Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1953

              Jatkoa
III LUKU
« Neljä vuotta myöhemmin
•Mylläri Palm oli edelleenkin samas-
" sa työpaikassaan, sillä hän teki^työnsä
ikelvolli^sti. Myllärin vaimossa oli ta-
^ pahtunut suuri muutos. Hän oli kuin
toinen ihminen. SHmänsä, jotka ennen
flmaistvat S3rvää lempejrttä, olivat nyt
saaneet kovan ja tuijottavan, ilmeen.
Hjmay, se näytti olevan iäksi lukittu,
\ sillä se ei koskaan nä3rtta3rtynyt hänen
_ Sitiulillaan.
Tuldcansa oli melkein valkoinen. Ja
liänen kuihtunut olemuksensa oli pai-
* nunut köyryyn, joten hän näytti hyvin
pieneltä, .kokoonkutistuneelta vanhuk-
[ seita. Palmin sukulaiset pilkkasivat
Ihäntä hänen miehensä kuullen, siUä
Palm itse oli suora ja ryhdilcäs varla-
Joltaan. Vaimo ei välittänyt, mitä hä-
' nestä sanottiin, tai miten arvioitiin hä-tien
ulkomuotoaan, saman tekevä. Mut­ta
lapsiaan hän rakasti. Ja se olikin
ihänellä ainoa valon pilkku tummiassa
lelämän yössä. Lastensa kera ollessaan
loisti suuri lempeys hänen silmissään, ja
Äänen sävy oli pehmeä. Mutta jos ku-
* fea tahansa, vaikka miehens^in, i l ­maantui
siihen, niin muuttui silmäin i l -
" tne teräksen kovaksi. Palm ei enää siiu-
* resti välittänytkään millä ihneellä vai-
" ino häntä katseli, sUlä hänellä oli "m^^^^
\ iitietty" muualla. Tästä kyllä puhut- "
' tith niin, että vaimokin sen tiesi. Mut- *
" i a se oli yhdentekevä hänestä. 'Hän ei
l:<>skaan enää käyiiyt naapureissa, jo- *
<^h. hän joutui melkein unholaan M .
ta. Osaaottavia ja hyväsydämisiä nai-
' sia olisi kyUä oUut, jotka olisivat hänel-
• te tehneet seuraa ja lohduttaneet, jos
. olisivat tienneet miten asiat olivat.
' Mutta ne eivät koskaan tulleet par-itainui^
n tuttavan vaimon
suun kautta, Joten arveltiin isievan j »'
rasta jättää hänet omiin oloihinsa. ^
Voitto ja Helena leikkivät iloisesti
keskenään, Ja kun siihen väsyttiin, niin
mentiin hakemani onkimatoja kivien
' alta. Voitto istui kosken partaalle on-kimaan
kaloja. Helenalla ei ollut on-
Ikea, joten hän sai antaa onkimatoja vel­jelleen,
astiasta. Sitä riemua, jos pieni
Ikala sattui tarttumaan onkeen. Voitto
sai katsoa siskonsa perään, ettei tämä
vain koskeen putoaisi. Ja tästä luotta­mustoimestaan
oli poika aika ylpeä,
ja Iväytti "valtaansa" liiaksikin siskonsa
y l i toisinaan. Pojalla oli monta pää-
Ihänpistoa, tehdä väliin sellaistakin, jo­ta
ei olisi saanut tehdä. Ja siskon tuli
seurata veljeääi;i nurkumatta. Joskus
!he leikkivät talosilla. Voitto tahtoi ol­la
"isäntänä" ja Helena oli "emäntänä".
Mutta jos poika suutahti, niin sai He­lena
olla varma selkäsaunastaan. Mut­ta
tähän ei pikku emäntä alistunut,
ivaan alkoi itkeä.
— Niinhän isäkin tekee, että pieksää
äitiä, väitti poika ja piti sitä ihan luon­nollisena
asiana. Mutta si^o vain ei
siihen suostunut. Ja niin jätettiin talo­silla
leikkiminen ja alettiin jotain tois­ta.
SavipuUien ja astioiden tekaoli hy­vin
mieluista teille molemmille. Sil­loin
nienivät he kosken alapuolella ole­vaan
lahteen. Siellä oli kylliksi» savea
j a hiekkaa ja-siellä oli paljon muitakin
lapsia leikkjmässä ja uimassa.
