Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 3, 1945

              {Canadan smtnalaisien viikkolehti)
)Publlshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-1Ö2
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. $2.00
3 Iclc* »60
j Yhdysvaltoihin:
' 1 ''Vk* •••.•««•>•'«•••••«•«- .'$2;50
'''6 IClCa » • • • • • • • • « • • « • • « • • • • « 1*^0
Suomeen ja muualle ulkomaille:
" 1 'Tlt. .'^.t)ö
'6, ltk» • • X«6ö
L l Ä i MÖieätyy >5öKÄigen viikon •MU«
antBiria i2^Mv^lseWa/ Msäitäen
' kauiiöMf JäUlstä' mettaVaä kaikilta' alöU-~
••ta. :v'
AsianileliiHe ihymirieMän ^äO pröse^^
tin paikftib.
pysykää ^^iänilösväliiieltä ijo >tä-nään.
•' ••• "
TlMÖf^BämM^: ifteliifeh -011101-
tushtom '40 Wiittiä >^lsfätuuöiEiKa ?3a
kerralta, ifiim UööJiliishlttfe^-iiyfto. ^^^^^
makäu '-M\>il»UMöittiM^tä %!Z^ 3yröiä
50 sferittiä ijökälSelta fftUfetB^i#J^ 'm
klitoslÄtiSöeitfe. iÖMkÖI^hiiftidti^j^yvIstä
llmoitl^sisfiä. ''ti!ä^l§iffiiöllfäjlieh m
Kftii^Hi 'Ei£aiUie .f:Ätk6i&§töt «mksii-osoi"
tt^mHäii<ÖlteiM^5^\isfeätt^^h • Hi-
LimitÖÖ. V, , ; : .
"KiillaHWJä i:|a ^ISöja: • Vöj^lis %tftj-lishiifg
fÖöfiS^hy ^EMifea", •:iOO-iIÖ2 ^ilni
Street'-Wgit,^Uabttry,^ÖiitäMo -
Töffiiiltöja >A. ^I»äim
Li«fcÄi '^3dt\it ^Uf^jöitUksöt 'ös^i=^
tettava:
P.O. %tfxM^
Seutmväm <\it1^ "Ml^pitöiHm^iV',
jossa 'Itiiiip mutih 'dkelta'^sm^^umn
tuosta mdHtnmifH 'mWiHtäiifa'^mr
uksimmJjunmutfi^siHem 4UHä
kiipeilyiiQ sjiimmöiHti,- -; = - : ^
F aari kirjoittaa lähetyksensä yh­teydessä
itiimitUks^tle: ; " '
"Tässä taas tulee pari hyvää kynä-tuotetta,
(Hyva^sanan voi'toimittaja,
jos tahtoo, varustaa lainausmerkeil­lä.)
NiiHkuiHtmtte, rtäimt>\^t taas,
kuten tiLvallfsesti kirjoitetut ky ky jeni
mukaan huonosti, lyijykynällä ja huo­nolla
käsialalla. Mutta muistuupa
tuossa mieleeni eräs juttu, joka on
kyllä >jo noin seitsemän vuoden ikäi­nen.
Luin silloin eräästä vanhanniaan
lehdisstä erään sen lehden kirjeenvaih­tajan
kehoituksen virkaveljilleeni että
he lähettuisivat kaikki lehteen aijotut
kirjoitukset mahdollisimman huonolla
käsialalla kirjoitettuna ja lisäksi ry­pistäisivät
paperit kouransa sisälle
pieneksi palloksi, jotta ne jäisivät tu­hansiin
ryppyihin. Siitä olisi se hyö­ty,
että toimittajat, jotka istuvat kai­ket
päivät joutilaana, saisivat tehdä
vähän työtä niitä ryppyjä oikoessaan
ja kSsialaa tavaillessaan. — Mitäs
sanotte ämeriikkalaisten lehtien toi­mittajat
tästä?"
