1940-10-12-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
-ro*"'
C l i i ' t l / : :
< t ,
Is
.m '1^1,
* * ' . * \ \
" i' " 't«
S" S
; I ' >
i
'7,
k
* -1 !
(4
,1* -i< ä •>
i\4
5%-
1
1 tl
Jli
f . c
1 !
Sivu 2 LAUi^SiTAINA, LOKAKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1^40
6 Ick. 1.65
. IrtDnumerot S senttlft
Liekki iJmeeavyio^
• iitBtos, 12-sivuisezia. stsSltäcn pärast&'
iEauaokirJ^llista luettavaa kaikilta aloilta.,•
AsiamiehiUe mydnnetään 20 prosen»
cm palkkio.
f^iytäkää BSiamlesväUneitft Jo tft^
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset
$1.00 kerta. Aviolix^tco^
meijneille onnentoivotukset' 40c palstaa
tuuma. NimenmuuttoilmoituksetV 50c
kertaa $1.00 kolme- kertaa. Syntymäilmoitukset
$1^)0 kerta. $2.00 kolme kertaa.
Kuolemanilmoitukset $2.00 kerta,
50c lisämaksu Mitoslauseelta tai mUisto<^
väriltä., Halutaan-tietää- Ja osoiteil>
moitukset 4(lc palstatuuma. — Tilapäisilmoittajien
on vaadittaessa lähetettävä
ilmoitusmaksu etukäteen.
Yleiset ilmoitushixmat 40c palstatuuma..
Ilmoitus. Joka^ Julkaistam neljä*
kertaa' samanlaisena ^ palstatuuma^
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma,
kerta, ihnoittaeasa;
Erikoisista ilmoitushinnoista, volstie-dustella
tämän^ehden konttorista.
Kustantaja: Vopaus'Puuaistaltig Co.
Toimittaja A Päiviö.
TtolmitusneuTosto: J.. Järvis, Rieiuha
ICaid. HUJ»^ Aiuv E.; Suksi; Eätez
Kaustinen. Am Malm. Margit Laaksq
Yrjö Salvo Ja Jälmar Saail.
IdtikkUn auotut Id^tidcset O0ol«
«ettftnu
TöimiftiRsen kulmasta
Tässä numerossa vie varsinaiselta
iekstUtd tilaa lehtemme levitys-katsaus,
joka "hiljaista vertailua"
varten pantiin kokonaisuudessaan
nähtävillfi. Mutta sensijaan on nyt
vähemmän kuvia, joka johtuu siitäkin,
ettei "serviisistä" nykyään tahdo
aina löytää lehteemme mukavasti
soveltuvia kuvia.
Edellisen levttyskatsauksen ja aiemman
toimittajan pakinan johdosta
kirjoittaa eräs lehtemme asiamies ja
QVttstaja:
"Mielestäni ei toimittajan sentään
tarvitse lähteä käpälämäkeen, vaikka
tuo loppunumero jääkin saavuttamatta.
Eiköhän vaan ole monilla
paikkakunnilla sama kuin täälläkin,
että mistä niitä uudistuksia ottaa,
kun- kaikki uudistavat tilauksensa aina
aikanaan, ja mistä niitä paljon
uusiakaan ottaa, kun melkein kaikki
ovat tilaajia, ja ne, jotka eivät ole,
eivät tilaa juuri mitään, ei ainakaan
valistuneemmille ihmisille sopivaa.lukemista,
ennenkuin "uudesti syntyvät",
joka voi tapahtua vähän tuonnempana.
Liekillä: on ainakin täällä
vakaantunut lukijakunta, joka ei sitä
jä(ä tuulessa eikä tyvenessä. Ja tuo
uusien tilausten luku on sentään jotakin.
— Siis sanon vain, että pois lakki
silmiltä! Teidän tulisi vaan lehdessä
tämän tästä huomauttaa, että
levityskilvoittelu jatkuu päivästä
päivään, silloin se on niinkuin olla
pitää."
Tuo taitaa olla oikeata puhetta,
johon monet yhtyvät ja jolla voidaan
tämä asia päättää, kunhart ensin olemme
kiiitäneet niitä ystäviämme^.jot"
ka,ottrvai.tähän viimeiseen JälvoUte-luun
osaa.
