Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 28, 1951

              V i i i
Hekna heittäytyi sä/ii-yy-i. :vu"..r.:a
h>^'ältä se nyt tuntuikaan. Kän oli nyt
vapaa, vapaa tuosta miehestä, joka oli
hänet niin orjuuttavasti alentanut, vie-liyt
häneltä itsenäisyj^den ja tarmon . . .
Pää oli \-ähän kipeä ja ruurnis sa ras
— tuota samaa, minkä'hän oli niin l u ­kemattomia
kertoja kokenut ja mihin ensimmäinen
hän tavalHsen lääkkeen tiesi. Mutta nyt
hän päätti olla sitä käyttämättä, päätti
kestää kaiken yli. huomiseen ja yhä
- HELENAN 1 •il
Liekille kirjoiUanut AKU PÄIVIÖ
. ^ ' • ^ matkallaan vai. , 1
.viikkoa^_-Hil^ ilostui nii.^ ,5^^^
>2 unohtaen h>ppäsi häneen k^^:',! ^ '
•'^Kas,-johon meidän.Hii?a*^jj
-rut! "tuumi isäntä.
ttesnpam.
Ajatukset risteilivät kaikessa men-
Tieessä ja pysähtyivät Eeroon, tuohon
niin h\n-ään ja michekkääseen poikaan,
tuohon atleettiin, joka nyt teki s^n min­kä
hän kerran — syrjäytti hänet, vaik­ka
hienotunteisemnvin kuin hän silloin
kerran, ia osoittautui muuten tuollai­seksi
auttvivaksi ritariksi. . . Kuinka
usein hän olikaan ikävöiden Hiuistanut
tuota poikaa niistä ajoilta jolloin oli
nähnyt hänen salaisesti ihailevat sil­mänsä
ja saanut sitten hänen avomieli­sen
kirjeensä. Kuinka hän nyt olisi ha­lunnut
painautua häneen rehellistä ja
voimakasta rintaansa vasten ja sanoa:
Ota n>t mjnut, \ie minut minne tahansa,
tee minulle mitä tahansa, minä olen
nyt sinun, yksin sinun . .
työ, sitä hän todellakaan ; avasi sen ja san-Gi: , .
oi muistanut. '"'(Ei sovi" meillä, e t t ä n^^^
Tätä sekavaa selvittelyä seurasi rau- huoneeseerisa miesvieraita puolen yön
katon yö j a aamulla, vastoin kaikkea jälkeen."
tuUum-uksesta, herätyskello hyppäytti ."Anteeksi", sopersi Joe j a .oli valmis
hänet ylös juuri silloin kun olisi pitänyt poistumaan. , Lähtiessään hän kuiskasi
olla makeimmassa unessa. 'Hän meni ;Hel6nane: ^^^^^^
keittiöön, johon juuri tiiii keski-ikainen,, ;--iHu<>menn3^,il^^
•vähäpuheinen, jopa aivan tylj^^^tuntoi-, massa paik^^^^
iien nainen, ryhtyen omiin tehtäviinsä. ' '^-••••-^J•-^•--
Hä^ teki Helenaan sen vaifcutuksepV
ipsä. .;Vv. ÄarRulIa^^^^^
te' häneltä sopinut mitään kysellä^^^vi ^ *^SLöi4ka;aha5?i; nuori^neiti.jds
Parin tunnin kulutt-ua näyttäylyt^ryl- ta vielär tap^^ tai
peä Touya katseli Helenan puuhailua vä- ,. jos iminä näen te juopottelette ja tulette
