Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1941

              Ylösen muistolle vanliempi kum te.
'Elämässä taisto tuima,
lepo. rauha haudassa."
'äsynrt jo vaii)orstansa
Tauhallisna nukahtaa. v
frfluAoi taisto kohdaltasi,
hnikat peittää klunpusiy ^
Imutta muisto elää vielä .
Itayttäin silmät kyy^etillä
\miden. joita huöllit,: neuvoit,
Ivaikka itse heikompi jo olit.
iMiitta 7ni<^li virkeä
hteenpäin ain' porinistäa •
\ siten elit sinäkin,
[öuttajana ihmisten
• omat surut salaten. ^
lKunnes tauti ankara ^
otti voiton ruumiisfa,.
U i n Da™r' Z a n U ^ "m! "^^ » - „ joka päivä potUchM» ja olen
vaatteita. vaikk.siih.n»e„S vi «t 1%. 7of t ^
nen dollarini •' ^ "'^ <^"P« ge oli piiällikkö ja olisi halunnut hä-han
vaan aika typykkä lähtiessäSn nel omakseen.
hukutte 4ifejuun. 'Te •te ^-sJehkin
b r i t t i l ä i ^ l"
Täraä viiineinenf i^ä^
sella kiivaudeIHa laufsultu-her^
•pallin «iitäaj^täliff^tloi. >jollei se
:po nainen. fiihän^iitJiiittlta Voida
^ , , itti^ä^äidiririhnasta, j<>ka^>1ra
^ksmais^He-^naiieHe. W ä ei «til-mieliia,
nim jnika^^itten? Töauntn
on samaa iajia kuin meidän äitimme, misestä valashöyn^ä Unalasikassa
T(Mnmy, j a «iäiin on-ka seurassa tai-
• anteeksi h ä n t n ^ ^ ^ ^'Kelfio viito vhivtjja^k^^
mi^h^nsynnyttäniiseeri tärVitaarv^^ ivöttävdvin OiinelUseen Jackiin —
niska Idnäähti taas ^iilipurtaii^^
mutta hän'piiri;häihpaansa yhteerf ja
vaikeni. • 'Äkiff^ilinä^kävi\^^^
tä lenipi6ärtnäiksi.^^äi^Uä bir^e*^^
Tomiin <iiahden,?^ttäihai^äbli^^
ran maailmassa ollut valkoihoinen «yVe^mirKin ^^äavän' kuin ^ ;t^^
^löihkaan^^tasytonyttaä tiikeriä/^
*^a~ pitäisifeöfemetään ^eainv^^
'sietää/ ktin^ :he^ otat ^i)bbsä j ätjlltään,
vai mitä?"
Jackiin
tunnetko hänet?"
-Hän piti Gölmnhiassa huolta lou-kuistani'V
Vastasi Dick. "Aika hurja
' työkäle, eikö \niin? Ja ahnas wis-
^k\^lle ja naisille?"
. -'*Säma juuri. Teimme yhdessä
hänen kanssaan kauppoja --- myim-
;^Äi*äm,iiin. ^Terävä puikko VI ;^eiiöoch'ia ja huopia ja muuta eem-
^ Kauan sait sa kärsiä
sairauden tuskia,
• siksi lepo rauhaisa
lonkin suli e suotuisa.
Kaivaten nyt muistelenime,
I ikävöim m e ysiävääfrime,
jolle atria huoliamme
keskellänune hiiöjefisimme.
Op pahaksi toisien
] kasvat kautta kyynelten—-
\ Kova oli lapsuutesi
sekä koko elämäsi.
I Saithan itse hautaan saattaa
[omat rakkaat lapsesi. -/
Pikku Junen orvon kyynel '
ehkä haihtuu haudallasi.
Kevään kukat kuiskivat,
kuinka näitä rakastat.
^Uämtt^\i irniir irrriririHj-ifBifiififirrii
vaimo. .
