1956-07-07-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mi-stuyjOr sairaan-
18 mailin uintiin,
iestä ensi näke-i,
niin paljon sii-
)li pyöreä pöytä,
aa muistuttavalla
. oli posliininen
ä-asenossa oleva
•mensa huulilleen
, että on oltava
nurkassa näkyi-cäyneet
Balzakin,
nn köreakantiset
lii. leveä lipasto,
ilaisia kädensijo-iraatekaappi,
jon-jon
vaatteita, et-
Vaatekaapin ta-ipea
vuode, joU*
na ylöspäin,
mkin eniten tilaa
usta kiiltäväkan-kannelle
asetetut
ja tyhjät haju-t
kuin veteen.
)massa paikassa,
a aivan kuin vie-joutunut
vierai-
,ä tiedä, mitä hä-
^ia, sanoi Valja.
)in oven ja mea-suhisuttaa
vaatii
Amoria, mut-
)ää irtosi ja al-ä.
;inun alastomalta
hän.
;o3ke mihinkään,
Valjan ääni. Sen
i ollut irti.
ärilleen. Tyhjän
-aikutti painosta-feiti
nuoieenmieheen, joka oli lottu-
LT vMeisasuntolih iloiseen iumuun;
pian Valja ilmestyi Idrkaskiikkaises-i
kotipuvussaan. *
— Soita jotain, pyysi i-joshaflj^yge-in
osoittaen. ^, •
En minä osaa soittaa.
— Mutta tuossahan on flyygeli.
Se on äidin flyygeli;
_ Minä olisin opetellut soittamaan,
i^s olisin ollut sinun asemessasi.
—.Miksi?"
Miten niin niiksi? Kun kodissa-on
[etran tuollainen soitin.
— Sk>ittajaksi kannattaa ruveta vain
felloin, jos on nero, Minusia ei kuiten-laan
ole neroksi, sillä minulla oh huono
busiikkikorva.
— Mitä sitten teet flyygelillä?
— Kylläpä olet: tyhmä Katsohan
hinkäJainen soitin tämä on. Tämähän
n Becker. Aivan oikea Becker. Tule
Ivt katsomaan. .
Valja nosti kannen, jonka sisäpin-jasta
loistivat latinalaiset kirjaimet.
Ljosha katseli niitä koskettaen näppäintä,
joka oli yhtä keltainen kuin
uhdistamaton hammas. Siitä lähti välttävän
rämisevä ääni.
— Onpa hyvä kapistus, sanoi iLjosha,
— Se ei ole vireessä, mutta jos kut-
[uisi pianonvirittäjän niin . . .
Samassa eteisessä jokin rusahti niin
[ovin kuin joltakin olisi katkottu luita.
— Mikä se oli? kysyi Ljosha.
— Se pn se pelätti, kuiskasi Valja
il jaa. Hän rikkoo oven välissä pähki-
DJtä. Niin hän tekee joka päivä.
— Onko täällä teillä ketään muita
Liin hän? kysyi Ljosha.
— On täällä vielä arkeologeja, mies
. vaimo. Heillä on täällä kaksi huo-jtta,
mutta he eivät täällä juuri koslan
asu, sillä ovat kaiken aikaa mat-jilla.
He ovat hyviä ihmisiä. Ja hei-in
lisäikseen tässä huoneistossa olem-e
niinä ja tuo pelätti. Toisinaan mi-
^ua aivan peloittaa olla yksin hänen
anssaan . . .
— Kylläpä sinä tosiaankin olet läi-sanoi
Ljosha tjtttöä syleillen.
— Olen todellakin laihtunut, Ljosha.
ivan jo kyllästyttää vyön nappien
irteleminen. ,
— Laihdut siksi, että käytät koko
laikkasi vaateriepuihin.
— Ehkä. Kesän aikana velkaankin
ompelijalle aika tavalla. Mutta
inkäpä sille mahtaa. Tytön täytyy ajakin
hyvin pukeutua.
— Onpahan nyt suurikin huoli.
— Onpa niinkin.
— Myy pois tuo flyygeli.
— Älä puhu typeryyksiä.
— Miten niin?
— Eihän kys3anys ole jostakin mität-omästä
kenkäparista. Sehän on itse
Jecker.
