1955-11-26-10 |
Previous | 10 of 48 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
KU L '
am
NOUSI \'uorten takaa, ensin
arasti kurkistellen, sitten rohkeammin,
kunnes pyöreänä ja kirkkaana
katsoi alas British Columbian metsä-kämpän
yörauhaan. Pimeinä lepäsivät
kämppään kuuluvat rakennukset rannan
lähellä. Vuorten rinteiden mies-muurahaiset
olivat jo levolla. Pehmeästi
loiskahtelivat pienet aallot kallioita
vastaan ja kimaltelivat kuun valossa.
Ne ikäänkuin hillitysti riemuitsivat
siitä, että levon hetki oli saapunut.
Jakki makasi punkassa selällään, kädet
ristittynä pään alla Pienestä päätyikkunasta
kuun valo tunkeutui sisään
ja loi ristikon seinälle hänen jalkojensa
ylle
Hänen kasvonsa häämöttivät pitkinä
ja kalpeina, silmät kuin kaksi pyöreätä
reikää niissä Hän makasi liikahtamatta,
kuten oli tehnyt kauan ennen kuun
nousua, mutta nyt hänen silmänsä seu-
Metsdkdmpällä
KIRJ. DELLA
rasivat ristikon hidasta kulkua
Fred ja Vili valvoivat myös, vaikka
eivät mitään puhuneet Väsyneen työmiehen
sy\ää hengitystä ei kuulunut.
He valvoivat ja ajattelivat . . . ajattelivat.
He olivat puhuneet koko iltapäivän,
sen jälkeen kun pääsivät kämppään 'Elikon
kuoleman jälkeen.
Kuolema . . . Se tulee kuin salaman
isku, ilman varoitusta. Yhdellä hetkellä
naurat ja puhut, toisella hetkellä
makaat maassa kuolleena.
Mikko oli iloinen ja reipas kahdeksantoistavuotias
poika. Kaikki pitivät
hänestä, ja kiusasivat häntä suuren ruo-
PARHAINTA ONNEA
20-VUOTIAALLE LIEKILLE
toivottaa
Puhelimet: Kotiin 37078 — Työm. 57756
ISAlderSt. Sudbury, Ont.
YSTÄVÄLLISET ONNITTELUMME
(SUDBURY) LIMITED
© PUTKITUS-EXPERTTEJÄ
© LÄMMITYSLAITE-MESTAREITA
164 Elgin St. S.
® ÖLJYPOLTTIMOITA
© PESULAITTEITA
® PELTISEPÄNTYÖTÄ
Puh. OS. 4-0797 Sudbury
TERVEHDYKSEMME
LIEKIN LUKIJOILLE
MERKKIPÄIVÄN JOHDOSTA
nilli!l!l!IIIIII||!lili||||||!!l!|||l|||||||||h
^ Laatiiturkisvarastomme
aina monipuolinen
^ Palveluksemme tyydyttävä
^ Sopivat ehdot
A. Lafrance & Sons
LI 1T E D
TEIHDASTURKKURIT — PERUSTOTTU V. 1908
SAULT STE. MARIE SUDBURY NORTH B AY
reille ja muuta sellaista. Troki
tuus sillä paikkakunnalla ja
pikkupojat pitivät sitä suuren- ''3
nä ja sen ajuria erikoisena urhocll
ki tunsi itsensä tärkeäksi hmd
koska hänen kotoaan lähti tuo J
'Erikoisesti aina päivänä kun velTy
sui hänet poikajoukosta ja kuulu«
ääneUä sanoi: ^^Xo Jakki, eikö
Istu
td
kahalunsa johdosta. Tänäkin aamuna
tuli Mikko viimeisenä ruokailuhuoneesta
ja valitteli, kun ei miehelle myönnetä
riittävästi aikaa syömiseen. PäiväUis-' smun vuorosi ajella vähän,
tunnilla metsässä hän jatkoi valitus- rantaa!"
taan, kun a-oileivat loppuivat kesken. »Hänet valtasi pelko. Vatsa
Nauraen toiset antoivat omistaan (hä- käyvän tyhjäksi ja kääntyvän v
nelle ja hän söi ne ahnaasti,, vitsejä Hän kapusi ylös. Kädet vL^
kertoellen suupalojen väliin. 'mutta kuka pelkäisi? Pyh, ei pikk^
He istuivat kuuden jalan läpimittai- jat ainakaan. Ei ainakaan tunnus*
sen kuusitukin päällä. Useamman ker- saa, eikä näyttää pelkoa,
ran olivat he siinä istuneet, eikä se mil-lainkaan
ollut edes tärähtänyt heidän
painostaan. Kuusi oli katkottu ja sen
tyvitukki oli hieman alempana, noin
puolitoista jalkaa erillään toisesta.
