Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 26, 1952

              3m
tfamarm Mrcmeom
y Maaliskuun.iZpinXkkiiijiuiiierossa -
p kirjoitus ''Hattu sOmiUe". Koko
iuijöitus oU sitä ikivanhaa pötyä, mitä
ftanhassa maassa on nurkkien takaa lu-
«tfu^Aatamin ajoilta saakka. Sellainen
«apa saisi jäädä iäksi unholaan, sillä se
jttn' vährmmän • kaimis t^ia. Sellaista
yöllä kulkemista ei olisi pitänyt kenen-ftuurk^
udlevaisen i i ^ ^
l i i n tytön asiat m ^ mäl-liin,
niin olisi pitänyt koko k^lä saada
' fäkemäänjä tuntemaan/kuka oli hänen
lapsensa isä. Joka käräjOlä oli kymme-tiia
lapsieläkejut^^^^^ lukea
Mikki yöjuoksun ansioksi.
Muistan Inimka moni tyttö itki, kun
|N»kaystäyä oli jättänyt. Synkkä tule^
ivmsuus, pettymys ja k a t ^
eli; muistona ; hämärän seremonioista;
9ifinua säälittivät ne i n i i j a t l a p s i r a u^
Soita s a n o t t i i n ^ )^
iift^ olivat; kärsimään hiMmoa kohtelua ja
' ihmisten pllkluia siitä^; ^että miksi oli
•naaiiinaan s^
' ius- ^not^vani että se-oli. muka Jumar ;
Pan saUimus.^ <Hen y s ^ ^
' lelainakaan olisi seilata salKttu, ivaik-t>
Ibin ^ h a p i i k a tänäkin päivauDä.
' l^iyeellinen käytös Ja^^v^ seurustelu •
«a nuorisolle paras, sitä ei; tutö
Ibitumaan. J^s t ^ ä < ^ a d ^
joskus sattuisi entinoi nuoruus
vt^ästäan; m^^ rdiefliisesti^^
^ i i n ja sanoisin: l*Terve pitkästä äi-icaa!^
Olen ollut y l i 30 >^
avioliitossa ja nunulla on aikuiset
i^kset. ^en puhunut heille siveellisestä
itä ja ihmisten käytöstavoista.
MEERI.
Kaikin yhdessä teimme viime Suomimat-ftan.
Kevät taas kertoo ja muistuttaa el^-
>ästä elämästä. Koko luoto ja luoma­kunta
herää. ^Kuolleelta näyttävä luon­to
saa uiitta eloa ja voimaa. Se on to-iddla
kuollut, mihin ei kevään lierätys-
(voima vaikuta. Talvella jo herää mie­lissämme
ajatus, että tuleepa kaunis ke^
!vät talven jälkeen ja sitten kesä . .
\ Eletään jo kevään merkeissä. Kor-
{vamme kuulevat ja siinsimme näkevät
Ulitta elonvoimaa kaikkialla. Muutto-
Knnut iloksemme saapuvat, tuoden ke-ivaän
ensi viestin. Niiden tuttu laulu jo
aamuvarhaisella ihnan täyttää. Tote-ttmme,
että uusi päivä on alkanut. Lin­nut
liitelevät ja lentelevät kotim­me
ympärillä, eikä aikaakaan, kun
jpärittain alkavat pientä pesäänsä ra­kentaa.
Olisi h^^v^ä laittaa pesäpönttö-joita
linnut kilvan 'Sruokraavat" ja
fillei mitään tuhoa tule, ovat saapuvilla
kesän ajan ilonamme. Viime kesänäkin
eli x^uokralaisia, joiden elämää seura-
Bin. Kuitenkin kävi niin, että pieni ora­va
tuli ja ahdisti lintuja. MönaSti^m
£puna, menin hätään ja tein parhaaniy-^
ettei orava voisi kiivetä paalua myö­ten
niiden pesään. Siitä näin, että %-aa-ransa
on linnuillakin.
Eräänä sunnuntaina kotiin tullessam­me
näkyi ora\^ pää pesäpöntöstä. E i
kai olisi timtunut pahemmalta, vaikka
itse Hitlerin pää olisi siitä aukosta nä­kynyt
.
Kevätaurinko lämmittää ja roudan
maasta sulattaa. Vedet vapaina virtaa-ivat^
ruoho maasta nousee ja lehdet
{)uissa versovat. Saamme nauttia ke­vään
kirkkaudesta ja kesän kauneudes­ta.
Kevät on vain kerran ihmiselämässä,
{tuojan suuressa luonnossa on toki toi­sin,
joka vuosi tulee kevät, kesä, syksy
j a talvi. Jospa Korean kansallekin tuli­si
oikea kevät ja hirx-eä sota loppui^,
että saisivat rauhassa rakentaa kote­jaan.