Viiden o^öiä-ikkäliafesy^ ^Su­kupolven
veri saattaa eräissä ^inäärä-tyissä
olosuhtersi?a: «olla i J c T i ii
la perintö, ja mutiän ^naisia-olosuh­teista
on olla majoitettuna lähimmän
sukulaiskansan edustajain luo. Kum­pikin
inies oli brittiläiiien. Sekä
maalla että merellä olivat hänen esi-
' iöähsä j a iiäiden jälkeläiset taJöt^lleet
heidän esi-isiään ja näiden jälkeläisiä
vastaan. Sekä maalla että merellä tu­lisi
äe yhä jatkumaan. -Hän oli - to-
'sin väin häinen, mutta hänessä kiehui
koko mahtava muinaisuus. Ei Molly
Travis yksinään vetänyt ylleeii gut-tÄpcfrkä-
takkia, kumisaappaita ja
'"*kiitiriityshihnoja; kymmenentuhan-
* Tien edeltäjänkin 'v^arjokädet kiristivät
'kaikkia söikia ja aivankuin aiitoivat
apunsa siihen, että hänen yhteenpu-ristettuja
huuliaan yiripäröi luja ilme
inöista. Sitten hankin oman purren,
ja jotten olisi hänen tiellään, lähdin
Juneaun Suunnalle. Siellä kohtasin
iriutta ei «iltiole syytä h^
rää' pois."
^SinävöitkyHä^Haöik^^^ 'Tillyksi ijimitin häntä
ta naisväestä^puhiittaessa; lUUlen^^ttä
mieluuinniin • tahtoisin 'itselleni " t i ­laisen,
joka ei' ole liiin teräväl"
"Mitäpä sinä eiitä tietäisit sanoa?''
kysyt Dick.
"Jotakin sentään']. Tommy kur-köitti
käteensä p^rin Mollyn: m^^^^^
sukkia ja suoristi ne poheaan vasten,
jotta ne kuivuisivat.
Dick katsahti häneen ärtyneesti se­kä
meni Mollyn ruokasäkille, josta
hän hetken kaivettuaan veti esiin
muutamia kosteita vaatekappaleita,
jotka sitten levitti kuivumaan kiniii-nin
eteen.
"Muistelen sinun sanoneen, ettet
ole ollut naimisissa?" sanoi hän.
"Niinkö? No, silloin en ole myös­kään
— luota — ei, jumaliste, olen
ja hänen filmistään ulvoi p ä ä t t ä v ä i n minä ollut naimisissa. Ja vielä niin
valkeana. Juuri heidän kurkis-
' syys. "Hän j Molly Travis,-aikoi saat­taa
nämä • brittiläiset häpeämään, ja
essaansyoksyisen suunnaton etu- iruo lukemattomat Varjot tahtoivat vl-alas
lajVksoonJa^Osuij
lyhyyden vuoksi. Tapasin hänet
- eräässä intiaanien tanssitilaisuudessa
raritamalla. Päällikkö George oli
siltä vuodelta lopettanut Hikehom-mansa
tobella puolen solaa asuvan
"Sticks-kanean kanssa j a oli^saapunut
Dyesta mukanaan .puoli heimoaan.
Siwaglieja ihan vilisi tansseissa ja
minä olin ainoa valkoihoinen. Minua
ei tuntenlit' kukaan inuu' kuin -pari
' hiiörta miestä;'jotka olin tavannut"Sit-kan
-- tiellä, ' mutta' Oiittelfisen: Jackin
kertomuksien .perusteella olin minä
heistä jotensakin perillä.
-Kaikki puhuivat chinookinkieltä
eikä kukaan -heistä aavistanut, että
minä puhuin sitä paremmin kuin
mönika^ heistä, erittäinkin mitä tu­lee
kahteen tyttöön,, jotka olivat-ka-raimeet
Haines Missiohista Lynnin
'Kaffaalin Varrelta. He olivat aika
lEi kiimpainenkaän mies yrittänyt
häntä pidättää. ' Erääii kerran ehdot­ti
Dick, että hän ottaisi hänen öljy-takkinsa,
koska hänen omasta sade­viitastaan
ei tällaisessa myrskyssä
olisi tuskin sen enempää hyötyä Jcuin
jos se olisi ollut paperia. Mutta
Molly ilmaisi itsepintaisuutensa niin
pontevalla tiuskaisuUa, että hän sen-
Roon kohtaan kallioperuStassa ^yn-jtäen
jylinän, joka kbhosr yliiiiyrs-iilvonnan.
