1948-02-07-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kaisu-Mirjami Rydberg:
I
H cl sinkissä juhannuksena pidetyssä kansainvälisessä kirjailijakokouksessa kiin-uitcttiin
huomiota ajanvletckirjallismden tulvaan, joka sodan jälkeen on suuntau-tumit
Amerikasta. Eurooppaan ja muodostunut todelliseksi vaaraksi kunnollisen
kaunokirjallisuuden jä aikakauslehdistön julkaisemiselle useissa maissa. Etenkin
norjalaiset kirjailijat katostivat Reader"s Digest (Valitut palat) "lehden osuutta
taantumuksellisten käsitysten, pintapuolisuuden ja henkisen laiskuuden levittäjänä.
• • -
Yhä runsaammin tulvii Atlantinjakaa myös elokuvateollisuuden tuotteita, joiku
ovat rinnastettavissa tyhjänpäiväiseen painotavaraan. Kansanedustaja Kai'su-
Mirjavii Rydberg käsittelee seuraavassa kirjoituksessaan rikoselokuvien arveluttavaa
vaikutusta stmren yleisön ajattelutapaan ja moraaliin.
EI MUUTA KUIN YKSI RUUMIS
— Oliks' kivat kuvat?
Ei se tappanut muuta kuin toisen.
Tarempi jännäri viime viikolla oli.
Keskustelu tapahtui elokuvateatterin
edessä suomalaisessa pikkukaupungissa.
Filmi — amerikkalainen gangsterikuv2
— oli lapsilta kielletty. ^Molemmat keskustelijat
olivat keskenkasvuisia poikia,
kaikesta päätellen niitä, jotka ikänFÄ
puolesta eivät pääsisi ^'lapsilta kiellett>n-hin'.
:Mutta aina on lipunmj^yjiä ja
ovenvartijoita, jotka eivät ole turhan
nuukia. •
Kysyin kerran seitsenmäntoistavuotiaalta,
jonka ainoana hengenravintona
olivat salapoliisikirjat ja jännitysfilmit,
miksi hän juuri sellaista harrasti.
— Täytyy olla jotakin jännää, hän
vastasi. Sitäpaitsi kaikki muutkin katsoivat
sellaisia elokuvia, ' k a i k k i muut"
olivat pojan isä ja tovefit työpaikansa
ja "meidän pihassa". /
Entäpä, jos elokuvissa olisi aiheini
muuta jännittävää — ihmisen kamppailu
luontoa ja olosuhteita vastaan, tiedemiehen
taistelu terveemmän ja taiia-
• vamman sukupolven luomiseksi, tutki-musretkeilijän
kokemukset, kirjailijan
ia opettajan sota tietämättöm>-yttä ja
ennakkoluuloja vastaan. Eikö se olisi
jännittävämpää kuin varkaitten, hui-iareitten
ja murhamiesten elämä?
Seitsemäntoistavuotias myönsi, että
saattaisi sekin olla. Mutta miksi sellaisia
kuvia oli niin vähän? Ja mieluummin
hän jännärin -katsoi kuin niitä toisia,
joissa ei muuta kuin pussattiin ja kaikki
tytöt, jotka kulkivat alushameissa ja
heiluttivat kinttujaan, olivat saman näköisiä
ja inisivät.
MESTAUSLAVA TORILLA
— Hyi, miten raakaa! tämän vuosisadan
ihminen on valmis sanomaan lukiessaan
rangaistuksen toimeenpanosta
er.nen vanhaan, kun mestauslava, hirsipuu
ja kaakinpuu olivat kaupungin
torilla, ja teloitukset ja kidutukset kansanhuveja,
joihin kaupunkilaiset lähti-
\ät lapsineen ja palkollisineen.
Entä nyt sitten? Onko vähemmän
raakaa, että melkoisella osalla elokuvayleisöä
murhat ja muut rikokset ovat
iltahuvina viikosta viikkoon ja kuukaudesta
kuukauteen. . .
