1939-12-09-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
in9 LAUAXTAIXA, JOLXUKUUX 9 PÄIVÄXÄ Sivu f
Kirj. ILMO WALKAMA
"M AID of Launceston", pieni
kuunari, kohosi suuren aallon
tuoman \^imassan alta ja, aivan
kuin uhmaten seuraavaa aaltoa,
vapisi keulasta ahteriin saakka jä
kailtsluessaan heitti jokaisen vesipisaran
takaisin kevätmyrskyn ärsyt-
, tämiiän Tasmanian mereen. Reivatut
"seilit pitivät laivaa kurissa, joka
oli '!by the wind", tahi, kuten me
suDmalaiset sanonime, **piliviriissä".
Kahdeksantoista päivää Sydneystä
seilattuamme olimme lähellä. North
Capeia, Uuden Seelannin pohjoisinta
kärkeä, josta vähän yli sata mailia
etelään .oli matkamme päämäärä,
pieni fcangarein satama. Meillä oli.
vielä edessä North Capein kiertämir
nen, sillä Wangarei oli saaren Itärannikolla
ja me, ainakin kapteenin
laskujen mukaan, olimme länsirannikolla,
mutta hyvin pohjoisessa, kaisin. Puolisen jälkeen sivuutimme
Norjalainen kapteenimme, vanha North Capen ja aloimme seilata ete-
"5a;u-ien seilari", pyyhkäisi suolaisen lää kohti. Myöhään yöllä tulivat
meriveden silmistänsä ja kaivoi öl- VVangarein valot näk)rviin ja, aa-jytakkinsa
alta kappaleen kovaa ca- muun asti kryyssäiltyämme, seila-naclalaista
"plug" tupakkaa, josta simme sisälle ja töijäsimme laituriin,
hän haukkasi hyvän kappaleen. Het- Pari tuntia myöhemmin, tuli lai-kisf^
n sitä pureskeltuansa työnsi- sen turille vanhalta näyttävä, tumma
joka oli vedetty olkapään yli ja VSLS-tapuoleiseri
kainalon alitse lenlville
ja jonka toinen pää oli köytetty puu-pin
reilinkiin kiinni. Sitten nosti hän
kiikarin uudelleeen silmilleen ja yritti^
matalalla roikkuvan usvapilven' läpi
löytää maata, jonka läheisyyden tietäen,
oli pitänyt laivaa piliviraiissä
melkein koko yön. Nyt, aamun harmaina
valjetessa, rohkeni taas seilata
lähemmäksi maata.
-Meitä oli kaksi miestä ruorissa,
Taki Tonga ja mmä. : Odottelimme
^^eightbells", kello k^deksaa, että
pääsisimme pois ruorista, jossa olimme
olleet köytettjanä kapteenin tavalla
yhtäniittaa edellisestä "eight
bells", kello neljästä aamulla, saakka.
Muutama minuutti ennen kahdeksaa
näkjd maata keulassa ja kapteeni
muutti kurssin pohjoiseen ta-oikeaan
poskeensa ja tottuneilla sil-nnllänsä
katsoi seuraavaa aaltoa, joka
kumminkin vain nosti laivan har-ja.
lensa, jättäen kannen kuivaksi.
Vielä kerran hän tunnusti köyttä,
päänsä ylitse, mutta hän oli oppinut
uimaan — hänet oli siihen taivuttanut
osaksi tyttö houkutuksillaan,
osaksi pelko, että toinen ivaisi häntä.
•: , . , ,^ . ./
Illan tullen häntä alkoi peloittaa,
mutta nyt ei hänen pelkonsa enää ollut
niin masentava kuin muutamia
viikkoja aikaisemmin. Itse sitä huomaamattaan
Waldo oli muuttunut
hieman vähemmän araksi, vaikka hän
ei suinkaan vielä ollut leijonamaijien.
Sen yön hän nukkui puun haarautumassa.
Hän valitsi pienen puun,
joka tosin ei ollut niin mukava, mutta
tarjoäi paremman turvan Nagoo-laa
vastaan kuin isompi olisi suonut.
Senkin hän oli oppinut Nadaralta.
