Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 27, 1944

              V J *
#^1
,'1
'1
4"*
^1
ie/
1
Sivu 2 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 27 PÄIVÄNÄ
iiC/madan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Viapaus
iPubllshjtag Company Llinlted, lOP-lCÖ
^am Street West, Sudbury, Ontario, i
Reglstered at the Post Office Dept.,
ptti%wa, as second class q(iatter:
Tilaushinnat:
, *1 vk. .$3ÄI
]cic> . . . x . io
idc. .••.........'......*..* .60
Yhdysvaltoihin:
dfkäinen
Kirj. LASTU
tl .v]^- • • • • • • • • • • •
} . ^^liLi .»«•-•••••••••••••••,•••!• 1»40
-Suomeen ja munalle dkomaille:
. toi^JO' iöiÄ^
«ntaMa'^12-sivulsesia, sisältyen parasta
iitslamiehille myöhnnetään 20 prosen-
. i^iMllSklo.
•^^äkää asijamiesv^eitä jo ta-rpään.
"
. ^l?kIQIT^gHpfNAT: Yleinen ilmoi-
.tiishihta 40.senttiä palstatuumalta ja
ikerräita. Alin ilmöitjushirita^1.00. Alin
. ;i?w^u kuoUnilmpit^ksesta »^2*00 -ynnä
50 sönttiä jokaiselta niuistqvarsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat • pysyviltä
;ili3;QituKsista. O^Uap^Umpittajien on
lähetettävä maksu .etukäteen.
" Kaikki Liekille tapkoitetut maksu-
.•Ojsbitukset on ostettava ;^ustant3^an: ni­meen:
Vapaus Publishing Company
•tiimited. V;-'' • • - ^
.^yst^nta ja. f ja ;painaja: • Vapaus rPub-
,Mshing Cpmpa,ny .Lfariited, ljM>-.l<^ 'Elm
-Street West, Sudbury, Ontario
-Tpimittaja ^ . Päiviö Liekin aijot.ut .kirjoitukset osoi­tettava:
Otan tämän otsikon siksi, että n S i tä
on: käy t«tty niin ilf auän kuin .naisesta
yleesnsä on ki^"qfitettu. *
Oletteko kosijan yiiiulleet-t^
sesta, jolloin mies Ja nainen katselivat
.näyteikkunassa ole>^a|k^
• "Katsohanh" 'huomautti n i i ^ Hn-taansa
roij^istäen/ * ^ tjio
^kruunu tässäJuomakunna^^
"Aivan niin, rakkaani I^^feymy^^^
nainen. "Ja minä olen tub>kirkl^^^
jalokivi siinä kmunussa." '4
P.O. Box 69
Lehtemme tämä numero tulee ulos
• tavallista aikaisemmin, koska:-keski­viikko,
tavallinen 'painopäivä,^saUuu
olemaan viralUnen juhlapäivä, VJc*
torian. päivä. Qli vaihtoehtona joko
maanantai tahi p.erlantaii,.'J^oetinime^
väftän jouduttaa i.ja valitsimme edelli­sen.
V. : . . v ; , - •,
>kaat^.terveyden esikuviksi J^dsJaay^^
hyvin puetut ja hyvin ,yar\istet\it ve-jaäläiset
sotilaat ja merimiehet'. '
Olin pettynyt, Jt^ypungin äiihteen.
Siellä ei ollut suojamuureja, mikäli
minä saatoin nähdä, ei salaperäisiä
onkalolta, juoksuhautoja eiJka ^jn^pii-mapesäkkeitä.
Näin edessäni tyypil­lisen
venäläisen keskikokoiseii kau­pungin
yksinkerroksisine rakkehuksi-
Jieen, puutaloineen, varastomakasii-neineeh,
viljaelevaattoreineen jä*teh-taineen.
^ -.
