1937-11-27-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i i i
m
m
Sivu. 4 LAUANTAINA, MARRASKUUN 27 PÄIVÄNÄ
Ylipormestami^ ujmi
P N S I E U R Pierre A y d l oU oUut
kadoksissa Pariisissa jo y l i kuukauden
ajan ja. kaupunki vaikutti
jonkun verran tyhjältä ja hyljätyltä
ilman häntä. Sillä, hän kuului ej»i-lemättä
niihin, jotka ^eÖdvat Pariian,
Ravintolan parveke ilman
jo h3rvin tunnettu amerikkalaisten,
keskiiudes^. .
"Muita minulta puuttuu toistat^
seksi 0isiIuokkainen sensatsionume-ro",
hän uskoja minulle. "Puuttuu jo-taJdnr^
jäzfey^vääy^inikä saisi k^ke-
Mntä^ neen: yleisönkin hermot hetkeksi vä-pientä,
eleganttia ja eloisaa gentle- räjämääii. Ja te, monsieur, olette an-maniaeivnäyttänyt
oikein hauskalta; tanut minulle hyvän aattefen. Teidän
Mitä hän parhaillaan tekiy siitä mir ulkomuotonne tulee täydellisesti so-nulla
ei ollut aavistustakaan. Nä)rt:ti pimäan tarvitsemalleni "miehelle",
siltä kuin maa olisi niellyt monsieur Tarvitsette vain hiukan värikkaäm'-
Avrilm, ja suoraan sanoen tunsin it- män puvun ja "sotamaalauksen", jot-seni
jonkin verran levottomaksi, hä^ ta kävisitte apachi Tiikeristä, viida-nen
tähtensä. Hyvä Jumala, onnetto- kön kuiunkaasta."
muushansaattaa^tofadata silloin, kun Jäi sitten Mr. Gibbons esitti suun-sitä
vähimmin odottaa, ja sellaisessa nitelmahsa; Minuhipiti--kahdensa-kaupungissa.
kuin Pariisi on tuhansia dan frangin korvausta vastaan illalta
hengenvaaroja.
Mutta eräänä iltapäivänä, kun olin
mennyt Johnn3m baariin virkistääk-seni
itseäni hieman paröla konjakkilasilla,
näin erään tutun näköisen
henkilön tulevan sisään. Hetkisen
tarkemmin katseltuani tunsin hänet
jnonsieur Avriliksi.
Mutta tipalla oli, että hänet-tunsin,
sillä enemmän laastaroitua ihmistä
—^ nä3^ellä noin tunnin ajan apadiia
Mr; Gibbonsin yöravintolassa. Kello
kahden maissa yöllä piti minun tulla
rynnäten sisään revolveri toisessa kädessä
ja pitkä' tikari toisessa. Minun
piti sitten päästää ilmoille villi, selkäpiitä
karmiva nauru, pakoittaa
yleisö peräänt3Tnään aseillani ravintolan
nurkkaukseen, ja uhaten heitä
sitten revolverillani minun piti tun-fceutua
kauneimman t)rtön luo, vetää
en ollut aikaisemmin nähnyt. Huulet y hänet hiuksista tempaisemalla luok-olivat
haljenneet ja turvoksissa, nenä
oli kääntynyt melkein poikkiteloin y li
kasvojen ja kiinnimuurattujen silmien
keltaisenvihreä,vivahdus toi elävästi
mieleen mädän munan värin.
Toinen käsi oli paksuissa siteissä ja
hän ontui kovasti laahaten vasenta
jalkaansa vaivalloisesti perässään.
"No, mutta monsieur", huudahdin
auttaessani häntä istumaan pÖ3rtäni
ääreen, "missä, olette oikein ollut?
Tehän näytätte altä.kilin teistä olisi
aiottu tehdä sylttyä,"
Monsieur AVril huokasi syvään ja
joi sen viinitilkan, jonka tarjoilija
hänelle toi, yhdellä amoalla siemauksella.
