Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 7, 1951

              (KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
LIEKKI, the only Finnish literary weeldy in Canada
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Department. Ottawa, as
second class matter. ,
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHINNAT; ' YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta S3.00
6 kuukautta 1.75
— 3 kuukautta 1.00
1 vuosikerta ..... .$3.75
6 kuukautta 2.25
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . $4.50 6 kuukautta .. $2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-leananilmoltus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ja kiitos $2,00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen,
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
V Kalkki Liekille tarkoitetut znaksuosoitukset on ostettava
A kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited,
yKustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi-ted,
100-102 Elm Street West. Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J . W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
L I E K K
P. O. BOX 69 SUDBUKY, ONT.
ommmm mmmm
Liekki sai jokin pqivä sitten Suomessa kirjoitetun pitemmän
ia oikein huvittavan jutun julkaistavakseen. Juttu käsittelee
olympialaisvalmisteluja, joita Suomessa tehdään parhaillaan
ensi vuoden olympialaisia silmällä^pitäen. Jutun on kirjoitta­nut
helsinkiläinen nimimerkki Väinö Salmenoksa, joka myös­kin
kuuluu Liekin perheeseen, on siis Liekin tilaaja ja ahkera
lukija.
Kirjoituksen mukana (hän lähetti kirjoituksen tässä maas­sa
olevalle^Jyttärelleen, joka taas lähetti sen Liekille) kirjoit­taa
Salmenoksa seuraavasti: '
"Liekki on mielestäni tullut paljon paremmaksi entisestään.
Siinä on hyviä kirjoituksia. Ja kun ottaa huomioon, että sillä
on paljon sellaisia kynäilijöitä, Jotka eivät ole kuin tavallisia
amatöörikirjailijoita, niin täytyy ihmetellä sitä neroutta, jolla
siinä useassa tapauksessa kynää käytetään. Liekin kirjoituk­sissa
on todella jotain oikein läheistä, kuvauksia siitä ympäris­töstä,
jota me työläiset ymmärrämme, jotka ovat meitä lähin­nä
ja jotka sydäntämme parhaiten lämmittävät.
Nykyään ovat kaikki kaunokirjalliset julkaisut täynnä jän­nityskertomuksia,
joka minua tympäisee. Elokuvat ovat
useassa tapauksessa hallitsevan luokan maun mukaan kuvat­tu,
joten sellainen yksipuolisuus käy ajanmittaan raskaaksi
lukea — aina vain samaa. Sama kirjallinen simnta jatkuu
'J^uosi vuoden perään ja noihin julkaisuihin saavat vain har­vat
suuret kirjoittaa. Heikommat ja eri suunnan omaavat, jot­ka
haluavat kuvata työläisen elämää, estetään tulemasta esiin.
Sentähden Liekki on lehti, joka kulkee oikeaa polkua, joten
voin onnitella ja uskon, että se tulee olemaan tulevaisuuden
iehti, joka kulkee kuin tiennäyttäjänä ja valloittaa yhä suu­remman
lukijakunnan
On erittäin mielenkiintoista saada kirjoituksia Suomesta­kin—
ja ennenkaikkea tunnustusta siitä, että sielläkin pide­tään
Liekistä. Mainittu kirjoitus on hyvä, mutta kun se on
verraten pitkä —se täytyy julkaista kahdessa numerossa, niin
julkaisemme sen vasta sitten, kun olemme saanut jt^tun ''Pek­ka
ja, minä'^ julkaistuksi. Kun Liekissä on vakituisesti jo
kaksi jatkokertomusta, niin emme halua niitä liian monta
samoihin numeroihin.
Kiitämme vain nimimerkki Salmenoksaa harrastuksestaan
ja uhrautuvaisuudestaan Liekkiä kohtaan. Kaikkinainen hy­vä
avustus on tervetullutta niin Suomesta kuin muualtakin.
Lehtemme kustan/:us!r:kkccv toimesta juIkaisJuHa kirjalla
''Iloisia juttuja" on ollut erikoisen hyiä menekki, kertoi liik­keenhoitajamme.
Onki f! erittäin tärkeää, eitä kaikki kauno­kirjallista
i':ikeiii:Sii2 harr^.^itavat hankkivat tämän kirjan i:-
selleen ikäänkuin perinnöksi j^: ttiiiistoksi sen kirjoittajasta, .i.
