1948-02-21-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
'Vi
n*
l . n .
'i i
il'
IV 4
4 4 4-
(Jatkoa)
iMenin samana iltana katsomaan laivaa
ja paikkaani. Vuoteeni oli oikein
mukava ottaen huomioon laivan pienuuden:
Mr. Goring, jonka olin nähnyt
aamulla, tulisi seinäni taakse ja
vastapäätä oli kapteenin hytti ja pikku
hytti Mr. John Hartonille, joka- kulki
liikkeen asioilla. Nämä pikku huoneet
oli järjestetty kahta puolta käytävän,
joka meni pääkannelta salonkiin, joka
oli miellyttävimmin sisustettu. Olin oikein
tyytyväinen laivaan ja kapteeni
Tibbsiin, joka lausui minut sydämellisesti
tervetulleeksi laivaan ja tahtoi minut
• jakamaan kanssaan pullon viiniä.
Hän kertoi aikovansa ottaa vaimonsa ja
nuorimman lapsensa matkaan, jonka
hän toivoi hyvällä menestyksellä tapahtuvan
kolmessa viikossa. Me erosipime
parhaina ystävinä, hän varottaen minua
tekemään valmisteluni aamulla, sillä
hän aikoi matkaan puolenpäivän aikaan.
Nukuin yöni hotellissa ja aamulla palasin
laivaan. Tästä eteenpäin iniiiulla onkin
päiväkirja, jola pidin huvittaakseni
itseäni pitkällä yksitoikkoisella matkalla.
Lokak. 16. — Irroitimme köydet puoli
kolmelta ja meidät hinattiin lahteen,
josta aloimme itse purjehtia noin 9 soK
mua tunnissa. Seisoin kannella katsellen
kuinka .Amerikan manner häipyi näköpiiristä
kunnes yksinäinen punainen valo
jäi näkymään? Kapteeni on pahalla tuulella,
sillä kaksi hänen merimiestään
ei ilmaantunut lähtöhetkellä ja hän oli
pakotettu ottamaan kaksi neekeriä, jotka
seisoksivat laiturilla. Puuttuvat miehet
olivat hyviä vakavia merimiehiä,
jotka olivat olleet hänen matkassaan
n^onta kertaa. Tämä asia samalla hämmästytti
häntä. Kokkimme on myös
neekeri ja Mr. Goringilla on pieni musta
palvelija, joten olemme koko kirjavaa
joukkoa. John Harton näyttää lupaavalta
matkatoverilta, sillä hän oh aina
iloinen ja puhelias. On kumma miten
vähän rahalla on tekemistä ihmisen iloisuuden
kanssa. Nuori Harton on vielä
elämänsä alussa ja näyttää niin onnelliselta
kuin vain voi olla .Goring on rikas
kaikesta päättäen ja niin olen minä;
mutta minä tiedän että minulla on sairas
keuhko ja Goringilla on jotain syväl-ll*^
iä huolta, päättäen hänen ilmeestään.
Lokak.. 17. — Mrs. fibbs oli kannella
tänään ensi kertaa. Iloinen touhukas
nainen ja hänellä on pieni lapsi,
joka juuri puhua lepertelee ja juoksentelee.
Nuori Harton sieppasi heti ja .
kanteli sitä selässään. Ilma on vielä parahin
mitä toivoa saattaa hienon lounaistuulen
puhaltaessa. Alus kulkee niin
tasaisesti, eitä luulisi sen oleyan paikallaan
ellei köydet kitisisi, purjeet pullistuisi
ja valkoinen -vana jäisi jälkeemme.
Meri-ilma on jo tehnyt minulle hyvää,
sillä en tuntenut lainkaan väsymys-t
i vaikka kävelimme kannella kaptee-ri.
i kanssa puoli tuntia keskustellen
Mauryn huomioista merivirroista, joihin
päätimme mennä kapteenin hyttiin katsomaan
kirjoista vahvistusta. Sieltä
löysimme Goringin, kapteenin hämmästykseksi,
sillä ei ole tapa että matkustajat
menevät kaikkein pyhimpään i l man
kutsua. Hän pyysi kuitenkin vuolaasti
anteeksi ja sanoi ettei tienn.vt
merisiiänöislä. Hän oli tullut tarkastelemaan
kronomeettereitä, sillä hän sanoi
olevansi^ niihin kiinnostunut. Hyväluon-toisena
merimiehenä kapteeni antoi asian
mennä Ja pyyksi häntä tekemään
meille seuraa ja jäämään edelleen. Keskustelusta
selvisi, että hän oli kokolailla
selvillä matemaattisista koneista ja
keskusteli kapteenin kanssa kompassista
ja merivirroista.