"Se on hieman surullinen tarina"j
hän vihdoin sanoi. "Oikeastaan sangen
surullinen juttu, ja sen jälkeen,
mitä on tapahtunut, ihmettelen suuresti,
kuinka ylimalkaan saatan nyt;
istua tässä. Tavallinen ihminen ei
olisi mitenkään saattanut kestää sellaista
käsittelyä kuin minun osakseni
t u l i ."
"Mitä sitten on tapahtunut?", kysyin
uteliaana. "Kertokaa pian, mon-
*sieur, minä aivan palan uteliaisuudesta."
Monsieur Avril huokasi syvään ja palkkani oma-aloitteisesti kaksinker-siemaisi
sitten toisen viinilasillisen, täiseksi.
seni ja painaa sitten hänen huulilleen
intohimoinen suudelma, minkä jälkeen
minun piti nopeasti kadota yön
pimeyteen yhä edelleen kamalasti s^ja
karmivasti nauraen^
Itse suunnitelmahan oli jo mieletön,
mutta kaksisataa frangia illassa
oli sittenkin aika paljon rahaa, ja
mahdollisuus saada joka ilta suudella
kauneinta naista kiinnosti minua suuresti.
Itse asiassa juuri tämä seikka
vaikutti sen, että minä lopulta suostuin
Mr. Gibbonsin ehdotukseen.
, Seuraavana päivänä hankin "sota-asimi",
ja minä vakuutan teille^ monsieur,
että esiintyessäni illalla ensimmäistä
kertaa Mr. Gibbonsin " La
Boulessa" olin kuin syntyperäinen
apachi. Onnistuin täydellisesti. Vieraat
tottelivat pelästyneinä minua, ja
minä sain kokea ilon saada suudella
muuatta hurmaavankaunista amerik-kalaisneitosta,
jolla, sen pyhästi vannon,
ei ollut mitään sitä vastaan, että
Tiikeri, viidakon kimingas, käsitteli
häntä sillä tavoin.
Myöskin seuraavina iltoina onnistuin
erinomaisesti, ja Mr. Gibbons oli
hiin tyytyväinen minuun, että kohotti
mm
Vanhan tavan mukaan on Lontoon
ylipormestarilla tällainen^ nmn koristeellisesti
puetttt- vaunujenajtiri —
ainakin kaiJassaylmsissd juhldlismtk-sisstty
jotka on järjestetty vanltoja
tapoja silmälläpitäen.
"Minä olen ollut apachina", hän
sanoi lyhyesti.
"Apachina?"
" N i i n apachina juuri. Apachi Pierre
A\Til^ joka niyös töntee nimen
Tiikeri, viida^oÄlplnn^l^^S^ %
Minä tuijotin^ ifcmössani^^
ni. Oliko hän mahdollisesti maiettä^
nyt järkensä? Se^ei kiutenkaan näyttänyt
mahdollisdtä,; Mutta ^ehkäpä
hänen aivonsa olivat saaneet jonkun
liian lujan tärähdyksen.
Ikäänkuin vastaukseksi ajatukgfl-leni
hän alkoi selittää asiaa yrittäen
samalla hymyillä, vaikka se surkeasti
epäonnistuikin.
" E i , monsieur, en ole menettänyt
järkeänij kuten luulette. Aäia pn oi-
Mutta niinkuin lasiastia vajoaa niin
syvälle kaivoon, että se lopulta h d -
keaa vedenpaineesta, niin sai minunkin
toimintani apachina surullisen
lopim.
S-^lapahtui lioin viikko sitten. M i -^
' nä olin silloin jo niin perehtynyt osaa--
lÄ apachi Tiikerinä, viidakon kuninkaana,
että itsekin melkein uskoin
olevani todellinen apachi; ^
Kun minä silloin kello kaksi yöUä^
ryntäsin sisään "La Bouleeri", oli-huoneista
ääriään myöten täyimä,^
mutta minun- odottamaton sisääntu-
Ioni aikaansai täj^ddlisto hiljmS^
den. Nauru ja puheensorina lakkani-'
vat kokoi^an. Tuli yht'äkkiä aivan
haudanhiljabta. Herrasmiehet^ kal-rauhallisena
paikallaan ja mittaili mi-riua
katsein, jotka ilmaisivat' niin
suurta halveksuntaa, että minä menetin
malttini. Hampaita kiristellen,
ja silmiäni pyöritellen syöksyin esiin,
kiskaisin hänet tukasta syliini ja painoin
hänen huulilleen suudelman, joka,
oli täynnä etelämaista hehkua ja.