B. Mäketästä, miehestä, joka on niin paljon antanut tämänkin
maan suomalaisten yhteispyrinnöille ja työväen toiminnalle
yleensä. Tässä kirjassa ii?nenee tiivistetyssä muodossa suuren
suomalaisen kynänkäyttajän mainio huumori, joka elää niin
kauan kuin suomalaista kirjallisuutta on olemassa.
Kiiruhtakaa siis jokainen hankkimaan tämä arvokas kult­tuuriperintö
itsellenne, sillä se kuuluu jokaiselle suomalaista
kirjallismUta harrastavalle ihmiselle tällä mantereella. Ellei
paikkakun7iallann€ ole asiamiehiä, tilatkaa suoraan lehtemme
kttstaniaJalta. Joka tapauksessa pitäkää huoli siitä, että
ette jää vaille tätä arvokasta teosta.
Kemäm Bikkmi^.
L U R I T E L L L T SPOX.\XEX K.AJLLE
JO kevättä on ilmassa,
taas talvi antaa perään.
Varikset kohta vainiolla,
raakumahan herää.
Häntänsä jo heiluttelee,
aidan päällä kissa.
Tyttöänsä kutittelee,
poika kamarissa.
Kuka tietää aatoksensa,
onko heillä samat
Kai pojätkin kesäystävää,
keväällä mouruavat.
Pian sammakkokin kurnuttaa,
kevään lammikossa.
Ja ihna alkaa ahdistaa,
ikäneidon kammiossa.
Jo kevät jäiden seassa,
ne kalamiehet sohii.
Ettei menisi ahvenpirrin,
syönnin aika ohi.
Hauen mitta kuvataan,
vaaksoin sekä sylin.
Joskin aina suuremmat,
ne menee laidan yli.
Kohtapuoleen rantakivellä,
kuhat kurjat paistuu.
Vaikka onkin ruotoinen,
niin hyvältä se maistuu.
Liha kun on kallista,
niin syödään kalasoppaa.
Jos lihansyönnin lopettaa,
se hinnan nousun toppaa.
-IJnnut alkaa livertää,
taas lemmenlaulujansa.
Luokseen alkaa kutsumaan,
he rakastettujansa.
Kohta kukot nousee kummuille,
niissä mehiläiset hyppii.
Niitä illantullen tyttösetkin,
armaillensa nyppii.
Sitten onncllisna kuljetaan,
viljapellon laitaan.
Siinä silmät aivan suljetaan,
kun no jatahan aitaan.
Siinä kesäillan vilpehessä,
suunnitelmat luodaan.
Ja toisiansa helliessä,
suukkosetkin suodaan.
Jos ensikevännä keitettäis,
jo yhdessä kalasoppaa.
Kaikki turhat menot heitettäis,
heilutettais lapsen koppaa.
VIIME LIEKISSÄ
tällä palstalla julkaistujen Ajatelmi­en
kirjoittaja oli MARJATT.A. \ a-litamme
että hänen nimensä jäi epä­huomiossa
pois. — Toimitus.
111
sai Hollyivoodin
— korkeimman
Judy Holliday
filmipalkinnon
palkinnon parhaasta esityksestä
viime vuonna esiint vessaan filmis­sä
"Born Vesterda\'\
Sivu 2 LauaBSaiaau hulitikuuBL 7 palvina. 1S51
B Q
Sveitsin ja sen naapurimaiden alpeilla imm^[J\
tuneet lumiv>'örv't ja myrskyt olivat valtavini- '
a-uosik>-mmeniin on sattunut. Paitsi suunnatt^?
lisiä vahinkoja aiheuttivat ne -myös lähes S O Q - V "^
gen menetyksen. «
' T ^ r o X T . A i P A I S E T luonnonmullistukset, joiksi niitä|.'
A sj-yllä voi sanoa, ovat oleellisia kaikissa tunturb^
Monenlaisiin varokeinoihin niiden varalta on tosin
ja monia turvallisuuslaitteita on keksitty, mutta lup
aina osoittautunut voimakkaammaksi., milloin seonoitj
lunnut imyllertää ja tuhoa tuottaa.