Puolenp;iivän tarkkailu näytti, että
Suom. VIENO RAUMA.
olimme tulleet 220 mailia: Iltaan mennen
tuuli tiuklceni ja xläpi^eita vähennettiin
yöksi. Panin merkille, että baro-meetteri
oli laskenut 29. Toivon ettei
matkamme ole rtiyrskyinen, siliä olen
huono merimies, eikä se varmaankaan
oi isi terveydelleni eduksi, miitta luotan
täydellisesti kapteenin merenkulkuun
ja hyvään alukseemme.
Lokak. 18. — Tuuli heikkeni kuitenkin
ja nyt olemme aivan rasvatyynessä
eikä tuulenhenki kykene täyttämään
• purjeita. Ilma oli jäähtynyt myöskin
eilisestä. Harton tuli aamiaisen jälkeen
kajuuttaani polttelemaan. Hän kertoi
nähneensä Goringin Clevelandissa* Ohiossa
V . 1869. Hän oli silloin yhtä salaperäinen
kuin nytkin, kulkien ilman
näennäistä ammattia. Mies kiinnostaa
minua psykoloogiUisesti. Aamiaisen aikaan
tuli minulla tunne, että minua
tarkastellaan ja kun nostin pääni kohtasin
hänen silmänsäj, joissa kuvastui
isiTora julmuus, miittavne petihienivät ja
hän mainitsi jotain ilmasta. Kummallista.
Harton sanoi, että hänellä oli aivan
samanlainen kokemus kannella eilen.
Ol^n pannut merkille, että Goring usein *
puhelee neekerien kanssa, joka on luettava
hänelle ansioksi, sillä usein puoliveriset
ovat ylimielisiä täysimustille.
Kapteeni murahtelee kronomettereis-tään.
On ensikertaa että ne eivät näytä
yhtä. Arviosta olemme tulleet noin 170
mailia 24 tunnissa. Mustat merimiehet
ovat näyttäneet, niinkuin kapteeni ar-
<^li,. olevan huonoja työmiehiä, mutta
kun he osaavat pitää perää, on kapteeni
antanut heidän tehdä sitä.
Lokak. 19. — Tuuli oli kylmä, joten
pysyttelin .hytissäni, käyden vain syömässä.
Vuoteessani maaten voin liikkumatta
ottaa kirjojani, piippuni ym.
Se on etu pienestä huoneesta. Vanhaa
haavaani alkoi särkeä, luultavasti kylmästä.
Harton tuli myöhemmin l)od-dyn,
kapteenin lapsen kanssa, jjt kun
kapteenr itsekin seurasi hetken päästä,
niin minulla oli oikea vastaanotto.
Lokak. 20 ja 21. — Vielä kylmää ja
sadetta, enkä ole voinut liikkua hytistäni.
Goring tuli katsomaan-minua, mutta
hänen seuransa ei paljon rohkaissut
eikä ilahduttanuta, sillä hän -el sanonut
montaakaan sanaa, vaan huvitteli itseään
tuijottamalla minuun ärsyttävällä
tavalla. Hän sitten nousi ja lähti ulos
sanomatta mitään. Alan arvella että
•
mies on hullu. Luulen maininneeni että
hänen hyttinsä ön vieressäni, vain yksinkertainen
lautaseinä erottaa meidät.
Seinässä ovat laudat halkeilleet ja saatan
ilman urkkimisen tarkatusta nähdä,
kuinka hän askartelee pöytänsä ääressä
mikä näyttää merikartalta, merkiten
sitä kynällä ja kompassilla. Tiedän jo
eitä hän on - innostunut merenkulusta,
mutta minua hämmästyttää, että hän
viitsii laskea matkamme. Kuitenkin tuo
lienee vain huvittelua ja hän ehkä vertaa
tuloksiaan kapteenin kanssa.
Lokak. 22. — Hyvä ilma uudelleen.
Nousin kannelle ja virkistyin melkoisesti.
Jossakin lähellä on ollut kai myrskykin,
josta mainingit heiluttavat laivaamme.
Pieniä lintuja lenteli laivan
ympärillä ja istuivat köysille.