intohimoa. Mutta sitä minun ei olisi
koskaan 'pitänyt tehdä, sillä; ennenkuin
ehdin ajatellakaan, hän oli tem-maissut
revolverin kädeltäni, j a mitä.
sen jälkeen tapahtui, siitä minulla,
on vain hjrvin hämärä aavistus. Minä.
muistan ainoastaan, että hänen käsivartensa
kävivät kuin myll3msiivet,
'iskut suorastaan satoivat ylitseni,
kunnes hän lopulta toimitti minut
hyAintähdätyllä uppercutiUi. unten-maille.
Tullessani jälleen tajuihini huomasin
lepääväni sohvalla M r . Gibbonsin
yksityishuoneistossa. Lääkäri laastaroi
parhaillaan haavojani. Sitten mi-rmt
kuljetettim k ^ ^
iiyt maannut kokonaisen|Äon hoidellen
perinpohjin hakattua ruumistani,
ja tänä aikana olen tehnyt erään
j^ymättömän päätökseö- en miljoonastakaan
frangista näyttelisi enää
apachia. Tiikeri^ viidakon kuningas,
oa kuollut."
- Älonsieur Avril huokasi syyään
ja katseli siteissä olevaa kättään.
T "Ja kuka tuo suloinen,^ mutta kylr
mä neitonen mahtoi olla?" kysyin
K I R J , HELVI
Q^OLIT kerran sa nuori ja
herttainen
ja pääsi kauniita haaveita täynnä.
Et suruja muistanut ollenkaan,
et luullut sä niitä olevankaan.
Vaan sitten kun naiseksi vartuit,,
silloin heräsit sä totuuteeny
kun vieraan orjaksi jouduit,
joka sääUä tuntenut ei.
Jospa oisit sä silloin tiennyt
riviin työläisten yhtyä
ja yhdessä heidän kanssaan
puolesi* etujesi taistella.
keastaari sangen yksinkertainen, penivat ja pari - vanhempaa naista^
uteliaana.
: "Marian Duncan Amerikan
rittömäUä äänellä.
Eräänä iltana tapasin amerikkalaiseit pyörtyi^ Kuten tavallisesti, ätomuin^ naisten mestari hÖyhönsarjan nyrk-
Tom Gihbonsin. Jouduinune keäkvs-- ja käskiii keilyssä", monsieur Avril vastasi vä-teluun
toistemme kanssa, ja M n ker-^^^ atten j4eisön lÄrääntyihäan
toi minulle, että hän oli ostanut erään ylhääöä rivintolahuoneiston ääriih-^
kellariravintolan Montmartressa; Hän mäise«i -nurkkaulseen; Minua-tbtel--
sdittiai^öVänsa^tdidä'siitä tiin sokeasti — l u k tÄ
miderfäintoisfen^ psHkam
oU paikan-nimi; jalian^^^^^^^
mainostuksen niin* hyvin, etta se oli
erästä tjTttöä. Hän- oK vaalea, nuori'
- RtJMANIAN rautateillä saa '20
sentin sakon jokainen henkOo, j b l^
tavataan istumassa rautatievaunun
"^^^TT^ joka^sai minut tupakoumsosastossa, ilman sytytettyä
pidättämään henkeam. Hän istui paperossia tai puppU
Sälöin silmäsi onnesta sftihkyi,
kun sä pappilaan astelit
miehen seurassa^ jota. • -
sydämestäsi rakastit. -
Nyt orjuuden loppuvan luulit,
mutt* siinä erehdyit suuresti.
Se orjuus ei loppunut koskaan,
se kesti koko sinun elosi.
Elit orjana miehen julman,
joka hellyyttä tuntenut ei.
Kiin päissään hän kotiin saapui,
hän pieksi ja pilkkasi sua.
