Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 3, 1942

              Sivu 2
LAUANTAINA, TAMMIKUUN 3 PÄIVÄNÄ 1942
''01
•Sf!*'
M,
•••m
Mä''
• -If-l-ilil'
h:
-li
• ii
6
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Reglstered at the Post Office Dept,
bttawa, as second clasa matter.
Kirj. SINKKO
l vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
«kk.
TOaashlnnat:
Yhdysvaltoihin:
«2.00
1.10
:60
. $2.50
. 1.40
Tfiuomeen ja muualle uDcomaille;
1 vk. «3.00
6 kk. ...... l£S
^»rt<HitimeKrt ä isentöä ,
jmt|taka 13>sivuise&a, «Isäitaen' paxasta
nimoklrjalilst^ luettavaa k a ^ t i e i BIÖ!1-
m,'
r. AsUuoiehUIe wöMnetäan 20 prosen-
Htt palkkio.
fökää ilL*;!&ralesv3]iileltä Jo tft-
'. riJaÖII^SHlNNAT: 'KirjeepvRihto-lÖiHOitukset
«1.00 kerta. AvioUtöcn
jKJjetuieiile. onnentoiyotuks^t 40c palsta-tuiiina.
Nimönrauuttoilmoitiikset SOc
lOäirt» «1.D0 kolme kertää, s y n ^ i n ä -
JUino^vk^ {^1,00 kelta, $2.00 kolme ker­taa.
irsoTeiriänilmoitukset $2.00 kerta,
'risär»^ksU. kiltöslauseelta tai muisto-
>&rsyltä, «lalutaan tietää- ja osqiteil-nioitukset
"-»Öc piaistatuuiiia. — Tilapäis-
IliSiölttajie" on vaadittaessa lähetettävä
Umoiiitöms.Tsu, etukäteen.
Yleiset lliriöitiislurinat 4bc palstatim-
,Ma. Ilmoitus, jokia juikaistaätn öeljS.-
^erta^ ;samaiil,ai5eiia, SOc palstatt^uma.
JSkm Ilmoitushinta 40c palsfattiuniä,
4ci?rta ilmoittaessa..
^..Erikoisista ilnioitiishinnoisfa. voi tie-
"duistella tämän lehden konttorista.
- i K l i s t a u t a j a : Vapaus Piibli&hlrife Co
:ttd,, / .
. toimiit^jä A. Päiviö.
• l *rbliiiit'usheuvosio. J. Jäfvis, flau1«i
iiäki» Hilja Aho, E. . Suk»i. Estei
vsKaustiOken,. A i l i Älaim,, >Iargit Laäkac^
. YrjoSaivo ja JaiiiiärSa
4iiekklln •aljotm kirjoitukset "oäbl-Ättava:
[ Isöäiii Sointulasta vastasi säainan-haasteen
pii kättä kirjoiinkseUay
yiauskaiia ' inatkdkcrlhvtuk'iel}ä^^
^aikaa'tässä tiin^^^ ja jatkuu Seu­raavissa,
Kanuaiiäa 'kiittää, isoäitiä,
joka kötitÖittensä lömäs^a^^ky^enee
vielä niin nuoren reippaudella ukrau-tuhlaan.
T. Udd myöskin vastasi haasteen
ja haastaa:
"Muutama viikko sitten Elin hok-iautit
alUkhrjoittdniitta muistamaan
Liekkui TtäaslekirjoituksiUa, Haaste
öfiaina kitin kunniavelka, joka on täy­tettävä.
Vaikka se ei oltuikadn viral­linen
haaste, vaan 'hvksauttts', niin
Utin sen silti täydestä ja kirjoitin. —
Kiitos EliniUe.
SämaUa amtan virallisen haasteen
Stpiut Pojalle, Sointui,!, 5. C. Anna­pas
terävän kynäsi luistaa ja ellet
muitten vauhtiin pääse, niin hyppää
vaikka runoratsusi selkään, kyllä sil­loin
alkuun pääset.
Ja Vikki Koski, siellä jossakin On­tariossa,
otappas haaste vastaan ja
kerro niitä mukavia jttttujasi. Niitä­hän
simdla kyllä on kertynyt maail-
-fjiäa ffiatkatcssasi.
Ja samoin sitfä vanltd jukurapää
Bj. Laurila, Rottajärvettä, jokapais-
-kelet puita siellä Ontarion metsäkam-piUä,
Koetapas onko kynäsi yhtä te­rävä
kuin- oU Espanjan sodan aikana.