4.40 iltapäivällä. — Kun olin kannella,
kuulin äkkiä laukauksen alhaalta
hytistäni päin ja kiiruhtaessani alas huomasin,
että olin vähällä ollut kohdata ta-
[xiturman .Goring oli puhdistanut re-
\ol\-eriaan omassa .hytissään ja se oli
lauennut hänen arvaamattaan. Kuula
meni seinään ja pysähtyi juuri siihen
missii pääni tavallisesti on. Olen ollut
niin monrssa kuulasateessa ettei pienet
seikat i)oloita. multa epäilemättä olisin
nyt hengeltä, jos olisin maannut vuo-teessam'.
Goring parka ei tiennyt että
olin noussut kannelle ja oli nyt säikähdyksissään
miten minulle oli käynyt.
En ole koskaan nähnyt sellaista ilmettä
ihmisen kasvoilla kuin hänellä, kiin tu-lirnme
vastakkain, hän savuava revolveri
kädessään hyistään ja minä kannelta.
Tietysti hän pyyteli kovasti anteeksi,
mutta vain nauroin koko asialle.
11 jpp. — Onnettomuus on tapahtunut
niin kauhea, että minun aamullinen
seikkailuni häipyy varjoon. Mrs.
Tibbs ja hänen lapsensa ovat'hävinneet
jäljettömiin — yksinkertaisesti hävinneet.
En tahdo saada kirjoitetuksi tästä
yksityiskohtia. Noin puoli yhdeksään
Tibbs hyökkä'si hyttiini kasvot valkeina
tiedustellen josko olen nähnyt hä^
nen vaimoaan. Vastasin, että en ole
nähnyt. Sitten hän lähti juoksemaan
ympäri laivaa hakien kaikista, mahdollisista
ja mahdottomista paikoista, minä
seuraten hänen kintereillään. Tibbs parka
menetti äänensä huudellessaan vaimonsa
ja. lapsensa nimeä. Viimeisen kerran
häntä öli nähty seitsemän ajoissa,
jolloin, hän,oli vienyt Doddyn yläkannelle
saamaan vähän raitista ilmaa
ennen maatapanoa. Siellä ei ollut siihen
aikaan ketään muuta kuin musta merimies
ruorissapa hän kieltää nähneensä
häntä ollenkaan. Minun olettamuksen*
on, että lapsi on meinannut horjahtaa
laivan reunalta mereen ja häntä pelastaakseen
rouva on kurkottanut ja rne-nettänyt
tasapainonsa ja pudonneet yhdessä.
Perämies käänsi laivan ympäri,
mutta pimeässä oli turha kuvitellakaan
näkyvän mitään. Kapteeni on aivan
murtunut ja makaa hytissään. .Annoin
hänelle opiumia kahvissa, että saa muutaman
tunnin levon.
Lokak. 23. — Heräsin muistaen suuren
surumme ja nousin kannelle. Siellä
kapteeni jo seisoi ja mykkänä epätoivosta
katseli laivan vanaa, joka kätki
kaiken mikä oli hänelle rakkainta jnaa-ilmassa.
Yritin sanoa hänelle' jotakin,
mutta hän kääntyi ja lähti kävelemään
pää rinnalle vaipuneena. Harton on
murtunut myöskin, sillä hän oli kovasti
mielistynyt lapsukai5e«n, • ja Goring
myöskin näyttää surevan, sillä hän on
sulkeutunut hyyttiinsä ja kun katsoin,
oli hän pää käsien välissä pöydän vieressä.
Luulen, että olemme murheellisin
joukko mikä koskaan on purjehtinut.
Hyson on laivan johdossa, sillä
kapteeni itse on kykenemätön tekemään
mitään työtä.
Lokak. 24. — Onko tämä laiva kirottu?
