Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 27, 1944

              Sivu 8 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 27 PÄIVÄNÄ
sien raot olivat näet kahden kämme­nen
levyiset, arvatenkin sen vuoksi,
että tOulet pääsisivät vapaasti • tule­maan
ja menemään. Mutta lattia oli
sileä ja kirkas kuin jää, kuten hyvän
tanssilattian tuleekin olla.
Aluksi käytiin pitopöytään. Oh
niitä herkkuja, pöydät aivan notkui­vat
niiden painosta! Kulta- ja hopea­vadeissa
oli jos jonkinlaisia paisteja;
oli karitsaa ja kalkkunaa, hanhen­maksaa
ja muikunmätiä, taisipa olla-linnun
maitojuustoakin. Ateria lope­tettiin
harvinaisilla hedelmillä,-- ja kun
kaikki olivat syöneet kyllikseen, juo­tiin
villien mehiläisten keräämästä
hunajasta tehtyä simaa.
Aioloskin kallisteli hopeaisesta haa­rikasta
simaa, pyyhki partaansa ja
puheli:
— Tällaista meillä täällä sitten on,
hirrestä ovat huoneet, mutta kelpaapa
näissä asua. Olisittepa, hyvät musi­kantit,
.nähneet minun aikaisemman
asuntoni, marmorilinnan tuolla eteläs­sä,
sinisen Välimeren saarella: Se "oli
linnojen linna se, kaikki oli hohtavaa
marmomia. Viisituhatta vuotta minä
asustin siellä, mutta muutin sitten tän­ne
vuorelle, kun ihmiset tulivat ja al­koivat
rakentaa harmaita kivilinnöi-tuksiansa
ja tykkipattfereitänsa minun
saarelleni... (Maanpakolaisia me o-,
lemme sitten molemmat,, niin sinä
kuin minäkin, ajätfeUlCeikku.).Höo-hOOj
mutta tässähän tämä on mennyt
ja»#nyt metvietähimci-häitSy pankäa|>as>
musikantit pelit' sotoahK- TSäään-tanssitaart^
Riiirsulaakson^ Hettkäyk--
sen-ja-K^akon Rihufinhäitä.5 Errät--
kö9 he (rfekin^ komea; pari; mitäh?i
Heikkui -jaiReikku alköivat^artsata
viulujensa jousia -ja^katselivat'morsi­anta
j' .joka tosiaankiff' olf ^viene- kunr^
ruusujeff' ylir puhaltavai tuulen' hen- -
k"^s. He- katselivat' sulhasta,-.kömef-atäj-
mostakulmaisfa Kaakon'>Puhu--
ria ja nuumivät,^ että i mikäpäs heissä/
toisilleen sopivaita^^ parilta- he näytti­v
ä t Setä^ Puikuu' eteen ^ kannettin-cembalo,
jonka^ kielet oliyat- kultaa-ja,
hopeata.; Luikku- sai.seöon,- joka-^
oli punainen kuin keitetty krapu|.
Ruikulle ojennettiin; hopeinen ^ klari­nettia
Soita mustalainen! Ja kyjlä^ he
soittivatkin.'
Tanssikaa tuulet I Ja kyjjä he
tansäivatkin;
Kuningatar Aiolion valssi, /Pohja-:
tuulen polkka • Kaakon .katrilli j .kaik­ki-
nämä tanssit seurasivat- toisiaan-p\>
örretuulen vauhdilla.- Mustalaiset
heittivät aluksi takkinsa,. sitten-lii-vinsäkin
pois ja soittivat paitahihasil­laan.