I^uiu jokin aika sitten ranskalaisen
psykiatrin mielipiteitä gangsterifilmeis-ja
niihin verrattavista. Hän sanoi,
että ihmiset kuvittelevat jännityskuvia
katsoessaan pääsevänsä määrälynlaises-ta
henkisesti» paineesta, se on muka vir-liistävää,
sitä^vii^tävämpää, mitä jän-nittä\~
impv vilinä parin tiinnin aikana
on liipahtunut.valkoisella kAflkaalla.
Erehdys -^huomautti psykiatri. Vir-ki^
t>-s on-yhtä.krinotekoista kuin huumausaineen
käyttäjällä,Lopputuloksena^
on entistä suurcrapi henkinen väsymys
ja tympeentyTninen^oikean, päivästä
päivääh elettävän elämän menoon. L i säksi,
hän sanoF, alituinen väkivaltaisuuksien
katseleminen eloku\nssa turruttaa
vähitellen mielen ja tekee ihmisen
välinpitämättömäksi niitä epäoikeudenmukaisuuksia
ja julmuuksia kohtaan,
joita vastaan normaalin ihmisen
pitäisi reagoida omassa arkipäivässään
ja yhteiskunnassaan, samoin silloin, kun
julmuuden kohteina ovat siirtomaakan-sat
ja värilliset rodut.
A TOMI-AI K A KA UDEN
JOUKKOMURHA
Muuan amerikkalainen vapaamielinen
sosiologi kys>i, onko muutakin kuin
yhteensattumaa siinä, että samaan aikaan,
kun USAn imperialistit laskivat
liikkeelle ätomipommihälyn ja huomasivat
Neuvostoliiton olevan maailman-herruusunelmainsa
tiellä suurten raha-miesyhtymäin
omistamat elokuvatoimi-
' nimet alkoivat kuumeisella kiireellä le-
. vittää omaan maahan ja kaikkeen maailmaan
jännitysfilmejä, joiden raakuudet
olivat omiaan turruttamaan katsojain
mieltä.
Amerikkalaiset lääkärit, sosiologit ja
nuorisotyöntekijät myös ovat julkaisseet
eniten tutkimuksia siitä, miten elokuvat,
joiden jännitys on rakennettu elämää
tuhoaville voimille, ovat omiaan
suoranaisesti vaikuttamaan kriminaali-rikosten
lisääntymiseen — samantekevää,
vaikka elokuvan tendenssinä olisi
"crime doesn*t pay" (rikos ei kannata}^
Nuoret tai henkisesti kehittjmättömät
katsojat \nis välittä\'ät varoittavasta
tendenssistä. He näkevät ja painavat
rnieleensä vain rikokset, jotka usein tavattoman
yksityiskohtaisesti esitetään
elokuvassa — esimerkkinä siitä, että
räin ja näin taitavasti toimiva konnakin
joutuu käpälälautaan!"— Vahinko
vain, että amerikkalaisten tutkimukset
ymmärrettäN-istä syistä useimmin jäävät
vain pienen asiantuntijapiirin tiedoksi.
VARJELKAA NUORISOA!
Kaikki rikoselokuvat eivät ole amerikkalaisia.
Jännäreitä valmistetaan muuallakin
— myös ulkolaista esimerkkiä
matkien Suomessa —, mutta valtaosa
niistä tulee Atlantin takaa.
Ruotsin filmisensuuri ei ole kovin-
1iaan ankara. Eräinä osoituksena siitä,
että naapurimaassakin on huomattu a-mcrikkalaisen
rikoselokuvan kasvava ja
turmiollinen päällekarkaus, on silti viime
vuonna kiellettyjen rikoskuvien määrä:
se oli 14, cli lähes kolminkertainen
verrattuna vuoteen 1945, jolloin vain
5 amerikkalaista elokuvaa kiellettiin
Ruotsissa.
