1952-06-14-03 |
Previous | 3 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
. historiaa.^ " ^ ^ ^ 0 ^ ^ ^ ^
totuuspa. I ^ y c ^ t a ^^
IditDlUseii:^ muistaiiiiseir^
InikutjasäiJEe^^
dan M ä ^ terkki.^»
j^psm l U i i k ^ i e i ^ bio ruikutta*
j a osaamisritai
seksi
manr jKuit
taitavien siylsQinsKan^oj^^ - joukkoon.
Käyköön kinkerilaitoksen ajan jnittaan
veistättiinen osaltaan liikuttavasti osoit- vanha: iikko J u n ^ ^ e n s a nurkasta
taa, mutta sitä ei ollut kaikitta. Papis- vastasi: ^Se on kahtalain^
t o n j a kinkereitten ylpeänä tehtävänä
oli pitää huoli siitä, että mahdollisimman
moni oppi lukemaan. Täytjri käyttää
pakotteitakin ja sellaisiin on k i r kolla
aina ollut tehokkaita keinoja. N i -
hin ei tietenkään aina nurisematta suostuttu,
j a niinpä h3rvin ymmärrämme sarasta,
siis antanut toisdleuuden^elämän,
niin toisen on maksettava- ^mä elämä
takaisin. Hän teke sen siten; että hän
vähäksi aikaa menee naimisiin*— suurin
häämenoin, sillä häät ovat iieekereille
tilaisuus juhlia! — pelastajan vaimon
kanssa. Kun lapsi syntyy, saa pelastaja nanparreksi muuttuneen Lohjan tyttö-pitää
sen. Niin on velka maksettu, jen terävän letkauksen: " E i ennen nai-
Myöskin on pdastunut velvollinen pe- misiin pääse kun papin hyppiset nua-lastajan
kupUessamepemaiän^ naimisiin lee." J a tähän liittyy vielä sekin totea-pelastajan
vaimon kanssa. mus, ,että f^Kolme on kovaa vuodessa:
Siamissa on oltava hy^ln varovainen, veronmakso, siantappo joulun alla ja
ennen kuin n ^ ) e a i : k i i t p i i i p ^ kyiaufcuset:ke\^lä". Toisten sanan-siamUaisilla
yli :4ft^^ eri p u - P^^^^^ mukaan. kolmas kova veron-huttidiisäm^
a^j^u^ki^
dottpmastiJ^yl^kt^^ .
litfisfeAirer^aQit^^
hyvin erikoisella:Walia^.^^
"2Uimpia'^^^Väestofcen!oksiaj^ K
fflUt#jUySSäiäi
henkilöä>. jolle ^ j ^ j ^ l ^ ^
osoittaa, maailman o hienoimniiilla: titteleillä.
Tavallinen autonkuljettaja on
vähintään ainirääli, l^dilhlakäisijä ken-^
raali jne. Vieraan, joka ästuii pieneen
ravintolaan, ei pidä hämmästyä jos häntä
kutsutaan paaviksi tai ylhäisyydeksi.
Kerrotaan, että erästä tsaariitvenäläistä
kreiviä kerran nimitettiin vapaaherraksi.
Kreivi ihmetteli ensin, mistä oli saatu
tietää, että hän oli aatelinen. Sen jälkeen
hän sanoi melkoisen vihaisesti:
— Minä olen kreivi!
Tarjoilija pani tarjottimensa
Ie. pyöritteli silmiään ja huusi innostuneena:
— Kuulkaa kaikki;Jseurassamme on
Venäjän tsaari!
Kiinalaiset kutsuvat arvokasta vierasta
isoisäksi—se on heidän tapansa
osoittaa kunnioitusta.
Jos joutuu eskimoitten vieraaksi, voi
kiitollisuuden osoittaminen joskus olla
varvalloista. Kun on,syöty, on nimittäin
röyhtäistärä. Siten näytetään, että
ruoka maistui, tämä tapa Oli myöskin
yleinen vanhojen. israelilaisten keskuudessa.
