Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1948

              Aarre Linnala:
Laiva saapui Plymouthiin. Mr. Kaik- tuivat vaijeten- \^unuosastosSaaii fcat- -otti kvnän • •
« « ^ ^ ^ ^ ' ^ ^ ' ^ • • J S Ä r ^ ' ^ ^ ^ "»«««*^ y * ^ - -.Mrs."xia,suerite Smith, yhtäkuin
oli eruiam to.melmalla tuulella. Hänen ta«sen nakotsiä tiUitatennuksia ja syk- markiisiur De La Rochefouraild. Kir-ihmeekseen
e. ainoatkaan sanomalehti- syistä, alakuloista maisemaa: lakeuk- joittakaa- »niin; -sUlä Ä > on Merkitty
siesta ollut marknsitarta haastattele-. s.a, pieniä puroja ja matalia kyliä . . . passiinne, sanoi Mn Kaikkitietävä.
„,assa eikä ainoatakaan valokuvaajaa. Salapoliisit Istuivat myiiskin äST- .Markiisitar riipusti, nimensä suurin
Mrs. Cornbeltin muumiojuttu oh tonimä osaston oven luona. Hekään
saattanut Englannin lehdistön raivoi- eivät sanoneet nntään, multa heidän
hinsa ja kun oriarkiisittaren nimi oli se- silmänsä tähtäsivät'taukoamatta noihin
iaantunut siihen, ei hänessä mainittu saatettaviinsa, joista he eivät tietäneet'
sanaakaan — ei edes t a v a l l i ^ ^ . h ä ä - mitään, mutta joita he kohtelivat juuri
iuhlallisuuskronikoissakaan eikä muit- sillä tavalla kuin H. M . TuUikapteeni
ien ylhäisyyksien luetteloissa.' Sanoma- heitä kohdellut: ylenkatseella j a suu-lehdet
kilpailivat nyt Cornbeltin avio- "^rella ylemmyydellä,
liittojutussa ja suuressa lihaosakeskan- — Mitä seutua täinä on. sir? kysvi
daalissa", jossa hänen, ''tämän finans- :Mr. Kaikkitietävä, yrittäen päästä mics-sineron"
tiedettiin ansainneen miljoo- ten kanssa keskusteluun. "
neja ja jopa saattaneen Englannin van­han
pankinkin herrat ravistamaan ty\'- lantia.
lymättöminä arvokkaita Jjäitään. Molemmat salapoliisit nauroivat pii-
Markiisitar katseli tyytymättömänä kallisesti, mutta tyytyväisinä itseeash.
tullimiesten tarkastusta. Mr. Kaikkitietävä toivoi heidän olc-
— Mitä pirua tässä on? sanoi muuan van kreikkalaisia sissejä, joita hän saisi
pitkä tullimies katsellen-muumiolaatik- ammuskella kuudella drakmalla kapi?a-koa.
leelt^. Hän vihelteli itsekseen tiFbla
— Siinä on vanha Egyptin muumio tunnettua laulua''Oh, Land of Liberty".
Englannin museolle. Lahja Amerikasta, ja hänestä tuntui kuin olisi hän jättänyi
ehätti ^Ir. Kaikkitietävä. paratiisin ja tullut suoraapäätä helvci-
— Ah. sekö? Siinäkö se on? tiin: yht'äkkiä hän kivahti:
Tullimies .muuttui hyvin juhlalliseksi — Olen syntynyt'Amerikassa ja vaa­ja
poistui nopeasti jonnekin. Hetkisen <iin kohteliaisuutta, sanoi hän ylpeänä.
kirjaimin ja aatelisnimensä vielä; suu­remmilla,
^lykkä soitti pöytäkelloa.
Kaksi kultakimellyksin koristettua, pu­naisiin
damastipukuihin puettua nuo­rukaista
astui arvokkaasti lähemmäksi
j a ottivat markiisittaren tavarat hal­tuunsa.
Salapoliisit hävisivät jonnekin.
— Tätä tietä, Lady, please.
He nousivat elevaattorilla toiseen
kerrokseen. Toinen nuorukaisista ava­si
oven seppöselälleen ja lausui sointu-
Sir.se on Englantia. Vanhaa Eng- ^ valla walesilaismurteeHaan:
kunsaTintasblniiöiU kiinni. Hän sitoi
tukkansa palmikollej hmtta äkkiä re­päisi
sen hajalleen hai^lloilleen jälleen.
V—Alec pitää, että se on, näin. N i i a.
.\lec — mon cher amie> bon, bon mon.
Suutele minua kerta vielä. Oooh . . .
Hän availi >rahalaukun ja katseli sii­nä
olevia kymmenen dollarin seteleitä
supatellen itsekseen.
