1937-07-17-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i Jaroman joella
KIRJ. KAUKO NIHTILÄ
(Espanjassa taisteleva Suomesta,
mennyt soturi) : ' ; t
HURJA on luonto pojilla,
jotka taistelee Jaramalla.
Hei! Fasistien kuulat ja shrapielUt
nc viuhkaa yllä ja alla.
Hyvä ei herroilla siellä viiss'
on kansanarmeija suuri.
Kun Jämä armeija hyökkää päin,
ei kestä fasistien muuri:
Moni on henkejisg. heittänyt
jasistcista Jaramalla.
Mussolinin, Hitlerin, Francon
''urhot",
nukkuvat nurmen alla.
Emme me pojat fasisteja pelkää,
se Jaraman joella nähtiin.
Ruumiita tullut on fasisteista
ja toisten sai silmät tahtiin.
Budapestin nimi
Unikarilainen lääkäri, tohtori Szell
ei ole tjrytyvainen maansa pääkaupungin
nimeen. Hän on ottanut toiseksi
elämäntehtäväkseen — sairauksien
ja luulosairauksien käsittely on
tietenkin ensimäisenä — saada unkarilaiset
vaihtamaan Budapest-nimi
toiseen parempaan. Hän sanoo, että
Budapest on yhdistelmä kolmen eri
kaupungin nimistä, että se on epä-
Jcäytännöllinen ja että se on ruma.
Hän kehottaa maanmiehiään jättämään
tästä nimestä loppuosan "pest"
pois, koska se useissa kielissä merkitsee
ruttoa ja koska "Buda" pelkästään
merkitsee unkarin kielessä 'miestä,
jolla on vaikutusvaltaa", joten se
yksin riittäisi. Tri Szell mainitsee
yielä yhtenä syynä sen, että Budapestin
i^imi usein sekoitetaan Bukarestin,
Rumanian pääkaupungin ni-j-
nen kanssa, ja täten aiheutuu postinkulussa
epäseh^yksiä.
oOo^ ——
l A S I N keksivät egyptiläiset noin
\nionna 1800 ennen ajanlaskumme
alkamista.
tanut heitä. Sen palkit olivat kuumat
ja leveät ja turvalliset ja järvi läikkyi
suoraan edessä sinisenä ja mahtavana.
Mies tunsi äkkiä hurjaa voimaa
jäsenissään, hän suoristi nauttien
ryhtinsä ja hengitti ahneesti suloista
ilmaa...
Ja aivankuin kaksi kuukautta sitten
heräsi hän nytkin voimantuntoi-sista
ajatuksistaan käreän miesäänen
nauruun.
•— No, nuorukainen! Emmekö me
ole tehneet teistä miestä, häh?
Ukko tuijotti häneen utelevin, har-maapilkahteisin
silmin ja jäntevä
koura puristi tiukasti paksua kep-piä-
Miestä melkein huimasi. Hän
kääntyi nopeasti selin ja \arkköi matalasti:
— Olkaa hänelle h>'\'ä!
Ukon silmissä välähti ja hän löi
äkkiä kepillään siltapalkkiin että
kopsahti.
.-— Kirsiä tarkoitatte! Hänellä ei
missään ole niin hyvä olla kuin minun
luonani. Hän on x^ain liian nuori.
— Niin, aivan lapsi \ielä. Xe ette
saa lyödä häntä! huudahti nuorempi
mies tuskaisesti.
Vanha mies naurahti käreästi ja
matalasti. —^ Ei kukaan ymmärrä
häntä paremminl Ei kukaari ole hänelle
niin hyvä kuinminä!
Ja juun^oin puhalsi laiva.. t
(Jatkoa)
Siinä rupatellessa soi gong-gong ja
menimme muiden perässä ruokasaliin.
Ta kun ei kukaan tullut näyttämään
paikkoja, istuimme pöytään ja täytimme
makomme niinkuin muutkin
herrat pöydässämme, niihin lienevät
toiset suomalaiset haihtuneet, kun
ei yhtään näkynyt pöydissä.
Kauan siinä istuttiin ja vasta kun
toiset alkoivat nousta pöydästä, seu-raslÄime.
esimerkkiä ja menimme hyttiimme.
