Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1953

              at nämä kaubiset»
rt. Mitä tehdä? d\
^ ? Mihin sijoiteJ
>e oh puhnallista. }jA
an myllyyn jauhat^^j;
Mun loppu on kasis^l
tävät itsestään lankea,
an olla tuvassa
^ät. Ei siis voi tuDa
m vieraiden sijoitus tu-arskea
"amerikalainen
m suostunutkaan. Käy.
ulaistaloissa. Siellä on
)ieni ruokahuone tuvan
äätetään tyhjentää ja
rasväelle" asunnoksi
5itää arvolleen sopiva,
heliäisyyttä, eivät edes
on ruokaa, jota viitsisi
tl sitä olisi osattu, jos
uutta. Mutta siinäpä
kala^ leipä ja perunat,
kalajit. Lihaa ei d-rahapussi
myöntänyt
iri tyytyä tuohon kar^
iten rouva tapasi sur-larka.
>li kuin tulisilla hiilH.
:tamaan vieraille kun.
[itämistä? Köyhyys
ei -käy leildjiminen.
ly t isJtua kosken par.
onkia kaloja^ että saa
sisko sai hakea onki.
eiden alta ja tuoda
a joku kala tulikin,
inen, kun toi kalat
f yllättää veljensä
teen tulostaan. '
usein hermnvj
kaisi riideUä
Ja sillom vapisi iän J
hensä iski vihaisen
en — onneton il
ei olisi lainkaan viihtynyt pie-jiessä
merenrantakylässä, jonne oli
^ennyt viettämään lomaansa, ellei siel-
E olisi olisi ollut kapteeni Eriä. Jetty
ietti suurimman osan päivästään loi-
[kliUen uimapuvussaan kahdeksankym-
'nientäkaksi vuotta täyttäneen vanhan
rikarhun mökin edustalla ja kuun­nellen
tämän hauskoja merimiestarinoi-j3
Ja kun loma oli lopussa ja Jettyn
oli palattava Bostoniin, hän huomasi
tuntevansa olonsa hyvin yksinäiseksi.
Siinä Kalvassa täysihoitolassa, missä hä-
Inen oli pakko asua, oli aivan kuivia,
ikäm ja itseensäsulkeutuneita ihmisiä.
rä\'sihoitolan 'Hähtiasukas'* oli muuan.
I ylhäiseltä näyttävä, komea ja hienostu­neen
kopealta vaikuttava nuori mies,
ioUa oli hallussaan talon loistohuoneis-lo:
kolme huonetta ja oma kylpyhuone.
Jja ulko-oven edessä odotti auto, joka
osoitti, että nuori mies ei kuulunut köy-iempiin.
Kieltämättä hän oli hauskan
näköinen ja varmasti ehkä mielenkiin­toinenkin,
mutta hänen ylpeä käyttäy-t}
Tnisensä sai kaksikymmentäyksivuo-tiaan
Jettynkin leikkimään jäävuorta
jokakerta, kun he kohtasivat hallissa
i tai portaissa.
Jetty kaipasi kapteeni Eriä. Ja mikä
I oli sen luonnollisempaa, kuin että tyt-
!tö kirjoitti vanhalle ystävälleen ja ker­toi
yksinäisyydestään ja kaipauksestaan
kapteeni Erin "Kajuuttaan", kuten tä-
I mä oli pientä tupaansa nimittänyt.
Mutta Jetty varoi kertomasta mitään
siitä, että hän ansaitsi leipänsä manne­kiinina.
Kapteeni ei kenties hyväk­syisi
sitä, semminkin, kun Jettyn työnä
oli esitellä pyjamia! Hän ei kenties
käsittäisi, että Bostonin tapaisessa kau­pungissa
tuli elämä kalliiksi, vaikka eli
kuinka vaatimattomasti. Ja manne­kiinien
palkat olivat paljon parempia
kuin'köiiekirjöittajattarien Ja konttori-tyttöjen;
' . • • :, : ;
l ä c ä u s i blf liUluiiut Jettyriio-masta,
kuri h ä n eräänä iltana palasi
asuntoonsa hyvin väsyueenä, kutiin ta­vallista.