Mitä «voit ja mitä voimme tehdä
rauhan puolesta?
SALOMA.
VIHTAKÖRVBN EEVERTTI:
VÄHÄSEN NÄYTTÄMÖTAITEESTAMME
tämöillä avustajat ovat olleet kuin i r ­rallinen
lisä vailla yhdistävää sidettä.
(Henmie siis jokaisella näjrttäinöUä
nähneetliyvää ja välttävää esitystä, n-män
parempaa* tuntemusta on siis Vai­kea
mennä sanomaan, mikä on paras, tai^
on oUiit. Joku arvosteluhaluinen, joka
on nähnyt vain torontoilaista r taidetta,
pitää törontolaisia: yl^uolella ja: sama
on suhde toisiin paikkakuntiin xähd^n,
lukuunottamatta South Forcupinea, jos­sa
näyttelijäin kesken viliisi,lämmin
toveriUisuus: ja f^enkaikkeä heitä koh-,
taan, jotka tulivat toisilta paikk^un-niha.
Tässä pir se puirttuv^^
tä:ei ole lavaitta'>^^
juuret tuntuvat olevan aika^^syyäaiä,>scn^^^
oyatmbnet toverit saaneet h ^ ^
kä suurtiupimM^
- asiJtMBaJaä^a alalla,^k^^
sistaan. , • . • --v.-.
' Siksi xdetan, että painin kiiimd^hta
ksä«)&uya^ kerearf tafi^ fc^d^ J ^ i ^ a^
totustumasm- tpisiixisa jff keskustelet
ih^jm; etoiäpä v i ^^
höUhien^ näyttämötyö, masfe^raus y.m.
VÖiinn^
imittad siinä: n r i d ^
k o i t ^ ^ ^ Vfeiäfcö^^
ajatusta ei ole viety perille, vaan se on
hukkunut suurkaupui^gin hälinään.
Yhdyn ajatukseen. Itsensä tuntemus
ja toverillinen, rehti arvostelu naytteli-jöistäjtnme
on huomioon otettava seikka,
ottaen huomioon, että kaikin piemme
kehityksen alaisia. Jos pidämme itseäm­me
'*auktonteettina", pyisjrTnme p a ^^
lamme, olemme aina sama, vuodesta
vuoteen ja tyypistä tyyppiin.
Sanotaan, että puheella värita^une
tunteet, rakkauden,, pettymyksen^ kat­keruuden,
vihan-jne. Siis se antaa meii-le
työn tunneyaistolle. • Jokainen lause
olisi, tarkoin harkittava,' missä sanoissa
-esiintyy •. pääpaino, jfuuri sanonnan
avulla voimme värittää kysymyksesi
olevan ajatuksen, ettei i>uheemmemuc^
döstubi^ yksiviivaiseksi iilkoluviiksi.
toivotan hauskaa kesää näyttelijöillel
T.KSSÄ viimeaikoina on useamman
kuin kerran joutunut kuulemaan
vertailua näyttämöistämme, toisen tat~
toisen paremmuudesta.
Allekirjoittanut ei pidä itseään to-rohtolaisena
sen paremmin kuin sudbu-rylaiseiiakaan,
koskapa 30 vuoden aika­na
on ollut läheisesti kosketuksissa
useampiin näyttämöihin Canada&sa. On ^
vaikea mennä- sanomaan, mikä näistä
olisi ollut korkeammalla tasolla, ottaen
huomioon esitettyjen" näytelmien ko­konaisvaikutuksen.
Joku yksilö on voi­nut
loistaa yhdellä osalla, toinen taas
toisella, mutta melonipa kaikiUanäyt-
Syksykesällä järjesti kerhoinme sau-ppm5tfi:
an omalle 'ke^uvilaHemme*
Sunnuntaiaamuna pyörän selkään ja
polkemaa laivarantaa; Siellä sellaineh
"Prmsessa ÄimE^
jo odottikin: l^iaiMöön jat
Koiirie teoriaa se töö^
aie ieniää Järveen, mutta e i h a n ^ niin
vain lähtieny^ään, siliä piimätohkat^^^j^
virvoitusjuomat olivat jäädä laitiirillei
Paljonhan sitä tanattuh juötain^
jöiikkoä oli yli sat^liiäi^^
Laivan lähdettyä lukkeelle aloimme
laulaa "Sinisellä Saimaalla seilattiin
. . . " ja jotkut huusivat "rälim: «Näsijär-vihän
tämä on, olemme Aittolahteen me­nossa!"
Joka niemen kärjestä meille heilutet­tiin.
