Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1948

              (KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOJLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street "West, Sudbury, Ontario.
Reglsteted at the Post Office Department, Ottawa, as second
clasa matter. '
liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloUta.
THAUSmmAT: ypDYSVAJLTOIHIN:
1 vuosikerta .....$3.00 1 vuosikerta ...$3.75
6 kuukautta 1.75 ' 6 kuukautta 2.25
3 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.00
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $4.50 6 kuukautta $2.50
ILMÖltUSHDlNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin Kiitosilmoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 Ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 Jä kiitos $2.00. Barjeehvalhtoilmoitukset $1.50. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
AsiamiehiUe myönnetään 15 prosentin palkkio,
kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoittikset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus PubliJsthing Company Limited.
£:u8tiahtaja Ja^palnaja: Vapaus ^Publishing Company Limited.
10Url02 Elm Street West, Sudbury» Ontario.
Tt>ii|[>lttaja: A. Päiviöu
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69
LIEKKI SUDBUBY, ONT.
Nykyään on lehdessämme ollut Useampia runoutta ja kir­jallisuutta
koskevia kirjoituksia. Niiftpä tässäkin numerossa
seuraavalla sivulla — "Mitä on persoonallinen tyyli". Li­säämme
niihin selvennyksen tarkoituksessa jotakin omakoh-taistOy
koska siihen sattui aivan tuore aihe.
Hyvä Liekin-ystävä runqiHjatar "Meren Lilja^'. (Hyvin
kaunis nimimerkki, se on myönnettävä.) Sanotte hirveästi
ihailevanne runoutta ja kirjoittelevanne runoja kaikkina jou-toaikohtanne,
"koska ne ovat parhainta lääkettä suruun ja iffä-
• vään. Se on hyvin kaunista harrastusta ja toivomme että jat­katte
sitä edelleen sydämenne iloksi ja että myöskin yhä edlis-
: tytte sHnä ja'ossa taidossa. Sanotte, että teillä on niitä jo kir^
joitettuna kaksi vihkoa ja eräs ystävänne ihailee niitä kovas­ti.
Ette ole kuitenkaan vielä niitä mihinkään jidkaistavaksi
lähettänyt, mutta aiotte ryhtyä niitä julkaisemaan ja nyt jq
lähetätte yhden näytteeksi Liekille, sillä ehdolla ettei siinä
mitään muutella, vaan julkaistaan semmoisenaan.
Hyvä qn. Noudatamme ehtoanne ja julkaisemme sem­moisenaan,
ei kuitenkaan koko pitkää runoa, vaan ensimmäi­sen
värsyn siitä, esimerkiksi ja näytteeksi,
"ftUUSUNIN
1 värssy r
Ah mä rakkaut janqon ikävöin
vaan en löytä päällä maa ff
kun ruusuin, yksin itkee oi
ja huokailee kun aamun koi
nti harhaa ain elämäs tääl,
vaan. p^vexui yllä ompi onni siel.
Jm ois.ttutt kultaa niin
löytäisin ruustmin^
Syksyn laulua
Humahtelee — kohisee —
kcUalchdct, kuUalehdet lentelee.
Kas, yksi hohtavin
lc7inähtää kuin kukka kukkaan
tytön sinisitmän tukkaai^.
Hymyillen tyttö ottaa sen.
Törmän alla rannalla
käy kiivas liplatus ja lois kina.
Jopa nään —
liinat huiskaa,
syksy siellä pesee pyykkiään.
Järvi kimmeltää,
siell' on vilskettä ja elämää.
Siellä on. kilpasoutu verraton!
llCera kiiruhtavan tuulen
soutajien lauhm kuulen:
Tule leikkiin, tule!
Ylös, alas, ylös, eteenpäin
sua keinutamme näin . . .
SALA.
Barokkityyli
Tjudehistoriassa barokilla tai barok-kityylillä
tarkoitetaan sitä taidesuuntaa,
joka sai alkunsa italialaisesta, myöhäis-renssanssista
(Michelangelo) ja oli val­litsevana
noin puolitoista vuosisataa,
1600 tienoilta 18:nnen vuosisadan kes-kipaikoilje.
