Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1942

              ä- ULA4
X w 1.2!
1"^^ J *'J
. - A V : ; .
'TifiiTMftfnTrji?'
i ^ ., tzm
s ltk, ........ 1.1$
t cc , m
I Ti,. SIM •
ff tSL, . ,..-.„.-• L^a •
f ^ -aS-GC
« feki ..... -LSi
i=:c::-c-''*sö: JLSE' äaKau f2ua»" HrfCT» äsr-pcn}-;
päättyy — ]a päättyy nän
loistavasti^ että Vapcxts xiähiätäsii
syntymäpär23&k^ks€€n toisia
tulpasta eSaasia, j&isia lälus pttidtt
uusia — jää Uekia ystä^Sle vapaam­pi
tilaismts känniHää erikaiatn hsto-
7niä> oman UMemä levikkun; paima
toinutn epäviraUinen jatkuva kam­panja
5<T» kokotiamls^ksi mahdoUi-simsnaa
korkedlt. Ja se maJzdolli-iuuden
raja, jos ^aK^tmme mitä ajoi­tti*
mm^, ei oU cdts tuiojtaessa uu­desta
tilsstisessa, z-zaa paljoa kor-kearximalia,
jos ixic^ LUkin ystäväin
toissa sanoen lukijat. tarttuvat asiaan
yhdestä tuumin sillä mieUUäy että se
n\t kohotetaan — autetaan varsinai-si'j
asiamiehiä sekä toimitaan oma-koktaiiesii^
miten missäkin paikassa
soveltuu. Kylläpä jokainen keinon
tietää — sehän käy parhaiten laa­tuun
''joka päivä'\ naapuruuden,
seurustelun ja kaikenlaisten ikmis-kosketustcn
kautta. Ja nvt olisi so-vfliai
aika.
Eräs IJekin x-stävä kysäsee, missä
s»' luvattu Rosalta viipyy. Rosalian
kanssa kävi sHIä tavalla, että sen
kirjoittaja ilmoittikin antaneensa sen
englanninkielellä julkaisemisoikeu-dfn
jollekin yhtiölle seilaisclla sopi-maJcseUa,
ettei sitä voida julkaista
Liekissä. Sen pituinen se.
Mutta ainahan meälä julkaistavaa
löytyy ja lisää on hevissä. Sitä pi­tempää
jatkoktriomtuta, jotakia jan-nxtysromaania,
emme ole vieläkään
valinneet, mutta pian sekin tehdään;
ainekin aUtaau sälä jfusi vaasi, vaik­kapa
mJken nunxtssä tyydytään'ly-hyrmpiioL
.
ke7zt£äszsT2sEkk£ I>z3s C&risiiis^ SismSs^ ia^^ ^t&chiezs. mies, joka.
• s<Sj^r'nk€ttiEs:. mdh^pskeessnen, että Eätaiaissen v6-itt€f ti» näkä-
O enko minä se ihanne t u?
Mi^ mism -'i£bQt..'IL.
n että rsnts
Solia. — cL se öifn ?QS2 fqi^.nv.
X i i i i
sassfssLirs- . E s k y i S sitä t a ^ ^ -
5L kassjs g-;;-^.yj?.rTi peil&is, i f un­ia
kerasi zie§ifiS2i|QS2a osöissaa sei-taset
sanoivat j a uaj^m-kfn l a s , se
raazs poSa. J3£«a siatm tcai eSssärt-laiiaajEfa.
köyrynä p kyistEEyräseE^' LjfiödSiS-S5£
ä-'pilS«5'kgäi. rrasstan, o tm ai-n
a teimvt lyötä. tv€iä i a työcä, aa­musta
ntaan. 3>fnsä. en tfefS Trmäan
syäkäisHtä 'enkä cetpoista työpäivil­t
ä , enkä pitkistä yölerosta.
Kaööeksan lasta oten imettäisyj. ja-kasvanaaat
a i k g r ^ - i -smnsötsi It­se
olen mille pkrtempmä öSessa vaat­teetkin
neefocut— j a smen p a i k a n ­nat
j a paikaratit- Ktika laskee ne
yöt, joita faenfän vuoksensa o k n vaJ-vomit,
sen väsymykses. jota josktES
olen tuntenut j a ne kyyiseleet, jotta
yön hiljaisina hetkinä olen vuodatta­nut:
Ei knkaan niitä tiefiä, ja xm-holaan
ne feä^^rtsivät mimiitakin. e l ­lei
samaa jatkuisi yhäti.
X i i n . kahdeksan olen heitä kas-vattannt,
enkä kertaakaan heitä lyö-nyt.
Ja kunnon ihmisiä heistä on
tuHat, niin niintista näyttää. Ja njt
heilläkin, on jo lapsia.