•Mutta nyt, kun olen tutustunut
paikkaan olen taipuvainen olemaan
yhtä mieltä japanilaisten kanssa, että
-Vla4ivostok on todella mitä mystilli-
-sin linnake maanpäällä.
tV^divostpkin peloittaya voima on
taitavasti peitetty. X^ikka japanilai­set
tuhoaisivat koko kaupungin, niin
.venäläiset tietävät, ettei "ydintä"
..yoida^tyhota —ja se "ydin" ei ole itse
.^i^punki*
:5a|laperäisyys strateginen ase-
,fnian?a tekee VJa,divQstokist^ PemQik-jj^
een miekan Nipponin p^ämnenon u-
Jt^ksi. J^p^lainen saarivaltakunta
55^aHn . et^eläpuolelta aina poJ^jpi-
. .^en Koreaan saakjca muodostaa puo-
Jiympyrän Vladivostokin tykkien ym-
^ |)ärijle, |9.tka voidaan^ mukavasti';koh-
. di^l^•ff^elJfcein mihjm, pail^l^^i tahan-
. ^ ;l^ippp/q4p y^takunn?issa.
. JjFy^yaikai^, totaalinen «iqd^n-
.My^3^ Äärijäbissä Vla^^
..j^ltus Qn jjäiy^sdyä. JOi#lsO yenä-
:V^s^ M^9^!^n) pömnoit-
^^tajals9nqt^ ,v<?isi /l^ihteä, ga^pkaaj^ime
;7 j#ai^a ölajllf, -sumun valitessa,
^Y1^4iy(0$t/^ajQ I^ai^den seuduUta ja i?e
^ d ^ v ä t ^ P ^ np^ 9 10 tjlenpissa
. i^äilap^(jk)tl^val, ^ , t i f l ^ lärkejim-
Ja nainen oli oikeassa. ]Qlip^ai^
kakausi mikä hyvänsä, nainen Qn:ai-na
ollut ja tulee pysymään %§fn Jull^^^
arvoisimpana jalokivenä miehen; sil­missä.
Nykyaikainen nainen - ei ole
siinä suhteessa poikkeus, eikä yhtään
huonompi kuin hänen esiäitinsäkään
ovat olleet. IVIitä tulee muoteihin —
jotka muuten ovat miesten luomia tä­män
jalokiven kehystämiseksi — niin.
kuka haluaisi esiintyä sellaisen nai-;
sen seurassa, - joka ei seuraisfji^pte-ja?
Päinyastoin, .muodikaslTA^aimo
kohottaa miehensä pmanarvontuntpa,
ja mies on hänestä ylpeä. Mielellään
ottaa hän sellaisen vaimon mukanaan
ulos. jos k^^^ avioyaimpt pitäisi­vät
yhtä. hyyää huolta ulkoasustaan
kuin nurkkien; puhdistuksesta ikpdeis-
^an, qlisiyat he usein kilpailijattaria
yajlla. I\Iies ei juuri tarkastele nurk­kia
ja kauhistuu sellaista kotia, joka
on-nimpuM uskaltaa hiel­lä
tuskin-liÄ varsinkin,: jos liä-nejle
siitä,.aJituisestj hupmf^utftaan.
Sitä, U5eammi|i tarka^^^ y^i-m^
aan,, Vj^ij^akin tämän ;^etämättä;j
ja jvertaifee |kantä t<;Hisi.iik paisiin.
Puhdas koti kuuluu tietysti asiaaii,
mutta, sen valtijattaren tulee myöskin
olla >h3ryinhoidetun näköinen. 'Löy­tyy
paljon miehiä, jotka eivät mene
naimisiin ainoastaan saadakseen ta­loudenhoitajan.
Jos.kenkämupti — varsinkin ny­kyisin,
jpUoin tulee säästää raaka-ai­neita
— vaatii sen,. että kantapään
ja isonvarpaan tulee näkyä, niin nai-nen^
armasti pit^ jalkansa puhtaina.
