1947-01-11-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
m«,.tmwnuirm.»m.mnmiucwiM.mimn.«i«mai.m.m.»...m..in..,n.M,...i.«i.i«inHntuiMim
LAUVNTAINA TAMMIKUUN 11 TÄKÄNÄ inBiuinniKimit . 1947
miiiiMitmniimmiiiiinuiii.iiiHin,,.,.
{Canadan suomalaisten vHkkotehti)
Published and printed by the Vapaus
Publl5hing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept,
Otta-Wa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta 1-40
3 kuukautta ''5
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta $3.10
6 kuukautta 180
Suomeen ja muaalle ulkomaille:
1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 2.00
Liekki limestyy jokaisen viikon laa»
»ntalna 12-sivuisena, sisältäen parasta
teaunoklrjallista luettavaa kaikilta aloilta.
AsiamlehiUe myönnetään 20 prosentin
palkkio.
P>'ytHkää aslamiesvälineitä Jo t ä nään.
ri.MOITUSHINNAT: Yleinen Umol-tiishinta
50 senttiä palstatuvunalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
otf cienttiä joicaiseiia muistovärsyltä tai
klitoslauseelta» Erikoishimiat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukät(Ben.
Kaikki Liekille tarkoite^ut rmaksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Ijinuted, 100-102 Elm
Street "West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A, Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O. Box G9 Sudbury, Ont.
Toimituksen kulmasta
Hiukan mcrkilliucn sattuma, että
samoihin aikoihin saamme kaksi kir-jceir.
stä ja kaksi suullista samantapaista
huomautusta. Parhaiten niitä
tufkitsec "Pääkokki", kirjoittaen —
ehkä ystävien pakinoihin tarkoitettuna
— seuraavaan tapaan:
''Me'Ile t^nne kämpälle tulee kymmenin
Liekkiä ja Vapauksia ja^ muutamia
mui-.akin lehtiä, ja nii)ä Ine-timn
ja niisfä puhutaan. Tässä vi:s
mc sujniuntaina iltapäiväkahvin aikana
tuli puheeksi, e:tä kun siinä
Liekissä julkaistaan kaikenlaisia jatkokertomuksia
ja niistähän sitä ty-kätä.
Ji, niin miksei aina voisi olla
menossa yksi jonkun sella'seii^uuren
kirjailijan kertomus joista paljon puhutaan,
esim. Ma.xim Gorjkin. Jokainen
sakistamme tuntui lukeneen
Gorjkin kirjoituksia lyhempinä paloina
ja niisL: aina tykänneen, kun
ne ovat niin mnkavalhi tavalla kirjoitetut
ja niissä on aina jotakn ajattelemisen
aihetta, mutta kukaan ei ollut
lukenut yhtään kokonaista teosta,
vaikka oli kuullut niitä suomeksi olevan.
Rupesin ajattelemaan tuota
as'aa ja päätin esittää että Liekissä
julkaisiaisiin esim. Gorjkin "Äiti",
jota olen kuullut kiitettävän, tai mi-k.
i muu Gorjkin teos tahansa. Tietenkin
niitä ovat monet Liekin lukijat
lukeneet ja ehkäpä omistavat niitä
kirjoja, mutta varmaan suuri e-nemmistö
on samanlaisia kuin min3
ja tne täällä, joille ne olisivat aivan
uutta, ja ehkäpä ne ennen lukeneetkin
lukisivat niitä taas uudelleen."
Ehdotus liene aivan oikea. Tuo
Gorjkin ".iiti" kyliä lienee kirjana
cninitnän levitetty täällä, sillä se pai.
nettiin aikoinaan, tosin Ijhes neljäkymmentä
vuotta sitten. Raivaajassakin,
emmekä olisi sitä tilfxisuudessa
*^'L julkaisemaankaan, mutta
jonkun toisen Gorjkin teoksen, esifn.
