1948-02-07-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
Publlshed and printed by the Vapaus Publlshlng^ Company
Limited. 100-102 EUn Street West, Sudbury, Ontario.
^Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12^-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikUta aloiilta.
TILAUSRBVNAT: If HP YS VALTOIHIN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta • i$3.10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1.80
3 kuukautta .75
SUOMEEN JA MtlUALLE ULKOMAILLE
l vuosikerta ..$3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumaJta. Halvin kiitosilmoitus $2.00^ Erikoishinnat
pysyvistä ihnoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kalkki Xiekille tarkoitetut maksuosoitukset on otettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOu-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69
L I E K K I SUDBURY, ONT.
Yhtenään tulee niaailman menosta tavallisen ihmisen
silmäin eteen sellaista, mikä panee kysäisemään, missä sitä
ollaan ja mihin sitä mennään, ja samalla vertailemaan kahta
asiaa: mitä sanottiin sodan aikana ja mitä sanotaan nyt. Ne
•eivät lyö yhteen._
suloin olivat kaikki liittolaiset ystäviä keskenään. Ei
puhuttu pahaa toisistaan. Ja kansa, työtätekevä kansa, oli
kunnioitetuin maan voima ja kaikki kaikessa... Sille luvattiin
jos jotakin, kunhan fasismi saadaan nujerretuksi — vauras
eläviä, valistusta, huvitusta, vapautta ja rauhaa loppumattomiin.
Kerrassaan parempi maailma, kunhan kansa nyt
uhrautuu. Vedottiift tosiasioihin, järkceth ja tunteisiin. Ja
kansa uhrautui — miten paljon, siitä ei nyt puhuta,, mutta
hyvin se muistetaan. ' Suoriuduttiin voittajina.
Entäs nyt? Samat voimamasiinat, jotka silloin runnasivat
niin, runnaavat nyt päinvastaiseen suuntaan. Kansa
on nyt vain kansa, jonka on kuunneltava ja toteltava, ja oikeuksiaan
vaativat työläiset ovat vihollisia. Sitä koetetaan
jos jotenkin verhoilla, mutta ne verhot eivät tarkoitusta peitä.
Siellä sitä nyt mennään. Ja jos ihmiset eivät muistaisi
enää, mitä ennen sanottiin, niin nämä voimamasiinat, tämä
''kommunistivastainen" (lue: tyoväenvastainen) kiihotun tekisi
nopeammin työtään. Tietysti jokin tietämätön ja ajattelematon
ihminen jo nytkin alkaa hiivistellä ja lymyillä, ettei
hän vaan tulisi leimatuksi "kommunistiksi". Häneen on
iskeytynyt kuva jostakin hyvin hirveästä, joka nyt uhkaa
tätä onnellista maata ja koko maailmaa, eikä hän ainakaan
halua olla sen tuloa jouduttamassa. Häneen nähden on tarkoitus
saavutettu, hän lyyhistyy kohtalonsa alle yrittämättäkään
ottaa selvää todellisuudesta.
^Mutta toisaalta tällä kaikella voi olla,aivan vastakkainen
vaikutus — siliä tehdään oikein enemmältä^ "kommunis-
' te ja", taantumuksen ja kapitalismin otteiden vastustajia. Monet,
jotka eivät ole näitä asioita ajatelleet, alkavat ajatella ja
nähdä kiihotuksen tarkoituksen, jopa pilkistää peloteltu
diktatuurikin esiin lähempää kuin sitä oli luullutkaan. Aivan
ympärHtäkin voi pujalitaa valaisevia esimerkkejä. Jos
esim. joku rohkenee esittää työtoverilleen, että IHtytäämpä
yhteen ja vaaditaan enemmän palkkaa, koska tämä nykyinen
ei riitä elintarvikkeiden hankintaan, niin hän on — ''kommunisti"
ja toiset ovat "kommujiismin kannattapa", vähintäänkin
"kommunistien vaikutuksen alla" olevia. Sama jut-
Ttt yriitipä mitä tahansa yhteistä, joka on vastakkaista i^il-taluokan
pyrkimyksille. Niin niitä "kommunisteja" tehdään.
Mutta, he ajattelevat, koska se ci sen kauheampaa ole, niin
ollaan kommunisteja. Suuripa on joukko, johon kuulutaan,
ci vain varsinaisia työläisiä, vaatt paljon muita, sivistyneitä,
oppineita, oikein ajattelevia ihmisiä, miehiä ja naisia,
jotka yhteensä muodostavat muurin taantumusta vastaan.
