1937-03-20-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
s
il
r *
Sivu 2
L-VUANTAINA, MA.AL1SKUUN 20 VATVmÄ
19^7
Canadan suomalaisten kaunokirjallinen
vukkolehti
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Tilaashinnat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
liekki ilmestyy jokaisen viikon lau-antaina''
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloll-
• ta. : .
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio. ..
Pyytäkää asiamiesväiineitä Jo tä-
• nään.
; Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
^iefedin ^ äijötiit 1i:iYjöitiiit?et 'ösoi-.
P.O. Box 69 Sudliury, Ont.
Tähdellä O] merkittyjä kii-joitUksia'
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN TUOLILTA
LIEKIN levitysryntäys on kohta
eikä puoltakaan asetetusta määrästä
ole vielä tähän päivään {maaliskuun
16 päivään) saakka saavutettu. Tähänastinen
kokonaistulos tilausten
määrässä on 608. Vielä näiden muutamien
jälellä olevien päivien aikana
on kuitenkin muutamilla paikkakunnilla
aikaa korjata tähänastiset- laii.
ntinlyönnit, ainakin voi päästä niiden-paikkakuntien
jmkkobn; jptki^^ovat-edes
joitakin tilauksia lähettäneet.
J^äyttää siltä, että asetettua päa-'
määrää ei saada täyteen. $e merkitsee
sitä, että niistä laajennu^uunnittelui^'
ta, joita tehtiin ennen tämän ryntäyksen
alkamista, on ainakin toistaiseksi
luovuttava. Kaikki par annus-^ jalac^
jennussuunnitelmat ovat, kuten jo^-
kainen käsittää, kiinteästi- kytketyt
lehden levikin suurentamiseen. Tämä
ei kuitenkaan merkitse sitä, että eikö
LIEKKIÄ voitaisi parantaa rtiissä puitteissa
kuin se on toimituksen, lukijain
ja avus ta jäin yhteistyöskentelyn
kautta mahdollista, mutta siinäkin
suhteessa päästään vain määrättyyn
rajaan saakka. Mutta teemme kuitenkin
parhaamme.
Lukijamme ehät saa kuitenkaan
tyytyä siihen ajatukseen, että vain
ryntäysten aikana hankitaan H E I KILLE
uusia lukijoita, NHtä hanki-taatr
jatkuvasti, huolimatta siitä; onko
ryntäystä tai ei.
Ensi numerossa pahaistaan palkinnonsaajien
nimet viimeksikäydyssä
kilpakirjoituksessa. Aikaa on palkin-tolautakunnalta
mennyt, mutta toivottavasti
arvostelu on myöskin oikeaan
ostmiitta, sillä siihen on pyritty.
;
Kun joillakin kilpatehtävään ratkaisuja
lähettäneillä näkyy olevan sellainen
käsitys, että jokaiseUe, joka
ratkaisee tehtävän oikein, annetaan
LIEKIN neljännesvuosikerta, niin haluamme
tähän Jruomauttaa, että asia
ei ole niin. Kilpatehtävässä nimenomaan
sanottiin, että OIKEIN RA T-KAISSEITTm
KESKEiV ARVOTAAN
YKSI umm KOLMEN
KUUKAUDEN TILAUS. Toivomme
hukkim ratkaisuja lähettäneitten ottavat^
tämöjy huomioonsa, ettei tule
määä» väärinkäsitystä sitten, :km
vöiuajar-- vain Aiksi—ilmoitetaan,^
Vpitiajan- nitni ilmoitetaan, myöskin^,
etisi numerossa. — TomnrAjÄi r T
O] CJELM.\ ja minä lähdimme pie-
*S nestä rannikko-kotikylästämme
kaupunkiin viisitoistavuotiaina.
]^Ie olimme olleet hyvät toverukset aivan
pienestä alkaen. Tahdoimme yhdessä
aloittaa "piika "-uramme. Tuntui
turvallisemmalta siten.
Saimme työpaikan kaupungissa saman
kadun varrelta. Emäntämme olivat
hyvät tuttavat keskenään. Joka
torstai Selma ja minä menimme yhdessä
kaupungille ja melkein joka
viikko, pääsimme pari kertaa tansseihin.