Yliopistoni", voisimme alkaa vaikka
keti.
Jatkokertomuksista puheen ollen
voimme huomauttaa, että eräs kynäi-iijamme,
jolta aikoinaan olemme saaneet
critittin kyvia lyhcmpiä kerto-
Iloa ja ikävää
Niin, ystävät, minulla oli iloa ja
nyt minulla on niin ikävä.
Odotin joulua hartaammin kuin
koskaan ennen, koska tiesin että saisin
joulu vieraita. Ja sainkin. Kaksi
nuorta iloista ja onnellista ihmistä
tuli aivan Liekin kotikaupungista as*
ti viettämään joulua kanssani ja toivat
tullessaan kaikenlaista kamaa.
Mutta se on maallista verrattuna siihen
ihanaan tunnelmaan, mikä val-liLsi
mieleni- kaiken aikaa heidän täällä
ollessaan. He toivat tuulahduk-
.sen suuresta maailmasta tänne yksitoikkoisuuteen,
kertoillen kulttuuritoiminnasta,
jossa he itsekin olivat
mukana ja jossa minäkin toivoisin
saavani olla. Kertoivat monien ystävien
terveiset ja öni?ittelwt. Jänniin
meni^vliKko että'hiirahtya-'koit|i sit-,
ten se ikävä aamu, jolloin he jättivät
minut hyvästi ja painoivat hiljaa oven
kiinni. Minä vaivuin keittiön pöydän
ääreen ja kyynelten virratessa
kertailin mielessäni uudelleen kaikki
ne onnen hetket, mitkä yhdessä vietimme.
Kiitos teille rakkaat lapset käynnistänne.
Ja kiitos niille monille ystävilleni
terveisistä ja toivomuksista
'tavata minuakin taas joskus Liekin
palstoilla. On niin mieltä lämmittävää
tietää, että minunkin kyhäyksis-täni
jotkut pitävät. Samalla kun lähetän
teille kaikille tuliset uudenvuoden
onnittelut, lupaan, että tapaatte
minut pian uudelleen.
IRIS
Korvessa
Monille naisille ja miehille on hyvin
tuttua metsäkämpälle meno.
Mutta minulle ss oli a!van outoa ja
uiftta.
Sudburysta lähdin junalla pitkälle
'öiselle taipaleelle ypö yksin, nimittäin
ilman mitään tuttua seuraa. No; ^i-pä
se ollut ensi kerta. North Ba\'ssa
oli vartottava junaa kokonaista viisi
tuntia, ennenkuin pääsin matkaa jatkamaan.
S\vastikan asemalle päästyä
muutin junasta bussiin, jolla mennä
körgttelin Kirkland Lakelle. Siellä
kyseltyäni, mistä löytäisi» työnvä-lityspaikan
saadakseni tietoa, kuinka
sinne kämpälle mennään, mihin päin
ja millä kyydillä. Lö\'sinhän minä
päämajan, josta ''foonattiin" sinne
kämpälle, johon oli päämääräni, ja
saatiin vastaus, että sieltä lähtee heti
auto, jolla minua tullaan hakemaan.
Odottelin jännityksellä tuota autoa.
Kello lähenteli jo seitsemää illalla
kun se tuli, mukanaan itse herra ja
pan komeaa poikaa. Jotka tulivat pi-kipäin
tyttöystäviään katsomaan.
Tunnin odotuksen perästä pojat tulivat
ja päästiin lähtemään. Poikien-han
se oli tuo komea autokin, olivat
ostaneet sen muutama päivä sitten.
Siihen pakattiin minun matkalaukut
ja meitä neljä ihmistä. Miehet olivat
kaikki hauskalla päällä. Toinen po-muksia,
tiedottaa juuri valmistelevansa
IJekkiä varten pitempää kertomusta,
romaaniq, jonka ehkä saamme
kuukauden sisällä. Enempää ei
ole lupa puhua, mutia lupa on jäädä
hyvässä' toivossa odottelemaan joitakin
viikkoja. — AP.
jista ohjaili autoa ja toinen istui minun
vierelläni takana ja lauleli kuin
Jean Autry kaunnta kaupoikalaulu-ja.