Jos siis olisitte elänyt Abrahamin
aikana , .' . ^ o niin-
Intiassa ei voida osoittaa kiitollisuut-.
ta kaikkia ihmisiä kohtaan, mikäli sattuu
iiskomaan kastioppeihin. Aletnmas-sa
kastissa elävä ei voi kiittää ylemmässä
kastissa elävää loukkaamatta
häntä ja päinvastoin, ylemmäs^ kastissa
elävä saastuttaa itsensä, jos hän kiittää
alemmassa kastissa elävää. Jos
alerapikastmen pelastaa ylempikastisen
hengen, on tämän tehtä\^ itsemurha, sillä
hän on muuten loppuiäkseen saastutettu.
*
Niin tavat vaihtelevat. Kaikille niille
on yhteistä kuitenkin se, että niillä
halutaan hyvittää hy\'äntekijää j a vähässä
määrin, myös maksaa kiitollisuudenvelka,
alutta joskus voi käydä yhtä
hullusti kuin ruotsalaiselle kreiville, jon-
^ luona kuningas Kaarle X I V oli yöpy-ö>*
t. Kreivi pyysi kiitokseksi — kun
kuningas kysyi, mitä Jiän halusi — k u - .
maksuii asemesta^ on .iillut ^^itrifi^^
; tanime Iryvm' y i ^ ^
teen-syömän :cäiiaiikinCpui^^
nyt varjoon V veronmaksun rasituksen
: . r i n n a f l ä . . a ^ : i ' ' - x ^ : V
. Tapahtumana kinkerit ovat olleet k y läkunnan
elämässä odotettu j a pelätty
kevättalven kohokohta. Tästä antaa
kälviäläinen alakoulun opettaja AUne
Raitala nom viisitoista vuotta sitten taa-tunissaan
muistelmissa eloisan kuvan. . — —•
'^Oli net siltä eri pijot net vanhan kan- CHAIILES ROBBINS
san ruokakinkerit. 'Monta päivää s i e l^
syöthin j a juothin ja sitten sielä vielä
tanssathinki. Viimiset ruokakinkerit
täsä Käläviän kirkonkylän kinkerisä p i -
jethin Marttilan Juhon tuvassa. Siittä
on jo kolomekymmentä vuotta, mutta
kyllä minä net heleposti muistan, vaik-
, ka olinki siilon vielä semmonen pahanen
on toinen j a vaimolla toinen.*' Pappi
k y ^ i : «Mikäs miehellä on kiusaus?"
— '^Kun on paha sää j a pitkä jää ja
huono hevoskappi edessä'V vastasi ukko.
— "Mikäs vaimolla on kiusaus?'*
tiedusteli p a p p i .— " K u n mies on juomari,
j a itkevä lapsi, vuotava pata ja
tuoreet puut.'*
Kerran pappi käski erään pojan lukemaan
Herran siunauksen, alkoi tämä
hokea kiireesti: "Herra siunatkoon,
Herra varjelkoon, Herra siunatkoon,
Herra varjelkoon . , Pappia rupesi
lopulta naurattamaan j a hän käänsi
päänsä pois i^tmaan,^päin tokaisten:
"l^eepaniitä^henm^ nyt paljon?* P o i ka
vastasi: j'Vioi, voi, j a m^ii p i - :
tääoUa^
on pyytänyt?* J a samassa poika livisti
ovesta idos j a l u k e m i n ^ jäi sikseen.
: N|ui; pa|^^
inhimillisiä heikkouksia kuvastavat
mielenkiintoisella tavalta ne lukuisat
kertomukset, joissa kuvataan lahjomis*
jrrityksiä kihkerivaatimusten helpottamiseksi.
