1955-11-26-06 |
Previous | 6 of 48 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
* - • .
• • «te , .
'-Sf»'
•
• . / V V
«
MIKÄ ON NIMESI?
Minulla on aina vallattomia kujeita.
_ttenkin mieheni Jaakon kanssa. Siihen
aikaan kun meillä oli enemmän kanoja,
o l i minulla tapana kysyä usein miehel-
, tiini: -Mikä on nimesi?" Tein sen ky-
«^ymyksen usein aamulla ylösnoustessa
ja myöskin päivällä.
Xäin farmilh-7t)Ti—TTrirs tavallisesti
])äivisin omissa hommissaan, mutta kun
taas kohtasin pihamaalla tai navetassa.
]>y.-äylin hänet sormi suorana ja kysyin:
'IMikä on nimesi? Hän sanoi aina milloin
minkin nimtn, mutta ei koskaan
oikeaa nimeään. .Se huvitti minua ja
•innosti jatkamaan samaan tapaan. Hä-iK^
llä taas jjiisasi nimiä, niitä oli Aapeli
Sirkan|)esä. X)iio Onkimato ja kaikkfa
jiuiuta.
Jos hän olisi ollut joku toinen mies.
en olisi tohtinut tällaista jatkaa, mutta
(hänellä piisasi huumorin tajua kestää
flcujeiluni. Ei hän ottanut pahakseen,
vaikka kujeiluni erään kerran aiheutti
meille tappiota.
Lähetimme siihen aikaan kanan?ini-nia
markkii^ille viikottain. Minä toi-anin
kirjanpitiijänä. \ ieläkin muiistan
sen päivän, jolloin vahinko tapahtui,
'kuin Se olisi se eilinen. Olin kirjoittamassa
munalaatikoihin kiinnitettäviä
nimiä. Jaak.^n naulatessa ne laatikoiden
piiibin. Siinii yhtiikkiä kysäsin: Mikä
on nimesi? .laakko vastasi rauhallisesti:
Pykärin Jtirö.
Kirjoitin tuon Jaakon sanoman ni-mun
yhteen lappuun ja kirjoittaessa tavailin
sen äiineen. Pistin kuitenkin la-
])un (Hiytliin toiselle laidalle, mutta huomaamattani
otti Jaakko sen sieltä, naulasi
la;ttikkoon ja kantoi laatikon ulos.
Huomattuani, että kaikki laatikot,
joita oli yksitoista, oli kannettu ulos,
mutta yksi lappu oli pö\dällä, hyppäsin
jnstyyn ja juoksin ulos sellaista kyytiä,
että pois alta . ...
l'lkona on ostaja jo jnaksanut Jaa-
'kolle edellisen viikon kananmunat ja
laskevat juuri kuinka monta laatikkoa
on tällä viikolla. Ostaja laski ja sanoi
laatikoita olevan kvmmenen.
Kiirehdin heti selittämäiin, että meillä
vtir yksUöista laatikkoa ja pyysin hä--
l u n katsomaan, josko hiin liiytäisi kuor-anasta
laatikkoa, jossa olisi nimi ""Pykä-rin
Jörö".
- - laiillä on. sanoo mies.
- Se on n^jeidän. huudahtan minä.
.Mies katseli hetken minua ja kääntyi
sitien mieheeni päin ja sanoi: —
Tiir.Ki laatikko kuuluu erälle japani-
Jaisvlle. Xiietiehän sen jo nimestäkin.
\"ritin seliiiää hänelle, miten erehdys
oli tapahtunut, mutta hän ei ottanut
kuullakseenkaan . . . IM ole vieläkään
kuullut kuka tuos:a laatikoita maksun
mutta sen sain kuulla, etiei enää
saa sellaista leikkiä tehdä.
Otin Jaakkoa helliistl käsivarresta ja
sanoin:
— .\lä ole miiläsikään. poika . . .
Kun tarvitset kesällä miestä heinätöihin,
niin s:^at minut. Sillä tavoin tulee
kananmunaiaatikko maksetuk>i.