Ellei näin olisi asianlaita, niin tilanne olisi työtätekevälle,
köyhälle kansalle hyvin nopeasti aivan toivoton.
• • • .
Ei lopu Liekiltä kirjoitukset pakf^asillakaan, sen taas
huomaamme ja huomaamme varmaan vielä paremmin seuraavan
pakinamme aikana. Ehkäpä juuri parhaillaan, kun
•ulkona kylmä kouristelee, muita uuni tai muu nurkassa
'hohkaa lämmintä, monikin piirtelee ajatuksiaan pa^crUle.
Eikä koskaan dc niin pokkanen eikä paljon lunta, etteikö
Liekin ystävä voi sirpive^a .tilaisuudessa naapurillaan tai
muuien kohtaamaltaan suomalaiselta kysäistä: TuUeekos
^ieUle Liekki? Ellei tule, niin tilatkaa ja tuttisiukaa siihen.
.Talvi fiikine iltapukieineen, lukuaika, on juuri kaikkeen
X&kmeen lehtemme hyväksi puuhailuun sopivinta. Eikö
Suomalaisen tiedeakatemian
tammikutm koKouksessä
prof. Aarne Anttila piti muistopuheen
.suomalaisen ja vertailevan kansanru-noiK!
eri>professorista Väinö Salmisesta.
Prof. Tauno Kalima esitelmöi kirurgian
historiasta Suomessa. Mumaissuoma-laisille
oli maagillisen Iääkit5^iensä ö-hella
myös kokemukseen perutuva kansanomainen
lääketaitonsa, j'ossa kirurgisilla
toimenpiteillä oli olennainen o-suus.
Kansankirurgia kohdistui. pääasiassa
luimmurtumien ja sijoiltaan menneiden,
nivelten paikoilleen asettamiseen.
Haavanhöito ja verenvuodon pysäyttäminen
tapahtuivat suurin piirtein tarkoitustaan
vastaavasti, samoin pifinallis-ten
tulehdusten hoito. Myöhemmin kirurgia
joutui välskäreiden ja parturien
>Lkä kaikenlaisten puoskareiden käsiin.
Vasta 1600-luvun lopulla perustettiin
Ruotsi-Suomessa erityinen ''kirurginen
seura" välskäri- ja parturikiltojen yhtymäksi.
Sen johtoon tuli paikallisia mes-tarivälskäreitä.
Nämä saivat koulutuksensa
v. 1752 perustetussa Tukholman
Serafimer-lasaretissa, jonka ylilääkärinä
oli Olof Acrel, ''Ruofsin kirurgian
isä": Ttirun Akateemiaaii kuului sen
perustamisesta lähtien lääketieteellinen
tiedekunta,'mutta siinä oli aluksi vain
sisätautiopin oppituoli. Kirurgian oppituoli
perustettiin vasta v. 1784. Opetus
oli aluksi vain teoreettista luento-opetusta.
Varsinainen kirurgiamme sai
alkunsa vasta 1800-luvun loppupuolella.
Sen kuuluisia uranuurtajia ovat olleet
professorit Estlander, af Schulten, Kro-gius,
Hj. V. Bonsdorff, Faltin ym.
Prof. J . Keränen ja V. Väisälä tekivät
selkoa osanotostaan kansaiväl. ilmatiet',
järjestön kokouksiin viime elo-lokakuus-s
i Canadassa ja Yhdysvalloissa. Nämä
kokoukset olivat alansa suurimmat ja
pisimmät. Niissä saatiin aikaan suuria
parannuksia kansainväl. ilmatieteen
alalla. Eräs tärkeä uudistus on uuden
lentosääpalveluohjesäännön hyväksyminen.
Sääsanomia varten laadittiin uudet
vleismaailmalliset kaavat. Säähavain-noimisesta
mainittakoon, että tutkalaitteella
voidaan määritellä sadealueiden
asemat ja niiden liikunnat, mitata sadepilvien
korkeus, sateen laatu ja voimakkuus.
Tällainen säätutka saatiin os"
tettua Suomeenkin. Vertailtaessa eri ra-diosondityyppejä
toisiinsa todettiin, että
meikäläinen prof. Väisälän keksimä
ja kehittämä radiosondi on maailman kevein
(painaa vajaa kolmanneksen ke-veimmistä
ulkomaisista) ja siis myös
halvin.
