Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 8, 1949

              { Vierailla teilfä jr-
(Jatkoa) •*
Onneksi orvat- aivokoppamme niin
pieniä ja yksinkrtaisia, että saimme ne
niinkin nopeasti järjestykseen j a pää^
simme katselemaan puistoa laajemmas-t
i . Oi, miten laajat olivatkaan nurmi­kentät,
pöytiä ja penkkejä ja sievässä
järjestyksessä tuuheitten puitten sii­meksessä,
missä uupunut matkalainen
. voi rauhassa istahtaa ja syödäkin, jos
sattuu olla evästä inatkassa. Kauniita
kukkaistutuksia ja oi, miten komea sil­ta,
aivan kuin hopeaa!
"Eihän se ole kuin rautaa, maalattu
fvain tuon väriseksi", julisti poika.
Olkoon niinkin, mutta näin ilta-au­ringossa
se välkkyi kuin puhdas hopea.
Kävelimme sillalle, se vei y l i syvän rot­kon
ja kun arkaillen katsoin alas sy­vyyksiin,
niin siellä ei ollutkaan mitään
vettä, vaan hyvin hoidettu pallokenttä.
iNyt vasta huomasin jykevät kivipor-taat,
jotka rotkon kahden puolen vei­vät
alas kentälle. Puiston toista reu­naa
kiertää Mississippi-joki, minkä y l i
ivie mahtava silta suoraan St. Paulin
kaupunkiin.
Emme nyt menneet sinne, vaan py-sähdyimnfe
sillalle ihailemaan tuota le­veää
jokea, mistä olemme niin paljon
kuulleet kauniitakin lauluja. Tuossa
hiukan alempana näkyi pato ja kanava,
jossa parhaillaan seisoi laiva — minua
odotellen? Veisrköhän se minut Chi­cagoon,
jos pyytäisin? Hm-m, olisipa
ihanaa matkata alas Mississippiä. Mut­t
a jos siellä on välillä^ isoja koskia? Ah,
en halua tulla merrkipeäksi, mennään
pois sillalta takaisin puistoon, tuohon
rannalle, omaan viihtyisään mökkiim­me.
Mökin seinustalla oli iso kastanja,
missä kesyt oravat löivät leikkiä, nau­raa
tirskuen ja pudotellen päiUdnöitä
niskaamme. Eivät noin pienet pähki-mät
sentään sarvea tee, vaikka päähän­kin
putoaisivat. Helppo on kotiutua
näin kauniiseen seutuun, mutta löytyy
se "mutta" tuohonkin asiaan ei ole
yörauhaa. Tuossa aivan lähellä oli
lentokenttä, josta lähtee J a johon tulee
lentokoneita kaiken yötä sellaisella me­telillä,
että nukupas siinä, k tm jokainen
niistä menee aivan meidän ylitsenmie.
'Kummakun eivät sotke siipiään tuK>faon
puuhun tuossa nurkalla [a sitten pedo>
t a mätkähdä-meidän mökkimme katol­le.
Sitä odottelin kaiken yötä, eikä uni
tullut sifanääni Tietei&in nuo pörriäiset
lentelevät päivisin yhtä ahkeraan, mut­ta
muun hälinän ohella emme sitä huo­manneet.
Kiireinen hälinä J a liikenne käy tääl­läkin
suurkaupungin malliin ja ihme,
kuinka Chevi niin hyvin löysi sijansa
tuossa vilinässä, kuljettaen meitä 3rm-päri
kaupunkia. Lopulta veimme sen
erään kiltin sedän hoiviin j a lähdimme
kiertämään kauppoja — ostoksille. On­pa
noita kauppoja kuka määrän tietää
ja niin korkeita, että nitkautin niskani,
kurkistaessani kadulla erään kaupan
ylintä kerrosta. Mutta jos ajattelin
pysähtyä vaikka katsomaan hanaetta it­selleni,
hoputti joukkoni, että "tule nyt,
mennään, tuolla on rautakauppa inxhin
mennään ja tuolla myydään pyssyjä,
sinnekin mennään'\
Fuolessa päivässä ehdimme käydä lä-pi-.
jokaisen.kaupan rautaosat; Tulos:
p«>ika; sai pyssyn jäjninisteri höylän ja
mitä; kaikkia, kommen^nkkeja, joita
uimarit pitävät niin . kovin: tankeina.