Jos laulaja olisi ollut minun ikäj::^
siä, olisin jo aivan rakastunut häneen.
Itse herrakin etupuolella lauleli ja
minusta tuntui että kämpälle meno
on hirveän •hanskaa.
Matkaa riitti loppumatlom i i n:
Viimein ajuripoika pysäytti auton
ison rakehnuksen eteen. Kysyin^ mi-kä
paikka tuo on. Vastattiin, että se
on hote^lli. ja nyt mennääTi lämmittelemään.
Se ei ollut hullumpi ehdotus,
olinkin kylmissäni, sillä pakkanen
oli kova. Emme ottaneet mitään
suihin.- Etuhuoneessa aikamme lämmiteltyä
lähdimme jatkamaan matkaa,
ja kyllä sitä riitti. Jopa lopulta
, kään-nyttiin yaltatifrlta- kapealle metsätielle,
joka kiemurteli lumisen ha-
\nimetsän keskellä. Kuinka romanttiselta
se tuntuikaan, kun nuori poika
lauleli vierelläni. —Isoäiti varmaan
hymyilee, että vanhuuden
merkkiä se on kun nuorempia ihailee,
mutta kyllä me'^'ain helposti ilahdumme
nuoruutta - muistellessakin,
mitä sitten nuorten seurassa.
Loppujen lopulta, alkoi valo häämöttää
tien sivusta ja kwn kysyin,
kuka tuossa mökkipahase.ssa asuu,
sain ^cuulla että se on saman komppanian
yksi pienemmistä kämpistä, jossa
on vain kahdeksan miestä töissä.
Pojat pysähdyttivät taas auton ja ke-.
hoittivat mmun-menemään kämppään
lämmittelemään. Niitä öli siinä
kaksi vieretysten, töinen -'muka
kokkikämppä. Työnnyin kylmissäni
sisälle, jossa kovin herttainen ranskalainen
nainen kohta-kysyi josko haluan
kahvia. Kuka minun tuntee
niin tietää heti että se oli minulle mieluinen
asia—hyvää kuumaa kahvia
hy\'än keekin kera. Misis tarjosi lisäni
ja minä .söin ja join. Kiittelin
kauniisti ja taas lähdimme eteenpäin.
Ihmettelin, kuinka tiesivät niistä monista
metsätien haaroista sen oikean.
Vii;p.ein he ilmoittivat headquarters-kämpän
olevan lähellä ja kohta po-histettiinkin
sen pihaan. ~^Taas työnnyin
outoon paikkaan sisälle ja sanoin
hyvää iltaa suomenkielellä, johon
sain vastauksen samalla tutulla
tavalla. Olisin,-saanut heti kahviakin,
mutta kieltäydyin. Tämä kämppä
oli iso ja paljon isoja pöytiä sopivassa
järjestyksessä.
Oli puhe lähteä siitä viemään minua
tiimillä eteenpäin, kunaulotie-ei
ollut vielä kunnossa sille kämpälle
johon minua odotettiin. Isäntä oli
antanut määräyksen ajurille panna
hevoset valjaisiin, mutta se ei ollut
hänelle mieluista'niin myöhällä, koska
tavallinen nukkuma-aika oli jo
tunnilla sivuutettu. Joku mies tuli
nlkoa minulle ehdottamaan, että jos
nukkuisin '"kokkien ruumassa tuolla
yläpetillä", niin hän aamulla veisi
minut toiselle kämpälle. Katselin
surkeana katonrajassa olevaan petiin,
jossa ei ollut petivaatteitakaan, vaan
luvattiin ne tuoda jos jään yöksi.