Miss Whipple, täysihoitolaii
emäntä ja omistaja, harmaahapsinen,
jäykkä ja äreä vanha nainen, tuli Jettyä
vastaan alahallissa.
— Muuan kummalliselta vaikuttava
viiha herra odottaa teitä, miss Whipple
sanoi kuiskaten. — Olette tavannut hä-
ROYAL BROWN:
cet lomallanne Ponsetissa. ^
•- Oh, varmaatikin kapteeni Eri 1
Jetty huudahti ihastuneena.
— Hän istuu huoneessanne. Hän i l ­moitti
minulle tulleensa kosimaan teitä,
miss Whipple sanoi paheksuvasti.
--Ko-kosimaan! Jetty oli ällistjmyt.
Oliko vanha kapteeni E r i tullut huUuk-si?
^
-'Käsitätte kai, etten salli talossani
mitään sellaista. Miss Whipple oli kuin
puhtauden enkeli suoristautuessaan täy­teen
pituuteensa. Jettyn sisu kuohahti,
mutta hän hillitsi itsensä. He menivät
yhdessä Jettyn huoneeseen, jossa ei ol­lut
ketään. Minne kapteeni Eri oli
saattanut hävitä?
Samassa Mr. Richard Montgomeryn,
'lähtiasukkaan", hienon huoneiston ovi
N^eni ja kapteeni ilmestyi kynnykselle.
Kylläpä viivyitte kauan poissa, nuo-
J ystäväni, hän sanoi muka ankarasti.
tuli pitkäksi odotellessani ja niin
P'%dyin Dickin luö tarinoimaan.
, Tunnetteko te Mr. Montgömeryn?
Whipple kysyi hengästyneen kun-
^oittavasti.
-~ En minä häntä aikaisemmin tunt«-
% mutta nyt tunnen. Näin hänet,
flän oli matkalla huoneeseensa ja
hänen puheilleen. (>ikein muka-vh,?
^^^^^^ päättäneet syödä
• aessa päivällistä, mutta olemme odot-
Zi^^' nuori ystäväni!
"mukava heppu^' ilmestyj nä-a
iw' ^^^^^^ sanoi toivovansa, et-
J«ty ilahduttaisi heitä seurallaan,
oli ymmällään. Miten kapteeni
Ijeti V V menetteli .päästessään
j ^ ^ k i e n ihmistä ystäväksi? Y l -
^ J a y f c k ä Mr. Montgomery oli nyt
aivan kuin toinen henkilö. Hän Jutteli,
hymyili ja laski leikkiä.; Hän ei enää
vaikuttanut hituistakaan ylpeältä.
Tietenkään Jetty ei voinut kieltäytyä
päivällisistä — kapteenin takia. Vanha
merikatu ei puhunut sanaakaan kosi-misaikeistaan
eikä näyttänyt näitä aja­tuksiaan
millään muullakaan tavoin.
Kenties hän vain oli pilaillut miss
"VVhipplen kustannuksella?
Mr. Montgomery,vei heidät autollaan
kerhoonsa ja tilasi niin hienon päivälli­sen,
että kapteeni oli haltioissaan. Hä­nen
ruokahalunsa oli suunnaton ja hä­nen
puheliaisuutensa vielä suurempi,
mistä Jetty oli iloinen, sillä siten hän it­se
saattoi istua vaieten. Hän pelkäsi
sittenkin kapteenin aivan yllättäen pa­mauttavan
esille kosintansa :Mr. :Mont-gomeryn
kuulteh, ja sitä häpeää hän ei
olisi kestänyt. Nuori mies olisi tieten­kin
yksin päästyään nauranut itsensä
kipeäksi.
— Miksi olette niin hiljainen, nuori
ystäväni? kapteeni kysyi. — Ponsetissa
olitte aina äänessä. Ja miksi itsepäises­ti
puhuttelette Dickiä Mr. Montgome-pyksi,
vaikka olen sanonut, että teidän
pitää kutsua häntä Dickiksi, Aion vii­pyä
Bostonissa viikon, enkä halua näh­dä
kahden nuoren ihmisen seurustelevan
keskenään jäykästi ja ikävän sovinnai­sesti!