Kun lapsia ei näkjniyt, Jahti äiti heitä
etsimään. Äiti oli huvitettu lasten viat­tomasta
temmellyksestä ja saviastioi-el^
rtänsä, sillä huutokauppapäivän jäl­keisenä
aamuna löytyi Manu hirttäyty­neenä
tallista. Kaisa muutti lastensa
anssa entiseen kotiinsa Karhilaan.
Tällainen oli Severiinan kertoma ta­rina.
. Rikdksia on tehty lattUa.ai£^^
Sen, niutta tOastot osoittavat, että yhä
lilrvittavämmassa määrässä ovat kai­kenlaiset
r&okset li^äntyneet kapita­listisissa
maissa. Tulee kysyneeksi, et-
<a mScä siihen on pohjimnudnoi syy?
(Vastaulcsen ^ tiedämme.
ta sisar tahtoi yllättää veljensä n. •
tamatta etukäteen tulostaan
Palmin
tauksia • ja u ^ s i r i i d e H r^Z^
Vaikka mies pitelikm hänaCZ?
sesti, ei Imn heUittänyt e n n e nÄ
«aus oli ohi. Ja sBloin vapisi igJ*
den valmistuksesta. Joskus unohti äi­t
i , että hän on vanha ihminen, ja alkoi
sotkea savea j a tehdä paistinuunia, las-
Tten suureksi riemuksi. He oppivat te-
[ kemään myös uuneja ja asettuivat tä-loksi
samaan uunikuntaan ja leipoivat
ja paistoivat. Tällä tavoin tuli myllä­rin
hiljaisesta vaimosta koko kylän pik­kulasten
ystävä. . H e rakastivat häntä.
Ja istuivat hänen polvellaan ja kietoi­vat
pienet käsivartensa hänen kaulaan­sa.
Vaimon sydän lämpeni -— että joku
maailmassa häntä rakastaa — niin yk­sin
ja hyljätty kuin olikin. Väliin vie­rähtivät
kyyneleet hänen poskilleen.
Mutta lapsukaiset eivät ymmärtäneet
tuon pulppuavan kyynellähteen mer-
Jkitystä, Miksi täti itkee? kysjrvät pie­nokaiset,
ja alkavat laverrella lohdunsa-noja
hänelle.
Ei tädillä mikään ole, vastasi vai-
^ mo, ja pyyhki kyjTieleensä pääliinansa
^ nurkkaan «ja hymyili. — Kas, täti jo
nauraa, riemuitsevat pienokaiset ja al­kavat
leikkiä, pyytäen tätiä tiiukaan.
— Missä olet taaskin ollut? karjui vanha poikansa.
. mies, kun vaimo saapuu myllytupaan, hemmille.
. taluttaen lapsiaan.
— Lapsia hakeniassa olin, vastaa vai-
. mo ja t}ttaa sukankutimen, a&oen is­tuutua.
: — Myll3rtuvassa on paljon miehiä, ja
pelaavat korttia. Vaimo saa määräyk­sen
keittää kahvia isolla pannulla, sillä
pelissä hävinneen tuli ostaa j ä taf jota
kahvit voittajille. Jä nimkuin olis'
-'joi karjaisee mylläri raa'asti. Vaimo
-hakee lastuja tuohivakalla ulkoa ja sy-tyttää
tulen hellaan.
—Sinä se olet *'kunnon mies", kun
uskallat komentaa akkaasi,; eikä se us-
. kalla sanoa vastaan, sanoo joku miehis­t
ä . — - Toista se on meillä. Ei sitä
"leva-Stiinaa" niin vain komenneta,
sillä se pian sieppaa hiilikoukun nau­lasta
ja antaa kyönille, että kolisee.
— Sinä olet pehmeä tohvelisankari,
pistää toinen väliin ja asialle nauretaan.
— Kyllä se on sillä tavalla, että "akka"
tulee pitää kurissa, jos meinaa miehestä
käydä, sanoo kolmas. — Oikein! myön­tää
neljäs, ja jatkaa: — Mies se on vai-alastomuudessaan.
Ja hänen silmänsä
salamoivat koston tulta julmurille.