Paitakin tuntui lopulta olevan
liikaa. Tällaisia häätanssiaisiaj.näin
keveästi • nousevia jalkapareja^ eivät
he eikä kukaan muukaan'kuolevainen
ol^koskaan nähnyt. He koettivat ar­vata
kuka kukin oli. Tuo vakava
vibreäviittainen,: joka tasaisesti pyö­ritti
tuota tuulispään näköjstä^di var­maankin
valtamerien Pasaatituuli. Ja
tu^ pitkä, laiha, hiekkamyrskyjiä pyö-riväAkeltakaapuinen^
.olf;^ Saharan Sa-möTO,*
Tuoi vjonka • kintereillä-lumi­hiutaleet
tanssivat,, oli. luultavasti
Jäämeren Boreas. Ja>kuka^mahtoi
olla -tuo - ja> tua^ja tuo?' Hiisi -heistä
selvän ottakooni Soita mustalainenl
yälillä pidettiin pieni tauko ja tyh­jennettiin
simahaarikoita ja silJoin
kattoon ripustetut tuulikanteleet.pi­tivät*
musiikista-huolta. Isoäiti oli
m^nnyi pöydän taafcsevja ennusti siel­lä
piiäkokillej tarjoilijattarelle ja apu-akipillekohtaloita
kahvinporosta.. Ja
väliin-tarttuivat-kaikki maailman tuu«
lex "toinen toisiaan kädestä,- pyörivät
piiriä ja lauloivat: "Me olemme tuu­lia,
hu-huu! Mikään ei voi kahlita
meitä, mikään ei vöi sortaa meitä.
Vapaina-me kuljemme poikki merten
ja-maiden, hu-huu!"
'Niin jatkuivat häät^ kunnes aurin*
ko nousi varpaisilleen ja kurkisti nau*
ravin kasvoin-ikkunoista sisään. Tuu­let
ol?sivat-tanssineet ties kuinka
kauan, mutta vähitellen alkoi soitto­niekkoja
väsyttääv Aluksi kirposi
jousi Heikun kädestä ja putosi lattial­le.
Pojan pää painui rintaa vasten
ja hän nukahti. Samaten kävi Kei-kulle,
Luikulle) Ruikulle ja setä Pui-kullekin.
Naisväki oli jo aikaisem­min
paneutunut penkeille pitkäkseen.
»Kuningas Aiolös viittasi kädellään
ja palvelijat tulivat J a tarttuivat soit-toniekkaperheen-
jäseniä jaloista ja
pääpuolesta kiinni. Sitten heidät
kannettiin vuoren juurelle, vankku­rien
luokse ja laskettiin pehmeille
satnmalvubteille.
Vasta iiltäpiialella päivää he heräsi-'
vätKaikki-tuntui'^ urieniiäöltä/ pois­sa
olivat'tö\j)et, ,poissä>koko yöllinen
ihanaus.- Ei; ei läheskään kaikki,
sillä'vankk«reistä'il(^:^ pöytäliinaan
kääritty nfetss&auriin paisti ja niuita
bääherkkyfa:* ^iötaka^linen cembalo,-
hopeakld^iäetti^ja^räytihpiinainen sel-lokin-^
kelkttivät- h)n/ässä sovussa
.väftkktireissa-i.;''-; "\ ' ; V ; -'v - v
YÖrf^ alkaöä^ oli kiiasitetty täysi­näinen
kaurasäkkikiri Ihahaän pää­hän.
Se riisuttiin pois ja hepo valjas­tat
iin^ vänkKSriefe^ fet^es;^, s i J ^ ^
päs heidän muii auttoi kuin lähteä
vaeltamaan Tiesnnihinjnaata kohyeh
Ihme ja. kumnia, matka trnitui-nyt ^
helpolta j i kevyeHa. -Vankkurien pyö­rätkin
olivat lakanneet' vinltuinastä^
Aurinko-heloitUrleutö eteläinen hen-käili.