Trokeja lastatessa oli Mikon tehtävänä
asettaa koukku tukkien päähän.
Tänään, ensimmäinen tehtävä heti päivällisen
jälkeen oli kiinnittää juuri tuo
tyvitukki 'chokeriin'. Tarvittavat työ-esineet
oli maassa tukin toisella puolella.
Sen sijaan, että hän olisi mennyt
tukin yli niitä ottamaan, kurkottautui
hän sahattujen päiden välistä. Juuri
sillä hetkellä ylimmäinen tulöki, jonka oli jo yli kolmenkymmenen ja vi
päällä he olivat istuneet,, lysähti ja luotettava — karaistu kuin rauta. B
asettautui tiukasti päittäin tyvitukkiin. mikuuUa, kun hän ajoi alas lipin pai
Mikon pää jäi väliin . . . kohtaa, alkoivat tukit kuormassa luL<
Se että yksi joukosta sai surmansa ei Paikoiltaan. Kun ehdittiin hänen avi
ollut mitään uutta. Jakki oli nähnyt pysähdyksissä tiellä ja l
Hän sai kun saikin trokin kotipj
tosin hitaasti.
Hänestä kehittyi fav-vä ajuri. J
deksantoista vuotiaana hän toi ensi
maisen tukkikuorman alas metJ
Siitä tuntui olevan hyvin pitkä aikaj
Ja niinhän siitä olikin, sillä ;'uJ
kuluttua hän olisi jo liian vanha teil
väänsä. Kyllä, sUlä keskimäärin sanl
tuna kahdeksastatoista kähteenhiiJ
neenviiteen kelpasivat he tehtävääni
sen jälkeen hermot eivät enää olj
luotettavat.
Olihan porkkeuksia, kuten Fred.fl]
muitakin tapauksia, vaikka oli vasta
kahdenkymmenen neljän vuoden ikäinen.
Hän oli kuullut lukemattomia *
metsämiesten tosikertomuksia työmailta.
Hj^vin hän tiesi mitä vaaditaan
metsämieheltä ennenkuin tukit lautoina
nousevat kotien seinille.
keja oli osittain yli ajurin tilan. Jäfc
huusi täyttä kurkkua Fredin nimeä
odottamatta vastausta — mutta trokf
ta kuuluikin rauhallinen ääni:
"Ei hätä tämmöistä ole. Katto
niskassani. Auttakaa hiukan."
Fred oli nuorempien ajurien ihail
:Mutta kun se tapahtui Mikolle, joka * kohde. Jakki tunsi, että hänestä d
ei kuolemaa ollut ehtinyt ajatella —
tuollaisella tavalla. Jos he toiset, Fred
Vili ja hän olisivat joutuneet onnettomuuden
uhriksi, niin ei se ainakaan toisille
olisi tullut niin järkyttävänä yllätyksenä.
He olisivat tietäneet, että
se joka meni oli menonsa kuvitellut jo
moneen kertaan.' Trokinajuri noilla
vuorten rinteillä ei voinut olla sitä kuvittelematta,
sillä tiet tarjosivat alituisen
vaaran.
':Mutta vaarahan oli tarjolla kaikille
metsämiehille. Ehkä Mikko noin vain
säästyi pahemmalta . . .
'Hänen ajatuksensa hajaantui. Kun
hän taas sen huomasi eheäksi, oli hän
mielessään varhaisnuoruudessaan. Kun
isä osti trokin farmille alkoi vanhempi
veli ajamaan sillä polttopuita naapu-loinkaan
kehity samanlaista kuin Fn
Hän oli ajanut alun toista vuot
kun ihänelle tapahtui ensimmäinen
nettomuus. Kuorma alkoi luisua
kanteessa ja kallistui niin, että tri
meni tien sivuun ja — pyöri jyrkä
nettä alas. Hän ehti h\ppäämään
paaksi. Ei siinä mitenkään käp.