Hih hei: M i k ä on nimesi, poika?
. . . Nauraen ja käsi käde.sä me me-iiimme
sisälle.
SARA JÖR().
Tervehdys vihreästä
W ashingtonista
Olen ollut täällä Washin<,'tonissä
vasta toista viikkoa, mutta voin jo sanoa,
ettii pidiin täällä olostani paljon.
Olemme vierailleet monessa paikassa
ja kaikkialla ovat ihmi-^et olleet hyvin
ystävällisiä. Paljon täällä onkin ollut
näk«Mnistii ja oppimista.
K tui tulin tänne, oli tiiällä hyvin kaunista.
Kukat kukkivat ja kaikki oli
niin vihreää. Oli oikein ihanaa nähdä
tämä aina vihreä \Vashington, joksi tätä
kutsutaankin. Xyt viimeksi ovat
ilmat olleet kuitenkin koleita. Paikalliset
asukkaat sanovat, ettei täällä ole
ollut näin kylmää sitten vuoden 1911.
Xyt kuitenkin tuntuu ilma olevan liim-penemään
päin ja aurinkokin paistaa
niin ihanasti tuon ikkunan, läpi.
Kävimme eräänä päivänä meren rannalla.
Katsellessani pauhaavaa ja myllertävää
merta tuli mieleeni, että olen
nyt Tyynen meren rannalla. Nimensä
mukainen ei se nyt kuitenkaan näyttänyt
olevan. Mielenkiintoista on kuitenkin
katsella ikuisesti pauhaavaa
merta ja kuulla sen kohinaa.
LÄNNEN F L I K K A.
Haastein Jussille
Saanpa tässä haastella, koska iltaa
pitkästi riittää . . .
Ensiksi tahdon illasta tästä .Senjaa
ja Vikkiä kiittää.
Kukapa tietää, vaikka Tolvasen Jussi
illasta satoa niittää.
On niin hauska tulla tänne Järviksien
tupaan, sitä kieltää ei voine kukaan.
Hymyssä suin he vieraat vastaan ottaa
ja \*ikki aina silloin tällöin putelinkin
ostaa.
Senja ]xirhaat herkut pöytään kantaa
ja Irja tyttö ilomielin apuansa aiv-taa.
Odotamaie tuimasti koska aika koit-t:
ia, että hääkellot hälle soittaa . . .
Tässä nyt on joukko koolla, melkein
samat jotka taannoin oli Tolvasella.
Jussi näet silloin pääsi miehen ikään
. . . Ja jos tässä vielä lisään: Jussin
kunniaksi iha olkoiin ja vuosia kym-menis-
ä lisiiä tulkoon.
Sairastipa poika ankarasti, tuskat
painoi rintaa arvaillessa elon hintaa.
Tässä tämä joukko oma — koska
Jussi on niin soma. hälle ilomielin lahjan
pienen antaa tahtoo . . .
Ju.<si on niin hyvä ja kahtoo.
Kirjoittanut ja lausunut L. Hjorth.
VillTÄMME RAHAA SUOMEEN
IVIAKSAIMiME PÄIVÄN KORKEC^BIAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
Jokainen seuraava 1,000 markkaa $3.50.
o Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä Jokaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kultti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX $9 SUDBURY. ONTARIO
Sivu 6 Lauantaina, marraskuun 26 x>äivänä, 19S5
Uuden Gripshclnihi viaUikoneita kokeillaan Genovassa,
* • • • * -A-Ansaldon
kuuluisa laivatelakka Genovassa,
Italiassa, on näinä päivinä
mielenkiintoisten kokeilujen näyttämönä.
Se kaikki johtuu pian tapahtuvasta
Ruotsin—^Amerikan linjan uuden linjalaiva
Gripsholmin koneiden paikoilleen
asentamisesta. Kysymyksessä on suuren
konehuoneen kaksi diesel-konetta ja
apukonehuoneen viisi diesel generaattoria
ja kaksi h(3\rykattilaa.