— Mitäpä siitä, jos se on Beckeri- vät sittenkin, jos kutsuttaisiin äiti välin?
liaikaisesti lasta hoitamaan . . . Mutta
— Käsitätkö, mitä Becker-fyy§eli pojan nimeksi hän ei tahdo Ruslania,
u.erkitsee? '^=^aan jonkun yksinkertaisemman nimen,
— Mutta mitä sinä sillä teet? etteivät lapset koulussa kiusottele hä-
— Miten niin? Onhan se joka ta- nen poikaansa tämän nimen vuoksi.
Ljosha kertoi, kuinka hän iltaisir
öi Valjaa.
Erään kerran Ljosha viipyi Valjan
luona tavallista myöhempään. Valja huo*
masi ensimmäisenä, että oli jo puolenyön
aika. Varpaisillaan luipivät he pimeän
eteisen poikki, aukoivat kaikki
haat ja hiljaa suutelivat toisiaan kynnyksellä.
Mutta aivan heti lukon räp-sähdettyä
kiinni Ljosha kuuli eteisestä
kantautuvan muorin äänen. Muori
haukkui Valjaa. Hän hiiusi, ettei tule
sallimaan epäjärjestystä yhteisessä huoneistossa,
että hänen säilytettäväkseen
on uskottu vierasta tavaraa ja että hän
heti huomispäivänä kirjoittaa valituksen
talon isännöitsijälle ja ellei tämä ryhdy
mihinkään toinienpiteisiin, niin hän lähtee
itse miliisilaitokseen.
Valja vastaili jotain hy\'ui arasti,
mutta hänen vastajj^siaa^ ei' Ljosha
kuullut,
, Ljoshaa raivostutti.
Hän aikoi nyrkeillään hakata ovea,
jolloin äänet vaimenivat. Hänelle ei
kukaan avannut ovea. Odotettuaan vielä
viitisen minuuttia hän soitti Valjan
ovikelloa. Valja ei tullut avaamaan.
iHän oli varmaankin piiloutunut huoneeseensa
ja itki nyt painaen kasvonsa
tyynyyn.
Hermostuneena ja vihaisena Ljosha
astui lumen peittämälle kadulle.
"'Huono juttu", ajatteli hän." "Olen
saattanut tytön ikävyyksiin . . . Joku
toinen päättäväisempi mies olisi jo aikoja
sitten johonkin ryhtynyt, mutta
minä olen hänen kanssaan kesästä
saakka kulkenut ja pitkittänyt pitkittämistäni
tätä juttua. Kuka tyttö tahansa
joutuu heonoon valoon, kun mies
hiiviskelee öisin varpaisillaan hänen
huoneestaan. Minun tyttöni on sentään
kärsivällinen. Ei tietenkään <mitään puhu.
Odottaa vairi, kuten pitääkin. Mutta
minä juon vain kahvia".
iHänen mieleensä tuli Valjaii surullinen
hiljaisuus, häneii odottava katseensa
ja 'hänen haikea pyyntönsä: "Sano
minulle jotain".
—-Ja minä juon vain kahvia, sanoi
Ljosha harmistuneena ääneensä, jolloin
jokiii ohikulkija vilkaisi häneen peloissaan.
Maanalaisella radalla ja koko kotimatkallaan
Ljosha harkitsi talonpojan
ominaisella perusteellisuudella, onko
hänellä nyt oikeus muuttaa omansa ja
Valjan elämä, riittääkö heillä varoja
lapsen kasvattamiseen, häiritseekö lapsi
Valjaa jatkamasta työtään ja riittääkö
Ljoshalla perhehuolien lisääntyessä aikaa
opiskelim jatkamiseksi teknikumis-
• sa. Kaikki vaikutti myönteiseltä. Hänen
on paljon helpompi opiskella teknikoksi,
jos Valja on joka päivä hänen rinnallaan,
hänen palkkansa on nyt entistä
suurempi ja heidän varansa riittä-
• »auisessa flyygeli . . .
Oven takaa kantautui jälleen rusah-lus.