Laiva seisoi vielä satamassa,
kuului lastaavan.
Rouva Martin halusi vähän levähtää,
mutta minä päätin mennä ylös
kannelle tutustumaan ympäristöihin
ja katsomaan laivan lähtöä satamasta.
Puin takin ylleni ja vedin nautinnolla
uuden uutukaisen, harmaan
baskilaisen leipurinhatun leikattujen
kiharoitteni päälle. (Valkoisen
lakkini olin visusti kätkenyt kaikkien
matkatavaroitteni alle jo Turun
rannasta lähtiessä). Katsahdin isoon
peiliin^ eikä tulos ollutkaan hullumpi.
Harmaa, ulsterimallinen matkatak-kini
''istui" hyvin hoikalle (nälkiintyneelle!)
vartalolleni. Harmaa väri
tekee monet merkipeän näköisiksi
mutta tällainen sinisenharmaa väri
sopii hyvin heleälle iholleni, se ikäänkuin
korostaa sitä.
Olen kuullut, että äiti on ollut
kaunotar nuorena ja arvattavasti hän
ei se uskoton ja petollinen pehtoori-isänikään
olisi häneen muuten katsettaan
luonut. Olen kuulemma perinyt
kaikki hänen avunsa (äitini tarkoitan):
suuret siniset silmät, raikkaan
ihonvärin ja vaalean, sellaisen
suomalaisen oljenkeltaisen, kiharan
tukan. Niin, että olin varsin tyytyväinen
siihen tyttöön, joka katseli
minua sieltä peilistä.
Harmaat naljkahansikkaat (ne olin
suuria taisteluja käyden ostanut) täydensivät
ulkonaisen asuni. Niin,
silkkisukkani ja säämiskäkenkani olivat
myöskin harmaat, että olen kiireestä
kantapäähän harmaa kuin hiiri
(mikä inhottava vertaus!)
Kannelle oli kerääntynyt jo paljon
kansaa odottelemaan laivan lähtöä.
Soittokunta alkoi soittaa Tanskan
kansallishymniä — tämä kuului olevan
tanskalainen alus.
Täyt\y tunnustaa — vm proo-sallisen
kuin minun, etta hetki oli
juhlallinen, kun laiva lipui ulos xiio-iiosta
ilta-auringon kullatessa tun-tin-
ien seiniä. Luulenpa, että muistan
vielä pitkän ikäni tämän kuvan, joka
oli kuin viimeinen tervehdys "vanhalta
mantereelta."
Kirjoitan tätä illalla yläkerroksen
vuoteellani polvellani, mutta nyt täytyy
tosiaan oikaista luunsa suoriksi.
Alakerrassa on jo kuorsattu hy\'än
aikaa tälle säestykseksi.
S/S United States 10/8
Aamulla meidät taas herätettiin
Tanskan kansallishymnillä. Ihmettelin
ensin, että missäs sitä oltiin, kun
niin tuuditteli, 'mutta pian sitä äly
palasi ja kapaisin istumaan viioteella.
Kurkistin reunan yli ja siellä matkakumppanini
olikin jo polvillaan lat-
^tialla kapsäkki auki edessään, pistellen
suuhunsa suolasilakkaa ja toista
riiputti hännästä.
Näky oli liiaksi nauruhermoja
kutkuttava, enkä voinut auttaa, että
täytyi päästää iloni.ilmoille. Tantti-
Vuokko Roine
paha näytti loukkaantuneelta ja sanoi:
"Koetahan sinäkin kömpiä lat-
-tialie jo, eiköhän muutu ääni kelloon!"
Olin palaa uteliaisuudesta, että mitäs
nyt seuraa ja laskeuduin kiireen
vilkkaa yläisiltä asuinsijoiltani. Mutta
ei! Ei mitään ihmettä tapahtunut'
ja tantti oli ihmeissään, että kyllä ne
nuoret...
Oltiin päästy jo ulommille ulapoille
ja aallokko oli käynyt vahvemmaksi.
Täti-raukan sisuksia puisteli
samassa mittakaavassa, mutta,
koetin lohduttaa, että kyllä siihen
ajanoloon kuuluu tottuvan, ettei huomaakaan
lopulta.