Meillä oli hyvä olla.
Kirj. Elina
ta molemmat suutelimme äitiämme
hyvin hienosti ja sivuillemme fcatso-mattä
lähdimme kotiin.
Selma ja minä tunsimme, että kaikki
oli käynyt hyvin kaupunkilaiseen
maihin tähän asti, että olimme tehneet
erikoiseH vaikutuksen entisiin
koulutövereihimme: (Niili kyllä olimme,
mutta kuinka erikoisen, se selveni
meille vasta myöhemmin.) Voi^
tuli aivan sääli tyttöjä, jotka tänne
kalästuskylään joutuvat kotinsa lait^
tamaan! Poloiset raukat. On kyllä
väärin, että ollenkaan näkevätkään
meidän . . . hm, no vaikka sanotaan
• Olimme neljä vuotta samass^i työ vain — V^.4„.f.,^.,.m . ..r...i..\. ^.^ - e#..& ..t. yp^ is-
• paikassa,-emmekä käyneet kotona: pnJme;^ ::Se^:|ietenl#<vyaik^
kertaakaan tällä ajalla.^ Älielestäm-hinpa^^^
me olimme nyt paljon sivistyneempiä mättömäksi ja. kaipaamaan myÖs
kuin .koDtitkikyylläi n väestö. Meillä ei maailmalle, että hekin oppisivat...
ollut ahdasmielisyys eikä yksinkertaisuus
vikanamme kuten heillä. Olimme
palvelleet sivistyneistöä ja eläneet
kaupungissa neljä vuotta! Se oli jo
jotain!
Pysyttelimme kotona pari- päivääi
Tahdoimme levähtää. Oli niin herttaista
olla maalla muutteeksi!
. Noin sanoimme kotiväelle, jotka
sitten sanoivat naapureille, ja pian^
Lyhensimme hameemme yläpuolel- j-^ikki tiesivät miksi ei meitä näy ul-le
polven kuten sen ajan muoti vaati, j^Q^a. Minä puolestani olisin mielel-
Jos en olisi istunut i^tidpk
sekänojalla varustetussa^^^M
olisin varmasti lentänyt sdäl^
kästä säikähdyksestä, lu0i^§,
ÄIDIN kertomuksen M&^M
palstalla niistä älyny5ti0j^^^
ole osannut kuviteUaä0'^
, vaaroja olevan olemassi^äl^^
nämiehillä". Siksipä tutlnnl^4
nahkaani heti siinä paikiiM^^
eri. töyfättyt siitä minkäätiiMM
mua, niin käskin ulkominisitM
tairk(0m f^^ Ä
ktmluu idkoministeriäon'^^^^
mevöM-sisäministeriöön ri^^
kielelläni sanottuna — myö$Wii^
kia fmftähkani. Simnemrnjiä^
me-sisäministerit tuppaudiin0m
: h^viuf-usem -tdkoministm
^^^^xmitiij^iM
""^^^onMfite^^
mutta samanlaisella
minä itsekin: ei
mua. Silloin huokasin Wkspiai§:
Ensiksi hyvästä mielestä^:
oli-vielä: sileä ja toisen
lusta: "Eikö minun
ta viet
vavan
sään i
Puuta
laja.
vitti 3
kukasj
väpih
tikausi
Josl
ampial
aloimr
tiä".
ja maksoimme kymmenen dollaria
"permaiientti"-kiharoista, ja ymmärsimme..
koko paljon kasvojen kaunis-tusaineista,
, Seurasimme kaupungin
päivälehden "society''-sivua ja luim-läni
rientänyt yanhpja tuttuja tervehtimään,
mutta eihän se sopinut tällä
kertaa., Tuli esiintyä oikein,
Sitten V tuli tanssirilta; jPuimme
hihattomat,, hyvin. lyhkäiset vaaleat-
.^e Hollywoodin juttuja ja juoruja p^yut yUemme ja toimitimme kaikki
^jiiin p^ljpji kun vain niitä käsiimme kaunistuskonstit mitä osasimme kas-saimme.
