1937-11-27-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LATJANTAINA, MARRASKIJCJN 2? PÄIVÄNÄ ; mi
O) TT^UU kurkisti pilvien lomasta
4-X oudoksuen naista, joka verkalleen
asteli vanhaa ja ränsist)myttä
taloa tohti. . -
Hän saapui metsäpolulta pellon laitaan.
Siinä aukeni »hänen eteensä tut-tu
alue, jossa ennen oK ollut iloa ja
^'eläm^, vaan joka nyt oli kylmänä
|a asumattomana. Pihan korkeimmalla
;kohdalla törrötti vielä »rakennus,
joka palautti kulkijan iniele melkein
koko eletyn elämänsä.
Niinkuin aika on jättänyt taloon
leimansa, miin. se ^ tehnyt ihmiseenkin
nähden. Tuskin kukaan tuntisi
hänessä enää sitä Ilonaa,, .joka kerran,
kauan sitten muutti tähän taloon
nuoren miehensä Heikin kanssa.
Heikki itse oli tämän talon ^rakenta-nut.
Ja näitä vanhoja muistoja v«-
a^estääkseen oli hän,'Ilona, tänne mat-icustanut
kuultuaan, että tablle pian
ilmestyvät uudet omistajat.
Hän muistaa, kuinka he kumpikin
•• I II VT'" ~""r""-™'"^""
mansa suosionosoitukset siitä, että on
ollut muutamia tunteja mitä tukalammassa
asemassa.
Näyttämöllä elävänä hautaaminen
suoritetaan suurella puisella arkulla,
joka tuodaan näyttämölle j ^ tutkitaan,
jonka jälkeen fakiiri laskeutuu
sen pohjalle, hänet peitetään vaat-
-Vteellä ja arkku täytetään sannalla.
Jotta estettäisiin sellaisen epäluulon
syntyminen, että arkussa on joku
salainen ilmareikä tahi rako pohjassa,
se köysillä nostetaan muutama jalka
ylös'ilmaan, JQSsa se siten saa roikkua.
Arkussa on kuitenkin kaksois-pohja
ja-noiden pohjien väliin on kätketty
happisäiliö, jonka sisältö tekee
tämän elävänä hautaamiseen
mahdolliseksi niin pitkäksi aikaa kuin
tarvekin vaatii.
Haavoittumaton fakiiri on myps
muudan dramaattinen vetonumero
varieteenä3rttämöllä. Tällainen fakiiri
suorittaa temppunsa varsin vähän nerokkuutta
vaativalla tavalla. Fakiiri
käyttää n.s. etulatauksella panostettua
pistoolia, *jonka hän laukaisee
sen kohti päämiestänsä. Juuri sillä
hetkellä, fakiiri tempaa ilmasta kuulan
— ainoan merkityn kuulan muuten,
mikä yleisölle on näytetty —
aivan kuin kaikkien nähden olisi sen
vanginnut käteensä, kun se pistoolista
lensi häntä kohden. Tämä temppu
tehdään sen panostuspuikon avulla.
Jolla etulataus työnnetään pistoolin
piippuun. Se on tehty ontoksi, ja kuula
pysyy panostettaessa latauspuikon
muodostamassa putkessa. On helppoa
siirtää kuula huomaamatta fakiirin
näppiin; muu osa tästä tempusta oh
paremminkin fakiirin ja hänen apulaisensa
sorminappäryyttä.
Muudan toinen'haavoittumattoman
fakiirin temppu on se, että hän laikkaa
haavan peukaloonsa kynäveit-sellä,
jonka joku katsojista hänelle
antaa. Hän pyyhkii sittep veren pois
sormistaan, ja tämän tehtyänsä hän
näyttää kättänsä, jossa ei voi havaita
pienintäkään naarmua. T$mä silpominen
tehdään pienen sormuksen
ax^uUa, joka fakiirilla on ja josta pieni
kärki tahi/naula pistää esiin. Sen
ax-ulla fakiiri pistää: sormeensa saadakseen
esille tarvitsemansa veren,
mutta ei sujukaan leikkaa", peuKa-loaan
veitisen teräpuolella, vaan sen
tylsällä puolella. \ ^ r i , joka näkyy
viivana hänen peukalossaah, yaikut-taai
katsojaan haavalta^ mutta tuosta
haavastahan ei näy jälkeäkään, kun
veri cmj^hkitty pois. ^ ^
Napin ompeleminen paljaaseen kä-
, mmt
säästivät pienistä palkoistaan tämän
^ kodin rakentamista viarten. Täällä
viettivät he yhdessä moöta kuutamo-ihaa.
