1955-11-26-05 |
Previous | 5 of 48 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
e muka eivät c-»;
Helmisellä,
«niään ole;:;
a olisi tullut
tan, vaan kun
tuonnoin ktnli
a vaelsivat
auniita ^Tattomia
«Messa oikeia sy.
lUekin toivottiia
t se hänen äitinsä
än sellainen hep.
^- alutta Maii
toista maata, ja
10 kolttonen tuli.
C-iisa-Stiinan mo-
>lvi — yksin lai.
den vanha. Ah-iikä
kuulunut L<3
tävän . . . x i ^ .
ien se yksin saa
et puheet ne sai.
pisteeseen, tun
miestään syytel-
- yksinpä isj-j-.
sitä ollut tullut
an, imutta mitä-in
merkitsevästi
inä taka-ajatus-i
Sanna kehtasi
suullaan:
nö ja Hilja rip.
snevän . . .
än Hakalan lut-uuluu
yhdistää
^nti, oli hän sil-ja
oikein kr-rvää
siitä, että
ten, olivat osu-inen
kielelleen,
a edelleen. Sei-
Ylimäen nuori
[ilja tytön kuin
na on puhuttu,
riin, kertokoon
:si. Vaan sisin.
:ään lohdutuk-a
on, että täs-varovaisempi.
lunsa käyneet,
toiseen taloon,
i hän jo siitä
palvelustytön,
linainen tytön
tti. Yhä hän
irissaan kuin
iän tuo pitää
ei enää sovi
koska hata-
,svaa perintö-
. . . Tällaiset
vakojaan yl-iksi.
Mutta
i ja soreaksi
atytön kans-
L iloisuus ja
ttava nauru,
pitivät koko
!'lla, samalla
i . . .
Miiihan vasten täytyy joillakin ih-l
- i i l i a olla ainainen äksyilevä mieliala,
r ka kartoittaa kaikki iiimiset pois luo-r,
j^j3 jättää hänet siihen o-maan yksi-fr^
ceen äksyilyynsä? Kuinka erilai- 1, olifi Anna Liisakin voinut elämän- r ^^.j.niosiaa, jos hän olisi alunalkaen
|-.vuutunut talossa vallitseviin oloihin,
r,;:^i kintaalla huitaissut pienet harmit
.akoiltaan pois ja suuremmille iloisesti
Irjuranut Niinkuin tuokaan miehensä
liitoa pakoilu ja toisen naisen turviin
käpri^tvminen nyt olisi sillä parantu-
L,jt että hän aina näytti hapanta naa-nraa.
Täheni se siitä vaan. Jos ym-
Iniärsi olla olevinaan, niinkuin ei olisi
välittänyt koko jutusta, niin kenties
Iniies olisi vielä kääntynyt hänen puo-fleensa
. . . . ~
Olipa puolisoitten välit miten sekavat
ja kireät tahansa, niin näihin aikoihin
ei ajateltu avioeroa . . . Minkä
jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihmiset
eroittako, oli se pyhä pykälä, jaka
sitoi kaikki tappelupariskunnatkin yksissä
olemaan, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta
. . . Jumalan yhdistä-miäkö
he muka monikaan oli? Jos siinä
vihkimätilaisuudessä käytettiinkin jumalan
sanaa, niin jos ei asianomaisella
itsellään ollut harrasta, rukoilevaa mieltä
avioliitonsa onnistumiselle, niin eiköhän
ne papin puheet vaan tehottomiksi
jääneet, niinkuin on sadoissa tapauksissa
nähty . ^ .
Xiin, niin . . . Huolensa ovat kullakin,
jos oli Hakalan hatarassa, kallellaan
olevassa !mö'kissä huolta jokapäiväisestä
leivästä ja.Tildun isän vierau-tumisesta,
niin oli Isontalon emännällä
nämä omat huolensa . . .
Samaan aikaan kun Olga-piika tuli
taloon, tuli sinne myös renkipoika Lauri
pari A-uotta Hiljaa ja Väinöä vanhempi.