Onko koskaan lähdetty merille paremmalla-
onndla ja kev>'ellä mielellä ja
kaikki muuttunut päinvastaiseksi? Tibbs
ampui itsensä yöllä. Heräsin noin klo 3
aamulla laukaukseen ja hyppäsin heti
kapteenin hyttiin. Niin pian kuin meninkin,
oli Goring kerinnyt ennen minua,
sillä hän oli siellä kumartuneena
kapteenin kuolleen ruumiin yli. Se oli
kamala näky. Kapteenin pään koko etuosa
oli poissa ja huone jokapaikasta
veressä. Pistooli oli hänen vieressään lattialla,
juuri mihin se oli hänen kädestään
pudonnut. Hän oli arvatenkin pannut
piipun suuhunsa ennenkuin oli vetänyt
liipasimesta. Goring ja minä nostimme
hänet sänk37n. Miehet .olivat
juosseet paikalle ja olivat kovin suruissaan,
sillä kuusi valkoista miestä olivat
hänen vanhoja miehiään. Harton ja minä
käärimme hänet purjekankaaseen ja
laskimme syvyyksiin, Goringin lukiessii
hautausseremonian. Miehet ovat sitii
mieltä, että tämä laiva on kirottu ja
minustakin tuntuu, että tämä on kelluva
ruumisarkku, vaikka olen oppinut
mies. Tuuli on parantunut ja matkam-n>
e joutuu, mutta tuntuu siltä, ettei tar-
Peritti Lammio ansaitsi Suomelle,,
olympialaisissa kolme pistettä jij^
essaan kolmanneksi 10 km. luisuk
Pentti oli Suomen mestari 5 ja Jo
• 7natkoilla viime vuonna. HänvoitHi
sen paikan vuonna 1939 Riiassa
tyissä Euroopan mestaniitskilpaik
1,500 metrin matkalla.
peeksi pian päästäksemme pois tästä
vasta Lisbonissa.
Lokak. 25: ^ Menty hvvaä kw
Goring, Harton ja minä puhelimmel
nella tänään. Harton koetti vetää i
ringiltä tietoja miksi hän menee
rooppaan, mutta turhaan. Mies när
suuttuvan ja meni hyttiinsä. 11
Ien miksi kumpikin tunnemme
kiinjtoa tuota miestään kohtaan 1
or sitä mieltä että hän on salap
joka halijaa näin kulkien päästä
kun rikollisen perään Portugaliin,
nusta siinä on paljon mielikuvitu
mutta Harton perustaa oletiamubci
erääseen kirjaan, jonka Goring oli i
tänyt kannelle, jota hän oli kat
Se oli kirja täynnä sanomalehtileii
murhista, joita oli suoritettu yi
\Tidysvaltoja viimeisen kahdenky
nen vuoden aikana. Erikoista niillej
että murhantekijoitä ei oltu saatti
T... Minä arvelin, että Goring ehkäl
kerännyt materiaalia kirjaa varten, j
ka aikoo kirjoittaa. Joka tapauksessa!
ei kuulu meille.
Lokak. 27, 28, 29, 30. — Vielä i
tätuuli eikä mitään merkittävä
Hyson hoitaa laivaa ja kaikki muiiti
vat lamaannuksen vallassa päitä
ring. Hän .edelleen piirtelee karttoj
Hänen merenkulkutaitonsa on si
asia jos jotain sattuisi tapahtumaan
sonille — josta jumala meitä varjelii
Lokak. 31. — Heikot keuhkoni
ken tapahtuneen kanssa laivalla
heikentäneet hermoni niin että piei
mätkin tapahtumat saavat minut
semaan. En voi uskoa, että olen
raudanlujahermoinen mies, joka
vaikeita^ leikkauksia kuulasateessa
lamalla. Olen hermostunut kuin
Makasin viime yönä kuutamossa
valveillani,.koettaen saada rauhoitta'
unta. Minulla ei ollut valoa, roi
kuunvalo tuli sisään ikkunasta te
huoneen valoisaksi. Makasin kaUf
pyöreää ikkunaa, kun äkkiä olin
sin valveilla, sillä joku tumma oli il
tynyt ikkuna-aukkoon, jonka tunsin
deksi. Se työnsi lukitsemattoman •
.auki varovasti ja oviaukki^^n il
Goringin pää. Se näytti kuuns":
yliluonnolliselta, en ollut eläissäni
nyt niin vihamielistä ja armahtama!
ilmettä ihmisen silmissä. Häneri s''
sä kiiluivat, suu oli irvistyksessä,
valkeat hampaat hohtivat ja suora
ka matalan otsan päällä kipinöi H
kuin yliluonnollinen kehä hänen p
ympärillä kuutamossa. Tuo äänetöfl
ke sai minut hyppäämään vuote
ja vapisten joka jäseneltäni ojensin
täni revolveriani kohti. Häpesin
liikctlänl, sillä hän heti pyyteli ant
tunkeutumistaan yöllä, sanoi
hammaskivun vaivanneen ja kys)"»
Heti
le. -Ane
Mitri
rialle .
Mali
Jän jäni
Joko
[Gordij,
tien Gen
it kuol]
Malta
Kuol
\mo.
No m
dt häne
^a ja
lerkitsef
|, millain<
li, äläkä
laa?