Yksi keistäion mjn. vanha, monp'
vuotinen lehtemme, asiamies, toran"
; (Catuidan suditudaistett wikkpleiai\
Beglstexail at the Post piflce Dept.^
Ottawaras seoond class^inatter.
; Tilaiislitnnat;
€ k^c» *««*••••*•*••••••••••• ^«10
' l^hi** *4^{0
Yhdysvaltoihin:
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vfc ...,;....„ ........ $3JXr
V '^säpiija äidni^ avioliito ei luön^
noUisqsti^olhitrak^usavioKätb^', sanoo
paroohitari Shidzoe IshimötpttU)-
ruttpmasti KiFjässaanpJ
vaimo tilaisin, ja eräs^J^stä ^raiinon
' suiiristä synneistä ön mustasukkain
ninkidiom-nimi on "Tien TistQr.fcses-sä".
Hänen isänsä olf ylhäinen^amil-rai;
tosin länsbiaiseninsiöööritutkiife
non suorittanut. Mutta äiti oli aito
japanitar, joka tyttärensä- kertomuksen
mukaan oli elämässään täyttänyt
kaiken, mitä hänen sukupolvensa
vaatii perheenäidiltä, puolisolta ja
naiselta. Aina hillittynä^aina velvollisuuksiaan
täyttämässä, milloinkaan
menettämättä mbielenmalttiaan, ei
palvelijain kuullen^ kuinka saamattomia
he olivatkin. Äiti ei koskaan
oppinut ymmädtän^äaua nuorten romanttisen
rakkaudenmpi^aa^^^^^
neutta. Hänelle- seiiainen. .oljl ^ vain
valloilleen päästettyä intohimoa^ joka
voi tulla kysymykseen ainoastaan
alemmissa kansankerroksissa.
Mutta nuoret japanittaret vastaan^
ottivat vaikutelmia länsimaista. He
koettivat rakkauden ohjaamina kulkea
avioliiton satamaan, mutta he olivat
tuskin kypsynei^ kuuntelemaan
sydämensä ääntä — mikäli senrCT^
tymätön kuuleminen on meiUe länsi-r
maitten naisillekaan mahdollista] Ja
monet erehtyivät" luulemaan suurekst
rakkaudekseen ensimmäistä ihastustaan.
"Enkä tiedä^V sanoo kirjoittaja,
"kumpi tapa on parempi, sdcö että
perhe antaa meidät vaMtsemalleen
miehelle ja hänen perheelleen — vai
sekä että itsekoetamme selviytyä asiasta.
Useat pitävätkin vai&aa tapaa
parempana ja yrittäA^t. myöhemmin
avioliitossa oppia rakastamaan miestään.
— Avioliitto on jokatapauksessa
kohtalommel"
Niinpä valitsi Hirotankin perhe tyttärelleen
miehen, paroom Ishimoton.
Eräänä päivänä näki nuori samurain
tytärt ensi kertaa "ainoan miehen
maailmassa". He eivät seremonian
mukaan saaneet vaihtaa sanaakaan,
mutta nuori japanitar ajatteli kiihkeästi
koko vierailun ajan: "Pidänkö
minä hänestä, pitääkö hän minusta?"
Lopputulos oli, että Shidque vastasi
myöntävästi.
Seurasi kihlausaika. Tyttären kasvatus
oli ollut lähestulkoon täydellistä.
Siitä huolimatta äiti tänä aikana
antoi tyttärelleen vielä ikäänkuin viimeisen
voitelun. Puhumatta suurista
myötäjäisistä, lukemattomien silkki-kimonojen
jä vuodevaatemäärien valmistuksesta,
hän vielä joka päivä vaK
voi tytärtään, hänen käytöstään,
luonnettaan. "Kuuntele, hymyile,
puhu itse mahdollisimman vähän". Ja
hän nousi yölläkin nähdäkseen, kuinka
tytär käyttäytyi nukkuessaan, osasiko
hän niinkuin oikea samurain ty-
,iär: liikahtamatta nukkua puutyynyl-läätt.
Kunnes koitti päiyä, - jolloin
nuoren Shidzuen kohtalo lopullisesti
liitettiin parooni Ishimotoon.