;j[9S -Janella ph ^ aikaa lakata yarp^t-le^
sa ky=nnet — jpUoin hän säästää
mpnta . dpll^ia käyeleniällä suditta
-— on-h.äjaella myps aikaa pestä -yar-paittensa
v^it. Siitä ei voitu olla
lainkaan; yarmpja nappikenkien aika­kaudella,
Kenties pestiin ne vain
kerran viikossa saunassa. -jNJypskään
€1 kenkiä, joissa kantapäät ja var-p>^
at näkyvät, voi ottaa paria, tai ai­nakin
numeroa liian pieniä, kuten
tehtiin ennen maailmassa.
Ikävä kyllä, ei kaikille naisille ole
luotu kauniita kasvoja, mutta mikä
estäisi hieman keinotekoisesti autta­masta
luontoa? Olen usein kuullut
miehen sanovan vaimolleen:
"ManMna, pistäpä vähän .T«usua
poskiisi jä tähtiä: silmiisi, niin
4emme.ulps!" - -.
Kuta :,alkeisemmalla kehitysasteel-
: la -painen op^ sitä räikeä^:qiii;un hän
tietysti n^aalaa itsensä, ^i^iut.ta äärHm-mäisyyksiinipoeneviea
y^csilöiden pe-rjusteella
enfune ypi ryöstellä Jioko
naissukva. Sellaisia y^csilöjtä on
esiintynyt jokaisejöia. aikakaudella.
Housupukuun pukeutuu nainen ta­vallisesti
aiukayijiussyistä, -koska sii­nä
pn vapaanjipiliji;kjcua sekä pelloilla,
että tehtaissa, joissa hameiet plisivat
tiellä. Mypsk^ puutarj^atöissä ja
l^edelnjätarhassa — p^ih^ jkiiv^tes-sään
— ei J?i?imetta käyttävä nainen
pjp ju,yri kaunis kat^EOla. Tunli ei
A. ^ ä ä k ^ .yäliiä; vaan pöjlahyttää
mielellään hameet 3 t e Ne ovia^
alituisina vastuksina.
AlastoijiHMdesta puhuttaessa, em-inekö
meil^ikki est^ttisellä .piimällä
ihaile kaunista ihmisruumista, on^is-'
t5)a sen sitten mies, tai nainen?
V yätkp taiteilijat ole niainehikkairnT^
jpät,i;eoÄn§a^. i^stoksen--
sä luoiieet TuuminUsesta kauji^^u^^
ta? Ihniisellä; joka näkee, siiu||:^3Ch^
tain rumaa j a hävettävää^ täytyy. |t^^^
sellään pila jikaijjien
katselemme pi]k^^^^
3iinä ei pje^^t^ . p ^ ^ ^ . ^ o f a e^
nie^yoisi suu;deila. ^6k4in<Wi vaiti piv
suudellut ; pienokaisensa, y^rpäa^iij.
Kuinka voisi ruumiinune cvupsieii yajrr
Tella rumentua,.ellemme itse ,ple.sitä
rumentaneet, ajatuksin tai ;|eoin? J^-
iyaisen.tulisi-ajatella omaa ruujnistaan
puhtauden temppelinä, joksi se- ^n
luptii, - jäisinä.. §e^ myös, pit^aj. olj^^; se^
:KaikilIe,ei:nutä olevsalättu
etlpkuvissa näytellään meille r^ain
•kauniita ruuiniinmuotpja, .eikä nyky­aikainen
nainen aseta itseään päyt-
' teille, enempää i:uin entisaikairien-
.kaaii, ellei hän niitä omaa- ; sKaunrs,;
hyyinmupdostunut xuumis on tavalli­sesti
teFveydellisen voiniistelun ja. lii-kuntaha^^^
saa pUa ylpeä yhtä hyvin kuin mies­kin,
^erveessä ruumiissa elää Jnyös-
;kin -^eEve sielu. Mies ei lainkaan
:hämmästy nähdessään naisen nykyai-l^
aisessa uiinapuvussa, kpska hän pn
tottunut katselemaan sellaista, .^uin-
Jka^an pliäi tkäynyt entisaikaiselle
jnieirelle? J^.äh^essään silloin vilauk­senkaan
naisen nilkasta, oli yiett.elys
; jp ^ u r i )Jja ayipttpnjjia;Jaf>$ia j^nem-inan.