Jetty tunsi punastuvansa. Kuinka
mahdoton kapteeni saattoikaan olla
kaikessa sokeassa hyväntahtoisuudes­saan!
Heidän palattuaan täysihoitolaan he­räsi
kysymys siitä, missä kapteeni Eri
nukkuisi. - Talossa ei ollut ainoatakaan
vapaata Huonetta. Mutta kapteeni se­litti
vaatimattomasti, että hän tyytyisi
nukkumaan Dickin olohuoneen sohval­la.
Ja Dick sanoi rakastettavasti että
tällainen järjestely tuottaisi hänelle
suuren ilon.
Sinä iltana Jetty meni vuoteeseensa
hyvin sekavin tuntein.
'Palatessaan seuraavana päivänä työs­tään
Jetty tapasi kapteenin huonees­saan.
Ja kapteenilla oli paljon kerrot­tavaa.
Hän oli tutustunut kaikkiin Miss
Whipplen täysihoitolaisiin, jotka olivat
ilman muuta kertoneet hänelle elämän­tarinansa,
huolensa ja ilonsa. Itse miss
Whipplekään ei ollut poikkeus. Kaptee-
Myrskyn lapsi
Kirj, IVENTLA
Omistettu Faarin syntymäpäivälle, joka
•on marraskuun 18 päivänä
Synnyit myrskyn soidessa marraskuuisa
revontulten loimutessa,
Syysmyskyllä äitis suUe elämän antoi
hellissä suudelmoissa.
Äitisi sinut maailmaan kantoi,
sinun onnesi löytävän luullen.
Toive mustiin murheisiin kätkeytyi
kovan kohtalon sinusta kuullen. \ -
Polkujas ei peittänyt kukkaset,
eikä loistanut onnen tähti,
vaan myrsky oli oppaanas silloinkin,
kun sä omille poluilles läksit.
\'aikka hänen silmänsä olivat y h ^ kirk­kaan,
siniset kuin ennenkin.
En tarvitse niuuta kuin vähän
natrium-karbonaattia, häu sanoi hiukan
ärtyneenä. •— E n olisi lainkaan saanut
ruoansulatushäiriöitä, ellei minua olisi
saatettu hermostumaan. Vika on tei"»
dän molempien. Täällä te elät te samaa
katon a l l a —— '
—- Teidän ei ole hyvä puhua niin
paljon, Jetty keskeytti kiireesti.
^ — Se on minulle parasta nyt juuri.
Tahdon puhua kaiken, mikä painaa
mieltäni. Yleensä ihmiset joutuvat kär­simään
siksi, etteivät puhu oikeaan a i ­kaan.
Minä en tee sitä virhettä. Täällä
te siis olette eläneet saman katon alla
Synnyit myrskyn soidessa marraskuun,
myrskyn poluil käi)i onnesi ehto,
ja kun myrskyjen teitä kulkenut oat,
^siksi myrskyis siin keinuvi kehtoa
• Elon polkiias. kukkaista haaveilit,
kulkutietäsi onnen lehtoon.
Mutta myrskyisten vuosien vaellus
toi eteesi elämäsi ehtoon.
Älä muistele vuosia menneitä,
älä muistele aikoja nuorten.
Aina varma kanssasi matkaaja oon
yli synkempienkin vuorten.
ni tiesi, että Miss Whipplellä oU ollut
sulhanen, joka oli kiaollut kuukautta
ennen häitä. Auto-onnettomuus. Miss
Whipple suri häntä vieläkin.
Jetty oli ihmeissään. Miss Whipp-le,
joka oli niin suljettu, joka ei koskaan
puhunut-sanaakaan omista asioistaan!
Miten kapteeni sai kaikkien ihmisten
luottamuksen?
— Ihmiset ovat ystävällisiä ja avo­mielisiä
pohjimmaltaan, jos vain hiukan
viitsii nähdä vaivaa heidän kanssaan ja
osoittaa olevansa heistä kiinnostunut,
kapteeni selitti kärsivällisesti. — Dickin
kanssa olin lounaalla. Hänellä on jota­kin
tekemistä kenkäteollisuuden kanssa.