Mies on japanilaiselle vaimolle henkilö,
jota on- ehdottomasti toteltava,
jonka edessä on vaiettava, jota on
palveltava ja jonka eteen on maahan
asti kumarruttava. Siihen pyrkii
naisten kasvatus.. Mitä he sisällään
tuntevat, se on salattas^a. Vaimo ei
saa erota miehestään, mutta miehellä
on eräissä tapauksissa oikeus lähettää
tolainen "Pappa" Rämö, jota hänen
ystävänsä.ovat yllättäneet ja nimensä
merkiten kiitosUtttsunnoUa muis-ianeet.
Yhdymme heihin. — AP.
Kirjoittaja: selostaa kirjassääa^^^^^^
' vanhaa japaniJäiseh Tiäyt^drilän, jössä
" kuvattu tragedia harien ^ saiiöjensa
mukaan hjrviri kuvaa jäpaiiiläista naista)
vaimoa ja geishaa. IfeUesijä gcfehä
rakastuvat, tahtomattaan toisiinsa jä
päättävät tehdä yhdessä itsemurhan.
Gieisha tarjoutuu myöskin yksin kuolemaan
j" säästääkseen iriiehen;"enk^
limaisen vaimon" liian suuresta- häpeästä.
Vaimo myy salaa silkfciMmo-nojaan
salatakseen miehensä ke\yt-mielisen
tuhlailun apeitaan. Kumi
mankin kuoleman jälkeen: er sanaakaan
moitetta^ ei miehelle; eifcä^^is>r.
\halle. .-^.'^.-..^
•• - Tähän- Japaniin .verrattuna^ QH paroni
Ishimotb uudenaikainen. Hän
oli insinööri, sivistynytjläajatietöinm
ja vastaanottavain«i lännen uusille
virtauksille. Vaimo saj oppia ymmärtämään
. ja mukautumaan^ aristö-';
kraattisen miehensä' sosiaaiisiinv jopa-sosii^
tiäiin harrastt^nct^ Niidfeii
ohessa jä niitten ^jälkeen ^seurasi Toris*-
tillisyys ja ihanteeJJinöi^ Hujmafia^
ja lopuksi uusi iiatiiimalismi;
Vaimo sai seurata miestään; Ame«
rilkkaan ja Eurooppaate' "6i QSlj^naatt
pukuja^ vaaiFo^imaatt ja^näk<»!ääa
voidäfcseen väKtellen mimlitiav itse^
naiseksi, persQooaUisuudeJ^i". ^ Miit-ta
kun vaimo vihdoin, lahjakas ja vastaanottavainen
kun "oli, vuosien- kyp,-
symisen ja kehityksen; jälkeen- of^pi
vähitellen antamaan näkyväisiä ilmauksia
persoonallisuudestaan, silloin
tapahtui miehessä käänne. "Eräänä
päivänä mieheni huomasi,, että menetin
viehätysvoimani hänen silmissään:
japanittaren kauneus oli kokonaan
hänen itsetiedottomuudessaan; vanhojen
väripainokuvien koreat naisolen-not
olivat hänen ihanteensa! Hän,
joka niin kauan oli ihaillut Milletin
vankkoja talonpoikaisnaisia ja Rodi-nin
mahtavia ihmisiä ja pitän3rt päämääränään
tehdä vaimostaan työteliään
ja itsenäisen amerikkalaiseen tai
englantilaiseen tyyliin, palasi vanhojen
puuveistosten nukkemaisiin naisiin.
Mutta mieheni oli aina ollut
ajastaan edellä ja niin hän oli nytkin
nationalismissaan." Ja vaimo sai,
kuten niin monasti ennenkin, itsessään
tuntea miehensä maailmankatsomuksen.
Kuitenkin, japanilainen aviomies
tuskin lopultakaan suuresti eroaa eurooppalaisesta
miehestä, hänen perimmäisistä
käsityksistään. Luvussa,
jossa kirjoittaja kertoo japanilaisesta
naisesta kodissaan ja geishoista, hän
siteeraa Hermann Keyserlingiä, hänen
kuvaustaan japanilaisesta naisesta:
"Japanilaista naista ei voi ottaa
vakavasti persoonallisuutena, ja
siinä suhteessa ovat ne oikeassa, jotka
asettavat hänet alapuolelle eurooppalaisen
naisen tason. Mutta eräässä
mielessä hän on täydellinen. Enkä
tunne ainoatakaan eurooppalaista
naista, täydellisintäkään, joka ei olisi
ainoastaan kalpea l^ajastus ihanteestaan.
