1952-06-14-11 |
Previous | 11 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
/'\LIM'^I£ saapuneet kaksi viikkoa PER-ERIK:
vJ^itten,Ja:i»yt paäöinme pitää haus-j^
aa. Kävimme ensin 1-e Havren pohjoispuolella
olevalla raunikolla, mistä
erotti s e K ^ t i lännen suunnalla näkyvät
Cherbourgin valot j a koillisessa häämöttävä
Dieppen. Toiset pojat erosivat
muista, mutta minä suuntasin kulkuni hän ei ole vastannut yhteen^än k i r -
Le Havren kaduille, koska halusin omin jeeseeni. Olen tullut niin toivottomak-
Ilta Le
silmin nähdä, millainen tämä satamakaupunki
oli ulkoiselta j a ehkä sisäiseltäkin
olemukseltaan;
— Mon cheri!
Kuulin äänen takaani. Käännyin
ympäri ja näin tytön, joka seisoi takanani.
Hänellä o l i pikimusta tukka, jon-si,
s i l l ä . . .
Nmette alkoi nyyhkyttää/ja otin hänen
Edestään kiinni. Tyttö nosti pään-
^ , j a näin jälleen kyyneleitä^ jotka häneltä'
tulivat esiin kovin herkästi. Hänett
ihostaan levisi pehmeä, lämmin tuoksu,
joka hieman sekotti {«ani, sillä kaikea
ka j-mpärille hän o l i kietonut kukalli- lisäksi'Ninette oli kaunis nainen. Ka-^
sen huivin. RmisiikeolisopiVasti pään dehdin tiiota Mauricea, joka oli ken-yläpuolella.
Hänen suunsa hymyili, ties tehnyt kepposen hänelle,
silmät olivat kirkkaat j a tummat. — Eikölmn olisi parasta, että palai-
— Tule tänne, hän kutsui m i n u a .— sitte kotiin L e Manäiin? kysyin. — Siel-
Tule heti. " - lähän te tapaisitte hänet..
Menin. Kiedom-Weö^känenvj^ö^^^
röileen. mutta hän tempaisi käteni irti
ja vetä>lyi loitolle. jSitten hänen p u heensa
katkesi- k^eirtakaikkiaan.
— Anteeksi, monsieur. i ., hän änkytti.
— Olen ereht)^)^
— Oletkohan? kysyin. Eikö tämä
ole tavallinpii tapa? .
Hän pudisti, ji^tääp J a i i i k o l lähteä
tiehensä, nwttia- teirtuiri hänen, ranteeseensa,
r r . ' . •
— Suokaa anteeksi, modemoiselle, sanoin
hänelle lempeästi.^ E n tarkoittanut
mitään pafiaa^ .Käsitättehän, että-minun
käsitykseni, o l i . täysin mahdollinen
teidän erehdyksenna vuoksia- ,
Hän nyökkäsi j a :;^e}itti nopeasti: -
— Olen odottanut Mauricea neljä
viikkoai Hän o n luvannut tullaa mutta
ei tule kuitenkaan. E n ; te
häneen on.menn)rt. N i i n , tehän ette tiedäkään,
mitä tarkoitan. 'Hän on . . .
hän on luvamnit mennä kanssani naimisiin,
mutta nyt .;. . j ^ n t ä ei ole kuulunut.
; • ^ • y. ^ ' : '•
Katselin t y t Ä ^ ^ n i et i i ä ^
sellaiselta, joka olisi kalastellut miehiä
kadulta. Heid^ siliiiis^än OÄ yleensä
jotakin sdl^sta,^|önfeafcäs(^
Tällä neidolla öli avoin katse ja ^ hä-veliäisyytta
initaJ:: suurimmassa^ mitta-kaavassäi
Hän seisbi; ed^ESssäni j a p y y h käisi
kyyneleen dlinäkulmastaän;
— Enta sitten? i t y s y i n . - - - - Aiottekor
vielä odottaa häntä?