Mutta ei uskalla puhua ja tä3rdentää
miehensä tekoja, jotka kätkeytyiväit
. niiden sanojen taakse, joita hän puhui.
Kahvi kiehuu ja vaimo tuo kupit ja
sokeriastian pöytään. Hakee maitoa
aitasta ja kaataa kahvia kuppeihin.
Miehet alkavat hörppiä ahnaasti kuu­maa
kahvia, ja puhaltelevat äänekkääs­ti
kahvivatiin että jäähtyisi. Kahvi ir-roitti
miesten kielenkantimet, ja alkoi­vat
puhua ruokottomuuksia. Vaimo
korjasi kahviastiat pöydästä, pujahtaen
ulos sukankutimineen.
losta, kun miehensä iski vihaisen
seens^in häneen ^ onneton
ka. V-IV
LUKU
Kaukaisia vieraita .
Palm'in sisko oli ollut Amerikassa jo
puolitoistakymmentä vuotta. Siellä oli
mennyt naimisiinkin, kotipaikkaisensa
kanssa. Lapsiakin oli heillä ollut, mut­ta
tuoni oli ne korjannut. Nyt aivan
hiljattam oli kuollut heidän kymmenen
Se oli kova isku van-mon
pää, niinkuin on kissa hiiren pää.
Ja sitä tapaa on kunnon miehen nouda­tettava.
Tällainen puhe saa Palmin rohkeaksi.
Ja ylpeydellä hän mainitsee, että on
hän siinä asiassa "miehen mittainen".
— Kuria ei ole säästettävä, jos meinaa
tehdä akastaan kuuliaisen, lopettaa
Palm itsetyydytyksellä. ^ : .
Vaimo, kuultuaan miehensä puheen,
huokaa raskaasti ja ajattelee: — Sa-noitpa
kerrankin totuuden kaikessa
He olivat kohtalaisen varakkaita.
Mies oli käyn3rt ensivuosinaan työssä
kultakaivannossa, mutta jälkeenpäin pi­t
i kapakkaa jossain pienemmässä kau­pungissa
lännellä. Se oli tuottavaa
•hommaa. Rikkaus paisui, ja sitämu-
•kaa elettiin rennommin, joten pysjdvät
siinä pikkuporvarin kirjoissa. Ahkeria
kirkossakävijöitä kumpikin. Ja. rik­kaudenkin
arveltiin tulleen siunatuksi
sieltä ylhäältä, kuten aina, jolloin mie­het
nyljetään pennittömiksi kapakoissa.
"Jumala siunaa ihmiselle tämän maalli­sen
hyvyyden", tapasi rouva Tavasti-kin
sanoa ja liitti kätensä ristiin'. Mut­ta
nyt tuo ainoan pojan m^i^^tys la­maannutti
kerrassaan. ;Rouva Tavasti
kävi surupuvussaan ja itki. Hän eh­dotti
miehelleen, että myytäisiin ka­pakka
ja lähdettäisiin tekemään Suomi-reissu.
Mietittiin asiaa, j a päätettiin' tehdä
niin. Erkki Tavasti oli paisunut iso­mahaiseksi,
kuten se kotipitäjän rovas­tikin.
Viinan tumma puna oli pyöreillä
poskillaan. Ja menipä se viina rouvaan­kin
sujuvasti, vaikkei nyt juuri niin roi­masti
kuin miehillä. Hän oli pitkä ja
solakka nainen, tummatukkainen ja
ruskeasilmäinen kuin veljensäkin, Otto
Palnr. Heidät helposti tunsi sisaruksik­si
kuka vam, jos kerran heidät näki.
Luonne oli hänellä korskea, joten ei sii­näkään
jäänyt veljensä jälkipäähän.
No niin. Otto Palm sai nämä kaukai­set
vieraat aivan odottamatta. Kirjeen­vaihdossa
olivat kylläkin olleet. Mut-
• 1 M%.