Tilmä erikoinen työn suunnittelutapa
on huomattava j a ainutlaatuinen tapaus
laivanrakennusalalla ja osoittaaj että
Ansaldon insinöörit yhä ylliipitävät tunnettua
perusteellisuuttaan, aikaa ja vaivaa
vaativaa tarkkuutta rakentaessaan
t ä t ä erikoista alusta Ruotsin—Amerikan
linjalle.
Laivan viisi apukonetta ovat parhaillaan
valmistumassa telakan koneosastolla"
Genovassa. Xämä diesel-koneet
ovat 4-tahtisia ja kukin kone kehittää
1.050 tehohevosvoimaa (MHP) tai 700
'kilowattia, yhteensä 3,500 k\v. Ottaen
huomioon laivaan valaistuksen, ilmanvaihdon,
hissit, keittiökoneiston, pumput
ja muut sähköä käyttävät koneet
tiissä 'uivassa kaupungissa'V on Gripsholmin
sähkölaitoksen valmistaman
sähkömäärän oltava huomattava.
Laivaan tulevat kaksi höyrykattilaa
ovat myös valmistumassa Ansaldon telakalla.
Ne tulevat kehittämään huvrvn,
jota tarvitaan lal^van hyttien lämmityksessä,
öljyvarastoissa ym. Kattilat tulevat
polttamaan pääkoneista tulevan pakokaasun,
mutta voivat käyttää myös
öljyä polttoaineena.
Terveiset Alhertan
isoäidille ja muille
Kiitän Albertan isoäitiä niistä terveisistä,
jotka hän aikoinan lähetti minulle
pakinassaan. Kun en ole ennemmin
mitään hiiskunut, niin varmaankin hän
luulee, etten kuulu Liekin lukijoihin.
N i i n ei kuitenkaan ole asia, sillä olen
ollut Liekin lukija siitä asti kun ensimmäisen
kerran Liekille tilaajia hankittiin
. . .
Lausun myöskin tervehdykseni kaikille
muille Liekin ystäville ja onnitteluni
20-vaotiaalle Liekille. Osoitteeni
on Box 511. Xipigon, Ont.
OLGA H A A R O N KX.
Vanha tarina
Kälviän vanhasta rovastista on mainittu
useinkin. Xoin 90 vuotta sitten oli
siellä myöskin Pääkkö-niminen seppä,
suuri humoristi ja rohkea esiintymiseltään.
Seppä oli kulkent Kälviällä ja LTla-valla
vähäiset sepän työkalut kontissaan.
ILälviän pappilassa oli hän oikein
hyvä tuttava, koska hän toi aina tul-le?
saan suuren annoksen maailman uutisia.
Sanomalehtiä ilmestyi vielä siihen
aik;uin hyvin vähän.
Vähän matkan päässä pappilasta,
Tuomaalan haassa, asui yksinäinen Haka-
muori. Muori oli ollut sellainen pieni
-herskapi ja valmisti nyt kasveista lääkkeitä.
Yleisesti oli tietona myöskin, että
rovasti oli pitänyt häntä jalkavaimonaan.
Kun Pääkkö taasen saapui pappilaan,
kutsui rovasti hänet kunsliaan ja antoi
•siellä aimo ryypyn tuliaisiksi. Sitten oli
K . A L J U U D E N KUXNIAKSr
Kaikki muka hiusten kasvuai edistävät
ja kaljupäisyyttä parantavat aineet
ovat huiputusta, sanoo Amerikan lää-käriseuran
lehti kirjoituksessaan. Kaljupäisyyttä
on kahta lajia: luonnollista
johon eivät auta hieronnat eivätkä hor-moonit
eivätkä vitamiinit tai säteilytyk-set
eivätkä mitkään ja erilaisista sairauksista
johtuvaa, joka paranee itsestäänkin,
kun sairauden syy poistuu. Pa-tenttiläiikkeiden
"'ennen ja jälkeen käsittelyn''
mainokset kuvaavat henkilöit
ä , jotka olisivat saaneet tukkansa takaisin-
ilman kallishintaisia tökköttefä-kin.