Ja tunsimme että alamme jo voille' ja tukallemme. . Tanssisaliin
jrfe^l^ta.^ojia yhtä viisaita kuin emän- saavuttuamme lähdimme heti
tähimekin. „ . / tanssimaan, tehden-uusimpia ja sil-
, Muttejiyt ph neljä vuotta kulunut,: ^ määnpistävimpjä a Ä t a . .
J^.^#P"??.pyysivät meitä käymään saesiinnyimme mielestämmeparhaas-'
.kotona,, Emäntämme lähtivät Eu- sa ^ s s a / s n i ä . pUmme,^.
ylistetty jä rtapssijpita.!
Toista paria ei tullut lattialle sen
tanssin aikana. Ja me,nautiname itsekkäistä
. tunteistaname suurin, siemauksin.
.
Tytöt tervehtivät .meitä tanssin lo-muuta
kitin sahanjauhojaf'^'' 'M
Oliiiti^ sittenkin toivoimiiettaJ^
säni olisi älyä niin • ^ f e ^ ^
puskisi nystyröinä pitin^i^0läiiif^
sihan minulla pitkä iukkat^Mm^^
sins&n kuhmun peittää, j0mi:ä' f-M
tuid kasvamaan otsaan.'"tn^ti'^-^'^
täin hiottaisi- otsalle laittaisi
raa. Ei minun silti päisäi^'^^^
tmiä" pitkällä tukaUa0^:M^'&
nustaa täytyy, että minäMkom^
kus halunnut olla nuori[jä-i
s^inä Milussa olen katkäi$sjtt'i
ni. Mutta kun kerrofrolfiMd
miehen itselleni, niin ei eriän taml-se
haihatella, va.an^ sm l^^Mh^!^M
vaa rauhassa vaikka we,/?f/ä | i JÄ
Vaikka fiipä sillä, ettäjejkl^^
olisi mitään haihattelua, jote}0^
leikkotukat suotta tiiipaHtf^.^^
koettakaa käsittää, etta0^M
sä on sahan jauho ja, voikasMä »|
kyaikaai vaan jauhaa se
kaa, jolloin minä olin w«o«. | Ä
vanhaksi en tunnusta itseäm,^
kaan.
: SIRPA-SERmin
rooppaan kiesäksi. Muina vuosina
veivät -Hö^iiiddät mukanaan maalle
kesää "viiettämään, sillä luottivat meidät
lajiSiaan hoitamaan siksi aikaa
kim he nauttivat luonnon ihanuudes-
:tä: M\iii^^ Eihän mei-puttua,
muttaWisiirtyivät.pois-Me
mamio aika kävästä olimme kahden.; Pojat hakivat toisia
tyttöjä tanssiin, mutta meitä ei kukaan
kyj^ynyt.
"Pojat ovat ujoja'-, sanoi Selma.
'^Tuollaiset kömpelöt kalastajat!"
ja heitin nenääni. Mutta aloin sisimmässäni
tuntea, että jossain on jotain
väärin. ,
Koko illan saimme tanssia kahden,
tai oikeammin sano^y jouduimme
mp^f u M • • . tanssimaan. Minusta alkoi jo siinä
a ^ r ^ TT''" P ^ ^ y ^ aikana tuntua, että jos
^ u ^ " ^ vielä kerran otan askdeeiiaan^^^
paa pystyssä alas-laiturille la katse- ™„i.,.,„_ •• f ,
Ur.,™^ 1 . . r. ™an kanssa, mm puren hänen korvan-
Imme anne kerääntynyttä joukkoa sa irti. Onneksi "hän sitten, jo sanoi-ikaankum
emmeketään tuntisi, Vaik- kin, että eikö läKdetä poisl ja- minä
ka molemmat tunsimme joka ainoan olin heti valmis
heistä. J|imme riensivät meitä vas- Vaikka he kalkki näkivät, että me
molemmat, tukka nut- lähdemme, ei kukaan sanonut sanaa-rS^
Ä V^rT^ Antoivat meidän memiä. >
kinlilalt Jr « olimmeastuneet ovesta ulos,
•-•P^^^da^heidat sellaisina. Mut- aloitti orkesteri niin reippaan van-kotona.
