1941-12-27-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mmm;
Sivu r.ANTAINA, J O U L U K U U N 27 PÄIVÄN.^
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 s e n t t iä
L i e k k i Ilmestyy Jokaisen ^>lOum l a i i*
s n t a l n a 12-sIvuisena. s i s ä l t ä e n parasta
kaunokirjallista luettavaa k a i k i l t a a l o i l -
'ta: • • • •
Asiamiehille m y ö n n e t ä ä n 20 prosen*
Un palkkio.
P y y t ä k ä ä asiamlesvälineitä Jo t&-
B&än.
llmoitukset'. $1100 kerta. Aviolu-^toon
menneille onnentoivotukset 40c p a l s t a»
tuuma. Nimenmuuttoilmoitukset 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä*
l l m o i f k s e t ! $1100 kerta, $2.00 kolme kertaa,
ir^olemanilmoitukset $2.00 kerta,
60c llsäio«lcsu kiltöslauseelta tai niiiisto-v
ä r s y l t ä . « a l u t a ä n t i e t ä ä - j a osöiteil-moltukset
HOC palstatuuma. — T D a p ä i s -
Umoittajie'» o h vaadittaessa l ä h e t e t t ä vä
ilmoitnsma t s u etukäteien.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma.
Ilmoitus, Joka julkaistaan heljs-kertaa
samanlaisena 30b palstatuuma.
A l i n ilmoitushixitä 40c palstatutima.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi t i e dustella
t ä m ä n lehden konttbilsta;
Kustantaja: Vapails initoUsiiinff Cb;
L t d .
Toimittaja A. I ^ i v l ö.
Toimitusneuvosto. J . J&rviB, Rauhir
Mäki, aUja i ^ o , B. SUkäi. E s t ^
Kaustinen. A i l i M a l i n , Margit lAaks4~
Y r j ö Salvo j a J a l m a ^ Saaria
LieJtkiin aijdtui iclrjoittikset ösoA*
« e t t a v a : i
P.O. Box 69
Vaikka- tainä Icläi jmtdutättn juhlajärjestelyjen
takia painamaan jo paria
päivää emien jouhia, on se kuitenkin
vuoden viimeinen numero, ja siis
ONNELLISTA UVTTA VVÖTTA!
Otmcllistä kaikille lehtemme lukijoille,
kaikille ystävillemme ja vihamie-hillemnie,
heillekin, ci pakassa, vaan
kyvässd. Oitnellisla myös itsellemme,
läUiinrHillemme ja koko maailmalle,
koska sen onnesta'oma oniiemme osittain
ja jossakintapauksessa kokonaan
riippuu. Sitä me toivomme.
Katsahdamme vuoden vaihteessa
taaksemme ja näemme siellä sitä tätä,
jonka emme soisi jatkuvan. Kompastuksia
ja kolhuja, murheita ja vastoinkäymisiä,
omia ja toisten syitä,
yksityisesti ja yhteisesti korjattavia
kohtia. Rakennamme suunnitelmia,
'kohotamme' toiveita ja teemme lupauksia.
Tuo kaikki on inhimillistä,
kaunista ja myöskin järkevää. Juuri
vuodevaihdejuhliin kuuluvaa, lahjoista
parhainta. Sillä me aina ylennämme
katsettamme edessä olevan matkan
suuntaan, terästäen tahtoamme
ja päätellen: tulkoon sumua, siihen
emme läkähdy! Tulkoon vastuksia,
ne voitamme f Tulkoon mitä tahansa,
läpi ponnistamme/
Verisenä alkaa uusi vuosi. Maailman
rauhaa repivät voimat riehuvat
eikä tilanne selviä muuten kuin sääli-mäUömällä
taistelulla, iskemällä fa-sistiakseli
nappuloineen ennenkuin se
jauhaa meitä. Se on selviö, josta on
turha pyrkiä pois tuntcilematln ja voi-vifttduUa,
vaan auttamalla taistelua
voittoon, vaJkkapa sitomalla haavoit-tmfeita
veljiämme. SiUen vasta voim-
Uve taas tuhojälkiä korjaillen, ainakin
toistaiseksi,, odbtiaa oueJiise$npia uusia
vucsia, —AP.
kdukdise e
(Canadan suomalaisten viikliolehti)
Regtstered at t h e Post Office Dept,
DttavTa, as second class matter.