Hän etsi kiven, joll§, he niin
inonasti istuivat. Sille oli niin mukava
istahtaa* jnytkin ja antaa ajatustensa
:kulkea.
"Siitä keväästä on jo 20 pitkää
vuotta, kun he tämän entisen kotinsa
rakensiväi. 'Koko kesän ahiersi
Heikki 'ja. hän, Hona, tiili aiha iltai-_
sin keittämään kahvia Takentajaile.
Miten -hjrvältä kahvi imaistuikaan!
Syksyllä ?he jo muuttivat kotiinsa asumaan.
Talosta, jossa he olivat palvelleet,
he ostivat nimikkolehmänsä
ja hevosensa, joita olivat jo vuosia
hoitaneet... \
Kaksi vuotta kului 4;ahden, mutta
kolmantena tuli sitten isän odottama
poika ja ;taas parin vuoden perästä
äidin toivoma tyttö. Nyt oli iloa ja
elämää etenkin iltaisin, >kun isä ^ l i
kotosalla. Talvi-iltoina oli hauskaa,
kun kaikin lämmiteltiin pienessä ja
puhtaassa makuuhuoneessa. Paljon
siinä sitten tehtiin laskelmia lasten
tulevaisuuden ja muun varalta, aavistamatta
ollenkaan, että tulevaisuus
ei enää heille kuulunutkaan.
. Kun he olivat olleet kaksitoista
vuotta naimisissa, lähti isä eräänä
kesäiltana kalastamaan. Usein kauniina
iltoina otti isä lapset mukaansa
hauskuudekseen ja niin nytkin. Lähtiessään
oli ilma tyyni, mutta myöhemmin
nousi kova ukkosmyrsky.
Kuka^ ei tiedä, missä vaiheessa
myrsky pääsi yllättämään isän ja
lapset. Kylmät, elottomat ruumiit,
jotka myöhemmin naarattiin ylös
joesta, totesivat tämän kaamean-murhenäytelmän...
Kuu katsoi silloin"
yhtä surullisena kuin n3^kin,
kun hän, Ilona, huuteli rakkaitaan
rantakivillä, saamatta kuitenkaan
mitään .vastausta huutoihinsa...
Senjälkeen hän ei enää voinut jäädä
asumaan tänne, vaan hän möi kotin-sa
ja lähti kaupunkiin etsimään työtä
ja unhoitusta.
Vielä kerran hän loi silmäyksensä
vanhaan taloon, jossa pian taas joku
toinen jatkaa elämänsä kiertokulkua.
Hitaasti nousi vanhalta näjrttävän
naisen jalka kun hän poistui pois
kenenkään huomaamatta.
Kohisten kiitää juna, jossa Ilona
jatkaa matkaansa kohti tuntematonta
tulevaisuutta...
o 3
%
: 6 • • ••: -O
' o . . - Ö
Q- P
O . O
o O
o ' O
o
o ' o
O
' o o
ö ••. ' 'O
. o o
• o • ' o
o o
' o ': •«
o o
• ö • •
o
. o ' • -
o o
' o -»
o ö
. O' ^
p
• O • • • p
Q ' p
• •
••p
••9
p • 1
d • o p
• o ' • b
o . - p
- p - p
o • p
• o •p
l p
p
o ' p
o "p
o o
• o 'P
o . p
o p
o ; p
O p
1 O o
'O p
o p
o p
Ö ' o
o "• - p
- o •:• p
o o
o ' • p
o •p
o ö
' p
'o
o o
O] gYYSTALVEN myrsky se puihin lyö,
^ ^mökikirShjan pieliä -kisioo. .
€H jMeen koitt^^ yö. .
mi sääUttä luontoa kiskoo.
Se ulvoen raastaa, repiif .paiskaa
kesän vennon, vthreän julmasti raiskaa.
^ Mökin harmajan seinät on kallellaan,
vain alastomuuttansa uhoo
ja ihmistä, ken siellä asustaa,
~öfrkohdannut kohtalon kolkko tuho . . .