hän ivallisesti. Huomautti jotakin, toi- Jbumalassa-.ktotiin,; niin saatte muuttaa
öesta tehtävästä ja jätti hänet. .pois. Ja mitäs siitä sanoo se miehekäs
Mutta, kohteliaasti teiTvid;tivän>:jöuti-^ teidät tänne toi?,"
Lialta näyttävän talon isännän^-lihavan . Helena-oli saanut iskun., jonka hän
herran silmissä.ei.ollut ivaa- vaan-il- tunsi ansainneensa. Heikko hän oli
meistä ihailua: Useita kertoja; päivin^^^^^>o mutta hän korjaantuisi kyllä. Täy-mittaan
hän näyttäytyi Helenan lähet- : tyi- vain ^ vielä tavata illallista tove-tyviiläsamanlaäsin
ilmein. ja*;läus ui jflf^ .iTiavJoea, kuten hän oli lähtiessään kuis:
kun kohtelj^Suuden." Seuriay^nu-p^^ .kannut,, ja sitten^ lopettaa kaikki tällai-
_ , ' • • , 4,,^!,^ - ^fänä tapahtui sama^elä av^n^semmin:^.^,
Onko nvt sitten i a i k k i ohi, tuleeko /f^ _ v s . . . . v . ..- . . , „ ^, . ' "
-•a/r.-.. koskaan siUi tilaisuutta? . . . Mutta_ sa->^Mutta kolmantena paiv^a':tu3i; r^^ Vaikeasti sai. Helena kulutetuksi aa-
Bioihan hän tulevansa minua katsomaan
ja t o i ^ i että minä silloin olisin— uusi
ihminen...
Tuo vei ajatukset tulev^suuteen —
lulla uudeksi ihmiseksi oman ponnistuk­sen
kautta. Ei tuntunut enää palvelus­tytönkään
asema niin kauhealta kuin..
Joskus ennen, siellä kotipaikalla, ja vaat­teiden
silittäminen, sehän olisi siistiä
ja hauskaa työtä — miesten valkeita
paitoja . . .-ehkä joskus Eeronkin . . .
Näihin ajatuksiin-oli Helena rfu^ahta-uut,
nukkunut kolme liintia. Nyt hän
Helenan eteen- hyppyÄissään'''Jc&v raha- • .mupäivän. Kun hän vihdoin meni illa]:
seteli ja sanoi: liseen ilopaikkaan, niin siellä istuikin jo
-Minä huoniaan,^ttä te ette ofe-tottu^^ :^oepullo edessääa . _ ^
nut palvelilaksi, joten voitte jätää:työn. - ^ ' M ^ t .sentään! ' ilostm Joe. "Olen
re. Tässä on kuitenkin sovittu--^^ikkb: täällä jo odoteUut ikävissäni smua kau-palkkanne^',
ja ojennettuaan Helenalk" AlomjO epäilfe, että yos et
rahat hän sanoi: ''€ood4)ye giri'-;jä ; >"«sika^^^ pitäisikö lahtea
ettei hän ole
ja tilasi porflon. ; Häii jöl seÄ • nopeasti ^ - kUym^sä -jä ^kun aie iUyt>on^toimitettu,
ja oli äikössar poistua, kuri: e i ^ iähe^;^iÄMn^
sessä pöyd^sä" istuva 'riuofi j ä kornia > ''Niiiikiör!/;; hiiuciäh-mies,
nähtävästi herrasmies joka oU:^^^^ö^ V^^-^^^^^^^^^^
katsellut Helenaa h j ^ n ah?östlE3evasti;;^^^^^
tuli hänen luo ja kysiyi^ohteliaa^ kähssäni!'^^: • ; •
siko tehdä seuraa. .Väl^^-epäröiden iinnesinä minut^isit?'''