Uusi tulokas näytti kohta mieltyneen
Hilja-tyttösen heleään nauruun,
sjTiin, merensinisiin silmiin ja ruso-poskiin
. . . Mikäpäs siinä, katsele vain
niitä vaikka silmäsi kieroon, ei silmä
osaa ota . . . Tyttö sen kun kikatti, ilkamoi
ja härnäsi Lauriparkaa kuin mikäkin
oppinut 'keimarlija ja hohtavan
valkoinen hammasrivi välähteli ja pienet
sievät hymykuopat poskilla osoittivat
tytön iloisuu(ien olevan aitoa . . .
Emäntä, joka ennen aina nähdessään
iloisen tytön vallattomuuden, oli
pahantuulisesti muljauttanut ohikulkiessaan
häneen, tunsi nyt jonkinlaista
h\Tän;nielen tunnetta nähdessään miten
Lauri oli kiintynyt tyttöön. Miten
hänen silmänsä paloivat aina siHle suunnalle,
missä « i l j a liikkui. Sievä poikahan
tuo Laurikin on, mikäpä estää heitä
rakastumasta toisiinsa — samanarvoisetkin
kun ovat, arveli emäntä ja
asetteli mikäli mahdollisuutta ilmaantui,
heidät aina yhteiseen työhön. Kyllä
hän selvästi äidin tarkalla silmällä
n^ki, ettei oma poika katsonut tätä toi-nienpideitä
lempeällä silmällä . . . Syt-i^
ö tuo pojan torvelo laitetaan aina sin-missä
ennen 'hän, Väinö, sai olla?
Tytön mukana pienemmissä askareissa.
Ainahan he olivat talvisin kuin kilpaa
puut pirttiin, pirtinperällä olevaan kahteen
kamariin ja keittiöön ynnä sen sivussa
olevaan kamariin kantaneet . . .
^ekos oli ollut takavuosina hauskaa. Iso
kelkka ladottiin kukkuralleen halkoja ja
nuden päällä vuorotellen toinen vat-
-^alleen maata toi.sen vetäessä kuormaa.
nim se meni, että hurahti rappuseen
eteen, siitä sitten kilvan kanta-
"^aan halot sisään, kumpi useamman
-'>l}ksen ennättää viedä. Suuren- tu-
^an. eli pirtin, suureen leivinuuniin piti
'ölla toista metriä pitkiä halkoja. Alku-
Tyytte Alina — Tyym SUhnan —
joka on Port Arthurissa usfcciUi-sesti
toiminut Liekin asiamiehenä
koko Liekin olemassaolon ajan ja
aina silloin tällöin kirjoitellutkin
Liekkiin.
vuotinen
hankkija
Saadaksenne kauniit kiharat, tulkaa
f^RlEDAS BEAUTY SHOP
°^ ^- Hastmgs St. Vancouver 4, B. C.
Ta^^f^f^^^^^-^^J^NEN PALVELUS
^^l^a^ukkeessä puhutaan myös Suomea
(19-10-24-7>
Smmntairauha
Sunnuntainen rauha lepää maiseman
yllä. Bing, Bong, Bing Bong, tmoikaa
kirkonkellot. Parhaisiinsa puettua kansaa
vaeltaa kirkkoihin, naiset ja pikkutytöt
toinen toistaan koreampina. Keikistelevät
hatut päässä ja kintaat kädessä
kesäkuumallakin. Se on kuin
ilmainen pukunäytös, sillä ei niitä muualla
näy kuin kirkkomatkoilla ja tuskin
työläisen varat sallivat sellaista puku-paljoutta.
Kirkosta tulon jälkeen onkin
mukavaa levittää pyykki pihalle kuivamaan
ja istua käsityön kanssa auringon
paisteeseen. Kukas sellaista nyt arkena
tekisi, kun on miesväki kaikki työssä ja
lapset koulussa. Onhan pyhänä niistäkin
jotakin apua.
Pom, ppm — alkaa toisenlainen pauke.
Nyt se tulee ampumaradalta ja
kuuluu joka sunnuntaiseen rauhaan.
Ovella on joku pynrkimässä sisälle. Kat-sotaanhan:
Jehovalainen. Ja niitä on
autokuormallinen kiertämässä taloissa,
että jää kullekin hyvää aikaa selittää
parannuksen tekoa. Osoittamalla lähimmäiselleni
kohteliaisuutta ja hyvää
tahtoa en raski keskeyttää puhetulvaa.