Otit kaikki sä nöyrästi vastaan ^
ja rukoilit jumalaa,
jolftL lutdit sä kaiken tämän
rangaistukseksi Uäevan^
Sodan imarneän tuottamat taudit;
shiui säätiöivät-kuolemaa
Mutta vruistosi ättfornu^
et utihoittt milloinkaan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-11-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371127 |
Description
| Title | 1937-11-27-04 |
| OCR text | i i i m m Sivu. 4 LAUANTAINA, MARRASKUUN 27 PÄIVÄNÄ Ylipormestami^ ujmi P N S I E U R Pierre A y d l oU oUut kadoksissa Pariisissa jo y l i kuukauden ajan ja. kaupunki vaikutti jonkun verran tyhjältä ja hyljätyltä ilman häntä. Sillä, hän kuului ej»i-lemättä niihin, jotka ^eÖdvat Pariian, Ravintolan parveke ilman jo h3rvin tunnettu amerikkalaisten, keskiiudes^. . "Muita minulta puuttuu toistat^ seksi 0isiIuokkainen sensatsionume-ro", hän uskoja minulle. "Puuttuu jo-taJdnr^ jäzfey^vääy^inikä saisi k^ke- Mntä^ neen: yleisönkin hermot hetkeksi vä-pientä, eleganttia ja eloisaa gentle- räjämääii. Ja te, monsieur, olette an-maniaeivnäyttänyt oikein hauskalta; tanut minulle hyvän aattefen. Teidän Mitä hän parhaillaan tekiy siitä mir ulkomuotonne tulee täydellisesti so-nulla ei ollut aavistustakaan. Nä)rt:ti pimäan tarvitsemalleni "miehelle", siltä kuin maa olisi niellyt monsieur Tarvitsette vain hiukan värikkaäm'- Avrilm, ja suoraan sanoen tunsin it- män puvun ja "sotamaalauksen", jot-seni jonkin verran levottomaksi, hä^ ta kävisitte apachi Tiikeristä, viida-nen tähtensä. Hyvä Jumala, onnetto- kön kuiunkaasta." muushansaattaa^tofadata silloin, kun Jäi sitten Mr. Gibbons esitti suun-sitä vähimmin odottaa, ja sellaisessa nitelmahsa; Minuhipiti--kahdensa-kaupungissa. kuin Pariisi on tuhansia dan frangin korvausta vastaan illalta hengenvaaroja. Mutta eräänä iltapäivänä, kun olin mennyt Johnn3m baariin virkistääk-seni itseäni hieman paröla konjakkilasilla, näin erään tutun näköisen henkilön tulevan sisään. Hetkisen tarkemmin katseltuani tunsin hänet jnonsieur Avriliksi. Mutta tipalla oli, että hänet-tunsin, sillä enemmän laastaroitua ihmistä —^ nä3^ellä noin tunnin ajan apadiia Mr; Gibbonsin yöravintolassa. Kello kahden maissa yöllä piti minun tulla rynnäten sisään revolveri toisessa kädessä ja pitkä' tikari toisessa. Minun piti sitten päästää ilmoille villi, selkäpiitä karmiva nauru, pakoittaa yleisö peräänt3Tnään aseillani ravintolan nurkkaukseen, ja uhaten heitä sitten revolverillani minun piti tun-fceutua kauneimman t)rtön luo, vetää en ollut aikaisemmin nähnyt. Huulet y hänet hiuksista tempaisemalla luok-olivat haljenneet ja turvoksissa, nenä oli kääntynyt melkein poikkiteloin y li kasvojen ja kiinnimuurattujen silmien keltaisenvihreä,vivahdus toi elävästi mieleen mädän munan värin. Toinen käsi oli paksuissa siteissä ja hän ontui kovasti laahaten vasenta jalkaansa vaivalloisesti perässään. "No, mutta monsieur", huudahdin auttaessani häntä istumaan pÖ3rtäni ääreen, "missä, olette oikein ollut? Tehän näytätte altä.kilin teistä olisi aiottu tehdä sylttyä," Monsieur AVril huokasi syvään ja joi sen viinitilkan, jonka tarjoilija hänelle toi, yhdellä