Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 28, 1953

              mm-'--
I-f^
fiiiitä pidät heistä? . Rita Johns-
T ton kv^yi S^^^^
|Ll Vaikuttavat kovin yksinkertaisil-
Bobia ei totisesti v p ^ ; ^ ^
ä )a näitkö häi^n^i^
en;hanipaita?- Hanien siiiun^ p
M'Jliöakin häniinästyiiJ Bobin ^äh- '
, Mutta' eiÄiTlehän; ote täVaii-^
jtkaan toisiamme kaliteenkymme-ei^
Yiioteen. Ja he elävät äiyäii .toi-olosuhteissa
kuin irie. ^\Bpi>^<>iS ko^
hiljainen Ja Jennje kauheaii ujo,
eillä oli vain pienet rnatkälaukiit mu-
Inaan, mutta toivon lieillä- sentään; -
Ivan mäitakm vaatt^ita^ ^
kiliä on yllään.
[iilä ei ainakaan ^ple rniikänäan^ Situ-r
f__ A'oin hankkia niitä lisää, Stuart
stasi anteliaasti. , , ^ ^ - l
iHe menivät aiaktertäan- vier^ttensa
3? iSieväi sisäkkö tarjosi cocktaileja.
t-^Önko . onko se likööriä? kulta-inj)
ain^n Jenrtie kysyi/ ; ;
f-^Vain h>^m^ Riti^"
juutti. ;
(•i Mutta fiöb ja minaeriijftie mäiMä
[keviäi^ennie selitti. ' ^ -' -
j—Tätä ei vöi sanoa; -väjteväks^ Stu- •
naurahti. — Kuin mehua jä vettä,
iluttiä emmje^-n^
sahoi itsepinta^tiv ^ - sie c^kpvin m mut-:
[l^ntävala^nÄ^
ilejäan. Sitten käikld neljä Ä ^'äinä^^^.p^^ sillä.
spöytääii. • — h ä n pii intohimoinen bridgen ysta^
- ^ i t e n Varhain^ houSet ^aamuisin, HänfeÄpäi\^ oU;hukk^ mennyt^ el-
^P^^StiferFkj^yi!^ ^ H- ter^n saaniit^M^ k|er-
KesäisinVkeJlp kuudelta.';' : . rpksia.' ;'• /• ^•;-''• ' " - : ' • •
^Et^rtua^tääilä^tlrvitee n o ^ >^; O^ttif' paljph; Rita
Canndalaht^n dokumentaarinen el^^ "Netghbors'' voitti JloU^ooäissa "Ös-kärV*-^
alJan. McLaren, joka iyti öUtit C
kahs^ism fihnUdutakmrtatr pOvM Nykyään hän on In-,
tiassa,x>petmtehlävissä : ^ '
Yorkissakin, jotta voisin yerrata, Jenny
sanoi tpiyorikka^
Hänen ehdotukseensa esi y;astattu ja
uusttfai^ ; ' V
1 —--. Siijun täytyisi saad^jk hiukan^^r^
jnciiiiiliik.untoa Bob, Stuart vihdoin.kes­keytti
:^usallispksi^^i^^^
tömyyden. —-- Mit^ pitäisit jpka-aamui-matfc?
»^ en
suunnitellut mitään, Rita sanoi. — Voi-^
simm^. emien inenoa pelata
hiukan hrid®eä;<^^^^^^ " / ^
f—^iOleh kovin pahPillahi, Jenriie sa­noi
äritee^ksipyytävästi, mutta ename
osaa b r i ^ ä J Jiedän, csttä^
Eentälkt^:^; (fcko sinulla^gcÄfy^steet
t|a^^=*^^r3^^ :•
it^isi^fcään^ijm s^v^
llliiftsi."--"viM-i).^^.- ' •>'-;\"^/''"';^;' '
Jtttartv katsoi avuttomana väimäcxiih.-
a:'tuollaiseeÄ7voi «^^statä^ Käl-
^^iMökäs golfin-p^^
"»yt^ et^ joku ei haliikisi paihh^ hiu-rahqjäilikoon
niin Jalon pelin ^uokr
syi: — Sikareja vai savukkeita?
sesta tennisottelusta?,
— Sekin on peli, jota ^n „harrasta,
Bob sanoi. — Saan kotona aivan tar­peeksi
liikuntaa, kun tongin puujtarhas-sani
ja korjailen,autq^pi,,, ;.,
- — Silloin en voi ehdottaa miiuta ^uin,
että yicitämme päivämme uimalla ja
kalastamalla tai teemn^e retken, mpot-tpriye^
eelläni, S t u a r t e ^ ä t p i v p i s r -
^ Bob vaikeni, mptta häJoe^r vaimonsa
esiin:
eh kumpaakaan, Bob
^yasta^i. -r-^fintupakpl:lainkaan.
--r.• Sljs-joiies jamän Stuart
teenmie tänä^iltei?a?rSt^
syi, kun; syötiin jäkikiruokaä.