He lopettivat kinastelunsa, joivat
^ ahiia ja Ljosha lähti kotiinsa. Hän oli
; .paalia päällä. Ljoshan kävi sääliksi
; kaljaa, hyödytöntä flyygeliä ja jostakin
yystä myös itseään.
Koitti "lalvi. Puisto oli jo aikoja sit-suljettu.,
.
^ arkain hiipiminen Valjan huonee-e^
n näytti heistä molemmista sopimat-
^nialta ja te tapasivat nyt toisensa en-harvemmin
vaikka viikko viikolta
ävivät toisilleen entistä rakkaammiksi
tarpeellisemmiksi.
J'''>kus harvakseen Ljosha kaikesta
--•-'•imatta kävi K-skajakadulla. He joi-y^
dQssä kahvia, keskustelivat ja
••"•ai vaiti ja kun vaitiolo kävi liian
"'•tkaksi. Valja pyysi tavalliseen ta-
~~ Sano minulle jotain.
"Kaikesta tästä kyllä sovimme", rauhoitteli
Ljosha itseään ja päätti mahdollisimman
pian solmia Valjan kanssa
avioliiton.
(Jatkuu)
CSJm 10« laulii- ja
soittojiilila onnistui
maiiiiostiv
(Jatikoa 1. sivulta)
Heikki Välisalmen kirjoittaman ja Ar.
mas Järnefeltin säveltämän "Maan sävel*-
nimisen kantaatin esitykseen. Sen
esittivät yhdessä Toronton, Sudburvn
ja Port Arthurin kuorot ja Toronton
soittokunta, G. Gustafsbnin johdolla.
'Esitys oli todella mahtava, sen svvät
ja voimakkaat sanat yhdessä vaikuttavan
säveleen kanssa tekivät suuren \'ai-kutuksen
juhlayleisöön, joka sitä henkeään
pidättäen kuunteli. Vaikutusta
lisäsi ehkä vielä sekin, että nousevan
ukkosen jylhät ja pelöittaN^at jyrähdyk-set
muodostivat sille kuin kaukaisen
kumean takamusiikin.
Jo ennen kantaatin esitystä piti Vapauden
liikkeenhoitaja E. Suksi sisäl-törikkaan
juhlapuheen, jossa hän osoitti
kuinka GSJ on 4*0 vuoden aikana kulttuuritoiminnallaan
huomattavalla tavalla
rikastuttanut täkäläisten maanmiestemme
elämää ja myöskin osaltaan
auttanut Canadan kansallisen kulttuurinkehitystä.
Hän kiitii juhlanjärjestäjiä
ja ohjelman esitykseen osallistuneita,
sekä toivoi pikaista laulujuhlien
ja SCAUL:n liittojuhlien yhdistämistä.
Kaikki muukin päiväjuhlien ohjelma
oli onnistunutta ja sellaista, josta yleisö
nautti suuresti. Yksi sellaisista' ohjelmanumeroista
oli lauantaina nähty
Sudburyn*kansantanhuryhmän esitys.
Kun vielä mainitsemme, että ravin-tolapalvelus
oli ensiluokkaisesti järjestetty,
silloin voimmekin jo todeta, että
juhla oli kaikin puolin toivomuksia vastaava.
ILTAJUHLA
Juhlien päättäjäistilaisuus pidettiin
sunnuntai-iltana ukrainalaisten työläisten
haalin mahtavassa juhlasalissa, joka
oli ääriään myöten täynnä juhlayleisöä.
Tässä iltajuhlassa esiintyivät eri paikkakuntien
mies- ja naiskuorot ja lukuisat
yksityiset taiteilijat, laulajat ja
soittajat. Erikoisesti ansaitsee maininnan
tunnetun runoilijamme Aku Päiviön
juhlaruno "Soitto- ja Laulujuhlaan",
jonka ansiokkaalla tavalla esitti
Sirkka Saima.
Lausuessaan juhlijat tervetulleeksi
tähän päättäjäiskonserttiin, korosti Jim
Tuori nuorison mukaan vetämisen ja
sovinnollisuuden ja yhteistoiminnan
tärkeyttä. Jos näitä toivomuksia onnistutaan
käytännössä toteuttamaan,
silloin ovatkin nämä onnistuneet laulujuhlat
täyttäneet mitä parhaimmalla
tavalla niihin asetetut toivomukset.