Kun'höyrylaiva lähestyi kotikylän
laituria, riensimme peilin eteen kaunistamaan
kasvojamme. Nykäistiin
hattu spmaan vinkkeliin ja "perma-nent'^
kutrit näkyviin ympäri kasvojen.
Ja kun laiva oli kiinnitetty laituriin
niin kasvojemme ilmeet vaistomaisesti
muuttuivat samanlaisiksi
kuin olimme nähneet emäntiemme i l -
I m
s^AiMät ^ T ^ " ^ GERALDtON, vaikkakaan numerot sen
suöteoieivat ole Sitten Viime viikon vaihtuneet
ovatl^S"^'^"'^''"''*'""" viime numeross. mainittujen lisäksi
cM^^^^^f"^' 57 tUausta, osuuden ollessa 40, sekä
COLÖKANE^hankkmut 8, osuuden ollessa «; <Nimr^«.«;;u -ui '
v ^ f P » jälkeenon T O R O N Ä u ä ^ ^
«^»IRfB^fV"- U s e a t ^ p a i k k a k u m u L o n S i SS
"^'^S^^}^ -»äärä on tähän saakka yhtee^.608.
hanmaan polkan, että olimme'
kääntyä takaisin. .
Seuraavana päivä oli nuorison d-koilmajuhia.
Äidm mieliksi,läh(to
sinne, ja samoin oli Selma tetoyt.^
EnUnen koulutoverimme Hilina piö
avajaispuheen. Hyvin harmin ^f^"
puhdtä Imunnellut. Minulla Q^*
uioy että en niitä ymraäixä;-,N^
kuuntelin Hihnan puheen aluste »ff
puun Ja^ymmärsin joka sanafi, i a ^ . | | l
siitä fcummaaiis^n vaikutuks^..^^^
kaisin Selmaan kun puhe loppm*
seisöiijä taputti käsiään ja silniiss^
oli .ky^eleitä. Hm! Siis häiieeflkia
oli piuhfe vaikuttanut. , ^
Ohjelmassa seurasi kuorolai^
runoja, soittoa ja kaiken suontUj^
entiset koulutoverimme, t a i ,
siskonsa Ja veljensä. L^pnksiv^
nuorista^ mi«*istä piti puheen, »ÖÖ^
muuta^hän sanoi, en tiedä,
mä sanat muistan aina: "J^f
meitä tarvitaan^ luokkataistd^
PorvariUinen maaflma tyrky^^/l
liimme eri turhamaisuudet ja »g
puukit, että emme ehtisi ajateUa
mämmc nurinkurisuutta. Sur^
on nähdä, miten moni työläistyttoi ^
poika tarttuu syöttiin ja y ^ ^ ^ ^ .
Variston kanssa taistelevat omairf^
kansa edistystä vastaan. •
Tuntui aivan siltä kuin se olisi
koitettu^Sdmalle ja minulle.^--"
Seiltaavalla viikolla
kaisin-kaupunkiin. Ei halutönut*^
te'-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 20, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-03-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370320 |
Description
| Title | 1937-03-20-02 |
| OCR text |
s
il
r *
Sivu 2
L-VUANTAINA, MA.AL1SKUUN 20 VATVmÄ
19^7
Canadan suomalaisten kaunokirjallinen
vukkolehti
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Tilaashinnat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
liekki ilmestyy jokaisen viikon lau-antaina''
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloll-
• ta. : .
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio. ..
Pyytäkää asiamiesväiineitä Jo tä-
• nään.
; Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
^iefedin ^ äijötiit 1i:iYjöitiiit?et 'ösoi-.
P.O. Box 69 Sudliury, Ont.
Tähdellä O] merkittyjä kii-joitUksia'
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN TUOLILTA
LIEKIN levitysryntäys on kohta
eikä puoltakaan asetetusta määrästä
ole vielä tähän päivään {maaliskuun
16 päivään) saakka saavutettu. Tähänastinen
kokonaistulos tilausten
määrässä on 608. Vielä näiden muutamien
jälellä olevien päivien aikana
on kuitenkin muutamilla paikkakunnilla
aikaa korjata tähänastiset- laii.
ntinlyönnit, ainakin voi päästä niiden-paikkakuntien
jmkkobn; jptki^^ovat-edes
joitakin tilauksia lähettäneet.