— Mutta japanilainen namen
tässä mielessä tulee pian häviämään.
Ajatus siitä tekee kaihomieliseksi, siUä
hänen mukanaan tulee häviämään eräs
maaiUnan suloisimpia luomuksia. Ja
kaikisu vaivannäöistä huolunattatu-
1^ kestämään kauan, ennenkuin mitään
vastaavaa saadaan tilalle." Tähän
sanoo kirjoittaja: "Sama kaiho-
^^^^^^^^^^
y
tenkm^
• : jaensi:viik vielä senkin jäl-
• }^seenyfrvutta^ lähti nyt. Kir-
'Upi^Lfiel^^ j}2J„ä
X kittkidim
Maisu^d^^^a-^ik^ ute-
'•' liaisuus^olipa^emif^n^^ janoa.
• „e
. linmet Upsta vaikp surusta; mahtoiko
niistäoUajkäpää Iq&t^ Minun
tulee äinar ikatä katsellessani
muuttolintujen lähtöä; haluaisin pääs-
: tatamitkaan. Olisi; itiin mukavaa jät-
; .tää-kyj^a^ lentää etelään;/
missäi ei kosk(^ hä-tistelisi•
minun^ arkaa.nenääni. Joo,
nenlmonivains^
teri" että' se kyllä tuntee' talven. Se
on mimdld: kai vähän: tavallista kaii-entp^
ma päästä, koska- pakkanen löytää
sen niin hyvin ja pitää huolen
että se on koko pitkän talven kybne-tyksissä
ja. punoittaa kuin mansikka
heinäpellolla... .
; Of' voi; näinkö^ tässäi taas kävi!
Meiriasin kirjoittaa oikein lennokkaan
kuvauksen -kauniista; salaperäisestä
etelältä, ja sen^^it^ kan-
- sast^fi ntutta^ tua^ proös^linen nenä
tijf^mimititakinsit^^ talvea:^
ja: nenää^-pUsi' midikuyitukseni
— ei^l^: afimsti^ matkaansa
lintUjewm!ukanai vieläpä vien-
: j^enyniitttit^e ^: ja lukija olisi
saanut^kuuUk etelän
mihtimyyksistäi Nyt^olen autta-mattimmstljaanytjoukh^^
en }fääse
enää etelään asti. Mutta niistä lin-nmstOf
ppiinUääft: niiStäl Jokaisena
syksynä'J^se^ lähtöä ja
harmittel&n; kun en osaa lentää. Kerran
lapsena opettelin sitäkin taitoa,
mutta siinä kävi vähän ikävästi. Ha-^
luatteko^ kuidla?' Eräänä syksynä
meitä oli kolme pikkutyttöstä katselemassa
muuttoUntujen lähtöä. Silloin
päätimme mekin oppia lentämään,
että voimme lintujen-lailla rientää-kauas
vieraisiin maihim Siis tuutnasta
toimeen. Löysimme kaksi saunavihtaa,,
ne — yksi Juimfaankin käteen
— siiviksi jä sitten puuvajan katolle
harjoittamaan lentoa,, aluksi ylhäältä
alaspäin-j Minä tietenkin halusin yrittää
ensin jahyppäsin katolta heiluttaen
ahkerasti sHpiäni,. mutta sittenkin
tulm maahan liian voimakkaasti
ja taitoin sääriluuni. Tytöt säikähtivät
unhoittaen koko lentoharjoituk-set
ja itkien' tiedottivat, vanhemmalle
väelle- kuinka "Sirpa putosi maahan
eikä pääse ylös". Apua tuli ja minut
kannettiin, lääkäriin —- ja sänkyyn,
missä sain maata kymmenen viikkoa
liikahtamatta. Sen erän perästä en
ole halunnut oppia lentämään, en ai-nakaan:
niin kunnottomilla siivillä.
SIRPA-SERKKU.
mieli valtaa varmasti kaikki ne inie-'
het länsimaissa, jotka pitävät ajatuksesta,
että vielä on maa, missä naiset
eivät milloinkaan sano vastaan, vaan
vaieten tottelevat ja jossa heitä voidaan
käsitellä vaivattomasti ja ilman
harmia."