Painettavaksi ilmoitettiin tri HTOrell-mannin
tutkimus Goethen > henkisestä
perinnöstä ja vaikutuksesta Suomessa
Porthanin ajoista Lönnrothin kuolemaan.
"S
TUPAKKA ei vaikuta "sopusointui-sesti"
kaikkien väkijuomien yhteydessä.
Sampanjan hieno maku häiriytyy täydellisesti,
jos sitä naulittaessa samalla
tupakoidaan. Samoin on laita joittenkin
viinien. Vain sherryn makuun se
ei vaikuta mitään.
JOS CNR:n kaikki rahti- ja matkustajavaunut
sekä työvaunut pantaisiin
peräkkäin radalle, tulisi siitä 853 mailia
pitkä juna.
Kirjeenvaihtoa
Vieno Rauma: Kiitos lähetyksestä.
Tulee siitä moneen lehteen. Ja sitten
— perästä kuuluu.
Aino K.: Kiitos. Kaikki olivat hyvjiä
ta\'araa.
Amous: Julkaistaan.
Mrs. J—la: Samoin — viinuiinkin.
Toivo Niemi: Taitaa, jo joutua tähän
numeroon. Lisää sellaista. ja muuta toivotaan.
Kirj. L.C. BARKER. Suom^T^—O N—I.'
Kolme apinataiäuipähkinäpmssa:'
jutellen asioista, -jotka ovat nteidähkiti suussa.
"Vksi isanoi toisille: '*Kuulkaappas tätä
jtittua, joka on varmasti matä;^
eitä ihminen ois lähtöisin meistä, apinoista.
Häpeätä oottekokmdleet moista? y
Eihän apina vaimostaan erota taida,
eikä lapsiaan mieröntielle hän lait^.
Ja ootieko fkuidleet .että apina-äiti^
antais lapsensa kylään, itse kotia jäisi,
ja vaihtaisi heille niin monasti ammaa
-eitä vähän ajan päästä he tunne ei. mammaa.
On tässä vielä paljon eroa muuta:
Ei apina aitaa ympäri pähkinäpuuta,
että ne siinä mätäneis vaan, -
eikä toiset pääsis edes, mahtamaan.
Jos minä tämän puutteilta aitaisin,
niin nälkä pakottais teidät siihen varkaisiin.
Vielä jotakin, jota ei apina tee:
Ei yöllä hän juomapitoisin mee~ , .
jä, siellä' narriksi tule, tahi • asetta koppaa, *;
jolla sitten toisen apimn tdppaa.^^.l
Kyllähän ihminenkin tuUut on tietä tahi toista,
mutta ei koskaan mejstä, apinoista. 17
Kumpi on parempi, lyhyt tai pitkä elämä, jos se on
kuntmassakin tapauksessa kurja?
Joka aamu nähtiin hiilenkäsittelypaikkojen läheisyyteen
ilmestyvän vanhan harmaahiuksisen naisen, jpka keräili koriinsa
tielle varisseita-hiiliä. Sitä tehdessään ei hänen tarvinnut
paljon kumartaa, sillä elämän taakka oli jo hänen vartalonsa
siihen asentoon taivuttanut. Mutta joka kerta, kun
hän oli hetken aikaa etsinyt ja poiminut, rupesivat hänen sil-märfsä
vuodattamaan kyyneleitä, jotka kostuttivat koriin
kasaantuvia hiilenmureneita, kunnes hän kantamuksineen
lyyhäsi pois.
Siihen oli ollut ennen lupa, mutta-nyt oli tullut kielto ja
uhka; sakkotauluja oli asetettu radan varrelle lukuisasti. Sitä
ei tiennyt harmaanhapsinen hiilenkerääjä, vaan ilmestyi
paikalle tapansa mukaan. Mutta ef ehtinyt pitkälle, kun hänen
eteensä ilmestyi virkapukuinen mies ja puhui. Ja kun
ei hän ymmärtänyt mitä hänelle puhuttiin, vaikka ääni kyllä
oli vaativa ja ankara, sysättiin hänet menemään. Ja hän
meni , kyynelten tippuessa tyhjään koriin.