Sitä paitsi kaljupäisjys on vain
kulttuurikehityksen merkki — kaikkinainen
karvaisuus ihmisestä on tunnetusti
vähenemässä.
Liitettäköön tähän kertomus Samuel
Goldwynin parturissa käynnistä. Hänelt
ä on kallo melkein yhtä sileä kuin kananmuna,
mutta menipiihän hänkin
kerran ajattamaan tukkansa. Parturi
määräsi työstä 2 dollaria.
— Eikö se -Sentään ole tällaisesta
päästä vähän liian paljon? ihmetteli
Gold\vyn.
— No, ei se itse tukan ajamisesta tulekaan,
sanoi parturi vaan niiden hiuksen
etsimisestä.
Maha on jalkojen tur\-a.
rovasti tiedustellut, josko ihmiset puhuvat
siitä, että Haka-muorin luona käy
yöllä riijareita. '
— Puhuvat, puhuvathan ne . . •
kä ole ihme, jos puhuvatkin. Sieltä kauttahan
minäkin tulin ja — niin kiirettä
oli, ettei .konttia ehtinyt selästään jxiis
heittämään . . .
, J, JL"N^''ELA.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551126 |
Description
| Title | 1955-11-26-06 |
| OCR text |
* - • .
• • «te , .
'-Sf»'
•
• . / V V
«
MIKÄ ON NIMESI?
Minulla on aina vallattomia kujeita.
_ttenkin mieheni Jaakon kanssa. Siihen
aikaan kun meillä oli enemmän kanoja,
o l i minulla tapana kysyä usein miehel-
, tiini: -Mikä on nimesi?" Tein sen ky-
«^ymyksen usein aamulla ylösnoustessa
ja myöskin päivällä.
Xäin farmilh-7t)Ti—TTrirs tavallisesti
])äivisin omissa hommissaan, mutta kun
taas kohtasin pihamaalla tai navetassa.
]>y.-äylin hänet sormi suorana ja kysyin:
'IMikä on nimesi? Hän sanoi aina milloin
minkin nimtn, mutta ei koskaan
oikeaa nimeään. .Se huvitti minua ja
•innosti jatkamaan samaan tapaan. Hä-iK^
llä taas jjiisasi nimiä, niitä oli Aapeli
Sirkan|)esä. X)iio Onkimato ja kaikkfa
jiuiuta.
Jos hän olisi ollut joku toinen mies.
en olisi tohtinut tällaista jatkaa, mutta
(hänellä piisasi huumorin tajua kestää
flcujeiluni. Ei hän ottanut pahakseen,
vaikka kujeiluni erään kerran aiheutti
meille tappiota.
Lähetimme siihen aikaan kanan?ini-nia
markkii^ille viikottain. Minä toi-anin
kirjanpitiijänä. \ ieläkin muiistan
sen päivän, jolloin vahinko tapahtui,
'kuin Se olisi se eilinen. Olin kirjoittamassa
munalaatikoihin kiinnitettäviä
nimiä. Jaak.^n naulatessa ne laatikoiden
piiibin. Siinii yhtiikkiä kysäsin: Mikä
on nimesi? .laakko vastasi rauhallisesti:
Pykärin Jtirö.
Kirjoitin tuon Jaakon sanoman ni-mun
yhteen lappuun ja kirjoittaessa tavailin
sen äiineen. Pistin kuitenkin la-
])un (Hiytliin toiselle laidalle, mutta huomaamattani
otti Jaakko sen sieltä, naulasi
la;ttikkoon ja kantoi laatikon ulos.
Huomattuani, että kaikki laatikot,
joita oli yksitoista, oli kannettu ulos,
mutta yksi lappu oli pö\dällä, hyppäsin
jnstyyn ja juoksin ulos sellaista kyytiä,
että pois alta . ...
l'lkona on ostaja jo jnaksanut Jaa-
'kolle edellisen viikon kananmunat ja
laskevat juuri kuinka monta laatikkoa
on tällä viikolla. Ostaja laski ja sanoi
laatikoita olevan kvmmenen.