Molly peräytyi tah-fiattaan
takaperin.
fKatsokaa nyt, nainen! Katsokaa!
Ilme mailia myrskyssä Crafer X a -
k kolmen jäätikön yli, v-äiillä i l ­meestä
livettäviä kallionlouhuja,
jvia myöten kahlattava kohisevassa
poissa! Katsokaa, saubri"minä, le
hkfenainen! Katsokaa! Siiiiä nyt
pte teidän maämielienne,^'teidän
peerine!" Töirim y viittasi H4hästa
jrisevällä kädellä toisiiit'helttoihin
f n. "He ova t y ankeif a: j ok^^ikinen.
ratko "he mielestähhe-fiiätkäHa ?
po täällä ainoatakaan, joka- ön si-put
kantamuksen selkäänsä?-rJa te *'Et<äkö"tekee? Jos häh läpi
polte opettaa meille mieliiile,-^mitä Uiyrskynjaisaa puskea Varästoteltal-i-
dän pitäisi tehdä. 'Katkokaa nyt', "r le-asti; Tfiiin;iäat olla varma, et^
F'^nmina!'' mehettää järkensä
komean naisen kanssa kuin vain kon­sanaan
on miehelle ruokaa laittanut." "-sieviä iyttöjä, heitä>kätseli«mielikseen
ja läheltä piti,' etten pihkaantunut
heihin; "mutta• he olivat niin pirt*?itä
kuin pari vastapyydettyä turskaa.:Ai-
'^Jättikö hän «nut yksin ?" Dick
- teki kädellään iäisyyttä kuvaavan
liikkeen.
"Jätti."
"Lapsivuoteessa," lisäsi Tommy
hetken hiljaisuuden jälkeen.
'Herneetkiehuivat rajUstietuftimai-sessa
'•kamiininreiässä, j a h ä n siirsi
kattilan taka-alalle. Sitten hän tar-jälkeen
kiinnitti kaiken- huomionsa ^^^h^liinalla. Kansansa tapaan ei
piippuunsa, siihen^aakka kunnes tyt- .pi^k päästänyt vilkasta" mielenkiin-tö
sitoi teltan oviliuskat levälleen ja
-lähti tiehensä. -
"Hän taitaa sen tehdä". " Diekin
• ilme oli ristiriidassa hänen väliiipitä-
-mättömän sävvnsä kanssa.
van liian teräviä, ymmärräthän."^Kos­ka
olin vastatullut, alkoivat he pitää
minua pilkkanaan Hietamaita, että •
ymmärsin jpk'ikisen chinookihkieli-^
sen sanan, minkä iie lausuivat."
"En ollut tietääkseni,ja rupesin
kasteli paislnmasÄa olevia• korppu- tanssimaan' Tiliyn kanssa, ja mitä
jaan, koetteli niitä puutikulla ja nos- kauemmin tanssimme, ,sitä enemmän
ti-he sivnon J^ekä peitti ne kostealla sydämemme lämpenivät. 'Hän kai
tähyilee itselleen tyttöä', sanoi toinen
tytöistä, ja toinen nakkasi niskojaan
ja vastasi: 'Käyhän se päinsä, että
hän jonkun saakin, kun tytöt kerta tä­hyilevät
poikia'. Mutta- kaikki ne
nuoret miehet ja naiset, jotka seisoi­vat
syrjävierilläy alkoivat nythihittää
j a tirskua ja loistella heidän sano­jaan..
'Mutta hänhän on kaunis poi­ka',
sanoi ensimmäinen. En •tahdo
toaan valloilleen; vaan odotti äänet­tömänä.
^Hän oli äivän toisenlarneu nainen
kuiri Molly.' Hän- on si^ashi."
Dick nyökkäsi osoittaen ymraärlä-vänsä.