amoalla siemauksella. "Se on hieman surullinen tarina"j hän vihdoin sanoi. "Oikeastaan sangen surullinen juttu, ja sen jälkeen, mitä on tapahtunut, ihmettelen suuresti, kuinka ylimalkaan saatan nyt; istua tässä. Tavallinen ihminen ei olisi mitenkään saattanut kestää sellaista käsittelyä kuin minun osakseni t u l i ." "Mitä sitten on tapahtunut?", kysyin uteliaana. "Kertokaa pian, mon- *sieur, minä aivan palan uteliaisuudesta." Monsieur Avril huokasi syvään ja palkkani oma-aloitteisesti kaksinker-siemaisi sitten toisen viinilasillisen, täiseksi. seni ja painaa sitten hänen huulilleen intohimoinen suudelma, minkä jälkeen minun piti nopeasti kadota yön pimeyteen yhä edelleen kamalasti s^ja karmivasti nauraen^ Itse suunnitelmahan oli jo mieletön, mutta kaksisataa frangia illassa oli sittenkin aika paljon rahaa, ja mahdollisuus saada joka ilta suudella kauneinta naista kiinnosti minua suuresti. Itse asiassa juuri tämä seikka vaikutti sen, että minä lopulta suostuin Mr. Gibbonsin ehdotukseen. , Seuraavana päivänä hankin "sota-asimi", ja minä vakuutan teille^ monsieur, että esiintyessäni illalla ensimmäistä kertaa Mr. Gibbonsin " La Boulessa" olin kuin syntyperäinen apachi. Onnistuin täydellisesti. Vieraat tottelivat pelästyneinä minua, ja minä sain kokea ilon saada suudella muuatta hurmaavankaunista amerik-kalaisneitosta, jolla, sen pyhästi vannon, ei ollut mitään sitä vastaan, että Tiikeri, viidakon kimingas, käsitteli häntä sillä tavoin. Myöskin seuraavina iltoina onnistuin erinomaisesti, ja Mr. Gibbons oli hiin tyytyväinen minuun, että kohotti mm Vanhan tavan mukaan on Lontoon ylipormestarilla tällainen^ nmn koristeellisesti puetttt- vaunujenajtiri — ainakin kaiJassaylmsissd juhldlismtk-sisstty jotka on järjestetty vanltoja tapoja silmälläpitäen. "Minä olen ollut apachina", hän sanoi lyhyesti. "Apachina?" " N i i n apachina juuri. Apachi Pierre A\Til^ joka niyös töntee nimen Tiikeri, viida^oÄlplnn^l^^S^ % Minä tuijotin^ ifcmössani^^ ni. Oliko hän mahdollisesti maiettä^ nyt järkensä? Se^ei kiutenkaan näyttänyt mahdollisdtä,; Mutta ^ehkäpä hänen aivonsa olivat saaneet jonkun liian lujan tärähdyksen. Ikäänkuin vastaukseksi ajatukgfl-leni hän alkoi selittää asiaa yrittäen samalla hymyillä, vaikka se surkeasti epäonnistuikin. " E i , monsieur, en ole menettänyt järkeänij kuten luulette. Aäia pn oi- Mutta niinkuin lasiastia vajoaa niin syvälle kaivoon, että se lopulta h d - keaa vedenpaineesta, niin sai minunkin toimintani apachina surullisen lopim. S-^lapahtui lioin viikko sitten. M i -^ ' nä olin silloin jo niin perehtynyt osaa-- lÄ apachi Tiikerinä, viidakon kuninkaana, että itsekin melkein uskoin olevani todellinen apachi; ^ Kun minä silloin kello kaksi yöUä^ ryntäsin sisään "La Bouleeri", oli-huoneista ääriään myöten täyimä,^ mutta minun- odottamaton sisääntu- Ioni aikaansai täj^ddlisto hiljmS^ den. Nauru ja puheensorina lakkani-' vat kokoi^an. Tuli yht'äkkiä aivan haudanhiljabta. Herrasmiehet^ kal-rauhallisena paikallaan ja mittaili mi-riua katsein, jotka ilmaisivat' niin suurta halveksuntaa, että minä menetin