— Ne on anneltava heti, heti, jotta
nuo Yardin miehet eivät niitä vie kuin
muumiotamme. Hahaa, Mr. Kaikki­tietävä!
Hän nauroi niin, että huone kaikui.
Hän otti käteensä seteleitä. Hän heitte­li
niitä ympiiri huonetta.
—'Kynttilöitä, kynttilöitä, kuin Mrs.
Cornbeltilläkin. Tuhannen kynttilää.
Xe onkin tuotu Venexiasta, ajatteli hän.
Hän sytytti kaikki kynttil;ijalustc>is.<a
ole\'at kynttilät Niitä oli keskijx^r-
Kuningatar Victorian huoneusto." mannon pöydällä, molempien ikkunoit-kuluttua
hän palasi mukanaan jäykkä-lyhtinen,
virkapuvussaan oleva mies­henkilö
H. M . . Custom Officer, joka
silmäili markiisitarta: -hyvin. pitkään ja
hvvin halveksivasti M r . Kaikkitietävää.
- Soo, siis muumioko? Ehkä täyn­nä
dollareita? Ehkä atomipommin sa­laisuuksia.
Sir, tämän muumion ottaa
haltuunsa Scbtland Yard ja palauttaa
sen tutkinnan jälkeen teille ylihuomen­na.
- ]^[iksi, herran tähden, miksi? äti-
•kytti markiisitar pelästyneenä. (Hän
oli joskus kuullut puhuttavan Scotland
Yardlsta.) — Sehän on kuollut ja na-i.
stunut muumio. E i tee pahaa kenelle-
•ään. On lähetetty rauhaa rakenta-
"laan maailman kansoille.
- Madam, vastasi H . M . tullimies
erävästi. — Me pidämme täällä itse'
uolen omista asioistamme ja myöskin
laailman. Ja meillä, on muumioita ai-
•an tarpeeksi itsellämme. Ehkäpä se si- '
•^Uää . . . hän pysähtyi J a hänen sil­lansa
lunmienivat vihasta . . . propa-andaa.
Fasistista tai ehkä vieläkin pa-enipaa.
VII
Markiisitar tunsi jalkojensa huoju-an.
Hän olisi pyörtynyt, mutta Mr.
aikkitietävä ennätti tukemaan häntä.
— -Xiin on asia. • N ä m ä kaksi miestä
euraavat teitä Lontooseen. Poliiseja.,
uolehtivat, että raha-aärrettanne ei
•ara>io:a. Se kai on tuossa?
Hän l')i komean leiman papereihinsa
eka markiisittaren ja M r . Kaikkitietä-
•;in passeihin.
- -Menkää.
Han viittasi kuninkaallisesti siviilipu-miehille.
He ottivat molempien
laikaaiien tavarat ja johdattivat heidät
i':^ian. joka muutaman minuutin ku-iHu.
i porhalsi Lontoota kohti pitkin
""ianiiin kanaalin rantarataa.
-Molemmat 'oikeita suurveijareita
arni.tankin. On hyvä, että .Scotland
'"•d oa varuillaan mokomien •'•.'än.i^ste-liikkumisista.
He ovat nyt hyväs-
^"ido-sa. ja heidät kyllä nyljetään
^'doistaan. Tuo nainen näytti oikein
•'^'jKiMdta. Pyörtyi, muka. Vanha
noilla kaikilla.
Han katsoi papereitaan ja mumisi
H'kH-en:
n jänkit, luulevatko hc olovan-
'^•'k.) maailma? .
^'•'rkii.itar ja Mr. Kaikkitietävä i.s-
Jöo, varmaankin menitte sinne Co-,
lumouksen mukana, sir?
^liehet nauroivat sydämensä pohjas­ta.
— Jos te olette syntynyt .Amerikas­sa,
niin olen minä syntynyt \'arsovassa
Hitlerin keskitysleirillä, sanoi toinen
hohottaen.
Keskustelu päättyi tähän. He istui­vat
ääneti. Mr. Kaikkitietävä ^hymisi
laulua ''drakmasta.-' Markiisitar ru­koili
hiljaa ja palavasti. Hän ei enää
halunnut kuunnella. Hän heitti yle­vän
katseen noihin miehiin ja torkahti.
* o JjC
Juna saapui Chairing Crossin ase­malle.
Miehet johdattivat heidät au­toon.
Nostivat lieidän tavaransa ja
painautuivat siihen itsekin. Toinen ky­syi:
"— Minne, Sir amerikalainen?
— Hotelli Mayflo\veriin, sanoi Kaik­kitietävä
nostaen päätään korkeammal­le
olkapäillään.