Kiirehdin heti selittämäiin, että meillä
vtir yksUöista laatikkoa ja pyysin hä--
l u n katsomaan, josko hiin liiytäisi kuor-anasta
laatikkoa, jossa olisi nimi ""Pykä-rin
Jörö".
- - laiillä on. sanoo mies.
- Se on n^jeidän. huudahtan minä.
.Mies katseli hetken minua ja kääntyi
sitien mieheeni päin ja sanoi: —
Tiir.Ki laatikko kuuluu erälle japani-
Jaisvlle. Xiietiehän sen jo nimestäkin.
\"ritin seliiiää hänelle, miten erehdys
oli tapahtunut, mutta hän ei ottanut
kuullakseenkaan . . . IM ole vieläkään
kuullut kuka tuos:a laatikoita maksun
mutta sen sain kuulla, etiei enää
saa sellaista leikkiä tehdä.
Otin Jaakkoa helliistl käsivarresta ja
sanoin:
— .\lä ole miiläsikään. poika . . .
Kun tarvitset kesällä miestä heinätöihin,
niin s:^at minut. Sillä tavoin tulee
kananmunaiaatikko maksetuk>i.
Hih hei: M i k ä on nimesi, poika?
. . . Nauraen ja käsi käde.sä me me-iiimme
sisälle.
SARA JÖR().
Tervehdys vihreästä
W ashingtonista
Olen ollut täällä Washin<,'tonissä
vasta toista viikkoa, mutta voin jo sanoa,
ettii pidiin täällä olostani paljon.
Olemme vierailleet monessa paikassa
ja kaikkialla ovat ihmi-^et olleet hyvin
ystävällisiä. Paljon täällä onkin ollut
näk«Mnistii ja oppimista.
K tui tulin tänne, oli tiiällä hyvin kaunista.
Kukat kukkivat ja kaikki oli
niin vihreää. Oli oikein ihanaa nähdä
tämä aina vihreä \Vashington, joksi tätä
kutsutaankin. Xyt viimeksi ovat
ilmat olleet kuitenkin koleita. Paikalliset
asukkaat sanovat, ettei täällä ole
ollut näin kylmää sitten vuoden 1911.
Xyt kuitenkin tuntuu ilma olevan liim-penemään
päin ja aurinkokin paistaa
niin ihanasti tuon ikkunan, läpi.
Kävimme eräänä päivänä meren rannalla.
Katsellessani pauhaavaa ja myllertävää
merta tuli mieleeni, että olen
nyt Tyynen meren rannalla. Nimensä
mukainen ei se nyt kuitenkaan näyttänyt
olevan. Mielenkiintoista on kuitenkin
katsella ikuisesti pauhaavaa
merta ja kuulla sen kohinaa.
LÄNNEN F L I K K A.
Haastein Jussille
Saanpa tässä haastella, koska iltaa
pitkästi riittää . . .
Ensiksi tahdon illasta tästä .Senjaa
ja Vikkiä kiittää.
Kukapa tietää, vaikka Tolvasen Jussi
illasta satoa niittää.
On niin hauska tulla tänne Järviksien
tupaan, sitä kieltää ei voine kukaan.
Hymyssä suin he vieraat vastaan ottaa
ja \*ikki aina silloin tällöin putelinkin
ostaa.
Senja ]xirhaat herkut pöytään kantaa
ja Irja tyttö ilomielin apuansa aiv-taa.
Odotamaie tuimasti koska aika koit-t:
ia, että hääkellot hälle soittaa . . .
Tässä nyt on joukko koolla, melkein
samat jotka taannoin oli Tolvasella.
Jussi näet silloin pääsi miehen ikään
. . . Ja jos tässä vielä lisään: Jussin
kunniaksi iha olkoiin ja vuosia kym-menis-
ä lisiiä tulkoon.
Sairastipa poika ankarasti, tuskat
painoi rintaa arvaillessa elon hintaa.
Tässä tämä joukko oma — koska
Jussi on niin soma. hälle ilomielin lahjan
pienen antaa tahtoo . . .
Ju. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-11-26-06
