1940-02-03-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
IL..
Sivu 8 L A U - \ X T A I X A , H E L : M I K U U X 3 P Ä I V . ^ XÄ
K 4
1940
Kirj. MARJO S.
JOS lukija luulee, että tässä kerrotaan
jostakin köyhästä harmaa-silmäisestä
insinööristä, joka rakastuu
kuvankauniise^ kartanontyttä-reen
tai jostakin köyhästä pikku
myyjättärestä, joka menee naimisiin
mahtavan tukkukauppiaan ainoan,
kauniin ja hienon pojan kanssa, joUa
on loistoauto, huyila jne. niin lukija
erehtyy pahasti. Kertomus, hyvin
tavallinen kertomus kertoo hyvin ta^
vallisista ihmisistä, sellaisista, jotka
eivät ole liian rikkaita, ei liian kauniita,
eikä liian ihmeellisiä. Nämä
ihmiset olivat niin tavallisia, että
naapurit eivät pitäisi heitä lainkaan
^des tämän pikku kertomuksenkaan
arvoisena. Tuhahtaisivat ehkä nenäänsä
ja sanoisivat: Kaikista sitä
kirjoitetäankin, niinkuin- nyt tuosta
Niemisenkin perheestä. Tavallisia
kuolevaisia ovat niinkuin tässä muutkin.
Mutta olemme kuitenkin päättäneet
hiukan kurkistaa tuohon Niemisen
perheeseen ja kertoa lyhyesti,
mitä meillä on siitä kertomista,
Tilda ja Eemeli olivat molemmat
olleet suurten työläisperheitten lapsia.
He olivat asuneet jo lapsuutensa
aikana laitakaupungilla. Heillä kum^
mailakin oli ollut omat unelmansa
elämästä ja sen tarkoituksesta. Olivat
kumpikin ajatelleet joskus, että
elämä olisi kaunista ja kirkasta ja
että siinä olisi vähemmän työtä kuin
mitä siinä oli ollut. He olivat silloin
kun olivat alkaneet olla yhdessä,
käyneet joskus elokuvissa, katselleet
mieli haikeina kauniita naisia, kauniita
koteja, ihmeellisiä tapahtumia.
Mutta kun sitten ei mitään ihmettä
tapahtunut, ei tullut Tildalle mitään
prinssiä, eikä Eemeli kohdannut ainuttakaan
prinsessaa ja kun • kotona
kävi ahtaaksi yhä kasvavan lapsiparven*
takia, olivat he sitten eräänä
lauantaina, kun tehtaan pillit soivat
pois töistä, käyneet pappilassa ja
kolmantena sunnuntaina heidät papin
rouvan ja Tildan sisaren läsnäollessa
vihittiin kaikessa hiljaisuudessa.
Ja sitten he olivat tulleet tähän laitakaupungin
pikkuhuoneeseen. Ja
päivät olivat jatkaneet kulkuaan.
Sitten heille oli syntynyt lapsi, joka
kuoli parin päivän kuluttua. Lapsi
oli ollut heiveröinen, ja sen äiti kääri
kauneimpaan vaippaan, minkä oli
sille valmistanut ja kesti kauan ennenkuin
hän kyyneldttä jaksoi aukaista
arkun, missä pienet sinikoris-teiset
vaatteet olivat turhaan odot-
. tamassa.
Iltasin he, Tilda ja Eemeli, istuivat
buoneessaan. Tilda teki kotitöitä,
Eemeli luki päiväijlehtiä. Ja^
pitkän päiyän aherrettuaan tehtaassa
oli kunjpikin illalla jo niin väsynyt,
ettei tehnyt n>ieli lähteä uloskaan.
P$e joskus ihmettelivätkin, kuinka
toiset jaksoivat käydä elokuvissa ja
tansseissa ja teattereissa. He istuivat
miehiimmin kotona lauantai-ilr
latkin. Ja heillä oli eräs suuri, ihana
unehna, josta ei kukaan tiennyt mitään.