Kiure^liivaien ja jkfi^pliinijbame^
iten aikakaudella >nwes My4ää?k-semme
suoraa puhetapaa--—.:%sti
sian säkissä^' ja usein pettyi kaupas­saan.
KunO^än nykyään ?^alitse^ it­selleen
vaimpn,,hän ainakin tarkalleen
näkee minkälaisen saa. Entä entis­ajan
uimapuvut? .Mies luulisi nai­sen
vähintäin yrittävän itsernurhaa,
jos näkisi hänen kureliiyeissä, pitkät
mustat sukat jalassaan ja pplyien yli
ulpttuvassa hameessa hyppäävän jär­veen.
Päivävarjo vain puuttuisi.
•Väkijuomat eivät .ple suositeltavia
kenellekään. •j\likä yksinpikeus olisi
niihin miehillä? Miksi^katsotaan.hei-däh
.heikkouttaan läpi"sonnien? rKos-ka
siihen <?n ammpisista ajoista tp-tuttu.
Nykyaikanakin sentään mies
pn perheessä se, joka useinamiten ha­luaa
.kapakkaan. Vain .haryat äidit
pyat viinan tähden hyljänneet lap­sensa,
rnutta moni isäjjuo yiimeisen-kin
penninsä, ja hänen jälkeläisistään
saattaa tulla juoppoja, vaijika äiti ei
ikinä olisi naaistanut tippaakaan. Jos
miehistä karsittuiin juoppous, ei
nainen ' useinkaan siihen lankeaisi.
Hänen yiettelijähsä jä -kanssafikolli-sehsa
ait^
Jnpakanpoltpn. taas ei olehupmat-t,
u y^ingpittayan naista -£nen3p.ää
kuin miestäkään. Esiäitimrae pplt-teliyat
piippuja j a hienoston naiset
hoveissa savuyceit^a, ;eikä nykyinen
miespolvi ple missään suhtees§?i huo­nompaa
kuin entisetkään. • fPäinyas-tpin
pn ihmisen keskirikä tUastPjen
ffiujcaan nykyisessä kohpnmit. Jos
nainen polttaa tupakkaa, niin eikö
hän tarvit^ sen virkistävää vaiku­tusta
yhtä hyvin <kuin mjieskin? Eikö
• hän työskentele miehen rinnalla sota-tehtaissa
ja kaiKkialla kotirintamalla
ja ole sajnoin pikc^ytettu käyttäniään
.i?auUtp^eit^ jy^ninjiiesk^^^^ Jos hän
tuntua
N ^ varmasti tulee ke.
sa^imeillekm tänne. Taivekin kyU
mempi takatalvi on jo voitettu ja ^u.
r tiriköinen heloittaa • niin lämpimästi
•houkutellen hiirenkorvat lehtisilmuis.
^I^an ja saaden nurmen nukan niin
Äsie^^str yihei-^^ Jopa uskalsi
pikku nrypljkikin nostaa päänsä ja
sirkeänä kohottaa tumman katseeosa
^ i i ^ t i aurinkoa. Todella, -orvols^ni
on jo avannut ensimmäisen kukkan.
sa; :Mikä iln^ft^^Jleen! .
Ja .viinie ,y^&ul .alpitUyat samnuk.
kömme tavanmukaisen kevätkonsert-tt^|
a>~,Rnp}^^
san»lll^lM>isteHf^ jnpjn \^eyin sanoin.