Minä s a i & p ^ , kolme v e s i n ^ o a jalkaa
p i ^ j i i h i . Moiseen menocnt-kyllästynee­nä
muistui; kotl.mleleen,. mutta u h ^
k m pysähdyi&erääirkaupanxkvlpielessäv
o l e v ^ pö^^dän ääresi sen verran a&aa,
että: eastin korvaxei&aat, ensimmäiset >
. initka i^teeni sattuivat, ostaaksenr jo»
.tain minäkin.
SIVU 6
J a sitten, niin kovin väsyneinä, kä­velimme
Ghevin luo, aloittaaksemme
matkah kotiin. Chevi, kai levosta vir­kistyneenä
hyrrytteli entistä iloisemmin
ja katseli niin kirkkaalla silmällä tuossa
vierellääh; sipsuttelevaa Buickia, ^a
taisivat^ nuo silmäykset värähdyttää
tuoin . tumxnaiTKäireän kaunottaren sy­däntä,
koska hyväkkäät aloittivat pos-kivalssm
siinä kaupungin vilkkaimmal­la
kadulla/ Siitä hjrvästä saivat mo-lernmat
poskeensa ruman kurtun ja
Chevi >Helä mustansilmän. Se jäähdjrt-ti
moisen rakkauden ja kumpikin lähty
hieman häpeillen jatkamaan matkaansa.
Pian olimme kaupungin ulkopuolella ja
tasaisesti taittui taival hyvällä tiellä.
Illan hämärtyessä pysähdyimme erää­seen
pikku, kaupunkiin. Sen moniväri­nen
valaistus muistutti niin Kenoraa,
missä vuosi sitten kiertelimme. Mutta
tämä ei ollut Kenora, vaan Pine City.
Eivätkä tätä ympäröi kauniit järvet,
vaan pieni joki kiertää tuossa kaupun­gin
laidassa. Täälläkin löysimme pienen
ja sievän cäbinin, mihin yövyinnne.
Mahtanevatkohan Minnesotan sam­makot
olla sekaisin vuodenajoista, kun
laulavat kaiken yötä. j a vielä näin myö-häiskesällä?
Meillä ne visertävät sin­foniaansa
vain keväisin. Jöo, sammak-kokonsertti
se oii> jota koko yön kuun­telin
joukkoni säestäessä sita kuorsauk­sin.
Aamulla nukuimme herroiksi myö­hään,
kävimme aamiaisella j a puolen
päivän aikaan jatkui matkamme kohti
Duluthia. Pian matka joutuikin, olim­me
kaupungissa jo ennen iltaa. Ehdim-mie
vielä hyvin käydä läpi kaikki kau­niit
puistot, kiivetä lähelle taivaanran­taa
j a katsella sieltä näkötornista y li
käupungm kauas järvelle. Nappailim­me
kuviakin tuolta korkeuksista ja vä­hän
muualtakin.
Seuraavana aamuna veimme Chevin
''kaimeussalonkun'^, kun . sen toinen
poski näytti niin kärsineeltä j a louk­kaantunut
silmä katsoi meihin niin su-rullisesti.
Aikamme kuluksi astuimme
bussiin, mikä vei meidät pitkän sillan
yli Wiscohsinin puolelle, Superioriin.
Mutta missä oli kaupungin 35,000 asu­kasta,
kun kadut olivat _niin autiot?
Vain jokunen ihminen siellä ja täällä.
Teimme pikku ostoksia ja ajoimme ta­kaisin
Duluthiiri, jossa kiersirnme kaikki
kaupat, toiset kahteenkin kertaan,
söimme, joimme ja istuimme teatterissa
ja taas kiersimme kauppoja Gheviä odo­tellessamme.
Kun illan tullen memm-me
sitä katsomaan, oli se yhtä sileä, ja
nätti kuin ennen nuorena j a valmis, mat­kaan.