Halusimme dää ppissa arkielä­mästämme
ja vapautua, olla. oma itsem­me,
unohtaa työmme ja sen apieutta-man
vastuun, jossa.olimme joka päivä
kiinteästi kiinni. Kuuluimme melkein
kaikin sekakw>ropn, ettei ääntä eikä lau­luja
puuttunut. "Joka niem»:^ nöticoon
ja saarelmaan" olisimme kesäniökkimme
rakentaneet. .Suloista-oli laulella laivan
kannella kauniina r i k u u n sunnuntai­aamuna.
-^Kahde» tunnin päästä laivamme ajoi
kesämökkimme laituriin ja .siellä Pii
en^nneUlä jö kahVii valmiina ja^sauha
lämpeni täydeU^ höyryllä. Keskellä
kirkasta päivää saunaan ja vuoroin-jär­veen.
Mutta en toisten enää mene. Säi­kähdin
kovasti, sillä sydämeni taisi teh­dä
lakon siellä järvessä. Pohjaa kohti
painuin. Oli kyllä niin . tavattoman su­loinen
ja hyvä olo, etten osannut edes
peljätä, mutta toiset kauhistuivat, että
mihin jouduin. Olin ottanut ehkä liian
kuuman löylyn, eikä vesikään ollut enää
kovin lämmintä, siitä kai se johtui.
Mutta saunaan taas vain löylyyn ja kyl­lä
se pisteli ihoa arvan kuin puuduksissa
olisi ollut.
Miehet menivät sitten saunomaan ja
sama uinti ja n u ^ e sieltä kuului. Nais­väki
laitteli hiuksiaan ja pitihän vähän
kaunistaakin itseään, kun tuli päivän
kohokohta, saunatanssiaiset. Gramofo­nista
saimme musiikin ja hauska oli
pyörähdellä polkat, jenkat, valsdt ja
tangot. Elokuun kuutamo paistoi niin
kauniisti terasrn ikkunasta sisään.
Seuraava päivä oli taas ty<^vä, jo­ten
tämä hauska saunamatka täytyi lo­pettaa,
laK-akin jo puhalteli'meitä ran­taan.
Laivalla saunmi^' vidä ihailla
kuutamoa j a laulella: "Tuoll^ on iltatäh­ti,
sflle laulan . . .»» (Haikealta tuntui
erota rakkaista työtovereista.
Olimme virkistyneitä sielullisesti ja
henkisesti, sekä ruumiillisesti puhtaita
ihanasta saunomisesta. Saunominen on
suuri nautinto.
S K O m O N L
Lfmi t^Ssa^tUo^^
- tuksen^:ld;^u^^ l^äMÄ^^arÖomatkäs:
taan pikk^; ^ttöna^ l Minäkin muistan
erään kirkkomatkan^ ollessani pikku
tyttö, Vu^jbteit^i^^ mukana.
<äi l ^ t p r ^ u n £ ^
V p i sykoni ^ l e n i d p P ^ cli Kris^
tian, lähti^ äitini kans^ kirkkoon
heyoseQa,-joka oli vasta muutaman vuo­den
v a n h a . M i i ^ ja nuorempi siskoni
jäimme palv^jammeXyyd^^ kanssa ko-
' tiin.. •• .
; Isänl^li Ann^i^kass^^ ren-
' kipojalle, että:ianr itse ajaa hevosta, et­tei
tule ixdiaäja "vahinkoa, kun hevonen
/ oli kova: m^emä^.: Äiti astin eteen ja
niin lähtivät.^ r KiirkpUe öU^ seit-
: semän kilometriä. .^Ktm he pääsiv
~ puoli naatkaa^-^sattui, hevosen jaia
^ mäanti(^ pienen puu^ jö):
^ lom hevonen>i^nsi^i^^ ja äiti len-
^ Si kärryfitä Hevonen
> sai jdkaii$ä
: jaNästiiif^äidin^S^ p^flle
niin^^ttajj^öpl^^
^ Siskolle ja "^niij^j^c^^ mitään
jva^fiM^C^ ja äiti sa-
> noi-käten^^^b^sm^po^ ritkihune^
kun äidin Äi^ Ä^
mifm jmam^
Kmmnellessani -radiosta pääsiäislau-luja
ja -h>Tnnejä, ajattelin, että mitä
pääsiäinen merkitsee meille itsekullekin.
Toisille se merkitsee uusia vaatteita ja
se uusi '"iEaster Bonnet", joka on naisil­le
merkkikohta vuodessa, mutta Milille
se tarkoitti niin paljon.
Silloin oli "huono työnsaannin aika,
kun tutustuin Miliin. Hänen miehensä
Andy oli hauska seuraihminen jä aina
kun hän tuli vastaan, oli hänellä uusi
vitsi kerrottavanaan. Hän o l i elämä
kekkereissa. Kaikki pitivät Andystä sa­moin
kuin Milistäkin. Andy katsdi ja
kyseli töitä niinkuin toisetkin joutuivat
kysdemään ja ottivat minkä väliaikai­sen
työn sattuivat saamaan, toivossa,
että oman alan työpaikka aukeaa pian.