Ja mitä ^aa..o\txi elämähä saanut
— minä -heikompi astia"? Kaiketi
sen uon, mitä äiti tmsiee katsoessaan
Iast«isa kirkkaisiin silmiin. Sen Oon,
mitä äiti^tmitee hoitaessaan ja hoi-
\-ates5aan heitä, ja nähdessään että
he kasxaval. Ja sen ilon. mitä raata­ja
tuntee raskaan päivätyön tehtyään
ja saadessaan hetken levähtää, ui­nahtaa.
Hyvin maistan yksitellen ne
kerrat, joBoin minä olen -huvitellut"
— kä>Tjyt piknikissä j a teatterissa
koimenkymmenen vuoden aikana.
\'hden käden sormet niihin kenoihin
r i r t l ^ Ja kun pikn^issäkm kä\in,
Ester Kaustinen, samalla kua mai­nitsee
juuri vnlndsteleraasa luvattua
kertomuksensa jatkoa, sanoo viikko­ja
sitten lähettäneensä meille jonkun
kirjoituksm, jota, ikävä kyilä, ei aie
saapunut. Jos se nyt ei jostakin syys­tä
vih?y niin kauan matkalla, vaan
jää säle tielleen, niin se on laatuaan
ensimmäitun tapaus meillä, aiaaki»
neljän ja puolen vuoden aika­na.
—
paljöQ öle segraaxi Ja. S d i s -
tes -fr-sTrmk: haIrrTTTT;niryaan.. .aHä oien
aina rä^necusyt vsartefearti |a ken.-
kSsä- • I!FHggtlig£s>. kgjnka tirm^na
ÖI5 ta£> hrrft^,!t!rr^g^ivevr!^-<iJf\l^KJT arvan
-vSaaqpsÄfKa assil l^^enetskö tuös-hannls-^
sa
mrraPTfc. Okn. kcrt-"
Kätmf ovaL kovat
ja kar^far,, kcksiSkaai |s- koppcrai-ttnrttis..
^UttiiniH3 mitä­kin
prrStsi Thmr^stj^n l5.s:f^^f<xa. pei-letH.
Ja .hJgkre-nT, tao .nalses kau-nisais-.
ne ovat harrsajat ja suiku-jotksi
harventuaeei- Ea tiedä m i -
icn äfiittä niitä pttäisfn, iyhyesäkö vai
pitkäcä. j a joiS tKtkänä, niin T^^y*^
niitä laittelisin. mxHä ia miten ne
haivenet- momst niskaani 'käärisin
Nun. olei vanha, tmmen Jo voima­ni
heikonraneen, polveii todahteie-vsi^
käteni vapisevat, j a j&jkus täy­tyy
mitä - väsymyksestä poistella ja
laskea hetkesi alas lepäämään, voi­dakseen
taas tehcH tehtäviään.
Oien vanisa ja minua. hmHakseni.
kunnioitetaan 33 rakastetaankia. O-ien
sen huomannut aina joskus, tä­män
tästä, vaikeiden hetkien aikana.
Mutta minua ei ole rakastettu eikä
kunrrioitettn koskaan nnn. että mi­nua
olisi -vaikertamatta ymmärret­ty,
että mimm kuormaani olisi hel­potettu,
että minulle olisi suotu edes
yhden päivän huoleton lepo. Eivät
ole sitä ymmärtäneet edes ne. ter­veet
ja TOimakkaat, jotka olisivat
n>-vin jaksaneet ja joiila olisi mirrai-le
jotakin velkaa . . . Ja n>-t on >-m-pärilläni
myöskin lastenlapsia.
Kuka se on nyz. joka aamulla en­simmäisenä
yiös nousee, tulen virit­tää,
laittaa aamiaisen ia toisia he­rättelee?
Minä se olen. Ja k i ^ se
on. ioka viimeisenä puuhailee, vuo­teet
laittelee, pesee ja järjestelee,
toisten rupateilessa tai lotkoessa vuo­teillaan?
Minä se olen. — Äiti:
Mummu: kuuluu >*htenään puolelta
ja toiselta, .\iuia minidle se — tuo
minulle se — vie se — tee se — lop-pumauomiin.
vieläpä sängystäkin.
Vasta kun kaikki ovat hiljaa, uneen
vaipuneena, saa äiti ja: mrnnmg hii­piä
vooteelkcn tovierinsa viereen, jo­ka
on jo koIn% tuntia saasrat kuorsa­ta
itsrileen uusia ^ voimia huomista
varten . . .
Kaik^ varalta .. .
tr^z^ZT^iiric pcrefysniirz kiiin. -r.-nz-jj,:.
kxzis^ rrrst£<i öticktii kjxik^K z z-:l:z
k:z-rrt'-:rttzp-:dio' Jc haiitelkac ITZI.
..IS mim£SS-£ tfzrttvtZ'^- taic:'.' '^^kz
tseJtedSrt^-rs nssti. on lorvik^zi^.
•kraiiTzks kiuscUhzen icuti s-i z-^.'iz j-:
QTz nzzrrs^s-z meikeir^ krc-L-^riJr-t-r.