K^rankonpehen päälyisinne jäi,
elorfiltansfl istuen yksinäin.
SadG itkien iHkunärisoikin hakkaa
nuo myrskyn ikuiset kyyneleet,,
ja näyttäisi: koskaan eivät ne lakkaa
elpyis' ehjäksi toiveet rauenneet ' ^, •
ja palaisi aurinko korpehen,
ja mielityyntyisi erakon sen.
Ja 7nökissä asujan muistot jälleen
kipin'kulkevat vuosien teitä.
Ne heräävät, haastaen ystävälleen,
niitä unholan iMllat ei peitä.
Tutun tuskan tuovat ne toisinaan
nuo raskaat muistelot mukanaan.
Syysusvaiset päivät ja myrskypääi . •
on uhmanneet kulkijan majaa.
Sen seiniä suudellut aurinkosäät, >
hän on hippnut lähellä Tuonelan rajaa ...
SielV sittenkin löytyvi unhoitus
ja sen suojissa ''viihtyvi onnekkuus.
O
O
o
l
o
o
o
• o
O'
o
o
* 9
•O
o
o
o
0
1
o
o
b
o
o
o
o
o
o
o
.s
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
«o
•; o
o
••<i
• o
o
o
c
«o
o
o
o
0
1
•o
«
o
•c
p
-p
o
p
o
>o
o
a
ö
b
ö
o
p
o
o
o
•<s
o
p
o
o
• Ö •
o
p
o
o
• o 6
o
•*o
o
p
o
t :
o
o
p
o
p - :
sivarteen on jo melkoisesti mutkalli=_
sempi temppu. Fakiirin käsivarren ,
ihoa öii ennakolta preparoitava" jä se
on lävistettävä vähän samalla taVälla
kuin senkin takiirin kieli, joka kiinnitetään
pöytään. Kun nämä toimitukset
oh suoritettu, on verraten helppoa
kiinnittyä nappi ihoon terävällä neulalla.
Nämä hindu-ja valehindufakiirien
yliluonnolliset voimat eivät ole mitään
ibmeitä>;mutta, siitä huolimatta
kysytään niiden suorittamisessa san
gen paljörikin määrätietoista päättäväisyyttä:
Tehdäänhän sitä helpompaakin
työtä. . V s
HALIFAX. Kaksoisomenat, jöt^
ka ovat^hden ja saman kannan päässä,
ihmetyttivät täällä erästä paikallista
hedelmäypjelyäa. Hän' ^ -
noi, että hän ei ole koskaan aikai
semmitt nähnyt sellaista ilmiötä kasvimaailmassa.
-oOo-
LONTOOSSA on käytännössä vielä
noin 40,000 hevosta. _
IVTIAGARA Falls on eräänl^nen
pyhiinvaelluspaikka yli puolelle-toista
miljoonalle ihmiselle tämän
maan kaikista osista — tietysti kalitta
maailman. Kukapa ei olisi kuullut
tästä maamme "ihmeestä". Suurenmoisuudessa
ja kauneudessa — kesällä
sekä talvella — mikään ei voi
sitä voittaa.
Niagara Falls on Niagara-joella, joka
virtaa Erie-järvestä Ontario-jär-veen,
joki ollen noin kolmekymmenetä
mailia pitkä. Joki putoaa toisesta
järvestä toiseen 334 jalkaa ja tässä
laskussa sijaitsee koski. Joki, kuji se
lähtee Erie järvestä, Buffalossa on
leveä, tyyni virta, sen tyyneys alkaa
vaihtua vasta noin kolme mailia yläpuolella
Niagaran koskien kiivaita
putouksia.
Todellisuudessa on olemassa kaksi
Niagara-koskea eli putousta -^toinen
Yhdysvaltain ptuolellajä töinen Canadan
puolella.
Joen jakaa putouksilla Göät^saari.
Tämä jakaja lähettää paljon suuremman
vesimäärän Canadan puolelle.
Siitä on seuraus,- että canadaläinen
koski, jota kutsutaan hevosenkenkä-putoukseksi,
oh paljon suurenmöisem-pi.