Hän bn köyhästä kodista, eikä hänen
\^nhemmillaan ollut varaa kouluttaa
häntä, mutta poikapa otti työpaikan ja
ansaitsi itselleen koulurahat. Ja nyt
hän on menestj^vä kenkätehtailija ja
Harvardin opintie takanaan. Hän kou­luttaa
paraikaa sisartaan yliopistossa.
Sama tyttö, jonka kuva hänellä on kir­joituspöydällään.
Jetty tunsi kummallista helpotusta.
Tuon kauniin tytön kuva oli kiusannut
häntä. Kuvassa oli 3 omistuskirjoitus:
"Rakkaalle Dickylle. Sallyltä.
Viikko vierähti nopeasti. Kapteenin
ansiosta Jetty ja Dick tapasivat joka
päivä, tosin ei koskaan kahden, vaan vanha, mutta halusin sentään tulla kat-aina
kapteenin seurassa. Viimeistä edel- somaan, miten paljon minua kaipasitte,
lisenä päivänä kapteeni ilmoitti halua- Ja mitä minä täältä löysin? Te ja .Dick'
vansa pitää jäähyväisjuhlat kaikille asumassa vieri vieressä, vain seinä eroit-täysihoitolan
asukkaille, jotka olivat oi- « tamassa teidät toisistanne — ja kuiten-"
leet niin ystävällisiä hänelle, vanhalle kaan ette olleet vaihtaneet sanaakaan
merikarhulle. keskenänne ennen minun tuloani! V
Jetty oli varma siitä, että Juhlat on- —^ Miksi meidän olisi pitänyt ruvet
nistuivat. Miten muuten voisi olla- pulleisiin keskenämme?^
niateiK ' ^ • . ', ^
— Jos jatkatte, lähden tieheni, Jetfy^
sanoi aavistaen, mitä kapteeni aikoi sa­noa.
— T«? 2tte lähde mihinkään, kapteeni
tiuskaii,!. — Suurin syy onkin teissä,
Jetty. Houkuttelitte r-unut tänne val­heellisin
lupauksin.
— Se ei ole tottal Jetty huusi v i ­hoissaan.
— En edes tiennyt, että aiot­te
tulla! «I
— Niinkö? Mitä luulette mieh€:n
ajattelevan, kun nainen yhtenään pom­mittaa
hänrtä kirjeillä, jossa kertoo, mi­ten
suuresti hän miestä kaipaa. Minä
otin kirjeenne todesta ja tulin luoksen­ne
lohduttamaan teitä ja pyytämään
teitä vaimokseni. Tietenkin ajattelin^
että kenties olisin teille hiukan
kaan, kun kysymyksessä; oli kapteeni
Eri? Jetty pukeutui avokauloiseen i l ­tapukuunsa,
vaikka hyvin tiesi, että se
ei ehkä ollut aivan paikallaan, koska
muilla ei varmastikaan olisi iltapukua,
mutta hän ei voinut vastustaa kiusaus­ta
olla tänä viimeisenä iltana niin vie­hättävä
kuin suinkin, sillä tämän jäl­keen
Dick tietenkin jälleen vetäytyisi
ylhäiseen yksinäisyyteensä. Kapteenin
lähdettyä hän korkeinkaan tervehtisi
Jettyä jäykän kohteliaasti.
Mutta kapteenin jääh3rväisjuhlassa
Dick ei suinkaan ollut jäykän kohtelias.
Jetty oli suorastaan lukevinaan hänen
silmistään ihailua, mutta karkoitti sit­ten
tuollaisen ajatuksen luotaan. Jos
Dick ihaili jotakin, oli se tietenkin vain
hänen kaunista 41 tapukuaan.
