Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1948

              mt, että entisaikana oli kaikki
nyttä, mutta unohtavat useimmij
aepneisyycfellä olivat omat vii
1 ei ikävöi kivikautta 2O-^30tu}u,|
;?ielä ollut maanviljelystä tai karja
iteltava ankaraa, villiä luontoa \i
aseet.
ä kaukana pohjoisen napapiiriin
insia ihmisiä, joitten on vai
nastaan hankkiakseen ravintonsa^
t tietämättöminä meidän toimiii
ne. He ovat ihmisiä, joitten
vaihtaisimme osia, yhtä x^ähänkii.
in kanssamme, sillä nämä nykyaja
yvät hyvin omissa oloissaan, jj
sen piiriin, palaa hän tavallisesti i
nsijoilleen, sillä medän ravintomn
j ovat heille kuin m\Tkkyä.
l Ä IHMISET
kotimaanaan on alue napapiirin:
nitäan muuta kuin erilaisia samn
Siellä on vain kaksi vuoder
as tundra hetkessä, yhden yön;
» syyskuussa lumi ja jää taas pat
lävistä kansoista ovat neuvostoli
i tanskalaiset yrittäneet vaikutt
:oisesti tanskalaiset ovat yrittäne
allitus on antanut eskimoitten
Utanut kuitenkin heitä lähettän
ja, kunnollisia kalastusvälineitä, i
suureksi avuksi. Amerikkalaiseni
>a) on syntynyt jonkinlaista malk
lisin myydään sielFä matkailen
madan pohjoisosassa elävät eskir
a ja useimmat heistä eivät ole kij
estä.
DLE TALOUSHU0LI.\
muistuttavat nuo kivikauden ihn
vähemmän toisiaan. Osa ompe(
lilla, tqiset jo oikeilla teräsneuloil
irkiksiaan erilaisilla fänteillä. ta\j
e kelpaisikaan. Kaikki rakentav
)Os'in ja he leikkaavat rakennu
Sveitsin, mutta aivan samalla tad
ivat tehneet ;o vuosftuhansia s\m
yläpuolella, osalla on fotogenikeitli^
Ijon, useimmat vain teetä, jota \j
Pääravinto, kala ja valaanliha sj
suiiri^ taloushuolia ei eskimonaij
2^vat lumitalot talvella ja teUan
ii ruu^n, perheelle ja koirille, jo
^ osana jokaiseen eskimotaloute
ole paljon,^ötä keittiössä (jotal
.'tapaviksessa työn touhtissa vaxi
M^i^;:.]tE^isU'oh päätyönä,
irheeili Se ei olekaan, tehty
i päällystakin ja huopatossujenj
kia jäieen oltava aina kunno
\iusia turkiksia miiokaltava.
suuUa^.
VAPAA-AIKAA
tosiaankaan ole helppoa. Raud
irää kaiken hänen työnsä ja tar
lyyden sanelee lahjomaton luoj
nkä niinollen myöskään mitään
työtä, ei saa myöskaihi syi
.ansa tiukemmin kuin muualla,
yäkseen lämpimänä ja tehtävä
mitään syödäkseen. RunaMa
voisi sitä tehdä, ellei nainen v
atteistaan, kutoisi kalaverkknja.j
isi lukemattomista r^ulA:^ a5t<rJ
e metrkitseekin v a i t i i " ta^^'''"'.
lamassa, vaikka sita joM me n|
akaan sellaisenaan o]c kah ^i
yöskään tunne niusta^ukkai uJ
imonsa tervetulleen vi.raan i>]
äneltä vaimon on vihoHnu-n
jnävtelmicn takana, joi la jaa" ,
llisesti nainen. Sillein ^
livan vieras käsite '^j.
;tykscs.sä, jossa ci tunn.^ta N^^^'
on yhteistä, kaikki jariaan
ta ilman vaimoa, ilman tur^'"
ajaa ci mies voi tulla loimeen,
»ssa olekaan nuoria miohia tai
itä on persoona inen tyyli
Kirjallisuusarvostelijat käyttävät u-
Isein sanontaa persoonallinen tyyli: sen
la sen kirjailijan tyyli on persoonallista,
P j a taas sen ei omaa persoonallisia
[pirteitä.
Mitä tällä persoonallisella tyylillä
lörkoitetaan? Mistä sen tuntee, ja mil-
[g tavoin sellaisen voi saavuttaa?