Vielä muistan sinuakin vanha ka­veri
Evert m joki, Rottajärveltä, ny-kymit
vierailet^kai siellä Sudbtiryn
"jpirMiila. K^oiiäfpäsköpuielta mttis-iU^
tt^dsietko sieltä jo^tt juttu pälau-ittiii
niuisiiisi. V^aikka entisiä rafc-
-^Missfikkatluitäsi. IStäähan se^lempi
vonkdydkih,ium(ali'ie^^^ Laurila,
V • e
mm ei kai se <fle kuollut*vielä sinus-
''saii^n,--f^,irdd:\
^ ithveri tfddin kir^Jtits jäi setiraa-
Pohjois-Japanissa, Hokkaidoh saa­rella
asiiu. noin 10,000 Ainii-kansaan
kuuluvaa ihmistä. V. 1923 toimite­tun
sensuksen mukaan oli heitä yh­teensä
15,461 henkeä, joista miehiä
7,430 ja naisia 8,031. Ainut kuin-minkin
vähenevät nopeasti, joten hei­dän
arvellaan pian häviävän suku-
. Koin heU^iÄ sit­ten
heitä -kutsuttiin Äinö^kaiisaksi,
nyt oh himi niuiitettu Äiriuksi — en
tiedä ihiksi?
Äiriujeh arvellaan tiilleen Japahiih
idästapäih Tyyneiihiereh pikku saa­rilta
ja yallöittarieeh riiaan liiö&ihmi-siltö.
Sitten tulivat jäipaniläiset Aa­sian
mantereelta väillöittaen raään Ai-nuiita
monien pitkien, veri^teh taiste­lu
jeh jälke€'n.
Ainirjä skiiÖtaäh kärväihriiisiksi,
mutta tässä op.fJäljon tinkimisen yä-räa.
Heiääh kairvaisuutehsk jölitttu
etu^ää^s^ä siitä, .'etteivät he köskaäh
käytä äaksia, eikä partaveistä karvo­jenpa
katkotliisessa.
Ihrnisrotitjen iiilkijat hiökittefe\'at
Äiiiiit arjaräiset^n rotiiiin kuiituviksi.
Heillä on.suorat silmät ja ulkonevat
'pösKl^äät äekä Vankka parta, jotii ei
•öleiiioftgöleilla.
Ainujen arvellaan oleviin jäännök-siä-
IJeöHthic ibriiisistä, jÖtka^myöhäi-seröihäUä
kivikaudella, asustivat Eu-röpassa
jia pöhjois-Aasiässa Brittein-saarilta
Japaniin saakka. Heidän a-suntonsa
rrtuistuttaa lappalaista ko­taa.
Kotielälmiäer Ainuilla ole mui­ta
kuih=-koirat, jotka auttavat heitä
metsjistyksessä ja kalastuksessa. Pu­kunsa
ie-valmistavat lehmuksen kuo­rista,
.mutta talvella käyttävät kar­hun,
suden ja ketun nahkaisia turkke­ja.
Molemmat sukupuolet käyttävät
korvarenkaita ja kalanluisia kaulako-risteita.
-
.\inuillä ei- ole kirkkoja eikä koko­ushuoneita.
Kyläkunnai\_ päällikkö
toiniittaa kaikki uskonnolliset sere­moniat.
Ainut .ovat -taikauskoisia,
siksipä noitia onkin runsaasti.
Anut uskovat olevan olemassa jon­kunlaisen
ylimmäisen olion, joka on
kaikki luonut. Aurinko ja kuu ovat
myöskin jönialiä. Linnunrata on
jumalien joki ja ukkosen jyrinä hei­dän
äänensä. Maailma on rakennet­tu
kalan selkään. Kalan pyristelles-sä
itseään, syntyvät maanjäristykset.
Englantilainen tutkijatohtori John
Batchelor asusti pitemmän aikaa A i -
nujen keskuudessa tutkien hiedan
kieltään ja tapojaan. Tutkimuksensa
tulokset iteieneyät kirjoittamassaan
ja Tokiossa 1920 painetussa Ainu-
Englanninkielen sanakirjassa. Tuosta
sanakirjasta ja Encyclopedia Britan-nicasta
olen nämät poiminut.
Ainujen kielessä on 22 kirjainta, 1
kirjain puuttuu kokonaan.