Helena myönsi,_ jolloin, mies,otti päik^ "Vähäiisuurempaan kaupunkiin kuin
kansa Ja tilasi heti kaksrpulloasaffl^
"Äiitenkähän olisi, pitäism^
mem menojaan. etsinlääii sitä sinun kortteeriasi ja koet-
Helena l^llä T>unastui ja nolostui, taa^sitä tietä sinua-tavata, sillä, katsos,
mutta t u n s i - e n ^ ä n - l l o i t ^ e ^ ^ k u i i ' ' ' ^ ' ^ ^ ^ « ^ ^ ^ ^ '
surevansa poistuessaan:^sta. ; ' ^ : ; ' ^ N a r m^
Tu» kokemus kuitenkin Janiäuttllfc-;^^^^^^^^ f- : : • . v • •-^"^^^•-^^^^^ - •
lenan niiii, ettd hänhalunrrut^sinä " "Einka o i ä n ^ . ^-Ä^t^j;
tunsi, itsensä vähän terveemm^si ja v^nä uutta paikkaa e t l i ä e ^
•vahveminaksii. Häh k ä ^ .läMmmässä i^ f K ^ i ^ ^ ; V
ravintolassa oUamassa: jotakin suuhun- kin päivä,-kunnes ^hail 11 i a a r ^ ^
sa jaetsi sitten.sanomafehtimyymälän. kiä tunsiicttä^nyt olisi h y V a ^ ä ^
Sai lehden ja meni sen kanssa huonee- ^^än piristystä;^ vaife^^^ U^äukset.-
seensa. ' olutta— väitf
£1 näyttänyt olex^an paljon hänelle so.
priia paikkoja tarjolla. Jos hän olisi ol­lut
keittäjä, olisi ollut tarjolla kohnekin
paikkaaj tmutta sitä hänen ei sopinut
ajatellakaan. Oli kuitenkin yksi palk­ita,
jota hän päätti käydä seuraavana
päivänä katsomassa.
Seuraava aamu olikin.Mrkas ja He­lenan
onieli o l i sen mukainen, valoisa ja
toivokas. Hän kiirehti katsomaan ei­len
mei^itsemäänsä paikkaa varakkaan
näköi^ssä talossa, mutta paikka oli jo
täytetty. Siten kävi ntoneöa päivänä.
Mutta «viimeinen hän löysi paikan, jossa
rouva jäi häntä arvostelevasti katsele­maan
ja kyseli jotakin, joihin sai Hele­nalta
q>ätodelliset vastaukset. Hän
näytti epäröt\^, mutta lopuksi sanoi:
^'H\aä on, voitte vaikka jo tänään
tulla paikallenne. T:etenkin teillä on
joitakin tavaroita, jotka käytte häke-
• massa."' •
Helenasta tuntui siltä, ettei tämä
p,-!ikka ole hiinelle pitkäaikainen, mutta
liän päätti yrittää, Selitettyään kort-teeritalonsa
emännälle asian ja sen, että
hrin haluaa kaiken \'aralta pitää huo­neen
hallussaan, hän lähti uuteen työ­paikkaansa;
tuohon upeaan ja hienoon
taloon.
Rouva otti hänet taas vastaan ja joh­datti
huoneeseen, joka tulisi olemaan
Mnen asuntonsa. Sitten hän luetteli ne
tehtävät, jotka Helenan tulisi ottaa seu-raa\'
ast3 aamusta läMien huolekseen.
Kiitä tuntui olevan pitkä sarja, ja ylös
on nousta\xi kello seitsemän.
Helena jäi ymmälle. Hän istui tuolil­le
ja koetti miristeila,järjestyksessä mi­tä
tsiMiJa ne tditäv£t olivat, mutta tun-iyi
menevän .«^kalsn. ¥lösnousuajan
hän kyllä muisti, ini'tta: mikä sitten oli
"yun pitääkin \ sanoi E^^ro • -
kautti^jttöä pari kertaa
dattekös, että hänestä tulee jo hn>"
na minun pikku vaimoni Vai n /
totta, Hiljä?^' . ^•
"On", sanoi Hilja ja katsahti i ^ -
Ien A T n p ä r i l l e e n.
"Ohhoh,, jopa jotakin-. xixmH r
n'iehistä. '-Vai aiot sinä viedä
tuon enkelin, jota minäkin o h^
: ihaiUen katsellu^^^^ ^
l e i k k i jäi. siihen, senajgan kr"
reippaita onnitteluja. Ja' seurssj.