Jopas-«inä Reetta -kepposen keksit,
kuri kerroit meillä käynnistäsi. Etkö
tiedä ylivoimaista uteliaisuuttani, jota
vastaan minun on turlia yrittääkään
taistella. Nyt herätit sen uneliaisuu­destaan
saattaen minut kääntämään
ajatusmaailmani aivan ylösalaisin ja
p^riköraaän iriuistöjöni komterot pi-
-^tiiMpra -^o^afeoita • rtiji^tori . silitdak-saii
tietooni kuka ö n t e e t t a . En
väin fjMäse ÄUle. SieM kärpalo-sttölla
^öri py^lity^ niin mörti —
•Jöskaäh ^^i i i t o s Ä i kalkki Kahdäk-se^
v^ilvien^pikkuhpinsessan'^
im^kisäiiUh. ^Sihä4cyiJä^^höit toivo­vasi'että-^
efpHlis^ifeiVi^^ olisi
sa^viiftähkrt 'leMÄilttyMh, "kUh niin
• Irseih •'Mrkki käUriis ^kätö^^
" tou tuu kuh sen Waksö»n^-s^^^
^Önhan -fe;^liäh^4liirtkih, ttiUtta minä
i ä i Ä i n ^tiÄärimlB^^k^r
'ftlis^ ^äiäa 'iQ^iissä '-^^^^^^ toi-l
^ t i j f t a ^ » t t a K ? ^Oi ^vöi — jou-
^ l i i i v Ä s yM
j^jjiiiMmeiifeistäJiö}^
irftrii|smrii^kU^^^ yirk-
^äämästä. ^3^Mlk^ heis-
^ ^ ' k y^i ^irtjlM '^kami. '^äj^tin ja
^ l i t i h ijtiitä |te6ri Jja ^tiate ijätköih ää-hÄiia!
tyBi^rii,'kuitÖikin'kÖkö ajan
töiieifaiköf^^llai^kUUlinfelfä^^ väki
;pÖlfeli:>^F&ilffenjM^ >Säättoihan
tävä ori siinä, kun se lämmittää sy­däntä/
Oi miten miehen rinta ilosta
kuohahtaa, kun mies tlilee työstänsä
kasarmiin ja tapaa paketin ystäviltä.
Joku on ntuistanut minua! Pitkän
päivän raskas tunne haihtuu kuin tuu­leen.
Oi, se paketti tuli kuin naulan kan­taan,
juuri kun kipeimmin lohtua kai­pasin.
Ymaiäfrätkö ystäväj miten
"seisötfi j a l k a \ w ^ ."^ .—-.^
Täällä ori paljon-poikia, jotka nuo­ruudestaan
huolimatta Miehistyvät.
Arvokkaampi kuiri se lahja, minkä
lähetät — parranafjbkoneen: terä, riius-tekynä,
tupäkansytyttäjä, kudotut
sukat — ori se ajatus, ettertime ole
unhoitettuja sinä aikana kuiri olemme
kotoa poissa.
'ä<styt lopetan ja kysyn, onko sinulla
aikaa pakata pieni paketti minulle tä-
•nään? .' \.'].,'^\''
iAfjattfelin lukiessanij 'että tuossäpa
oli jokin huomautus meille kaikille.
HARAKKA.
Anna ia John Nissi­län
25-vuotis
hääpäivälle
Niin kaunista kahden on niatkmtap
elonvirrassa venhoa keinuttaa.
Tuo aatehan teidätkin yhtehen xel
viisköiinatta iHiotta taaksepäin.
• Mlöiarjonnut riemuja, murheita Ik
ehkä monasti synkkä eessänne tie
mtftt' iMöttamus: päivä viel
valjeta voi,
. se tähtenä tiellenne valoa loi.
''Ehtr-omte(t'te}He^ftytröivö
tuulen leppoisan purttanne
keinuttamaan.
Niin kaunista kahden kulkea on, -
kun toveruus,rakkaus onloppumaion.
EUSA:
ja tämän
^^g^JI^^Uöttälkaii^ if^sähij, inutta
Ä ä l i r i riiitä-kötöha^tät^tui. Koh­telias
talon emäntä kyllä, kun sillä
lailla äänetönnä nuokkuu eikä ole
vieraitteiisa seurassa, mutta kun joulu
lähestyi ^niin nopeasti! Ja joka kerta
EiHme tiedä, thitä oikein "lehtien
toimit ta jät sanoisivat, mutta me sa­nomme
—kuten olemme sanoneet en­nenkin,—
että ei ole i)äliä käsialasta
efkä rypyistä, kun vaan juttu on hy­vä;
näät huonoa juttua ci paranna
käsialan hyvyys eikä paperin sileys.
