Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1953

              Jatkoa
Pertti tuli samassa huoneeseen kan­taen
kädessään tarjotinta, jossa oli kol­me
lasia.
"Tein meille liköörit, että saamme
suunkostuketta sillä aikaa, kun toiset
tuievat."
Hän tarjosi Liisalle ja Eskolle jä sa­noi
sitten:
"Juokaamme malja toveruudelle ja
viimekesäisille muistoille."
Kilistettyään he kaikin istuutuivat
Eskon sanoessa:
"Mitähän sotkua sinä olet tähän la­siin
saanut, mutta hyvää tämä moko­ma
on. Tätähän voisi juoda vaikka
kuinka paljon/'
"Älähän nyt sentään rehentele. Kun­han
muutaman lasillisen ottaisit tuota
iikööfiä, niiri jo varmasti päässäsi hu-misisi."
"Olen niin tottumaton alkoholiiUj jo­ten
sittenhän sekin olisi koettu. Mitäs
sinä Liisa siitä tuumaisit, jos minä tuli­sinkin
humalaan?"
"Voi, minä olisin kovin pahoillani ja
antaisin sinulle pitkin korvia", vastasi
Liisa nauraen.toisen leikilliseen uhkauk­seen.
"Älä pelkää Liisa. Kyllä sitä huma­laa
varmasti saisit Eskolta odottaa,
vaikka mielelläni näkisinkin sinun an­tavan
tuolle karhulle aikamoisen korva-tillikan",
Pertti huomautti.
Samassa soi ovikello ja Pertti meni
vieraitaan vastaan. Eteisestä kuului
iloisia naisten ja miesten ääniä ja pian
sieltä työntyi sisälle kolme naista ja
kaksi luutnanttia.
"Saanko esittää neiti Mäkelän ja ali­kersantti
Kunnaksen. Nämä vastatul-leet
ovat neidit Helin, Ritvala ja Kuusi­nen,
sekä sitten luutnantit Korpi ja
Heikkilä", Pertti esitteli touhukkaana.
Seurasi kättely ja Esko seisoi a^efts
nossa tervehtiessään upseereita. Itälut^
nantti Korpi sanoi 'kätellessään Eskoa:
"Minä tunnenkin teidät ulkonäöltä,
sillä'olen usein nähnyt teidät kehässä
Messuhallissa ja Pertti on myöskin pal­jon
puhunut teisjtä. Nyt olette nähtä­västi
lomalla?"
po]an
«1•K yllä. Ensinmiäinen lomahan tä­mä
minulla on, kun talvella vasta vä­keenkin
menin."
Nyt syntyi iloista meininkiä. Vasta-tulleet
olivat kun kotonaan, josta huo­masi,
etteivät he ensimmäistä kertaa
talossa olleet. Neiti Helin meni aut­tamaan
Perttiä keittiöön ja 'kohta siel­tä
alkoi kuulua iloista naurua, josta Lii­sa
teki sen johtopäätöksen, että neiti
Helin oli Pertin daami.
He tulivat kantaen molemmat tarjo­tinta
. tarjoillen vastatulleille laseja ja
sitten piti tietysti kilistellä kaikkien
kanssa.
Puhekin siinä rupesi vähän kerras­saan
luistamaan, kun alkukankeus oi;
voitettu.
Liisakin oli pian mukana naisten kes­kusteluissa,
Eskon sitä vastoin kuun­nellessa
enimmäkseen luutnanttien ja
Pertin puheita, mutta otti joskus sa­nalla
parilla itsekin osaa keskusteluun.
Kun puhe siirtyi urheiluun, niin hän
olikin siinä innokkain puheenpitäjä jä
epäilemättä ansiokkain omakohtaisesta
kokemuksesta;;
"Saisinko minä pyytää sinua, Iris,
huolehtimaan tarjoilusta. Voithan pyy­tää
Aunea mukaasi, kun se teiltä kävi­si
paremmin. Siellä ön kyllä kaikki
valmiina keittiössä", Esko pyyteli neiti
Heliniä.
"JVIielihyvin me Aunen kanssa tar­joilemme"
j vaetasi neiti Iris Helin ja
yhdessä: he neiti 'Ritvalan kanssa sitten
pitivätkin huolen koko illan, että juo-tävi^;^?
i $ Ä « 3 > 1 | kg[ikijla.,^,a
/„13lgt3MHt?raM)|sa^./rV^ myö­hemmin
jo huomasi toisten kasvoilta
että tarjoilu; alkoi tehdä vaikutusta.