Mutta meillä saattaa tapahtua, että
Ruotsissa kielletty kuva läpäisee täällä
ja elokuvateatteri lisäkst mainostaa sitä
tällä perusteella. Keväällä Helsingissä
esitetty ''Jälki katoaa tyhiään'Vtuskiir
on ollut ainoa tällainen: tapaus. Pääkau-.
pungissa muutea on useita elokuvateattereita,
joiden miltei ainoana ohjelnUs-tona
ovat rikoselokuvat.
Alkuvuodesta pitämässään kokouksessa
maamme nuorisotyölautakuntien e-dustajat
huomauttivat julkilaiiisumas-saan:
.
"Kokous kiinnittää myös \aranomais-ten
huomiota elokuvatuotantoon ja sensuuriin.
Elokuvalla on psykologisen tehonsa
takia suuri kasvatuksellinen merkitys.
Siksi vnranomabten olisi huoleh-*
dittava siitä, että nuorisqkasvatukselli-sesti
ala-arvoisten elokuvien tuotanto on
saatava loppumaan."
Samasta kysymiyksestä SDNL kääntyi
kirjelmällä opetusministeriön puoleen
esittäen myös toivomuksen, että
erikoinen nuorison edustaja järjestettäisiin
Valtion Filmitarkastamoon ja
Valtion Filmilautakijntään.
MITÄ TILALLE?
Julkilausumat ovat hyödjilisiä, mutta
ne eivät yksinään tuo korjausta epäkohtiin.
Perinpohjaista valisttistyötä
tarvitaan sekä aikuisten että etenkin
nuorfeon keskuudessa, jotta elokuvayleisön
maku ja henkiset tarpeet kehit-
XysAx. niin, että aletaan vaatia parempia
elokuvia, jotka ON^at elämän arvokkaita
ja myönteisiä puolia tehostaXda. Sama
juttu ajan\äetekirjallisuuden ja -lehtien
suhteen.
"Tämä on juuri sitä, mitä suuri yleisö
tahtoo", on alinomaan puolustuksena
moraalisesti epäilyttä\nen elokuvien ja
painotuotteiden N-almistajilla, joille elokuvataide
ja kirjaHisuus ovat pelkkä
rahamylly. Mutta luuletteko, että rikoselokuva
tai ajanxnetelehti kykenee
pitkää aikaa säilyttämään nykyistä valta-
asemaansa, jos yleisö oppii vaatimaan
jotakin muuta, aitoa tavaraa rihkaman
tilalle.
Työväestön taskuistakin on miljoonia
ja miljardeja upotettu arvottoman
ajanvietteen rahamyllyihin. Siksi järjestömme
ja niiden valistustyöntekijät eivät
saa unohtaa vastuutaan tässäkään suhteessa.