Tämä Lontoon hienoin hotelli sijait­see
vain muutaman kadunvälin päässä
Chairing Crossin Tisemalta lähellä Tra-falgar
Squarea. Sen hienompaa ei van­halla
Englannilla ole tarjottavanaan ei­kä
sen kalliimpaa «myöskään.
Se on sisustettu victoriaanisella lois­tolla
ja siinä saavat asunnon vain ne.
JQilla on arvonimi henkilöllisyytensä
kylttinä. Sen yläkerran ikkunoista voi
nähdä Trafalgar Squaren Nelson pat­saineen,
amiraaliteetin rakennuksen ja
kauas Hyde Parkiin, melkein Bucking-ham-
palatsiin asti.
Kun markiisitar astui suureen etei.s-aulaan.
ei ainoakaan' ihminen edes lii­kahtanut
jiaikaltaan eikä heittänyt tu­lijoihin
silmäystäkään, -\ulan tuoleilla
istui arvokkaan näköisiä herroja ja nai- .
sia, mutta aivan liikkumattomina, juh­lallisina
ja kankeina.
Ovatko nuo kaikki muumioita.
kuiskasi markiisitar va\n.'=;ten Kaikkitie-tävälle,
joka ke.skustcli melkein mykäksi
kangistuneen kirjaajan kera.
Mykkä-mies ojensi Kaikkilietiivälle
kynän ja osoitti papcrei.';.sa jotain koh­taa.
— Nimikö — tuohon? .sanoi Kaik-kitietävii.
Mykkä nyökkäsi hiukan ja alentu­vasti.
Mr. K. .ojensi pa.ssit mykälle,
joka silmäili niitä .silmHla.sien.sa ylit.se
ja kat.sahti markiisitarta. Hän ojensi
kynän markii.sittarclle ja o.soitti sor­mellaan
kohtaa pa|>eri.s.sa. Markii.sitar
Lady, please,
Mr. Kaikkitietävä yritti myös astua
huoneeseen.
— Ei, sir. Ei tänne. Huoneenne on
viidennessätoista kerroksessa. Tätä tie­tä,
sir, sanoi toinen noista nuorista ku­vapatsaista
ja viittasi ylevästi ja alen­tuvasti
Kaikkitietävää seuraamaan it­seään.
Toinen nuori mies esitteli huoneet.
— V'astaanottohuoneenne tässä, ma-kuuhuoneenen
tuolla. Trafalgar Square
tuolla. Parveke tuolla, käytettävänän­ne,
katu alhaalla. Hän käänsi valot
palamaan. Siirsi matkalaukut paikoil- silkkikuteita.
leen. Kumarsi syvään-lyöden kanta­päänsä
yhteen.
— Palvelukseksenne, Teidän ylhäi­syytenne.
Hän katsahti pieneen pape­ripalaan
kädessään, Mrs. Smith —
oh, paronitar . . .
Hän kumarsi vielä syvempään. Mar­kiisitar
seisoi mykkänä tuon suuren
huoneen «keskellä häikäistyneenä sen
tyylikkäästä loistosta, sen mattojen
ihanuudesta, sen ovi- ja ikkunaverhojen
silkkikimaUuksesta ja huonekalujen ar­vokkaasta
kauneudesta sekä taulujen
kultapuitteitten ui>eudesta.
Kumarteleva nuorukainen perääntyi
ovelle, sulki .sen hiljaa, melkein kuulu-mattomasti,
mutta mumisi ulkopuolella:
— Onkohan tuollakin eukolla viimei-ten
edessä ja suurella uunin yläkorok-keella,
jonka taustana oli suuri välkky­vä
i^eili.
Hän juoksi parvekkeen oville. Ne
olivat kattoon asti ulottuvat n.s. rans­kalaiset
ovet. Tuiili lehahti sisään J a
alhaalta kadulta tulvahti katumeteli.
Siellä käveli ihmisvirta nojjeasti, kii­ruhtaen
jonnekin. Kadut olivat täyn-
\'ä väkeä. Trafalgar Squarellakin ^oli
kansaa tulvillaan.
Markiisitar ryntäsi - parvekkeelle.
Tuuli liehutti hänen harsoisen pukunsa
laskoksia ja hänen valkoisen huntunsa
Hän tuijotti hetkisen
parvekkeen kaiteelta alas-kadulle. Hän
piirkaisi:
— Haloo, ihmisetI Halloo folksi
Kuinka voitte?
Kadulla ei kukaan huomannut häntä
iltapäivän hämärässä. Hän riensi huo­neeseensa,
laahasi avaamansa rahaläu-kun
parvekkeelle ja viskaisi pari kou­rallista
seteleitä ilmaan. Kadulla ha;
vaitsi joku setelin lentävän eieen.'^;i.