{Asiaa selittää jossakin määrin, kun
[oiutsemme, että arvostelijat tarkottta-suunnilleen
samaa puhuessaan "sa-
Isonnon tuoreudesta" ja että ns. sovin-jsella
tyylillä, josta arvostelijat myös
ein puhuvat, tarkoitetaan juuri epä-
Ipersoonallista kirjoitustapaa. Mutta
Imikä nimenomaan tekee tyylin persoo-löljiseksi?
Ensiksikin tietenkin kirjailijan; sa-kuin
minkä kirjoittajan^ tahansa,
Heli yleensä, sanarikkaus, kielen sanä-
[laiojen, esim. kertovassa kirjallisuudes-
[a murresanojen käyttäminen, . antaa •
[tyylille oman leimansa.. Samoin lausei-
1^ rakenne, pitkien tai lyhyempien
fteiseiden asianmukainen viljeleminen
ittaa olla eräänä aineosana oman tyy-saa\
T]ttamisessa. jVIutta tällöinkin
lijan tyyli voi yhä olla sovinnaista,
I sanoen siitä saattavat puuttua sel-
: ominaisuudet, jotka tekevät sen o-eksi,
persoonalliseksi.
|: Omalaatuiseksi, persoonalliseksi, tyy­li
muiJÖostuu vasta sitten, kun kirjailija
ipnx) sanottavansa täysin omintakeises-
K omalla tavallaan, välttäen kaikkia n.
Il klisheiksi muuttuneita . sanontoja,
telessä tietenkin vielä voidaan
tutunomaisiakin sanontatapoja,
liankin jos niihin saadaan jokin^ieni-l
i oma vivahdus, mutta täiderunou-a,
lyriikassa, se saattaa olla arvelut-
Esim. sellainen sanonta kuin
ratas vierii" ei kelpaa enää ru-
D, koska se on aika päiviä kulunut,
"kuun kehrä", "päivän silmä",
lion koura", ''vapauden kevät",
syksy" ovat sellaisia, joiden
ien runossa on sovinnaista, e-lista.
Runoilijan — sama kos-fkyDä
suorasanaista kirjailijaa, vaik-
^s^sa määrin — on keksittävä
tuoreet sanontat^ansa. Ellei
<Mnaa, uudelta tuntuvaai kuvaa,
ta, snioin on parasta jättää ku-
JlÄonaan pois. Joku on asian sano-
Isäen tapaan,^ettFrun6ssa on sanat
«ava toistensa yhteyteen uudella
niin että ne muodostavat uusia
* T uusia ilmaisuja.
tämä sitten on tarpeellista? Ei-
^nmon idea, runoilijan Sanottava, ole
\f>^ pitää runon pystyssä?
^ on luonnollisesti tärkeä, mutta
fuonon aihe ja sen idea ovat
kuinkakin omaperäisiä, rtmo ei ole tai-tejellisesti
hj^ä, jos sovinnaiset sana-käahteet
antavat leimansa sen tyylille.
Usein puhutaan runojen viimeistelys­tä,
ja siinä on varmastikin usein tärkeä­nä
puolena juuri tyylin omaperäisyyden
tarkistaminen. Runo syntyy usein, eh-kä
useimmiten, nopeasti ja runoilija kir­joittaa
luonnoksensa paperille alusta
loppuun ilman kovin .vksityiskohtaista
analysointia. :Mutta viimeistelyn-aihees­sa
hänen on armottomasti karistettava
pois kaikki sellainen, mikä hänestä tun­tuu
sovinnaiselta tai tarpeettomalta, ja
muokattava runo sellaiseksi, että se tyy­dyttää
hänen omia vaatimuksiaan, jotka-tietenkin
saattavat olla suuremmat tai
pienemmät.
Valaistaksemme personalHsen tyylin
ominaisuuksia otamme joitakin esimerk­kejä.
Einari Vuorelan runo ''Iltahämy''
alkaa seuraavasti:
Se on kuin äidin kylähuivi
harmaansininen,
siihen peittyy aitta polut, vajat hiljaiset;
se on kuin unennäkö koristama
tähtikukkien,
kuun silkkirukki kehraa siihen loimet,
kutehet.
Iltahämyä voidaan tietenkin kuvata
monin tavoin, mutta tässä Vuorela on
kuvannut sitä oman näkemyksensä, mu­kaisesti
ja omaa persoonallista sanon­taansa,
omia kuviaan käyttäen. JErääs-sä
toisessa runossa hän kuvaa niinikään
iltaa:
Aurinko menee maillensa^ valo siipensä
kokoo, yö synkän telttansa pystyttää.