— Oletan- Bobin ja Jennien olevan
tn -syypää", ne tahtoivat sa^ioa.
antaa minulle anteeksi,^ sallit-minun
tulla rinnallesi, kuten en- , .
P^w, vai onko välillemme tullut jo- meen ilmaii? Bob ihmetteli.
Pn käsittämätöntä? Onko särkynyt — ^^^^
iin •
~ I^tsphan, Smart,.iBpb
tupnustaa sitä^ mutta asia pja^ ?5dm, että,
ii^n tulee kauheaII saga^sji; jp- soutuye-laski
leikkiä. Jennie,-haluatko sinä neessäkin, vaikka m^j piisi tjryni kuin.
sayukkeen?>..- . ' ~ ;
— Varjelkoon, sehän tappaisi minut
tähän paikkaan! Jo tupakan savukin
tekee minut pahoinvoivaksi! Jennie.
kauhistui.-..... ; - ^
Stuart ja Rita^^ivät nähtävästi kuul­leet
viiniejstä lausetta, sillä he sytytti­vät
kumpikin rauhallisina savukkeensa.
— Onko teillä radio? Bob kysyi.
— Ikävä kyllä, ei ole, Stuart vastasi,
mutta hänestä se ei ollut lainkaan ikä­vää,
sillä häa eir sietänyt radiota.
— Miten voitte tulla lainkaan toi-
Paita otti tyttöä kädestä Itiinni ja
P ^ ^ t SunUan rinnalle, j ( Ä istui
P^oKssä'läski hänen-i»ienen käten-
Sunilah karkeaan miet^ käteen ja
aa^ lÄuf'höotesla/^*^^ 2*.'^
^uoipikäan Iteuövt sanaakaan,^
Foastaan^ katseet puhuivat suuk^^
««sisla: kärsira^tei^;-jp^^^
p»^aa»^MläS^ l i e i ^
I Köfeö eläniän ajaksr Sirkka lasken- ~
^He tuolin: viereen, piäielle t<r-
^e. jalfcatuolille,-^otti hatim^^
laski pääniui Sunilan polvelle.
S/ka«ri \^^.^-^.- * - -.tummiin
]^le emme tulisi, Jennie sanoi. —
Radio on meille välttämättömyys!
Seurasi tauko, jonka jälkeen Bob
kysyi ^viväjtkp Rita ja Stuart usein
New Yorkissa huvittelemassa.
— Minä käyn vain silloin, kun minun
täytyy ostoksien vuoksi, Rita sanoi.
-—ri Ettekö inilipinkaan käy teatte­rissa?
•:'"{;••''-• ••- •
^ Kyllä, jps nakutellaan jotakin to­della-
J^iyväa./^'
: Tietenkin olette^ nähneet Abien
'Irlantilaisen ruusun'? Jennie kysyi in­noissaan.
-
Emme, Rita sainöi. Kaikki sa-
AörlflilDp-lähetd kultaisia'
ä^Sii, l&iiiut iau-pipta,
Eikä, Bob
Bpbilla.el ollut halua keskpst^^^^
aiheesta. kiiänt^^
noi: •— Muistatko,
perheen?. Vanhan. Xprn Allepin ja hä­nen
perheensä?, r / i ^ -
— Ehkä jpnkin yerraij . . / - •
— Kuulitko, että.Louse Allen karkasi
kotoaan ja meni naimisiin?
— En.
— Niin hän teki. Hän karkasi toh­tori
Marshallin kanssa, ja he menivät
naimisiin. Vanha Tom oli raivoissaan.
Kun tohtori ja Louise olivat palanneet
takaisin, tohtori tapasi vanhan Tomin.
kadulla ja pysäytti tämän kysyen, oliko
Tom jo antanut heille anteeksi. Vanha
Tom vastasi: "Teidänhän pitää antaa
anteeksi minulle, koska en tappanut
tyttöä jo hänen lapsena ollessaan!" Si-^
ten Tom sai naurajat puolelleen, jä sen
jälkeen tohtoria aina kiusataan asialla.
Oletan, ettet tunne tPfatorf iMarshallia.
— En todellakaan, Rita myönsi.
Jennie oli ottanut erään kirjan kä­teensä.
Steinbeck? Onko hari hyvä
kirjailija?
— On, Rita vastasi. — Hän on kir­joittanut
*Vihan hedelmät*.
— Onko se salapdliisiromaani? - Bob
uteli. ••/'y^;' • .
Ei suinkaan, Rita saiH>i ryhtymat-novat;
että se on kauhea.
^ JEi se ple lamkaaii kauhea, Bob
vaktiutti iuokkaäiitiin^ti. — Jos vain
?!5g|jr f Koffeissa bii näyttdijäkunta; ;^ka tä esittelemään St«nbecklä sen tarkCTi-ön
yfitt kuin Ghicagossar min. ^ v
^ - r i V l ^ a i s i n "nähdä kappaleen Xev Pari tuntia myaiemmin Sttiart piti
hupnees^^
^ Taiyaain^tahctii! Veljesi et pelaa
fia; ei tennistä, ei brid^ä! Häp ei
: osaa uida eikä kälastaiC hiiri ei maista
alkoholia eikä polta tupakkaa! Ja mi­nä
olin kuyitiellut vietta\^rii Jorikin»
laista Ipriiäa^ näpiä kaksi \'iikkba, jotka
he uhkaavat olla t p _
iCakii viikkoa! Kuinka kestämriie sen?