Niinpä eräskin isäntä meni
män jäUceenf ei p ^ : enää^^^j^^
isäniuUi kuulustdua.. " '
T o i s ^ kertomuksen mukaan o l i sovittu,
että papit eivät eriUä kinkereillä
kuulustelu muuatta huonolukuista isäntää,
jos tämä toimittaa palkkioksi pa«
peille aimo hauen. Mutta kinkereillä*^
lukkari käski isännän eteensä lukemaan*
Isäntä sanoi lukkarille: "Entäs se hauk
i ? " "Mikä hauki?" tiedusteli lukka^
ri. Kun pappi kuuli tämän keskustelun,
kiirehti hän väliin huomauttaenil
"Se menee niin syvälle raamattuun, että
puhuu siitä suuresta kalansaaliista. M i tä
sinä enää niin viisaita miehiä rupeat
vaivaamaan.** Ja niiti isäntä {msi 9-
man lukemista hyvän luojan kirjoihiQ»
>Koulu!äitpksen kethitt^
doi^ jdeistyessä
tänect -iosatt m e r l U t y ^^
kuitenkin ne ovat vidSI triaafaiskyl
virkistävä^ tapaus ja usein/ecäänlaineii
kevään.enne? «Ha^ jä '
kristinopin tietojen kuulustelun bhells
niQlä muistellaan leppoisui mielin entisaikojen
kinkereitä. Ne vasta olivat jotakin
nel f
''Puu kdSVdd Bi
Kyllä se jo tiejethin eeltäkäsinki, että
rentot pijot niistä kinkereistä tulee, ko
Juhon tuvassa on aina pruukattu pitää
rentoja pitoja. Palijo niistä kinkereistä
oli jo eeltäkäsin hommaa, ko vierhai-t
a tiejethin tulevan kolokosti, ko kaikki
sukulaiset ja tutut oli käsketty k i n -
kerikestihin. Kyllä siinä fräkäthin ja
touhathin. Piti leipua limput ja jästi-leivät
j a hienotleivät ja nisuakin lei-vothm.
Lehemäki lahajathin, että saat-hin
lihanpuolta. Kalijaa prykäthm palijo
ja hyvää ja makiaa siittä tehthinki.
Kyläläisekki teki kinkerivarustuksia.
Hypäthin kraatarisa teettämäsä uusia
vaatheita. Minäkin sam uuven klänin-kin,
josa oK oikein samettia, j a kyllä se
oli sitte fiini. Oli siinä kinkeriojotuk-sessa
pelekuaki fölijysä ainakin niillä,
joijen piti mennä lukeheh. Minäkin olin
enskerran lukemasa. Käsksrt osasm
ulukua ko vettä valam, mutta sittenki
se pelijätti."
Myöhemmin hän kertoo, kuinka
?'pÖ3n;ällä oli kirkonkirijat ja muitakin
kirijoja. Pöyvän takana tooleilla istu
papit j a ' lukkari. Pöyvän pääsä istu
kiertokoulun opettaja. Sen ethen minä
jouvuin lukehen. Kyllä siinä polovet
tärisi, ko niin pelijätti..."
Tätä Suomen kansan murrekirjan
antamaa kuvaa tädentävät eloisalla ta-
,valla sananparret ja kmkereistä elävät
'•T TSKOTKO sinä, että ihmisen koko
^ eiämä voi niin muuttua ja aivan
hetkessä?"
Näin kysyi itseltään Betty Smith, joka
kirjoitti ympäri maailman tunnetun
teoksen ''Puu kasvaa Brooklynissa".
"Minä en ollut uskoa sitä millään",
sanoi mrs. Smith, "ennenkuin minun
elämäni muuttui yhtäkkiä. Minä olin
aivan rutiköyhä, velassa korvia myöten.
Se tapahtui yhdeksän vuotta sitten ja
minä en sitä milloinkaan unohda."
Hän asui Chapel Hiilissä, Pohjois-
Carolinassa yhdeksän vuotta sitten, k i tuen
ja kirjoittaen historiallisia näytelmiä
paikallisen yliopiston ja erään hyvän
tekeväisyysjärjestön järjestämänä.
Hän oli aikaisemmin eronnut iniehes-tään
ja hänen täytyi taistella kovasti,
voidakseen maksaa vuokransa ja ylläpitää
kaksi lastaan, 12- ja 14 vuoden
ikäiset tyttäret.
Päivisin hän työskenteli näytelmiensä
kimpussa ja iltaisin, kun lapset jo o l i vat
nukkumassa, hän kirjoitti kirjaansa,
mikä teki hänet yhdellä iskulla kuuluisaksi.
Lopulta hän sai teoksensa käsikirjoituksen
valmiiksi ja sen hyväksyi painettavaksi
Harper & Brothers-kustan-nusliike.
Eräs kirjaklubi valitsi teoksen
heti sen ilmestyttyä mainostetta-vakseen.
; Juuri ennen kuin teos julkaistiin,
ajatteli mrs. Smith matkustaa Xew
Yorkiin, ollakseen siellä esikoisensa i l mestymispäivänä.