{g
siihen tulokseen, että hänen aivojensa
oikea puoli ei ollut normaalisesti kasvanut.
Kun oikea puoli aivoista kontrolloi
vasenta puolta ruumiista ja päinvastoin,
päättivät lääkärit poistaa aivojen
oikeanpuoleisen osan.
Leikkaus kesti 4 tuntia 35 minuuttia
ja nyt toista kuukautta leikkauksen jälkeen
on tyttö muuttunut normaaliseksi.
Aivojen terve puoli ottaa vähitellen
suorittaakseen myöskin poistettujen ai-,
vojen osan tehtävän ja vähäinen vielä
ilmenevä halvaantuminen tulee poistumaan
kokonaan.
URHEILIJAIN
OMA PALSTA
XTKKISEN PAUKKU
Kun Soini Nikkinen Kuhmoisten uuden
keskuskentän avajaiskilpailuissa
saavutti keihäsituloksen 83.56, oli se sellainen
paukku joka huomioitiin kaikkialla
maailmassa urheilupiireissä. Suomalaisille
oli se erikoinen ilosanonia,
sillä nythän tuli keihäsennätys taas "kotiin".
Ranskalainen 79 Äietrin mies Mac-quet
sanoi, että epävarmuudestaan huolimatta
Nikkinen on vaarallinen kilpailija.
Hän arveli, että USA:n Heidillä
ei ole Melbournessa suuriakaan mahdollisuuksia.
Vaarallisimmat lienevät
Nikkisen ohella Puolan Sidlo (80.15^,
Norjan Danielson (79.06), Ranskan
Macquet (79.01), Neuvostoliiton Kus-netsov
(78.75) ja kuka ties joku vielä
tällä hetkellä tuntematon tekijä.
PIRIE YH.^ VAUHDISSA
_ Trondheimin kansainvälisissä kilpailuissa
kesäkuun 23 pnä osoitti Piriee-delleen
erinoniaistä kuntoa, ollen vähiltä
riistää Unkarin Iharokselta 3,000
metrin mailmanennätyksen äskettäin
valtaamansa S,(XK) metrin ennätyksen
hsäksi. Hänen voittoaikansa 7.55,6 on
sama kuin Iharoksen ennätys.
Hyyin juoksi myöskin Puolan Chro-mik,
jonka ajaksi merkittiin 7.56,4..
UUSI TEKIJÄMIES
Keihäänheittäjien komeaan joukkoon
on yhtäkkiä ilmestynyt uusi tähti .—
Norjan E. Danielsen, joka äskettäin
pidetyissä kansainvälisissä kilpailuissa
sivautti 79.06. Vain kaksi viikkoa aikaisemmin
hän teki (Norjan ennätyksen
76.62, joten kehitys on huimaava.
MAA(ELMANENNÄTYKSIÄ LOS
ANGELESISSA
iHeinäkuun 1 pnä pidetyissä USA: n
olympiamiesten kilpaililissa rikottiin
kolme maailmanennätystä ja kahdessa
tapauksessa saavutettiin sama tulos
kuin maailmanennätys.
Lou Jones pinkoi 400 metriä uudessa
maailmanennätysajassa 45,2. Charley
Dumas ponkaisi korkeutta 2.15 ja
Glenn Davis juoksi 400 metrin aidat
49,5. Kaksi viimeksimainittua myöskin
parempia kuin virallinen maailmanennätys.
Bobby Morrow voitti 200 metriä a-jalla
20,6, mil^ on parempi kuin milloinkaan
on juostu käänteessä. Morrow
voitti myöskin lÖO metriä ajalla 10,2.
Bob 'Richards selvitti seipään avulla
4.57 ja A. Sowell juoksi 800 metriä
1.46,4.
110 metrin aitajuoksussa saivat Davis
ja Calhoun saman ajan 13,8. Gordier
heitti kiekkoa 57,21.
« • •
SIDLO NYT VUOROSSA
Vain viikon sai Soini Nikkinen pitää
hallussaan keihäänheiton maailmanennätystä,
sillä jo viime sunnuntaina heitti
Puolan Janusz Sidlo 10 senttiä pa-renunin,
joten ennätys nyt merkitään
83.66. Sidlo onkin tällä hetkellä varmin
keihäsmies maailmassa.