Mutta Andy ei halunnut tehdä niitä
vain, ja niin hän joutui olemaan kuu-kausinäääriä
iknan työtä. Naapurit haas­toivat
heitä usein aterialle, vieden mo­nasti
ruokaa Milille, lasten vuoksi, sil­lä
heillä oli kolme pientä lasta.
Yksi j a toinen sanoi Andj^e, että sin­ne
tai sinne otetaan mies silloin tällöin,
olivatpa jo puhuneet etukäteen joillain
työmailla, että kun sellainen ja sdlai-nen
mies tuke, niin antaisivat hänelle
tilaisuuden hänen lastensa vuoksi; An­dy
kyllä lähti liikkedle, mUtta ei työn­antajalle,
vaan sinne päin.
S e ^ L 1 ^ n a a i ^ ^ ;
maäiic a M s ^ j ^ ^ k ^ l s ^^
l e ^ : c J ^ ^
hyinn pälkptlfeehi^^^iS^^^ Plivat pa-hcMn^
Aui^katf^ päi pa^
hoin mur^äautune^t;^]^^ jäi pa-
«kotiistav ^Sisk|^^^ pii: minua vila
vuotta vauihempi^
tävät ja palevlustjrtto oli hänen apu­n
a a n . .
Asiasta I^joitettiin Amerikaan isälle,
joka oli Tj'ynen meren rannalla, Seatt­lessa
asti ja hän tidikm sitten kotiin, ol­tuaan
pPissa 4 vuotta. Emme enää nuo­remman
siskoni kanssa, tunteneetkaan
hwtä, sillä olimme ^^^V^ 2 vuoden
ikäisiä, kun hän lähti, mutta olimme
kovin Uoisia, kun isä a^tpi meille kau­niit
silkkiset nenälimät ja molemmille ,
-ison pussillisen makeisia,kaiken värisiä. 7
Isä vei. äidin .lääkäriin, mutta jo
niin pahasti ^rustottunut, ^ttei lääkäri
sille, mitään voinut.; 'Käsi jäi sellaiseksi,
ettei aitiypmut sillä ^^^y^ tehdä pal>
jon mitään. ! . " ^
Vuoden pfsrästas^oune-pikku velj^^
ja äidk oli s i t i v Ä ^
Viimein 3 ^ i n täti B e ^ ^ kirjoi^
ti Andylle, että siellä oli hänelle työmaa
ja kehoitti heti tulemaan. Andy lähti
sinne lokakuussa, ja t3römaa hänelle
hommattiin, mutta ei häntä työ hu\itta-nut,
sillä radiaa tuli vähän ja kun sitä
sai, niin uhkapeli miellytti enemmän,
että jos sattuisi saamaan rahaa helpom­malla
ja niin menivät vähäisetkin ansiot
Meni syksy, tuli joulu, mutta perheel­le
ei tullut leivän apua. Naapurit aut-
^toivat minkä voivat. Tuli kevät, läheni
pääsiäinen. MUikin puhui pääsiäisestä
ja pääsiäisen edeUisenä torstaina tuU
Andyltä kirje, jossa oli viisi dollaria. Mi-li
juoksi luoksemme näjrttämään kirjet­tä
ja saalistaan. Olimme iloisia hänen
puolestaan, että hänkin saa jotain pää­siäiseksi.^
Puhdimmi» naapurin kanssa,
että mitä tekisinmie, jos olisimme hänen
asemassaan ja me olinune saavinamme
niin paljon ruokaa' ja maitoa lapsille.
Lauantaina M i l i tuli luoksemme nä>'t-täen
ostoksiaan, joista hän floitsi. Mut­ta
me kauhistuinune, sillä hän oli osu­nut
kolme dollaria maksavan suklaamu­nan
ja muita makeisia. Enmie osanneet
sanoa haneUemuuta kuin: ' M i l i , kuin­ka
ajattelematon sinä oletl" Hän \'ast3-
si vain siihen: "Mutta huomennahan 00
pääsiäinen!"
Emme olleet hänen holhoojiaan em­mekä
neuvonantajiaan, joten päättelim­me
Vain: "Huomenna on todella paa-siamen.
AINO.
J^töjen täytyi oUa
*een saimme mont­aa,
joten oH siinä ä
paljon muuta työtä
cenkään elämänsä i
^ i m i s t a ^ enempa
^ työläisäidin.
Svuotu sen jälki
Sönme ja tulimme 1
^ - Täälläkm o
Äiti ja isä o
ikiuntaan Sud
LauaatiJtt».' hulittkuim 26 päiviini. 19S2
M l ' ; '