— i^iony kuului
Aion tefJWa7^ejn, § ^ im aiirat: i p i t e r ^
sanansa,^ j a A S n ^ M t t : *^
muistuttaa suuresti teitä, monsieur . . .
— E n uskalla tehdä sitä. iMinulla bn
isäpuoli, joka ei ole koskaan pitänyt m i nusta.
)Utini k y l ^ Ph ^ - ^ j mutt^^^^
on voimaton. Ja ehkäpä löydän täältä
itselleni toimen
— •Millä elätte? kysyin häneltä suoraan.
iKinette kohautti ^kapäitään.
— OSen kuluttanut kaiken, mikä^ m i nulla
oli tänne tullessani. Maurice antoi
niuutainan sataa frangia. Siinä
kaikki. Kahteen päivään ei ole kunnoll
a syönyt . . . "Senvuo^ksi olen niin hermostunut
. . . *
' Tilasin hänelle heti haluamaansa ruo-kaaj
j a hän näytti syövän kaiken a h neesti,
mutta kuitenkin tavalla, mistä
päättelin hänen olevan sivistyneestä kodista.
Kun lähdimme ravintolasta, jonka
ummehtunut, tunkkainen ilma ei vähänkään
miellyttänyt meitä, vein hänet
Le (Havren pohjoispuolisille sivukaduil-
Mies synnytystuskissa —
sekin on msäidoBista
On lopultakin todettu, että aviomies
voi kärsiä yhtä valkeita synnytystuskia
kuin hänen synn3rttävä vaimonsa. Tärkeä
edellytys ött kuitenkin että mies r a kastaa
vaimoaan y l i kaiken maan päällä.
Muuan englantilainen lentäjä lensi
muutama aika sitten korkealla ilmassa
saadessaan radiopuhetimitse tiedon siitä,
että häneitvahnonsaolf juuri saamaisillaan
lapsen. Lentäjä laskeutui heti kentälle
soittaakseen synnytyslaitokselle.
Astuessaan koneesta hän luhistui kentälle,
vääntelehti tuskissaan j a kirkui
kum mielenvikainen. Toverit veivät hänet
sairaalaan, jossa ^täkari totesi lentäjän
saaneen umpisuolentulehduksen ja
leikkasi umpisuolen pois. Sitä tarkastellessaan
lääkäri kuitenkin totesi, että
umpisuoli o l i niin terve kuin olla saattoi.;
'Kirurgi-oli onneksi erityiset» viisas
mies ja" ktttstii avuksi hermolääkärin,
joi^-öivaisl, että vaihKMi tuskat olivat
Siirtyneet: mieheen. Hemtölääkäri il-
%iöifth sämaSa, ett ainutlaatuinen.
-Hän o l i joutunut kokemaan
Tyttö « l i g ö^
hänen pjunnitl^van:; midessäa»^^ • Leikkaus sai kuitenkin jälkiseurauk-inahdoitt:^-
öllar :miehiähi. Sitten hän set. Osoittautui, e t ^ umpisUbleh pois-nyökkää
Möis^-^-^^ ; tosta pii l e n ^ p l l e niin pahaa haittaa,
e^%09oiieur Pälong.-;: ^ että hänen öli luovuttava lennoista. Ifön
antoi haasteen valtiolle j a vaati vahin-
1ähdmime."^^etfe ja> inuui, Ler- gonkorvausta. Oikeudenkäynti ei vielä
Havren kaduille. -.Tullessamme erään ole päättynyt eikä sen tulosta vidä osa-
— Päloneff.
Tyttö yritti i^noa n i n ^ i , mutta hän
ei onnistunut sitnä; Sitten ian purskahti
nauruun. Saöoin:*. -
— Jos hän Onvhivannut sen kuukausi
sitten, niin kyOälSn^ tulisi,, jos hän pU
täbi sanansa^ I R o h k ^ n . f ^ J ^ l ^ hänen
aikomufesiatt;^'i^- •
del]äni.kädtnEl.ism^piiäi^L^ "
T i e t y ^ i ^ ^ i i ^ : ! ^ ^
täällä irierasri
sitte minulle kaupui^kia.
ravintolan edustalle ehdotin, menisim-tne
sisään. Ninette myöntyi heti.
