime numerossa mainitsimme jo, mi­tä
muutoksia Suoinen ala-anakan teki­jät
ovat tehneet nimipäivien suhteen
tammikuussa. Selostamme nyt näitä
muutoksia helmi, ja mialJskuussa.
Heloisa, joka ennen oli helmikuun l
p. on nyt poissa ja hänen tilallaan on
Riitta. Utria (3 p.) on myös menettänyt
nyt päivänsä ja saanut seuraajakseen
Valon, joka ennen oli 2\A.Noir,n (9 p.)
on mennyttä ja tilalle on tullut Raija,
Kaisa, Kaupan (19 p.) tilalla on Eija
ja Teron (23 p.) Salli, joka on siirtynyt
heinäk. 19 p:stä. Suomettaren (25 p.)
tilalla on uusi tulokas Tidja. Matin
(24 p.) tilalla on nyt Matias, kun taas
edellinen on saanut syyskuun 24 p:n,
jossa ennen oh Kaipia. Eiköhän tämä
siirto tuota hankaluutta Mateille, sillä
käytännöllisesti katsoen Matias ja Mat­ti
ovat samoja ntmiä. Tässä kohdassa
tuntuu uudistus epäonnistuneen, sillä
onhan muitakin samansukuisia nimiä,
kuten Aarno ja Arne siirretty yhteen.
Älaaliskuusta mainittakoon, että
Kanerva, Fanny on poissa ja tilalla
on Virva^ Virve, Arijoutsi (4 p.) on ly­hentynyt
Ariksi. Hirvon (13 p.) tilalla
on TsrvB, kun taas Raita (25 p.) on
Otanpahan kynän käteeni heti näin
vuoden alussa ja kirjoitan kirjeen Lie­kille.
En kylläkään tiedä, mistä tässä
oikein kirjoittaisin. Olen luvannut it­selleni,
että kirjoitan «Liekille useammin
tänä vuonna. (Mainio lupaus! —
ToLm.) Siis uusi vuosi ja uudet tavat.
Joulu meni niinkuin monasti ennen­kin.
Joulukuusikin oli vanhan tavan
mukaan. Kynttilöitä en siihen -kyllä
saanut, vaikka kaikki kaupat etsin
omassa kylässä ja vielä naapurikylässä­kin,
mutta siinähän se meni vaikka ei
siinä valaistusta ollutkaan, tunnelma
oli sama kuin ennenkin.
Aattoilta meni hupaisasti. Ensiksi
saunaan ja oi, kuinka suloiselta kahvi
maistuikaan sen jälkeen . Olin korjan­nut
Suomesta tulleita lehtiä talteen ja
nyt hain ne esille. Tuntui aivan kuin
olisin elänyt kahdessa jmaailmassa, sil­lä
olihan niitä muitakin lehtiä useam­paa
lajia.
Välillä kuuntelin radiosta mitä kuu­luu
muusta maailmasta ja kuuluihan
sitä. Tuli siinä välillä mieleen monta
hauskaa joulua vuosia sitten. Ajat
muuttuvat ja me muutumme aikojen
mukana. Täällä oli paljon vilkkaam­paa
ennen. Ehkä ihmiset olivat köy­hempiä,
kulkivat paljon jalkaisin ja he­vosilla,
mutta nyt, kun on parempia
kulkuvälineitä, niin ei paljon näe hevos­miehiä
eikä jalkaisinkaan tule mihin­kään
lähdetyksi. Metsät ovat suuressa
määrässä hävinneet ja tiet tahtovat ol­la
usein tukossa näille uudenaikaisille
kulkuvälineille.
Tulihan niitä joulun aikana lahjoja,
valokuvia ja kortteja.. Joukossa oli
myöskin kortti ja valokuva Isoäidiltä
Sointulasta. Oli hauskaa saada nähdä
Isoäiti vaikka kuvassakin. Hän näyt­tää
niin nuorelta, vaikka ikää onkin jo
karttunut. Kiitos vain. Isoäiti, kun ai­na
jouluna muistat minua tänne Alber-taan.