Kaikki toiset olivat jo iloisella mielellä
paitsi Liisa ja Esko, jotka vähemmän
maistelivat laseistaan, niutta iloisia he^
kin olivat ja nauru pursusi yhtä hyvin
«Jos Liisa on kauemmin taani.
ehkä vielä tavataankin. XäW,
ia kiitos käynnistä."
"Näkemiin- ja kiitos itsellesi"
vastasivat ja samassa hissi '
alas.
Kadulle tullessaan he lähtivät
heidän huuHltaan kun toist4kiii Jön- . kävdemään kohU fce^
kun sukkelalle jutulle. «r»* L i
puolelle, jossa oli pianokin ja Iris s^^^ hsko
teli muutaman kappaleen. Sittöi Pertti
sä, joko hukkumalla tai roviolla . . .
Amerikkalaiset lehdet kirjoittavat
paljon McCarthysta. Eräissä lehdissä
on kierrellyt seuraava vitsi:
•Kaniini juoksee pellolla ja korppi ky­syy
häneltä:
-— Ketä sinä pakenet?
— Senaattori MdGarthya. Hän on
metsästämässä kenguruita.
— Mutta ethän sinä ole kenguru?
— Jaa, mutta millä voin sen hänelle
todistaa!
McGarthy oh valmis julistamaan
"punaiseksi" jokaisen, joka ei kuulu
hänen kannattajiensa joukkoon. Jokin
aika sitten hänen alivaliokuntansa kä­sitteli
syytettä New York Postin toimit­tajaa
James Wecksler'iä vastaan.
McCarthy kuulusteli häntä:
— Jaa teidän lehtenne on luonteel­taan
kommunisminvastainen. Mutta
olettakaa, että konununistil valtuutta­vat
jonkun agenteistaan toimittamaan
lehteä, joka tänään esiintyy kommunis­teja
vastaan, mutta huomenna heidän
puolestaan. Eikö se olisi melko hienoa
maskeerausta, vai mitä?
— Se olisi selvä rikos . . .
~ N o niin, sitten kirjoitammekin,
että te pidätte mahdollisena esiint3miis-tä
kommunisteja vastaan ainoastaan
näennäisesti, ainoastaan siksi, että voi­sitte
työskennellä Moskovan määräys­ten
mukaisesti!
Eurooppa nauraa tälle mielenvikai­selle
senaattorille. iMutta Amerikka it­kee
hänen tähtensä.
IhmetelläMi, miksi "noitametsästä^
jää" ei ole vielä teljetty hullujenhuonee­seen.
Vastaus on yksinkertainen: Mc-
Carthy on tarpeellinen niille, jotka hal­litsevat
'USA:ta, että on keino kukistaa
maassa pienfanmätkin demokraattiset
laittoi kummmkin automaattigramiafoo-nin
sohnaan ja aloitti esimerkkiä toi­sille
näyttäen tanssin Iriksen kanssa.
Kohta olivat kaikki lattialla tangon
tahdissa...Sali oli iso ja hyvin siinä
kaikki mahtuivat pyörähtelemään.
• "Onko sinulla hauskaa täällä ?" kysyi'
Esko Liisalta lieidän yhdessä tanssies­saan.
"On hyvin hauskaa. Kaikki ovat niin
mukavia ja enhän ole saanut tanssia,-
kaan kuin viimekesänä. Entäs itsel­läsi?''
'
"Kyllä minustakin on hyvin hauskaa,
mutta minua ihmetyttää kovasti Pertti.
Mikähän häneen on mennyt? En ole
ikinä nähnyt häiien ottavan noin pal­jon
alkoholia ja nyt tänään hän näyt­tää
aivankuin uhalla ottavan päänsä
täyteen."
"Olen minäkin sitä katsellut, mutta
enhän ole voinut siitä mitään johtopää­töksiä
tehdä, kun en tiedä, onko hän vii­namäen
miehiä vai ei."
Tanssin tauottua saattoi Esko Liisan
istumaan jääden itse nojatuolin käsi-puulle.
Pertti tuli kuitenkin haJkemaan
Liisaa seuraavaan tanssiin ja Esko puo­lestaan
haki neiti Heliniä, joka oli kau­nis
tummatukkainen kaunotar.
"Olen Pertiltä kuullut paljon teistä,"
mutta nyt vasta henkilökohtaisesti ta­paan
teidät, vaikka eräissä'^ kilpailuissa
näinkin teidäii ottelevan, mutta en nyt
vain olisi tuntenut tuossa sotilaspuvus­sa.