Tilaustainnat: -
1 vk. t2SX0
« k k . 1.10
8 k k . " . . . J60
Y h d y s v a l t o i h i n :
f 1 vk. $2.50
{ 6 kk. 1.40
Suomeen i a muualle ulkomaille:
1 vk $3.00
ole enää yksin. On kuin kuulisin hänen
äänensä tässä huoneessa, on kuin
hän sanoisi: " Ä i t i n i , minä rakastan
sinua, minä olen j*a tulen aina olemaan
sinun luonasi." Hänen äänensä on
kuin ihanihtä musiikkia minun riutuneelle
sieliilleni ja minä herään ajattelemaan:
'
Eihän rakkaus koskaan kuole, minä
vaan olen ollut kova ja katkera ja
työntänyt rakkauden pois luotani
Puhdas, suloinen tehdokkini, anna
anteeksi onnettomalle äitiraukallesi!
Olen tuhlannut viisitoista vuotta
elämästäni itsekkäästi hautoen su-
Latmpaan haussa
Nuoruusvuosina palvelin seudulla
jossa syksyisin tehtiin lampaanhaku-ireisuja
sydänmaalle ja toisiin kyliin.
Eräänä sunnuntai-aamuna lähti taas
tuollaiselle reisulle kylästä viisi henkeä.
Erkintuvan Timo ja Ala:alon
rikas vanhapiika Leena lähtivät tietä
hfiyöten hevosella ja Nuija-Matin
Kaisa opasti Maijaa ja minua metsäpoluilla.
Hän se tiesi missä Tcaion
ja Leenan kohtaamme.
Kaisa tarkasteli tuoreita lampaan-jälkiä
kuraisilla poluilla, Maija ja mi.
riä emme välittäneet vaikka ei nähtykään
lampaanjälkiä. Pitikin sunnuntaina
lähteä metsään!
Olimme kulkeneet kauan ristiin
rastiin polkuja. Kaisa oli erkaantunut
meistä, ei näkynyt ei kuulunut.
Mitä nyt-tehdä? Siinä polun varrella
oli haasia. Nousimme sen aidalle ja
kajautimme harmimme lauluna ilmoille:
Mammani maja on matala ja pieni
ja heilani koti on köyhä,
siks' täytyy mun vierasta palvella
ja olla sille nöyrä.
Pian ilmaantui Kaisa tuohia kainalossaan.
"Tulkaa", sanoi hän ja kaahi edellä.
Löysimme lähteen ja istuimme sen
reunalle- Otimme Maijan kanssa lei-dökkiirinie,
pietti, valkiea metsahkuk- Ja sihulfe, kaukana oleva ystäväni, päpalät esille j a aloimme niitä naker-kanrmie.
~ Silitin silkkisiä kutreijä, kiitos kaikista kfrjeistäsi, jotka ovat
suutelin suloista.poskea, enkä halun- jääneet vastaamatta. Kiitos uskolli-
Rakas ystäväni!
On joulunaatto. Pelolla, olen aina
odottanut tätä iltaa. ^ Siitä on viisitoista
vuottaj kun rakas, suloinen
tehdokkini siilfci silmänsä ainiaaksi.
— Viisitoista pitkää, tyhjää vuottaa
Oli joulunaatto. Istuimme mieheni
kanssa-^vuoteen ääressä, jossa ainoa
lapsemme kamppaili elämän ja kuoleman
välillä. Tohtori oli poistuessaan
pudistanut murheellisesi päätään ja
sanonut: "— jos kuitenkin ihme
tapahtuisi.".