:Mutta Amerikan putous on korkeampi
kuin Canadan; Amerikan
puoleinen putous on 162 jalkaa ja Canadan
155 jalkaa. Hevösenkenkä-eli
Canadan putouksen leveys on 2,-
400 jalkaa ja Atnerikati putouksen le- ^
veys 1,400 jalkaa. '
Koskien sanotaan olevan 30 tuhatta
vuotta vanhoja. >^^e muodostavat
suurenmoisia näköäoja. Niille on
myöskin rakennettu voimalaitoksia.
Putouksille on myöskin, molemmm
puolin jokea laitettu' puistoja
.Amerikan puolella New Yorkin valtion
puisto ja Canadan puolelle Queen
Victoria.
Victoria-putous Afrikassa
Victoria putous on 343 jalkaa •korkea,
yli kaksi kertaa niin korkea kuin
Niagaran putous, ja yli 5,580 jalkaa
leveä,. sijaiten Zambesi-joella Etelä-
Rhodesiassa.
Putous laskee 'keskimäärin vuosittain
yli 24 miljoonaa tonnia vettä
* tunnissa. Usva, joka muodostuu siitä
kun suuret vesimäärät putoavat alas
jyrkänteen reunaa, voidaan nähdä 25
mailin päähän. Alkuasukaskielellä
Victoria Fallsia nimitetään "Musi-oä-tunya",
joka merkitsee, "Savu kuuluu
täällä".
Kosken pauhu on melkein kuin jatkuvaa
ukkosen jyrinää, joka voidaaft
kuulla 20 mailin päähän.
Toisin kuiti Niagara-putouksella,
Victöriä^putohksen vesi ei putoa avoimeen
jokeen, yaäh vangitsee sen kuilun
seiöämätvähetnftiän kuin 300
• jäHiäa p^utouksen alapuolella, josta
vesi %tää /tiensä jokeen va;in sata
j ^ ä a leveää'^ahavaa myöten.
Putouksen löysi v. 1885 David l i -
Vingstöne, hUöthättu Afrikan tutkija,
•iifiutta sen luokse ei päästy ennen-kuih
vuorina 1^05, jolloin sinne rakennettiin
rautatie.
; Sijaiiten;ai\^
pillisen aamionietsän ^sydämessä
Kaieteur putous luetaan kuuluvaksi
mahtavimpien luonnon luomuksiea
joukkoon maäilniassa.
i^ieteur-putpusli^
Se on 8ÖÖ jalkaa korkea, josta 741
jalkaa on kohtisuoraa putousta
korkeampi kilin Woolworai-rakennu^
New Yorkissa, yli viisi kertaa niia
korkea kuin Niagara ja yli kaksi kertaa
niin korkea kuin Victoria-putous.
Pudottuun: 7 ^
•yli jyrkän putoiiksOT^^^ jalkaa.
Kosken leveys vaihtelee 240 jalasta
370 jalkaan, riippuen vuoden ajoista,
joko,on kuiva tai sadeaika.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-11-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371127 |
Description
| Title | 1937-11-27-08 |
| OCR text |
Sivu 8 LATJANTAINA, MARRASKIJCJN 2? PÄIVÄNÄ ; mi
O) TT^UU kurkisti pilvien lomasta
4-X oudoksuen naista, joka verkalleen
asteli vanhaa ja ränsist)myttä
taloa tohti. . -
Hän saapui metsäpolulta pellon laitaan.
Siinä aukeni »hänen eteensä tut-tu
alue, jossa ennen oK ollut iloa ja
^'eläm^, vaan joka nyt oli kylmänä
|a asumattomana. Pihan korkeimmalla
;kohdalla törrötti vielä »rakennus,
joka palautti kulkijan iniele melkein
koko eletyn elämänsä.
Niinkuin aika on jättänyt taloon
leimansa, miin. se ^ tehnyt ihmiseenkin
nähden. Tuskin kukaan tuntisi
hänessä enää sitä Ilonaa,, .joka kerran,
kauan sitten muutti tähän taloon
nuoren miehensä Heikin kanssa.
Heikki itse oli tämän talon ^rakenta-nut.
Ja näitä vanhoja muistoja v«-
a^estääkseen oli hän,'Ilona, tänne mat-icustanut
kuultuaan, että tablle pian
ilmestyvät uudet omistajat.