Sen päivän ja sitä seuraavan yön hän huojutteli kumaraa
ruumistansa kylmän uunin vierellä, mutta seuraavana aamuna
taas, tosin arkana ja kysyvänä, lyyhäsi-hän koreineen
radalle. Nyt tuli virkapukuinen, otti häntä käsipuolesta
ja vei mukanaan. ^
• * * »
Elämä saattaa kulkea pitkät ajat tyj'ntä, jokapäiväistä,
ehkä onnellista latuansa, mutta yhtäkkiä iskee onnettomuus
kuin salama kirkkaalta taivaalta, antamatta sitä edeltä aavistaa
tai nähdä siihen syytä, — ja sitä seuraa toinen ja kolmas,
kokonainen sarja onnettomuuksia, kunnes koko elämä
on muuttunut muutamissa hetkissä sopusoinnusta sekasorroksi,
päivästä yöksi.
Sellainen oli ollut Antonio Guerrinin kohtalo. Vielä
muutama kuukausi takaperin oli hän ollut onnellinen ja iloinen
mies, terve ja voimakas mies, nyt oli hän lyöty ja onneton,
tutiseva raajarikko. Vielä muutama kuukausi takaperin
oli hänen ympärillänsä illoin helkkynyt soiton sävel ja lämmin
elämänilo, nyt oli hiljaista, autiota ja kylmää. Eikä onnettomuuksien
synkeä sarja näyttänyt vieläkään loppuneen.
— milloin, mihin se loppuukaan? . . .
Antonia katseli ympärilleen. Rikkinäisiltä näyttävät
ikkunat olivat umpijäässä, ovenpielukset olivat valkc;issa
huurteessa, seinät näyttivät likaisilta ja koko huont* oli kolkko
ja tyhjä, aivankuin kaikki elämä .olisi sen sisältä viety pois
niin tyyten ettei sitä siinä koskaan voisi kohotakäan. Häntä
puistatti kammo ja vilu. Vaistomaisesti kurkoitti hän kä-tensär
— sen ainoan, mikä hänellä vida dii, toisessa riippu'
vain tyhjä hiha — uunin oviluukkuun ja vctäsi sen auki
siellä oli vain muutamia sammuneita hiiliä. Käsi hervahti
alas, tyhjä hiha putosi polvien päälle ja koko ruumis ly>äht'
kokoon. Hän jai tuijottamaan sammuneisiin hiiliin.
Itänen Altiksensa' lensivät nopeasti läpi vuosien taipal«"
' JatkuM k<^anndla sivulla.
I^AIMOTAINA, mLMÖtUUN 7 1948
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 7, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-02-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480207 |
Description
| Title | 1948-02-07-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI) Publlshed and printed by the Vapaus Publlshlng^ Company Limited. 100-102 EUn Street West, Sudbury, Ontario. ^Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second class matter. Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12^-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikUta aloiilta. TILAUSRBVNAT: If HP YS VALTOIHIN: 1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta • i$3.10 6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1.80 3 kuukautta .75 SUOMEEN JA MtlUALLE ULKOMAILLE l vuosikerta ..$3.75 6 kuukautta 2.00 ILMOITUSHINNAT: 50 senttiä palstatuumaJta. Halvin kiitosilmoitus $2.00^ Erikoishinnat pysyvistä ihnoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Kalkki Xiekille tarkoitetut maksuosoitukset on otettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, lOu-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: P. O. BOX 69 L I E K K I SUDBURY, ONT. Yhtenään tulee niaailman menosta tavallisen ihmisen silmäin eteen sellaista, mikä panee kysäisemään, missä sitä ollaan ja mihin sitä mennään, ja samalla vertailemaan kahta asiaa: mitä sanottiin sodan aikana ja mitä sanotaan nyt. Ne •eivät lyö yhteen._ suloin olivat kaikki liittolaiset ystäviä keskenään. Ei puhuttu pahaa toisistaan. Ja kansa, työtätekevä kansa, oli kunnioitetuin maan voima ja