JOS hän olisi pysäht3m3^ miettimään,
olisi hän oivaltanut saaneensa
kaikki tietämisen arvoiset tietonsa
vnliiltä pikku tytöltä, jota hän sää-litellen
katseli tietojensa korkealta
jalustalta. iVIutta Waldo ei ollut vie-maori
nainen ja laivan viereen tultuansa
huusi hän "Taki Tonga, Taki
Tonga". Kun Taki Tonga meni lähelle,
Kysyi nainen: ''Xo news Taki
Tonga Rauma?" Kun Taki Tongal-la
ei ollut uutisia Taki Tonga Raumasta
, meni nainen kapteenin puheille,
mutta vastaus oli sama: "No
News". ' • •, .
Jälkeenpäin sain tietää, että tämä
vähän haperolta näyttävä nainen oli
Taki Tongah äiti, Kawahai, ja kysymyksessä
oleva Taki Tonga Rauma
oli Taki Tongan isä. Olin huomannut
jo ennen, että Taki Tonga oli
vaaleampi paljon kuin maorit tavallisesti
ja hänellä oli siniset silmät.
Vaikka olin pestannut "Maid of
Launcestoniin" Sydneyssä jo noin
kuukausi aikaisemmin, en ollut tutustunut
paljonkaan Taki Tongaan ja
tiesin hänestä vieläkin vähemmän,
sillä hän oli kokolailla itseensä sulkeutunut
ja luoksepääsemätön. Kielessä
olisimme kyllä pärjänneet, sillä
Taki Tonga puhui koko hyvin en-gelskaa,
oikeastaan paremmin kuin
minä.
Heti laivaan mentyäni, kun Taki
Tonga sai tietää minun olevan suomalaisen,
huomasin hänen olevan
la oppinut kyUiksi tajuten, kuin-^
emme olleet ennen toisiamme nahka
mitättömän vähän hän tiesi.
/Vamulla h ^ jatkoi pakoaan, noukr
kienaamiaisekseen,hedelmiä puista
ja pensaista rientäes^ön niiden ohitse.
Tässäkin suhteessa hän oli kiitollisuudenvelassa
Nadaralle, sillä i l man
hänen ohjaustaan hänen olisi ollut
pakko rajoittua parim hedelmälajiin,
kun hän nyt sensijaan sai pd-
Ivääraätta valita moneikkusia hedel-niiä,
jiuiria, marjoja ja
Jokiy^ jota häii oli noudattanut, oli
nyt muuttunut k€q)eaksi, kohisevaksi
vuoristopuroksi. Se ^öksyi pieniltä
jyrkänteiltä rajuina, kauniina putouksina
ja kuohuvina koskina ja vei
Waldoä yhä kauemmaksi epätasaiselle
yiänkoseudu^^^
Siipe^nainen^ <^ ja
^^em ^vaalalIista^
laiinka j y i Ö s t ä : ^ ^^
tui-^Auim^aiyista vieruistai; joita ha»
miQitaijafeyiikto olisi
PeU» heqptfti^^
neet. Jälkeenpäm sain tietää syyn,
miksi Taki Tonga vihasi kaikkia
suomalaisia, lukuunottamatta isään-sä,
Taki Ton^ Raumaa. Osan siitä
jutusta sain kuulla kapteenilta, joka
oli tuntenut Taki Tonga Rauman
monta vuotta ja osan eräältä VVangarein
irlantilaiselta.
Parikymmentä vuotta aikaisemmin,
kevätmyrskyjen aikana, oli
Wangardn satamaan saapunut eräs
sinaölainen kuunari, kuin "Maid of
Launceston". Kuunarin miehistössä
oli ollut nuori vaalea suomalainen,
jonka nimeä ei monikaan tiennyt, sillä
kaikki tunsivat hänet nimellä
"Rauma". - Luultavasti, kun merimiehiä
usein kutsutaan kotikaupunkinsa
Elimellä, oli hän kotoisin Raumalta.
^J^^aunaaolfO^
&uioivat Jiäiöi ^olÄ kcÄfllaa. hy-,:
. Kii«»tnnu»liikkfemme kuvajäljennos.