Mutta minä sanoa tokaisin, että kyl-lä
minä tykkäisin mennä sinne mihin
saisin lopullisesti jäädä. Ei siinä auttanut
sekään, vaikka hevosten valjaatkin
olivat muka rikki. Ja niinpä-pian
asettelin itseäni harvassa olevien
Tiukujen päälle rekeen asetetulle mai-tdaatikolle
istumaan, ja ystävällises-
Ankara on pohjolassa
pakkasen ja-lumen valta,
eipä uskois eUä koskaan
clö nousee hangen alta.
l^ärTtskois Ontarion
ankaralla talvisäälVJi
että kcskaanikhkkis kukka,
vihertäisi kentät täällä.
Että välkkyäisi vedet,
että-linnut livertäisi,
ett^ hetkiseksi tahoi
ihan Tinholahan jäisi.
Mutta tiedäH, ulin on käyvä';
/ryppään veteen- tiedän senkin;
rannalta V0'i ilman paitaa
leikitellä lapsonenkin.
JOKV.
ti tuotiirfparittain plänkettejä ympärilleni,
etten paleltuisi..
Sitten alkoi se kyyti. Ja kaipa ne
3?€vosetkin.tiesiv%t, että uudella palvelijalla
on kiire, koska menivät niin
lujasti että pelkäsin löytäväni itseni
jostain kannon nokasta tien nuitki?-
sa. Mutta-sekin asia korjaantui kun
^pyysin ajamaan hiljemmin.
Päästyämme jonkun rakennukseii
viereen sanoi kyytimies: "Nyt o)
laan perillä» "Se oli minulle ilosanoma.
Kämpällä kokkina oleva misis oi;
nukkumassa. Kj^y-timieheni sai kui
tenkin hänet hereille ennenkuin olin
kunnollisesti selviytynyt peittojen lisältä,
joihin olin kääriytynyt. Sitteii
kt)etTn kompuroida Kyritteinieni sinne
' niirikutsuttiiuri kokkiUämppään.
Ensimmäinen huomioöhotett a v a.
seikka oli, minkälainen ' ön talo5ss
kokki. Onneksi hän oli mitä herttaisin
nainen, josta heti ensi näkemältä
pidin. Toiseksi olin mielissäni, etta
kämppä oli uusi,tilava ja kaiinii.
Tunsin heti, että tulen täällä viihtymään.
Hohta\^nvalkoi5ik5i veistetyt
haapaiset seinähirret j a puhda-lattia
muistuttivat lauantai-iltaa Suomen
suuressa pirtissä. Ja sievä kamari
kahdella vuoteella varustettuna,
— ei mitään katonrajaan ulottirvia
petejä, vaan oikeita vuoteita, johon
eräs talon asioi.sta huolehtiva mies to:
minulle peitteitä oikein sylikaupalla
Olen ollut talossa jo kokonaista vii-
, si vuorokautta ja vhä enempi alan pi
tää olostani täällä. Pahin seikka or
se pöytään passaaniinen, johon oler
kömpelö ja tottumaton, mutta kaike
tipa opin"kun aikani harjoittelen
Tämä se bn jotakin: iso talo ja paljon
ruokaa!
Onnellista uuttavuotta Sudbiiryr.
laulukuorolle ja kalkille tutuille!
KOKIN HÄLPPÄRI
5 , 0 0 0 V. vanha hautakumpu
löydetty»
Tri Etienne Drioton tiedottaa
että Sakkaran piiristä, lähelU
Kairoa, on löydetty hautakumpu
johon on haudattu 5,000 vuotta
sitten Niilin laaksoa hallinnu'
ensimmäisen dynastian egyptiläinen.