Mutta kirjansa loppupuolella sanoo
paroonitar Ishimpto: "Olin oppinut
ymmärtämään ja seurannut
miestäni kaikessa tähän: asti, mutta ^
seuraamaan häntä hänen matkallaan
japanilaisen sanl^ruuden huipuille en
enää kykene." Paluutietä ei ollut.
Vaimo sai jatkaa yksin. Ja hänen
kohtalonsa on luultavasti monen nuoren
japanittaren kohtalo.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 12, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-10-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401012 |
Description
| Title | 1940-10-12-02 |
| OCR text | -ro*"' C l i i ' t l / : : < t , Is .m '1^1, * * ' . * \ \ " i' " 't« S" S ; I ' > i '7, k * -1 ! (4 ,1* -i< ä •> i\4 5%- 1 1 tl Jli f . c 1 ! Sivu 2 LAUi^SiTAINA, LOKAKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1^40 6 Ick. 1.65 . IrtDnumerot S senttlft Liekki iJmeeavyio^ • iitBtos, 12-sivuisezia. stsSltäcn pärast&' iEauaokirJ^llista luettavaa kaikilta aloilta.,• AsiamiehiUe mydnnetään 20 prosen» cm palkkio. f^iytäkää BSiamlesväUneitft Jo tft^ ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.00 kerta. Aviolix^tco^ meijneille onnentoivotukset' 40c palstaa tuuma. NimenmuuttoilmoituksetV 50c kertaa $1.00 kolme- kertaa. Syntymäilmoitukset $1^)0 kerta. $2.00 kolme kertaa. Kuolemanilmoitukset $2.00 kerta, 50c lisämaksu Mitoslauseelta tai mUisto<^ väriltä., Halutaan-tietää- Ja osoiteil> moitukset 4(lc palstatuuma. — Tilapäisilmoittajien on vaadittaessa lähetettävä ilmoitusmaksu etukäteen. Yleiset ilmoitushixmat 40c palstatuuma.. Ilmoitus. Joka^ Julkaistam neljä* kertaa' samanlaisena ^ palstatuuma^ Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma, kerta, ihnoittaeasa; Erikoisista ilmoitushinnoista, volstie-dustella tämän^ehden konttorista. Kustantaja: Vopaus'Puuaistaltig Co. Toimittaja A Päiviö. TtolmitusneuTosto: J.. Järvis, Rieiuha ICaid. HUJ»^ Aiuv E.; Suksi; Eätez Kaustinen. Am Malm. Margit Laaksq Yrjö Salvo Ja Jälmar Saail. IdtikkUn auotut Id^tidcset O0ol« «ettftnu TöimiftiRsen kulmasta Tässä numerossa vie varsinaiselta iekstUtd tilaa lehtemme levitys-katsaus, joka "hiljaista vertailua" varten pantiin kokonaisuudessaan nähtävillfi. Mutta sensijaan on nyt vähemmän kuvia, joka johtuu siitäkin, ettei "serviisistä" nykyään tahdo aina löytää lehteemme mukavasti soveltuvia kuvia. Edellisen levttyskatsauksen ja aiemman toimittajan pakinan johdosta kirjoittaa eräs lehtemme asiamies ja QVttstaja: "Mielestäni ei toimittajan sentään tarvitse lähteä käpälämäkeen, vaikka tuo loppunumero jääkin saavuttamatta. Eiköhän vaan ole monilla paikkakunnilla sama kuin täälläkin, että mistä niitä uudistuksia ottaa, kun- kaikki uudistavat tilauksensa aina aikanaan, ja mistä niitä paljon uusiakaan ottaa, kun melkein kaikki ovat tilaajia, ja ne, jotka eivät ole, eivät tilaa juuri mitään, ei ainakaan valistuneemmille ihmisille sopivaa.lukemista, ennenkuin "uudesti syntyvät", joka voi tapahtua vähän tuonnempana. Liekillä: on ainakin täällä vakaantunut lukijakunta, joka ei sitä jä(ä tuulessa eikä tyvenessä. Ja tuo uusien tilausten luku on sentään jotakin. — Siis sanon vain, että pois lakki silmiltä! Teidän tulisi vaan lehdessä tämän tästä huomauttaa, että levityskilvoittelu jatkuu päivästä päivään, silloin se on niinkuin olla pitää." Tuo taitaa olla oikeata puhetta, johon monet yhtyvät ja jolla voidaan tämä asia päättää, kunhart ensin olemme kiiitäneet niitä ystäviämme^.jot" ka,ottrvai.tähän viimeiseen JälvoUte-luun osaa. Yksi keistäion mjn. vanha, monp' vuotinen lehtemme, asiamies, toran" ; (Catuidan suditudaistett wikkpleiai\ Beglstexail at the Post piflce Dept.