Kun vihdoinkin saan hänestä eron, pääsen
jatkamaan jäähtynyttä ateriaani.
Sunnuntai on niin suuri pyhä, että
työnteosta sakotetaan. Ei ole huveja,
ei tansseja eikä elokuvia. Radiokin
' esittää melko harrasta ohjelmaa. L'r-heilu
ja muu ruumiinliikunta se vasta
suurta syntiä on pyhänä. Nuoriso maleksii
kaduilla haluttomana . . . Eikö
ampuminen ole syntiä? Tuskin, koska
se on sallittua pyhänä ja — pom. pom
säestää pyhäistä rauhaasi. Taas illansuussa
bing bong — kirkonkellot ilmoittavat
pyhäpäivän päättyneen.
Onnellinen se nuoriso, joka on löytänyt
tiensä työväeny^hdistyksiin. Siellä
tervehenkisessä ilmapiirissä on tilaisuus
kehittää itseään henkisesti ja ruumiillisesti.
Siellä ei tunneta "kuolleita'" sunnuntaita,
vaan harrastukset keskittyvät
juuri sunnuntain ympärille olosuhteiden
pakosta, kun silloin on työläinenkin
oma herransa.
SOHVI.
kilpailussa ci Väinö parka jaksanut
kuin pari halkoa viedä kerralla Hiljan
ihan kippurassa nauraen tätä. Sitten
latoi poika ensin neljä ja yhä lisäten
halkojen lukua päästen kuuteen järkäleeseen
— sen enempää ei tyttökään
ottanut. Niin se oli aikaa se . . - Sellaista
aikaa ei heidänkään elämäänsä
enää koskaan tulisi. Mitäpä surra, vaikka
vihainen, käskevä ääni heitä huuteli-kin,
jos olivat puut kanneltuaan kirmaisseet
järven törmältä mäkeä laskemaan.
—Hei, kerran vielä, siinähän se
menee samoilla torumisilla. Tahi kir^k-kaalla
järven jäällä toistensa käsistä
pidellen paljailla pieksuilla luistellen.
Luistimia kun ei ollut koko talossa . . .
(Jatkuu)
ONNITTELU 20-VUOTIAALLE
KNKÖ muistaisi. Liekki kallis, sinun
syntymääsi. Hyvin sen muistan, sillä
olethan syksyn lapsi kuten minäkin.
Sentiiiin paljon nuorempi, mutta sittenkin
nuoruudestasi huolimatta on shuilla
moninverroin enempi ystäviä kuin minulla
ja se ilahduttaa mieltäni. Kn ole
ensinkään siitä nurjamielinen, vaan
edelleenkin toivon ystäväpiirisi kasvavan
monin kertaisesti. Toivon, että
löytäisit tiesi kaikkiin koteihin, jokaisen
suomalaisen naisen ja miehen sydämeeni
Tätä minä toivon sinulle, ainoa
todellinen tähti kaunokirjalli sena lehtenä,
hauskana ajmnietteenä Canadan
suomalaisen väestön keskuudessa.
Muistelen syntymääsi . . . Kuinka
moni epäili, että ei se elä, kyllä se
raukka kuolee jo ihan alkuunsa. Toiset
siitä jo etukäteen iloitsikin sekä toivoi,
jospa rääpäle kuolisikin, kaikki tässä
nyt yrittää elää, päästä pinnalle. —
Niin juuri, myönteli joku. Ja kyllä se
kuoleekin ja eikähän ihme. Tuleehan
meille Suomesta hyviä lehtiä, Sirpaleita.
Perjantaita ja monta miuuta ihmeellistä
lehteä. Mutta Liekki, mikä se on?
Eihän täällä ole kirjailijoitakaan, jotka
tulisivat sitä kirjoituksillaan avustamaan.
.A.ika vieri . . . Monet sadat kädet
tarttuivat tarmokkaasti Liekkiä tukemaan.
Uusia ja yhä uusia kertomuksia,
jatkolukuja, kansankirjeitä, juttuja,
runoja ym. alkoi virrata»Liekin*toi-mitukseen.