Vaatimus parempien filmien ja
paremman kirjallisuuden aikaansaamisesta
tehoaa silloin, kun tarpeeksi paljon
henkisesti valppaita kansalaisia on
sen takana. Murha ja rosvous* ei kelpaa
iltahuviksi ihmiselle, jolla on nor-
Hiiliä
Jatkoa toiselta sivulta
kauas kotimaahan, ihanaan Italiaan,
T>Trheman kauniille rantamille, ikui*
sesti vihreiden ruusujen, laakerien ja
sypressien kukkien maahan, laulun
ja soiton maahan, jossa ihmiset sinisen
taivaan alla osasivat iloita ja elämälle
sykkäillä, tuntea ja nauttia, vaikka olr
niukemmin elämäntarpeitakin. Sieltä
löysi hänlOiarmaanhiuksisen äidin, joka
sitoi halpoja hautaseppeleitä köyhille,
ja aina iloisen Rosan, joka myj^skenteli
kukkia rikkaille. Sieltä hän hehkuvana
nuorukaisena astui laivaan, jonka piti
tuoda hänet maahan, jossa kulta virtasi
köyhän Italian pojankin hyppysiin, kun
ponnisti. Siinä oli pettyhiystä enemmän
kuin toinen puoli, mutta hän ponnisteli
kuitenkin, oli ahkera ja vaatimaton,
kieltäytyi ja säästi, silmämäärä-nänsä
vain yksi ainoa: saada perustetuksi
pieni sievä koti ja sinne tuoduksi
»tuo harmaahiuksinen äiti, joka aamusta
iltaan kumarassa sitoi halpoja hautaseppeleitä
köyhille, ja tuo aina iloinen,
Rosa, joka myyskenteli kukkia
Neappelin rikkaille. Ja hän oli siinä onnistunut,
hän oli saanut kalustetuksi
pienen huoneiston, jossa oli muutamia
somuuksiakin, ostetuksi sormuksen, jossa
kimalteli pieni jalokivi, ja tuoduksi
luoksensa ne kaksi, joita hän tässä maailmassa
kaipasi ja rakasti. Ja sitten
olivat jatkuneet ne illat, "jolloin soitto
helkkyi ja elämänilo raiahteli . . . Ja
sitten syntyi pikku Olivio — ja kahta
onnellisempina jatkuivat ne illat — ne
illat, jolloin hän otti kiharatukkaisen
Olivion olkapäällensä ja tanssi Rosan
kanssa harmaahiuksisen äidin bynnnl-lessä.
Mutta sitten iskivät ne onnettomuudet
— se ensimmäinen, joka vei pikku
Olivion maan multaan ja harmaahiuksinen
äiti sai sitoa seppeleen, ja se toinen,
että häneltä loppui työ, ja se "Kolmas,
että Rosa kaatui sairasvuoteelle ja
harmaahiuksinen äiti sai sitoa hänellekin
hautaseppeleen . . . Ja niiden rtiu-maalisesti
kehittyneet aivot ja elämän
sisältöinä muutakin kuin yksitoikkoinen
työ, syöminen ja nukkuminen.
Kymmenen Westem Ontarion yliopiston kaunotarta
on saanut "Queen of the baU^-tittclin ja yksi heisiä
on-Joan CareUner, Londonista,
LAUANTAINA, HEEMEKUDN, 7 PÄIVÄNÄ, 1948 SIVU 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 7, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-02-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480207 |
Description
| Title | 1948-02-07-03 |
| OCR text | Kaisu-Mirjami Rydberg: I H cl sinkissä juhannuksena pidetyssä kansainvälisessä kirjailijakokouksessa kiin-uitcttiin huomiota ajanvletckirjallismden tulvaan, joka sodan jälkeen on suuntau-tumit Amerikasta. Eurooppaan ja muodostunut todelliseksi vaaraksi kunnollisen kaunokirjallisuuden jä aikakauslehdistön julkaisemiselle useissa maissa. Etenkin norjalaiset kirjailijat katostivat Reader"s Digest (Valitut palat) "lehden osuutta taantumuksellisten käsitysten, pintapuolisuuden ja henkisen laiskuuden levittäjänä. • • - Yhä runsaammin tulvii