Mutta hänellä ei o i -
nelle hopeakniunun — siinähän o l i k u - puheenparsi Nummen Hakuidan tyttö- meni erääseen naikalliseen
ninkaankuva! jenkinkereiUemenoa. LauriSunonsuu- roJla. Han mem erääseen paikallisecB
rook ynissd
pankkiin ja kertoi pankinjohtajalle huolensa,
pyytäen 1,000 dollarin lainaa teoksestaan
saamaansa palkkiota vastaan.
"Kuinka paljon te ajattelette saavanne
teoksestanne?" kysyi pankinjohtaja
epäilevästi.
Mrs. Smith sanoi uskovansa, että häa
saa ainakin 5,000 dollaria.
"Minä olen pahoillani, mutta me emme
voi lainata rahaa niin epävarmaa t a kuuta
vastaan", sanoi 'pankinjohtaja*
"Jos kirja olisi painettu, niin asia olisi
kokonaan toinen . . ."
Mrs. Smith meni pettyneenä kotiin,
valmistui matkalle ja osti bussilipua
New Yorkiin. Kun hän saapui kaupunkiin,
tuli eteen asuntokysymys.
Hän pohti, mennäkö johonkin halpaaa
hotelliin, missäi! voisi vähän säästää» vai
ottaisiko huoneen hienosta hotellista, jota
hän mahdollisesti katubi jälkeenpäin.
Hän valitsi jälkimmäisen, kävi
sitten kuinka kävi. 1
N i i n hän sitten vietti teoksensa i l mestymispäivän
edellisen yön 18 dolla*
ria vuorokausi maksavassa hotellihuoneessa.
'Mennessään nukkumaan, hän
ajatteli: «Mina olen h u l l u l " (
Seuraavana aamuna kello 9.30 se tapahtui.
Hänen ensimmäinen ajatuksensa
oli saada sanomalehti käsiinsä.
Minkälaiset olisivat hänen teoksensa
arvostelut, vai. olisivatko arvostelijat
edes nähneet vaivaa arvostella sitä o l lenkaan?
Pohtiessaan tätä vuoteella,
hän nousi äkkiä, ryhtyi pukeutumaan
j a päätti mennä johonkin halpaan auto-maattött
syööiäa^
lehden.
Juuri tässä kohdassa Betty Smithtti
. ' ??
m
i
Lanantalni iStira 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 14, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520614 |
Description
| Title | 1952-06-14-03 |
| OCR text | . historiaa.^ " ^ ^ ^ 0 ^ ^ ^ ^ totuuspa. I ^ y c ^ t a ^^ IditDlUseii:^ muistaiiiiseir^ InikutjasäiJEe^^ dan M ä ^ terkki.^» j^psm l U i i k ^ i e i ^ bio ruikutta* j a osaamisritai seksi manr jKuit taitavien siylsQinsKan^oj^^ - joukkoon. Käyköön kinkerilaitoksen ajan jnittaan veistättiinen osaltaan liikuttavasti osoit- vanha: iikko J u n ^ ^ e n s a nurkasta taa, mutta sitä ei ollut kaikitta. Papis- vastasi: ^Se on kahtalain^ t o n j a kinkereitten ylpeänä tehtävänä oli pitää huoli siitä, että mahdollisimman moni oppi lukemaan. Täytjri käyttää pakotteitakin ja sellaisiin on k i r kolla aina ollut tehokkaita keinoja. N i - hin ei tietenkään aina nurisematta suostuttu, j a niinpä h3rvin ymmärrämme sarasta, siis antanut toisdleuuden^elämän, niin toisen on maksettava- ^mä elämä takaisin. Hän teke sen siten; että hän vähäksi aikaa menee naimisiin*— suurin häämenoin, sillä häät ovat iieekereille tilaisuus juhlia! — pelastajan vaimon kanssa. Kun lapsi syntyy, saa pelastaja nanparreksi muuttuneen Lohjan tyttö-pitää sen. Niin on velka maksettu, jen terävän letkauksen: " E i ennen nai- Myöskin on pdastunut velvollinen pe- misiin pääse kun papin hyppiset nua-lastajan kupUessamepemaiän^ naimisiin lee." J a tähän liittyy vielä sekin totea-pelastajan vaimon kanssa. mus, ,että f^Kolme on kovaa vuodessa: Siamissa on oltava hy^ln varovainen, veronmakso, siantappo joulun alla ja ennen kuin n ^ ) e a i : k i i t p i i i p ^ kyiaufcuset:ke\^lä". Toisten sanan-siamUaisilla yli :4ft^^ eri p u - P^^^^^ mukaan. kolmas kova veron-huttidiisäm^ a^j^u^ki^ dottpmastiJ^yl^kt^^ . litfisfeAirer^aQit^^ hyvin erikoisella:Walia^.