Oliko se aina kaikki edes
käsialansa puolesta ymmärrettäviä,
mutta Liekin toimittajat, monivuotinen
uurastaja Aku Päiviö ja samoin edesmennyt
Saari, sekä miuut tekivät työtä
lujasti. Niin Liekki on tullut valoksi
ja kynttiläksi jokaisella pöydällä. Liekin
kirjoittajaverkosto on 'kasvanut
Siinä on kehittynyt hyviä kaunokirjailijoita,
lukemattomia kynäilijöitä, joita
jo voi verrata moneen kirjailijaan. Sadat
asiamiehet ja naiset ovat ottaneet
kunniakseen hankkia Liekille jatkuvasti
uusia lukijoita ja nyt kun Liekki viettää
2'0 A-uotisjuhlaansa, voimme ilolla
huudahtaa: Katsokaa miten se onkaan
vaurastunut I Katsokaa miten suuret
joukot se onkaan kerännyt ympärilleen
lukijoita, avustajia, asiamiehiä ja -naisia.
He ovat kaikki tosiystäviä ja heidän
rinnassaan edelleenkin on sama
toivomus, että Liekkimme voisi kasvaa
ja kukoistaa — etenkin nyt, kun se astuu-
pois lapsuuselämästään, saavuttaa
nuoruuden varmat voimat.
Tällä kertaa tähtäämme katseemme
Kalle Salon puoleen, joka nyt on vastuussa
Liekin toimituk^csta. Hän varmaan
tulee, olemaan kuin ankkuri johon
voimme luottaa, hän tulee edelleen ohjaamaan
kaksikymmenvuotisen Liekin
elontaivalta varmoin ottein ja.siten ne
sadat avustajat, kirjoittajat, tilausten
hankkijat ja tuhannet tilaajat, tulevat
ocieileenkin yJvsimiHisesti olemaan mukana
Liekin kaikissa vaiheissa. Sanokaamme,
että taas kun vuosi on vierinyt
eteenpäin, on Liekin ystäväjoukk>
kin kasvanut moninkertaisesti.
Siksi nyt en voikkaan muuta sanoa,
kuin. että luulta purjeisiin. Mitä parhain
onnitteluin toivoa, että Liekkimme
eläisi kauan ja olemassaolollaan löytäisi
tiensä yhä uusiin ja uusiin koteihin.
TYYNE .\L1N.\.
2§'moti$juMm
KIRJ. J. NISSINEN
On juhlapuvussa Liekki,
kuin morsian kruunu pää.
satamäärin höllä on myöskin
nimiä ompi nyt näyttää. |
On Liekki ylpeä heistä,
ne parhaat on ystävät.
Kera monet oli koko m^kan
yhä vieläkin kestävät.
Syntymästään asti on tullut
Liekki vieraaksi lauantain.
Yhä ecllehen ootetaan sitä
tervetulleeksi toivottain. \
On kaskuja kansan suusta
sen sivuihin piirretty,
jopa kaukaisten aikainkin takaa
sen sivuihin siirretty.
On nuoretkin mukaan tulleet \
moneen kirjcituskUpahan,
nehän raikasta tuulta tuovat
kultiuuritoimintahan.
Myös kertonut olet heille .
tarut sekä taiteen tiet.
Milloin aikaa kellä on ollut
heitä korkeammalle viet.
Elä kauan, rakkakin Uckki,
ole viihtynä ain elämän.
Toivon rattoisat hetket säilyi s
kera lehtemme miellyttävän.
Säin lopuksi kiitän sua
vuosijuhlassa suuressa näin.
Aina kulkehoOn tiesi yhä,
ylös vuorille, eteenpäin!
• • W*;.
" -.AT
HALUTAAN LEHDEN KANTAJA
Lehden kantajaksi halutaan nuori poika heti. Lehti on kannetta-va
kolme kertaa viikossa, tiistaina, torstaina ja perjantaina. Tehtävän
voi ottaa vastaan koulupoikakin, sillä lehden jakamisen voi
suorittaa koulutuntien jälkeen.
Lähempiä tietoja varten soittakaa tai käykää toimistossamme.
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
PUHELIN OS. 4-4264
100 Elm St. West Sudbury, Ontario
UUDET '56 MALLISET
HAITARIT
20% ALENNUKSELLA
^ Soprani ® Hohner • Excelciosa
• Americano • Borsini
Kaikki aivan uudet '56 malliset haitarit, opfpilaille ja soittajille tällä ERINOMAISELLA
ALENNUKSELLA! MYÖS HELPOT VÄHITTÄI6MAKSL'T
MELODY MUSIC RADIO & TV LTD.