Otin p30^hkeeni ja lähdin _ hakemaan
pesuhuonetta. Käytävään pääsin
ihmisittäin, mutta yhtäkkiä tuntui,
että nyt tie nousi pystyyn, tai
ainakin on hirmuinen ylämäki edessä
kiivettävänä! Rupesin kapuariiaan
minkä jaksoin, kunnes silmänräpäyksessä
hävisi pohja jalkojeni alta" ja
oli juostava henki kurkussa alamäkeen
ja taas kohta sama ylämäki!
Tarrasin kaiteeseen, joka kulkee molemmin
puolin käytävää ja siunasin
— taisinpa sanoa voimakkaammasti-kin,
kun ei enää aikaihmisen jalkoihin
voi luottaa. Mutta suomalaisella sisulla
lähdin pinnistelemään eteenpäin
ja aikani poukkoiltuani, huomasin,
että tässä täytyy luottaa polviinsa ja
notkuttelin polviani kuin vanha merikarhu.
Kyllä kissa kynnet saa, kun
puuhun joutuu!
Rouva Martinia ei saanut aamiaiselle,
vaikka kuinka koetin houkutella
ja selitellä, että paremmin pärjää,
kun vatsa ön täysi. Hän heilutti
vaan kärsivän näköisenä varmaankin
kymmenettä silakkaa hännästä
ja vakuutti, että kyllä hän tällä
pitää vatsansa kurissa.
Olin jo ilmankin myöhäinen aamiaiselle.
Niin jätin hänet rauhaansa
ja uskoonsa ja lähdin toikkaroimaan
ruokasalia kohti. Vain joku
ihminen siellä täällä, istui pöydissä.
Sitä parempi, enempihän on meille
jälkeenjääneille!
Mutta aamiaisen jälkeen raahasin,
kirjaimellisesti sanoen, rouva Martinin
kannelle raittiiseen ulkoilmaan.
Ei siinä auttanut jupinat eikä napinat,
vaikka hän kuinka koetti panna
kynsin hampain moista uhkarohkeutta
vastaan. Käärin hänen vuoteeltaan
huovan matkaan ja niin sitä mentiin
ja löydettiin tuulensuojaisa soppi, mihin
hän istahti kuin martt)^!. Eikä
aikaakaan, niin raitis meri-ilma sai
"ruusut" hänenkin poskilleen ja hän
virkistyi vallan entiselleen, kiittelipä
vielä minun, itsepäisyyttäni ja teki
pyhiä päätöksiä, ettei täältä ylhäältä
liiku minnekään. Sittenpähän nähdään
kuin mennään.
S/S United States 11/8
Meitä suomalaisia on tällä kertaa
matkassa pari-kolmekymmentä, sekalaista
seurakuntaa näyttää olevan.
Naisia ei ole kovinkaan monta ja
nekin melkein järkiäan ikäneitoja.
Useimmat ovat käyneet jo 2—3 kertaa
"vanhassa maassa".
Sivumennen sanoen, heistä olen
päättänyt ottaa johtotähteni: lyödä
Ameriikan misuksien dollareita pus^-
siin ja aina silloin tällöin tehdä huvimatka
ja käydä äiti-vanhaa kätajr
massa. Miestä en ainakaap huoli
mieliharmikseni, ellei se sitten sat-
KIRJ. KAUKO NIHTEÄ
(Espanjassa taistele\^ Suomesta
mennyt soturi)
ON päivä iltaan painunut,
pimeys verhoo maan.
Tuoss'"spanjaa" jankkaa toveri
ja toiset laulaa vaan,
'Niin monet täällä kaipaavat
synnyinmaan kultaansa,
kun Järamassa iskevät
he kansan puolesta.
Hämyssä illan tunteet saa
lauluina ilmoille.
Huomenna kenties kuolema
vie monet paareille.
Soi pröletaarilaulut vaan,
ne kuulee fasistit.
Ja pimeässä sielläpä
käy tänne: karkurit.
Jaraman rintamalla 5.5.37.