-'Ei ollenkaan tuollainen ylpeä ja
lujatahtoinen, mutta uskollinen'Wiyö­tä-
ja västöinlöymisiseä. .'Käytteli kieltää, eitä olin hienohipiäinen ja
'•^rikapln. Savu pyöri heidän v-m- pari ja tiedät millä tuntuu tämmöi- j^en i^eivasiriudcasti kuin mies:^Oli lan kanssa',^hihitti ^toinen. ^tuUlen
i"»ään ja rakeet piiskasivat heidän sessä ilmassa maata märssyraa'alIa -kerran mukana kuUanelSintäietkellä että George tärähytlää häntä aifon-
•i=^»omia ruumiinosiaan Tommv . ja tapella rakeiden ja lumen ja jääty-' pitkin Teslin tietä, ohrSurprise La- lappeella ja lähettää häiiet työhönsä t- ^ i »kiireesti oviHu.kat yhteen . i a pai neen purjeen itanssa niin että halut^ ken j a Little ¥ellow^Headin.-Ruoka -takaism ; Päälhkkö-Gec«rge<>h-sii-
'%«elcM.een tvöbönsä kamiinin taisi paiskata kaikki sikseen ja ru- loppui ja syötiin-koiria. Koirat lop- hen asti koko ajan näyttänyt synkal-
Hick Hmn„hrW« veta narkumaan kuin pieni kakara, puivat j a silloin syötiin Valja^kan- ta. multa nyt han^naurorja lo, pol-gasta,
mokkasiineja, turkisnahkoja. A-eensa. Han oh roiatoraamen ja olisi
• Mutta milloinkaan ei valUusta, ei'mi- kyllä saattanut tarttua airoon."
tään "ota-ja-kanna-minua-kuhani." "'Mitä tyttöjä nuo ovat?' kysyin
Hän oli ennen lähtöämme kehoilta- minä Tillyltä, meidän ollessamme
nut minua ottamaan enemmän muo- parhaastfa tanP«>inpyörtcessä. Niin
Pnppuusa. Moll
vakuuletiu
J^iireesii oviliuskat yhteen .ja pa- neen purjeen >kanssa niin että halut-
' ^}7iieleiseen työhönsä kamiinin taisi paiskata kaikki sikseen ja ru-
Hick Humphriers viskasi veta parkumaan kuin pieni kakara,
•jaamansa hihnat nurkkaan,ja sy^-'-Hänen vaatteensa? -Hän ei siellä
y oli sinä het- enää kykene erottamaan mikä on ha­me
tai huuhtelupannu tai teekattila."
'^Oli kenties väärin että annoimme
hänen lähteä?"
"Ei suinkaan. Niin totra kuin Ju­mala
minua auttakoon, Dick, olisi
hän tämän teltan tehnyt meille helve­tiksi
jäljellä olevalla taipaleella, jol­lemme
olisi antaneen hänen lähtea.
Hänessä on se vika, että hänelle on
«>n .^entäliden. Minä anneltu liian paljon rohkeutta. Mul-vanha
että sopisin teidän ^la kai me sitä hänestä vähän karis-
•^^^ ^^iMsi. ja mi.
a^Uteeni!'- huudahti hän äkkiä
''^^i»?" ja naisellisen aineksen
^^'*^>a hänessä ylivallan. "Ne ovat
f! l'"''^l'i'nmäisinä vara--itoleltassa
•p"U.vat n vt tietysti! Tuhoulu-
J^Trassaj,,,^ sanon minä!"
sanoi Dirk, kun viiniei-
:'^:'^"<'iva.ana oli lausuttu. ^Äl-inulla
on tytär, tamme.'
naa mukaan, mutia sitten kun oliri^mc
ilman, en milloinkaan 'kuullut'mi­tään
fuollai~ta "enkö-sitä-^anonut"?
"Ei väliä. Tommy", «anoi hän päivä­nä
toisensa jälkeen, vaikka oli niin
kuihtunut, että tuskin" jaksoi lumi-kenkää
kohottaa. "Ei väliä, ei ol­lenkaan.
Kuivun mieluummin ko­koon
pian kuin hän oli maininnut heidän
nimen.sä. muistin minä kaikki, mitä
Onnellinen Jack oli heistä kertonut,
kaikki kumpaisenkin tarinan aina
pikkuseikkoja myöten, — monia sel­laisiakin
asioita, Joista eivät edes
heidän omat heimolaisensa tienneet.
Mutta minä pidin suuni kiinni-ja lie-ja
olen sinun, Tommy, kuin hakoin yhä Tillyä, sillä aikaa kuin