RADIO JA TV KORJAUSMESTAÄIT
45 DURHAM ST. S. PUH. OS. 3-1671 SUDBURY
Lauanlaina, marraskuuni 26 päivänä» 19SS Sivu 5
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551126 |
Description
| Title | 1955-11-26-05 |
| OCR text | e muka eivät c-»; Helmisellä, «niään ole;:; a olisi tullut tan, vaan kun tuonnoin ktnli a vaelsivat auniita ^Tattomia «Messa oikeia sy. lUekin toivottiia t se hänen äitinsä än sellainen hep. ^- alutta Maii toista maata, ja 10 kolttonen tuli. C-iisa-Stiinan mo- >lvi — yksin lai. den vanha. Ah-iikä kuulunut L<3 tävän . . . x i ^ . ien se yksin saa et puheet ne sai. pisteeseen, tun miestään syytel- - yksinpä isj-j-. sitä ollut tullut an, imutta mitä-in merkitsevästi inä taka-ajatus-i Sanna kehtasi suullaan: nö ja Hilja rip. snevän . . . än Hakalan lut-uuluu yhdistää ^nti, oli hän sil-ja oikein kr-rvää siitä, että ten, olivat osu-inen kielelleen, a edelleen. Sei- Ylimäen nuori [ilja tytön kuin na on puhuttu, riin, kertokoon :si. Vaan sisin. :ään lohdutuk-a on, että täs-varovaisempi. lunsa käyneet, toiseen taloon, i hän jo siitä palvelustytön, linainen tytön tti. Yhä hän irissaan kuin iän tuo pitää ei enää sovi koska hata- ,svaa perintö- . . . Tällaiset vakojaan yl-iksi. Mutta i ja soreaksi atytön kans- L iloisuus ja ttava nauru, pitivät koko !'lla, samalla i . . . Miiihan vasten täytyy joillakin ih-l - i i l i a olla ainainen äksyilevä mieliala, r ka kartoittaa kaikki iiimiset pois luo-r, j^j3 jättää hänet siihen o-maan yksi-fr^ ceen äksyilyynsä? Kuinka erilai- 1, olifi Anna Liisakin voinut elämän- r ^^.j.niosiaa, jos hän olisi alunalkaen |-.vuutunut talossa vallitseviin oloihin, r,;:^i kintaalla huitaissut pienet harmit .akoiltaan pois ja suuremmille iloisesti Irjuranut Niinkuin tuokaan miehensä liitoa pakoilu ja toisen naisen turviin käpri^tvminen nyt olisi sillä parantu- L,jt että hän aina näytti hapanta naa-nraa. Täheni se siitä vaan. Jos ym- Iniärsi olla olevinaan, niinkuin ei olisi välittänyt koko jutusta, niin kenties Iniies olisi vielä kääntynyt hänen puo-fleensa . . . . ~ Olipa puolisoitten välit miten sekavat ja kireät tahansa, niin näihin aikoihin ei ajateltu avioeroa . . . Minkä jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihmiset eroittako, oli se pyhä pykälä, jaka sitoi kaikki tappelupariskunnatkin yksissä olemaan, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta . . . Jumalan yhdistä-miäkö he muka monikaan oli? Jos siinä vihkimätilaisuudessä käytettiinkin jumalan sanaa, niin jos ei asianomaisella itsellään ollut harrasta, rukoilevaa mieltä avioliitonsa onnistumiselle, niin eiköhän ne papin puheet vaan tehottomiksi jääneet, niinkuin on sadoissa tapauksissa nähty . ^ . Xiin, niin . . . Huolensa ovat kullakin, jos oli Hakalan hatarassa, kallellaan olevassa !mö'kissä huolta jokapäiväisestä leivästä ja.Tildun isän vierau-tumisesta, niin oli Isontalon emännällä nämä omat huolensa . . . Samaan aikaan kun Olga-piika tuli taloon, tuli sinne myös renkipoika Lauri pari A-uotta Hiljaa ja Väinöä vanhempi. Uusi tulokas näytti kohta mieltyneen Hilja-tyttösen heleään