Silloinfiäii olitte vain urheiluhou­suissa
ja -paidassa", neiti Helin jutteli
heidän alettuaan tanssinsa.
"Niin, paljonhan ne vaatteet muut­tavat
ulkonäköä ja etenkin tämä soti­laspuku.
Tämähän tekee kaikki mel-pyrkimykset,
kaikki yritykset ajatella ke^n samannäköisiksi", Esko hymyillen
"Ehdottaisin kävelyä, kun on
kaunis ilmakin ja tuolla tupak_^,
sa tilli ^v^än paha olla. Eihän a
niin kovin pitkä matka ole, vai hain
kosina kävellä?"
"Mieluummin olen kävelyn kanna
joten kävelkäänune sitten." "
Nimpä he sitten lähtivät käveli-käsikoukkua
kohti Töölöötä kierta
Eläintarhanlahden kautta, jota
Eskokin oli päivällä asemalle menn-sään
kulkenut. Matka kuitenkin su
ritettiin hitaasti keväisessä yössä, p
humisesta piti enimmäkseen Liisa bu"
len Eskon silloin tällöin vain sanoe
sanasen väliin. Hän katseli vieressäS
kulkevaa tyttöä ajatellen itseksee
Kohtalon tiet ovat ihmeelliset. Vie
vuosi sitten en tietänyt sinusta mitää
mutta nyt kuljemme täällä pubto
kahden jo hyvinä ystävinä.
Saavuttiin Runeberginkadulle ja Li­san
tädin asuintalon eteen. Siinä vie
hetken juteltiin ,mutta viimein kuit«
kin täytyi erota. Esko veti Liisan
liinsä suudelleen tytön odottavia huu
lia.
"Tavataanhan huomenna taas, jot?
päästän sinut nyt nukkumaan", Esk
sanoi päästäen vähän vastahakois
Liisan syleilystään.
"Soita minulle huomenna johon
aikaan iltapäivällä, sillä aamupäivä
menen tädin kanssa ostoksille." '
"Sovittu. Hyvää yötä nyt jä ki
illasta.'' Vielä suukkonen-ja niin Esk
oli jö ^nenossa portaita kaduUe.-
" Hyvää yötä, Esko ja näkemiin huo
mennä." Käden vilkautus ja niin LiL«
katosi ulko-ovesta sisään Eskon lähtie-:
sä kohti kotiaan.
vastoin Wall Streetin tahtoa.
Maailma seuraa halveksien tämän
mielenvikaisen kiemurteluja,"' joka ha­kee
"atomivakoilijoita" jopa oman sän-kynsäkin
alta. Siinä, mitä MöCarthy
tekee, ei ole naurunaihetta: hän myötä­vaikuttaa
USA: n muodostumiseksi
maaksi, jossa vallitsevat epäluulo ja
pelko, jossa pyritään laittamaan käsi­raudat
jopa ajatuksillekin . . . Senaat­tori
McGarthyn "periaatteet" eivät eroa
keskiaikaisista tohtori Remigin "peri­aatteista"*:
"Jos he tunnustavat itsensä
S3^11isiksi, niin me tapamme heidät,
koska he ovat syyllisiä: päinvastaisessa
tapauksessa me tapamme heidät siksi,
että he kieltä3rtyvät tunnustamasta it­seään
syyllisiksi".
Amerikkalaisten fasistien mielestä
kaikki ne, joilla rauha, kansojen välineö
yhteistoiminta ja ajatusten vapaus on
rakasta, ovat "noitia", jotka on poltet­tava
roviolla , . . Kerrotaan, että tou­kokuussa
1443 eräät :teoloogiset fanaa­tikot
inkvisiittiolaitokselta olivat kä­velyllä
Baselin lähellä ja keskustelivat
kuten tavallista noidista, kun yhtäkkiä
kuulivat satakielen laulua. Satakielen
visertely ei sointunut heidän keskuste­luunsa,
he pysähtyivät hämmästyneinä
ja yksi heistä huudahti: "Kuulkaa,
kuulkaa! Se on paha henki!" Näiden
keskiaikaisten pyövelien mielestä ei edes
satakielellä ollut oikeutta ylistää rak­kautta
jaT elämän iloa, senkin äänessä
ohsi pitänyt soida viha, "Noita!" — sa­noivat
niuut inkvisiittorit. "Piiloutunut
kommunisti", sanoisi nyk5risin senaat­tori
McCarthy, joka syytti miss Loy
Liddlia siltä, että häii toukokuun 1 päi­vänä
1953 tervehtiessään kevättä puki
ylleexi. punaisen kningin . , .
vastasi.