Tie kulki Vihjeiden knmpjiinai-semien
halki jä'sielIa-tämMoii-s^
päiviä sinisiä-j^ keltaisia kröok^öksia:
Isoäiti istui VäiiklkAirieii'1^^^^
ki yölfä ansaitseiriiääft-i-ahi)ja, -^^^
kaikille rakkaaksi käyr
nyi Loon -Lake- on -ollut suoma­laisten
• "paratiisi" -jo parik3rmmentä-vuotta,
mutta harvat teistä - tietävät-sen
-alkuhistoriaa: ja niitä mielenkiia-r^
toisia -tapahtumia. Siksi Loon Laken-johtokuäta-
lähetti minut TlVashingto»
niin, maatalousosaston - virastooni sen -
arkistosta ottamaan tarkan selvän--
Loon Laken alkuhistoriasta ja-sitten^-
kertomaan- tutkiHHiksistäni kaikillev
maaösuuskunnan' ystäville ja • tove*
reille.
KoMeliaasti minut <)tettiin vastaan
ja kysyivät,- että-iriitä he voisi vat1:eh-dä
"flinttiläiselle". Selvitin asiani ja
hiin~mittUt'vietiitt:arkist<^^^ ja;eteeni
pöydällr: töötiiin suu^ikirjav jonka ^
pämiä^olildrjöitusr " I ^
toria": Oikein'oli •kbht^liässe^
talööSöSäStdh' siht^eriv ahtoi nitrttitfe
sikääf iftkäff jakäski-saööm^-^ paljon
t e m i s i ä l6i)M£n£5&liislli^ VSanor^ tä^^
mä!i~I^QöifI^keir1iistö
deöT arkiätor tärfeeinipiä asi^Hojä^^
Jä ky11t'siinä-käfjäs^^
siä'asioita:^ LWn^Lakelta; ettön"-olisi
iiskbmit^jö^ -ehditä its^nc^
Sieltä olisi- iöytytiyt; ka{kfeöla!sia^
asioita ja tapahtumia vaikka' köi^^
payöH; nsuttayi^ina te^
vaiÄ-mitfötälttia 'tärid^^
pii kolikkojakaifista maista ja kaikil- .
ta ajoilta. Ruikku puhalsi liverryk­siä
uudesta klarinetistaan jakoko jou­kon
edellä kulki Heikku poika Kyräil­len:
"Vaipainämekuljemme poikki mer-teft
ja maiden ^ti-hiiu!"
1-.,
perin pmiteita sääsliMAtliA k i l^
luuurcpapcriA - r kätijppojejx pape^
ripussit — kaikenlaiMfiBpalMÄ^-
sai-ja^^kirj»!^ .-^'iaTJ«et Ja kirje-
Idk«tai9fstt i lAt^lffovfeiir p^
misioksessa.
Kuinka tuiee-menetcdiä^
taa. tuhansia, työtiini^jä.) Loovut:
eht4|seir'Sal^i»A«e{ Obmmifc|»fta tai«
maiden sotatoimia anttavieh va-
P^hWte«etf - ja*jwttö!eif. vlift^kL
seltejseifn^kllttÄ-iiiijritärtoyirin^
sa tonnetun kaappakanavan:
kaupustelijan tai väUttäJän kau*-
taj <«rs<»Tetti<trtÄAA
d^^^ saadaan nvitkaUe
DEPARTMENT OF NATIONAL WARSFl»VTn.re
P •"'••'"•"•'"••'"'••'"••»«»iii»!*»
Siis kanssani seuraarnaan
niitä tärteitä alkuvaiheita, joista-ta.
hän asti et ole tietänyt, et niin höKiJ
pölyä.
Mutta päästäksemme Loon I^kes^
ta täydelliseen- käsitykseen, täyt^
meidänmennä Vajassa taaksepäm 1,
ennen varsinaista Loon Laken "syn
tyrnistä",: tapahtumiin, jotka olfvaj
vaikutteina Loon Laken löytöön.