nauruun, sjTiin, merensinisiin silmiin ja ruso-poskiin . . . Mikäpäs siinä, katsele vain niitä vaikka silmäsi kieroon, ei silmä osaa ota . . . Tyttö sen kun kikatti, ilkamoi ja härnäsi Lauriparkaa kuin mikäkin oppinut 'keimarlija ja hohtavan valkoinen hammasrivi välähteli ja pienet sievät hymykuopat poskilla osoittivat tytön iloisuu(ien olevan aitoa . . . Emäntä, joka ennen aina nähdessään iloisen tytön vallattomuuden, oli pahantuulisesti muljauttanut ohikulkiessaan häneen, tunsi nyt jonkinlaista h\Tän;nielen tunnetta nähdessään miten Lauri oli kiintynyt tyttöön. Miten hänen silmänsä paloivat aina siHle suunnalle, missä « i l j a liikkui. Sievä poikahan tuo Laurikin on, mikäpä estää heitä rakastumasta toisiinsa — samanarvoisetkin kun ovat, arveli emäntä ja asetteli mikäli mahdollisuutta ilmaantui, heidät aina yhteiseen työhön. Kyllä hän selvästi äidin tarkalla silmällä n^ki, ettei oma poika katsonut tätä toi-nienpideitä lempeällä silmällä . . . Syt-i^ ö tuo pojan torvelo laitetaan aina sin-missä ennen 'hän, Väinö, sai olla? Tytön mukana pienemmissä askareissa. Ainahan he olivat talvisin kuin kilpaa puut pirttiin, pirtinperällä olevaan kahteen kamariin ja keittiöön ynnä sen sivussa olevaan kamariin kantaneet . . . ^ekos oli ollut takavuosina hauskaa. Iso kelkka ladottiin kukkuralleen halkoja ja nuden päällä vuorotellen toinen vat- -^alleen maata toi.sen vetäessä kuormaa. nim se meni, että hurahti rappuseen eteen, siitä sitten kilvan kanta- "^aan halot sisään, kumpi useamman -'>l}ksen ennättää viedä. Suuren- tu- ^an. eli pirtin, suureen leivinuuniin piti 'ölla toista metriä pitkiä halkoja. Alku- Tyytte Alina — Tyym SUhnan — joka on Port Arthurissa usfcciUi-sesti toiminut Liekin asiamiehenä koko Liekin olemassaolon ajan ja aina silloin tällöin kirjoitellutkin Liekkiin. vuotinen hankkija Saadaksenne kauniit kiharat, tulkaa f^RlEDAS BEAUTY SHOP °^ ^- Hastmgs St. Vancouver 4, B. C. Ta^^f^f^^^^^-^^J^NEN PALVELUS ^^l^a^ukkeessä puhutaan myös Suomea (19-10-24-7> Smmntairauha Sunnuntainen rauha lepää maiseman yllä. Bing, Bong, Bing Bong, tmoikaa kirkonkellot. Parhaisiinsa puettua kansaa vaeltaa kirkkoihin, naiset ja pikkutytöt toinen toistaan koreampina. Keikistelevät hatut päässä ja kintaat kädessä kesäkuumallakin. Se on kuin ilmainen pukunäytös, sillä ei niitä muualla näy kuin kirkkomatkoilla ja tuskin työläisen varat sallivat sellaista puku-paljoutta. Kirkosta tulon jälkeen onkin mukavaa levittää pyykki pihalle kuivamaan ja istua käsityön kanssa auringon paisteeseen. Kukas sellaista nyt arkena tekisi, kun on miesväki kaikki työssä ja lapset koulussa. Onhan pyhänä niistäkin jotakin apua. Pom, ppm — alkaa toisenlainen pauke. Nyt se tulee ampumaradalta ja kuuluu joka sunnuntaiseen rauhaan. Ovella on joku pynrkimässä sisälle. Kat-sotaanhan: Jehovalainen. Ja niitä on autokuormallinen kiertämässä taloissa, että jää kullekin hyvää aikaa selittää parannuksen tekoa. Osoittamalla lähimmäiselleni kohteliaisuutta ja hyvää tahtoa en raski keskeyttää puhetulvaa. Kun vihdoinkin saan hänestä eron, pääsen jatkamaan jäähtynyttä ateriaani. Sunnuntai