Mitä noiden toimittajien laiskuu­teen
tulecyniin siihen kai ci Faari suo­raa
vastausta tahtonutkaan onkia, hy­vin
tietäen että heillä — varsinkaan
niillä köyhän kansan lehtien toimitta'
jilla — ei olisi nörviä sHhen vastata,
ei ainakaan meillä, sen jälkeen kun vc-
. dimme tänne komppiimme pitkän lavit-
. san, kaitaisen tosin, ja levitimme sen
päälle nelin kerroin punaisen-ruskean-simsm'^
vikerjän'4nryavattviltm ja pää­hän
punaisella vuorivaatteella .pääl-tysietyn
tyynyn,AP.
kun yhdyin juttuun vieraitten kans­sa^
tekt^oUkku liikoja löhkkejä ja si-yuhyppyjä,
niin <että sain aina pur­kaa
j a alkaa uudelleen — fa koko
ajan läheni joulu-hirmuvauhdilla. Sik­si
täytyi lakata puhumasta ja vain
laskea koukun pistoja*
iCukako sen liinan sai? En tiedä
minkälaista liinaa silloin satuin virk­kaamaan
kiin meillä kävit, mutta yksi
meni Vienolle,, toisen sai tätini ja kak­si
on vielä odottamassa omistajaa.
Toisen niistä saat sinä, jos tulet pian
meille ija sanot kuka\^n Reetta. Joo,
mutta tuo todistus tullessasi, että to­della
olet Reetta, sillä kenellekään
muulle en liinaani noin Vaan lahjoita.
Enkä antaisi Reetallekaan muuten
kuin saadakseni uteliaisuuteni rau­hoittumaan,
sillä se ruhnaa vielä pää­kopassani
arvaillen puoleen jos toi­seenkin
suomatta sielulleni rauhaa.
Kuule Reetta kulta, tule piari meil­le.
Puhutaan sitten siitä prinssistä
ja prinsessasta, onnesta jo onnetto­muudesta
ja kaikesta. Saat seri l i i ­nan,
varmasti saat, kun vaan tulet ja
päästät minut tästä päänvaivasta.
SIRPA-SERKKU.
INa paketit
Luin äsken jostakin englanninkieli­sestä
lehdestä tämän tapaista:
'*Oh, ei se ole paljon suklaapala,
paketti purukumia, tupakkaa, kirja
tai korttipakka, mikä nostaa sotilaan
masentuneen mielen. Ei lihapapu-kannu,
ei majto eikä hillo, vaikka ne
maistuu kuin hunaja, kun kansi on
auki, vaan; se, että ne aivan" kuin
kuiskaa; olen täytetty Canadassa!
PakeUi tuli kotoa ja sen tärkein teh-
Liekin tammrkuun 13-p:n nume­rossa
eräät ehkäpä äärimrnäiset ihmis­luonteen
ilmaisut sisälsivät ikäähkuin
läpileikkauksen Liekin lukijakunnas­ta.
Epäilevä Tuomas kun kysyy, us­kooko
Liekin^ toimittaija sen parem­man
maailman tuloon, niin l i i l a vain
rallattelee, vaikka voisi olla kyseen­alaista
tokko "^kiusalla rallättelu" te­kee
elämää keveämmäksi, varsinkaan
silloin, jos paljas murjotuksen näke­minen
jo luo kyyneleen silmänurkr
kaan. Rumaahan se tosin on murjot­taminen,
ei voi kieltää sitä.
Mielenkiintoinen oli samassa yhtey­dessä
lukea Sirpa-serkun halusta kat­soa
tulevaisuuden verhon taa. Siinä­hän
se ilmeneekin tuo ikuisen naiselli­suuden
piirre: koettaa kurkistaa tule­vaisuuden,
verhon taakse edes vuoden
eteenpäin. Ja olisihan se meidän mui­denkin
uteliaisuudelle verraton kes­kustelunaihe:
tulevaisuuden tapahtu­mat.
Tässä vaan näyttää ikäänkuin Sir­palle
-tarjoutuisi yllätys, kun toimit­taja
raottaa tuomaksille sitä tule­vaisuuden
verhoa, josta sitten saavat
aavistuksen verran aprikoimisen ai­hetta.