malttini. Hampaita kiristellen, ja silmiäni pyöritellen syöksyin esiin, kiskaisin hänet tukasta syliini ja painoin hänen huulilleen suudelman, joka, oli täynnä etelämaista hehkua ja. intohimoa. Mutta sitä minun ei olisi koskaan 'pitänyt tehdä, sillä; ennenkuin ehdin ajatellakaan, hän oli tem-maissut revolverin kädeltäni, j a mitä. sen jälkeen tapahtui, siitä minulla, on vain hjrvin hämärä aavistus. Minä. muistan ainoastaan, että hänen käsivartensa kävivät kuin myll3msiivet, 'iskut suorastaan satoivat ylitseni, kunnes hän lopulta toimitti minut hyAintähdätyllä uppercutiUi. unten-maille. Tullessani jälleen tajuihini huomasin lepääväni sohvalla M r . Gibbonsin yksityishuoneistossa. Lääkäri laastaroi parhaillaan haavojani. Sitten mi-rmt kuljetettim k ^ ^ iiyt maannut kokonaisen|Äon hoidellen perinpohjin hakattua ruumistani, ja tänä aikana olen tehnyt erään j^ymättömän päätökseö- en miljoonastakaan frangista näyttelisi enää apachia. Tiikeri^ viidakon kuningas, oa kuollut." - Älonsieur Avril huokasi syyään ja katseli siteissä olevaa kättään. T "Ja kuka tuo suloinen,^ mutta kylr mä neitonen mahtoi olla?" kysyin K I R J , HELVI Q^OLIT kerran sa nuori ja herttainen ja pääsi kauniita haaveita täynnä. Et suruja muistanut ollenkaan, et luullut sä niitä olevankaan. Vaan sitten kun naiseksi vartuit,, silloin heräsit sä totuuteeny kun vieraan orjaksi jouduit, joka sääUä tuntenut ei. Jospa oisit sä silloin tiennyt riviin työläisten yhtyä ja yhdessä heidän kanssaan puolesi* etujesi taistella. keastaari sangen yksinkertainen, penivat ja pari - vanhempaa naista^ uteliaana. : "Marian Duncan Amerikan rittömäUä äänellä. Eräänä iltana tapasin amerikkalaiseit pyörtyi^ Kuten tavallisesti, ätomuin^ naisten mestari hÖyhönsarjan nyrk- Tom Gihbonsin. Jouduinune keäkvs-- ja käskiii keilyssä", monsieur Avril vastasi vä-teluun toistemme kanssa, ja M n ker-^^^ atten j4eisön lÄrääntyihäan toi minulle, että hän oli ostanut erään ylhääöä rivintolahuoneiston ääriih-^ kellariravintolan Montmartressa; Hän mäise«i -nurkkaulseen; Minua-tbtel-- sdittiai^öVänsa^tdidä'siitä tiin sokeasti — l u k tÄ miderfäintoisfen^ psHkam oU paikan-nimi; jalian^^^^^^^ mainostuksen niin* hyvin, etta se oli erästä tjTttöä. Hän- oK vaalea, nuori' - RtJMANIAN rautateillä saa '20 sentin sakon jokainen henkOo, j b l^ tavataan istumassa rautatievaunun "^^^TT^ joka^sai minut tupakoumsosastossa, ilman sytytettyä pidättämään henkeam. Hän istui paperossia tai puppU Sälöin silmäsi onnesta sftihkyi, kun sä pappilaan astelit miehen seurassa^ jota. • - sydämestäsi rakastit. - Nyt orjuuden loppuvan luulit, mutt* siinä erehdyit suuresti. Se orjuus ei loppunut koskaan, se kesti koko sinun elosi. Elit orjana miehen julman, joka hellyyttä tuntenut ei. Kiin päissään hän kotiin saapui, hän pieksi ja pilkkasi sua. Otit kaikki sä nöyrästi vastaan ^ ja rukoilit jumalaa, jolftL lutdit sä kaiken tämän rangaistukseksi Uäevan^ Sodan imarneän tuottamat taudit; shiui säätiöivät-kuolemaa Mutta vruistosi ättfornu^ et utihoittt milloinkaan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-11-27-04