MINNIE JOHNSSON, ~
kaikenaikainen lehtempie ystävä ja avustaja; m.m. hänen pienistä
kynätuotteistaan ovat lukijamme saaneet tisein nauttia.
na ollen oli tuntenut vaellushalun
nuorena ja lähtenyt merille. Nuorena
jo oli joutunut kaukaisille vesille
ja oli saaristokuunareissa seilannut
ympäri etelämeren saaria, kunnes
lopulta saapui tänne Wangarei-hin,
jossa näki nuoren tumman Ka-wahain.
Siihen aikaan jo olivat maorit saaneet
kokea monta vääryyttä valkoisten
taholta, mutta merimiesten he
tiesivät olevan kaikkein pahimpia.
Merimiehet olivat pahempia kuin
miekkakalat, jotka tulivat luoja tiesi
mistä ja menivät pois samalla tavalla,
sillä merimiehet eivät tulleet takai-sin^
niitten luokse, jotka heitä odottivat
palaavaksi.
Miekkakaloille olivat maorit antaneet
nimen Taki Tonga, pohjoistuuli,
sillä kalat tulivat keväällä, kii-ten
koko kesän kestävä pohjoistuuli
jä hävisivät tuulen mukana syksyllä,
tullakseen takaisin seuraavaana keväänä,
yhtä varmasti, kuin pohjoistuulikin.
Kun Kawahai rakastui vaaleaan
merimieheen, ei hän uskonut vanhojen
varoituksia, vaan sanoi tämän
hänen merimiehensä olevan toisenlaisen,
paremman kuin ne toiset. Kun
Rauma jätti laivansa, ollakseen aina
Kawahain luona, oli Kawahai iloinen
ja varma Rauman rakkaudesta.
Kawahai antoi Raumalle uiiden
nimen: Taki Tonga, sillä bllhah lian
tullut pohjoisesta, pitkän matkan takaa,
pohjoistuulen mukania. Vaikka
hän joskus menisikin {K)is, tulee bän
varmasti takafsini kehillä, |}ohjois-.
tuulen mukana, siUa.baa pn 'pari^n^i
kuiiijjtoiscttiiierimiphei^:^^
.-•1 .r.^
eräs suomalainen merimies nimeltä
Taki Tonga Rauma.
Taki Tonga Rauma kertoi Kawa«
häille Suomesta, kaukaisesta kotimaastansa.
Maasta, jossa oli talvi'
silloin kun VVangereissa oli kesä,
maasta, johonka seilaaminen ottaa
monen monta kuukautta, monen meren
yli kulkien. Monesta muusta
ihmeellisestä maasta ja paikasta hän
kertoi Käwahaille. Kawahai kuunteli'
aina tarickaavaisena ja ihmeissänsä.
Eräänä päivänä hän sanoi
Taki Tonga Rauman olevan aivan
niinkuin Tjiki-Tonga —• pohjoistuuli
— joka tulee monen maan ja meren
yli Wangareihin ja Wangareista menee
taas-johonkin muuhun maahan,
Taki Tonga Rauma nauroi h|nen
petollensa ja lupasi jäädä Wanga-reihin
ainaiseksi, vaikka hänen ni'
mensa nyt onkin Taki Tonga. Ka-vrahai
luotti lupaukseen...
KawahaT oli iloinen, kun hän näki
Taki Tonga Rauhan olevan tyytyväisen
ja onnellisen. Ainoastaan sil- '
loin, kun Taki Tonga Rauma tapasi
toisia merimiehiä ja heidän kans*
sansa puheli, oli Kawahai levoton,
sillä toisinaan merimiehet puhuivat
outoja kidiä, joita Kawahai ei ymmärtänyt.
Silloin Kawahain tum«
miin silmiin tuli kostea kiilto, ja hän
vei Taki Tonga Rauman pois merimiesten
luota.