Kir^jaimellisesti on tämänkin kir­joittaja
ollut samassa luulossa, että
"mahdollisten selkkausten" seurauk­sena
voipi muodostua tilanne, josta
kehittyy askel parempaa maailmaa
kohti. Itsestään selvää pitäisi olla,
että koko maailmaa käsittävän sodan
jälkeen suotuisienkin olosuhteiden
vallitessa ei sitä "parempaa maail­maa"
voida hetkessä luoda, vaikka ai­van
yksimielisinäkin samaan hiileen
puhaltaisimme; kaikki ihmiset eivät
koskaan ole samaa mieltä. Vaan jos
saamme askelenkin eteenpäin, niin ih­miskunnan
pitkän kehityksen vaihees­sa
sekin olisi edistystä.
Useilla meillä vaan ovat toiveet
paremmasta maailmasta niin kiihkeät,
että todellisuuden karussa ja työväen­luokalle
varsinkin sangen katkerien
kokemusten vaiheissa ei ole ihmeellis­tä,
jos meistä monenkin usko parem­man
maailman syntymiseen herpaan­tuu.
Voipa olla hyvinkin usein syytä
"happaman" katseen luomiseen, var-
. sinkrn;Eräänlaisten tapausten jälkeeii.
TäpäUSteh, jotka kylriiästi ovat to-d^
ri^t,,^ ;kuiÄka :/,r ov^
ihanteelliset iausunn.o.t verrattui^m
käytälthön julfceUteeri. •
Tuleepa toisBkseen mieleen, että
"mahdollisesti t^iriä^riiaäilma juuri noi­den
rallattelevien ihiiiistett lukliisilu.
äen-vuöksi-öri riiirikin siedeftävä-kiiöi
se nykyisin on. (Tärilä meidän CH-nadä'
tbsin ön • m^lko' vabrsa poikkeus'
riiuuten -synkästä kokonaisuudesta:)
Jos' ei noita- rallattelevia olisi niin pal­jon,
niin riiähdollisesti me epäuskoi­set,
happaman näköiset tulisinitne
tyyten toivottomiksi ja siten jäisivät
meidänlaisten esitykset maailmanpa-rantamisesta
äiyäri'lausuriiaftorniksi,
puhumattakaäU "siitä tulisivatko ne
kuulluiksi. • , '
Sfr]^a Valoisassa mielikuvitukses­saan
^ ä t f a a hieikein kaikki tUöinak-s^
tkin epäilyksirieen töiyoriiaan, että
Vielä riiökiri äjäri rauhoituttua eiliien
kuölemäariiriie saamuie rtiyötämaassa
kyytiä ainakin kottikärryillä, jos
ihäh suofastaäri polkupyörällä.
EiKSJUU. ,
^niiselSe matka-toveriOeni
Kiitos, että muistit minua kirjeel­läsi
niin pitkän ajan.perästä. Vastaan/
sinulle Liekin palstoilla, koska mai­nitsit
että olet Liekin lukija, ja muis­telmani
sai sinut Liekin tilaajaksi
naapurisi kanssa. Tunnen iloa, että-olen
noin ollut lehdellemme hyödyksi.
Tosiaan tutustuimme laivalla ja ol­lessamme
huonetoverit tulimme lä-hemmiksi
tovereiksi. Olihan meillä
niin paljon yhteistäkin: molemmat
olimh^e haudanneet äitimme. Ja sinul­la
oli niin paljon nuoruuden muisto­ja.
Olithan vasta neljä kuukautta ol­lut
naimisissa kun matkustit miehesi
kanssa Ameriikkaan ja nyt kävit
Suomessa — äitinä ja leskenä: Kat­selin
sinua ensin vähän ihmetellen,
kun -muistoissasi elit. Kävit siinä kir­kossa,
jossa teidät vihittiin. OHt ko­vin
runollinen. En voinut särkeä si­tä
kehää, joka ympäröi sinua nH"
Viattomana ja viehättävänä. Kum­minkin
aika toi esiin minunkin sora­äänet
arvostelevasta
Eihän niissä muistoissa mitään pa-haa
ollut, vaan odottelitt sinun huo-maanneen,
mitett aika oli Suomessa
muuttunut kovin ,kurjaksi ja ahdis­tavaksi
työläisille, joiden kidutus oh
silloin jo huipussaaft kaikenlaisten
heppulien ja 'sUuMuomi-intoilrjain ta­holta.
Sanoin sinulle, että jos nyt tnc-nisimnie
samalfe paikkakunnalle
suomalaisella kaalilla .itttai^immeter-
(Jfttleoa 4:Ua siivulla)