Nyt olen jo vienyt joulukuusen ulos,
riisunut juhla-asun sen yltä. Nyt se
pudottelee neulasiaan kylmän, kimalte­levan
lumen päälle.
LÄNNEN FLIKIC\.
—oOo
Koti "moiisettlin" —
koiran takia
Long Beachista Calif. kotoisin oleva
pariskunta mr. ja mrs. R. F. Rummel,
on joutunut ottamaan kiinnityslainan
taloonsa, uhraamaan kaikki tähänasti­set
säästönsä, vieläpä ottamaan "förs­kottia"
palkkaansa vastaan — ja kaik­ki
neljä kuukautta stten kadottamansa
koiran takia.
Aviopari oli kesällä ajelulla Mojave
Desertillä, kun perheen koira, seitsemän
vuoden ikäinen terrieri, nimeltään Sis-sie,
hyppäsi autosta ja katosi.
Mrs. Rummel kertoi itkien lehtimie­hille,
että koiran menettäminen oli ai­van
samaa, kuin olisi menettänyt lap­sensa.
Rakin etsimiseen - on nyt siis
käytetty jo omaisuus. Jokaista meitä
\'iedään laillaan.
oOo-
Romanovien suku hallitsi Venäjää
vuodesta 1613 vuoteen 1917 saakka.
saanut antaa päivänsä Aijalle. Soini
(27 p.) on antanut päivänsä Saulille ja
edellinen on muuttunut Sulon tilalle
elok. 21 päivään ja siinä ennen oUut
Sulo on nyt helmik. 13 p:nä, josta
Altti on siirtynyt huhtik. 24 p:ään su­kulaisensa
Albertin, Pertin seuraan.
Helsingissä ja lähiympäristössä toi­miva
osuusliike Elanto on Pohjoismai
den suurin osuusliike. Se perustettiin
lokakuun 15 p:nä 1905. Sen alkuperäi­nen
perustamispääoma oli 184 markkaa.
Osuuspääoma v. 1948 lopussa oli noin
22 miljoonaa imarkkaa, omat rahastoin.
190 milj. markkaa ja säästökassatalle-tukset
n. 256 milj. markkaa.
Nykyään Elannossa on n. 92,000 jä­sentä
ja sen myynti v. 1948 oli yhteen­sä
4,777 milj. markkaa. Koko tähän­astisen
toimintansa aikana on Elanto
jakanut jäsenilleen ostohyvityksenä K
osuuspääoman korkoina kaikkiaan n.
264 milj. markkaa.
Elannolla oh 171 sekatavaramyymä-lää
ja niiden yhteydessä 6 kangas-, ta­lous-
ja rakennustarvikeosastoa, 3 myj-mäläautba,
123 leipämyymälää, joiden
lisäksi 70:ssä maaseutumyymälässä 03
erilliset leipä-, maito- ja ruokatavara-osastot,
76 liha- ja leikkelemyymäliJS,
niissä 5:ssä erilliset ikalaosastot, 5 ja^'
Idnemyymälää, 8 kangas- ja vaatetui;
myymälää, 4 taloustarvikem30™älä3,1
miesten, lasten ja 2 naisten pukimoa, 2
njusteiLhattumyymälää/1 ielumyyiöar3,
1 paperitarvikeiayymälä, I urheilutan'^
kem3/yraälä, 48 rohdosmyjrmälää, sesJ
21 ravintolaa ja 2 kiikkam'y3miälää.
Tuotantolaitoksia lElannolla on^^lf;'
pomo, mylly, •. meijeri,' Jmistomeij^J^
makkaratehdas, - einestehdas, -kaljate-
Kaikkihan tunnemme nuo pitkät va\
koiset tai kellertävät putket, joita ^.
notaan •makaTwöneiksi- Ja joista' valiaij.
tetaan-Mttoja, 'vuökia jse. Mutta ijat-^
vat tiennevät,'miten- iöiäkaTooiieJa ?al- \{x
snistetaan."'. |.
