Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1953

              Kuinkahan on,
Mändi-mmri
JIandi-muori arvailee itseksensä, että
]VIimmi ja Alpertti huushollaavat Virgi­niassa,
siis A m er i ka s s a. Kuinka­han
on, Mandi-muori? Vai ihan Ame­rikkaan
saakka Mandi-muori on passit­tanut
Alpertin. Mutta entäpä jos joku
Liekkiläinen yhtäkkiä tulla tupsahtaisi-
Isoäidin matkapaMtma
Kohta on kuukausi vierähtänyt siitä,
kun olin Cancouverissa hiukan tuulet­tumassa.
Ystävät siellä kehoittivat kir-
„ . *i7 • AI 1 joittamaan Liekkiin tältä matkalta. Tu-
!km nenät vastakkam Alpertm kanssa ^ . . . . . „ „ ^ ^ ^ " „ tnc >^ ^ ^ _ . . . , . tustumkm siellä enemmän kum kos-
\'ajkkapa f To..r ontossa? Tai jos joku j^o - ,k aan ennen ,V^ ancouven. n y.m^^pxä- irois+t^öKörn, j;ao
tn^a,a lkvmen ak at^uu monm ak, apuankikina spM-äKiajvtm än.t.äoV b tau-lj.ea..vr yanena suureen j. oukr, koon LT i• eik •m« y„ osttöa-v, ri;aö . Lj ehti . . . . . . -j • „o:^c.*o o o ;«
. . . . . . . . , * " i 1 - • . T M V on enttam pidetty ja silta suosiosta sam
jaalla yhtäkkiä saisi fcukariinsa vanhan ; . . . . > ... -i u-^n^ r v t o * t ««
U\ Kon^t urilaan, j.o nk, a rome.tu..s.m runtele- mm.a kin ;n a•u tt^i a.• Kaikkia•l•l•a,r s o»t. eOtMt.iVinO - ,. .... , . vastaan kuin toivottu ystava, vaikka
matlankisaaret, kuunaamassa punaise- iv»- * ^•»«»«f^» , , . .. olm persoonallisesti tuntematon suu­na
loistavavaito suomalamen perunanena .
. , .1 rimmalle osalle, missa kavin.
ja.Iahn-km alta paistava kalju .Iman Vancouverissa oli myBsldn vieraile-muuta
paljastaisivat tuon ukonturilaan - massa Sudburysta eräs misis (en muis­Alpertiksi,
niin — entä sitten? ta nimeä, mutta terveisiä täältä) ja-en-
Kuinkahan on, Mandi-muori? Tai jos "^T """"""^ "'^'•^^ .^^.«^ ~"
. , ' ., tmen naapurini, mrs. Lydia Granfors,
joku, joka on ennenkin paiskannut kat- i-1 V * i « »,-;«,^T,
k Alpertin l^nssa, äkkfäyim^^^^^ AI- 20 vuotta oh kulunut snta, kun vumek-pertin
kaikessa rauhassa piipertelevän
si olimme tavanneet. Niin suuri muu-r
- ^' ^ . o j tos oli tapahtunut, että emme ensin ol-j,
han Liek,m omassa .k a,.u-p^u;rn. giss.a,1 Sud- ,l ee^t . tunt^e'a^ ^to i•s •i a•m me. Hxain- sanoi• ^m^i -
bucyssa? Ja ihanpa viela Mimmm kans- ^ ... ^ .... . „.. ,
. ,. , .. nut nähtyään, etta kylläpä olen vanhen-sa.
Tai jos jonakin kauniina ehtoona - ^ ^, , i * i - -u *i
A» ... .. . X j X. tunut. Mutta kun katselimme hetken
Alpertti, Mimmi ja tenavat odottamatta
ilmestyisivät Mandi-muorin kitsin oven
taakse ja sanoa tärskäyttäisivät: "Tässä
me nyt sitten ollaan; onko kahvi val­mis?"