Istuimme hiljaa, äänettöminä ja
minä rukoilin "ihmettä". Rukoilin
tuskassa ja ahdistuksessa ja toivoin, ruanl uskoen kärsineeni vääryyttä ja
toivoin. Pieni vaalea pää lepäsi pie- vas^_nyt huomaan^mitifn- olen ollut
luksdfa, hento rinta kohosi ja laski kokonaan väärässä. Eihän ihmisellä
raskaasti ja näytti ikäänkuin se joka ole oikeutta keskittyä oman surunsa
henkäyksellä rutistuisi kappaleiksi valtaan. Maailmassa on niin paljon
Kasvot värähteliyät tuskallisesti. Oli
sydäntärepivää katsella, kun ei voinut
auttaa. — Yhtäkkiä häh aukaisi
silmänsä, nuo suuret, siniset ja katsoen
meihin kuiskasi: "Isä — äiti
— S u l j i m m e hänen kätensä omiiin-me.
Kbetiinme ikäänkuin tarrautua
kiinni kiitävään hetkeen: Emme tahtoneet
antaa häntä pois. "Isän, äi-dih
oma> pieni, pieni leihmikkimraie",
kuiskailinime epätoivoissamme. Mut- puhuit minulle tänä iltana, että avat
a— rakkaat silinät sulkeutuivat ja sit minun sydämeni jälleen rakkau-hiljäa
han saminui poiSi Oma Leh^ delle joka ei koskaan kuole.
murhetta ja tuskaa, niin monet äidit
ja isät saavat antaa ainoansa. Saavat
kärsiä köyhyyttä, puutetta, sairautta
ja menetyksiä. Vähitellen alan ym-märtääj
että koko maailman tuska on
yhteistä ja meidän on tehtävä kaikkemme
ja käytettävä jokainen hetki
elähiästämmie huojentaaksemme ihmiskunnan
kärsiinyksiä.
kiitos sinulle pikku tyttöseni, että
nut uskoa todieksi^.että häh oli mietdät siesta ikävyydestäsi. Olen ollut kova
jättänyt. - ~ Mihkätähden^ oi mihkä^
tähden ? Ohhari maailmassa niin paljon
va(nhöja> sairaita ja elähaäänsä
kyllästyneitä ihmisiä^ jotka haittaisi^
vat kuollaj haluaisivat päästä le^Soon,
eivätkä voi. Miksi meidän ainoamme,
meidän päivänsäteemme piti
ja paha. Taihdbh tästä lähtien koettaa
tulla ihmiseksi jälleen. — l^yt
luulen jrmmärtäväni, miksi minun piti
antaa pois piienokaisena. Oppiakseni
katselemaan ympärilleni ja näkemään,
että on hiin paljon hätää ja
kärsimystä, jota meidän, tulisi yrit-meiltä
mennä pois. — Kapinoin^ olin tää lieventää' ja auttaa. Meidän p i -
kova ja katkera. täisi koettaa ymmärtää lähimmäisi-
Emme sytyttäneet joulukynttilöitä ämme ja oppia olemaan hyviä,
silloin, emmekä myöhemminkään. Joulukuusen kynttilät tuikkivat
Koti tuntui tyhjältä, kolkolta. Em- minulle rohkaisevasti ja ensimmäi-me
koskaan senjälkeen viettäneet jou- sen kerran pitkien vuosien jälkeen
lua kotona. Mieluummin jossakin ka- tunnen todellista joulurauhaa ja tun-russa
hotellihuoneessa tahi vierasma- nen, että Lehdokkihi ja mieheni rak-jassa,
vaan ei kotona, jossa> jokainen kaus tulee minua auttamaan läpi tu-nurkka
niin elävästi muistutti pikku levien vuosien.
tyttösestämme.
Viime vuonna kadotin mieheni.
Olen nyt aivan yksin — yksin. Jäin
jouluksi kotiin. En halunnut, enkä
voinut yksin lähtea minnekään. Laitoin
myöskin joulukuusen ja ensimmäisen
kerran Lehdokin poismenon
jälkeen sytytin joulukynttilät. Ihme
on nyt tapahtunut. Katkeruus tuntuu
väistyvän ja jotain lämmintä ja
viihdyttävää liikkuu ennen niin kovas
sa sydämessäni. — Katselen esineitä,
joiden kanssa pikku tyttöni ennen
leikkii Koskettelen, tunnustelen, hy-
\^ilen. Tuossa on nukke, jota hän
aina kylvetti, tuossa pieni leikkipiano,
Samaa syvällistä joulurauhaa toivon
sinullekin^ ystäväni.