Kapteenin ruokahalu oli suurempi
kuin koskaan ennen. Jetty oli hiukan
peloissaan sen valtavan ruokamäärän
takia, joka katosi merikarhun suusta
alas. Kestäisikö vanhan miehen ter-'
veys moista ruokamäärää? Mut'ta kap­teeni
vain nauroi ja sanoi, että hän kyl­lä
tietää, miten paljon hänen laivansa
sietää lastia ja jatkoi syömistään.
Keskiyön jälkeen kapteeni piti kii­tospuheen
vierailleen Ja sitten kukin ve-tä3rtyi
huoneeseensa. Harjatessaan
— Koska'se on ainoa luonnollinen
seuraus kahden nuoren ihmisen kesken.
Ja te olisitte voinut tehdä jotakin, jetty,
koska Dick on. niin siunatun ujo. ^
— Onko hän ujo? Jetty huudahti. -—.
Sitä en totisesti ole huomannut! .
— 'Ujompaa miestä en ole nähnyt!*
Saatte kiittää luojaanne, että minä tulin,
tänne ja panen asiat tolalleen. Oleni
tullut siihen tulokseen, että Dick sopii
teille paljon paremmin kuin minä.
Jetty toivoi lattian putoavan ja p i ­meyden
nielevän hänet. Mutta lattia
pysyi tukevasti paikoillaan-ja taikki
lamput paloivat Dickin huoneen katto-valaisimessa.
— Jokainen olento, jolla on silmät
päässään näkee miten rakastuneita olet­te
toisiinne, kapteeni jatkoi. — Nuori
nainen, kysyn teiltä: aiotteko hyljätä
Dickin vain siksi, että isoisännfLJsäjoli
MacKinleyn hallituksessa tai että presi­dentti
Taft on ollut perheenne ystävä?,
— Mi-mitä? Jetty sammalteli. — En
ole milloinkaan kertonut.
— »Ette, mutta Miss Whipple on,
kapteeni keskeytti. —- Ja Dick piti tei­t
ä näiden asioiden vuoksi niin ylpeänä.
— Hän on ollut ylpeä, enkä minäl:
Jetty huusi raivoissaan. —- Han ei edes
tukkaansa peilin edessä Jetty sanoi puo- ole tervehtinyt minua, ei puhunut mi-liääneen
itselleen: — Hän ei siis kuiten- mille sanaakaan!
kaan kosinut! — Kuinka olisin uskaltanut, kun te
Tietenkin hän tarkoitti kapteeni Eriä olitte kuin Mount Everestin jäätynyt
tällä laiiseellaah. Mutta vaikka hän
tunsikin suurta helpotusta, "ettei vanha
mies ollut haksahtanut tällaiseen ereh­dykseen,
hän samalla tiinsi inyös haliia
saada itkeä. Kesti kauan, ennenkuin
Jetty sai imta, mutta siitäkin hänet
pian herätti luja koputus oveen. Hän
vetäisi aamutakin ylleen ja meni aukai­semaan.
Dick seisoi ulkopuolella.
— Olen hyvin pahoillani, että häirit­sen
teitä, mutta kapteeni ei voi hyvin.
Halusin soittaa lääkärille^ mutta hän ei
salli. Tulisitteko katsomaan häntä ja
puhumaan hänelle järkeä?
Jetty seurasi Dickiä. Kapteeni E r i
makasi sohvalla kuumeisen näköisenä,
hiiippu! Dick huusi hänkin vihaisena.
He seisoivat hätken ja tuijottivat loi­siinsa.
Sitten Jetty kääntyi ja juoksi
ulos liuoneesta.
— Kiiruhtakaa! Ottakaa hänet kiihr
ni! kapteeni ärjyi, — Ja kai tiedätte,
mitä teidän tulee tehdä hänelle hänen]
ovensa luona! Suudelkaa häntä!,,
Dick ehti ajoissa. Ja hän olisi tien-,
nyt, mitä piti tehdä ilman kapteenin.*
neuvoakin. .
Niin, sellaista on olla nuori, kapteeni.
Eri ajatteli maatessaan sohvalla. Han;
irvisteli tyytyväisenä ja päätti antaa^
pulloon rakennetun pienoislaivaii nuOK.*
rille häälahjaksi.
LaiMrifafna.
>;