Kuinkahan on, Mandi-muori?
toisiamme, niin löysin vielä kasvoista
entisen Lydian. Hänkin sanoi, ettei
hänkään lainkaan ajatellut, että minä
olisin muuttunut, vaan luuli minun ole­van
niinkuin ennenkin.
Fanny Lind oli pannut kekkerit toi-
Well. Jos Mandi-muori oikein kiltis- meen meidän kolmen vierailijan kup-ti
odottaa, niin Alpertti lupaa kertoa, niaksi ja siellä selvisi, että oli muutakin
missä .Alpertti akkoijieen ja tenavineen juhlimisen aihetta, oli nimittäin emän-todellakin
huushoUaa. Alpertti nän syntymäpäivä. Fanny onkin eri
ihan käsi sydämellä lupaa kertoa sen, reilu emäntä ja isäntä. Talo oli kor-tasan
kymmenen vuoden kuluttua tästä jauksen alla ja emäntä itse pystyy käyt-päivästä
lukien, nimittäin, ellei sitä en- i^mään sahaa ja vasaraa ja hyvää jäi­nen^
sen Kankkusen pattijalka Pokun keä tulee. Yrittihän se Fanny sotkeu-
Alpertille järjestämä' rometiisi kellistä tua niihin housuniekkoihin (niinkuin
Alperttia turpeen alle! kai Liekin lukijat muistatte), mutta
ALPERTTL järki pelasti. Nyt hän tekee töitä ja
— —— ' kouluttaa poikaansa yliopistossa. Hy- Kanafatmatin juttua vaoppinen poika onkin, onnea vain Fan-
' nille. Me kun olemme virkaveljiä leh-
Onhan tämä kanafarmauskin touhua, tien levitysarmeijassa, niin ~ otimme yh-kun
ei tahdo enää ehtiä Liekkiin kirjoit- dessä kuviakin jä myös kaikista muista
tamaan. Aina vain ovat kananmunat vieraista. Meitä Olikin noin 20 henkeä
mielessä, hakea niitä pesistä, punnita,,. _
puhdistaa, pestä ja laittaa laatikkoihin "~" : ' ~ " "
— ja myydä. Kun kuuluu koputus nimmän tytön kotiinsa, kantaen häntä
ovelle, niin tulee jaina mieleen, että siel- sylissään. Usein meni tyttö sinne itse-tä
tulee taas munien ostaja, vaikka jos- kiri. Kerran tyttö jätti tuttipullonsa
kus sitä erehtyykin. Täytyy sitä aina Marjatan rappusille ja Marjatta tuo-välillä
käydä kanoja piiskaamassakin, dessaan sitä nauraen takaism, tuumasi,
että taas pesistä löytää vastapalkkion. että mitähän se nyt tietää.
Pian tais tuleekin tuhannen pientä pii- Viisineljättä vuotta on siitä jo aikaa
pittäjää hoidettavaksi. i kulunut, mutta on siinä ajassa näk)rvää-
Kananhoito meille vanhoille on nyt kin tullut. Meidänkin perhekuntaan
vielä O. K. kun ei enää isompi farmaus- kuuluu jo miehenpuolia kaikkiaan 10
kaan käy. Riittää siinäkin puhetta j a ja naisten puolelle lukeutuu jo yksi yli
"fikeeraamista", kun munien sekä vii- tusinan. Lastenlapset tahtovat 'olla
jan hinnat nousevat ja laskevat. Joskus rakkaampia kuin omat lapset^— siinä
käy puheen aihekin hyvin lyhyeksi ja tosin voi olla vanhuuskin syynä. K i l -
yksitoikkoiseksi, kun 40 vuotta on jo van sitä usein^ juostaan mummolaan ja
yhdessä puhuttu ja "fikeerattu". mummolta jal)apalta kelpaa mitä vain
Oli hauskaa lukea tässä tuonnom on antaa^ja on hyvää — paljon parem-
Liekistä Marjatan elänaäkertaa. Muis- paa kuin äidiltä,
tan usein sitä aikaa, jolloin Marjatta Ei olisi todella mitään, ellei olisi las-oli
pienen kodin emäntänä (jos hän on tenlapsia. Nytkin taas kun joulu on
se, joksi häntä luulen). Asuimme naa- tulossa täytyy katsoa, että yksitoista
X purina ja hän haki veden meidän kai- lahjapakettia tulee joulupukin pussiin
vosta, sillä siihen aifeian ei ollut vielä lastenlapsille, yksi aina kuUekm; JNTiin,
joka talossa vettä kaivantoperukoilla. siinähän meidän vanhusten aikk kuluu.