Sielun
Itahan.
palle, \
joita sc
(tta sit
[mitään
Siis, h
A ke;
lllut, kei
Minn
hän on
jn rauh
Otäpas
Hm! .
let kump
bantekev
Kelvot'
. . . Ku
[rkuksell
^smalle
iosialie
Saira
laa? Ik
INIinull
lupsu, V
Ash:
lulla oi is
-Mitä tu
• ei ole
likuvitul
-iUclcina
lellc laud
omalle p
tämä pj
iauan ai
Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ, 1948
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 21, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-02-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480221 |
Description
| Title | 1948-02-21-08 |
| OCR text | 'Vi n* l . n . 'i i il' IV 4 4 4 4- (Jatkoa) iMenin samana iltana katsomaan laivaa ja paikkaani. Vuoteeni oli oikein mukava ottaen huomioon laivan pienuuden: Mr. Goring, jonka olin nähnyt aamulla, tulisi seinäni taakse ja vastapäätä oli kapteenin hytti ja pikku hytti Mr. John Hartonille, joka- kulki liikkeen asioilla. Nämä pikku huoneet oli järjestetty kahta puolta käytävän, joka meni pääkannelta salonkiin, joka oli miellyttävimmin sisustettu. Olin oikein tyytyväinen laivaan ja kapteeni Tibbsiin, joka lausui minut sydämellisesti tervetulleeksi laivaan ja tahtoi minut • jakamaan kanssaan pullon viiniä. Hän kertoi aikovansa ottaa vaimonsa ja nuorimman lapsensa matkaan, jonka hän toivoi hyvällä menestyksellä tapahtuvan kolmessa viikossa. Me erosipime parhaina ystävinä, hän varottaen minua tekemään valmisteluni aamulla, sillä hän aikoi matkaan puolenpäivän aikaan. Nukuin yöni hotellissa ja aamulla palasin laivaan. Tästä eteenpäin iniiiulla onkin päiväkirja, jola pidin huvittaakseni itseäni pitkällä yksitoikkoisella matkalla. Lokak. 16. — Irroitimme köydet puoli kolmelta ja meidät hinattiin lahteen, josta aloimme itse purjehtia noin 9 soK mua tunnissa. Seisoin kannella katsellen kuinka .Amerikan manner häipyi näköpiiristä kunnes yksinäinen punainen valo jäi näkymään? Kapteeni on pahalla tuulella, sillä kaksi hänen merimiestään ei ilmaantunut lähtöhetkellä ja hän oli pakotettu ottamaan kaksi neekeriä, jotka seisoksivat laiturilla. Puuttuvat miehet olivat hyviä vakavia merimiehiä, jotka olivat olleet hänen matkassaan n^onta kertaa. Tämä asia samalla hämmästytti häntä. Kokkimme on myös neekeri ja Mr. Goringilla on pieni musta palvelija, joten olemme koko kirjavaa joukkoa. John Harton näyttää lupaavalta matkatoverilta, sillä hän oh aina iloinen ja puhelias. On kumma miten vähän rahalla on tekemistä ihmisen iloisuuden kanssa. Nuori Harton on vielä elämänsä alussa ja näyttää niin onnelliselta kuin vain voi olla .Goring on rikas kaikesta päättäen ja niin olen minä; mutta minä tiedän että minulla on sairas keuhko ja Goringilla on jotain syväl-ll*^ iä huolta, päättäen hänen ilmeestään. Lokak.. 17. — Mrs. fibbs oli kannella tänään ensi kertaa. Iloinen touhukas nainen ja hänellä on pieni lapsi, joka juuri puhua lepertelee ja juoksentelee. Nuori Harton sieppasi heti ja . kanteli sitä selässään. Ilma on vielä parahin mitä toivoa saattaa hienon lounaistuulen puhaltaessa. Alus kulkee niin tasaisesti, eitä luulisi sen oleyan paikallaan ellei köydet kitisisi, purjeet pullistuisi ja valkoinen -vana jäisi jälkeemme. Meri-ilma on jo tehnyt minulle hyvää, sillä en tuntenut lainkaan väsymys-t i vaikka kävelimme kannella kaptee-ri. i kanssa puoli tuntia keskustellen Mauryn huomioista merivirroista, joihin päätimme mennä kapteenin hyttiin katsomaan kirjoista vahvistusta. Sieltä löysimme Goringin, kapteenin hämmästykseksi, sillä ei ole