Istuessamme viinilasien ääressä hän
kertoi:
Maurice toimii L e Manseissa pos-t
a arvata, mutta huomattavaa on, että
sen kuluessa on 6 lääkäriä kertonut, että
myös heidän praktiikassaan on esiintynyt
miehiä, jotka ovat tunteneet sa-
^ manlaisia tuskia kuin heidän vaimonsa
tivirkamiehenä. Tiedättehän, täältä ete^ ajankohtana, jolloin synnytys oli käyn-*
lään noin kaksisataa kOometriä. T u l i m -
me yhdessä tänne, sfllä vanhempani ei-v^
t olisi päästäneet minua hänen kans-saan
naimisiin. Asun tuossa talossa,
niinkä portilla tapasin teidät Maurice
palasi L e JOansiih jaJppäBit«&Uä^itt^<:'
sin. Olen kirjoittaniit hänelle, mutta
nissä. He väittivät että paitsi kirurgin
myös hermolääkärin taudinmääräys o li
väärä. "Ainoastaan raakalainen pystyy
väittämään, että sellaisissa tapauksissa
on kysymys neurosista. Tuskantunte-mufegf^
ihettttaä^ÄÄmlehe^
nen rakkaus."
le, sillä siellä oli kaunista.
Matkustan huomenna aamulla, sa^
noin. —^ Jos kirjoitan^ niin vastaatko
minulle?
Ninette tarttui käsivarteeni ja hymyili
kauniisti. Suutelin häntä.
— TietysU, hän vastasi» — EUer
Maurice kirjoita , . .
^'JSmm^^ ja.timperin
sovan päät yiidessS pöydän yri^iiriUä.
l e i k k i e n heidän käd«S!äiän d ( vafoku-va,
— Raiiskayllalys, huuSi timpuri t m -
nulle.—- Tulehan alas katsomaan!
Portaita laskeutuessani kokki selitti:
— Tapasimme n\ukavia tyttöjä,
Erik! Muuan tyttö oli perin mukava
minulle. Oikein rakastuin Häneen.
— Sama juttu, sanoi timperi. — ; Tyttö
lupasi tulla Suomeen!
-Lämmittäjä raapi korvallistaan.
—'Peijooni! J a minä annoin hänelle
Nun tulet luokseni Suomeen, k u n ^^«^«»«sa^ ^^ngia!
kutsun? Timperi läimäytti minua selkäSp ja
Ninette hymyili onnellisena^ — Juuri ^ jatko»;
niin. Olen aina ihaillut teitä suomalai-^ -^-cKatsohan: Le flavressaon yhtä
sia. Te olette niin järkeviäJa sydämel- kun loista. Olimme, koyitt. avuliaita
l i s i ä . . . kaikki, lokainexi meistä tapasi tytön,
Saatatte käsittää, kuinka iloinen olin. J* saimmehan me
Kmette saattoi mtaut lähelle L e Havren tyttöjemme valokuvatkin. Löimme ne
tokkia, ja suutelimme hyvästiksi. Sitten
k y ^ i n ;
— Haluaisin tukea sinun elämääsi,
Ninette . . .
Hän katseK alas j a siirtdi jalkojaan.
Pamoin Mnew käteensä neljäsataa fifan-gia
j a saiM>in:
— Xlä ole pahöfllasitästä, Ninette.
Tämä on vain ystäyyydi^stä e i muusta.
Tyttö syöksähti kaulaani, j a kesti
vielä lähes tunnin, (inneiikuin erosimme,
lupasimme kirjoittaa toisellemme.
Olimme tulossa Itämerellä, kun kuulin
\ kovan naurunremakan miehistön
skanssissa. Tirkistin alas ja näin ^ h-;
äsken näkyviin, kun niistä tiili puhe.