Hän muistaa, kuinka he kumpikin
•• I II VT'" ~""r""-™'"^""
mansa suosionosoitukset siitä, että on
ollut muutamia tunteja mitä tukalammassa
asemassa.
Näyttämöllä elävänä hautaaminen
suoritetaan suurella puisella arkulla,
joka tuodaan näyttämölle j ^ tutkitaan,
jonka jälkeen fakiiri laskeutuu
sen pohjalle, hänet peitetään vaat-
-Vteellä ja arkku täytetään sannalla.
Jotta estettäisiin sellaisen epäluulon
syntyminen, että arkussa on joku
salainen ilmareikä tahi rako pohjassa,
se köysillä nostetaan muutama jalka
ylös'ilmaan, JQSsa se siten saa roikkua.
Arkussa on kuitenkin kaksois-pohja
ja-noiden pohjien väliin on kätketty
happisäiliö, jonka sisältö tekee
tämän elävänä hautaamiseen
mahdolliseksi niin pitkäksi aikaa kuin
tarvekin vaatii.
Haavoittumaton fakiiri on myps
muudan dramaattinen vetonumero
varieteenä3rttämöllä. Tällainen fakiiri
suorittaa temppunsa varsin vähän nerokkuutta
vaativalla tavalla. Fakiiri
käyttää n.s. etulatauksella panostettua
pistoolia, *jonka hän laukaisee
sen kohti päämiestänsä. Juuri sillä
hetkellä, fakiiri tempaa ilmasta kuulan
— ainoan merkityn kuulan muuten,
mikä yleisölle on näytetty —
aivan kuin kaikkien nähden olisi sen
vanginnut käteensä, kun se pistoolista
lensi häntä kohden. Tämä temppu
tehdään sen panostuspuikon avulla.
Jolla etulataus työnnetään pistoolin
piippuun. Se on tehty ontoksi, ja kuula
pysyy panostettaessa latauspuikon
muodostamassa putkessa. On helppoa
siirtää kuula huomaamatta fakiirin
näppiin; muu osa tästä tempusta oh
paremminkin fakiirin ja hänen apulaisensa
sorminappäryyttä.
Muudan toinen'haavoittumattoman
fakiirin temppu on se, että hän laikkaa
haavan peukaloonsa kynäveit-sellä,
jonka joku katsojista hänelle
antaa. Hän pyyhkii sittep veren pois
sormistaan, ja tämän tehtyänsä hän
näyttää kättänsä, jossa ei voi havaita
pienintäkään naarmua. T$mä silpominen
tehdään pienen sormuksen
ax^uUa, joka fakiirilla on ja josta pieni
kärki tahi/naula pistää esiin. Sen
ax-ulla fakiiri pistää: sormeensa saadakseen
esille tarvitsemansa veren,
mutta ei sujukaan leikkaa", peuKa-loaan
veitisen teräpuolella, vaan sen
tylsällä puolella. \ ^ r i , joka näkyy
viivana hänen peukalossaah, yaikut-taai
katsojaan haavalta^ mutta tuosta
haavastahan ei näy jälkeäkään, kun
veri cmj^hkitty pois. ^ ^
Napin ompeleminen paljaaseen kä-
, mmt
säästivät pienistä palkoistaan tämän
^ kodin rakentamista viarten. Täällä
viettivät he yhdessä moöta kuutamo-ihaa.
Hän etsi kiven, joll§, he niin
inonasti istuivat. Sille oli niin mukava
istahtaa* jnytkin ja antaa ajatustensa
:kulkea.
"Siitä keväästä on jo 20 pitkää
vuotta, kun he tämän entisen kotinsa
rakensiväi. 'Koko kesän ahiersi
Heikki 'ja. hän, Hona, tiili aiha iltai-_
sin keittämään kahvia Takentajaile.
Miten -hjrvältä kahvi imaistuikaan!
Syksyllä ?he jo muuttivat kotiinsa asumaan.
Talosta, jossa he olivat palvelleet,
he ostivat nimikkolehmänsä
ja hevosensa, joita olivat jo vuosia
hoitaneet... \
Kaksi vuotta kului 4;ahden, mutta
kolmantena tuli sitten isän odottama
poika ja ;taas parin vuoden perästä
äidin toivoma tyttö. Nyt oli iloa ja
elämää etenkin iltaisin, >kun isä ^ l i
kotosalla. Talvi-iltoina oli hauskaa,
kun kaikin lämmiteltiin pienessä ja
puhtaassa makuuhuoneessa. Paljon
siinä sitten tehtiin laskelmia lasten
tulevaisuuden ja muun varalta, aavistamatta
ollenkaan, että tulevaisuus
ei enää heille kuulunutkaan.