Hiljentykäämme j a olkaamme hyviä.
A S .
jaasta
On talvi taasen taidettansa luonut
mun ikkunani kylmään lasipintaan,'
ja on kuin tehnyt olis parahintaan,
kun jäästä kesän eteeni on tuonut.
Tuolla selvään leikattu on viljaa,
koska pystyssä on kuhilaita,
tuonne kylvetty on kukkamaita,
jota häflen hentoiset sormensa" rim- muistuttavat vesi-liljaa:
putti v a i , tuossa, tuossa En
/Ä/5 haastaa:
"Hei, Ulla f Etpä voinutkaan minua
yllättää, sillä minä: melkein arvasin
Ja tuolla on kuin itse metsän sydän,
kuulen selvään puiden huminaa,
oksillensa linnut istahtaa
laulain kesäiltaan liämärtyvään.
Ja tuolla ompi järvi vaahtopäinen.
"Antakaa leijpäpalaihne säästyä,
minulla on. talkkunajahoja pussissa,
tehdääh.niistä pepiia, se on ruoka-sampaä",
sanoi Kaisa.
Sitten; matkaa- jatkettiin. Alkoi jo
hämärtää kun: saavuimme aukea-malle^
Toisella laidalla näkyi ihmisasuntoja.
•
"Kohta ollaan perillä", sanoi Kaisa.
"Missä, silloin ollaan?" kysyimme.
"Lmnmukan-kylässä Kauhavalla."
Älfistyimme hiiikan, mutta Kaisa
tiesi'tälonkinj mihin mennään. "Isän-täioh
lapseton leski."
Iltanen syötiin oikein pöydässä.
Kuoripäällisiä perunoita ja silakkaa
purtavana jä^ meijerimaitoa r>'ypät-täväiiä
kuinka' paljon tahansa. Ko-rneatahän
se oli;
Syönnin aikana isäntä ilmoitti, että
kylällä on tanssit. Ja niinpä meitäkin
sitten tukiini sinne hakemaan. .Epäröimme
vähän. Lähteä nyt märät
pieksut jalassa ja metsän repimät
vaatteet päällä hyppyihin vieraassa
kylässä; Lähdimme kuitenkin hakijan
mukaan, Maija ja minä.
J ä siellähän se yö meni. Kun aamulla
tulimme kaftaholle ei he\05ta
näkynyt, kärrjrt kyllä oli. Talon palvelustyttö
vinkkasi meitä navettaan
ja kertoi innostuneesti:
"Kuulkaahan, kun se Leena oli
menn}^ isännän kamariin yöksi ja
jättänyt kenkänsä tuvan puolelle ja
kissa ryökäle on voidellut ne sisältä
omilla aineillaan. Niin, ja hevonen
on lähtenyt tai lähetetty kotimatkalle.
Niin;, ja Kaisalle ja Timolle kai oli
sinun taholtasi jotain sellaist^i, sinä sen k&okut särkyy raamiin ikkunani tullut kylmä erillään lattialla, koska
olet aiiui väitän kierä mipwa kohtaan,
ja siksi olin alkanut kirjoittaa jo sille
varalle ennen toivomustasi. Mutta
mikäs estän tapaamasta muutenkin,
ota ripoihin kiinni ja tule! — Samalla
haastan PIKKU MUSTAN sekä
VKSl KJiRSlNElSTÄ. Tarkoit<m si-nu4^
joka kirjoitit kerran ^Kirje Ire-nclle\
Anna kuulua enemmän:*
ja samoin särkyy kesämielinäni,
kun se rakenteeltaan on vain jäinen.
Näin talvi myöskin huvitusta ahtaa,
kun mielikuvitus ei irti päästä,
vaan kuvat nää kun sentään övät'
jäästä,
ei kuviitlla voimU uimarantaa.