Illalla^ työtoverit kertoivat toisesta
manlaisesta tapauksesta, jossa ajuri;
syi trokin mukana kun se p}öri ali
Kaikki luulivat tietysti, että' aiuristaj
ollut mtiään jälellä, mutta kun trc
pysähtyi, ilmestyi ajuri trokista, seij
hetkisen ja heilautti kättään apuun
rehtiville miehille — sitten kaatui ni^
han. Hän oli kuin ruumis, kun hän
vietiin pois, mutta sairaalassa jon^
ajan oltuaan hän tointui ruumiillisen
20, vuotias hotelliliikkeemme
omiittelee 20. vuotiasta Liekkiä
NICKEL CITY HOTEL
Hazel ja Lorn kat. kulm. Sudbury
TERVEHDYS
OLiVER PENNALA
KIINTEIMISTO TOIMISTO
Puh. OS. 5-5389 Kotiin OS. 3-7806
47 ELGIN ST. N. SUDBURY
vastapäätä paloasemaa
Sivu 10 Lauantaina, marrasjcuun 26 i>aiväna, 1955
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551126 |
Description
| Title | 1955-11-26-10 |
| OCR text | KU L ' am NOUSI \'uorten takaa, ensin arasti kurkistellen, sitten rohkeammin, kunnes pyöreänä ja kirkkaana katsoi alas British Columbian metsä-kämpän yörauhaan. Pimeinä lepäsivät kämppään kuuluvat rakennukset rannan lähellä. Vuorten rinteiden mies-muurahaiset olivat jo levolla. Pehmeästi loiskahtelivat pienet aallot kallioita vastaan ja kimaltelivat kuun valossa. Ne ikäänkuin hillitysti riemuitsivat siitä, että levon hetki oli saapunut. Jakki makasi punkassa selällään, kädet ristittynä pään alla Pienestä päätyikkunasta kuun valo tunkeutui sisään ja loi ristikon seinälle hänen jalkojensa ylle Hänen kasvonsa häämöttivät pitkinä ja kalpeina, silmät kuin kaksi pyöreätä reikää niissä Hän makasi liikahtamatta, kuten oli tehnyt kauan ennen kuun nousua, mutta nyt hänen silmänsä seu- Metsdkdmpällä KIRJ. DELLA rasivat ristikon hidasta kulkua Fred ja Vili valvoivat myös, vaikka eivät mitään puhuneet Väsyneen työmiehen sy\ää hengitystä ei kuulunut. He valvoivat ja ajattelivat . . . ajattelivat. He olivat puhuneet koko iltapäivän, sen jälkeen kun pääsivät kämppään 'Elikon kuoleman jälkeen. Kuolema . . . Se tulee kuin salaman isku, ilman varoitusta. Yhdellä hetkellä naurat ja puhut, toisella hetkellä makaat maassa kuolleena. Mikko oli iloinen ja reipas kahdeksantoistavuotias poika. Kaikki pitivät hänestä, ja kiusasivat häntä suuren ruo- PARHAINTA ONNEA 20-VUOTIAALLE LIEKILLE toivottaa Puhelimet: Kotiin 37078 — Työm. 57756 ISAlderSt. Sudbury, Ont. YSTÄVÄLLISET ONNITTELUMME (SUDBURY) LIMITED © PUTKITUS-EXPERTTEJÄ © LÄMMITYSLAITE-MESTAREITA 164 Elgin St. S. ® ÖLJYPOLTTIMOITA © PESULAITTEITA ® PELTISEPÄNTYÖTÄ Puh. OS. 4-0797 Sudbury TERVEHDYKSEMME LIEKIN LUKIJOILLE MERKKIPÄIVÄN JOHDOSTA nilli!l!l!IIIIII||!lili||||||!!l!|||l|||||||||h ^ Laatiiturkisvarastomme aina monipuolinen ^ Palveluksemme tyydyttävä ^ Sopivat ehdot A. Lafrance & Sons LI 1T E D TEIHDASTURKKURIT — PERUSTOTTU V. 1908 SAULT STE. MARIE SUDBURY NORTH B AY reille ja muuta sellaista. Troki tuus sillä paikkakunnalla ja pikkupojat pitivät sitä suuren- ''3 nä ja sen ajuria erikoisena urhocll ki tunsi itsensä tärkeäksi hmd koska hänen kotoaan lähti tuo J 'Erikoisesti aina päivänä kun velTy sui hänet poikajoukosta ja kuulu« ääneUä sanoi: ^^Xo Jakki, eikö Istu td kahalunsa johdosta. Tänäkin aamuna tuli Mikko viimeisenä ruokailuhuoneesta ja valitteli, kun ei miehelle myönnetä riittävästi aikaa syömiseen. PäiväUis-' smun vuorosi ajella vähän, tunnilla metsässä hän jatkoi valitus- rantaa!" taan, kun a-oileivat loppuivat kesken. »Hänet valtasi pelko. Vatsa Nauraen toiset antoivat omistaan (hä- käyvän tyhjäksi ja kääntyvän v nelle ja hän söi ne ahnaasti,, vitsejä Hän kapusi ylös. Kädet vL^ kertoellen suupalojen väliin. 