Vierashporieessa Bob piihui yaiinol-
^ leen: ' V ^ ^•-r''Z',^^^^^^^ •} \ •
-^Kaipaan suunnattomasti radipta,
^ Jennie.. .--^ v<;'-/r'^''-L:/V;.
-~~ Niin minäkin, Jennie vastasi..—-
Nyt juuri ii^is^^ viihde­musiikkia
Hotelli JDrakesta. Tiima on
^ — Tahtoisin ntiiejelläni näillä New
Yorkin näyttelijöiden esittävän Abien
^Irlantilaisen ruusunM Jennie.sanpi aa­miaispöydässä
seuraavana päivänä^ —^
Haluaisin verrata lieidan taidettaan
chicagolaisten esitykseen. -
— Olette siis nähneet kappaleen Chi­cagossa?
Stuart kysyi,
— Kolme kertaa, Jeiittie sanoi hailti-oiturieesti.
•
— Sittenhän teidän täytyy pila lo})en
kylläst>'neitä. koko näytelmään, Stuart
sanoi ajatteleinattomastt.
— Minä en väsyisi katselemaan sitä
näytelmää, vaikka joutuisin niikemään
sen vuoden jokaisena päivänä! Jennie
sanoi puolustanen kiihkeästi mielikappa-lettaan.
;.• ^;"v"
Aamiaisen jälkeen; Bob yritti lukea
Herald Tribunea, The Woridia ja
Timesiä, niutta ei saamit niistä mitään
irti. Hän kaipasi Chicago Tribuneaan
. . . omaa lehteään. Hän piisi lukenut
sitä mielihyvin, vaikka^ se olisi ollut koi-,
men, neljän päivän vanha.
Aamupäivä kplui mahdpttoman hi­taasti,
kunnes vihdoin päästiin lounaa­seen.
Stuart otti vastoin tapojaan usei­ta
ryyppy ji,^^^^^^^^ y
—Tulet niistä vain uniseksi, Rita sa­noi
varoittaen.
' Entä sitten? Stuart vastasi uhma­ten,
. eikä kenelläkään ollut siihen mi-^
tään vastattayaa.
Rita Q H pllut Oikeassa.. Stuart nuk-;
kiii parvekkeen lepptuplissa melkein ko­ko
iltapäivän. Jennie yritti Ipeskella,
ja Rita yei. Bpb-veljensä kävelylle. ; ;
— Muistatko Tom Allenin? Bob ky-i
syi, kun he asteliyat. vierekkäin. -
—-T Enpä luule, Rita ya^tasi v^lteljen.
—:. Varm^ti muisjt^tÄIIepin perfaiqeo,
Bob intti. ».
;^/f6m^
tyttö, joka karkasi 'tphtori Marsh^lin
kanssa, ja he menivät naimisiin. K^aiklur
luulivat vanhan Tomin ampuvan tp^to*
rin heti, kun pariskunta palaisi karku-matkaltaan,
mutta kun he taipasivat ja
tohtori pyysi Tomilta anteeksi, Tom
vastasi, että hänen oli pyydettävä an:»,
teeksi, tohtorilta. ."Miksi?" tohtori ky­syi
ja vanha Tom vastasi, että ,§en
vuoksi, ettei hän ollut tappanut Louisea,
jo silloin, kun tyttö oli pieni. Hauska
mies, tuo Tom .\llen!
Kun he jälleen lähestyivät kotia, Bob
kysyi:
— Etkö milloinkaan käy New Yor­kissa,
sehän on niin lähellä, oikeastaan
olette newyorkilaisia.
— En mene sinne mielelläni, en ai­nakaan
tähän aikaan vuodesta. On ai­van
liian kuuma. Mutta Jennien ja si­nun
vuoksesi järjestämme pienen käväi-syn
kaupungis^ ennen kotimatkaamme.
Stuart heräsi seitsemäntoista maissa
ja ahtoi itseensä uuden viskunäärän en­nen
päivällistä. Hän tunsi tarvitsevan­sa
sitä. / i: , • • •
— Teidän pitäisi ihan todella hank­kia
itseilenne radio! Bob sanoi; kun
kcHo löi kaksikymfnent9.yksi. '
Puoli tuntia sen Jälkeen he menivät
kalkki niikkuniaan.
l^äaSH on ^Imas i^fyä täällä, Bob
sanoi -''^emiiaesrsa^^^^
saaxL -~ M Ä on i^lä'toista viikkoa
aikaa,:|os jcdönttieiiit^
11..
''B mm
ISi^fi-jjSi iti