Eräällä canadalaisella vuoristoradalla on tehty tarli.i
vaintoja lumivyöryjen laajuudesta ja nopeudesta.
täyden suuruuden saavuttanut lumimassa \yöryi yjj]
korkuista jyrkännettä alas 30 sekunnissa. Kun lumiinJ
asettunut, se mitattiin. Tulokseksi saatiin 12 mm korh'
150 m:n levjinen ja 600 mm pituinen lumivuori,
niin tiivistynyttä, että se painoi 800—900 kg. kuutioinj}^
Kun lumimassa oli toista miljoonaa kuutiota, saatiin t;
seksi varsin kunnioitettavat lu\'ut: vyöryn vauhti oEr
90 t/lcm ja koko massan paino lähes 1 imilj. tonnia.
Saadaksemme käsityksen tuollaisen \yöryn iskuvot
on muistettava, että suurimmat veturit painavat 40öJ
tonnia. Äskenmitatun vyör>'n voima vastaa siis 2,0001
Jäisveturin syöksymistä 90 t/km:n vauhdilla johonldn?
teeseen.
Edelläkerrotuntapaiset jättilärsvyöryt ovat kaikeksi oc
harvinaisia. Vaikka v>'ör>'t yleensä ovatkin Töhäk:'
ovat ne 'kumminkin vihollisia, joita ei haluta tayatasili:
silmään. Sen vuoksi ei rautateitä kernaasti rakennetil
duille, jotka ovat tunnettuja tiheistä vyöryistään. EUtU'
käy päinsä, pyritään suojarakentein turvaamaan junieni:
Mutta yleensä ei kannata rakentaa suojamuureja i
kohdin, joissa vyöryt ovat tavallisia. Lumi\yöry ei m
sähdy, ennenkuin se itse haluaa. Suojan tehtävänä ei ola
estää, vaain johtaa lumen päämassan kääntymään seM
suuntaan, ettei se vahingoita linjaa eikä ehkäise liikeni
Varsinkin Alpeilla on laajasti käytetty moisia luraeniu^
vahvoja kivestä rakennettuja muureja jotka ovat :vino5Ör
ryn luonnolliseen tiehen ja johtavat sen syrjään, .^inae,
nekään ole päteviä kuten Alppien viime lumivyöryistä ii2i:|
Lumivyöryt saattavat olla hyvinkin vaarallisia. Muttj
ovat silti paikallisia ilmiöitä, aikaan ja tilaan rajoitetl.
Suhteellisen nopeasti opitaan ne tuntemaan ja arvioiE.
miten ja missä ne tulevat. Vähitellen saadaan puolustici
järjestetyksi, että lopuksi voidaan melkoisen turvallisd
nca, ettei niistä jiahin vaara uhkaa.
Toisin on laita lumimyrskyn. Se on alkuclementticj
muita, tunturien itsevaltias heti, kun se ulvoen on rjhK
riehuimaan. LumimvTsky on kuin oikullisuuden henkilöitä
se ei P3'sy täsmällisissä, määrätyissä rajoissaan. Se o;
koko tunturin haltuunsa, milloin sitä miellyttää ja sec
taa kaiken yhdeksi myllertäväksi ryöpyksi.
Radanrakentaja aloittaa taistelunsa lumimyrskyä vai
hyvin varovasti. Hänellä ei ole paljonkaan etuja puölä^
sillä lum.imyrskyssä ei voida mitään muuttaa. Vesiputous^,
daan padota, johtaa uusiin uomiin, pakottaa putkistoon,)'^
sä käsitellä monin tavoin, mutta lumimyrsky raima nf^
samalla tavoin kuin aikana, ennenkuin ihminen tuli maapij
le. Se alkaa ja päättyy milloin sitä huvittaa, ja se niS
itse suuntansa.
Ihmiselle ei tuo vastustaja ole tuntematon, ja hän t!|
kokemuksesta, että on vain yksi -keino taistelussa sitä y^^^^
oppia tuntemaan se vielä paremmin. Ei auta asettua l?j
sen \'Uoksi. että lumimyrsky tuntureilla on hirvittävä,ois-,
ja laskematon, taikka epätoi\-on \amm.alla ryhtyä tam­maan
sitä vastaan vain osoittaakseen, ettei pelkkää sita-on
alettava tyynesti ja rauhallisesti, suuremmitta eleittä.
Onko lumimvrskv oikukasta vai ei, valtavaa vai ei, o^]
hcmmäri kiinnostavaa. Ne ovat vain epämääräisiä
joilla on vähän hyötyä, kun todellakin halutaan suorittaa).^
k i n tässä maailmassa. Minkä haluamme täsmälleen tK
on se, minkälainen myrsky tapaa olla sillä kohdalla.
aic^nime rautatien rakentaa. Sen vuoksi ensin vartioirn-^|
tUik"mme sitä. Siten saamme vähitellen joui^on tai^j
tietoja, jotka ovat niin täsmällisiä, että voimme ne esittii*
ineroin.