Tuo Ainukansan kieli kimnostanee
meitäkin suomalaisia siksi kun siinä
on enemmän supisuomalaisia sanoja
ÖNNENTOiyÖTOKS^
Lehtemme edellisistä numeroista
on, ika\'ä kyllä, erehdyksessä jäänyt
pois seuraaviea henkilöitten vuoden-
^iinde-onhentoivötukset, ^jdtka nyt
oikaisten. me^^tseImne:
Amyi Emil Pakka ja Jack Niemi,
Hearst, Ont
kuin missään toisessa kielessä maail­massa.
_Jöithkin saiiÖja lukuunotta­matta
ei noilla sanoilla ole Sama tar­koitus
kuin suomenkielessä. Parien
tähän näytteeksi Ainukielisiä sano-
Ainu—mies; Triätainu—nainen, äiai
—^lapsi; aine—jälkeenpäin; airo-lahna;.
. airu—Qlla^f^ ^^M^'
~ ; ä l ^ e r : ^ u i i ä ^ ;
änm-r-seisova'puti; vsMk-iäi äkkä
—evi; äihie—^niw)ti; eii^ihiää;; etu
—rienä; •eniö----f)otäatti; isö^Sisreh-räntä;
isa—kivi; märi--ruköilijk;
imi—vaatteet; bänä^öirankaUlä;
hätta — S3ni^vesi; hätild
isoisä; heru r— ^ m ä ;
mitäs on; häkä — äiti;
ei; komu-^jtimälk; kaöä—kettu;/ku-rä,
kiiro, ktiru miisfa; käitä —
ärikktiri: kkiitm känäi; känä — i l ­malaiva;
kaiiat — tyttö; känha —
iikkorien; kappa — merehrieito; kara
— rakentaa; karakäsi - r - kääriä; ka­ri
— pyöriä; käri*käsi — pyöftyhyt;
kärii — kärii mää; katu —- käsA^
kättikäri — vieliiiikieli; 'kera — %a-ku;
kVrikeri — järsiä; kesähtb — jö-kapäivä;
kina — ruoho;, kiripiru —-
riisiiä skäppaät jaloista; kisa —• nas-kiaiirifejkä;_
kisäräke — korvat; kökö^
— jauhot; koi — merenaallot; koira
— unhoittaa; k o k k a p o l v e t ; kok­ki
— saada isku; kokko -r- älä tee;
koko — velipuoli; koni — kipu; kon­na
— sisääh; kota — alaspäin; koto
-T— harp$)^u; koturji — tavoittaa; ku­kat
— rniriiin; kukka — kiryies; kuri
— piivi;. kiiru — pinta; kutu — hiier-ta;
kuva — niiija; inieri — tiiiili;
mieri-meri — sälcerie; meni — saäe;
mure — susia; muro — asunto, kuop-pa;
ani — piiro; neva —paalu; ijii-piiri
— vuori; oka •—olla, asiia; 8k-ko
— ystävä; oma — omistaa; ori
— pitkä; osa — hieta; ota — eilia-iua;
paakari — savustaa; pakari —
tappaa; pakko — vanlia nainen; pata
— heinäsirkat; patäpaia lieHiit-taä;
paha — vuosi; perä —lusikka;
pere — särkeä, avata; piru — lakais­ta,
kuoria; pito — ihmisiet ja juma­lat;
poro — iso, suuri; piikii — va­rastohuone;
piii — läpi; piisu—ve­tää
ulos; poru — luoto; rakko ;—
inerisäukko; rata — älliaalia; ratki
- T - "eröittäa; r^su — tuödä; repo —
hylkeiäen pyytäjä; ripa — ylhääiiä;
rotta — edessä;, ruko — käiiriis, sie­vä;
saha — vanhin sisar; sankari —.
sivu; sara — sota; sata — täällä,
täiine; seppä — miekankahva; soi
— kivikala; soita — ulkona; suku —
kasvaa; taita — haukat; "takasara —
viinilasi; tapa — ptil^oukkij; tori
— pysyä paikäiiäan; tuikata — ris­tissä,
poikittain; tuiiha — käiikätia;
tunne — joUtilaislius; tuiliria — jou­kossa;,
ttitut — käki; tupa —'iriUtit-taa,
hakata halkoja; uni — koti, ko­tiin
; uhirtiäki — hatiipaät; \itäfe ^
toverit; vara — iiUörin; vene — Vesi-hen;
voro — kostaa; vkjJfju — riiiö-rih
lapsFsta j!nle.
Näyttää siltä että Ainot, tai Ainut,
ovat kantaneet tiiliä suomalaisille
muurareille siinä Baabelin tomih: ra­kennushommassa,
koskaja övat^ noin­kin
paljon suomalaisia sanoja oppi­neet.