He ajattelivat omaa kotia,
omaa, rakasta, lämmintä kotia. Ja ,
se unelma jaksoi heitä ilahduttaa
niin, etteivät he kaivanneet mitään
sen parempaa.
Eräänä päivänä tuli Eemelin veli
Amerikasta. Hän oli roteva, kaunis
ja iloinen mies, joka oli nähnyt paljon
maailmaa ja joka kertoi vilkkaasti
ja hauskasti kokemuksistaan
merien takana. Miehen nimi oli Sakari.-
.Muksi kuuntelivat Tilda ja
Eemeli häntä mielellään ja kun Sakari
vielä oli tuonut Tildallekin, jota
ei ollut ennen nähnyt, silkkisen
pukukankaan, eivät Niemiset kehr
danneet kysyä, milloin Sakari lähtisi.
He kaipasi\^t jo omia hiljaisia i l tojaan.
Ja sitten loppui Tildaltakin
vähäksi aikaa työ tehtaassa. Hän alkoi
kutoa räsymattoja omaa kotia
varten. Sakari istui siinä vieressä ja
katseli. Joskus hän tuli aivan liki
istumaan ja katseli Tildan käsien liikettä.
— Menehän siitä, enhän osaa ku-toakaan,
kun katselet, sanoi Tilda
hämillään.
— Vai en saisi katsella noin kauniita
käsiä ja käsivarsia. Enpä olisi
uskonut7 että Eemelillä olisi noin
kaunis vaimo.
Tilda punastui mielihyv^ästä. Eemeli
ei koskaan ollut sanonut, että
hän oli kaunis, ei ollut koskaan sanonut
erikoisemmin, minkä takia hän
Tildasta piti. Mies vieressä tarttui
pyöreään käsivarteen ja silitti sitä
hiukan. Tilda veti kätensä pois ja
hypähti kangaspuitten istuimelta.
Mutta Sakari vain nauroi ja katseli
silmät viirussa Tildaa, joka oli kovin
hämillään.
Jaltuli EemeUltuli ivalla tehtaasta
ja alkoi lul^^alehteään, tuli TUfl^
kärsinlättön^äksi. Eemeli ei tainnut
oikeastaan välittääliään hänestä, eihän
hän edes vilkaissut, luki vain
lehteään. Ja kun Tilda kysyi, tuliko
matosta Eemelin mielestä kaunista,
miu-ahti Eemeli: — Kyllähän se minulle
kelpaa.
Ja päivät kuluivat. Sakari istui
ja katseli kutomista ja nauratti Tildaa
jutuillaan. Muutaman kerran jo
yritti kietoa kätensäkin Tildan vyötärölle,
mutta Tilda säyähti aina silloin
kuumaksi ja hyppäsi pois i&tui-raelta.
Eräänä iltana ei Eemeliä sitten
kuulunutkaan kotiin. Tilda hätään-tyi,
mutta koetti oHa rauhallinen.
Sakari lohdutti vain:
— Mitäs sinä yhdestä miehestä
hätäilet. KyUä hän sieltä tiilee ja
jos ei tule, onhan niitä nyt toisiakin.
— Onhan, niitä nyt toisiakin, jos
ei tule, jos ei tule, takoi. Tilaan päässä.
Jos ei tule, Tilda kietaisi liinan
päähänsä ja juoksi tehtaalle.
Siellä hän kysyi portinvartijalta,
eikö hän tiennyt, missä Eemeli oli,
minne oli mennyt.
~ Eikö tulleetkaan teille kertomaan
tapausta? kysyi vanha mies.
—- Tapausta? Mitä on tapahtunut?
Hyvä Jumala sanokaa, onko
Eemeli kuollut?
— Ei, mutta sairaalaan vietiin.
Oli jäänyt jotenkin käsi koneeseen.
Pyörtynyt oli ja satuttanut kai muutenkin
itsensä. Mutta ei siinä hengenvaaraa
ole.