. Kun he olivat olleet kaksitoista
vuotta naimisissa, lähti isä eräänä
kesäiltana kalastamaan. Usein kauniina
iltoina otti isä lapset mukaansa
hauskuudekseen ja niin nytkin. Lähtiessään
oli ilma tyyni, mutta myöhemmin
nousi kova ukkosmyrsky.
Kuka^ ei tiedä, missä vaiheessa
myrsky pääsi yllättämään isän ja
lapset. Kylmät, elottomat ruumiit,
jotka myöhemmin naarattiin ylös
joesta, totesivat tämän kaamean-murhenäytelmän...
Kuu katsoi silloin"
yhtä surullisena kuin n3^kin,
kun hän, Ilona, huuteli rakkaitaan
rantakivillä, saamatta kuitenkaan
mitään .vastausta huutoihinsa...
Senjälkeen hän ei enää voinut jäädä
asumaan tänne, vaan hän möi kotin-sa
ja lähti kaupunkiin etsimään työtä
ja unhoitusta.
Vielä kerran hän loi silmäyksensä
vanhaan taloon, jossa pian taas joku
toinen jatkaa elämänsä kiertokulkua.
Hitaasti nousi vanhalta näjrttävän
naisen jalka kun hän poistui pois
kenenkään huomaamatta.
Kohisten kiitää juna, jossa Ilona
jatkaa matkaansa kohti tuntematonta
tulevaisuutta...
o 3
%
: 6 • • ••: -O
' o . . - Ö
Q- P
O . O
o O
o ' O
o
o ' o
O
' o o
ö ••. ' 'O
. o o
• o • ' o
o o
' o ': •«
o o
• ö • •
o
. o ' • -
o o
' o -»
o ö
. O' ^
p
• O • • • p
Q ' p
• •
••p
••9
p • 1
d • o p
• o ' • b
o . - p
- p - p
o • p
• o •p
l p
p
o ' p
o "p
o o
• o 'P
o . p
o p
o ; p
O p
1 O o
'O p
o p
o p
Ö ' o
o "• - p
- o •:• p
o o
o ' • p
o •p
o ö
' p
'o
o o
O] gYYSTALVEN myrsky se puihin lyö,
^ ^mökikirShjan pieliä -kisioo. .
€H jMeen koitt^^ yö. .
mi sääUttä luontoa kiskoo.
Se ulvoen raastaa, repiif .paiskaa
kesän vennon, vthreän julmasti raiskaa.
^ Mökin harmajan seinät on kallellaan,
vain alastomuuttansa uhoo
ja ihmistä, ken siellä asustaa,
~öfrkohdannut kohtalon kolkko tuho . . .
K^rankonpehen päälyisinne jäi,
elorfiltansfl istuen yksinäin.
SadG itkien iHkunärisoikin hakkaa
nuo myrskyn ikuiset kyyneleet,,
ja näyttäisi: koskaan eivät ne lakkaa
elpyis' ehjäksi toiveet rauenneet ' ^, •
ja palaisi aurinko korpehen,
ja mielityyntyisi erakon sen.
Ja 7nökissä asujan muistot jälleen
kipin'kulkevat vuosien teitä.
Ne heräävät, haastaen ystävälleen,
niitä unholan iMllat ei peitä.
Tutun tuskan tuovat ne toisinaan
nuo raskaat muistelot mukanaan.
Syysusvaiset päivät ja myrskypääi . •
on uhmanneet kulkijan majaa.
Sen seiniä suudellut aurinkosäät, >
hän on hippnut lähellä Tuonelan rajaa ...
SielV sittenkin löytyvi unhoitus
ja sen suojissa ''viihtyvi onnekkuus.
O
O
o
l
o
o
o
• o
O'
o
o
* 9
•O
o
o
o
0
1
o
o
b
o
o
o
o
o
o
o
.s
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
«o
•; o
o
••o
o
a
ö
b
ö
o
p
o
o
o
• |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-11-27-08