Kuuluu yksinäisyyden orpo ääni, kylä­tiellä
soi laulu — alakuloisuus.
Kedoilla murhe kukkii, pelloilla tuuli
ajelee peikkoa — pimeää.
Tässä runoilija on aluksi käyttänyt
sovinnaista sanontaa — "Aurinko menee
maillensa" —, mutta sitten hän jatkaa
täysin omaperäisesti. Jos lukija syven­tyy
hänen kuvaukseensa, sen omaf)eräi-siin
kuviin, hän saa samalla aavistuk­sen
siltä, mitä runon kauneudella tar­koitetaan.
Viljo Kajava kuvaa iltaa esim. näin:
Väsynyt ilta . . . väsyneet kädet.
Pehmeään sinthämyyn
häviävät pyöreät kukkakummut,
valkoinen kuunreuna
nousee yön hengessä suo Juvien kukkien^
ylle.
Eikö totta: Kajavan sanonta ei miten­kään
muistuta Vuorelan tyyliä. Molem­mat
ovat kuvanneet iltaa täysin omape­räisesti,
omia "kuvia käyttäen. On syy-
Tämä, kuvanveistäjä Jack Bilbon veistos, joka painaa 132,000
paunaa ja jonka hän on lahjoittanut Englannin kansalle, kuvaa ihmi­sen
raakuutta ihmistä kohtaan.
ff Poltettu kirjailija"
kuollut Sveitsissä
Emil Ludwig, tunnettu elämäkertojen
kirjoittaja, kuoli .Asconassa, Sveitsis.sä,
syysk. 17 pnä. Hän kuului natsien
''kiellettyihin" ja kaikki hänen teoksen»
sa saivat heiltä kunnian tulla poltetuksi
^Iynchenin suurissa "kirjailijain poltta-jaisissa."
Hänen kuuluisimmat teoksensa ovat
Lincolnin, Goethen, Bismarckin, Kris­tuksen
ja Keisari Wilhelm Toisen elä­mäkerrat.
Kaksi viimemainittua sai
varsin ankaran vastaanoton; edellinen
yliuskonnollisten piirien, jälkimmäinen
Saksan junkkerien lehtien taholta.
Ludwig oli väsymätön työntekijä.
tä huomata myös, miteh Kajava ilmen­tää
kuunkin täysin omalla tavallaan,
mutta erinomaisen havainnollisesti. Ja
hän kuvaa kuuta sangen omaperäisesti
myös eräässä toisessa runossaan sa­noen:
"kuunterä lepäsi taivaalla kuin
härmäinen lehti."
Nämäkin esimerkit antanevat pienen
aavistuksen siitä, mitä persoonallisella
tyylillä tarkoitetaan, ja toivottavasti
myös viittauksen — vaikka varsin rajoi­tetun
— siihen, mitä on runollinen kau­neus.
^ •atiP*'
o^aa naisia eikä edes yksinäistä leskiä. Jos~ nainen ka-
^ tiehensä, ja on vielä^uori, hakeutuu hän pian toiselle
t!' ^^}^ ^''^y^yy uusi mies. On turhaa luulla, että kylmä
erikoisesti hidastaisi nuorten kehitystä.
, ^ I H T A N . M M I S l l N MENO
it^'^'^"'" "'^ käsitämme, ei ole siimanlaisla cskimoit-j
^''"udessa. Vanhemmat päiittävät naimiskaiipoista ia
•'^^ f'n tullut, muuttaa morsian hänelle valitun miehen
£;^_}htei5e];ini:i alkaa ilman pr.pillista siunausta. Papncia
I ^•''1 fi fskinif)ilj.i ole, koska heillä ei ole mitään u^^konto i -
. Jeillä ci myöskään ole kirjakieltä, cikii rahayksikkrM.