Meillä.oli silloin jo k ^ s i pientä tyttöä Kun joskus katselee laeten ennen piene-ja
jonkin kuukauden ikämen poika. <nä ollessaan tekemiä käsitöitä ja kou-
Näin jo silloin, että Marjatta oli lapsi- lussa eosinunäisiä iirjoitusvihkojaan,
rakas, kuten hänen kirjoituksestaankin sekä pieninä otettuja kuviaan, niin elää
Siuomaa; Usein hän vei meidän pie- sen ajan uudestaan muistoissa. Nau-
• • - ^' raanme nuorimman {Mjan 2.vuoden
Kun Dick vihdoin palasi, mukanaan vanhana otetun kuvansa ympärille te-natriuni-
karboriaattia, händlä oli huo- kemäänsä ja maalaamaansa kehystä,
no omatunto pitkän pöissa<dönsavuok-v jonka^hän teki 4-vuotiaana. Usein hän
si< Mitä hän sanoisi kaptssefiiJle puolus^ itsekin sitä katselee ja tuumn, että <m :
tuksekseen? Helpotuksekseen hän huo- sitä siUoin ollut hänelläjväl^ järkeä. ;
masi, ettei hänen tarvinnut sanoa mi- Kdän -kaikista muistoesineistä, ku-tään,
sillä kapteeni E r i kuorsasi tyyty- kista huoneissa ja ulkona. Niitä läitte- -
väisen ja terveen miehen tavoin. Dkkin Ien ja hoidan mielelläni, sfe on minun
mielestä hän oli kuin pullea, punaisen- lempityötäni. :
kukkea lakkaudenjumala siinä m a a t e s - T o i v o t a n iiaudtaa: s y k ^ kailiBe i
s ^ i rTpsin parrakas ja vanhentunet - hkiän lukijoiHe; avustajille ja tohnitta-rakkaudenjuma]
a> :mutta silti - täysin - jalle! : r - - . .
virkakelpoinen! . . - . M.K»
laista. Se on hyvä alku nuoren
: -tiuteen talouteen. Morsiuspari eiX
kotona, mutta toivotan kummallel^
kaikkea hyvää elämänsä v^^iZ
Emäntä olisi halunnut, että olisin iäs
nyt sinne joksikin päiväksi, m^tta ri
olhit aikaa.: Kiitos ystävällisvvdesti
syömässä "Mary Pickfördia", erästä Sitten lähdettiin taas ajamaan'Emme
ruokalajia, jonka ohjeen emäntä oli saa- käyTieet enää missään, vaan ajelimme
nut Amerikan puolelta, ja hy\'ää se oli- ympäri. Ada on hyvä laulamaan ja häa
kin. Oli hauskaa j ä toverillista sdirus- ; lauloi monet -pitkät laulut, ettei ajuria,
telua, ei siellä turhia kursailtu, oltiin kaan nukuttaisi. Kyllä oli kaunista
iloisella päällä. Vierailin useassa talos- seutua^ Ajattelin, että saisi se Sointu-sa
Vancouverissa, kaikille kiitokseni. lakin olla mantereella eikä saarensa niin
Minun syntymäpäiväni oli Clinton- ' ^ ^ ^ ^ ^ f ' " " ^ f ^^^^
haalin 40-v;otSuWapäivänä. Lundenit ^ ^ " ^ " ^ °" ^YT'"^
olivat laittaneet^inulle syntymäpäivä- S "-^^ "'^
juhlan sniom .iltapäivällä. Kiaosl Sil- ^^^^ ^^«ret
Ln oli hirmuinen i l m . kaupungin y a , ^^^^^^ - ^oto.,
lot sammuivat juun kun piti mennä " •
haalille ja vettä satoi taivaan täydeltä. Kyllä me kyläilimme. Iltaisin oli ai-
Se teki varmaan haittaa, ettei yleisöä oi- «a vieraita. Kävimme Websters CON
' lut niin paljon kuin muuten olisi ollut, nersin rauhankerhon kokouksessa, jos.