Siitäkös joukkoni ilostui niin, että
heti siitä paikasta oli lähdettävä kotiin
j a sellaisella hirmuvauhdilla vielä, että
en koko matkalla uskaltanut edes kun­nollisesti
hengittääkään. Koetin hou­kutella
joukkoani kalailmoituksilla ja
sain kuin sainkin Chevin pysähtymään
senverran, että kävivät ostamassa kan­tamuksen
savustettua kalaa. Mutia
kun mainitsin sievistä cäbineistä^ j o i ­hin
voisi yöpyä, niin sanottiin vain, et­tä
"tämä yö nukutaan kotona".
Se pitikin paikkansa. Ennen puolta
yötä olimme kotona j a miten suloista
olikaan uinahtaa omassa> tutussa ka-marissai
Kotona tosin meitä odotti ikä^
vä yllätys. Ne lääkärit Rochesterissa
eivät sanoneetkaan serkulle oikeata to­tuutta.
Mutta se et kuulu enää tähän
juttuun. Puhutaan siitä joskus toisten.
- S E R K K U .
Liekin ystävä ja avustaja Saloma on
parhaillaan Suomessa vierailemassa.
Hän on lähettänyt seuraavan, syysk. 6
p:nä päivät3m kirjeen Liekille:
Pieni tervehdys meiltä suomalaisilta
"Stock!hplm"-laivasta. Eilen tuli viik­ko
siitä kuin lähdimme New Yorkista ja
- O n syksyinen-aatmu.—. Itäisel­l
ä . taivaalta heijastaa heikkoa
purppuraa. :<te j^>ävannaa, enr
.iiustaako:se:päivän^ vmrtuttua^ilie
piJvisö» synkkää suruvaippaa, vai
suoko avaruus aurinkonsa läm­mön
kylvää lohdutusta niihin,
kymmeniin, satoihin ihmissydä-miin,
jotka myöhemmin tänäpäi-vänä
kokoontuvat surujuhlaan —
saattaakseen kallista Toveria —-
Rakasta Aviopuolisoa, Isää, Kun­non
Ystävää, Aku Korhosta hä­nen
lopulliseen leposijaansa
Taas' on joukostamme otettu
pois yksi, kenestä meidän on kovin
vaikea luopua, mutta kafl^kival-tias
Luonnon L a k i — Mahti, mäH.-.
räsi näin!' ^
Aku, lämmin, miellyttävä per­soona.
Tarimokas,. elämänoikejt^-
siensa- puolesta kamppailevien
työläisten - etuKnjojen 'tietoinen
jäifjestäja oh poissa. bn an-karä:
t<rt]n]s^---jäioii on vaikea su-lautua.
E i kuten: niin usein ennen
— näytdmi^, esi^
diiittiia^..k3tj^nnkui ^ ™ t y y S i , raa*-
tel^fyin^r Sivu 1 ^
ottÄensa jkr s ^ i ?a^^
huokauk^ciO^^
taa niic^uvieiisa^:^^ tuskat ~
JJiinnMmetm u i t t en
- sa o h ^ —^ ovat ne • näytelmät^:
-joiden esityksiä Aku on luonner
kuvitelmiensa herkällä ynunärtä-
. myksella ihastuttanut.
Nyt pn hänen lämmihälaienJä
vaiennut. Herttainen hymj^nsä
iäksi haihtimut
Me suremme.
Sydamiemme sisimmässä kan­namme
kuvaansa—
Kunnioitamme muistoaan iäti.
Sinä, Irja, olet mittaamatto­massa
surussasikin onnellinen, sil­lä
et sittenkään jäänyt yksin. S i ­nulla
on poikasi — hänen poikan­sa.
K d i t a hän on astuva voimatk-kaana
nuorukaisena elämän mää­räävien
tehtä^nen- eteen paikalle,
josta isänsä tuli kesken tärkeätä
työpäivääni lepoon siirretyksi.
Siis Irja:
Uljaana murkeesi kanna, .
Jilä vajoa- toivottommtieen, . _
. Äiavosmiesi murtua anna
iMota pähämwusuunmH€€n.
Kunnon Tovcrij olet tkusmalla
työsi Ipf^uun suoritta
Luontoemo Sinua liefanassaan
helKinrain'-tuuditelkoon.