- päivän tosiaankin Eero ja Hilja kä\f'
viranomaisen edessä liittonsa vabvfe'
niassä. - ^ i i n yksinkertaisesti sei:
täällä,
Eerolla' oli.vmielessä \ ksi \-elvollir^
jaka oli täytettävä — käytävä ta
massa Helenaa. Mutta täällä hän -
teeriemännältä kuuli, että HdenaV
matkaliaukkuinieen. kadonnut.eikä b;
tiedä rniane. Y
. -'plisikohan hän saanut työpaiki:'
arveli El^ero: t
\ "Sitä en.usko", sanoi emäntä kk
toi mitä oli.tytöstä huomannut jait
oli. hänelle rvarptukseksi sanonut. •,!
Eero alkoi: aa-vistaa, että Helena C
taasen langennut entiseen eläaiät^
paansa, joten taitaa olla turhaa häi;'
tähtensä huolehtia; menettipähän tm:
vaan vähän rahoja, mutta olkoot ner
pi rahoja.
Ajatuksissaan liän käveli Heier'
entisen "kodin" -edustalle sen, mieli}i:'
teen, vallassa, että joshän kaikestani
limatta; ölist vielä, palannut sinus.
mi sattuikin ikurkistelemaan kauppa::'
ikkunasta javtuU."uiös sanoen UkeäHäiJ'
il
laista olutta kuin näki Helenan naut-tineen.
2sliin alkoi heidän kesken ryy­piskely
ja keskustelu, joka kävi Helenah
puolelta ensin vähän kankeasti, mutta
mitä enemmän he joluvat, sitä paremmin
he ymmärsivät toisiaan. Jo tultiin sii- -
hen, että Helena kehui olevansa rikkaan
talon tyttö Suomesta, hän pii tullut \ ^ ia
Amerikkaa katselemaan, mutta nyt al­kavat
rahat jo loppua, joten t ä y t \ ^ kir­joittaa
kotiin, että lähettäx-ät hänelle
paluurahat.
" E i mitään hätää", sanoi Joe — he
räet olivat jo kuin vanhat ystävät, He­len
ia Joe — "kyllä sinä tulet toimeen
komeasti siihen asti kunnes matkarahat
saat. Mutta mikäs kiire minulla on, \ i i -
pxisit täällä vielä hy\än aikaa tai jäisit
tänne kokonaan minun seurakseni...
Oo, kyllä sinä Helen olet helkkarin kau­ris
t\-ttö!'' ihasteli Joe Helenan käteen
tarttuen ja saaden nierkitse\'än vastapu-
• jättää kötliri. -kirjoittairaineD ^ He-/
lenan:ääniöli-hjivin vakava. V
: " J ä tä vaan, ei sitä ainakaan rahojen
vuoksi tanitse tehdä", valvuutteli Joe
j a Helenaa katsellen lisäsi: "Yhä kau­niimmalta,
sinä Helen minun silmissäni
näytät!" - .•• -V^^
Jäelena ei näj^ellyt ollenkaan innostu­nutta
matkaan lähtijää, mutta he haki­vat
kuitenkin hänen matkalaukkunsa ja
menivät asemalle, johon Joe oli jo mat­kalaukkunsa
vienyt. He olivat kumpi­kin
huomattavasti humalassa.
Välillä Joe selitti, ettei hänen sopinut
viedä Helenaa suoraan komeaan ko­tiinsa,
vaan hän ^Tiokraisi Helenalle
kauniin asunnon, kunnes hän saa yhteys-
.isiat färjestetyksi. Hän kävisi p ä r \ n s in
Helenan luona usein ja illat he kuherte-iisix-
at yhdessä.