-ztdkta. kiMt^zst tiipdl^ sitä '-zzz-z.z:^
hzzk.iTdszszrz p^zte-r^zzlääkkei-i. '''Arn^.
kiisärdikijt oiirt sen kQi£rzis<z •:*--;•.'t
orrtinza ja tärrtän tästä se izip-cz-z ykc
• mirrin t':srrc£L7!zatiK. Se cyr lilldi-t-
z t'iiiii^, ..että silmät luTizk^-iUi
kHfZjd.. kädet, szst- czieieSäär: --yuUn
]>z ka ka TTsursHrz jc szekm niin
TTt^k^fZ.iiMfLlisiikcn'!. N Sn £rr: r: r - j -
kcc ystävät. SrZKim sers m^OTdzri^-ti:-:.:-
:c hyke-Tzneki^sta. Siiiä zfizzz^^^-zkcn
roi kcikki Uekin ystävät Jz -^'T-J-TTizehet
scirastuiszvct szik-:^.- -rr^ikc
• sezmrcxs siitä ei is: . . . jc J!7S.^'i.ä Us-:
t-yi^iticjiZSetäkiTs Sfiircstttis: . : r?;-
:ä s<f sitten iukiszTZjfief . . .
Oier: montc kerttzs 'SrfZte.:.^-:, -rrr-i
i'ZzZiZC tormittcjizsedcrs t^zk-fz ' rrr-ti:
Tfzo^id. kert'ZtZ tcrreic rzeztä z-M.-kr-zc-.
TTzuttc ei veri. kun ahrrzme nrzK k-zzikc-
Tztz. T^ikä mzTskin pusken yr*rdlz.
Vixikku eipä sitti että mir^JI-z- rritzzr,
peiktjc o^m. Säiteilä toiTTziticf-zz-ztz scz
TTzinun tztkhisrä, joku oiert ~h^5 si^:-
-iä. aeripkke^^s /t? tdteeiiisiz —
izjila .sanoen rscaibszars pcrnzrrz pc-ksxuzkkeäc
iykännyS -häneB^ . -rr^kir.
uska^estL vnosikcusia^ /Scs-p-z ^äk-dä
^Pyykköönkö tämä koktc y-i^.
SOS zseiä kerrsn. — Vizra^bz-z .tzr-vikaterrm,-
erittäin- aesn sc^-Ti^k^jz.
ettei se vain tarta^ te ksSi^ yziäz^
ja kyrtätoverit^- j&tka kykefsezte- rsrs-taamnajT
nOsä pitempiä -ksun^^-xtr-ttjnzuksia,
runsje ja - muitta ramkzv^
iäkäs Uekk^nzme. Taisiet^^. irr-ko^
dBsesti sitä ksus^listc-tastsr- 'Z'zs-taen
nÖRkain minäkin. S .izfzrset- pe­riksi:
SfRPA-SBRKKV.
Mitä kirfoitiiksesta T tH
paateQa
Hallen yliopiston professc-r: Ecke.
Joka on tutkinut ttihansia krrp>:tus-käaaloja.
sanoo votvartsa rääteOä
kirK«ttajan hionteen ei vais muc-don,
mutta mjös^in kirjainten pak­suuden
mukaan. Satzrin Dtirte-in.
hän sanoo, voldaaa kirfoittaiat jakaa
kahteen pääryhmään. Toiset aloit­tavat
voimakkaasti, mtrtta *~cyyaty-vät"
mitä pitemmälle kirje ennättyy
ja lopettavat muutamiin, joskus oh-kaisiin,
joskus paksumpiin, mutta
useimmiten \-aivDin luettaviin hara­kanvarpaisiin.
Nämä o\-ai hionteits.
jotka niin sanoaksemme "ottavat lu­sikan
kauniiseen käteen", mukautu­vat
helposti tilanteisiin ja muutta­vat
midensä aina sen mukaan, miten
asiat \-aativat. Ta\-allisest: ne ovat
puoleensavetäviä, mutta aina herk­kätunteisia
yksilöitä.
Toiseen rviimään kuuluvat ne.
Widen kädenpaino on sama loppuun
astL He ovat sitkeitä, usein käytän­nöllisiä
ja matematiikkaan taipu-via.
Mutta hefllä on se vika. että pysy­vät
kernaasti mielipiteessään \aikk3
se osoittautuisikin \^äräksi ja heidän
on vaikeata työiskennellä muultuneis-sav
olosuhteissa. Mutta lohtuna on
se. että he ovat lujaltionteisempia
kuin edellisen rj-hmän ihmiset.
Xiitt,^ lirin äsken kaiken kiireen
ke^eiS erääit runon pt- ajattariin:
Otelko minä se ihanneittt ihmi*i>Jeti-to,
jolle runoilijat ovat kautta aiko­jen
ylbtystä laulaneet? . . . Ja sii­tä
sain aiheen tä^äo kyhäykseen.».