^^ "2Uimpia'^^^Väestofcen!oksiaj^ K fflUt#jUySSäiäi henkilöä>. jolle ^ j ^ j ^ l ^ ^ osoittaa, maailman o hienoimniiilla: titteleillä. Tavallinen autonkuljettaja on vähintään ainirääli, l^dilhlakäisijä ken-^ raali jne. Vieraan, joka ästuii pieneen ravintolaan, ei pidä hämmästyä jos häntä kutsutaan paaviksi tai ylhäisyydeksi. Kerrotaan, että erästä tsaariitvenäläistä kreiviä kerran nimitettiin vapaaherraksi. Kreivi ihmetteli ensin, mistä oli saatu tietää, että hän oli aatelinen. Sen jälkeen hän sanoi melkoisen vihaisesti: — Minä olen kreivi! Tarjoilija pani tarjottimensa Ie. pyöritteli silmiään ja huusi innostuneena: — Kuulkaa kaikki;Jseurassamme on Venäjän tsaari! Kiinalaiset kutsuvat arvokasta vierasta isoisäksi—se on heidän tapansa osoittaa kunnioitusta. Jos joutuu eskimoitten vieraaksi, voi kiitollisuuden osoittaminen joskus olla varvalloista. Kun on,syöty, on nimittäin röyhtäistärä. Siten näytetään, että ruoka maistui, tämä tapa Oli myöskin yleinen vanhojen. israelilaisten keskuudessa. Jos siis olisitte elänyt Abrahamin aikana , .' . ^ o niin- Intiassa ei voida osoittaa kiitollisuut-. ta kaikkia ihmisiä kohtaan, mikäli sattuu iiskomaan kastioppeihin. Aletnmas-sa kastissa elävä ei voi kiittää ylemmässä kastissa elävää loukkaamatta häntä ja päinvastoin, ylemmäs^ kastissa elävä saastuttaa itsensä, jos hän kiittää alemmassa kastissa elävää. Jos alerapikastmen pelastaa ylempikastisen hengen, on tämän tehtä\^ itsemurha, sillä hän on muuten loppuiäkseen saastutettu. * Niin tavat vaihtelevat. Kaikille niille on yhteistä kuitenkin se, että niillä halutaan hyvittää hy\'äntekijää j a vähässä määrin, myös maksaa kiitollisuudenvelka, alutta joskus voi käydä yhtä hullusti kuin ruotsalaiselle kreiville, jon- ^ luona kuningas Kaarle X I V oli yöpy-ö>* t. Kreivi pyysi kiitokseksi — kun kuningas kysyi, mitä Jiän halusi — k u - . maksuii asemesta^ on .iillut ^^itrifi^^ ; tanime Iryvm' y i ^ ^ teen-syömän :cäiiaiikinCpui^^ nyt varjoon V veronmaksun rasituksen : . r i n n a f l ä . . a ^ : i ' ' - x ^ : V . Tapahtumana kinkerit ovat olleet k y läkunnan elämässä odotettu j a pelätty kevättalven kohokohta. Tästä antaa kälviäläinen alakoulun opettaja AUne Raitala nom viisitoista vuotta sitten taa-tunissaan muistelmissa eloisan kuvan. . — —• '^Oli net siltä eri pijot net vanhan kan- CHAIILES ROBBINS san ruokakinkerit. 'Monta päivää s i e l^ syöthin j a juothin ja sitten sielä vielä tanssathinki. Viimiset ruokakinkerit täsä Käläviän kirkonkylän kinkerisä p i - jethin Marttilan Juhon tuvassa. Siittä on jo kolomekymmentä vuotta, mutta kyllä minä net heleposti muistan, vaik- , ka olinki siilon vielä semmonen pahanen on toinen j a vaimolla toinen.