^ Ottawaras seoond class^inatter. ; Tilaiislitnnat; € k^c» *««*••••*•*••••••••••• ^«10 ' l^hi** *4^{0 Yhdysvaltoihin: Suomeen Ja muualle ulkomaille: 1 vfc ...,;....„ ........ $3JXr V '^säpiija äidni^ avioliito ei luön^ noUisqsti^olhitrak^usavioKätb^', sanoo paroohitari Shidzoe IshimötpttU)- ruttpmasti KiFjässaanpJ vaimo tilaisin, ja eräs^J^stä ^raiinon ' suiiristä synneistä ön mustasukkain ninkidiom-nimi on "Tien TistQr.fcses-sä". Hänen isänsä olf ylhäinen^amil-rai; tosin länsbiaiseninsiöööritutkiife non suorittanut. Mutta äiti oli aito japanitar, joka tyttärensä- kertomuksen mukaan oli elämässään täyttänyt kaiken, mitä hänen sukupolvensa vaatii perheenäidiltä, puolisolta ja naiselta. Aina hillittynä^aina velvollisuuksiaan täyttämässä, milloinkaan menettämättä mbielenmalttiaan, ei palvelijain kuullen^ kuinka saamattomia he olivatkin. Äiti ei koskaan oppinut ymmädtän^äaua nuorten romanttisen rakkaudenmpi^aa^^^^^ neutta. Hänelle- seiiainen. .oljl ^ vain valloilleen päästettyä intohimoa^ joka voi tulla kysymykseen ainoastaan alemmissa kansankerroksissa. Mutta nuoret japanittaret vastaan^ ottivat vaikutelmia länsimaista. He koettivat rakkauden ohjaamina kulkea avioliiton satamaan, mutta he olivat tuskin kypsynei^ kuuntelemaan sydämensä ääntä — mikäli senrCT^ tymätön kuuleminen on meiUe länsi-r maitten naisillekaan mahdollista] Ja monet erehtyivät" luulemaan suurekst rakkaudekseen ensimmäistä ihastustaan. "Enkä tiedä^V sanoo kirjoittaja, "kumpi tapa on parempi, sdcö että perhe antaa meidät vaMtsemalleen miehelle ja hänen perheelleen — vai sekä että itsekoetamme selviytyä asiasta. Useat pitävätkin vai&aa tapaa parempana ja yrittäA^t. myöhemmin avioliitossa oppia rakastamaan miestään. — Avioliitto on jokatapauksessa kohtalommel" Niinpä valitsi Hirotankin perhe tyttärelleen miehen, paroom Ishimoton. Eräänä päivänä näki nuori samurain tytärt ensi kertaa "ainoan miehen maailmassa". He eivät seremonian mukaan saaneet vaihtaa sanaakaan, mutta nuori japanitar ajatteli kiihkeästi koko vierailun ajan: "Pidänkö minä hänestä, pitääkö hän minusta?" Lopputulos oli, että Shidque vastasi myöntävästi. Seurasi kihlausaika. Tyttären kasvatus oli ollut lähestulkoon täydellistä. Siitä huolimatta äiti tänä aikana antoi tyttärelleen vielä ikäänkuin viimeisen voitelun. Puhumatta suurista myötäjäisistä, lukemattomien silkki-kimonojen jä vuodevaatemäärien valmistuksesta, hän vielä joka päivä vaK voi tytärtään, hänen käytöstään, luonnettaan. "Kuuntele, hymyile, puhu itse mahdollisimman vähän". Ja hän nousi yölläkin nähdäkseen, kuinka tytär käyttäytyi nukkuessaan, osasiko hän niinkuin oikea samurain ty- ,iär: liikahtamatta nukkua puutyynyl-läätt. Kunnes koitti päiyä, - jolloin nuoren Shidzuen kohtalo lopullisesti liitettiin