Lääketieteellinen
ihmesaavutus
Äskettäin tiedoitettiin Chicagosta,
että siellä on toimitettu leikkaus, jonka
avulla henkisesti epänormaalinen
tyttö on muuttunut normaaliksi.
Tyttö oli vuoden vanhana sairastunut
unitautiin ja hänen vasen puolensa oli
osittain halvaantunut. Hän oli erittäin
pahankurinen ja sai monta kouristus-kohtausta
vuorokaudessa. Hänet oli
otettava pois koulusta epänormaalin
käytöksensä takia.
We5ley Memorial sairaalassa toimitetussa
tarkastuksessa tulivat lääkärit
Täten saan saralla ilmoittaa, että vaimoni
ANNA SARLUND
(O. S. ELSILÄ)
Icuoli kotonaan Ladysmithissa, B. C, sydänhalvaukseen kesäkuun 10 p:nä 1956,
€7 vuoden ikäisenä.
Vainaja oli syntynyt Oulaisissa, Oulun läänissä, Suomessa.
Keveät mullat haudallesi.
MIEHESI DAN
Lauanlalna, heinäkuun 7 päivänä. 195G Sivu 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 7, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-07-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560707 |
Description
| Title | 1956-07-07-09 |
| OCR text |
mi-stuyjOr sairaan-
18 mailin uintiin,
iestä ensi näke-i,
niin paljon sii-
)li pyöreä pöytä,
aa muistuttavalla
. oli posliininen
ä-asenossa oleva
•mensa huulilleen
, että on oltava
nurkassa näkyi-cäyneet
Balzakin,
nn köreakantiset
lii. leveä lipasto,
ilaisia kädensijo-iraatekaappi,
jon-jon
vaatteita, et-
Vaatekaapin ta-ipea
vuode, joU*
na ylöspäin,
mkin eniten tilaa
usta kiiltäväkan-kannelle
asetetut
ja tyhjät haju-t
kuin veteen.
)massa paikassa,
a aivan kuin vie-joutunut
vierai-
,ä tiedä, mitä hä-
^ia, sanoi Valja.
)in oven ja mea-suhisuttaa
vaatii
Amoria, mut-
)ää irtosi ja al-ä.
;inun alastomalta
hän.
;o3ke mihinkään,
Valjan ääni. Sen
i ollut irti.
ärilleen. Tyhjän
-aikutti painosta-feiti
nuoieenmieheen, joka oli lottu-
LT vMeisasuntolih iloiseen iumuun;
pian Valja ilmestyi Idrkaskiikkaises-i
kotipuvussaan. *
— Soita jotain, pyysi i-joshaflj^yge-in
osoittaen. ^, •
En minä osaa soittaa.
— Mutta tuossahan on flyygeli.
Se on äidin flyygeli;
_ Minä olisin opetellut soittamaan,
i^s olisin ollut sinun asemessasi.
—.Miksi?"
Miten niin niiksi? Kun kodissa-on
[etran tuollainen soitin.
— Sk>ittajaksi kannattaa ruveta vain
felloin, jos on nero, Minusia ei kuiten-laan
ole neroksi, sillä minulla oh huono
busiikkikorva.
— Mitä sitten teet flyygelillä?
— Kylläpä olet: tyhmä Katsohan
hinkäJainen soitin tämä on. Tämähän
n Becker. Aivan oikea Becker. Tule
Ivt katsomaan. .
Valja nosti kannen, jonka sisäpin-jasta
loistivat latinalaiset kirjaimet.
Ljosha katseli niitä koskettaen näppäintä,
joka oli yhtä keltainen kuin
uhdistamaton hammas. Siitä lähti välttävän
rämisevä ääni.
— Onpa hyvä kapistus, sanoi iLjosha,
— Se ei ole vireessä, mutta jos kut-
[uisi pianonvirittäjän niin . . .
Samassa eteisessä jokin rusahti niin
[ovin kuin joltakin olisi katkottu luita.
— Mikä se oli? kysyi Ljosha.