Makarocmieii.kotirhää on Italia, kute-i
niiden niniikin osoittaa. Italian sana
maccherone anerkifesee oikeastaan sokeri-kakkua,^^
m i k ä viittaa siihen, että maka-
Toonitkin ovat ennen vanhaan olleet
makeampia kuin nykyisin. '
Vehnäjauhot ovat makaronien pää-asiana,
mutta hiiden tulee olla mahdol-lisimman
gluteinipitoisia, so. sisältää
runsaasti gluteini-niriiistä munanvalku-aisainetta,
jota e r i suurin määrin on eri
jauholajeissa ja jotka huomattavasti Ii.
säävät jauhojen ravintoarvoa. Jauhoi
vatkataan kiehuvaan veteen, jolloin tai­kina
muodostuu liistertmäiseksi sen
vuoksi, että jauhojen tärkkelysjyvaset
turpoavat ja käyvät tahmeiksi.
Kun taikina on saanut sopivan kiin­teyden,
kaadetaan se eräänlaiseen mak-karakoneeseen
ja puristetaan ulos sea
pohjassa olevista pienistä rei'istä. Nä­mä
reiät saattavat ollä eri muotoisia,
niin että mäkaroonit tulevat putkina
tankoina, nauhoina t a i lankoina.
Toisinaan, tapahtuu' valm*stamineii si
ten, että taikina valssataa:'n ohueksi le­vyksi,
josta sitten erilaisilla muoteilla
leikataan pieniä kuvioita. Hyvin pieni-reikäisistä
koneista puristetaan ohiuita
lanlcoja,* joita sanotaan vermiselleiksi.
Makaröonit kuivataan pikamenetelmän
avulla eriikoisilla koneilla, joih'h puris­tetaan
kuivaa, lämmintä ilmaa. Etelä-
Italiassa makaröonit kuivataaan aurin­gonpaisteessa,
mikä siellä ori hyvin voi­makas.
Kuten sanottu, on Italia ;makaroon'en
kotimaa,- j a sieltä inyös saadaan par­haimmat
laadut. Myöhemmin maka-roonien
valmistus levisi muihinkin mai­hin,
ja meilläkin niitä tehdään. Joskus
lisätään makardbnitaikinaan kananniu-nia,
jolloin niillä tietenkin on suurempi
ravintoarvo". Mutta sinänsäkin ne ovai
ravitsevia ravintoaineita.
_j oOo—-——
Pakk;
Ikaiken-f
«aat • vs
l " ; . Syksj
tuivat p
l^ae eivät
.ioisiinsi
a l a s l om
Pcrtt
Kie\\ rkki
mennä
feuollut
4 Vanha
saanut
döstään
Cmuka <
l^uurta
Jfiiin eip
*'-Esteri <
' Kuka
^'käpä n
.':';;ltsensä.
'jaista, (
ioon ja
Jsella:stc
ipainanv
Kpn kidt
Foskaa,
tus Est<
vaarnaa
-tyisi la
Jhmishe
i l Vant
Jäisenä
( änet. :
i eittää
.' selleej
' liseen
)tka tl
Xäm
: la. E
, ^ri on
iuksiii
f!e osa
Muu
V li hän
at kir
j . ut -pii
l illa oi
\ '/Iän }
i''-.uria ;
f'.aa}Ia
i r t a nu
'I -Ti-rai
Iii oli ^
*;,nyt,
'' 3isiva
hä]
i.uullo
:?',asti.
Este
~f-tä ei
'J?ertLU
' '1 jo j
:W:=e]
. mrest
• "-attor
' .kaan
} .;?llä e
Josp
liilkisi
!.-.ä:tä
i:'paht
if-.uaan
t«isi-
'f <ylkäi
•li M hei
'Id'is, T
jf^^s, u
i?l','iElai
tsii
3IVU 6 L.WANT.m\%, X^IMIKIJUN 2S PÄIVÄNÄ, 1950