En voi unhoittaa
mham
p ] JOS ei minulla olisi äiti elossa,
J niin. varmaankin minäkin maailmalta
leipäni etsisin, niinkuin mo
net muutkin. Tämä korven elämä ei
miellytä nuorta ihmistä, mutta kun
muistan, äitiä, niin täytyy rauhoittaa
mielensä, sillä täytyyhän lasten
tukea jä huoltaa äitiään, kun tämä
on tullut vanhaksi. En voi äitiä unhoittaa,
vaikka mieleni ja ajatuksem'
ovatkin maailmalla. Sittenkin tuntuu
äitini maja niin suloiselta.
Vaikka tämä korven elämä ei ole
mitään hauskaa nuorille, niin siltikin
tuntuu, että maailma on ihan täysi;
että siinä ei olisi kaikille tilaa. Kun
seuraa maailman tilannetta, niin huo^
maa, että siinä ei olekaan köyhille
tilaa. Katsoessa Espanjaan huomaa
myöskin, että köyhän elämä maailmassa
ei ole kovinkaan kallis.
Olisi suotavaa, että fUlisi sellainenkin
aika, jolloin saisimme vanhempamme,
jotka ovat meitä lapsiaan
vaalineet ja hoitaneet, hyville päiville
vanhuuden tullessa. Nykyisen
yhteiskuntajärjestelmän aikana emme
useinkaan voi palkita heidän vaivojaan,
niin mielellämme kuin sen
tekisimmekin.
J.D.O.
tuisi olemaan oikea dollarikuningas!
Mutta kyllä sillä minun dollarikunin-kaallani
täytyisi olla yhtä paljon
dollareita kuin sillä hämäläisellä pohatalla
kilahtelevia markkoja. Niu;
tosiaan, toistapa tämä tyttö tielaisi
ja määräilisi siellä rusthollissa, suun
avainkimppu vyötäröllä ja käskisi
vain piikoja!
Vietin viime kesänä erään koulutoverini
luona pari hy^'in ansaittua
lomaviikkoa ja siellä naapurissa ou
eräs monet tuulet ja tyynet turv^^*
sesti sivuuttanut "patruuna", joK
rakastua repsahti minuun, keltanokkaan
ja tahtoi välttämättä, etta o
taisin talon suuren
-hennolle vyötärölleni. Se olisi
tarpeeksi kenelle köyhälle tytopa.
ralle tahansa panemaan ruuvit _^
kaisin koneistossa, mutta eipa y
tämä tyttö hätkähtänyt!
(Jatkuu)
_ oOo
LONTOO.-Englantilaisia^
tyssa^rnaajia on karkoitettu
laisten määräyksestä Etiopiasto.^^
si karkoitus on tapahtunut, siw
mainittu.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 17, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-07-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370717 |
Description
| Title | 1937-07-17-04 |
| OCR text | i Jaroman joella KIRJ. KAUKO NIHTILÄ (Espanjassa taisteleva Suomesta, mennyt soturi) : ' ; t HURJA on luonto pojilla, jotka taistelee Jaramalla. Hei! Fasistien kuulat ja shrapielUt nc viuhkaa yllä ja alla. Hyvä ei herroilla siellä viiss' on kansanarmeija suuri. Kun Jämä armeija hyökkää päin, ei kestä fasistien muuri: Moni on henkejisg. heittänyt jasistcista Jaramalla. Mussolinin, Hitlerin, Francon ''urhot", nukkuvat nurmen alla. Emme me pojat fasisteja pelkää, se Jaraman joella nähtiin. Ruumiita tullut on fasisteista ja toisten sai silmät tahtiin. Budapestin nimi Unikarilainen lääkäri, tohtori Szell ei ole tjrytyvainen maansa pääkaupungin nimeen. Hän on ottanut toiseksi elämäntehtäväkseen — sairauksien ja luulosairauksien käsittely on tietenkin ensimäisenä — saada unkarilaiset vaihtamaan Budapest-nimi toiseen parempaan. Hän sanoo, että Budapest on yhdistelmä kolmen eri kaupungin nimistä, että se on epä- Jcäytännöllinen ja että se on ruma. Hän kehottaa maanmiehiään jättämään tästä nimestä loppuosan "pest" pois, koska se