Sen huoma.si jo toinen, kolmiis, neljäs
. . . Syntyi kiistaa, tappelua, kirkumi.N-la
noista kuin taivaasta .satavista sete­leistä.
— Täällä. Minä olen jänkki. Ra-nen
senttinsä menossa kun ei nikkeliä
antanut? Perhanan jänkit, vievät tyt­tömme
ja lähettävät tänne muumioi­taan
. . .
*
Markiisitar käveli hitaasti toiseen
huoneeseen, jonka peräseinällä rfipjjui
kuningatar Victorian suuri muotokuva.
Markiisitar kumarsi syvään taululle.
Toisella seinällä oli kuva nuoresta mie­hestä,
joka muistutti markiisittaren mie­lestä
Alecia. Hän kumarsi sillekin .sy­vään.
Hän notkisti polviaan suurelle
vuoteelle, jonka leijonakäpälöillä koris­tetut
jalat säteilivät kirkkaina.
Hän tarkasti suuria seinän täyttä viii
kuvastimia ja kumartel* itselleen yleväs­ti
ja naurahdellen. Hän käveli edesta­kaisin
huoneissa kuin^etsien jotain, et­sien,
etsien . . .
Pöydällä seisoi mahtavia, kullanvä-
risiä kynttiläjalustoja suurine kyntlilöi-neen.
Hän siveli ikkunaverhojen silkki­siä
pintoja ja paineli niitä poskilleen.
Hän kulki ovelle. Sulki lukon monin
kieroksin, iLsetti ovikctjun paikoilleen
ja laahasi kaikki huoneen tuolit ovea
vastaan ja istuutui vä.syncenä h2tki.sen.
Yhtäkkiä hän ponnahti tuoliltnarr ja
ryhtyi avaamaan matkalaukkujaan.
Hän löysi sieltä valkoi-scn morsiuspu­kunsa.
Hän suuteli sitä ja ryhtyi puke­maan
sitä ylleen. Hän heitteli vaal-tecn.
sa ympäri huonetta ja naurahteli
hyväk.syv.ästi.
— Annan ne kiijhillc. köyhille, ne
tarvitsevat niitä. Hänen kätensii valai­sivat
hänen kiinnittäessään valkoisen.
j)itkin laahustimin varustetun hiiäpu-haa,
teille, rahaa, rahaa.
Ja hän viskasi kouralli.sen seteleitä
toisensa jälkeen iimaan. Katuliikenne
jjysähtyi.
— Hei, rahaa, köyhille. .Mitä muuta
tahdotte? Kas tä.ssä . . . Hän juok.-i
huoneeseen, otti käsilaukkun.^a ja si-roitteli
sen sisällön kadulle.
— Timantteja, timantteja ja rahaa,
rahaa, ottakaa, ottakaa.
Setelit lentelivät ilma.ssa. Joukko
alhaalla kieriskeli kuin raivon valhis.sa.
Dollareita lenteli Trafalgar .Squarel­le
asti; suoraan Nelsonin kivihatun kär-kecnkin.
.\utot pysähtyivät. Kuului
huutoja, itkua, kirouksia. Seteleitä len­teli
yhä.
Markii.sitar juoksi jiilleen huoneeseen­sa.
Otti matkalaukkun.sa ja heitti H'n
kadulle. ^
— Siinä on vaatteita, silkkipukuni,
vaatteita, vtiatteita. .Älkää paleltuko,
ottakaa ne . . . Timantteja, .syökää . . .
Yhtäkkiä tuli kadulle hiljaista. .Jli-mi.
set p>^htyivät kuin loihdittuina kat-vsoniaarT
i)arvekkeella kiljuvaa nai.s;rar-kaa.
Tuulenpuu.ska oli liehuteltut ikkunäin
ja ovien kevyitä silkkiverhoja. Oikean
puolei.sen ikkunan verho kohta.si i>«»y-dällä
oleviin kynttilöihin. Tuo kevyt,
vanha kangas lehahti liekkiin ja silmän-riipäyk.
sc-vsä olivat koko .seiniin tiiytlei-set
verhot tiilessä ilmavirran 'ajäe's.>a
liekkejä sisemmäksi huoneeseen.
Kadulla esisova kan.sa herä.si äkkiä
kyin lumouksesta huomatessaan niitä
oli tapahtumas-sa. ^Kaikki kirkuivat
markiisltarclle varoitushuutoja, viittoi­livat
käsillään, ulvoivat, vlhel.5ivät.
Tuli tarttui permannon pak.suun, peh­meään
mattoon. »Huoneen s<*ijiät*>livat
vk
4'
rv
• 1 1 l'
V
'•M
.1
V
i
LAUAOTAINA, MAALISKUUN 27 PÄIVÄNÄ, 1948 SlVÖ5