Kumpu on suurempi mitä
vielä tähän mennessä on löydetty
ensimmäisen dynastiar
ajoilta. i
Tri Drioton kertoo hautakummusta
löydetystä maljakosta, jossa
on kuningatar Mer Nithin ni-.
mi, mutta vielä ei ole päästy selville,
onko kuningatar haudatta
tähän kumpuun. Hän arvelet
rosvojen ryöstaneei^ haudan toi'
sen dynastian aikana.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 11, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-01-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470111 |
Description
| Title | 1947-01-11-02 |
| OCR text | Sivu 2 m«,.tmwnuirm.»m.mnmiucwiM.mimn.«i«mai.m.m.»...m..in..,n.M,...i.«i.i«inHntuiMim LAUVNTAINA TAMMIKUUN 11 TÄKÄNÄ inBiuinniKimit . 1947 miiiiMitmniimmiiiiinuiii.iiiHin,,.,. {Canadan suomalaisten vHkkotehti) Published and printed by the Vapaus Publl5hing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario. Reglstered at the Post Office Dept, Otta-Wa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vuosikerta $2.50 6 kuukautta 1-40 3 kuukautta ''5 Yhdysvaltoihin: 1 vuosikerta $3.10 6 kuukautta 180 Suomeen ja muaalle ulkomaille: 1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00 Liekki limestyy jokaisen viikon laa» »ntalna 12-sivuisena, sisältäen parasta teaunoklrjallista luettavaa kaikilta aloilta. AsiamlehiUe myönnetään 20 prosentin palkkio. P>'ytHkää aslamiesvälineitä Jo t ä nään. ri.MOITUSHINNAT: Yleinen Umol-tiishinta 50 senttiä palstatuvunalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä otf cienttiä joicaiseiia muistovärsyltä tai klitoslauseelta» Erikoishimiat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukät(Ben. Kaikki Liekille tarkoite^ut rmaksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Ijinuted, 100-102 Elm Street "West, Sudbury, Ontario Toimittaja A, Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O. Box G9 Sudbury, Ont. Toimituksen kulmasta Hiukan mcrkilliucn sattuma, että samoihin aikoihin saamme kaksi kir-jceir. stä ja kaksi suullista samantapaista huomautusta. Parhaiten niitä tufkitsec "Pääkokki", kirjoittaen — ehkä ystävien pakinoihin tarkoitettuna — seuraavaan tapaan: ''Me'Ile t^nne kämpälle tulee kymmenin Liekkiä ja Vapauksia ja^ muutamia mui-.akin lehtiä, ja nii)ä Ine-timn ja niisfä puhutaan. Tässä vi:s mc sujniuntaina iltapäiväkahvin aikana tuli puheeksi, e:tä kun siinä Liekissä julkaistaan kaikenlaisia jatkokertomuksia ja niistähän sitä ty-kätä. Ji, niin miksei aina voisi olla menossa yksi jonkun sella'seii^uuren kirjailijan kertomus joista paljon puhutaan, esim. Ma.xim Gorjkin. Jokainen sakistamme tuntui lukeneen Gorjkin kirjoituksia lyhempinä paloina ja niisL: aina tykänneen, kun ne ovat niin mnkavalhi tavalla kirjoitetut ja niissä on aina jotakn ajattelemisen aihetta, mutta kukaan ei ollut lukenut yhtään kokonaista teosta, vaikka oli kuullut niitä suomeksi olevan. Rupesin ajattelemaan tuota as'aa ja päätin esittää että Liekissä julkaisiaisiin esim. Gorjkin "Äiti", jota olen kuullut kiitettävän, tai mi-k. i muu Gorjkin teos tahansa. Tietenkin