Se oli luonteeltaan pöyhkeä,
kerskaileva, suurta, vaikutusta ja ko-risteeHista
jutdalRsuutta tavoitteleva ja
käsittelytavaltaan maalaukselliiien. Ku-yanveistotaisteessa
barokki käytti kier­rettyjä
muotoja, paisuvaa vaatetusta ja
mitä, omituisimpia, asentoja. Katolinen
kirkko käytti sitä vastareformationin
välikappaleena, se. tulkitsi hekumallis­ta
ekstaasia hurmausta^ myrskyävää elä-mänintoa
(Bemini) ja ulkonaista voi­maa
ja loistoa (Rubens). Yhtä vähän
kuin sen edellytykset oli se itsessään
ihanteellinen, vaao päinvastoin kaut­taaltaan
materialistinen, sen klassilli-suuskin
(Ranskassa) oli tahallinen. Ba­rokki
on yleensä ylvästelevää sotilas- ja
hovitaidetta, ainoastaan Hollannissa se
pysyy tälläkin aikakaudella porvarilli­sen,
demokraattisena.
- (Lukia h^olfm!' Nämäl^j^i viim^^
värssyn perään.)**
N,iin, "Mjeren Lilja", sHnä qn, tuossa teidän runossanne
montOi kaunista, sanaa, ja myöskin tunnetta. Emme nyt kui-tenk<^
ryhdy sitä sen enempää qrvqstelemaany koska oikeas­taan
emme siihen pysty, vaan juttelemme sen jqhdosta-jota­kin.
Usein virnisteUään, että "eihän runossa tarvita mitään jär­keä",
ja siltä se kyllä joskus näyttää. • M^dän mielestämme
siinä ky'<lä pitäisi olla hiukan-sitäkin — järkeä, johdonmu­kaista,
ajatusta johdonmukaisen tunteen tulkkina. Ja vielä
enemmän: runon ensimmäinen vaatimus on se, että lukija sen
ymmärtää, vaikkapa. sitUn muut runolliset seikat sen lopulli­sen
arvon määräävät.
Emme sano, etteikö Liekissä olisi julkaistu ja vastakin
julkaistaisi sellaisia runontapaisia, harjoitelmia, jotka eivät
läheskään vastaa todellisia vaatimuksia, tftuttq jotakin rajaa,
pyrimme niiden suhteen kuitenkin aina pitämään — nimittäin
juuri sitä, että niissä on jokin ymmärrettävä, jos ci aiva$t scl--
räkään, ajatus ja myöskin älyn rajoissa oleva tunne. .Xjattc»
Icmmc näet niin itscrakkaasti, että jos me emme jotakin ru­noa
ymmärrä, niin sitä ei ymmärrä toinenkaan. Ja niinpä, jos
joku asettaa runonsa julkaiseminen ehdoksi sen, että siihen ci
saa korjaillen koskea, ja mc satumme olemaan sitä mieltä että
siihen pitäisi koskea, niin ainoa ehto on, että runo jää syrjään.
Siis, runojen kyhäilijät, ottakaa ensimmäiseksi ohjeek­senne
se, että pyritte niihin saamaan johdonmukaisen ajatuk­sen...
Siltä pohjalta sitten keflittäkää muuta taitoa.
Tuossa seuraavalla sivulla puhutaan "persoonallisesta
tyyUstä*'. Niin, onhan se, sen etsiminen ja löytäminen, ellei se
pulppua aivan luonnonvoimaisesta lähteestään, huomioonotet­tava
ja arvokas asia. Mutta se on seuraava aste, aste aakko­sien
jäikeen. — AP.