kaikki kaikessa... Sille luvattiin jos jotakin, kunhan fasismi saadaan nujerretuksi — vauras eläviä, valistusta, huvitusta, vapautta ja rauhaa loppumattomiin. Kerrassaan parempi maailma, kunhan kansa nyt uhrautuu. Vedottiift tosiasioihin, järkceth ja tunteisiin. Ja kansa uhrautui — miten paljon, siitä ei nyt puhuta,, mutta hyvin se muistetaan. ' Suoriuduttiin voittajina. Entäs nyt? Samat voimamasiinat, jotka silloin runnasivat niin, runnaavat nyt päinvastaiseen suuntaan. Kansa on nyt vain kansa, jonka on kuunneltava ja toteltava, ja oikeuksiaan vaativat työläiset ovat vihollisia. Sitä koetetaan jos jotenkin verhoilla, mutta ne verhot eivät tarkoitusta peitä. Siellä sitä nyt mennään. Ja jos ihmiset eivät muistaisi enää, mitä ennen sanottiin, niin nämä voimamasiinat, tämä ''kommunistivastainen" (lue: tyoväenvastainen) kiihotun tekisi nopeammin työtään. Tietysti jokin tietämätön ja ajattelematon ihminen jo nytkin alkaa hiivistellä ja lymyillä, ettei hän vaan tulisi leimatuksi "kommunistiksi". Häneen on iskeytynyt kuva jostakin hyvin hirveästä, joka nyt uhkaa tätä onnellista maata ja koko maailmaa, eikä hän ainakaan halua olla sen tuloa jouduttamassa. Häneen nähden on tarkoitus saavutettu, hän lyyhistyy kohtalonsa alle yrittämättäkään ottaa selvää todellisuudesta. ^Mutta toisaalta tällä kaikella voi olla,aivan vastakkainen vaikutus — siliä tehdään oikein enemmältä^ "kommunis- ' te ja", taantumuksen ja kapitalismin otteiden vastustajia. Monet, jotka eivät ole näitä asioita ajatelleet, alkavat ajatella ja nähdä kiihotuksen tarkoituksen, jopa pilkistää peloteltu diktatuurikin esiin lähempää kuin sitä oli luullutkaan. Aivan ympärHtäkin voi pujalitaa valaisevia esimerkkejä. Jos esim. joku rohkenee esittää työtoverilleen, että IHtytäämpä yhteen ja vaaditaan enemmän palkkaa, koska tämä nykyinen ei riitä elintarvikkeiden hankintaan, niin hän on — ''kommunisti" ja toiset ovat "kommujiismin kannattapa", vähintäänkin "kommunistien vaikutuksen alla" olevia. Sama jut- Ttt yriitipä mitä tahansa yhteistä, joka on vastakkaista i^il-taluokan pyrkimyksille. Niin niitä "kommunisteja" tehdään. Mutta, he ajattelevat, koska se ci sen kauheampaa ole, niin ollaan kommunisteja. Suuripa on joukko, johon kuulutaan, ci vain varsinaisia työläisiä, vaatt paljon muita, sivistyneitä, oppineita, oikein ajattelevia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka yhteensä muodostavat muurin taantumusta vastaan. Ellei näin olisi asianlaita, niin tilanne olisi työtätekevälle, köyhälle kansalle hyvin nopeasti aivan toivoton. • • • . Ei lopu Liekiltä kirjoitukset pakf^asillakaan, sen taas huomaamme ja huomaamme varmaan vielä paremmin seuraavan pakinamme aikana. Ehkäpä juuri parhaillaan, kun •ulkona kylmä kouristelee, muita uuni tai muu nurkassa 'hohkaa lämmintä, monikin piirtelee ajatuksiaan pa^crUle. Eikä koskaan dc niin pokkanen eikä paljon lunta, etteikö Liekin ystävä voi sirpive^a .tilaisuudessa naapurillaan tai muuien kohtaamaltaan suomalaiselta kysäistä: TuUeekos ^ieUle Liekki? Ellei tule, niin tilatkaa ja tuttisiukaa siihen. .Talvi fiikine iltapukieineen, lukuaika, on juuri kaikkeen X&kmeen lehtemme hyväksi puuhailuun sopivinta. Eikö Suomalaisen tiedeakatemian tammikutm koKouksessä prof. Aarne Anttila piti muistopuheen .suomalaisen ja vertailevan kansanru-noiK! eri>professorista Väinö Salmisesta. Prof. Tauno Kalima esitelmöi kirurgian historiasta