Vähitellen huomasi Kawahai Taki
Tonga Rauman muuttuvan. Hän ei
aina enää. ollut niin iloinen ja huole*
ton.; Hän tuli rauhattomaksi ja hur<-
^paiseksikin joskus., Aina silloin,
kun: joku kuunari tuli Wangareihin,
tufi/fakiTongar Rauhalauhattomak-^'
si,.j^ |(ui)i>iiiuiari«ei]a5i.ulos^ saattoi,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 9, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-12-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391209 |
Description
| Title | 1939-12-09-07 |
| OCR text | in9 LAUAXTAIXA, JOLXUKUUX 9 PÄIVÄXÄ Sivu f Kirj. ILMO WALKAMA "M AID of Launceston", pieni kuunari, kohosi suuren aallon tuoman \^imassan alta ja, aivan kuin uhmaten seuraavaa aaltoa, vapisi keulasta ahteriin saakka jä kailtsluessaan heitti jokaisen vesipisaran takaisin kevätmyrskyn ärsyt- , tämiiän Tasmanian mereen. Reivatut "seilit pitivät laivaa kurissa, joka oli '!by the wind", tahi, kuten me suDmalaiset sanonime, **piliviriissä". Kahdeksantoista päivää Sydneystä seilattuamme olimme lähellä. North Capeia, Uuden Seelannin pohjoisinta kärkeä, josta vähän yli sata mailia etelään .oli matkamme päämäärä, pieni fcangarein satama. Meillä oli. vielä edessä North Capein kiertämir nen, sillä Wangarei oli saaren Itärannikolla ja me, ainakin kapteenin laskujen mukaan, olimme länsirannikolla, mutta hyvin pohjoisessa, kaisin. Puolisen jälkeen sivuutimme Norjalainen kapteenimme, vanha North Capen ja aloimme seilata ete- "5a;u-ien seilari", pyyhkäisi suolaisen lää kohti. Myöhään yöllä tulivat meriveden silmistänsä ja kaivoi öl- VVangarein valot näk)rviin ja, aa-jytakkinsa alta kappaleen kovaa ca- muun asti kryyssäiltyämme, seila-naclalaista "plug" tupakkaa, josta simme sisälle ja töijäsimme laituriin, hän haukkasi hyvän kappaleen. Het- Pari tuntia myöhemmin, tuli lai-kisf^ n sitä pureskeltuansa työnsi- sen turille vanhalta näyttävä, tumma joka oli vedetty olkapään yli ja VSLS-tapuoleiseri kainalon alitse lenlville ja jonka toinen pää oli köytetty puu-pin reilinkiin kiinni. Sitten nosti hän kiikarin uudelleeen silmilleen ja yritti^ matalalla roikkuvan usvapilven' läpi löytää maata, jonka läheisyyden tietäen, oli pitänyt laivaa piliviraiissä melkein koko yön. Nyt, aamun harmaina valjetessa, rohkeni taas seilata lähemmäksi maata. -Meitä oli kaksi miestä ruorissa, Taki Tonga ja mmä. : Odottelimme ^^eightbells", kello k^deksaa, että pääsisimme pois ruorista, jossa olimme olleet köytettjanä kapteenin tavalla yhtäniittaa edellisestä "eight bells", kello neljästä aamulla, saakka. Muutama minuutti ennen kahdeksaa näkjd maata keulassa ja kapteeni muutti kurssin pohjoiseen ta-oikeaan poskeensa ja tottuneilla sil-nnllänsä katsoi seuraavaa aaltoa, joka kumminkin vain nosti laivan har-ja. lensa, jättäen kannen kuivaksi. Vielä kerran hän tunnusti köyttä, päänsä ylitse, mutta hän oli oppinut uimaan — hänet oli siihen taivuttanut osaksi tyttö houkutuksillaan, osaksi pelko, että toinen ivaisi häntä. •: , . , ,^ . ./ Illan tullen häntä alkoi peloittaa, mutta nyt ei hänen pelkonsa enää ollut niin masentava kuin muutamia viikkoja