Tilda parahti ja alkoi juosta sairaalaan
päin. Oli hänen syytään,
että Eemeli oli loukkaantunut. Hänellä
oli ollut huonoja ajatuksia, hän
oli ajatellut Eemelistä pahaa, oli ollut
katkera ja tuskastunut. Jos Eemeli
nyt kuolee, on se hänen syynsä.
Kuri Tilda vähän ajan kuluttua
istui Eemelin sängyn vieressä, itki
hän katkerasti.
— Minun S3ryni, minun syyni, vaikeroi
hän, ja kun Eemeli kysyi: mitä
hän . tarkoitti, kertoi Tilda kaikki.
Kertoi senkin, että Sakari oli sanonut,
itseään tarkoittaen: -— onhan
niitä muitakin ja silloin Tilda oli
huomannut, että hän rakastikin vain
Eemeliä.
— No, älähän nyt itke, Tilda.
Kaikkihan on hyvin^ Katsohan, jos
minä en olisi loukkaantunut, kukapa
tietää, vaikka meidän omastaInö-kistämme
ei olisi tullutkaan mitään.
Ehkäpä sinä olisi lähtenyt Sakarin
kanssa ja jättänyt minut. Enhän minä
osaa puhua sellaisia kauniita sanoja,
tiedäthän sinä, että olen tällainen
jörö, mutta kyllä sinun se
M ulia purtena pienonen palko on
vaan.
se aalloilla, hentonen, heiluu.
Mutta pienenkin ^antavi harteillaan
meri rauhaton, joskin se keinuu.
Moni ilkkuen, pilkaten katsa/itcn
mun purttani valkolaUqa,
ja harrvat ne sfihen istahtaa,
sitä peljäten, laine jos kaataa.
Mutta silloinpa vasta se leikkisä on,
kun aallot hurjana ryöppyy,
se aivan kuin tahtoisi lentohan,
niin rauhatonna se nyökkyy.
Se syöksy vi aallolta qgllolle
ja harvoin se harhaan astuu,
vai kk' on peli hurjaa moiselle
ja purressa olijat kastuu.
Keiku palkonen vaan, sinä pienoinen,
kun viet minut vaan kotirantaan.
Tuolla siintääkin koti kultainen,
johon lainehet kuolevi rantaan.
Sointulassa v. 1903.
EMILHUKKALA.
Byrd etelänavalla
Amiraali Richard Byrd sähköttää,
että hän on saapunut etelänapa-alueelle
ja on laivansa laskenut ankkurein
Valaskalalahteen. Etelänapamantereen
reunaan. Kaikki kuuluu
täällä olevan rauhallista. Ei kuulu
pommituskoneiden surinaa eikä ka-nuunain,
kuulariiiskujen ja kiväärien
pauketta. Ainoa mikä mahdollisesti
napsahtelee on kun jää halkeilee pakkasen
vaikutuksesta.
Amiraali Byrd kuitenkin ilmaisee
huolensa siitä, että tämäkään maailman
kolkka ei pysy rauhallisena
kovin kauaa aikaa, sillä siellä lö>ty}'
niitä mineraaleja, joiden takia ihmiset
tappelevat. Hän sanoo, että Etelänapa-
alueella löyt3y kivihiiltä, rautaa,
kuparia, titaniumia, molybdenii-mia,
micaa ja erilaisia jalokiviä kuuluu
myöskin jo löydetyn. Amiraali
Byrd on myöskin vakuutettu, että öljyä
löytyy tällä alueella ehkä runsaastikin.
' """" : ^ ^ ^ i ^ i p ? J -
H^lor,M,sc« Kastdiolman l„,„an rcumot Ahvenanmaatta. Tämä linna o„ rakennettu l3004uvutta.
Urhoollinen on, joka kantaa suurimman,
mutta vielä urhoolUscmpi,
joka kantaa raskaimman taakan.
•— oQo
Korkeahenkisyys ei elä tosteläi::äs-sä
kuiri het keri kerrallaan; se on aallon
harja, ^psta on pudottava taas
aallon pohjaan.
; myös täytyy tietää, että'rakastan si-niia.