— Se pn se pelätti, kuiskasi Valja
il jaa. Hän rikkoo oven välissä pähki-
DJtä. Niin hän tekee joka päivä.
— Onko täällä teillä ketään muita
Liin hän? kysyi Ljosha.
— On täällä vielä arkeologeja, mies
. vaimo. Heillä on täällä kaksi huo-jtta,
mutta he eivät täällä juuri koslan
asu, sillä ovat kaiken aikaa mat-jilla.
He ovat hyviä ihmisiä. Ja hei-in
lisäikseen tässä huoneistossa olem-e
niinä ja tuo pelätti. Toisinaan mi-
^ua aivan peloittaa olla yksin hänen
anssaan . . .
— Kylläpä sinä tosiaankin olet läi-sanoi
Ljosha tjtttöä syleillen.
— Olen todellakin laihtunut, Ljosha.
ivan jo kyllästyttää vyön nappien
irteleminen. ,
— Laihdut siksi, että käytät koko
laikkasi vaateriepuihin.
— Ehkä. Kesän aikana velkaankin
ompelijalle aika tavalla. Mutta
inkäpä sille mahtaa. Tytön täytyy ajakin
hyvin pukeutua.
— Onpahan nyt suurikin huoli.
— Onpa niinkin.
— Myy pois tuo flyygeli.
— Älä puhu typeryyksiä.
— Miten niin?
— Eihän kys3anys ole jostakin mität-omästä
kenkäparista. Sehän on itse
Jecker.
— Mitäpä siitä, jos se on Beckeri- vät sittenkin, jos kutsuttaisiin äiti välin?
liaikaisesti lasta hoitamaan . . . Mutta
— Käsitätkö, mitä Becker-fyy§eli pojan nimeksi hän ei tahdo Ruslania,
u.erkitsee? '^=^aan jonkun yksinkertaisemman nimen,
— Mutta mitä sinä sillä teet? etteivät lapset koulussa kiusottele hä-
— Miten niin? Onhan se joka ta- nen poikaansa tämän nimen vuoksi.
Ljosha kertoi, kuinka hän iltaisir
öi Valjaa.
Erään kerran Ljosha viipyi Valjan
luona tavallista myöhempään. Valja huo*
masi ensimmäisenä, että oli jo puolenyön
aika. Varpaisillaan luipivät he pimeän
eteisen poikki, aukoivat kaikki
haat ja hiljaa suutelivat toisiaan kynnyksellä.
Mutta aivan heti lukon räp-sähdettyä
kiinni Ljosha kuuli eteisestä
kantautuvan muorin äänen. Muori
haukkui Valjaa. Hän hiiusi, ettei tule
sallimaan epäjärjestystä yhteisessä huoneistossa,
että hänen säilytettäväkseen
on uskottu vierasta tavaraa ja että hän
heti huomispäivänä kirjoittaa valituksen
talon isännöitsijälle ja ellei tämä ryhdy
mihinkään toinienpiteisiin, niin hän lähtee
itse miliisilaitokseen.
Valja vastaili jotain hy\'ui arasti,
mutta hänen vastajj^siaa^ ei' Ljosha
kuullut,
, Ljoshaa raivostutti.
Hän aikoi nyrkeillään hakata ovea,
jolloin äänet vaimenivat. Hänelle ei
kukaan avannut ovea. Odotettuaan vielä
viitisen minuuttia hän soitti Valjan
ovikelloa. Valja ei tullut avaamaan.
iHän oli varmaankin piiloutunut huoneeseensa
ja itki nyt painaen kasvonsa
tyynyyn.
Hermostuneena ja vihaisena Ljosha
astui lumen peittämälle kadulle.
"'Huono juttu", ajatteli hän." "Olen
saattanut tytön ikävyyksiin . . . Joku
toinen päättäväisempi mies olisi jo aikoja
sitten johonkin ryhtynyt, mutta
minä olen hänen kanssaan kesästä
saakka kulkenut ja pitkittänyt pitkittämistäni
tätä juttua. Kuka tyttö tahansa
joutuu heonoon valoon, kun mies
hiiviskelee öisin varpaisillaan hänen
huoneestaan. Minun tyttöni on sentään
kärsivällinen. Ei tietenkään |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-07-07-09