'mutta kuka pelkäisi? Pyh, ei pikk^ He istuivat kuuden jalan läpimittai- jat ainakaan. Ei ainakaan tunnus* sen kuusitukin päällä. Useamman ker- saa, eikä näyttää pelkoa, ran olivat he siinä istuneet, eikä se mil-lainkaan ollut edes tärähtänyt heidän painostaan. Kuusi oli katkottu ja sen tyvitukki oli hieman alempana, noin puolitoista jalkaa erillään toisesta. Trokeja lastatessa oli Mikon tehtävänä asettaa koukku tukkien päähän. Tänään, ensimmäinen tehtävä heti päivällisen jälkeen oli kiinnittää juuri tuo tyvitukki 'chokeriin'. Tarvittavat työ-esineet oli maassa tukin toisella puolella. Sen sijaan, että hän olisi mennyt tukin yli niitä ottamaan, kurkottautui hän sahattujen päiden välistä. Juuri sillä hetkellä ylimmäinen tulöki, jonka oli jo yli kolmenkymmenen ja vi päällä he olivat istuneet,, lysähti ja luotettava — karaistu kuin rauta. B asettautui tiukasti päittäin tyvitukkiin. mikuuUa, kun hän ajoi alas lipin pai Mikon pää jäi väliin . . . kohtaa, alkoivat tukit kuormassa luL< Se että yksi joukosta sai surmansa ei Paikoiltaan. Kun ehdittiin hänen avi ollut mitään uutta. Jakki oli nähnyt pysähdyksissä tiellä ja l Hän sai kun saikin trokin kotipj tosin hitaasti. Hänestä kehittyi fav-vä ajuri. J deksantoista vuotiaana hän toi ensi maisen tukkikuorman alas metJ Siitä tuntui olevan hyvin pitkä aikaj Ja niinhän siitä olikin, sillä ;'uJ kuluttua hän olisi jo liian vanha teil väänsä. Kyllä, sUlä keskimäärin sanl tuna kahdeksastatoista kähteenhiiJ neenviiteen kelpasivat he tehtävääni sen jälkeen hermot eivät enää olj luotettavat. Olihan porkkeuksia, kuten Fred.fl] muitakin tapauksia, vaikka oli vasta kahdenkymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän oli kuullut lukemattomia * metsämiesten tosikertomuksia työmailta. Hj^vin hän tiesi mitä vaaditaan metsämieheltä ennenkuin tukit lautoina nousevat kotien seinille. keja oli osittain yli ajurin tilan. Jäfc huusi täyttä kurkkua Fredin nimeä odottamatta vastausta — mutta trokf ta kuuluikin rauhallinen ääni: "Ei hätä tämmöistä ole. Katto niskassani. Auttakaa hiukan." Fred oli nuorempien ajurien ihail :Mutta kun se tapahtui Mikolle, joka * kohde. Jakki tunsi, että hänestä d ei kuolemaa ollut ehtinyt ajatella — tuollaisella tavalla. Jos he toiset, Fred Vili ja hän olisivat joutuneet onnettomuuden uhriksi, niin ei se ainakaan toisille olisi tullut niin järkyttävänä yllätyksenä. He olisivat tietäneet, että se joka meni oli menonsa kuvitellut jo moneen kertaan.' Trokinajuri noilla vuorten rinteillä ei voinut olla sitä kuvittelematta, sillä tiet tarjosivat alituisen vaaran. ':Mutta vaarahan oli tarjolla kaikille metsämiehille. Ehkä Mikko noin vain säästyi pahemmalta . . . 'Hänen ajatuksensa hajaantui. Kun hän taas sen huomasi eheäksi, oli hän mielessään varhaisnuoruudessaan. Kun isä osti trokin farmille alkoi vanhempi veli ajamaan sillä polttopuita naapu-loinkaan kehity samanlaista kuin Fn Hän oli ajanut alun toista vuot kun ihänelle tapahtui ensimmäinen nettomuus. Kuorma alkoi luisua kanteessa ja kallistui niin, että tri meni tien sivuun ja — pyöri jyrkä nettä alas. Hän ehti h\ppäämään paaksi. Ei siinä mitenkään käp. Illalla^ työtoverit kertoivat toisesta manlaisesta tapauksesta, jossa ajuri; syi trokin mukana kun se p}öri ali Kaikki luulivat tietysti, että' aiuristaj ollut mtiään jälellä, mutta kun trc pysähtyi, ilmestyi ajuri trokista, seij hetkisen ja heilautti kättään apuun rehtiville miehille — sitten kaatui ni^ han. Hän oli kuin ruumis, kun hän vietiin pois, mutta sairaalassa jon^ ajan oltuaan hän tointui ruumiillisen 20, vuotias hotelliliikkeemme omiittelee 20. vuotiasta Liekkiä NICKEL CITY HOTEL Hazel ja Lorn kat. kulm. Sudbury TERVEHDYS OLiVER PENNALA KIINTEIMISTO TOIMISTO Puh. OS. 5-5389 Kotiin OS. 3-7806 47 ELGIN ST. N. SUDBURY vastapäätä paloasemaa Sivu 10 Lauantaina, marrasjcuun 26 i>aiväna, 1955 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-11-26-10