J^äyttää siltä, että asetettua päa-'
määrää ei saada täyteen. $e merkitsee
sitä, että niistä laajennu^uunnittelui^'
ta, joita tehtiin ennen tämän ryntäyksen
alkamista, on ainakin toistaiseksi
luovuttava. Kaikki par annus-^ jalac^
jennussuunnitelmat ovat, kuten jo^-
kainen käsittää, kiinteästi- kytketyt
lehden levikin suurentamiseen. Tämä
ei kuitenkaan merkitse sitä, että eikö
LIEKKIÄ voitaisi parantaa rtiissä puitteissa
kuin se on toimituksen, lukijain
ja avus ta jäin yhteistyöskentelyn
kautta mahdollista, mutta siinäkin
suhteessa päästään vain määrättyyn
rajaan saakka. Mutta teemme kuitenkin
parhaamme.
Lukijamme ehät saa kuitenkaan
tyytyä siihen ajatukseen, että vain
ryntäysten aikana hankitaan H E I KILLE
uusia lukijoita, NHtä hanki-taatr
jatkuvasti, huolimatta siitä; onko
ryntäystä tai ei.
Ensi numerossa pahaistaan palkinnonsaajien
nimet viimeksikäydyssä
kilpakirjoituksessa. Aikaa on palkin-tolautakunnalta
mennyt, mutta toivottavasti
arvostelu on myöskin oikeaan
ostmiitta, sillä siihen on pyritty.
;
Kun joillakin kilpatehtävään ratkaisuja
lähettäneillä näkyy olevan sellainen
käsitys, että jokaiseUe, joka
ratkaisee tehtävän oikein, annetaan
LIEKIN neljännesvuosikerta, niin haluamme
tähän Jruomauttaa, että asia
ei ole niin. Kilpatehtävässä nimenomaan
sanottiin, että OIKEIN RA T-KAISSEITTm
KESKEiV ARVOTAAN
YKSI umm KOLMEN
KUUKAUDEN TILAUS. Toivomme
hukkim ratkaisuja lähettäneitten ottavat^
tämöjy huomioonsa, ettei tule
määä» väärinkäsitystä sitten, :km
vöiuajar-- vain Aiksi—ilmoitetaan,^
Vpitiajan- nitni ilmoitetaan, myöskin^,
etisi numerossa. — TomnrAjÄi r T
O] CJELM.\ ja minä lähdimme pie-
*S nestä rannikko-kotikylästämme
kaupunkiin viisitoistavuotiaina.
]^Ie olimme olleet hyvät toverukset aivan
pienestä alkaen. Tahdoimme yhdessä
aloittaa "piika "-uramme. Tuntui
turvallisemmalta siten.
Saimme työpaikan kaupungissa saman
kadun varrelta. Emäntämme olivat
hyvät tuttavat keskenään. Joka
torstai Selma ja minä menimme yhdessä
kaupungille ja melkein joka
viikko, pääsimme pari kertaa tansseihin.
Meillä oli hyvä olla.
Kirj. Elina
ta molemmat suutelimme äitiämme
hyvin hienosti ja sivuillemme fcatso-mattä
lähdimme kotiin.
Selma ja minä tunsimme, että kaikki
oli käynyt hyvin kaupunkilaiseen
maihin tähän asti, että olimme tehneet
erikoiseH vaikutuksen entisiin
koulutövereihimme: (Niili kyllä olimme,
mutta kuinka erikoisen, se selveni
meille vasta myöhemmin.) Voi^
tuli aivan sääli tyttöjä, jotka tänne
kalästuskylään joutuvat kotinsa lait^
tamaan! Poloiset raukat. On kyllä
väärin, että ollenkaan näkevätkään
meidän . . . hm, no vaikka sanotaan
• Olimme neljä vuotta samass^i työ vain — V^.4„.f.,^.,.m . ..r...i..\. ^.^ - e#..& ..t. yp^ is-
• paikassa,-emmekä käyneet kotona: pnJme;^ ::Se^:|ietenl# |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-03-20-02