Atlantinjakaa myös elokuvateollisuuden tuotteita, joiku ovat rinnastettavissa tyhjänpäiväiseen painotavaraan. Kansanedustaja Kai'su- Mirjavii Rydberg käsittelee seuraavassa kirjoituksessaan rikoselokuvien arveluttavaa vaikutusta stmren yleisön ajattelutapaan ja moraaliin. EI MUUTA KUIN YKSI RUUMIS — Oliks' kivat kuvat? Ei se tappanut muuta kuin toisen. Tarempi jännäri viime viikolla oli. Keskustelu tapahtui elokuvateatterin edessä suomalaisessa pikkukaupungissa. Filmi — amerikkalainen gangsterikuv2 — oli lapsilta kielletty. ^Molemmat keskustelijat olivat keskenkasvuisia poikia, kaikesta päätellen niitä, jotka ikänFÄ puolesta eivät pääsisi ^'lapsilta kiellett>n-hin'. :Mutta aina on lipunmj^yjiä ja ovenvartijoita, jotka eivät ole turhan nuukia. • Kysyin kerran seitsenmäntoistavuotiaalta, jonka ainoana hengenravintona olivat salapoliisikirjat ja jännitysfilmit, miksi hän juuri sellaista harrasti. — Täytyy olla jotakin jännää, hän vastasi. Sitäpaitsi kaikki muutkin katsoivat sellaisia elokuvia, ' k a i k k i muut" olivat pojan isä ja tovefit työpaikansa ja "meidän pihassa". / Entäpä, jos elokuvissa olisi aiheini muuta jännittävää — ihmisen kamppailu luontoa ja olosuhteita vastaan, tiedemiehen taistelu terveemmän ja taiia- • vamman sukupolven luomiseksi, tutki-musretkeilijän kokemukset, kirjailijan ia opettajan sota tietämättöm>-yttä ja ennakkoluuloja vastaan. Eikö se olisi jännittävämpää kuin varkaitten, hui-iareitten ja murhamiesten elämä? Seitsemäntoistavuotias myönsi, että saattaisi sekin olla. Mutta miksi sellaisia kuvia oli niin vähän? Ja mieluummin hän jännärin -katsoi kuin niitä toisia, joissa ei muuta kuin pussattiin ja kaikki tytöt, jotka kulkivat alushameissa ja heiluttivat kinttujaan, olivat saman näköisiä ja inisivät. MESTAUSLAVA TORILLA — Hyi, miten raakaa! tämän vuosisadan ihminen on valmis sanomaan lukiessaan rangaistuksen toimeenpanosta er.nen vanhaan, kun mestauslava, hirsipuu ja kaakinpuu olivat kaupungin torilla, ja teloitukset ja kidutukset kansanhuveja, joihin kaupunkilaiset lähti- \ät lapsineen ja palkollisineen. Entä nyt sitten? Onko vähemmän raakaa, että melkoisella osalla elokuvayleisöä murhat ja muut rikokset ovat iltahuvina viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen. . . I^uiu jokin aika sitten ranskalaisen psykiatrin mielipiteitä gangsterifilmeis-ja niihin verrattavista. Hän sanoi, että ihmiset kuvittelevat jännityskuvia katsoessaan pääsevänsä määrälynlaises-ta henkisesti» paineesta, se on muka vir-liistävää, sitä^vii^tävämpää, mitä jän-nittä\~ impv vilinä parin tiinnin aikana on liipahtunut.valkoisella kAflkaalla. Erehdys -^huomautti psykiatri. Vir-ki^ t>-s on-yhtä.krinotekoista kuin huumausaineen käyttäjällä,Lopputuloksena^ on entistä suurcrapi henkinen väsymys ja tympeentyTninen^oikean, päivästä päivääh elettävän elämän menoon. L i säksi, hän sanoF, alituinen väkivaltaisuuksien katseleminen eloku\nssa turruttaa vähitellen mielen ja tekee ihmisen välinpitämättömäksi niitä epäoikeudenmukaisuuksia ja julmuuksia kohtaan, joita vastaan normaalin ihmisen pitäisi reagoida omassa arkipäivässään ja yhteiskunnassaan, samoin silloin, kun