useissa kielissä merkitsee ruttoa ja koska "Buda" pelkästään merkitsee unkarin kielessä 'miestä, jolla on vaikutusvaltaa", joten se yksin riittäisi. Tri Szell mainitsee yielä yhtenä syynä sen, että Budapestin i^imi usein sekoitetaan Bukarestin, Rumanian pääkaupungin ni-j- nen kanssa, ja täten aiheutuu postinkulussa epäseh^yksiä. oOo^ —— l A S I N keksivät egyptiläiset noin \nionna 1800 ennen ajanlaskumme alkamista. tanut heitä. Sen palkit olivat kuumat ja leveät ja turvalliset ja järvi läikkyi suoraan edessä sinisenä ja mahtavana. Mies tunsi äkkiä hurjaa voimaa jäsenissään, hän suoristi nauttien ryhtinsä ja hengitti ahneesti suloista ilmaa... Ja aivankuin kaksi kuukautta sitten heräsi hän nytkin voimantuntoi-sista ajatuksistaan käreän miesäänen nauruun. •— No, nuorukainen! Emmekö me ole tehneet teistä miestä, häh? Ukko tuijotti häneen utelevin, har-maapilkahteisin silmin ja jäntevä koura puristi tiukasti paksua kep-piä- Miestä melkein huimasi. Hän kääntyi nopeasti selin ja \arkköi matalasti: — Olkaa hänelle h>'\'ä! Ukon silmissä välähti ja hän löi äkkiä kepillään siltapalkkiin että kopsahti. .-— Kirsiä tarkoitatte! Hänellä ei missään ole niin hyvä olla kuin minun luonani. Hän on x^ain liian nuori. — Niin, aivan lapsi \ielä. Xe ette saa lyödä häntä! huudahti nuorempi mies tuskaisesti. Vanha mies naurahti käreästi ja matalasti. —^ Ei kukaan ymmärrä häntä paremminl Ei kukaari ole hänelle niin hyvä kuinminä! Ja juun^oin puhalsi laiva.. t (Jatkoa) Siinä rupatellessa soi gong-gong ja menimme muiden perässä ruokasaliin. Ta kun ei kukaan tullut näyttämään paikkoja, istuimme pöytään ja täytimme makomme niinkuin muutkin herrat pöydässämme, niihin lienevät toiset suomalaiset haihtuneet, kun ei yhtään näkynyt pöydissä. Kauan siinä istuttiin ja vasta kun toiset alkoivat nousta pöydästä, seu-raslÄime. esimerkkiä ja menimme hyttiimme. Laiva seisoi vielä satamassa, kuului lastaavan. Rouva Martin halusi vähän levähtää, mutta minä päätin mennä ylös kannelle tutustumaan ympäristöihin ja katsomaan laivan lähtöä satamasta. Puin takin ylleni ja vedin nautinnolla uuden uutukaisen, harmaan baskilaisen leipurinhatun leikattujen kiharoitteni päälle. (Valkoisen lakkini olin visusti kätkenyt kaikkien matkatavaroitteni alle jo Turun rannasta lähtiessä). Katsahdin isoon peiliin^ eikä tulos ollutkaan hullumpi. Harmaa, ulsterimallinen matkatak-kini ''istui" hyvin hoikalle (nälkiintyneelle!) vartalolleni. Harmaa väri tekee monet merkipeän näköisiksi mutta tällainen sinisenharmaa väri sopii hyvin heleälle iholleni, se ikäänkuin korostaa sitä. Olen kuullut, että äiti on ollut kaunotar nuorena ja arvattavasti hän ei se uskoton ja petollinen pehtoori-isänikään olisi häneen muuten katsettaan luonut. Olen kuulemma perinyt kaikki hänen avunsa (äitini tarkoitan): suuret siniset silmät, raikkaan ihonvärin ja vaalean, sellaisen suomalaisen oljenkeltaisen, kiharan tukan. Niin, että olin varsin tyytyväinen siihen tyttöön, joka katseli minua sieltä peilistä. Harmaat naljkahansikkaat (ne olin suuria taisteluja käyden ostanut) täydensivät ulkonaisen asuni. Niin, silkkisukkani ja säämiskäkenkani olivat myöskin harmaat, että olen kiireestä kantapäähän harmaa kuin hiiri (mikä inhottava