Suomessa. Mumaissuoma-laisille oli maagillisen Iääkit5^iensä ö-hella myös kokemukseen perutuva kansanomainen lääketaitonsa, j'ossa kirurgisilla toimenpiteillä oli olennainen o-suus. Kansankirurgia kohdistui. pääasiassa luimmurtumien ja sijoiltaan menneiden, nivelten paikoilleen asettamiseen. Haavanhöito ja verenvuodon pysäyttäminen tapahtuivat suurin piirtein tarkoitustaan vastaavasti, samoin pifinallis-ten tulehdusten hoito. Myöhemmin kirurgia joutui välskäreiden ja parturien >Lkä kaikenlaisten puoskareiden käsiin. Vasta 1600-luvun lopulla perustettiin Ruotsi-Suomessa erityinen ''kirurginen seura" välskäri- ja parturikiltojen yhtymäksi. Sen johtoon tuli paikallisia mes-tarivälskäreitä. Nämä saivat koulutuksensa v. 1752 perustetussa Tukholman Serafimer-lasaretissa, jonka ylilääkärinä oli Olof Acrel, ''Ruofsin kirurgian isä": Ttirun Akateemiaaii kuului sen perustamisesta lähtien lääketieteellinen tiedekunta,'mutta siinä oli aluksi vain sisätautiopin oppituoli. Kirurgian oppituoli perustettiin vasta v. 1784. Opetus oli aluksi vain teoreettista luento-opetusta. Varsinainen kirurgiamme sai alkunsa vasta 1800-luvun loppupuolella. Sen kuuluisia uranuurtajia ovat olleet professorit Estlander, af Schulten, Kro-gius, Hj. V. Bonsdorff, Faltin ym. Prof. J . Keränen ja V. Väisälä tekivät selkoa osanotostaan kansaiväl. ilmatiet', järjestön kokouksiin viime elo-lokakuus-s i Canadassa ja Yhdysvalloissa. Nämä kokoukset olivat alansa suurimmat ja pisimmät. Niissä saatiin aikaan suuria parannuksia kansainväl. ilmatieteen alalla. Eräs tärkeä uudistus on uuden lentosääpalveluohjesäännön hyväksyminen. Sääsanomia varten laadittiin uudet vleismaailmalliset kaavat. Säähavain-noimisesta mainittakoon, että tutkalaitteella voidaan määritellä sadealueiden asemat ja niiden liikunnat, mitata sadepilvien korkeus, sateen laatu ja voimakkuus. Tällainen säätutka saatiin os" tettua Suomeenkin. Vertailtaessa eri ra-diosondityyppejä toisiinsa todettiin, että meikäläinen prof. Väisälän keksimä ja kehittämä radiosondi on maailman kevein (painaa vajaa kolmanneksen ke-veimmistä ulkomaisista) ja siis myös halvin. Painettavaksi ilmoitettiin tri HTOrell-mannin tutkimus Goethen > henkisestä perinnöstä ja vaikutuksesta Suomessa Porthanin ajoista Lönnrothin kuolemaan. "S TUPAKKA ei vaikuta "sopusointui-sesti" kaikkien väkijuomien yhteydessä. Sampanjan hieno maku häiriytyy täydellisesti, jos sitä naulittaessa samalla tupakoidaan. Samoin on laita joittenkin viinien. Vain sherryn makuun se ei vaikuta mitään. JOS CNR:n kaikki rahti- ja matkustajavaunut sekä työvaunut pantaisiin peräkkäin radalle, tulisi siitä 853 mailia pitkä juna. Kirjeenvaihtoa Vieno Rauma: Kiitos lähetyksestä. Tulee siitä moneen lehteen. Ja sitten — perästä kuuluu. Aino K.: Kiitos. Kaikki olivat hyvjiä ta\'araa. Amous: Julkaistaan. Mrs. J—la: Samoin — viinuiinkin. Toivo Niemi: Taitaa, jo joutua tähän numeroon. Lisää sellaista. ja muuta toivotaan. Kirj. L.C. BARKER. Suom^T^—O N—I.' Kolme apinataiäuipähkinäpmssa:' jutellen asioista, -jotka ovat nteidähkiti suussa. "Vksi isanoi toisille: '*Kuulkaappas tätä jtittua, joka on varmasti matä;^ eitä ihminen ois lähtöisin meistä, apinoista. Häpeätä oottekokmdleet moista? y Eihän apina vaimostaan erota taida, eikä lapsiaan mieröntielle hän lait^. Ja ootieko fkuidleet .että apina-äiti^ antais lapsensa kylään, itse kotia jäisi, ja vaihtaisi heille niin monasti ammaa -eitä vähän ajan päästä he tunne ei. mammaa. On tässä vielä paljon eroa muuta: Ei apina aitaa ympäri pähkinäpuuta, että ne siinä mätäneis vaan, - eikä toiset pääsis edes, mahtamaan. Jos minä tämän puutteilta aitaisin, niin nälkä pakottais teidät siihen varkaisiin. Vielä jotakin, jota ei apina tee: Ei yöllä hän juomapitoisin mee~ , . jä, siellä' narriksi tule, tahi • asetta koppaa, *; jolla sitten toisen apimn tdppaa.