parooni Ishimotoon. Mies on japanilaiselle vaimolle henkilö, jota on- ehdottomasti toteltava, jonka edessä on vaiettava, jota on palveltava ja jonka eteen on maahan asti kumarruttava. Siihen pyrkii naisten kasvatus.. Mitä he sisällään tuntevat, se on salattas^a. Vaimo ei saa erota miehestään, mutta miehellä on eräissä tapauksissa oikeus lähettää tolainen "Pappa" Rämö, jota hänen ystävänsä.ovat yllättäneet ja nimensä merkiten kiitosUtttsunnoUa muis-ianeet. Yhdymme heihin. — AP. Kirjoittaja: selostaa kirjassääa^^^^^^ ' vanhaa japaniJäiseh Tiäyt^drilän, jössä " kuvattu tragedia harien ^ saiiöjensa mukaan hjrviri kuvaa jäpaiiiläista naista) vaimoa ja geishaa. IfeUesijä gcfehä rakastuvat, tahtomattaan toisiinsa jä päättävät tehdä yhdessä itsemurhan. Gieisha tarjoutuu myöskin yksin kuolemaan j" säästääkseen iriiehen;"enk^ limaisen vaimon" liian suuresta- häpeästä. Vaimo myy salaa silkfciMmo-nojaan salatakseen miehensä ke\yt-mielisen tuhlailun apeitaan. Kumi mankin kuoleman jälkeen: er sanaakaan moitetta^ ei miehelle; eifcä^^is>r. \halle. .-^.'^.-..^ •• - Tähän- Japaniin .verrattuna^ QH paroni Ishimotb uudenaikainen. Hän oli insinööri, sivistynytjläajatietöinm ja vastaanottavain«i lännen uusille virtauksille. Vaimo saj oppia ymmärtämään . ja mukautumaan^ aristö-'; kraattisen miehensä' sosiaaiisiinv jopa-sosii^ tiäiin harrastt^nct^ Niidfeii ohessa jä niitten ^jälkeen ^seurasi Toris*- tillisyys ja ihanteeJJinöi^ Hujmafia^ ja lopuksi uusi iiatiiimalismi; Vaimo sai seurata miestään; Ame« rilkkaan ja Eurooppaate' "6i QSlj^naatt pukuja^ vaaiFo^imaatt ja^näk<»!ääa voidäfcseen väKtellen mimlitiav itse^ naiseksi, persQooaUisuudeJ^i". ^ Miit-ta kun vaimo vihdoin, lahjakas ja vastaanottavainen kun "oli, vuosien- kyp,- symisen ja kehityksen; jälkeen- of^pi vähitellen antamaan näkyväisiä ilmauksia persoonallisuudestaan, silloin tapahtui miehessä käänne. "Eräänä päivänä mieheni huomasi,, että menetin viehätysvoimani hänen silmissään: japanittaren kauneus oli kokonaan hänen itsetiedottomuudessaan; vanhojen väripainokuvien koreat naisolen-not olivat hänen ihanteensa! Hän, joka niin kauan oli ihaillut Milletin vankkoja talonpoikaisnaisia ja Rodi-nin mahtavia ihmisiä ja pitän3rt päämääränään tehdä vaimostaan työteliään ja itsenäisen amerikkalaiseen tai englantilaiseen tyyliin, palasi vanhojen puuveistosten nukkemaisiin naisiin. Mutta mieheni oli aina ollut ajastaan edellä ja niin hän oli nytkin nationalismissaan." Ja vaimo sai, kuten niin monasti ennenkin, itsessään tuntea miehensä maailmankatsomuksen. Kuitenkin, japanilainen aviomies tuskin lopultakaan suuresti eroaa eurooppalaisesta miehestä, hänen perimmäisistä käsityksistään. Luvussa, jossa kirjoittaja kertoo japanilaisesta naisesta kodissaan ja geishoista, hän siteeraa Hermann Keyserlingiä, hänen kuvaustaan japanilaisesta naisesta: "Japanilaista naista ei voi ottaa vakavasti persoonallisuutena, ja siinä suhteessa ovat ne oikeassa, jotka asettavat hänet alapuolelle eurooppalaisen naisen tason. Mutta eräässä mielessä hän on täydellinen. Enkä tunne ainoatakaan eurooppalaista naista, täydellisintäkään, joka ei olisi ainoastaan kalpea l^ajastus ihanteestaan. — Mutta japanilainen