*' Pappi k y ^ i : «Mikäs miehellä on kiusaus?" — '^Kun on paha sää j a pitkä jää ja huono hevoskappi edessä'V vastasi ukko. — "Mikäs vaimolla on kiusaus?'* tiedusteli p a p p i .— " K u n mies on juomari, j a itkevä lapsi, vuotava pata ja tuoreet puut.'* Kerran pappi käski erään pojan lukemaan Herran siunauksen, alkoi tämä hokea kiireesti: "Herra siunatkoon, Herra varjelkoon, Herra siunatkoon, Herra varjelkoon . , Pappia rupesi lopulta naurattamaan j a hän käänsi päänsä pois i^tmaan,^päin tokaisten: "l^eepaniitä^henm^ nyt paljon?* P o i ka vastasi: j'Vioi, voi, j a m^ii p i - : tääoUa^ on pyytänyt?* J a samassa poika livisti ovesta idos j a l u k e m i n ^ jäi sikseen. : N|ui; pa|^^ inhimillisiä heikkouksia kuvastavat mielenkiintoisella tavalta ne lukuisat kertomukset, joissa kuvataan lahjomis* jrrityksiä kihkerivaatimusten helpottamiseksi. Niinpä eräskin isäntä meni män jäUceenf ei p ^ : enää^^^j^^ isäniuUi kuulustdua.. " ' T o i s ^ kertomuksen mukaan o l i sovittu, että papit eivät eriUä kinkereillä kuulustelu muuatta huonolukuista isäntää, jos tämä toimittaa palkkioksi pa« peille aimo hauen. Mutta kinkereillä*^ lukkari käski isännän eteensä lukemaan* Isäntä sanoi lukkarille: "Entäs se hauk i ? " "Mikä hauki?" tiedusteli lukka^ ri. Kun pappi kuuli tämän keskustelun, kiirehti hän väliin huomauttaenil "Se menee niin syvälle raamattuun, että puhuu siitä suuresta kalansaaliista. M i tä sinä enää niin viisaita miehiä rupeat vaivaamaan.** Ja niiti isäntä {msi 9- man lukemista hyvän luojan kirjoihiQ» >Koulu!äitpksen kethitt^ doi^ jdeistyessä tänect -iosatt m e r l U t y ^^ kuitenkin ne ovat vidSI triaafaiskyl virkistävä^ tapaus ja usein/ecäänlaineii kevään.enne? «Ha^ jä ' kristinopin tietojen kuulustelun bhells niQlä muistellaan leppoisui mielin entisaikojen kinkereitä. Ne vasta olivat jotakin nel f ''Puu kdSVdd Bi Kyllä se jo tiejethin eeltäkäsinki, että rentot pijot niistä kinkereistä tulee, ko Juhon tuvassa on aina pruukattu pitää rentoja pitoja. Palijo niistä kinkereistä oli jo eeltäkäsin hommaa, ko vierhai-t a tiejethin tulevan kolokosti, ko kaikki sukulaiset ja tutut oli käsketty k i n - kerikestihin. Kyllä siinä fräkäthin ja touhathin. Piti leipua limput ja jästi-leivät j a hienotleivät ja nisuakin lei-vothm. Lehemäki lahajathin, että saat-hin lihanpuolta. Kalijaa prykäthm palijo ja hyvää ja makiaa siittä tehthinki. Kyläläisekki teki kinkerivarustuksia. Hypäthin kraatarisa teettämäsä uusia vaatheita. Minäkin sam uuven klänin-kin, josa oK oikein samettia, j a kyllä se oli sitte fiini. Oli siinä kinkeriojotuk-sessa pelekuaki fölijysä ainakin niillä, joijen piti mennä lukeheh. Minäkin olin enskerran lukemasa. Käsksrt osasm ulukua ko vettä valam, mutta sittenki se pelijätti." Myöhemmin hän kertoo, kuinka ?'pÖ3n;ällä oli kirkonkirijat ja muitakin kirijoja. Pöyvän takana tooleilla istu papit j a ' lukkari. Pöyvän pääsä istu kiertokoulun opettaja. Sen ethen minä jouvuin lukehen. Kyllä siinä polovet tärisi, ko niin pelijätti..." Tätä Suomen kansan murrekirjan antamaa kuvaa