^^.l Kyllähän ihminenkin tuUut on tietä tahi toista, mutta ei koskaan mejstä, apinoista. 17 Kumpi on parempi, lyhyt tai pitkä elämä, jos se on kuntmassakin tapauksessa kurja? Joka aamu nähtiin hiilenkäsittelypaikkojen läheisyyteen ilmestyvän vanhan harmaahiuksisen naisen, jpka keräili koriinsa tielle varisseita-hiiliä. Sitä tehdessään ei hänen tarvinnut paljon kumartaa, sillä elämän taakka oli jo hänen vartalonsa siihen asentoon taivuttanut. Mutta joka kerta, kun hän oli hetken aikaa etsinyt ja poiminut, rupesivat hänen sil-märfsä vuodattamaan kyyneleitä, jotka kostuttivat koriin kasaantuvia hiilenmureneita, kunnes hän kantamuksineen lyyhäsi pois. Siihen oli ollut ennen lupa, mutta-nyt oli tullut kielto ja uhka; sakkotauluja oli asetettu radan varrelle lukuisasti. Sitä ei tiennyt harmaanhapsinen hiilenkerääjä, vaan ilmestyi paikalle tapansa mukaan. Mutta ef ehtinyt pitkälle, kun hänen eteensä ilmestyi virkapukuinen mies ja puhui. Ja kun ei hän ymmärtänyt mitä hänelle puhuttiin, vaikka ääni kyllä oli vaativa ja ankara, sysättiin hänet menemään. Ja hän meni , kyynelten tippuessa tyhjään koriin. Sen päivän ja sitä seuraavan yön hän huojutteli kumaraa ruumistansa kylmän uunin vierellä, mutta seuraavana aamuna taas, tosin arkana ja kysyvänä, lyyhäsi-hän koreineen radalle. Nyt tuli virkapukuinen, otti häntä käsipuolesta ja vei mukanaan. ^ • * * » Elämä saattaa kulkea pitkät ajat tyj'ntä, jokapäiväistä, ehkä onnellista latuansa, mutta yhtäkkiä iskee onnettomuus kuin salama kirkkaalta taivaalta, antamatta sitä edeltä aavistaa tai nähdä siihen syytä, — ja sitä seuraa toinen ja kolmas, kokonainen sarja onnettomuuksia, kunnes koko elämä on muuttunut muutamissa hetkissä sopusoinnusta sekasorroksi, päivästä yöksi. Sellainen oli ollut Antonio Guerrinin kohtalo. Vielä muutama kuukausi takaperin oli hän ollut onnellinen ja iloinen mies, terve ja voimakas mies, nyt oli hän lyöty ja onneton, tutiseva raajarikko. Vielä muutama kuukausi takaperin oli hänen ympärillänsä illoin helkkynyt soiton sävel ja lämmin elämänilo, nyt oli hiljaista, autiota ja kylmää. Eikä onnettomuuksien synkeä sarja näyttänyt vieläkään loppuneen. — milloin, mihin se loppuukaan? . . . Antonia katseli ympärilleen. Rikkinäisiltä näyttävät ikkunat olivat umpijäässä, ovenpielukset olivat valkc;issa huurteessa, seinät näyttivät likaisilta ja koko huont* oli kolkko ja tyhjä, aivankuin kaikki elämä .olisi sen sisältä viety pois niin tyyten ettei sitä siinä koskaan voisi kohotakäan. Häntä puistatti kammo ja vilu. Vaistomaisesti kurkoitti hän kä-tensär — sen ainoan, mikä hänellä vida dii, toisessa riippu' vain tyhjä hiha — uunin oviluukkuun ja vctäsi sen auki siellä oli vain muutamia sammuneita hiiliä. Käsi hervahti alas, tyhjä hiha putosi polvien päälle ja koko ruumis ly>äht' kokoon. Hän jai tuijottamaan sammuneisiin hiiliin. Itänen Altiksensa' lensivät nopeasti läpi vuosien taipal«" ' JatkuM k<^anndla sivulla. I^AIMOTAINA, mLMÖtUUN 7 1948 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-02-07-02