niitä ovat monet Liekin lukijat lukeneet ja ehkäpä omistavat niitä kirjoja, mutta varmaan suuri e-nemmistö on samanlaisia kuin min3 ja tne täällä, joille ne olisivat aivan uutta, ja ehkäpä ne ennen lukeneetkin lukisivat niitä taas uudelleen." Ehdotus liene aivan oikea. Tuo Gorjkin ".iiti" kyliä lienee kirjana cninitnän levitetty täällä, sillä se pai. nettiin aikoinaan, tosin Ijhes neljäkymmentä vuotta sitten. Raivaajassakin, emmekä olisi sitä tilfxisuudessa *^'L julkaisemaankaan, mutta jonkun toisen Gorjkin teoksen, esifn. Yliopistoni", voisimme alkaa vaikka keti. Jatkokertomuksista puheen ollen voimme huomauttaa, että eräs kynäi-iijamme, jolta aikoinaan olemme saaneet critittin kyvia lyhcmpiä kerto- Iloa ja ikävää Niin, ystävät, minulla oli iloa ja nyt minulla on niin ikävä. Odotin joulua hartaammin kuin koskaan ennen, koska tiesin että saisin joulu vieraita. Ja sainkin. Kaksi nuorta iloista ja onnellista ihmistä tuli aivan Liekin kotikaupungista as* ti viettämään joulua kanssani ja toivat tullessaan kaikenlaista kamaa. Mutta se on maallista verrattuna siihen ihanaan tunnelmaan, mikä val-liLsi mieleni- kaiken aikaa heidän täällä ollessaan. He toivat tuulahduk- .sen suuresta maailmasta tänne yksitoikkoisuuteen, kertoillen kulttuuritoiminnasta, jossa he itsekin olivat mukana ja jossa minäkin toivoisin saavani olla. Kertoivat monien ystävien terveiset ja öni?ittelwt. Jänniin meni^vliKko että'hiirahtya-'koit|i sit-, ten se ikävä aamu, jolloin he jättivät minut hyvästi ja painoivat hiljaa oven kiinni. Minä vaivuin keittiön pöydän ääreen ja kyynelten virratessa kertailin mielessäni uudelleen kaikki ne onnen hetket, mitkä yhdessä vietimme. Kiitos teille rakkaat lapset käynnistänne. Ja kiitos niille monille ystävilleni terveisistä ja toivomuksista 'tavata minuakin taas joskus Liekin palstoilla. On niin mieltä lämmittävää tietää, että minunkin kyhäyksis-täni jotkut pitävät. Samalla kun lähetän teille kaikille tuliset uudenvuoden onnittelut, lupaan, että tapaatte minut pian uudelleen. IRIS Korvessa Monille naisille ja miehille on hyvin tuttua metsäkämpälle meno. Mutta minulle ss oli a!van outoa ja uiftta. Sudburysta lähdin junalla pitkälle 'öiselle taipaleelle ypö yksin, nimittäin ilman mitään tuttua seuraa. No; ^i-pä se ollut ensi kerta. North Ba\'ssa oli vartottava junaa kokonaista viisi tuntia, ennenkuin pääsin matkaa jatkamaan. S\vastikan asemalle päästyä muutin junasta bussiin, jolla mennä körgttelin Kirkland Lakelle. Siellä kyseltyäni, mistä löytäisi» työnvä-lityspaikan saadakseni tietoa, kuinka sinne kämpälle mennään, mihin päin ja millä kyydillä. Lö\'sinhän minä päämajan, josta ''foonattiin" sinne kämpälle, johon oli päämääräni, ja saatiin vastaus, että sieltä lähtee heti auto, jolla minua tullaan hakemaan. Odottelin jännityksellä tuota autoa. Kello lähenteli jo seitsemää illalla kun se tuli, mukanaan itse herra ja pan komeaa poikaa. Jotka tulivat pi-kipäin tyttöystäviään katsomaan. Tunnin odotuksen perästä pojat tulivat ja päästiin lähtemään. Poikien-han