EI^IIMM^^SE?^ käasumoottori-veneen
rakensi S, iBrown v. IS^iS:
Viioden alkaessa
Mitähän jos nyt vuo^^ alkajaisik­si
tekisin sen lupauksen, että täm
edespäin en lupon rjiitään. Jos mitä
teen, teetf^cfi ilman edelläkäypiä,ln^
pauksia. Siten en iitle narranneeksi
iakiniinäistäni enkä ihmiskuntaa. Ei­pä
tienkään tarkoitukseni ole ollut
lupduksillani ketään narrata, aina
olen vakaasti äiko7tut ne myöskin
täyttää, mutta näkyy luontainen ttii-pimukseni
Wlenkik 'noudattavan
vanhaa, juuri tähän sovitettua sanan­partta:
"Ei kahta hyvää, luvata ja
täypää.*' Viimeinen b0
kuitenkin niiriyomdle^^^ että
päätin tehdär pdraniiiiksenr Huomat­kaa
eitä minä "-päätin", enkä Invan-mtt.
Niin, tiedättekin, kiin^ tässä joulun
edell^liipasin tän^n lehtemme kiltilh
toiinttiafälle, että en enää koskaan,
kbskäan antia laisktiuden hikikutella
itseäni niin kovin •piikille lomille ja
kauaksi omille teiUeni, vaan tulen ai­na
miiäräaikana ' Mväseniään tässä
nurkassani—^jd mitä kaikkea siinä
hädissäni.Itipotsinkdan! — mutta jo­pa
taas kohta sen perään livahti viik­ko
bmiita asioillani.ja omissa elämän
haaveissani, joissa kmt^^^ on hyvin
paljon töitä. Häf^ nähkiiäs kirjoitti,
mihin kauhextdh yäaraan^^hänen pään­sä
öh joUtumaisiUatin minun tähteni,
niin tietenkin rUifiä 'saikukdin ja lu­pasin
vaikka mitä. Olisihan ollut ka­malaa,
eitä juuri minun tähteni oli­simme
giljotiinilla menettätieet moni­vuotisen
kxdliinpMn ja hänen-^ijal'
leen oUsVMä tullut joku tolperi, jo-
Jm ei pljsi meitä ymmärfd^^
paJskäifttiitf: ihotta argitrkkagtJnher-r^
ksemme :faperdk^riin. :JEiL -^.^
niiHä Utpasin.. Tarkemmin J^ateltua-ni
aloin''kyliä: -e0my:em:^öhän
,hän säikyiellytyVihniq, Uikaa,- ei tain­nut
tilanne olla aivan niin vakava.
Taisipa vain olla hienot diplomaatti­nen
temppu, jolla minut Jteristettiin
hereille.
Tuo sefkka antoi minUlle aikeen pe­räytyä
hyvässä järjestyksessä ja teh­dä
tuon äsken mainitsemani päätök­sen.
Nimittäin, että tästä tähtien en
lupaa mitään,, mutta koetan lupaa­matta
tehdä sitä enemmän.-Tehkää­pä
ystävät hyvät vuoden vaihteessa
tekin samanlainen päiitös, jota sovel^
latte käytännössä kaikkiin tärkeisiin
paikkoihin — kotona ja kylässä,
^mpA^^MkKu.
Kultia
kirj. Nick R.. :1a
Voi sinä keltainen, kilisevä^ kulta,
joka maailman mahtia jomät.
Sinä /löyhänkin silmissä siinnät
ja rikkaiden Hnnoiiia hohdat.
Siiiiin tähtesi kalliot niurfeiaan,
murh'a'nl'oukkuihin ihihiset .rientää.
Ei estettä nidäiimdssa sellaista,
jota kiätdei raivaisi tieltään.
Silmä lapsenkin kirkktfasti kimmeltää,
kidtakolikon jos hari käteensä saa.
Käsi vanhuksen vavisten vaappnilee,
kun kultaa se kurkoittäa.
Sintin tähtesi tnaditinaa 'murskataan,
känsaktinfiat IkaH^öfa itiu^da.
Sikiin rriaMUhsi arkfofa •MiäMaan,
vaikka diiieekst olet sina'turhaa.
Et'kestä sinä iifppitiä,m^kan^
et pyöriksi tehtdmn kelpoa..
Bt kelpaa färveeksii kuokaksi,' ; .
joUUzraaiajat korpia perkaa. -
I M