Perheenemantä pomomiehen
vastaehdokkaalla
Los .^gelesista tiedotettiin äsketfäii^,
että yhden Mund-Nixon tekeleen luon­nehtiman
ja alahuoneen.epäamerikkalai­sen
komitean jäsenen, kongressimies
Richard N^conin vaaiivotttoa pidettiin
varmana ennenkuin Union Pacific-iaij-tatleHä
toiouvan. erään konduktörin vai­mo
Mrs. Una Rice alkpi aktiivisen vaa­litaistelunsa
Nixonin paikan; voittami-seksL
Mrs. Rice nimitettiin kongressiehdok-kaaksi
Californian !2:sta piiristä Inde­pendent
Progressive-puplueen toimesta.
^'Minä en ole koskaan ollut yleisissä
viroissa"j sanot Mrs. Rice, "mutta Mr.
Nixon myöskään ei ollut ennenkuin hä­net
valittiin kaksi vuotta sitten. Jael­len
mmä voi suoritt^ tehtäviäni parem­min
valitsijapiirin puolesta kun mitä ny­kyinen
kongressimies, niin en käsittäisi
kuinka minä olisin kyennyt ratkaise­maan
perheeni talousprobleemit ja kas­vattamaan
perhettäni."
"Siihen ei tarvita mitään poliittista
kokemusta tekemään enemmän kuin
mie.s. joka on kuhittanut suurimman «-
san aikaansa ja paljon veronmaksajien
varoja amerikkalaisten tulkimi5;een, joi­den
mielipiteet eroavat hänen mielipi-teislään',
lisäsi Mrs. Rice.
SE, JOKA OPISKELEE 15 jonkin
vieraan kielen sanaa päivittäin, mikä ei
suinkaan ole ylivoimainen tehtävä, op­pii
vuodessa 5,475 sanaa. Tämä sana­varasto'riittää
voidakseen puhua vie­raalla
kielellä kaikista jokapäiväisen c-lamän
asioista.
Rouva Iskimo
oikea
/Monet ihmiset luulevat, että entisaikana oli
pompaa ja kaipaavat mennyttä, mutta unohtavat \
kokonaan, että myöskin menneisyydellä olivat om;
Varmastikaan kukaan ei ikävöi kivikautta 20-
ta vuottasitten, jolloin ei vielä oUut maanviljelystä
hoitoa ja ihmisten oli taisteltava ankaraa, villiä K
taan apunaan vain kiviset ^eet.
Tälläkin hetkellä elää kaukana pohjoisen naj
kana muutamia satoljatuhansia ihmisiä, joitten on v
ti kamppailtava luontoa vastaan hankkiakseen rai
vaatteensa, ja jotk§ elävät tietämättöminä meidän
tamme ja saavutuksistamme. He ovat ihmisiä, joii
tuskin mistään hinnasta vaihtaisimme osia, yhtä )
hekään vaihtaisivat meidän kanssamme, sillä nämj
kivikauden ihmiset viihtyvät hyvin omissa olois
joku heistä eksyy sivistyksen piiriin, palaa hän tavj
peasti takaisin omille asuinsijoilleen, sillä medän ra
vaatteemme ja asuntomme ovat heille kuin m\Tkk>
NÄMÄ IHMISET
ovat eskimolta, ja heidän kotimaanaan on alue na]
säpuöldla, jossa ei kasva mitään muuta kuin erilais
laatuja ja vaivaispensaita. Siellä on vain kaksi vu
talvi ja elokuu, jolloin paljas tundra hetkessä, yhdei
na peittyy kukkiin kunnes syyskuussa lumi ja jää i
vat yhtä nopeasti.
Sivistyksen piirissä elävistä kansoista ovat m
tolaiset, amerikkalaiset ja tanskalaiset yrittäneet
eskimoitten elämään, erikoisesti tanskalaiset ovat
sivistää heitä. Neuvostohallitus on antanut eskinn
omaa elämäänsä, mutta auttanut kuitenkin heitä lä
lentoteitse elintarvikkeita ja kunnollisia kalastusväl
kä luonnollisesti on ollut suureksi avuksi. Amerikl
pun alla (pohjois-Alaskassa) on syntynyt jonkinlai
muistotehtailua ja kesäisin myydään siellä m;
"muistoja Alaskasta". Canadan pohjoisosassa eläv
täydellisessä luonnontilassa ja useimmat heistä eivi
kaan nähneet valkoista miestä.