Sitten Viime käyntini on haalia laitet- ta mrs. Lankinen vei minut yöksi ko-tu
ja maalattu. Kaikki oli sisällä siis- tiinsa-ja sitten huomisin kyläiltiin lähi-tiä
ja kaunista. Kyllä Vancouverin suo- naapureissa. Mrs. Marttisella olin fl.
malaiset voivat olla ylpeitä saävutuk- laljisella —^än asui ennen vähän aikaa
sistaan, että ovat voineet 40 vuotta pi- Sointulassa. ^Kiitos teille kaikille,
tää hallussaan yhteisen kotinsa kaik-^ "Petasimme"; me kortteeriemännän
kien vaikeittenkin aikojen läpi. On kanssa yhteensä 2 dollarin edestä hevo-siinä
saanut yhteisesti ahertaa ja ivet- siakin. Sanoin^ että pitää sitä \ma
tää pitkiä iltoja harjoituksissa y.rii., panna iconnäin kukkaroonkin. Mutta
naiset aina neuloa, kutoa ja uurastaa," me voitunmekin kokonaista 60 senttiä,
basaareilla koota rahaa haalinsa yllä- > Aikaisemmin mainitsemaltani sudbu-pitoon.
Sen seinien sisällä toimii vielä rylaiselta misikseltä sain kuvan Liekin
muitakin kansallisuuksia. Siellä on myös kirjoittajien kahyikekkereistä toimitta-kirjasto
ja lukuhiione, jossa on kaikkia Jan luona ja myös Paarista ja K}7hky.
työväenlehtiä saatavana. . Sinne sai Iän tädistä. Kyllä loppui kaikki toi\'o
.mennä lueskelemaan mikä aika päiväs- Paarista kuvaa katsoessani. Kyyhky-tä
tahansa. Mutta herraskirjailijat ei- Iän tädin suu oli kuvassa sillä mallilla,
vät matkoillaan huomaa ollenkaan tätä ^^tä "kyllä mmä Paarini pidän, sanokaa
laitosta mainita eikä käydä katsomassa, ^^^tä tahdotte".
Myrskystä huolimatta oli yleisöä ko- Luin fcornersissa ollessani .^jan Sa­ko
paljon. Ohjelma oli kaunista ja hy- naa ja huomasin, että se on sotajalalla
vin valittua. Matti Saari piti erittäin sointulalaisten kanssa ja erittäinkin
hy\'än juhlapuheen 40-vuoden vaiheis- rauhanliike on sen silmätikkuna. Kaik-ta,
sitä olisin kuunnellut pitemmästi- ki ovat kommunisteja, jotka raiihanvaa-
^kin. Haalin perusta:\(ia jäseniä esitel- timukseen nimensä pistävät. Kommu-tiin
yleisölle lavalta. Ajattelin, että nistit varmaankin hämmästyvät, sillä
kuinka kaunista ja juhlallista heidän oli he eivät kai ole tietäneetkään, että heitä
siellä seisoa. Olivathan he niitä, jotka on niin paljon. Katekismuksessa rauis-olivat
olleet 40 vuotta horjumatta mu- taakseni sanotaan: "Ei sinun pidä vaa­kana.
Minutkin haettim smrie. Onnit- rää todistusta sanoa lähimmäisestäsi",
telin heitä sointulalaisten puolesta ja "Kauha maassa, ihmisillä hyvä tah-merkkipäivänään.