'rouva eskimo tekee ostoksia'ja varmasti yhtä nv'«-
it?J'" "•'^'•'iväki. Hän ci kuitenkaan voi p o i k r -
'^rix\ kulman taa, vaan on hänen matkustettava, v--
litoi mutta useimmiten on matk.i i r l i -
^'aihtokauppaa käydään sitten valko-
^ "n nahoilla, joita eskimot pyydystävät vain kaui^
^"^rten. \arsinai.scsla ostamisesta huolehtii luonr.nUi-sesti
mies. Hänen itsetuntonsa kärsisi kovasti, jos hän ei sitä
tekisi, mutta vaimo seisoo kauppoja tehtäessä miehensä takana
ja kuiskaten neuvoo, mitä kulloinkin on ostettava. Eskimo-naiselle
onkin luonteenomainen hiljainen ja vaatimaton, mutta
loppujen Ioi)uksi määräävä olemus. Mies ostaa, mutta tuskin
koskaan mitään sellaista, mihin ci olisi saanut ensin vaimonsa
h\v;iksvmistä. Knska eskimo ci voi poiketa kahvilaan tai
kiuhille, on hiinen taivuttava .säännölliseen kotielämään, ja
hän t*-kc.' sen tavallisesti mielellään. Eskimonainen ci ole kau­l
i i - ainakaan fu-idiin silmissiimme. eikä hän tunne minkäiio-l
. i i ^ i a kaiHii^tuskcinoia. Krikoisen puhdas hän ci myöskään
f;!.'. t;ni;t;'. sitii r i H ) v i ihmetellii ilmastos-a. jossa jokainen Jun-.
m tvcdcn pisarakin on sulatettava lumesta.
I" k i m o i t t P i i <'l;iniä on kovaa ja raskasta, ainaista taistelua
l i i M u J o i ia vaikcuk^a vastaan. Aikamme kivikauden ihmispl
r k i v . l t k u i i n i k i n (yyiyv.ii^inä asuinsijoillaan ja ihmettelemme
o:iko mci<i.in cl.-imiimmc lopDuien lopuksi kac|ehditlavampaa
käikkin." mukavuuksineen, mutta .«samalla niin monine risti­riitoineen?
Hän ^attoi kirjoittaa kolmeakin teosta
samaan aikaan. Ennen kuolemaansa sai
hän viimeistellyksi muistelmansa.
Aikaisempina kirjailijavuosinaan hän
kirjoitti myös kaunokirjallisuutta.
Muuan Bismarckin elämästä tehty näy­telmä
sai erittäin ankaran vastaanoton
kritiikistä Berliinissä, että sitä esitettiin
— 1000 kertaa!
Paitsi ylempänä mainittuja elämäker­rallisia
teoksia, kirjoitti hän myös erin­omaisia
analyyttisiä teoksia Napoleonis­ta,
Hindenburgista, Masarykistä, F. D.
Rooseveftista, Bolivarista,' Stalinista ja
Sigmund Freudista.
Hänen kaunokirjallisista kertomuk­sistaan
mainittakoon "Nerous ja luon­ne",
"Diana", "Taide ja tarkoitus" ja
"Othello". Hän kirjoitti myös auto-biograafisia
teoksia, joista aikoinaan he­rätti
huomiota hämmästyttävän tarkka
tutkimus hänen keskustelustaan Benito
Mussolinin kanssa. Niihin kuuluvat
myös monet kirjat Saksasta JA saksalai­sista
viime sodan aikana. Viimeisinä ai­koina
valmisteli hän teoksia Humboldt-veljeksistä
sekä Kuningas Davidista.
Emil Ludwig oli syntynyt Breslaussa,
Saksassa, mutta tuli Sveitsin alamaisek-si
jo 32 vuotiaana. Hän oli synnyltään
juutalainen ja otti aktiivisesti osaa tais­teluun
kansansa puolesta.
Natsien tultua valtaan Saksassa
muutti hän vakinaisesti asumaan Asco-naan,
Lago Maggioren rannalla. Italian
puoleisessa Sveitsissä.
VAPA AM ATK USTA J.\T
Muuan eläintieteilijä, joka oli tutki­nut
lintujen elämää Etclä-A'mcrika:>sa,
kertoo, että kolibrit usein matkustavat
*\äniksenä" villihanhien selässä näden
matkatessa etelä.än päin. Pienet kolib­rit
.'isotfuvat hanhien [)ehmcidcn untu­vien
srkaan ja suorittavat matkan varsin
ylellisesti. Kun sitten .saavutaan läm­pimien
.St'*Mtnjcn aarniometsiin. hypi)aä-vät
kolibrit i^on linnun selästii pois.
\'äitctäiin että mclsäsliijiit, jotka ovat '
ampuneet villihanhia, ovat usein näh­neet
kolibrien pelastautuvan lentämällä
kiireesti tiehensä alasammutun linnun
luola.
1
iti
LAUAXTAIXA, LOKAKUI^'N 21 VtsX\'kA'k, 1948 SIVIT 3