Helena uskoi, se tuntui aivan luon-rJstuksen.
nolliselta. Ja hän tunsi, että hän oli
Puolen yön lähestyessä he lähtivät tuohon hj-vin rikkaaseen mieheen niin
Helenan ehdotuksesta hänen huonee- mieltjTayt, ettei M n ^-alittaisi jnlten
seeiisa. Horjahdellen ja käsikj^nkässä.^pian hän saa asiat järjestetyksi, kun ne
he vaeM^vat ja koettivat mennä «varox^as- T^an lopulta tuKsivat hänelle hyviksi
ti taloon.
sen ja. kuiimiettuaan
kana ja Helenan kesköstdua j a l ­kavaa
: . ^ y l l i y s ^ kopautti - h i n . -ov^n,
buoMitia'jaoistaan tyÖpaS^ofen- etslini-sistä;
«i ^Hsimiföän^-fääiiaätt huolia . . . ^ ^
ko mitäh:
painen i
^0 vie
:omite
|s:ontetai
i a .
IVoi viim
;|t. ^ ^ i " '
kialla ni
[(^etään SI
ipiakisoje
iiidetään
:||i{kymine
inen saa
? | i ja lis^
i|a5karru1
kryhtyl
J|a monei
hacen rii
/I minun
iixhtyml
lla 'asioi<
•ä similt
||—neuv
J-Hsinr
on ot
:||Yoi jääd
'/larkeifnn
Jisia. joi
1 toko ka;
Si
)niieritui
ijenpar;
.iauruhe
5'sien sei
jotta-.?
siitä va
"Tiirhaaj; .tärihe kurkkailet, ei se s.
- nuh hellusi,-se lutka, ok suinkaanli:-,
uö palaimut,. ^jä - Ulos hänet disui K
ajariutkih; 1 'Mutta näinpä'MDea^-«&^
menevän erään Jiiiehen kynkässä,©]
lualle ja ^ humalassa nävltivät
molenimatr">'
: Eero puhunut mitään, käänsi st', '
, klnsä ja-otti jo'jonkun .askeleen,'ÄJ
kääntyi talcäisin^^ja' luoden-Sämiinvrj
haiset silmänsä ^ n ö i :
"Sinä mies ole keK-ollinen etkao
keutettu häntä lutkaksi nimittEleinä
sillä juuri' sinä .olet hänet pilannut -
roisto!"
"Minäkö Tqist<)?"v
"Juuri-niin. Ja painele nopeasti tQOJ
ne pikku helvettiisi hyvän säänaiMj
s.?noi^EerD uhkaavasti ja kädet n\Tkfc
puristettuna'astui mielien eteen.
Sämi perääntyr,ja h\ppäsi ovelltE,
jttstaiihitteli:
"Mttäs sanot jos kutsun po!'*-'^'
"Sinä sitä poliisia - tanntset jä o!t
pa kahden :vaih€iDa etten pane
tekemisiin niiden kanssa."
Eero lähti kävelemään kortteenj::
kohden ja kauan aikaa häntä ^-aivasi?
run ja vihan sekainen ilkeä tunne. ^ ^eapit^
haihtui kokonaan vasta Hiljan kirks^ ) kulati
den ja onnellisten silmien edessä.
Eero kulki vielä entisessä työpai^^
saan, mutta niin <^mituista olir että
tunsi aina kaipaavansa johonkin nif^
l:ihettwille. Meressä, siinä oU
iniän sitä kauneutta ja voimaa, joka >
hotti hHnen rintaansa. Kerran hän
innaisi Hiljalleyn, jolloin tämä ilo'-'-
na tuumi: r
-Minustakin oHsi.hauskaa nähdaF
kus.mensibnäini edesÄi, vaikka t^,, ^)
tt:nessaai sitä pelkäsin, siUä x^^^^tj
laiset myiskyt. e t t ä sai am^:Py¥^^
. l|ann^:s^a.: alliksi remmesHten tö^"
^1 meren rarinäile/'- " -
Tuolla ^ asia ölt ratkaistu. ^«lo^:, p,,
t>i-..hetr.päättäv€^:^asiaan-vaatisi^j
ko ott