Tuossa ne ovat.
kurkistin pödäJllc. Siinä oli rinnakkain
kolm^iälökuvaia, Ntkäikki esittivät
samaa tyttöäf ^ ^
Xatsdiit kVvia hfetken.a^h vaitdiaa-na
ja :pur5kahdin >it|«n nauruuft. S a noin:
• . . .
-r^ Kylläpä te l>eijoonit ale|t«hei4dcä-uskoisia!
Lähdin kannelle, sillä laseja soitmtiin.
^lennessäni moriin otin taskustani valokuvan^
jonka «Ninette oli antanut minullekin
j a heitin sen partaan ylitse
Aatelit ja russakat ei menesty. Pohjanmaalla.
t C u m i i u i i u i i i n i u u i i i m i i u i u i i M i i n i u m i i m n t n i u u H i i n n t i u i n i u i i u u m n i i r a m i r a i n i i N m t N^ nnimuuumuHNtuutnuuuniniuttimiiHnHiiuniuumittnumianmK
I
S
Kiitokset suuret kaikille niille jotka muistivat meitä 20-vuotishääpäivänune
Johdosta/ja yllätitte meitä suui^Ua/haalin täytetyllä väkijoukolla.
Erikoinen kiitos nlUIe emännile ja isännille j(|jtka tekivät sen työn mikä oli
tehty juuri tätä tilaisuutta varten.
Kiitos siitä yhteisestä lahjasta jonka annoitte nteiUe. Kiitos myös Taitolle
joka väsymättä veteli haitariaan monet; monet tunnit.
Tämä oli muistorikas tilaisuus jota iloUa muistamme kauan. Eläköön toveruus
3a rakkaus.
Kunnioittaen,
AUNE JA NESTOR HEINO
Toukokuun 31 pnä 1952 Espanola, Ontario
^hniiuuiutiiiimiuHmmiiniiiimiimiiiHiuiHmHtuuiumitiiiiniHiutuiiiiiiuiiuNUHiii numHiiiuntmmiiitinniiiiHimitttiiinimnmimnnmini
ijnnitininimuMiiiiiiitunuininiiuuniiiiimmmmitiiiiM IIIIIHIUUnillllMI
K I I T O S
s
i
SydämeUiset Jditokset kaikiUe syntymäpäivävierailleni, kun muistitte minua
täyttäessäni 60 vuotta. Kiitokset arvokkaasta lahjasta, kukista, rahasta ja
herkullisista kahvipöydän antimista. Kiitos kaikUle osianottajille ja erikoiset
kUtokset homman Jäijestäjille, illän einännme ja kaJkme tästä n ^
illasta.
HJALMAR RANTA
211 Secord S l r e e l Port Arthur. Ontario
i i u i i i r a i u i m i i i i i i a t i n i m n m i m i m i ^ t t t u i u i i m u m a m u i u t m m t i i i i n i i i i n i t tn
K I I T a S
Kiitämme ystäviä ja tovereita siitä
haudasta illanvietosta jonka järjestitte
meille Suomeen latomme joh-. p
dosta. . • "
Toivomme, Jälleennäkemistä ensi^, ? -
elokuussa.