^MiJtta ;meid^ ovat juuri
y-§itä/kuinv^m)|^^ -En silt^;ple.-takuu^
;s?}itti^en|4HU#isH«de^ ^ulta^kä-sittelen
n?ie}e^^ imutta sammaklsoa
-eni^^lisi:^^E^ani,,^^^ rSepn^njJa
kylmä ja ruma, mutta laulun la^ijan-sa
pn sjitalvid^ arvoinen, enkä. :kos-rkaan
väsy sanimaHlfpkuoroinme .vi-sercykseQo:.
i.rOlen; miettinyt, -miten
VQisin.:.iähett#ä • flijtä joukkueen ;kon'i
serttinjatkalle .vuoristoon opettaiiiaaii
Vienon sammakoille laulutaitoa, kun
kuulin -Vienolta, että lännen samma­kot
vain kurnuttaa yhtä rumasti kuin
suomalaisetkin sammakot.
"Mutta kerran kertoi yksi viisas­en
tiedä vieläkään totuuttako-haastoi
vai' valheitaäriko viritteli — saaoi
väin, että, useaminin kuin kerran on
laululintujamme viety Suomeenkin,
mutta siellä -ne, sammakot, ovat aina
•lakanneet >^viseFtämästä ja oppineet
^kurnuttamaan yhtä rumasti Jcuin liei-
^ovelj^nsäkin. 'OEhkä kävisi minun
jou|ck4ie€lle?li;^htä ikä.yästi jos, mi^
vnorte«ri-^#hettä1sin.
antaa satälcielenime .visertää japakos-saan.
alSeiniign, ^upsi pari ^tten,jsai .sam-
\:mafckp.ku.QJo ^n^ftVit niin yaltoiJjiQ^
.että.-ipäätm iSPy^tea sanat nii4^.;5ä-
•^v^Jlj^seen-ja^n^teii^kinr mutta.ku9-
r pus tupraitsi rnnpni 'Jj^ti roskakoriin,
"k,un:jpfea lause .päättyy eri suunnal­le".
Runojahan pitää loppusäkeet
sointua yhteen eikä harottaa kaiklii
«risuuninille,,toimitteli poika. «Mistä­hän
l e tuonkin viisautensa penkopt,
mokoma,
^^pkeilin-nudelleen, etsien loppua*
— pi, voi, toi, hoi . . . JEi tw
vet,ele! Sammakot kertovat vaio ije-musäveliä
keväästä, onnesta ja rak­kaudesta;
Olisi väärin liittää tuollai­sia
"yalitushuutoja niin sievään sä­veleeseen.^
Mutta .entä — ka, ja,.
va . . . ääh, liian kovaa, moukkamais­ta,
kanamaista.
•Hohoi! Ei löydy loppusointua, et­kä
runoutta minun päästäni. Missä­hän
oli kaikki hyvät haltijattaret sil^
loin kun minä jokeltelin kehdossani
odottaen !hel4än -sielukkaita lalyo-
,ja^n,. kiin..d , y M ä n tullut ympär#
ni. -Olisivat antaneet minulle kauniin
runoratsun, njin ^ n Reiltä olisi muu­ta
. em ^kosk^aan rpyytänyt, • en heiltä
:€in.kä elämältä.
SIRPA-SKIKK^-
nimittäin Ja jos niitä ken^
pUenk?^ kävtetään. Miksi tuormö
yksinoman naista.
ja ^y>^ineen-T-.samoin kuin mp^
— .pn nykyaife?Äsen kehityksen lu^
nia? T*lQmitsen^la saadaan har\t)
par^nn^fca.^ilci^. /
,;K0i .nykyiisinkin on ihmisen
mi^sä ^a tehe<jlä ja tpin^a;'^^^
kuin.pa.rl^a9iksi katsoo, ^ ' " " ^ / j -.
jä^i^en siiiijaän M>^i sattua,
4assa sitä mainittiin sina P ^ ^ .
»J9ssa v^i loruttu torkkumasta, _
kpa^l^ta ^ i .manat^tu". Tups^.*^
ran ^ n «^i^nkllön, jolla OH