julmuuden kohteina ovat siirtomaakan-sat ja värilliset rodut. A TOMI-AI K A KA UDEN JOUKKOMURHA Muuan amerikkalainen vapaamielinen sosiologi kys>i, onko muutakin kuin yhteensattumaa siinä, että samaan aikaan, kun USAn imperialistit laskivat liikkeelle ätomipommihälyn ja huomasivat Neuvostoliiton olevan maailman-herruusunelmainsa tiellä suurten raha-miesyhtymäin omistamat elokuvatoimi- ' nimet alkoivat kuumeisella kiireellä le- . vittää omaan maahan ja kaikkeen maailmaan jännitysfilmejä, joiden raakuudet olivat omiaan turruttamaan katsojain mieltä. Amerikkalaiset lääkärit, sosiologit ja nuorisotyöntekijät myös ovat julkaisseet eniten tutkimuksia siitä, miten elokuvat, joiden jännitys on rakennettu elämää tuhoaville voimille, ovat omiaan suoranaisesti vaikuttamaan kriminaali-rikosten lisääntymiseen — samantekevää, vaikka elokuvan tendenssinä olisi "crime doesn*t pay" (rikos ei kannata}^ Nuoret tai henkisesti kehittjmättömät katsojat \nis välittä\'ät varoittavasta tendenssistä. He näkevät ja painavat rnieleensä vain rikokset, jotka usein tavattoman yksityiskohtaisesti esitetään elokuvassa — esimerkkinä siitä, että räin ja näin taitavasti toimiva konnakin joutuu käpälälautaan!"— Vahinko vain, että amerikkalaisten tutkimukset ymmärrettäN-istä syistä useimmin jäävät vain pienen asiantuntijapiirin tiedoksi. VARJELKAA NUORISOA! Kaikki rikoselokuvat eivät ole amerikkalaisia. Jännäreitä valmistetaan muuallakin — myös ulkolaista esimerkkiä matkien Suomessa —, mutta valtaosa niistä tulee Atlantin takaa. Ruotsin filmisensuuri ei ole kovin- 1iaan ankara. Eräinä osoituksena siitä, että naapurimaassakin on huomattu a-mcrikkalaisen rikoselokuvan kasvava ja turmiollinen päällekarkaus, on silti viime vuonna kiellettyjen rikoskuvien määrä: se oli 14, cli lähes kolminkertainen verrattuna vuoteen 1945, jolloin vain 5 amerikkalaista elokuvaa kiellettiin Ruotsissa. Mutta meillä saattaa tapahtua, että Ruotsissa kielletty kuva läpäisee täällä ja elokuvateatteri lisäkst mainostaa sitä tällä perusteella. Keväällä Helsingissä esitetty ''Jälki katoaa tyhiään'Vtuskiir on ollut ainoa tällainen: tapaus. Pääkau-. pungissa muutea on useita elokuvateattereita, joiden miltei ainoana ohjelnUs-tona ovat rikoselokuvat. Alkuvuodesta pitämässään kokouksessa maamme nuorisotyölautakuntien e-dustajat huomauttivat julkilaiiisumas-saan: . "Kokous kiinnittää myös \aranomais-ten huomiota elokuvatuotantoon ja sensuuriin. Elokuvalla on psykologisen tehonsa takia suuri kasvatuksellinen merkitys. Siksi vnranomabten olisi huoleh-* dittava siitä, että nuorisqkasvatukselli-sesti ala-arvoisten elokuvien tuotanto on saatava loppumaan." Samasta kysymiyksestä SDNL kääntyi kirjelmällä opetusministeriön puoleen esittäen myös toivomuksen, että erikoinen nuorison edustaja järjestettäisiin Valtion Filmitarkastamoon ja Valtion Filmilautakijntään. MITÄ TILALLE? Julkilausumat ovat hyödjilisiä, mutta ne eivät yksinään tuo korjausta epäkohtiin. Perinpohjaista valisttistyötä tarvitaan sekä aikuisten että etenkin nuorfeon keskuudessa, jotta elokuvayleisön maku ja henkiset tarpeet kehit- XysAx. niin, että aletaan vaatia parempia elokuvia, jotka