on niin suuri pyhä, että työnteosta sakotetaan. Ei ole huveja, ei tansseja eikä elokuvia. Radiokin ' esittää melko harrasta ohjelmaa. L'r-heilu ja muu ruumiinliikunta se vasta suurta syntiä on pyhänä. Nuoriso maleksii kaduilla haluttomana . . . Eikö ampuminen ole syntiä? Tuskin, koska se on sallittua pyhänä ja — pom. pom säestää pyhäistä rauhaasi. Taas illansuussa bing bong — kirkonkellot ilmoittavat pyhäpäivän päättyneen. Onnellinen se nuoriso, joka on löytänyt tiensä työväeny^hdistyksiin. Siellä tervehenkisessä ilmapiirissä on tilaisuus kehittää itseään henkisesti ja ruumiillisesti. Siellä ei tunneta "kuolleita'" sunnuntaita, vaan harrastukset keskittyvät juuri sunnuntain ympärille olosuhteiden pakosta, kun silloin on työläinenkin oma herransa. SOHVI. kilpailussa ci Väinö parka jaksanut kuin pari halkoa viedä kerralla Hiljan ihan kippurassa nauraen tätä. Sitten latoi poika ensin neljä ja yhä lisäten halkojen lukua päästen kuuteen järkäleeseen — sen enempää ei tyttökään ottanut. Niin se oli aikaa se . . - Sellaista aikaa ei heidänkään elämäänsä enää koskaan tulisi. Mitäpä surra, vaikka vihainen, käskevä ääni heitä huuteli-kin, jos olivat puut kanneltuaan kirmaisseet järven törmältä mäkeä laskemaan. —Hei, kerran vielä, siinähän se menee samoilla torumisilla. Tahi kir^k-kaalla järven jäällä toistensa käsistä pidellen paljailla pieksuilla luistellen. Luistimia kun ei ollut koko talossa . . . (Jatkuu) ONNITTELU 20-VUOTIAALLE KNKÖ muistaisi. Liekki kallis, sinun syntymääsi. Hyvin sen muistan, sillä olethan syksyn lapsi kuten minäkin. Sentiiiin paljon nuorempi, mutta sittenkin nuoruudestasi huolimatta on shuilla moninverroin enempi ystäviä kuin minulla ja se ilahduttaa mieltäni. Kn ole ensinkään siitä nurjamielinen, vaan edelleenkin toivon ystäväpiirisi kasvavan monin kertaisesti. Toivon, että löytäisit tiesi kaikkiin koteihin, jokaisen suomalaisen naisen ja miehen sydämeeni Tätä minä toivon sinulle, ainoa todellinen tähti kaunokirjalli sena lehtenä, hauskana ajmnietteenä Canadan suomalaisen väestön keskuudessa. Muistelen syntymääsi . . . Kuinka moni epäili, että ei se elä, kyllä se raukka kuolee jo ihan alkuunsa. Toiset siitä jo etukäteen iloitsikin sekä toivoi, jospa rääpäle kuolisikin, kaikki tässä nyt yrittää elää, päästä pinnalle. — Niin juuri, myönteli joku. Ja kyllä se kuoleekin ja eikähän ihme. Tuleehan meille Suomesta hyviä lehtiä, Sirpaleita. Perjantaita ja monta miuuta ihmeellistä lehteä. Mutta Liekki, mikä se on? Eihän täällä ole kirjailijoitakaan, jotka tulisivat sitä kirjoituksillaan avustamaan. .A.ika vieri . . . Monet sadat kädet tarttuivat tarmokkaasti Liekkiä tukemaan. Uusia ja yhä uusia kertomuksia, jatkolukuja, kansankirjeitä, juttuja, runoja ym. alkoi virrata»Liekin*toi-mitukseen. Oliko se aina kaikki edes käsialansa puolesta ymmärrettäviä, mutta Liekin toimittajat, monivuotinen uurastaja Aku Päiviö ja samoin edesmennyt Saari, sekä miuut tekivät työtä lujasti. Niin Liekki on tullut valoksi ja kynttiläksi jokaisella pöydällä. Liekin kirjoittajaverkosto on 'kasvanut Siinä on kehittynyt