Montrealin "Pikku Sinfomaorkesteri''pmistettiin Canada» Yleis-f
adionr^kankii^tä yleisöä varten ja se on saanut erikoisen hy-v^^^
asta^iotm Q^^^ taholta. Nyt sen
esuyksetjdote^jtoko Canadaakäsi^ Orkesterin jokta-jtuuionRoittUä/
l^uc,
21 «lilitfbal. 1953
Njrt saapuvat nämä ^
,«hienot" vieraat. Mitä teld^inS
ainoa myllytupa? Mihin sijoiteta
nyt vieraat? Se oli puhnallista. u^.
disviljaa tuodaan myllyyn jauhatetta:
vaksi, sillä elokuun loppu on kasisä
Myllymiehet pitävät itsestään lankea,
vana oikeutenaan olla tuvassa mitea
parhaaksi näkevät. Ei siis voi tufla
kysymykseenkään vieraiden sijoitus tu.
paan. Eikä korskea "amerikalainen
'nx)uva" olisi siihen suostunutkaan. Kay,
dään Palmin sukulaistaloissa. Siellä on
toisessa talossa pieni ruokahuone tuvan
sivussa. "Se päätetään tyhjentää ja
puhdistaa "herrasväelle" asunnoksi
Rouva Tavasti pitää arvolleen sopiva-na
pilkata tätä viheliäisyyttä, eivät edes
osaa laittaa kunnon ruokaa, jota viitsisi
syödai Kyllähän sitä olisi osattu, jos
olisi ollut varallisuutta. Mutta siinäpä
sei Voi, maito, kala. leipä ja perunat,
olivat ainoat ruokalajit. Lihaa ei d-lut
kesällä. EScä rahapussi myöntänyt
sitä ostaa. Täytyi tyytyä tuohon kari
keaan ruokaan, kuten rouva tapasi SUN
kutellä — rouvaparka.
Palmm vaimo oli kuin tulisilla hiiia.
: Ia. Mies vaiati laittamaan vieraille kun­non
r u o k a a ^ mutta mistä?
oli, jonka edessä ei käy leikkiminen.
Pikku Vditto sai nyt istua kosken par­taalla
ahkeraan ja onkia kaloja^ että saa
vieraille. Helena sisko sai hakea onki-matoja
saunanlauteiden aita ja tuoda
veljelleenv Ja aina joku kala tulftin,
joten poju oli iloinen, kun toi kalat
äidille.
— Katti poika! Tädin kiltti poika!
sanoi rouva Tavasti, ja antoi makeisia
lapsille. Palmin vaimo oli hyvin harva­puheinen
langolleen. Tämä kiukutti
ylpeää rouvaa, ja katseli hän hyvin vi-haniielisesti
veljensä vaimoa, eikä
malttanut olla puhumatta siitä veljel­leen
ja moittimatta siitä epäkohteliai­suudesta,
jota vaimo hänelle osoitti.
Ooh, jospa sisko tietäisit, minkälai­nen
oikkupussi on. Ja Jos olisin häi-jympi
mies, niin antaisin hänelle kuri­tusta,
mutta siinäpä se! Minussa ei ole
miestä siihen, vaan kärsin pikemmin,
sanoi Palm siskolleen ja huokasi.
— :Surkutteln kovaa kohtaloasi rakas
veljeni. Muuten olen jo kuullutkin su­kulaisiltamme,
minkälainen hän on. Sa­novat
myös ettei hän ole täysijärkinen-kään,-
sanoi sisko myötätunnolla.
— Sanovatko ne niin? Se on kyllä
totta I . Mutta minä en olisi -tahtonut
sitä sinun suureksi surukseksi ilmaista
siskoseni. Olen kovanonnen mies. Ei
ilonpäivää ole elämässäni ollut sitten
kun menimme riTmiisiin, sanoi Palm,
•marttyyrimaisuutta osoittaen.
minkälaisen kasvatuksen saavat viatto­mat
lapsemme. Sitä olen usein mietti­nyt.
Olen köyhä mies, enkä voi heita
kouluttaa sitten kun tulevat siihen
ikään.
Jatkuu
Neloset ovat syntyneet
Brasiliassa
Mrs. Marie Simone Cestari sytytti
vihne sunnuntaina neloset — käiksi tyt­töä
ja kaksi poikaa Brasiliassa, piefie°
Ituveran kaupungin lähellä. : V
Äiti j a lapset vietiin iie^^
sairaalaan jä heiöäii sanotaan voivan
hyvin. -ÄIdiUä <iii jo ennestään ka«si
lasta. - ^
Omani oot, sanoo KHalamehenJuss»
kun peuranjäiijet rnäki. ^