"No, kyllä se sotilaspuvunkin alta
paljastuu komea vartalo. Siviilivaat­teissa
sitä ei niin huomaakaan, kun kai­killa
on niin mahtavat toppaukset", toi­nen
vastasi nauraen.
Esko vain naurahti ja lopun tanssin
ajan he olivatkin vaiti. Eskoa vähän
ujostutti toisen rohkea käyttäytyminen,
tottumaton kun oli naisseuraan.
Nyt oli seura muuttunut jo hyvin
riehakkaaksi ja jokus ehdotti yhteis­laulua.
Pian kajahtikin„ tuttu laulu
'Iriksen sitä pianolla myötäillessä: tiisa
ja Esko istuivat lähekkäin samalla tuo-
' lilla, Eskon ollessa nojan päällä. Laulu
seurasi toistaan ja kaikilla tuntui ole­van
h3rvin hauskaa. Viimein kuitenkin
Liisa ehdotti Eskolle kotiinlähtöä.
"Menkäämme vain. Johan nyt * kel­lokin
oh kohta kaksitoista;
Pertille."
Esko meni ?ertin luokse j a kuiskasi
jotaift hänen korvaansa. '
"Jokos te nyt sitten pois lähdette?
Vastahan ilta on alussa. Mutta enhän
tietysti voi teitä estääkään.''
Hän nousi pianon lähellä olevasta
tuolistaan ja lähti Lusan "ja Eskon
kanssa eteiseen näiden ensin hyvästel­tyä
toiset vieraat. •
"Olipa teillä nyt kiire, mutta ymmär­ränhän
minä ettei tällainen seura ole
oikein mukavaa sellaisille, jotka eivät
Saman vuoden kesäkuussa alköl sot
uudelleen. Tämä sota kestikin vuosi
kausia päättyen vasta Suomen kohdah
vuonna 1^4 syksyllä. Esko joutu
monien muiden mukana olemaan yhtä
jaksoisesti koko tuon ajan rintamapa!
veluksessa. Ikävältä se jo alkoi lopuk
si tuntua ja kaikilla oli jo suuri ikär
rauhaa ja pääsyä siviliin monivuot
korsuelämän ja sodanmelskeen jälke
Pienet lomat kuitenkin silloin
virkistivät mieliä ja kuluihan se aik:
siten joten kuten niin, että tuli syi^
-44 ja lopultakin tuli rauha ja —
Eskon sotaraika oli mennyt niinkui-tuhansien
muidenkin. Suunnilleen koi
me^kuukautta rintamalla, sitten lon
ja taas sen päätyttyä takaisin korsu
maailmaan.. Hänellä oli käynyt n"
hyvä tuuri koko ajan, ettei kertaals
Sanon vain oljut edes haavoittunut. Moni tove
viereltä :oli-kaatunut tai haavoittunu
B ä i d e ^ vuosien aikana, joten alkuperai
sestä joukosta ei ollut enää paljoaka
jäljellä sodan loputtua. Liisan kar
oli Esko ollut koko ajan ahkerassa kir
jeenvaihdossa ja muutaman kerran ta
vanneetkin Eskon lomalla ollessa,
ta mitään ratkaisevaa ei heidän välilleej;
vielä ollut tullut. Pertti sitävastoin O-ollut
naimisissa Ainon kanssa jo koin
sen vuotta.
Siiloin Liisan käydessä Helsmgii
kun. Esko oli ensimmäisellä lomalla
ota väkevämpää", Pertti' sanoi auttaes- ja heidän ollessa Pertin kotona
saan takkia Liisan ylle.
"Meillä oli oikein hauskaa, kiitos
nyt hauskasta illasta ja soitellaan huo­menna",
Eskokin hyvästeli ystäväänsä,
Pertti tuli rappukäytävään, saakka
liutsuS
la, oli Pertti vaikuttanut vähän oudol
ta, mutta syy siihen selvisi vähän my
hemmin. Samalla lomalla Pertti ken<
Eskolle asian todellisen laidan,
odotti hänen lastaan. Nyt ei Pe
saattelemaan ja tilasi hissin ylös. Sen_^_Jäänyt muuta mahdollisuutta
tultua hän san1o-?i:- na nain/ u-s im Ainon k* anssa. Kirvyill aus-