ON^at elämän arvokkaita ja myönteisiä puolia tehostaXda. Sama juttu ajan\äetekirjallisuuden ja -lehtien suhteen. "Tämä on juuri sitä, mitä suuri yleisö tahtoo", on alinomaan puolustuksena moraalisesti epäilyttä\nen elokuvien ja painotuotteiden N-almistajilla, joille elokuvataide ja kirjaHisuus ovat pelkkä rahamylly. Mutta luuletteko, että rikoselokuva tai ajanxnetelehti kykenee pitkää aikaa säilyttämään nykyistä valta- asemaansa, jos yleisö oppii vaatimaan jotakin muuta, aitoa tavaraa rihkaman tilalle. Työväestön taskuistakin on miljoonia ja miljardeja upotettu arvottoman ajanvietteen rahamyllyihin. Siksi järjestömme ja niiden valistustyöntekijät eivät saa unohtaa vastuutaan tässäkään suhteessa. Vaatimus parempien filmien ja paremman kirjallisuuden aikaansaamisesta tehoaa silloin, kun tarpeeksi paljon henkisesti valppaita kansalaisia on sen takana. Murha ja rosvous* ei kelpaa iltahuviksi ihmiselle, jolla on nor- Hiiliä Jatkoa toiselta sivulta kauas kotimaahan, ihanaan Italiaan, T>Trheman kauniille rantamille, ikui* sesti vihreiden ruusujen, laakerien ja sypressien kukkien maahan, laulun ja soiton maahan, jossa ihmiset sinisen taivaan alla osasivat iloita ja elämälle sykkäillä, tuntea ja nauttia, vaikka olr niukemmin elämäntarpeitakin. Sieltä löysi hänlOiarmaanhiuksisen äidin, joka sitoi halpoja hautaseppeleitä köyhille, ja aina iloisen Rosan, joka myj^skenteli kukkia rikkaille. Sieltä hän hehkuvana nuorukaisena astui laivaan, jonka piti tuoda hänet maahan, jossa kulta virtasi köyhän Italian pojankin hyppysiin, kun ponnisti. Siinä oli pettyhiystä enemmän kuin toinen puoli, mutta hän ponnisteli kuitenkin, oli ahkera ja vaatimaton, kieltäytyi ja säästi, silmämäärä-nänsä vain yksi ainoa: saada perustetuksi pieni sievä koti ja sinne tuoduksi »tuo harmaahiuksinen äiti, joka aamusta iltaan kumarassa sitoi halpoja hautaseppeleitä köyhille, ja tuo aina iloinen, Rosa, joka myyskenteli kukkia Neappelin rikkaille. Ja hän oli siinä onnistunut, hän oli saanut kalustetuksi pienen huoneiston, jossa oli muutamia somuuksiakin, ostetuksi sormuksen, jossa kimalteli pieni jalokivi, ja tuoduksi luoksensa ne kaksi, joita hän tässä maailmassa kaipasi ja rakasti. Ja sitten olivat jatkuneet ne illat, "jolloin soitto helkkyi ja elämänilo raiahteli . . . Ja sitten syntyi pikku Olivio — ja kahta onnellisempina jatkuivat ne illat — ne illat, jolloin hän otti kiharatukkaisen Olivion olkapäällensä ja tanssi Rosan kanssa harmaahiuksisen äidin bynnnl-lessä. Mutta sitten iskivät ne onnettomuudet — se ensimmäinen, joka vei pikku Olivion maan multaan ja harmaahiuksinen äiti sai sitoa seppeleen, ja se toinen, että häneltä loppui työ, ja se "Kolmas, että Rosa kaatui sairasvuoteelle ja harmaahiuksinen äiti sai sitoa hänellekin hautaseppeleen . . . Ja niiden rtiu-maalisesti kehittyneet aivot ja elämän sisältöinä muutakin kuin yksitoikkoinen työ, syöminen ja nukkuminen. Kymmenen Westem Ontarion yliopiston kaunotarta on saanut "Queen of the baU^-tittclin ja yksi heisiä on-Joan CareUner, Londonista, LAUANTAINA, HEEMEKUDN, 7 PÄIVÄNÄ, 1948 SIVU 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-02-07-03