IRIS.
niin sylityksiA nukkuivat, kun aamulla
aikaisin menin tupaan."
"Vai niin, vai sellainen lampaan-hakureisu
tämä olikin", porisimme
me Maijan kanssa- yhteen ääneen,
mutta samalla tunsimme, että olimme
mekin siitä omalla tavallaan osamme
saaneet.
M.\RK(.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 27, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-12-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki411227 |
Description
| Title | 1941-12-27-02 |
| OCR text |
mmm;
Sivu r.ANTAINA, J O U L U K U U N 27 PÄIVÄN.^
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 s e n t t iä
L i e k k i Ilmestyy Jokaisen ^>lOum l a i i*
s n t a l n a 12-sIvuisena. s i s ä l t ä e n parasta
kaunokirjallista luettavaa k a i k i l t a a l o i l -
'ta: • • • •
Asiamiehille m y ö n n e t ä ä n 20 prosen*
Un palkkio.
P y y t ä k ä ä asiamlesvälineitä Jo t&-
B&än.
llmoitukset'. $1100 kerta. Aviolu-^toon
menneille onnentoivotukset 40c p a l s t a»
tuuma. Nimenmuuttoilmoitukset 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä*
l l m o i f k s e t ! $1100 kerta, $2.00 kolme kertaa,
ir^olemanilmoitukset $2.00 kerta,
60c llsäio«lcsu kiltöslauseelta tai niiiisto-v
ä r s y l t ä . « a l u t a ä n t i e t ä ä - j a osöiteil-moltukset
HOC palstatuuma. — T D a p ä i s -
Umoittajie'» o h vaadittaessa l ä h e t e t t ä vä
ilmoitnsma t s u etukäteien.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma.
Ilmoitus, Joka julkaistaan heljs-kertaa
samanlaisena 30b palstatuuma.
A l i n ilmoitushixitä 40c palstatutima.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi t i e dustella
t ä m ä n lehden konttbilsta;
Kustantaja: Vapails initoUsiiinff Cb;
L t d .
Toimittaja A. I ^ i v l ö.
Toimitusneuvosto. J . J&rviB, Rauhir
Mäki, aUja i ^ o , B. SUkäi. E s t ^
Kaustinen. A i l i M a l i n , Margit lAaks4~
Y r j ö Salvo j a J a l m a ^ Saaria
LieJtkiin aijdtui iclrjoittikset ösoA*
« e t t a v a : i
P.O. Box 69
Vaikka- tainä Icläi jmtdutättn juhlajärjestelyjen
takia painamaan jo paria
päivää emien jouhia, on se kuitenkin
vuoden viimeinen numero, ja siis
ONNELLISTA UVTTA VVÖTTA!
Otmcllistä kaikille lehtemme lukijoille,
kaikille ystävillemme ja vihamie-hillemnie,
heillekin, ci pakassa, vaan
kyvässd. Oitnellisla myös itsellemme,
läUiinrHillemme ja koko maailmalle,
koska sen onnesta'oma oniiemme osittain
ja jossakintapauksessa kokonaan
riippuu. Sitä me toivomme.
Katsahdamme vuoden vaihteessa
taaksemme ja näemme siellä sitä tätä,
jonka emme soisi jatkuvan. Kompastuksia
ja kolhuja, murheita ja vastoinkäymisiä,
omia ja toisten syitä,
yksityisesti ja yhteisesti korjattavia
kohtia. Rakennamme suunnitelmia,
'kohotamme' toiveita ja teemme lupauksia.