se oli tuo komea autokin, olivat ostaneet sen muutama päivä sitten. Siihen pakattiin minun matkalaukut ja meitä neljä ihmistä. Miehet olivat kaikki hauskalla päällä. Toinen po-muksia, tiedottaa juuri valmistelevansa IJekkiä varten pitempää kertomusta, romaaniq, jonka ehkä saamme kuukauden sisällä. Enempää ei ole lupa puhua, mutia lupa on jäädä hyvässä' toivossa odottelemaan joitakin viikkoja. — AP. jista ohjaili autoa ja toinen istui minun vierelläni takana ja lauleli kuin Jean Autry kaunnta kaupoikalaulu-ja. Jos laulaja olisi ollut minun ikäj::^ siä, olisin jo aivan rakastunut häneen. Itse herrakin etupuolella lauleli ja minusta tuntui että kämpälle meno on hirveän •hanskaa. Matkaa riitti loppumatlom i i n: Viimein ajuripoika pysäytti auton ison rakehnuksen eteen. Kysyin^ mi-kä paikka tuo on. Vastattiin, että se on hote^lli. ja nyt mennääTi lämmittelemään. Se ei ollut hullumpi ehdotus, olinkin kylmissäni, sillä pakkanen oli kova. Emme ottaneet mitään suihin.- Etuhuoneessa aikamme lämmiteltyä lähdimme jatkamaan matkaa, ja kyllä sitä riitti. Jopa lopulta , kään-nyttiin yaltatifrlta- kapealle metsätielle, joka kiemurteli lumisen ha- \nimetsän keskellä. Kuinka romanttiselta se tuntuikaan, kun nuori poika lauleli vierelläni. —Isoäiti varmaan hymyilee, että vanhuuden merkkiä se on kun nuorempia ihailee, mutta kyllä me'^'ain helposti ilahdumme nuoruutta - muistellessakin, mitä sitten nuorten seurassa. Loppujen lopulta, alkoi valo häämöttää tien sivusta ja kwn kysyin, kuka tuossa mökkipahase.ssa asuu, sain ^cuulla että se on saman komppanian yksi pienemmistä kämpistä, jossa on vain kahdeksan miestä töissä. Pojat pysähdyttivät taas auton ja ke-. hoittivat mmun-menemään kämppään lämmittelemään. Niitä öli siinä kaksi vieretysten, töinen -'muka kokkikämppä. Työnnyin kylmissäni sisälle, jossa kovin herttainen ranskalainen nainen kohta-kysyi josko haluan kahvia. Kuka minun tuntee niin tietää heti että se oli minulle mieluinen asia—hyvää kuumaa kahvia hy\'än keekin kera. Misis tarjosi lisäni ja minä .söin ja join. Kiittelin kauniisti ja taas lähdimme eteenpäin. Ihmettelin, kuinka tiesivät niistä monista metsätien haaroista sen oikean. Vii;p.ein he ilmoittivat headquarters-kämpän olevan lähellä ja kohta po-histettiinkin sen pihaan. ~^Taas työnnyin outoon paikkaan sisälle ja sanoin hyvää iltaa suomenkielellä, johon sain vastauksen samalla tutulla tavalla. Olisin,-saanut heti kahviakin, mutta kieltäydyin. Tämä kämppä oli iso ja paljon isoja pöytiä sopivassa järjestyksessä. Oli puhe lähteä siitä viemään minua tiimillä eteenpäin, kunaulotie-ei ollut vielä kunnossa sille kämpälle johon minua odotettiin. Isäntä oli antanut määräyksen ajurille panna hevoset valjaisiin, mutta se ei ollut hänelle mieluista'niin myöhällä, koska tavallinen nukkuma-aika oli jo tunnilla sivuutettu. Joku mies tuli nlkoa minulle ehdottamaan, että jos nukkuisin '"kokkien ruumassa tuolla yläpetillä", niin hän aamulla veisi minut toiselle kämpälle. Katselin surkeana katonrajassa olevaan petiin, jossa