vertaus!) Kannelle oli kerääntynyt jo paljon kansaa odottelemaan laivan lähtöä. Soittokunta alkoi soittaa Tanskan kansallishymniä — tämä kuului olevan tanskalainen alus. Täyt\y tunnustaa — vm proo-sallisen kuin minun, etta hetki oli juhlallinen, kun laiva lipui ulos xiio-iiosta ilta-auringon kullatessa tun-tin- ien seiniä. Luulenpa, että muistan vielä pitkän ikäni tämän kuvan, joka oli kuin viimeinen tervehdys "vanhalta mantereelta." Kirjoitan tätä illalla yläkerroksen vuoteellani polvellani, mutta nyt täytyy tosiaan oikaista luunsa suoriksi. Alakerrassa on jo kuorsattu hy\'än aikaa tälle säestykseksi. S/S United States 10/8 Aamulla meidät taas herätettiin Tanskan kansallishymnillä. Ihmettelin ensin, että missäs sitä oltiin, kun niin tuuditteli, 'mutta pian sitä äly palasi ja kapaisin istumaan viioteella. Kurkistin reunan yli ja siellä matkakumppanini olikin jo polvillaan lat- ^tialla kapsäkki auki edessään, pistellen suuhunsa suolasilakkaa ja toista riiputti hännästä. Näky oli liiaksi nauruhermoja kutkuttava, enkä voinut auttaa, että täytyi päästää iloni.ilmoille. Tantti- Vuokko Roine paha näytti loukkaantuneelta ja sanoi: "Koetahan sinäkin kömpiä lat- -tialie jo, eiköhän muutu ääni kelloon!" Olin palaa uteliaisuudesta, että mitäs nyt seuraa ja laskeuduin kiireen vilkkaa yläisiltä asuinsijoiltani. Mutta ei! Ei mitään ihmettä tapahtunut' ja tantti oli ihmeissään, että kyllä ne nuoret... Oltiin päästy jo ulommille ulapoille ja aallokko oli käynyt vahvemmaksi. Täti-raukan sisuksia puisteli samassa mittakaavassa, mutta, koetin lohduttaa, että kyllä siihen ajanoloon kuuluu tottuvan, ettei huomaakaan lopulta. Otin p30^hkeeni ja lähdin _ hakemaan pesuhuonetta. Käytävään pääsin ihmisittäin, mutta yhtäkkiä tuntui, että nyt tie nousi pystyyn, tai ainakin on hirmuinen ylämäki edessä kiivettävänä! Rupesin kapuariiaan minkä jaksoin, kunnes silmänräpäyksessä hävisi pohja jalkojeni alta" ja oli juostava henki kurkussa alamäkeen ja taas kohta sama ylämäki! Tarrasin kaiteeseen, joka kulkee molemmin puolin käytävää ja siunasin — taisinpa sanoa voimakkaammasti-kin, kun ei enää aikaihmisen jalkoihin voi luottaa. Mutta suomalaisella sisulla lähdin pinnistelemään eteenpäin ja aikani poukkoiltuani, huomasin, että tässä täytyy luottaa polviinsa ja notkuttelin polviani kuin vanha merikarhu. Kyllä kissa kynnet saa, kun puuhun joutuu! Rouva Martinia ei saanut aamiaiselle, vaikka kuinka koetin houkutella ja selitellä, että paremmin pärjää, kun vatsa ön täysi. Hän heilutti vaan kärsivän näköisenä varmaankin kymmenettä silakkaa hännästä ja vakuutti, että kyllä hän tällä pitää vatsansa kurissa. Olin jo ilmankin myöhäinen aamiaiselle. Niin jätin hänet rauhaansa ja uskoonsa ja lähdin toikkaroimaan ruokasalia kohti. Vain joku ihminen siellä täällä, istui pöydissä. Sitä parempi, enempihän on meille jälkeenjääneille! Mutta aamiaisen jälkeen raahasin, kirjaimellisesti sanoen, rouva Martinin kannelle raittiiseen ulkoilmaan. Ei siinä auttanut jupinat eikä napinat, vaikka hän kuinka koetti panna kynsin hampain moista uhkarohkeutta vastaan. Käärin hänen vuoteeltaan huovan matkaan ja niin sitä mentiin ja löydettiin tuulensuojaisa soppi, mihin hän istahti kuin martt)^!. Eikä