hyviä kaunokirjailijoita, lukemattomia kynäilijöitä, joita jo voi verrata moneen kirjailijaan. Sadat asiamiehet ja naiset ovat ottaneet kunniakseen hankkia Liekille jatkuvasti uusia lukijoita ja nyt kun Liekki viettää 2'0 A-uotisjuhlaansa, voimme ilolla huudahtaa: Katsokaa miten se onkaan vaurastunut I Katsokaa miten suuret joukot se onkaan kerännyt ympärilleen lukijoita, avustajia, asiamiehiä ja -naisia. He ovat kaikki tosiystäviä ja heidän rinnassaan edelleenkin on sama toivomus, että Liekkimme voisi kasvaa ja kukoistaa — etenkin nyt, kun se astuu- pois lapsuuselämästään, saavuttaa nuoruuden varmat voimat. Tällä kertaa tähtäämme katseemme Kalle Salon puoleen, joka nyt on vastuussa Liekin toimituk^csta. Hän varmaan tulee, olemaan kuin ankkuri johon voimme luottaa, hän tulee edelleen ohjaamaan kaksikymmenvuotisen Liekin elontaivalta varmoin ottein ja.siten ne sadat avustajat, kirjoittajat, tilausten hankkijat ja tuhannet tilaajat, tulevat ocieileenkin yJvsimiHisesti olemaan mukana Liekin kaikissa vaiheissa. Sanokaamme, että taas kun vuosi on vierinyt eteenpäin, on Liekin ystäväjoukk> kin kasvanut moninkertaisesti. Siksi nyt en voikkaan muuta sanoa, kuin. että luulta purjeisiin. Mitä parhain onnitteluin toivoa, että Liekkimme eläisi kauan ja olemassaolollaan löytäisi tiensä yhä uusiin ja uusiin koteihin. TYYNE .\L1N.\. 2§'moti$juMm KIRJ. J. NISSINEN On juhlapuvussa Liekki, kuin morsian kruunu pää. satamäärin höllä on myöskin nimiä ompi nyt näyttää. | On Liekki ylpeä heistä, ne parhaat on ystävät. Kera monet oli koko m^kan yhä vieläkin kestävät. Syntymästään asti on tullut Liekki vieraaksi lauantain. Yhä ecllehen ootetaan sitä tervetulleeksi toivottain. \ On kaskuja kansan suusta sen sivuihin piirretty, jopa kaukaisten aikainkin takaa sen sivuihin siirretty. On nuoretkin mukaan tulleet \ moneen kirjcituskUpahan, nehän raikasta tuulta tuovat kultiuuritoimintahan. Myös kertonut olet heille . tarut sekä taiteen tiet. Milloin aikaa kellä on ollut heitä korkeammalle viet. Elä kauan, rakkakin Uckki, ole viihtynä ain elämän. Toivon rattoisat hetket säilyi s kera lehtemme miellyttävän. Säin lopuksi kiitän sua vuosijuhlassa suuressa näin. Aina kulkehoOn tiesi yhä, ylös vuorille, eteenpäin! • • W*;. " -.AT HALUTAAN LEHDEN KANTAJA Lehden kantajaksi halutaan nuori poika heti. Lehti on kannetta-va kolme kertaa viikossa, tiistaina, torstaina ja perjantaina. Tehtävän voi ottaa vastaan koulupoikakin, sillä lehden jakamisen voi suorittaa koulutuntien jälkeen. Lähempiä tietoja varten soittakaa tai käykää toimistossamme. VAPAUS PUBLISHING CO. LTD. PUHELIN OS. 4-4264 100 Elm St. West Sudbury, Ontario UUDET '56 MALLISET HAITARIT 20% ALENNUKSELLA ^ Soprani ® Hohner • Excelciosa • Americano • Borsini Kaikki aivan uudet '56 malliset haitarit, opfpilaille ja soittajille tällä ERINOMAISELLA ALENNUKSELLA! MYÖS HELPOT VÄHITTÄI6MAKSL'T MELODY MUSIC RADIO & TV LTD. RADIO JA TV KORJAUSMESTAÄIT 45 DURHAM ST. S. PUH. OS. 3-1671 SUDBURY Lauanlaina, marraskuuni 26 päivänä» 19SS Sivu 5 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-11-26-05