'Näin kertoo aikakauskirjan-ensim­mäinen
luku, artikkeli kolme, sivu
kymmenen:
JafJiiiitArätkentt:yksi .kaunis ja-iip
feas.-kesäinen;-sunnuntaiaamu>.j9lloia;
joukko fiaiiejäflähti;^k^€rtämä^^ fap.
mik^trillfey setsimään- luonttonlknaa:
jämf^raötaa^ jossa sitten voisi .fei.
keS5ap4«iltal5essa'tyapäudessa pyJlyjEi
n^titella?? jM/heittää- a k«ten;
Jukolafi vdjekset* Ja^johon Aroisi.^a<
kentaa sen Suomen kansallislaitokr
sen^^kukaiäen Jäoipimäh saunan,» jos^
: s^^itfe^46ii^rt(MStensa
sivät s ja-vihÖoi^a rap^uttelisivati Jts-saUkuunaa-
t poraa, ja • paukkaa:,
kun se iuHaistä löy^^ lau­teille
piih^ltaa. ja kuinka ihänää,-;
viehattäVaä'Vjä sptbista olisi' sämsL
kuBmiäfä"löyl)^tä^aivä»^^^^
vusää; loiäteätrtti^Titseil^ä velfämön'
hdi^ääöjavsJetf^ ja^mtli* ^
k o i d ä i Ä ^ i i s & l Ä ) i k ^ Jakuin^,
ka ihksaa^ir^tiituä pöftk^^
seiniÖ^tälI;ä ja piiröisfelfä^ kuviä^ sano­taan,
aivan paljaalla isolla varpaalla;
Näin'ajattelivat'finnit jä haaveilivat'
ja itfnösttis-mleletHäytti.
Vitrrteifrhb i^fkianioysivät,
jokk"ihriteefi:*lfiähäMä iiäytti.'
Se^jätvl" oir mfetsäfi^siimeksess''
ja laineet-'ne Ibisktitti rantaa;
FarMafi ItJra^sei^^^
hyvin hal^älMhihtialla-antaa.
TaMän paili^liSfte^-fhitiit oätamft^^^
vaikka * k^bikk" oKs' kustannusta:
Ta'ältä^me vietämme sunnuntait;
täällä'jtihlimTne'Jtrhaftnusta.
T^ämä^p-aMäotfnih^^
Laken^ rantialiär.- Kaupat' tehtiiitf ja'
aläSfrtäksukki^annettiin-^ scitsemärf jä-puoJi'satää^
döl^ria'ja loppu luvattiiö
maksaayhtä teheffisesti;kuin Suomen
sotavelfeakifi-'
Näin saatiin finneille-ensimmäiiien
pikftikklpaiÖca^^earä järven rannalle.
Sitteö sunnutitäinakim piknikkiin'
mefti Kaisat jaMaijat'ja-Jus
mikä lievösella^nienl mikä kävdlen,
oli käikilia*eväsptisäit;
. Kellä'läpsiaiätitok'oli nrokana,'
. ne'-nlätkaW^pitkä=^i tykkäs,
k«*rkälätoitätfsa"pa|)p»^^
; kotf &ärryjlSSä:4^^Sr • ;
•liuniiö'ft»?i^ftWirt'päa$^ .
n i i f i r l Ä & h a u s f e o ,
selle puun juurelle, nurmelle, väpääft,
sinisen^ t ä i v a a r alla'; ktJft sai' perhoa
sel^ä^ stKrMefikieltä'' ja- niin l ^ J ^ ' ,
kuM^vaäirkktklir-lÄltiST, kan' ei oUöt
jähkltejä^ ympari^^ virnuilemas^ •
Kyllä^ieH^fsubn^aliiflenärräpääsikin ;
oiketil^iihsa.*' Sfe^ sinkoili' seliaistfÄa-voimalIä^
ettS^lLärpät'pUidtri kyljistä
lenteli. Mfeftk'ladloi, naisetaatilör
ja kakarat heitteli nurmella häränpyl­lyä.-
Mutta kun tämä kansallistunne^oi-kein
kohosi ja Uo oli ylimmillään, nim