Sinua minä -siUoiäkih ajattelin,
kun sen koneen remmi-tarttui
käteeni. Onneksi tohtori sanoi, ettei
ole- pielk^ kyM siitä yielä käsi tu-
';.:lee.
-—Eemeli, rakas Eemeli, sanoi Tilda
ja silitti vaaleata tukkaa.
--^ THda, sih^^^^^ sU-inät>
ja ne ovat sitten siniset.
— Ovatko? Eemeli, et ole koskaan
sitä sanpniit. \
^ Nyt sen sit^^
nupä lainkami ihmettdfei vaikka Sakari
olisi äiastunutkin sinuun.
— Eeineli, älä puhu hänestä. Hän
on ininuUe enää kuin painajaisuni.
En t ä M o a J ^ L t^
--- Ajatidetko" jninua?
. . . . . . ^ . . . . . . j •»*•
— r Sinua ja ni^ökkiän^ ja sita,
joka ne s i n i r e i m ^ t vaatteet
levätä, sillä en tahdo öUa kauan #
sin. ~ •
Kohtali
ia idän,
länteen k
ja ukkosi
väa.
.\urink(
vaalle aln
na. Teki' 1
oikealle j£
vaanranna
roksen ai!
lauloivat,.
nii?et kuu
vän. ^lui;
sinfoniaa
lor meri, n
se: parani
matismia
Tämä 0'
kuvaus ali
"Onko 1
Kurapihkic
virkailijalt;
•On, tä
pöydän tai
"Siis, So
ku5 Asema
kiö edelleei
"Ei, va;
Keskus Ase
kin nimity
kuslaitos",
"Hyvä n
pinkiö, ;'hy
vata laitoks
(lollista its(
".^sianne
oli pääjehu.
"Jaha, V5
näin. Halui
teidän laii
ennustelut
ncisinko, pä
"Kuulen
vuodessa. (
ta?"
"On", VJ
"Keksintö ,i
parannettu {
"Siis johl
puntariraeki
niaänjäristys
suuntakehä?
"Hyvä set
h}^^ä, mutta
taa kaikki
fc^oittelussa,
tuulee oikea
täältä tai ai
niyrskyn ja r
ren purkauk
• N'uo ulkc
^st". keskej
5^aäpa. voitte
älas-loukkaai
*^a5 tällä
pinkiö. '-Kät
mMM
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 3, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-02-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400203 |
Description
| Title | 1940-02-03-08 |
| OCR text | IL.. Sivu 8 L A U - \ X T A I X A , H E L : M I K U U X 3 P Ä I V . ^ XÄ K 4 1940 Kirj. MARJO S. JOS lukija luulee, että tässä kerrotaan jostakin köyhästä harmaa-silmäisestä insinööristä, joka rakastuu kuvankauniise^ kartanontyttä-reen tai jostakin köyhästä pikku myyjättärestä, joka menee naimisiin mahtavan tukkukauppiaan ainoan, kauniin ja hienon pojan kanssa, joUa on loistoauto, huyila jne. niin lukija erehtyy pahasti. Kertomus, hyvin tavallinen kertomus kertoo hyvin ta^ vallisista ihmisistä, sellaisista, jotka eivät ole liian rikkaita, ei liian kauniita, eikä liian ihmeellisiä. Nämä ihmiset olivat niin tavallisia, että naapurit eivät pitäisi heitä lainkaan ^des tämän pikku kertomuksenkaan arvoisena. Tuhahtaisivat ehkä nenäänsä ja sanoisivat: Kaikista sitä kirjoitetäankin, niinkuin- nyt tuosta Niemisenkin perheestä. Tavallisia kuolevaisia ovat niinkuin tässä muutkin. Mutta olemme kuitenkin päättäneet hiukan kurkistaa tuohon Niemisen perheeseen ja kertoa lyhyesti, mitä meillä on siitä kertomista, Tilda ja Eemeli olivat molemmat olleet suurten työläisperheitten lapsia. He olivat asuneet jo lapsuutensa aikana laitakaupungilla. Heillä kum^ mailakin oli ollut omat unelmansa elämästä