Sydämellisesti teitä kaikkia ;kiittäei;i,;'
ARlilAS RUHÖNilN
PAAVO TUpMöJ®^:
Snmlls Ja kalpankadla tiedetaii, että rakas mlehait
ILMARI MUURIMÄKI
fciMU «onk^Mum M mit Ja IttoaaUUn « « f B^nra^ Blverdde haU-
» I n oU syätynjrt YUstamsa. SmmiesNt maalMmi 23 paSk USC S a a ^
Tli4Mffaltoaiiif, Dntaih. Mfaui. v. 1M2 Ja «Icitft ShannavoiiiiA Saak.. J«Ma
oUiiiiBe 2S m t t a Ja ayi^^t^^
Hanta läliiaiiä saiemaaa jäin i n i i ^ hftaen «aimonsa Ja pofka Thomas Ja
«ytarpaoU mta. Kate Vanlikonett s0cft siflko v e r i i e i ^^
Sanni MtturimälcL
-1 .iijj;i*=ii7i;>-!i.<:i «
Lauani^aa. kMilmim 14 päivialu 1952 S i TU 9
•5 Tyf-.-i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 14, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520614 |
Description
| Title | 1952-06-14-11 |
| OCR text | /'\LIM'^I£ saapuneet kaksi viikkoa PER-ERIK: vJ^itten,Ja:i»yt paäöinme pitää haus-j^ aa. Kävimme ensin 1-e Havren pohjoispuolella olevalla raunikolla, mistä erotti s e K ^ t i lännen suunnalla näkyvät Cherbourgin valot j a koillisessa häämöttävä Dieppen. Toiset pojat erosivat muista, mutta minä suuntasin kulkuni hän ei ole vastannut yhteen^än k i r - Le Havren kaduille, koska halusin omin jeeseeni. Olen tullut niin toivottomak- Ilta Le silmin nähdä, millainen tämä satamakaupunki oli ulkoiselta j a ehkä sisäiseltäkin olemukseltaan; — Mon cheri! Kuulin äänen takaani. Käännyin ympäri ja näin tytön, joka seisoi takanani. Hänellä o l i pikimusta tukka, jon-si, s i l l ä . . . Nmette alkoi nyyhkyttää/ja otin hänen Edestään kiinni. Tyttö nosti pään- ^ , j a näin jälleen kyyneleitä^ jotka häneltä' tulivat esiin kovin herkästi. Hänett ihostaan levisi pehmeä, lämmin tuoksu, joka hieman sekotti {«ani, sillä kaikea ka j-mpärille hän o l i kietonut kukalli- lisäksi'Ninette oli kaunis nainen. Ka-^ sen huivin. RmisiikeolisopiVasti pään dehdin tiiota Mauricea, joka oli ken-yläpuolella. Hänen suunsa hymyili, ties tehnyt kepposen hänelle, silmät olivat kirkkaat j a tummat. — Eikölmn olisi parasta, että palai- — Tule tänne, hän kutsui m i n u a .— sitte kotiin L e Manäiin? kysyin. — Siel- Tule heti. " - lähän te tapaisitte hänet.. Menin. Kiedom-Weö^känenvj^ö^^^ röileen. mutta hän tempaisi käteni irti ja vetä>lyi loitolle. jSitten hänen p u heensa katkesi- k^eirtakaikkiaan. — Anteeksi, monsieur. i ., hän änkytti. — Olen ereht)^)^ — Oletkohan? kysyin. Eikö tämä ole tavallinpii tapa? . Hän pudisti, ji^tääp J a i i i k o l lähteä tiehensä, nwttia- teirtuiri hänen, ranteeseensa, r r . ' . • — Suokaa anteeksi, modemoiselle, sanoin hänelle lempeästi.^ E n tarkoittanut mitään pafiaa^ .Käsitättehän, että-minun käsitykseni, o l i . täysin mahdollinen teidän erehdyksenna vuoksia- , Hän nyökkäsi j a :;^e}itti nopeasti: - — Olen odottanut Mauricea neljä viikkoai Hän o n luvannut tullaa mutta ei tule kuitenkaan. E n ; te häneen on.menn)rt. N i i n , tehän ette tiedäkään, mitä tarkoitan. 