Tuo kaikki on inhimillistä,
kaunista ja myöskin järkevää. Juuri
vuodevaihdejuhliin kuuluvaa, lahjoista
parhainta. Sillä me aina ylennämme
katsettamme edessä olevan matkan
suuntaan, terästäen tahtoamme
ja päätellen: tulkoon sumua, siihen
emme läkähdy! Tulkoon vastuksia,
ne voitamme f Tulkoon mitä tahansa,
läpi ponnistamme/
Verisenä alkaa uusi vuosi. Maailman
rauhaa repivät voimat riehuvat
eikä tilanne selviä muuten kuin sääli-mäUömällä
taistelulla, iskemällä fa-sistiakseli
nappuloineen ennenkuin se
jauhaa meitä. Se on selviö, josta on
turha pyrkiä pois tuntcilematln ja voi-vifttduUa,
vaan auttamalla taistelua
voittoon, vaJkkapa sitomalla haavoit-tmfeita
veljiämme. SiUen vasta voim-
Uve taas tuhojälkiä korjaillen, ainakin
toistaiseksi,, odbtiaa oueJiise$npia uusia
vucsia, —AP.
kdukdise e
(Canadan suomalaisten viikliolehti)
Regtstered at t h e Post Office Dept,
DttavTa, as second class matter.
Tilaustainnat: -
1 vk. t2SX0
« k k . 1.10
8 k k . " . . . J60
Y h d y s v a l t o i h i n :
f 1 vk. $2.50
{ 6 kk. 1.40
Suomeen i a muualle ulkomaille:
1 vk $3.00
ole enää yksin. On kuin kuulisin hänen
äänensä tässä huoneessa, on kuin
hän sanoisi: " Ä i t i n i , minä rakastan
sinua, minä olen j*a tulen aina olemaan
sinun luonasi." Hänen äänensä on
kuin ihanihtä musiikkia minun riutuneelle
sieliilleni ja minä herään ajattelemaan:
'
Eihän rakkaus koskaan kuole, minä
vaan olen ollut kova ja katkera ja
työntänyt rakkauden pois luotani
Puhdas, suloinen tehdokkini, anna
anteeksi onnettomalle äitiraukallesi!
Olen tuhlannut viisitoista vuotta
elämästäni itsekkäästi hautoen su-
Latmpaan haussa
Nuoruusvuosina palvelin seudulla
jossa syksyisin tehtiin lampaanhaku-ireisuja
sydänmaalle ja toisiin kyliin.
Eräänä sunnuntai-aamuna lähti taas
tuollaiselle reisulle kylästä viisi henkeä.
Erkintuvan Timo ja Ala:alon
rikas vanhapiika Leena lähtivät tietä
hfiyöten hevosella ja Nuija-Matin
Kaisa opasti Maijaa ja minua metsäpoluilla.
Hän se tiesi missä Tcaion
ja Leenan kohtaamme.
Kaisa tarkasteli tuoreita lampaan-jälkiä
kuraisilla poluilla, Maija ja mi.
riä emme välittäneet vaikka ei nähtykään
lampaanjälkiä. Pitikin sunnuntaina
lähteä metsään!
Olimme kulkeneet kauan ristiin
rastiin polkuja. Kaisa oli erkaantunut
meistä, ei näkynyt ei kuulunut.
Mitä nyt-tehdä? Siinä polun varrella
oli haasia. Nousimme sen aidalle ja
kajautimme harmimme lauluna ilmoille:
Mammani maja on matala ja pieni
ja heilani koti on köyhä,
siks' täytyy mun vierasta palvella
ja olla sille nöyrä.
Pian ilmaantui Kaisa tuohia kainalossaan.
"Tulkaa", sanoi hän ja kaahi edellä.
Löysimme lähteen ja istuimme sen
reunalle- Otimme Maijan kanssa lei-dökkiirinie,
pietti, valkiea metsahkuk- Ja sihulfe, kaukana oleva ystäväni, päpalät esille j a aloimme niitä naker-kanrmie.
~ Silitin silkkisiä kutreijä, kiitos kaikista kfrjeistäsi, jotka ovat
suutelin suloista.poskea, enkä halun- jääneet vastaamatta. Kiitos uskolli-
Rakas ystäväni!
On joulunaatto. Pelolla, olen aina
odottanut tätä iltaa. ^ Siitä on viisitoista
vuottaj kun rakas, suloinen
tehdokkini siilfci silmänsä ainiaaksi.
— Viisitoista pitkää, tyhjää vuottaa
Oli joulunaatto. Istuimme mieheni
kanssa-^vuoteen ääressä, jossa ainoa
lapsemme kamppaili elämän ja kuoleman
välillä. Tohtori oli poistuessaan
pudistanut murheellisesi päätään ja
sanonut: "— jos kuitenkin ihme
tapahtuisi.".