ja sen tarkoituksesta. Olivat kumpikin ajatelleet joskus, että elämä olisi kaunista ja kirkasta ja että siinä olisi vähemmän työtä kuin mitä siinä oli ollut. He olivat silloin kun olivat alkaneet olla yhdessä, käyneet joskus elokuvissa, katselleet mieli haikeina kauniita naisia, kauniita koteja, ihmeellisiä tapahtumia. Mutta kun sitten ei mitään ihmettä tapahtunut, ei tullut Tildalle mitään prinssiä, eikä Eemeli kohdannut ainuttakaan prinsessaa ja kun • kotona kävi ahtaaksi yhä kasvavan lapsiparven* takia, olivat he sitten eräänä lauantaina, kun tehtaan pillit soivat pois töistä, käyneet pappilassa ja kolmantena sunnuntaina heidät papin rouvan ja Tildan sisaren läsnäollessa vihittiin kaikessa hiljaisuudessa. Ja sitten he olivat tulleet tähän laitakaupungin pikkuhuoneeseen. Ja päivät olivat jatkaneet kulkuaan. Sitten heille oli syntynyt lapsi, joka kuoli parin päivän kuluttua. Lapsi oli ollut heiveröinen, ja sen äiti kääri kauneimpaan vaippaan, minkä oli sille valmistanut ja kesti kauan ennenkuin hän kyyneldttä jaksoi aukaista arkun, missä pienet sinikoris-teiset vaatteet olivat turhaan odot- . tamassa. Iltasin he, Tilda ja Eemeli, istuivat buoneessaan. Tilda teki kotitöitä, Eemeli luki päiväijlehtiä. Ja^ pitkän päiyän aherrettuaan tehtaassa oli kunjpikin illalla jo niin väsynyt, ettei tehnyt n>ieli lähteä uloskaan. P$e joskus ihmettelivätkin, kuinka toiset jaksoivat käydä elokuvissa ja tansseissa ja teattereissa. He istuivat miehiimmin kotona lauantai-ilr latkin. Ja heillä oli eräs suuri, ihana unehna, josta ei kukaan tiennyt mitään. He ajattelivat omaa kotia, omaa, rakasta, lämmintä kotia. Ja , se unelma jaksoi heitä ilahduttaa niin, etteivät he kaivanneet mitään sen parempaa. Eräänä päivänä tuli Eemelin veli Amerikasta. Hän oli roteva, kaunis ja iloinen mies, joka oli nähnyt paljon maailmaa ja joka kertoi vilkkaasti ja hauskasti kokemuksistaan merien takana. Miehen nimi oli Sakari.- .Muksi kuuntelivat Tilda ja Eemeli häntä mielellään ja kun Sakari vielä oli tuonut Tildallekin, jota ei ollut ennen nähnyt, silkkisen pukukankaan, eivät Niemiset kehr danneet kysyä, milloin Sakari lähtisi. He kaipasi\^t jo omia hiljaisia i l tojaan. Ja sitten loppui Tildaltakin vähäksi aikaa työ tehtaassa. Hän alkoi kutoa räsymattoja omaa kotia varten. Sakari istui siinä vieressä ja katseli. Joskus hän tuli aivan liki istumaan ja katseli Tildan käsien liikettä. — Menehän siitä, enhän osaa ku-toakaan, kun katselet, sanoi Tilda hämillään. — Vai en saisi katsella noin kauniita käsiä ja käsivarsia. Enpä olisi uskonut7 että Eemelillä olisi noin kaunis vaimo. Tilda punastui mielihyv^ästä. Eemeli ei koskaan ollut sanonut, että hän oli kaunis, ei ollut koskaan sanonut erikoisemmin, minkä takia hän Tildasta piti. Mies vieressä tarttui pyöreään käsivarteen ja silitti sitä hiukan. Tilda veti kätensä pois ja hypähti