'Hän on . . . hän on luvamnit mennä kanssani naimisiin, mutta nyt .;. . j ^ n t ä ei ole kuulunut. ; • ^ • y. ^ ' : '• Katselin t y t Ä ^ ^ n i et i i ä ^ sellaiselta, joka olisi kalastellut miehiä kadulta. Heid^ siliiiis^än OÄ yleensä jotakin sdl^sta,^|önfeafcäs(^ Tällä neidolla öli avoin katse ja ^ hä-veliäisyytta initaJ:: suurimmassa^ mitta-kaavassäi Hän seisbi; ed^ESssäni j a p y y h käisi kyyneleen dlinäkulmastaän; — Enta sitten? i t y s y i n . - - - - Aiottekor vielä odottaa häntä? — i^iony kuului Aion tefJWa7^ejn, § ^ im aiirat: i p i t e r ^ sanansa,^ j a A S n ^ M t t : *^ muistuttaa suuresti teitä, monsieur . . . — E n uskalla tehdä sitä. iMinulla bn isäpuoli, joka ei ole koskaan pitänyt m i nusta. )Utini k y l ^ Ph ^ - ^ j mutt^^^^ on voimaton. Ja ehkäpä löydän täältä itselleni toimen — •Millä elätte? kysyin häneltä suoraan. iKinette kohautti ^kapäitään. — OSen kuluttanut kaiken, mikä^ m i nulla oli tänne tullessani. Maurice antoi niuutainan sataa frangia. Siinä kaikki. Kahteen päivään ei ole kunnoll a syönyt . . . "Senvuo^ksi olen niin hermostunut . . . * ' Tilasin hänelle heti haluamaansa ruo-kaaj j a hän näytti syövän kaiken a h neesti, mutta kuitenkin tavalla, mistä päättelin hänen olevan sivistyneestä kodista. Kun lähdimme ravintolasta, jonka ummehtunut, tunkkainen ilma ei vähänkään miellyttänyt meitä, vein hänet Le (Havren pohjoispuolisille sivukaduil- Mies synnytystuskissa — sekin on msäidoBista On lopultakin todettu, että aviomies voi kärsiä yhtä valkeita synnytystuskia kuin hänen synn3rttävä vaimonsa. Tärkeä edellytys ött kuitenkin että mies r a kastaa vaimoaan y l i kaiken maan päällä. Muuan englantilainen lentäjä lensi muutama aika sitten korkealla ilmassa saadessaan radiopuhetimitse tiedon siitä, että häneitvahnonsaolf juuri saamaisillaan lapsen. Lentäjä laskeutui heti kentälle soittaakseen synnytyslaitokselle. Astuessaan koneesta hän luhistui kentälle, vääntelehti tuskissaan j a kirkui kum mielenvikainen. Toverit veivät hänet sairaalaan, jossa ^täkari totesi lentäjän saaneen umpisuolentulehduksen ja leikkasi umpisuolen pois. Sitä tarkastellessaan lääkäri kuitenkin totesi, että umpisuoli o l i niin terve kuin olla saattoi.; 'Kirurgi-oli onneksi erityiset» viisas mies ja" ktttstii avuksi hermolääkärin, joi^-öivaisl, että vaihKMi tuskat olivat Siirtyneet: mieheen. Hemtölääkäri il- %iöifth sämaSa, ett ainutlaatuinen. -Hän o l i joutunut kokemaan Tyttö « l i g ö^ hänen pjunnitl^van:; midessäa»^^ • Leikkaus sai kuitenkin jälkiseurauk-inahdoitt:^- öllar :miehiähi. Sitten hän set. Osoittautui, e t ^ umpisUbleh pois-nyökkää Möis^-^-^^ ; tosta pii l e n ^ p l l e niin pahaa haittaa, e^%09oiieur Pälong.-;: ^ että hänen öli luovuttava lennoista. Ifön antoi haasteen valtiolle j a vaati vahin- 1ähdmime."