tapa että matkustajat menevät kaikkein pyhimpään i l man kutsua. Hän pyysi kuitenkin vuolaasti anteeksi ja sanoi ettei tienn.vt merisiiänöislä. Hän oli tullut tarkastelemaan kronomeettereitä, sillä hän sanoi olevansi^ niihin kiinnostunut. Hyväluon-toisena merimiehenä kapteeni antoi asian mennä Ja pyyksi häntä tekemään meille seuraa ja jäämään edelleen. Keskustelusta selvisi, että hän oli kokolailla selvillä matemaattisista koneista ja keskusteli kapteenin kanssa kompassista ja merivirroista. Puolenp;iivän tarkkailu näytti, että Suom. VIENO RAUMA. olimme tulleet 220 mailia: Iltaan mennen tuuli tiuklceni ja xläpi^eita vähennettiin yöksi. Panin merkille, että baro-meetteri oli laskenut 29. Toivon ettei matkamme ole rtiyrskyinen, siliä olen huono merimies, eikä se varmaankaan oi isi terveydelleni eduksi, miitta luotan täydellisesti kapteenin merenkulkuun ja hyvään alukseemme. Lokak. 18. — Tuuli heikkeni kuitenkin ja nyt olemme aivan rasvatyynessä eikä tuulenhenki kykene täyttämään • purjeita. Ilma oli jäähtynyt myöskin eilisestä. Harton tuli aamiaisen jälkeen kajuuttaani polttelemaan. Hän kertoi nähneensä Goringin Clevelandissa* Ohiossa V . 1869. Hän oli silloin yhtä salaperäinen kuin nytkin, kulkien ilman näennäistä ammattia. Mies kiinnostaa minua psykoloogiUisesti. Aamiaisen aikaan tuli minulla tunne, että minua tarkastellaan ja kun nostin pääni kohtasin hänen silmänsäj, joissa kuvastui isiTora julmuus, miittavne petihienivät ja hän mainitsi jotain ilmasta. Kummallista. Harton sanoi, että hänellä oli aivan samanlainen kokemus kannella eilen. Ol^n pannut merkille, että Goring usein * puhelee neekerien kanssa, joka on luettava hänelle ansioksi, sillä usein puoliveriset ovat ylimielisiä täysimustille. Kapteeni murahtelee kronomettereis-tään. On ensikertaa että ne eivät näytä yhtä. Arviosta olemme tulleet noin 170 mailia 24 tunnissa. Mustat merimiehet ovat näyttäneet, niinkuin kapteeni ar- <^li,. olevan huonoja työmiehiä, mutta kun he osaavat pitää perää, on kapteeni antanut heidän tehdä sitä. Lokak. 19. — Tuuli oli kylmä, joten pysyttelin .hytissäni, käyden vain syömässä. Vuoteessani maaten voin liikkumatta ottaa kirjojani, piippuni ym. Se on etu pienestä huoneesta. Vanhaa haavaani alkoi särkeä, luultavasti kylmästä. Harton tuli myöhemmin l)od-dyn, kapteenin lapsen kanssa, jjt kun kapteenr itsekin seurasi hetken päästä, niin minulla oli oikea vastaanotto. Lokak. 20 ja 21. — Vielä kylmää ja sadetta, enkä ole voinut liikkua hytistäni. Goring tuli katsomaan-minua, mutta hänen seuransa ei paljon rohkaissut eikä ilahduttanuta, sillä hän -el sanonut montaakaan sanaa, vaan huvitteli itseään tuijottamalla minuun ärsyttävällä tavalla. Hän sitten nousi ja lähti ulos sanomatta mitään. Alan arvella että • mies on hullu. Luulen maininneeni että hänen hyttinsä ön vieressäni, vain yksinkertainen lautaseinä erottaa meidät. Seinässä ovat laudat halkeilleet ja saatan ilman urkkimisen tarkatusta nähdä, kuinka hän askartelee pöytänsä ääressä mikä näyttää merikartalta, merkiten sitä kynällä ja kompassilla. Tiedän jo eitä hän on - innostunut merenkulusta, mutta minua hämmästyttää, että hän viitsii laskea matkamme. Kuitenkin tuo lienee vain huvittelua ja hän ehkä vertaa tuloksiaan kapteenin kanssa. Lokak. 22. — Hyvä ilma uudelleen. Nousin kannelle ja virkistyin melkoisesti. Jossakin lähellä on ollut kai myrskykin, josta mainingit heiluttavat laivaamme. Pieniä lintuja lenteli laivan ympärillä ja istuivat köysille. 