kangaspuitten istuimelta. Mutta Sakari vain nauroi ja katseli silmät viirussa Tildaa, joka oli kovin hämillään. Jaltuli EemeUltuli ivalla tehtaasta ja alkoi lul^^alehteään, tuli TUfl^ kärsinlättön^äksi. Eemeli ei tainnut oikeastaan välittääliään hänestä, eihän hän edes vilkaissut, luki vain lehteään. Ja kun Tilda kysyi, tuliko matosta Eemelin mielestä kaunista, miu-ahti Eemeli: — Kyllähän se minulle kelpaa. Ja päivät kuluivat. Sakari istui ja katseli kutomista ja nauratti Tildaa jutuillaan. Muutaman kerran jo yritti kietoa kätensäkin Tildan vyötärölle, mutta Tilda säyähti aina silloin kuumaksi ja hyppäsi pois i&tui-raelta. Eräänä iltana ei Eemeliä sitten kuulunutkaan kotiin. Tilda hätään-tyi, mutta koetti oHa rauhallinen. Sakari lohdutti vain: — Mitäs sinä yhdestä miehestä hätäilet. KyUä hän sieltä tiilee ja jos ei tule, onhan niitä nyt toisiakin. — Onhan, niitä nyt toisiakin, jos ei tule, jos ei tule, takoi. Tilaan päässä. Jos ei tule, Tilda kietaisi liinan päähänsä ja juoksi tehtaalle. Siellä hän kysyi portinvartijalta, eikö hän tiennyt, missä Eemeli oli, minne oli mennyt. ~ Eikö tulleetkaan teille kertomaan tapausta? kysyi vanha mies. —- Tapausta? Mitä on tapahtunut? Hyvä Jumala sanokaa, onko Eemeli kuollut? — Ei, mutta sairaalaan vietiin. Oli jäänyt jotenkin käsi koneeseen. Pyörtynyt oli ja satuttanut kai muutenkin itsensä. Mutta ei siinä hengenvaaraa ole. Tilda parahti ja alkoi juosta sairaalaan päin. Oli hänen syytään, että Eemeli oli loukkaantunut. Hänellä oli ollut huonoja ajatuksia, hän oli ajatellut Eemelistä pahaa, oli ollut katkera ja tuskastunut. Jos Eemeli nyt kuolee, on se hänen syynsä. Kuri Tilda vähän ajan kuluttua istui Eemelin sängyn vieressä, itki hän katkerasti. — Minun S3ryni, minun syyni, vaikeroi hän, ja kun Eemeli kysyi: mitä hän . tarkoitti, kertoi Tilda kaikki. Kertoi senkin, että Sakari oli sanonut, itseään tarkoittaen: -— onhan niitä muitakin ja silloin Tilda oli huomannut, että hän rakastikin vain Eemeliä. — No, älähän nyt itke, Tilda. Kaikkihan on hyvin^ Katsohan, jos minä en olisi loukkaantunut, kukapa tietää, vaikka meidän omastaInö-kistämme ei olisi tullutkaan mitään. Ehkäpä sinä olisi lähtenyt Sakarin kanssa ja jättänyt minut. Enhän minä osaa puhua sellaisia kauniita sanoja, tiedäthän sinä, että olen tällainen jörö, mutta kyllä sinun se M ulia purtena pienonen palko on vaan. se aalloilla, hentonen, heiluu. Mutta pienenkin ^antavi harteillaan meri rauhaton, joskin se keinuu. Moni ilkkuen, pilkaten katsa/itcn mun purttani valkolaUqa, ja harrvat ne sfihen istahtaa, sitä peljäten, laine jos kaataa. Mutta silloinpa vasta se leikkisä on, kun aallot hurjana ryöppyy, se aivan kuin tahtoisi lentohan, niin rauhatonna se nyökkyy. Se syöksy vi aallolta qgllolle ja harvoin se harhaan astuu, vai kk' on peli hurjaa moiselle ja purressa olijat kastuu. Keiku palkonen vaan, sinä