aikaisemmin. Itse sitä huomaamattaan Waldo oli muuttunut hieman vähemmän araksi, vaikka hän ei suinkaan vielä ollut leijonamaijien. Sen yön hän nukkui puun haarautumassa. Hän valitsi pienen puun, joka tosin ei ollut niin mukava, mutta tarjoäi paremman turvan Nagoo-laa vastaan kuin isompi olisi suonut. Senkin hän oli oppinut Nadaralta. JOS hän olisi pysäht3m3^ miettimään, olisi hän oivaltanut saaneensa kaikki tietämisen arvoiset tietonsa vnliiltä pikku tytöltä, jota hän sää-litellen katseli tietojensa korkealta jalustalta. iVIutta Waldo ei ollut vie-maori nainen ja laivan viereen tultuansa huusi hän "Taki Tonga, Taki Tonga". Kun Taki Tonga meni lähelle, Kysyi nainen: ''Xo news Taki Tonga Rauma?" Kun Taki Tongal-la ei ollut uutisia Taki Tonga Raumasta , meni nainen kapteenin puheille, mutta vastaus oli sama: "No News". ' • •, . Jälkeenpäin sain tietää, että tämä vähän haperolta näyttävä nainen oli Taki Tongah äiti, Kawahai, ja kysymyksessä oleva Taki Tonga Rauma oli Taki Tongan isä. Olin huomannut jo ennen, että Taki Tonga oli vaaleampi paljon kuin maorit tavallisesti ja hänellä oli siniset silmät. Vaikka olin pestannut "Maid of Launcestoniin" Sydneyssä jo noin kuukausi aikaisemmin, en ollut tutustunut paljonkaan Taki Tongaan ja tiesin hänestä vieläkin vähemmän, sillä hän oli kokolailla itseensä sulkeutunut ja luoksepääsemätön. Kielessä olisimme kyllä pärjänneet, sillä Taki Tonga puhui koko hyvin en-gelskaa, oikeastaan paremmin kuin minä. Heti laivaan mentyäni, kun Taki Tonga sai tietää minun olevan suomalaisen, huomasin hänen olevan la oppinut kyUiksi tajuten, kuin-^ emme olleet ennen toisiamme nahka mitättömän vähän hän tiesi. /Vamulla h ^ jatkoi pakoaan, noukr kienaamiaisekseen,hedelmiä puista ja pensaista rientäes^ön niiden ohitse. Tässäkin suhteessa hän oli kiitollisuudenvelassa Nadaralle, sillä i l man hänen ohjaustaan hänen olisi ollut pakko rajoittua parim hedelmälajiin, kun hän nyt sensijaan sai pd- Ivääraätta valita moneikkusia hedel-niiä, jiuiria, marjoja ja Jokiy^ jota häii oli noudattanut, oli nyt muuttunut k€q)eaksi, kohisevaksi vuoristopuroksi. Se ^öksyi pieniltä jyrkänteiltä rajuina, kauniina putouksina ja kuohuvina koskina ja vei Waldoä yhä kauemmaksi epätasaiselle yiänkoseudu^^^ Siipe^nainen^ <^ ja ^^em ^vaalalIista^ laiinka j y i Ö s t ä : ^ ^^ tui-^Auim^aiyista vieruistai; joita ha» miQitaijafeyiikto olisi PeU» heqptfti^^ neet. Jälkeenpäm sain tietää syyn, miksi Taki Tonga vihasi kaikkia suomalaisia, lukuunottamatta isään-sä, Taki Ton^ Raumaa. Osan siitä jutusta sain kuulla kapteenilta, joka oli tuntenut Taki Tonga Rauman monta vuotta ja osan eräältä VVangarein irlantilaiselta. Parikymmentä vuotta aikaisemmin, kevätmyrskyjen aikana, oli Wangardn satamaan saapunut eräs sinaölainen kuunari, kuin "Maid of Launceston". Kuunarin miehistössä oli ollut nuori vaalea suomalainen, jonka nimeä ei monikaan tiennyt, sillä kaikki tunsivat hänet nimellä "Rauma". - Luultavasti, kun merimiehiä usein kutsutaan kotikaupunkinsa Elimellä, oli hän kotoisin Raumalta. ^J^^aunaaolfO^ &uioivat Jiäiöi ^olÄ kcÄfllaa. hy-,: . Kii«»tnnu»liikkfemme kuvajäljennos. MINNIE JOHNSSON, ~ kaikenaikainen lehtempie ystävä ja avustaja; m.m. hänen pienistä kynätuotteistaan ovat lukijamme saaneet tisein nauttia. na ollen oli tuntenut vaellushalun nuorena ja lähtenyt merille. Nuorena jo oli joutunut kaukaisille vesille ja oli saaristokuunareissa seilannut ympäri etelämeren saaria, kunnes lopulta saapui tänne Wangarei-hin, jossa näki nuoren tumman Ka-wahain. Siihen aikaan jo olivat maorit saaneet kokea monta vääryyttä valkoisten taholta, mutta merimiesten he tiesivät olevan kaikkein pahimpia. Merimiehet olivat pahempia kuin miekkakalat, jotka tulivat luoja tiesi mistä ja menivät pois samalla tavalla, sillä merimiehet eivät tulleet takai-sin^ niitten luokse, jotka heitä odottivat palaavaksi. Miekkakaloille olivat maorit antaneet nimen Taki Tonga, pohjoistuuli, sillä kalat tulivat keväällä, kii-ten koko kesän kestävä pohjoistuuli jä hävisivät tuulen mukana syksyllä, tullakseen takaisin seuraavaana keväänä, yhtä varmasti, kuin pohjoistuulikin. Kun Kawahai rakastui vaaleaan merimieheen, ei hän uskonut vanhojen varoituksia, vaan sanoi tämän hänen merimiehensä olevan toisenlaisen, paremman kuin ne toiset. Kun Rauma jätti laivansa, ollakseen aina Kawahain luona, oli Kawahai iloinen ja varma Rauman rakkaudesta. Kawahai antoi Raumalle uiiden nimen: Taki Tonga, sillä bllhah lian tullut pohjoisesta, pitkän matkan takaa, pohjoistuulen mukania. Vaikka hän joskus menisikin {K)is, tulee bän varmasti takafsini kehillä, |}ohjois-. tuulen mukana, siUa.baa pn 'pari^n^i kuiiijjtoiscttiiierimiphei^:^^ .-•1 .r.^ eräs suomalainen merimies nimeltä Taki Tonga Rauma. Taki Tonga Rauma kertoi Kawa« häille Suomesta, kaukaisesta kotimaastansa. Maasta, jossa oli talvi' silloin kun VVangereissa oli kesä, maasta, johonka seilaaminen ottaa monen monta kuukautta, monen meren yli kulkien. Monesta muusta ihmeellisestä maasta ja paikasta hän kertoi Käwahaille. Kawahai kuunteli' aina tarickaavaisena ja ihmeissänsä. Eräänä päivänä hän sanoi Taki Tonga Rauman olevan aivan niinkuin Tjiki-Tonga —• pohjoistuuli — joka tulee monen maan ja meren yli Wangareihin ja Wangareista menee taas-johonkin muuhun maahan, Taki Tonga Rauma nauroi h|nen petollensa ja lupasi jäädä Wanga-reihin ainaiseksi, vaikka hänen ni' mensa nyt onkin Taki Tonga. Ka-vrahai luotti lupaukseen... KawahaT oli iloinen, kun hän näki Taki Tonga Rauhan olevan tyytyväisen ja onnellisen. Ainoastaan sil- ' loin, kun Taki Tonga Rauma tapasi toisia merimiehiä ja heidän kans* sansa puheli, oli Kawahai levoton, sillä toisinaan merimiehet puhuivat outoja kidiä, joita Kawahai ei ymmärtänyt. Silloin Kawahain tum« miin silmiin tuli kostea kiilto, ja hän vei Taki Tonga Rauman pois merimiesten luota. Vähitellen huomasi Kawahai Taki Tonga Rauman muuttuvan. Hän ei aina enää. ollut niin iloinen ja huole* ton.; Hän tuli rauhattomaksi ja hur<- ^paiseksikin joskus., Aina silloin, kun: joku kuunari tuli Wangareihin, tufi/fakiTongar Rauhalauhattomak-^' si,.j^ |(ui)i>iiiuiari«ei]a5i.ulos^ saattoi, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-12-09-07