Istuimme hiljaa, äänettöminä ja
minä rukoilin "ihmettä". Rukoilin
tuskassa ja ahdistuksessa ja toivoin, ruanl uskoen kärsineeni vääryyttä ja
toivoin. Pieni vaalea pää lepäsi pie- vas^_nyt huomaan^mitifn- olen ollut
luksdfa, hento rinta kohosi ja laski kokonaan väärässä. Eihän ihmisellä
raskaasti ja näytti ikäänkuin se joka ole oikeutta keskittyä oman surunsa
henkäyksellä rutistuisi kappaleiksi valtaan. Maailmassa on niin paljon
Kasvot värähteliyät tuskallisesti. Oli
sydäntärepivää katsella, kun ei voinut
auttaa. — Yhtäkkiä häh aukaisi
silmänsä, nuo suuret, siniset ja katsoen
meihin kuiskasi: "Isä — äiti
— S u l j i m m e hänen kätensä omiiin-me.
Kbetiinme ikäänkuin tarrautua
kiinni kiitävään hetkeen: Emme tahtoneet
antaa häntä pois. "Isän, äi-dih
oma> pieni, pieni leihmikkimraie",
kuiskailinime epätoivoissamme. Mut- puhuit minulle tänä iltana, että avat
a— rakkaat silinät sulkeutuivat ja sit minun sydämeni jälleen rakkau-hiljäa
han saminui poiSi Oma Leh^ delle joka ei koskaan kuole.
murhetta ja tuskaa, niin monet äidit
ja isät saavat antaa ainoansa. Saavat
kärsiä köyhyyttä, puutetta, sairautta
ja menetyksiä. Vähitellen alan ym-märtääj
että koko maailman tuska on
yhteistä ja meidän on tehtävä kaikkemme
ja käytettävä jokainen hetki
elähiästämmie huojentaaksemme ihmiskunnan
kärsiinyksiä.
kiitos sinulle pikku tyttöseni, että
nut uskoa todieksi^.että häh oli mietdät siesta ikävyydestäsi. Olen ollut kova
jättänyt. - ~ Mihkätähden^ oi mihkä^
tähden ? Ohhari maailmassa niin paljon
va(nhöja> sairaita ja elähaäänsä
kyllästyneitä ihmisiä^ jotka haittaisi^
vat kuollaj haluaisivat päästä le^Soon,
eivätkä voi. Miksi meidän ainoamme,
meidän päivänsäteemme piti
ja paha. Taihdbh tästä lähtien koettaa
tulla ihmiseksi jälleen. — l^yt
luulen jrmmärtäväni, miksi minun piti
antaa pois piienokaisena. Oppiakseni
katselemaan ympärilleni ja näkemään,
että on hiin paljon hätää ja
kärsimystä, jota meidän, tulisi yrit-meiltä
mennä pois. — Kapinoin^ olin tää lieventää' ja auttaa. Meidän p i -
kova ja katkera. täisi koettaa ymmärtää lähimmäisi-
Emme sytyttäneet joulukynttilöitä ämme ja oppia olemaan hyviä,
silloin, emmekä myöhemminkään. Joulukuusen kynttilät tuikkivat
Koti tuntui tyhjältä, kolkolta. Em- minulle rohkaisevasti ja ensimmäi-me
koskaan senjälkeen viettäneet jou- sen kerran pitkien vuosien jälkeen
lua kotona. Mieluummin jossakin ka- tunnen todellista joulurauhaa ja tun-russa
hotellihuoneessa tahi vierasma- nen, että Lehdokkihi ja mieheni rak-jassa,
vaan ei kotona, jossa> jokainen kaus tulee minua auttamaan läpi tu-nurkka
niin elävästi muistutti pikku levien vuosien.
tyttösestämme.
Viime vuonna kadotin mieheni.