Terveisiä Alaskasli
Siihen aikaan kuin Aku Päi\-iö i
ti 70 vuottaan, istuin keittlössän
tutkin Akun kuvaa ja järkeilin hj
runojaan. Koetin tutkia, että mi
hänlaiset |Lasw^ tuo­hean,
miehekkään parran alla. Ke
ajatuksissani .-kpntää tuota pa
vaikka niinne päin, mutta selvää ei
lut.^. ^ • ^ : . . : : - - . V Y •
g^^nkoputettUn jalsisään astui
hin n a a ^ r i n i , : Jätin lehden pöydän
Akun kuva jäi kokonaisuudessaan
kyviin. NaafHL^ kuvaa ja i
doin kysyi: : . 7.
''^^>;#täiiyvää tai pahaa Pitkä
on tehnyt; kun hänen valokuvansa
suomalaiseen lehteen pantu ja \'ielä e
sivulle?"
Pitkä Ed! Ihmettelin hänen ky
mystään..
" E i tämä ÖleEd'^ selitin, ''vaan 61
täin kuuluisa mies meidän suomaU
ten keskuudessa,: Hän on tämän Lu
ki-lehden toimittaja ja on nyt 70 vi
Men ikäinen."
"Kyllä hän on kovasti Edin näk
nen^, intti naapurini.
Ja todellakin, minustakin hän \
•Jos Piitltä Ed antaisi ottaa itsestään \
vaii, niin lähettäisin sen lehteen, mul
hän ei suostu siihen. Edon 6 jalan
tuuman pituinen 67-vuotias laiha, sa
salaista syntyperää oleva mies. Ni
rempanä häiitä on sanottu ' • Ihana]
Edv^irdiksi", joten uskon hänen olle
oikein "t^älsanpvatf'. Nyt hän vz
viettää^ töitftetönta elämää täällä Coo
Inletin rahnalla. Kalastelee kesäi«
kannutuslaitöksiin^ samoin kuin me t(
setkin. E n voisi sanoa, jos Aku ja 1
ajaisivat pärtaiisa, että olisiko nä
enää samanlaiiien. Joten voin siis s
noa Akulle, että hänellä on täällä toin
"minä"; vaikkakin heillä on eri luon
ja elämähkatsomus.
Me myöskin täällä .\laskassa olenui
"hpmesteettareita", niinkuin Akuk
on ollut siellä Canadassa jo vuosia si
ten. Me emme ole kylläkään ehtine
maata muokata, sillä mieheni kalast
lohia kanuMttimöihin. Minä olen ka
- vattahut kolmisen vuotta perunat aii
koko vuodeksi. >Muut kasvit aina t i
mdtuvat hoidon puutteessa, sillä mini
Ja e i : : k ä l M « i d i e ^ ^ i J a i ^ aik
olla:kea^w kotona^ iCalastuspaikkai
me on noin 13; mailin: matkan pääss
joten ei oleililaisuitt^
hiä^Bois ka^vmaä^
Tänne: (o^idäBkittJJpM^ <
tänä: iltana i päästään Göteporin sat
maan keUo 10^ jolloin pääsemme po
tästä U^fcuY^ista; kodistamme. Mdl
supnialäisiia pn noin 30 h ^ Yhdy
valloista; ja Canadasta.
Monenlaista ilmaa on ollut tällä ^ner
matkalla. Ensin oli myrskyä, sitte
sumua, taas myrskyä ja välillä vähä
kirkastakm. SiUoin olivat matkustaja
kannella nauttimassa meri-ilmasU J
matkasta merellä. Aurinkokin kurkia
ti, jotta näimme sen vielä taivaalla ole
van. Eh nähnyt sen laskua, mutta w
jotka näkivät, kertoivat nähneensä isoi
punaisen pallon, joka oli kuin mereei
olisi pudonnut.
K 3 ^ m i ^ a il6itswat, k^ päästi
satamaM. 3 o^^ut pai
jon. ,^ ^ , _ ^ • ^
, iCaunis iäjp^ iM?^
hytit, Jhy^fTuqkkj i i mitään puiih]
J^aälalllM^ CH»
fcaime4^ iäikäiä : o ^
kit J a ^ t r t i ^
« ^ r ö e j t ja^ kuoria^ s*
OT^iaasti; " i i ^ ^ wlja»
iltilnaJ^ tno
n e n i a ^ t o h ^^
j a Suoöii lä!^^
. - . V V - : - . , v , . - - ^ ^ .-^SALOMA.-