aikaakaan, niin raitis meri-ilma sai "ruusut" hänenkin poskilleen ja hän virkistyi vallan entiselleen, kiittelipä vielä minun, itsepäisyyttäni ja teki pyhiä päätöksiä, ettei täältä ylhäältä liiku minnekään. Sittenpähän nähdään kuin mennään. S/S United States 11/8 Meitä suomalaisia on tällä kertaa matkassa pari-kolmekymmentä, sekalaista seurakuntaa näyttää olevan. Naisia ei ole kovinkaan monta ja nekin melkein järkiäan ikäneitoja. Useimmat ovat käyneet jo 2—3 kertaa "vanhassa maassa". Sivumennen sanoen, heistä olen päättänyt ottaa johtotähteni: lyödä Ameriikan misuksien dollareita pus^- siin ja aina silloin tällöin tehdä huvimatka ja käydä äiti-vanhaa kätajr massa. Miestä en ainakaap huoli mieliharmikseni, ellei se sitten sat- KIRJ. KAUKO NIHTEÄ (Espanjassa taistele\^ Suomesta mennyt soturi) ON päivä iltaan painunut, pimeys verhoo maan. Tuoss'"spanjaa" jankkaa toveri ja toiset laulaa vaan, 'Niin monet täällä kaipaavat synnyinmaan kultaansa, kun Järamassa iskevät he kansan puolesta. Hämyssä illan tunteet saa lauluina ilmoille. Huomenna kenties kuolema vie monet paareille. Soi pröletaarilaulut vaan, ne kuulee fasistit. Ja pimeässä sielläpä käy tänne: karkurit. Jaraman rintamalla 5.5.37. En voi unhoittaa mham p ] JOS ei minulla olisi äiti elossa, J niin. varmaankin minäkin maailmalta leipäni etsisin, niinkuin mo net muutkin. Tämä korven elämä ei miellytä nuorta ihmistä, mutta kun muistan, äitiä, niin täytyy rauhoittaa mielensä, sillä täytyyhän lasten tukea jä huoltaa äitiään, kun tämä on tullut vanhaksi. En voi äitiä unhoittaa, vaikka mieleni ja ajatuksem' ovatkin maailmalla. Sittenkin tuntuu äitini maja niin suloiselta. Vaikka tämä korven elämä ei ole mitään hauskaa nuorille, niin siltikin tuntuu, että maailma on ihan täysi; että siinä ei olisi kaikille tilaa. Kun seuraa maailman tilannetta, niin huo^ maa, että siinä ei olekaan köyhille tilaa. Katsoessa Espanjaan huomaa myöskin, että köyhän elämä maailmassa ei ole kovinkaan kallis. Olisi suotavaa, että fUlisi sellainenkin aika, jolloin saisimme vanhempamme, jotka ovat meitä lapsiaan vaalineet ja hoitaneet, hyville päiville vanhuuden tullessa. Nykyisen yhteiskuntajärjestelmän aikana emme useinkaan voi palkita heidän vaivojaan, niin mielellämme kuin sen tekisimmekin. J.D.O. tuisi olemaan oikea dollarikuningas! Mutta kyllä sillä minun dollarikunin-kaallani täytyisi olla yhtä paljon dollareita kuin sillä hämäläisellä pohatalla kilahtelevia markkoja. Niu; tosiaan, toistapa tämä tyttö tielaisi ja määräilisi siellä rusthollissa, suun avainkimppu vyötäröllä ja käskisi vain piikoja! Vietin viime kesänä erään koulutoverini luona pari hy^'in ansaittua lomaviikkoa ja siellä naapurissa ou eräs monet tuulet ja tyynet turv^^* sesti sivuuttanut "patruuna", joK rakastua repsahti minuun, keltanokkaan ja tahtoi välttämättä, etta o taisin talon suuren -hennolle vyötärölleni. Se olisi tarpeeksi kenelle köyhälle tytopa. ralle tahansa panemaan ruuvit _^ kaisin koneistossa, mutta eipa y tämä tyttö hätkähtänyt! (Jatkuu) _ oOo LONTOO.-Englantilaisia^ tyssa^rnaajia on karkoitettu laisten määräyksestä Etiopiasto.^^ si karkoitus on tapahtunut, siw mainittu. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-07-17-04