namen tässä mielessä tulee pian häviämään. Ajatus siitä tekee kaihomieliseksi, siUä hänen mukanaan tulee häviämään eräs maaiUnan suloisimpia luomuksia. Ja kaikisu vaivannäöistä huolunattatu- 1^ kestämään kauan, ennenkuin mitään vastaavaa saadaan tilalle." Tähän sanoo kirjoittaja: "Sama kaiho- ^^^^^^^^^^ y tenkm^ • : jaensi:viik vielä senkin jäl- • }^seenyfrvutta^ lähti nyt. Kir- 'Upi^Lfiel^^ j}2J„ä X kittkidim Maisu^d^^^a-^ik^ ute- '•' liaisuus^olipa^emif^n^^ janoa. • „e . linmet Upsta vaikp surusta; mahtoiko niistäoUajkäpää Iq&t^ Minun tulee äinar ikatä katsellessani muuttolintujen lähtöä; haluaisin pääs- : tatamitkaan. Olisi; itiin mukavaa jät- ; .tää-kyj^a^ lentää etelään;/ missäi ei kosk(^ hä-tistelisi• minun^ arkaa.nenääni. Joo, nenlmonivains^ teri" että' se kyllä tuntee' talven. Se on mimdld: kai vähän: tavallista kaii-entp^ ma päästä, koska- pakkanen löytää sen niin hyvin ja pitää huolen että se on koko pitkän talven kybne-tyksissä ja. punoittaa kuin mansikka heinäpellolla... . ; Of' voi; näinkö^ tässäi taas kävi! Meiriasin kirjoittaa oikein lennokkaan kuvauksen -kauniista; salaperäisestä etelältä, ja sen^^it^ kan- - sast^fi ntutta^ tua^ proös^linen nenä tijf^mimititakinsit^^ talvea:^ ja: nenää^-pUsi' midikuyitukseni — ei^l^: afimsti^ matkaansa lintUjewm!ukanai vieläpä vien- : j^enyniitttit^e ^: ja lukija olisi saanut^kuuUk etelän mihtimyyksistäi Nyt^olen autta-mattimmstljaanytjoukh^^ en }fääse enää etelään asti. Mutta niistä lin-nmstOf ppiinUääft: niiStäl Jokaisena syksynä'J^se^ lähtöä ja harmittel&n; kun en osaa lentää. Kerran lapsena opettelin sitäkin taitoa, mutta siinä kävi vähän ikävästi. Ha-^ luatteko^ kuidla?' Eräänä syksynä meitä oli kolme pikkutyttöstä katselemassa muuttoUntujen lähtöä. Silloin päätimme mekin oppia lentämään, että voimme lintujen-lailla rientää-kauas vieraisiin maihim Siis tuutnasta toimeen. Löysimme kaksi saunavihtaa,, ne — yksi Juimfaankin käteen — siiviksi jä sitten puuvajan katolle harjoittamaan lentoa,, aluksi ylhäältä alaspäin-j Minä tietenkin halusin yrittää ensin jahyppäsin katolta heiluttaen ahkerasti sHpiäni,. mutta sittenkin tulm maahan liian voimakkaasti ja taitoin sääriluuni. Tytöt säikähtivät unhoittaen koko lentoharjoituk-set ja itkien' tiedottivat, vanhemmalle väelle- kuinka "Sirpa putosi maahan eikä pääse ylös". Apua tuli ja minut kannettiin, lääkäriin —- ja sänkyyn, missä sain maata kymmenen viikkoa liikahtamatta. Sen erän perästä en ole halunnut oppia lentämään, en ai-nakaan: niin kunnottomilla siivillä. SIRPA-SERKKU. mieli valtaa varmasti kaikki ne inie-' het länsimaissa, jotka pitävät ajatuksesta, että vielä on maa, missä naiset eivät milloinkaan sano vastaan, vaan vaieten tottelevat ja jossa heitä voidaan käsitellä vaivattomasti ja ilman harmia." Mutta kirjansa loppupuolella sanoo paroonitar Ishimpto: "Olin oppinut ymmärtämään ja seurannut miestäni kaikessa tähän: asti, mutta ^ seuraamaan häntä hänen matkallaan japanilaisen sanl^ruuden huipuille en enää kykene." Paluutietä ei ollut. Vaimo sai jatkaa yksin. Ja hänen kohtalonsa on luultavasti monen nuoren japanittaren kohtalo. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-10-12-02