Nämä numerot iäriestetäiin taulukoihin, jotk-i toMn,
- . - .... T iP
kv.ivia ja ikäviä, mutta silti sangen hyödyHi>u\. ^ ^ -l
taulukoita tuulen voimasta ja sen suuimasta, lämpoi-^-
himimäärästä ja kinoksista. Tuntuu melkein koa:!!!!''-*!
että kun ihminen ryhtyy taistelemaan lumimyrsrcyn t-rj
iuonnonv^oimaa vastaan, niin yksityiskohdat ovat
tamina taulukkoina paperilla. iSIuttakun saamme nahda^t-j
sen, ei asia enää tunnu koomilliselta. Onhan ihminen lO - -j
itsensä eläinkunnan herraksi ja on hyvää menoa ^
valtansa alle kaikki luonnonvoimat.
Vähitellen opitaan siis tuntemaan Immimyrskyt. -'^^j
m.m. joukon tietoja hallisevista tuulensuunnista. •
ei siis ole oikkuja, vaan myös tapoja ja tottum |
^^^^ A I X sain Suor
i A k i r i a n . romaanin. SAUt
l kirioiitaja on Islanni
C v i x p ä kirjailijoita H :
' -äm 1 •••luuiemman polve
•^.'.a erinomaisella taidolk
.lö^a pienessä kalastajakylä
;v::3rii-rdenin rannikolla
A"ALKA. kirjailijan esikoi
-Ile nnailmanmaineen j
" onsa 1'anneiaan kaikkia
kirioittanut kai' t i : ; ' . . -
i on
lifiinnin kieieila. eikä kut<
jiJintilaiset kirjailijan,^tan
|Yi:.^anainittii teos on suom
LgUlaesta käännöksestä.
[ Manti on ollut kautta
isaiujen ia kansan kirjallij
faitta. -Mutta tämä romaj
(nyi nykyaikaisesta Islanni
hastajakansan elämästä. .
jna olevasta aiheen selostu
hakoon tähän aluksi seura
•Romaani kertoo köyl
jakylästä, jonka pientä
maailman smiret aatevirtJ
matta kääntävät uusiin
1 muovaa kohtalo Salka \
j män, hänen, jonka auti
f varjosti ihmisten pilkka
; jonka naisen-osäksi kuiti
mecUinen rakkaus, 'Pieni
i ja kaunis, arkinen ja run
j tuvat elämässä rohkeas
f La.vness kuvaa vhtä rohke
5 v a j ' u s j a i a . jolla on to
j vähemmän vaarallinen k i
vaiila niiiii. Tämä on :
tietiiä. On n ä e t paikko.
kernaa.ni k e r ä ä suuria
se laas j ä t t ä ä toiset paik
Kiinteitä linnoituksia
miiViyrskyjä vastaan o^
liiniensuojelulaitteet. i>
taan toisenlaisten periaa'
k u i n ne, jotka vastus
Näissä molemmissa ta
näet ilmiöt luonteeltaan
^"yöryssä siirtyy tietty,
massa paikasta toiseen,
s i l l o i n tällöin, lyhyemmi
' V ä l i a j o i n . iMutta ne l ui
t u u l e n vieminä kulkeva
seen jatkuvana virtana,
mä.n a j a n.
f ^"-lojeluskeinot ovat p
l l a a t u a — lumisuojuksia
ta. Edelliset ovat erik
ja. - O l k a sijoitetaan jonl
hän r a i t e e s t a vinokulma
räki-äin. Xe toimivat
men ryöppyessä imyrsl
!<or.iaa suojusten tuuler
taiiiuu p o i s linjalta, 1
o!e. kuten monet luule
*^e;"! taakse muodostuis
•o:ia li;roL e i jäisi raite^
" ' • " - i ["»itiui lunta poiss,
iv-,.n aina o n suunr
k^ei s a a d a a n sen f
•'"--0 kappaleen matkai
n-ihdollisimman
-•-enetellään siten, e
''"e::ar. pieniä suojuksi
"-villen mukaan ja
- 'imivät. Vasta sit
^••'••eiltu eri asennois
^•^y^nmria suojuksia s i i
••^-^ n havaittu parhain
lumisuojusten sijo