^^etfe ja> inuui, Ler- gonkorvausta. Oikeudenkäynti ei vielä Havren kaduille. -.Tullessamme erään ole päättynyt eikä sen tulosta vidä osa- — Päloneff. Tyttö yritti i^noa n i n ^ i , mutta hän ei onnistunut sitnä; Sitten ian purskahti nauruun. Saöoin:*. - — Jos hän Onvhivannut sen kuukausi sitten, niin kyOälSn^ tulisi,, jos hän pU täbi sanansa^ I R o h k ^ n . f ^ J ^ l ^ hänen aikomufesiatt;^'i^- • del]äni.kädtnEl.ism^piiäi^L^ " T i e t y ^ i ^ ^ i i ^ : ! ^ ^ täällä irierasri sitte minulle kaupui^kia. ravintolan edustalle ehdotin, menisim-tne sisään. Ninette myöntyi heti. Istuessamme viinilasien ääressä hän kertoi: Maurice toimii L e Manseissa pos-t a arvata, mutta huomattavaa on, että sen kuluessa on 6 lääkäriä kertonut, että myös heidän praktiikassaan on esiintynyt miehiä, jotka ovat tunteneet sa- ^ manlaisia tuskia kuin heidän vaimonsa tivirkamiehenä. Tiedättehän, täältä ete^ ajankohtana, jolloin synnytys oli käyn-* lään noin kaksisataa kOometriä. T u l i m - me yhdessä tänne, sfllä vanhempani ei-v^ t olisi päästäneet minua hänen kans-saan naimisiin. Asun tuossa talossa, niinkä portilla tapasin teidät Maurice palasi L e JOansiih jaJppäBit«&Uä^itt^<:' sin. Olen kirjoittaniit hänelle, mutta nissä. He väittivät että paitsi kirurgin myös hermolääkärin taudinmääräys o li väärä. "Ainoastaan raakalainen pystyy väittämään, että sellaisissa tapauksissa on kysymys neurosista. Tuskantunte-mufegf^ ihettttaä^ÄÄmlehe^ nen rakkaus." le, sillä siellä oli kaunista. Matkustan huomenna aamulla, sa^ noin. —^ Jos kirjoitan^ niin vastaatko minulle? Ninette tarttui käsivarteeni ja hymyili kauniisti. Suutelin häntä. — TietysU, hän vastasi» — EUer Maurice kirjoita , . . ^'JSmm^^ ja.timperin sovan päät yiidessS pöydän yri^iiriUä. l e i k k i e n heidän käd«S!äiän d ( vafoku-va, — Raiiskayllalys, huuSi timpuri t m - nulle.—- Tulehan alas katsomaan! Portaita laskeutuessani kokki selitti: — Tapasimme n\ukavia tyttöjä, Erik! Muuan tyttö oli perin mukava minulle. Oikein rakastuin Häneen. — Sama juttu, sanoi timperi. — ; Tyttö lupasi tulla Suomeen! -Lämmittäjä raapi korvallistaan. —'Peijooni! J a minä annoin hänelle Nun tulet luokseni Suomeen, k u n ^^«^«»«sa^ ^^ngia! kutsun? Timperi läimäytti minua selkäSp ja Ninette hymyili onnellisena^ — Juuri ^ jatko»; niin. Olen aina ihaillut teitä suomalai-^ -^-cKatsohan: Le flavressaon yhtä sia. Te olette niin järkeviäJa sydämel- kun loista. Olimme, koyitt. avuliaita l i s i ä . . . kaikki, lokainexi meistä tapasi tytön, Saatatte käsittää, kuinka iloinen olin. J* saimmehan me Kmette saattoi mtaut lähelle L e Havren tyttöjemme valokuvatkin. Löimme ne tokkia, ja suutelimme hyvästiksi. Sitten k y ^ i n ; — Haluaisin tukea sinun elämääsi, Ninette . . . Hän katseK alas j a siirtdi jalkojaan. Pamoin Mnew käteensä neljäsataa fifan-gia j a saiM>in: — Xlä ole pahöfllasitästä, Ninette. Tämä on vain ystäyyydi^stä e i muusta. Tyttö syöksähti kaulaani, j a kesti vielä lähes tunnin, (inneiikuin erosimme, lupasimme kirjoittaa toisellemme. Olimme tulossa Itämerellä, kun kuulin \ kovan naurunremakan miehistön skanssissa. Tirkistin alas ja näin ^ h-; äsken näkyviin, kun niistä tiili puhe. Tuossa ne ovat. kurkistin pödäJllc. Siinä oli rinnakkain kolm^iälökuvaia, Ntkäikki esittivät samaa tyttöäf ^ ^ Xatsdiit kVvia hfetken.a^h vaitdiaa-na ja :pur5kahdin >it|«n nauruuft. S a noin: • . . . -r^ Kylläpä te l>eijoonit ale|t«hei4dcä-uskoisia! Lähdin kannelle, sillä laseja soitmtiin. ^lennessäni moriin otin taskustani valokuvan^ jonka «Ninette oli antanut minullekin j a heitin sen partaan ylitse Aatelit ja russakat ei menesty. Pohjanmaalla. t C u m i i u i i u i i i n i u u i i i m i i u i u i i M i i n i u m i i m n t n i u u H i i n n t i u i n i u i i u u m n i i r a m i r a i n i i N m t N^ nnimuuumuHNtuutnuuuniniuttimiiHnHiiuniuumittnumianmK I S Kiitokset suuret kaikille niille jotka muistivat meitä 20-vuotishääpäivänune Johdosta/ja yllätitte meitä suui^Ua/haalin täytetyllä väkijoukolla. Erikoinen kiitos nlUIe emännile ja isännille j(|jtka tekivät sen työn mikä oli tehty juuri tätä tilaisuutta varten. Kiitos siitä yhteisestä lahjasta jonka annoitte nteiUe. Kiitos myös Taitolle joka väsymättä veteli haitariaan monet; monet tunnit. Tämä oli muistorikas tilaisuus jota iloUa muistamme kauan. Eläköön toveruus 3a rakkaus. Kunnioittaen, AUNE JA NESTOR HEINO Toukokuun 31 pnä 1952 Espanola, Ontario ^hniiuuiutiiiimiuHmmiiniiiimiimiiiHiuiHmHtuuiumitiiiiniHiutuiiiiiiuiiuNUHiii numHiiiuntmmiiitinniiiiHimitttiiinimnmimnnmini ijnnitininimuMiiiiiiitunuininiiuuniiiiimmmmitiiiiM IIIIIHIUUnillllMI K I I T O S s i SydämeUiset Jditokset kaikiUe syntymäpäivävierailleni, kun muistitte minua täyttäessäni 60 vuotta. Kiitokset arvokkaasta lahjasta, kukista, rahasta ja herkullisista kahvipöydän antimista. Kiitos kaikUle osianottajille ja erikoiset kUtokset homman Jäijestäjille, illän einännme ja kaJkme tästä n ^ illasta. HJALMAR RANTA 211 Secord S l r e e l Port Arthur. Ontario i i u i i i r a i u i m i i i i i i a t i n i m n m i m i m i ^ t t t u i u i i m u m a m u i u t m m t i i i i n i i i i n i t tn K I I T a S Kiitämme ystäviä ja tovereita siitä haudasta illanvietosta jonka järjestitte meille Suomeen latomme joh-. p dosta. . • " Toivomme, Jälleennäkemistä ensi^, ? - elokuussa. Sydämellisesti teitä kaikkia ;kiittäei;i,;' ARlilAS RUHÖNilN PAAVO TUpMöJ®^: Snmlls Ja kalpankadla tiedetaii, että rakas mlehait ILMARI MUURIMÄKI fciMU «onk^Mum M mit Ja IttoaaUUn « « f B^nra^ Blverdde haU- » I n oU syätynjrt YUstamsa. SmmiesNt maalMmi 23 paSk USC S a a ^ Tli4Mffaltoaiiif, Dntaih. Mfaui. v. 1M2 Ja «Icitft ShannavoiiiiA Saak.. J«Ma oUiiiiBe 2S m t t a Ja ayi^^t^^ Hanta läliiaiiä saiemaaa jäin i n i i ^ hftaen «aimonsa Ja pofka Thomas Ja «ytarpaoU mta. Kate Vanlikonett s0cft siflko v e r i i e i ^^ Sanni MtturimälcL -1 .iijj;i*=ii7i;>-!i.<:i « Lauani^aa. kMilmim 14 päivialu 1952 S i TU 9 •5 Tyf-.-i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-14-11