Olen nyt aivan yksin — yksin. Jäin
jouluksi kotiin. En halunnut, enkä
voinut yksin lähtea minnekään. Laitoin
myöskin joulukuusen ja ensimmäisen
kerran Lehdokin poismenon
jälkeen sytytin joulukynttilät. Ihme
on nyt tapahtunut. Katkeruus tuntuu
väistyvän ja jotain lämmintä ja
viihdyttävää liikkuu ennen niin kovas
sa sydämessäni. — Katselen esineitä,
joiden kanssa pikku tyttöni ennen
leikkii Koskettelen, tunnustelen, hy-
\^ilen. Tuossa on nukke, jota hän
aina kylvetti, tuossa pieni leikkipiano,
Samaa syvällistä joulurauhaa toivon
sinullekin^ ystäväni.
Hiljentykäämme j a olkaamme hyviä.
A S .
jaasta
On talvi taasen taidettansa luonut
mun ikkunani kylmään lasipintaan,'
ja on kuin tehnyt olis parahintaan,
kun jäästä kesän eteeni on tuonut.
Tuolla selvään leikattu on viljaa,
koska pystyssä on kuhilaita,
tuonne kylvetty on kukkamaita,
jota häflen hentoiset sormensa" rim- muistuttavat vesi-liljaa:
putti v a i , tuossa, tuossa En
/Ä/5 haastaa:
"Hei, Ulla f Etpä voinutkaan minua
yllättää, sillä minä: melkein arvasin
Ja tuolla on kuin itse metsän sydän,
kuulen selvään puiden huminaa,
oksillensa linnut istahtaa
laulain kesäiltaan liämärtyvään.
Ja tuolla ompi järvi vaahtopäinen.
"Antakaa leijpäpalaihne säästyä,
minulla on. talkkunajahoja pussissa,
tehdääh.niistä pepiia, se on ruoka-sampaä",
sanoi Kaisa.
Sitten; matkaa- jatkettiin. Alkoi jo
hämärtää kun: saavuimme aukea-malle^
Toisella laidalla näkyi ihmisasuntoja.
•
"Kohta ollaan perillä", sanoi Kaisa.
"Missä, silloin ollaan?" kysyimme.
"Lmnmukan-kylässä Kauhavalla."
Älfistyimme hiiikan, mutta Kaisa
tiesi'tälonkinj mihin mennään. "Isän-täioh
lapseton leski."
Iltanen syötiin oikein pöydässä.
Kuoripäällisiä perunoita ja silakkaa
purtavana jä^ meijerimaitoa r>'ypät-täväiiä
kuinka' paljon tahansa. Ko-rneatahän
se oli;
Syönnin aikana isäntä ilmoitti, että
kylällä on tanssit. Ja niinpä meitäkin
sitten tukiini sinne hakemaan. .Epäröimme
vähän. Lähteä nyt märät
pieksut jalassa ja metsän repimät
vaatteet päällä hyppyihin vieraassa
kylässä; Lähdimme kuitenkin hakijan
mukaan, Maija ja minä.
J ä siellähän se yö meni. Kun aamulla
tulimme kaftaholle ei he\05ta
näkynyt, kärrjrt kyllä oli. Talon palvelustyttö
vinkkasi meitä navettaan
ja kertoi innostuneesti:
"Kuulkaahan, kun se Leena oli
menn}^ isännän kamariin yöksi ja
jättänyt kenkänsä tuvan puolelle ja
kissa ryökäle on voidellut ne sisältä
omilla aineillaan. Niin, ja hevonen
on lähtenyt tai lähetetty kotimatkalle.
Niin;, ja Kaisalle ja Timolle kai oli
sinun taholtasi jotain sellaist^i, sinä sen k&okut särkyy raamiin ikkunani tullut kylmä erillään lattialla, koska
olet aiiui väitän kierä mipwa kohtaan,
ja siksi olin alkanut kirjoittaa jo sille
varalle ennen toivomustasi. Mutta
mikäs estän tapaamasta muutenkin,
ota ripoihin kiinni ja tule! — Samalla
haastan PIKKU MUSTAN sekä
VKSl KJiRSlNElSTÄ. Tarkoit |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-12-27-02