tädentävät eloisalla ta- ,valla sananparret ja kmkereistä elävät '•T TSKOTKO sinä, että ihmisen koko ^ eiämä voi niin muuttua ja aivan hetkessä?" Näin kysyi itseltään Betty Smith, joka kirjoitti ympäri maailman tunnetun teoksen ''Puu kasvaa Brooklynissa". "Minä en ollut uskoa sitä millään", sanoi mrs. Smith, "ennenkuin minun elämäni muuttui yhtäkkiä. Minä olin aivan rutiköyhä, velassa korvia myöten. Se tapahtui yhdeksän vuotta sitten ja minä en sitä milloinkaan unohda." Hän asui Chapel Hiilissä, Pohjois- Carolinassa yhdeksän vuotta sitten, k i tuen ja kirjoittaen historiallisia näytelmiä paikallisen yliopiston ja erään hyvän tekeväisyysjärjestön järjestämänä. Hän oli aikaisemmin eronnut iniehes-tään ja hänen täytyi taistella kovasti, voidakseen maksaa vuokransa ja ylläpitää kaksi lastaan, 12- ja 14 vuoden ikäiset tyttäret. Päivisin hän työskenteli näytelmiensä kimpussa ja iltaisin, kun lapset jo o l i vat nukkumassa, hän kirjoitti kirjaansa, mikä teki hänet yhdellä iskulla kuuluisaksi. Lopulta hän sai teoksensa käsikirjoituksen valmiiksi ja sen hyväksyi painettavaksi Harper & Brothers-kustan-nusliike. Eräs kirjaklubi valitsi teoksen heti sen ilmestyttyä mainostetta-vakseen. ; Juuri ennen kuin teos julkaistiin, ajatteli mrs. Smith matkustaa Xew Yorkiin, ollakseen siellä esikoisensa i l mestymispäivänä. Mutta hänellä ei o i - nelle hopeakniunun — siinähän o l i k u - puheenparsi Nummen Hakuidan tyttö- meni erääseen naikalliseen ninkaankuva! jenkinkereiUemenoa. LauriSunonsuu- roJla. Han mem erääseen paikallisecB rook ynissd pankkiin ja kertoi pankinjohtajalle huolensa, pyytäen 1,000 dollarin lainaa teoksestaan saamaansa palkkiota vastaan. "Kuinka paljon te ajattelette saavanne teoksestanne?" kysyi pankinjohtaja epäilevästi. Mrs. Smith sanoi uskovansa, että häa saa ainakin 5,000 dollaria. "Minä olen pahoillani, mutta me emme voi lainata rahaa niin epävarmaa t a kuuta vastaan", sanoi 'pankinjohtaja* "Jos kirja olisi painettu, niin asia olisi kokonaan toinen . . ." Mrs. Smith meni pettyneenä kotiin, valmistui matkalle ja osti bussilipua New Yorkiin. Kun hän saapui kaupunkiin, tuli eteen asuntokysymys. Hän pohti, mennäkö johonkin halpaaa hotelliin, missäi! voisi vähän säästää» vai ottaisiko huoneen hienosta hotellista, jota hän mahdollisesti katubi jälkeenpäin. Hän valitsi jälkimmäisen, kävi sitten kuinka kävi. 1 N i i n hän sitten vietti teoksensa i l mestymispäivän edellisen yön 18 dolla* ria vuorokausi maksavassa hotellihuoneessa. 'Mennessään nukkumaan, hän ajatteli: «Mina olen h u l l u l " ( Seuraavana aamuna kello 9.30 se tapahtui. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli saada sanomalehti käsiinsä. Minkälaiset olisivat hänen teoksensa arvostelut, vai. olisivatko arvostelijat edes nähneet vaivaa arvostella sitä o l lenkaan? Pohtiessaan tätä vuoteella, hän nousi äkkiä, ryhtyi pukeutumaan j a päätti mennä johonkin halpaan auto-maattött syööiäa^ lehden. Juuri tässä kohdassa Betty Smithtti . ' ?? m i Lanantalni iStira 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-14-03