4.40 iltapäivällä. — Kun olin kannella, kuulin äkkiä laukauksen alhaalta hytistäni päin ja kiiruhtaessani alas huomasin, että olin vähällä ollut kohdata ta- [xiturman .Goring oli puhdistanut re- \ol\-eriaan omassa .hytissään ja se oli lauennut hänen arvaamattaan. Kuula meni seinään ja pysähtyi juuri siihen missii pääni tavallisesti on. Olen ollut niin monrssa kuulasateessa ettei pienet seikat i)oloita. multa epäilemättä olisin nyt hengeltä, jos olisin maannut vuo-teessam'. Goring parka ei tiennyt että olin noussut kannelle ja oli nyt säikähdyksissään miten minulle oli käynyt. En ole koskaan nähnyt sellaista ilmettä ihmisen kasvoilla kuin hänellä, kiin tu-lirnme vastakkain, hän savuava revolveri kädessään hyistään ja minä kannelta. Tietysti hän pyyteli kovasti anteeksi, mutta vain nauroin koko asialle. 11 jpp. — Onnettomuus on tapahtunut niin kauhea, että minun aamullinen seikkailuni häipyy varjoon. Mrs. Tibbs ja hänen lapsensa ovat'hävinneet jäljettömiin — yksinkertaisesti hävinneet. En tahdo saada kirjoitetuksi tästä yksityiskohtia. Noin puoli yhdeksään Tibbs hyökkä'si hyttiini kasvot valkeina tiedustellen josko olen nähnyt hä^ nen vaimoaan. Vastasin, että en ole nähnyt. Sitten hän lähti juoksemaan ympäri laivaa hakien kaikista, mahdollisista ja mahdottomista paikoista, minä seuraten hänen kintereillään. Tibbs parka menetti äänensä huudellessaan vaimonsa ja. lapsensa nimeä. Viimeisen kerran häntä öli nähty seitsemän ajoissa, jolloin, hän,oli vienyt Doddyn yläkannelle saamaan vähän raitista ilmaa ennen maatapanoa. Siellä ei ollut siihen aikaan ketään muuta kuin musta merimies ruorissapa hän kieltää nähneensä häntä ollenkaan. Minun olettamuksen* on, että lapsi on meinannut horjahtaa laivan reunalta mereen ja häntä pelastaakseen rouva on kurkottanut ja rne-nettänyt tasapainonsa ja pudonneet yhdessä. Perämies käänsi laivan ympäri, mutta pimeässä oli turha kuvitellakaan näkyvän mitään. Kapteeni on aivan murtunut ja makaa hytissään. .Annoin hänelle opiumia kahvissa, että saa muutaman tunnin levon. Lokak. 23. — Heräsin muistaen suuren surumme ja nousin kannelle. Siellä kapteeni jo seisoi ja mykkänä epätoivosta katseli laivan vanaa, joka kätki kaiken mikä oli hänelle rakkainta jnaa-ilmassa. Yritin sanoa hänelle' jotakin, mutta hän kääntyi ja lähti kävelemään pää rinnalle vaipuneena. Harton on murtunut myöskin, sillä hän oli kovasti mielistynyt lapsukai5e«n, • ja Goring myöskin näyttää surevan, sillä hän on sulkeutunut hyyttiinsä ja kun katsoin, oli hän pää käsien välissä pöydän vieressä. Luulen, että olemme murheellisin joukko mikä koskaan on purjehtinut. Hyson on laivan johdossa, sillä kapteeni itse on kykenemätön tekemään mitään työtä. Lokak. 24. — Onko tämä laiva kirottu? Onko koskaan lähdetty merille paremmalla- onndla ja kev>'ellä mielellä ja kaikki muuttunut päinvastaiseksi? Tibbs ampui itsensä yöllä. Heräsin noin klo 3 aamulla laukaukseen ja hyppäsin heti kapteenin hyttiin. Niin pian kuin meninkin, oli Goring kerinnyt ennen minua, sillä hän oli siellä kumartuneena kapteenin kuolleen ruumiin yli. Se oli kamala näky. Kapteenin pään koko etuosa oli poissa ja huone jokapaikasta veressä. Pistooli oli hänen vieressään lattialla, juuri mihin se oli hänen kädestään pudonnut. Hän oli arvatenkin pannut piipun suuhunsa ennenkuin oli vetänyt liipasimesta. Goring ja minä nostimme hänet sänk37n. Miehet .olivat juosseet paikalle ja olivat kovin suruissaan, sillä kuusi valkoista