ei ollut petivaatteitakaan, vaan luvattiin ne tuoda jos jään yöksi. Mutta minä sanoa tokaisin, että kyl-lä minä tykkäisin mennä sinne mihin saisin lopullisesti jäädä. Ei siinä auttanut sekään, vaikka hevosten valjaatkin olivat muka rikki. Ja niinpä-pian asettelin itseäni harvassa olevien Tiukujen päälle rekeen asetetulle mai-tdaatikolle istumaan, ja ystävällises- Ankara on pohjolassa pakkasen ja-lumen valta, eipä uskois eUä koskaan clö nousee hangen alta. l^ärTtskois Ontarion ankaralla talvisäälVJi että kcskaanikhkkis kukka, vihertäisi kentät täällä. Että välkkyäisi vedet, että-linnut livertäisi, ett^ hetkiseksi tahoi ihan Tinholahan jäisi. Mutta tiedäH, ulin on käyvä'; /ryppään veteen- tiedän senkin; rannalta V0'i ilman paitaa leikitellä lapsonenkin. JOKV. ti tuotiirfparittain plänkettejä ympärilleni, etten paleltuisi.. Sitten alkoi se kyyti. Ja kaipa ne 3?€vosetkin.tiesiv%t, että uudella palvelijalla on kiire, koska menivät niin lujasti että pelkäsin löytäväni itseni jostain kannon nokasta tien nuitki?- sa. Mutta-sekin asia korjaantui kun ^pyysin ajamaan hiljemmin. Päästyämme jonkun rakennukseii viereen sanoi kyytimies: "Nyt o) laan perillä» "Se oli minulle ilosanoma. Kämpällä kokkina oleva misis oi; nukkumassa. Kj^y-timieheni sai kui tenkin hänet hereille ennenkuin olin kunnollisesti selviytynyt peittojen lisältä, joihin olin kääriytynyt. Sitteii kt)etTn kompuroida Kyritteinieni sinne ' niirikutsuttiiuri kokkiUämppään. Ensimmäinen huomioöhotett a v a. seikka oli, minkälainen ' ön talo5ss kokki. Onneksi hän oli mitä herttaisin nainen, josta heti ensi näkemältä pidin. Toiseksi olin mielissäni, etta kämppä oli uusi,tilava ja kaiinii. Tunsin heti, että tulen täällä viihtymään. Hohta\^nvalkoi5ik5i veistetyt haapaiset seinähirret j a puhda-lattia muistuttivat lauantai-iltaa Suomen suuressa pirtissä. Ja sievä kamari kahdella vuoteella varustettuna, — ei mitään katonrajaan ulottirvia petejä, vaan oikeita vuoteita, johon eräs talon asioi.sta huolehtiva mies to: minulle peitteitä oikein sylikaupalla Olen ollut talossa jo kokonaista vii- , si vuorokautta ja vhä enempi alan pi tää olostani täällä. Pahin seikka or se pöytään passaaniinen, johon oler kömpelö ja tottumaton, mutta kaike tipa opin"kun aikani harjoittelen Tämä se bn jotakin: iso talo ja paljon ruokaa! Onnellista uuttavuotta Sudbiiryr. laulukuorolle ja kalkille tutuille! KOKIN HÄLPPÄRI 5 , 0 0 0 V. vanha hautakumpu löydetty» Tri Etienne Drioton tiedottaa että Sakkaran piiristä, lähelU Kairoa, on löydetty hautakumpu johon on haudattu 5,000 vuotta sitten Niilin laaksoa hallinnu' ensimmäisen dynastian egyptiläinen. Kumpu on suurempi mitä vielä tähän mennessä on löydetty ensimmäisen dynastiar ajoilta. i Tri Drioton kertoo hautakummusta löydetystä maljakosta, jossa on kuningatar Mer Nithin ni-. mi, mutta vielä ei ole päästy selville, onko kuningatar haudatta tähän kumpuun. Hän arvelet rosvojen ryöstaneei^ haudan toi' sen dynastian aikana. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-01-11-02