HEILLÄ EI OLE TALOUSHL'0LI.A
Meidän silmissämme muistuttavat nuo kivikai
set kaikki enemmän tai vähemmän toisiaan. Os
turkiksensa vielä luuneuloilla, tqiset jo oikeilla ter^
mutta kaikki ompelevat turkiksiaan erilaisilla fänte
lista lankaa ei ole, eikä se kelpaisikaan. Kaikki ;
talveksi lumitalon eli Igloos'in ja he leikkaavat r
neen lumesta kivi- tai teräsveitsin, mutta aivan sam
la kuin heidän esi-isänsä ovat tehneet ;o vuosftuhai
Osa keittää traanilampun yläpuolella, osalla on fotoj
mutta kukaan ^ keitä paljon, useimmat vain teetii
mistetaan sammaleesta. Pääravinto, kala ja vala<
dään raakana. Erikoisen suiiris^ taloushuolia ei esi
la siis.ole. Miehet ^akenta,vat lumitalot talvella ja
säilä ja hän myös hankkii ruu^n, perheelle '^oi
kuuluvat erottamattom^ijia osana jokaiseen eskimoi
Jos eskinK)naise^2u^ ole fiaijon, työtä keittiössä
kfn voi olla).on hän .^jkatapavises^ työn touhtii
sesta myöhään; huotei^tinM?!^^^ päätyoi
vaatteitten laitto kcio paheelle. Se ei olekaan,
sien ja paikaten. '^tielKtn pääUy^stakin ja huopat
•okapäiväisen kastumisenkm jälkeen oltava aina
remmejä on leikattava Ja MU&ia turkiksia miiokatta
monainen parkitsee nahat syuUa^.
. . . EIKÄ KOSKAAN VAP.AA-AIK.\.^
Ei, rouvaeskimolla ei tosiaankaan ole helppoa
luja välttämättömyys määrää kaiken hänen työnsi
raudanlujan välttämättömyyden sanelee lahjomat
joka ei salli vaipaa-aikoja eikä niinollen myöskään r
kavuuksia. Se, joka ei tee työtä, ei saa myöskaifii s
sanonta pitää täällä paikkaansa tiukemmin kuin mi
ka on-syötävä paljon pysyäkseen lämpimänä ja t(
}on työtä ennenkuin saa mitään syÖdäk.seen. Ru
lehtii mies, mutta hän ei voisi sitä tehdä, ellei n;!
inättä huolehtisi hänen vaatteistaan, kutoisi kalave
lai.<;i koukkuja ;a murehtisi lukemattomi.sta mr-
Xiinpä jokaiselle eskimolle melrkitseekin vainio t
arvokkainta omaisuutta elämässä, vaikka sitä joi:
tämme rakkaudeksi ci ainakaan sellai.scnaan olf k:
mon välillä. Mies ei myöskään tunne imi-ta-u
koska saattaa tarjota vaimonsa tervetulleen viri
Joiutta se, joka ryöstää häneltä vaimon on vifi"!l
maan asti, ;a niitten murhenäytelmien takana. j<>il.
usein näytellään, on tavallisesti nainen. Sillci" <'
mys, omaisuudesta, se on aivan vieras kiisitc eskin
hän elää yhteiskuntajärjestyksessä, jossa ci tunnr
omaisuutta vaan kaikki on yhteistä, kaikki jn
asukkaitten kesken. Mutta >fman vaijuoa. ilman
IJelijaa ja py)rdystcri l^orjaajaa ci mies voi tulla lon
si ci eskimoitten keskuudessa olekaan nuoria mic
SIVU 2 LALAXTAIXA, LOK.\KUUN 23 PÄI\'ÄN.% 1948