pienoinen, kun viet minut vaan kotirantaan. Tuolla siintääkin koti kultainen, johon lainehet kuolevi rantaan. Sointulassa v. 1903. EMILHUKKALA. Byrd etelänavalla Amiraali Richard Byrd sähköttää, että hän on saapunut etelänapa-alueelle ja on laivansa laskenut ankkurein Valaskalalahteen. Etelänapamantereen reunaan. Kaikki kuuluu täällä olevan rauhallista. Ei kuulu pommituskoneiden surinaa eikä ka-nuunain, kuulariiiskujen ja kiväärien pauketta. Ainoa mikä mahdollisesti napsahtelee on kun jää halkeilee pakkasen vaikutuksesta. Amiraali Byrd kuitenkin ilmaisee huolensa siitä, että tämäkään maailman kolkka ei pysy rauhallisena kovin kauaa aikaa, sillä siellä lö>ty}' niitä mineraaleja, joiden takia ihmiset tappelevat. Hän sanoo, että Etelänapa- alueella löyt3y kivihiiltä, rautaa, kuparia, titaniumia, molybdenii-mia, micaa ja erilaisia jalokiviä kuuluu myöskin jo löydetyn. Amiraali Byrd on myöskin vakuutettu, että öljyä löytyy tällä alueella ehkä runsaastikin. ' """" : ^ ^ ^ i ^ i p ? J - H^lor,M,sc« Kastdiolman l„,„an rcumot Ahvenanmaatta. Tämä linna o„ rakennettu l3004uvutta. Urhoollinen on, joka kantaa suurimman, mutta vielä urhoolUscmpi, joka kantaa raskaimman taakan. •— oQo Korkeahenkisyys ei elä tosteläi::äs-sä kuiri het keri kerrallaan; se on aallon harja, ^psta on pudottava taas aallon pohjaan. ; myös täytyy tietää, että'rakastan si-niia. Sinua minä -siUoiäkih ajattelin, kun sen koneen remmi-tarttui käteeni. Onneksi tohtori sanoi, ettei ole- pielk^ kyM siitä yielä käsi tu- ';.:lee. -—Eemeli, rakas Eemeli, sanoi Tilda ja silitti vaaleata tukkaa. --^ THda, sih^^^^^ sU-inät> ja ne ovat sitten siniset. — Ovatko? Eemeli, et ole koskaan sitä sanpniit. \ ^ Nyt sen sit^^ nupä lainkami ihmettdfei vaikka Sakari olisi äiastunutkin sinuun. — Eeineli, älä puhu hänestä. Hän on ininuUe enää kuin painajaisuni. En t ä M o a J ^ L t^ --- Ajatidetko" jninua? . . . . . . ^ . . . . . . j •»*• — r Sinua ja ni^ökkiän^ ja sita, joka ne s i n i r e i m ^ t vaatteet levätä, sillä en tahdo öUa kauan # sin. ~ • Kohtali ia idän, länteen k ja ukkosi väa. .\urink( vaalle aln na. Teki' 1 oikealle j£ vaanranna roksen ai! lauloivat,. nii?et kuu vän. ^lui; sinfoniaa lor meri, n se: parani matismia Tämä 0' kuvaus ali "Onko 1 Kurapihkic virkailijalt; •On, tä pöydän tai "Siis, So ku5 Asema kiö edelleei "Ei, va; Keskus Ase kin nimity kuslaitos", "Hyvä n pinkiö, ;'hy vata laitoks (lollista its( ".^sianne oli pääjehu. "Jaha, V5 näin. Halui teidän laii ennustelut ncisinko, pä "Kuulen vuodessa. ( ta?" "On", VJ "Keksintö ,i parannettu { "Siis johl puntariraeki niaänjäristys suuntakehä? "Hyvä set h}^^ä, mutta taa kaikki fc^oittelussa, tuulee oikea täältä tai ai niyrskyn ja r ren purkauk • N'uo ulkc ^st". keskej 5^aäpa. voitte älas-loukkaai *^a5 tällä pinkiö. '-Kät mMM |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-02-03-08