miestä olivat hänen vanhoja miehiään. Harton ja minä käärimme hänet purjekankaaseen ja laskimme syvyyksiin, Goringin lukiessii hautausseremonian. Miehet ovat sitii mieltä, että tämä laiva on kirottu ja minustakin tuntuu, että tämä on kelluva ruumisarkku, vaikka olen oppinut mies. Tuuli on parantunut ja matkam-n> e joutuu, mutta tuntuu siltä, ettei tar- Peritti Lammio ansaitsi Suomelle,, olympialaisissa kolme pistettä jij^ essaan kolmanneksi 10 km. luisuk Pentti oli Suomen mestari 5 ja Jo • 7natkoilla viime vuonna. HänvoitHi sen paikan vuonna 1939 Riiassa tyissä Euroopan mestaniitskilpaik 1,500 metrin matkalla. peeksi pian päästäksemme pois tästä vasta Lisbonissa. Lokak. 25: ^ Menty hvvaä kw Goring, Harton ja minä puhelimmel nella tänään. Harton koetti vetää i ringiltä tietoja miksi hän menee rooppaan, mutta turhaan. Mies när suuttuvan ja meni hyttiinsä. 11 Ien miksi kumpikin tunnemme kiinjtoa tuota miestään kohtaan 1 or sitä mieltä että hän on salap joka halijaa näin kulkien päästä kun rikollisen perään Portugaliin, nusta siinä on paljon mielikuvitu mutta Harton perustaa oletiamubci erääseen kirjaan, jonka Goring oli i tänyt kannelle, jota hän oli kat Se oli kirja täynnä sanomalehtileii murhista, joita oli suoritettu yi \Tidysvaltoja viimeisen kahdenky nen vuoden aikana. Erikoista niillej että murhantekijoitä ei oltu saatti T... Minä arvelin, että Goring ehkäl kerännyt materiaalia kirjaa varten, j ka aikoo kirjoittaa. Joka tapauksessa! ei kuulu meille. Lokak. 27, 28, 29, 30. — Vielä i tätuuli eikä mitään merkittävä Hyson hoitaa laivaa ja kaikki muiiti vat lamaannuksen vallassa päitä ring. Hän .edelleen piirtelee karttoj Hänen merenkulkutaitonsa on si asia jos jotain sattuisi tapahtumaan sonille — josta jumala meitä varjelii Lokak. 31. — Heikot keuhkoni ken tapahtuneen kanssa laivalla heikentäneet hermoni niin että piei mätkin tapahtumat saavat minut semaan. En voi uskoa, että olen raudanlujahermoinen mies, joka vaikeita^ leikkauksia kuulasateessa lamalla. Olen hermostunut kuin Makasin viime yönä kuutamossa valveillani,.koettaen saada rauhoitta' unta. Minulla ei ollut valoa, roi kuunvalo tuli sisään ikkunasta te huoneen valoisaksi. Makasin kaUf pyöreää ikkunaa, kun äkkiä olin sin valveilla, sillä joku tumma oli il tynyt ikkuna-aukkoon, jonka tunsin deksi. Se työnsi lukitsemattoman • .auki varovasti ja oviaukki^^n il Goringin pää. Se näytti kuuns": yliluonnolliselta, en ollut eläissäni nyt niin vihamielistä ja armahtama! ilmettä ihmisen silmissä. Häneri s'' sä kiiluivat, suu oli irvistyksessä, valkeat hampaat hohtivat ja suora ka matalan otsan päällä kipinöi H kuin yliluonnollinen kehä hänen p ympärillä kuutamossa. Tuo äänetöfl ke sai minut hyppäämään vuote ja vapisten joka jäseneltäni ojensin täni revolveriani kohti. Häpesin liikctlänl, sillä hän heti pyyteli ant tunkeutumistaan yöllä, sanoi hammaskivun vaivanneen ja kys)"» Heti le. -Ane Mitri rialle . Mali Jän jäni Joko [Gordij, tien Gen it kuol] Malta Kuol \mo. No m dt häne ^a ja lerkitsef |, millain< li, äläkä laa? Sielun Itahan. palle, \ joita sc (tta sit [mitään Siis, h A ke; lllut, kei Minn hän on jn rauh Otäpas Hm! . let kump bantekev Kelvot' . . . Ku [rkuksell ^smalle iosialie Saira laa? Ik INIinull lupsu, V Ash: lulla oi is -Mitä tu • ei ole likuvitul -iUclcina lellc laud omalle p tämä pj iauan ai Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ, 1948 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-02-21-08