Lavalta tultuani tO." Sen on Ajan Sana unohtanut ja
yleisö lauloi minulle '^Happy birthday- - myöskin sen, että "älkäät tuomitko, et­t
ä ' . Kiitos teille ,toverit, en unohda tei teitä tuomittaisi". Summalla vain*
ystävällisyyttänne. lausutaan uhkauksia ja tuomioita, mei-
Kävin Websters Cornersissa kyläUe- dän. Canadastamme toivotaan saatavan
mässä entisen naapurini mrs. Granforsin keskitysleirien maa. Pastori oli uhkaU-kodissa..
Olin siellä viisi päivää. Vie- -^^^ Elisabethia, kuultuaan kysymyksen:
railin hänen ystävissään monessa talos- ''Meneekö pastori rauhankonferens-sa.
Kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Elisabeth nimittäin luuli, etta ^
Näin siellä television. Eipä sitä elo- Pastoji on rauhan kannalla, mutta min ^
kuviin tarvitsisi mennä, jos sellainen ^"^^^^y^-
olisi kotona. Samassa talossa oli myös- Ajan Sana kertoo, ettei Martha-seu-:
kin kananmunien pesukone, joka on hy- ra ole missään yhteydessä Suomalaisen
vä ^apulainen suurella kanafarmilla. ^ Järjestön kanssa, vaan järjesti yksin
Munat siinä pyörivät sievästi ja ko- Äidinpäiväjuhlan. Sekin on valhe. Seu-neeseen
pannut harjat puhdistavat ne. ra pyysi meidän kerhomme mukaan ja
Olin heidän kahviaisissaan Latomäen toimikunnassa oli myös meidän edusta-kodissa.
Kiitos hauskasta seurasta! jamme. Olen muuten kuullut, että
Olin aikeissa lähteä jo takaisin, kun pastorista ovat jo luopuneet monet en-eräänä
iltana Rauma ja Ada tulivat ja tiset kannattajatkin. Järkeä sitä tar-petiltä
veivät mmut kotiinsa untani jat- vitsisivat papitkin,
kamaan. Sanoivat ettei sitä niin vain ISO.^ITI.
saa lähteä, enhän vielä ole nähnyt mi- — — •
« . S i t t e n huomi^^^ Tpril^VC /lliilOlffe
nauUa liikkeelle. Mmda Katainen haet- ' ^^^^y^ lURlJVUi^
tim mukaan ja katseltiin iPraser-laaksoa Talvi tekee tuloaan; täällä Pohjois-pitkästi.
KyHä oli kaunista seutua. Albertassa. On jö luntakin satanut
Käytim Aidi ja Otto Poutulla, syötiin kaksi kertaa. Ensimmäinen lumi kyllä
siellä-päivällinett j a otettiin kuvia, mut- suli» pois ja näyttää, ettei tämä nykyi-ta
en ole vielä nähn3*, mitä niistä tuli; nenkään ole-vidä pysyvä.
Otto onkasvanut Sointulassa j a Aidion Joulukin on läheHä. Olen seurannut
HMun-lapsuadenystäväni tytäR . Vapaudesta/feheen. nuorempien osas- •
^ Mentiin Port Kelisiin nars. Liikalan toa. Sii»ä^ei:Jole>enää useana kertana'
kotim. . ArasttJin-vähäh mennä,-kun;en - kuinjtÄu^iaijOftts^viiniei^
häntä.tuntenuti nmttafcuakuulivaty et^ täkään. vaiiMnilapset^ovat hävinneet;
t ä t i e n Liekinr Isoäiti,: niin ^ t i m v a s - . vai" o\^^<k:-käas!ki^:tull€Ct^ j» aikiiBifar,
taan.kuin hyvä .ystävä. • SieHa oU mmV . e t t e t v j ^ - v ^ ;
takin vieraita. Oli juuri oHut tyttären . * Ä
häät ja morsiuslahjat olivat katseita- . Kes^oma',kaul3oJiitrini^^^
vana. KyUä.niitä'oUpalj^ ; ^ :
KuinkaolivaliiääiTiMaatxiÄamieet^asta^ . Mutt^,föifcö8staa|i:ek
kaikki-eri lajiav *i oHut-monta saman- lapsista rlaqoJtta(a,:.;sillä enhän tiedä,
• f -