1944-08-26-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ima: kiireMit astuttamaan, kun sillä
• on kiima, mutta sen ajan mentyä se
ei enää välitä oriista. Samoin ei maa
tule huolimaan ihmisestä . . . kaikki
paitsi ihmisia, ovat niissä asioissa
. puhtaita; jokainen eläin, puut ja
maakin tietävät aikansa, jolloin niiden
on hedelmöittäydyttävä, mutta
ihmiset . > . me olemme vihoviimeistä
€lukkaa'kin pahemmat ja likaisemmat!
Eivät näes tule kylvämään
vain sen takia, että^ yksityisomistus
on ruvennut heissä kapinoimaan. K i rotut!
Tultuani, ajan kaikki pellollej
Kaikki, viimeistä myöten!" —: Hän
kulki yhä nopeammin, pannen toisi-V
naan jubksuksiv Hän^^ lakkinsa alta
virtasi hiki, paidan selkä oli märkä^
huulet olivat kuivuneet ja poskille
nousi yhä kirkkaammin, läiskittäin
epäterve puna . . ,
XXXV LUKU
Hän tuli huuttoriin, kun siemenviljan
jakaminen oli täydessä vauhdissa.
Ljubishkin brigadeineen oli
yhä pellolla. Aittojen luona oli tungos.
Vaakalaudalle heiteltiin jyväsäkkejä,
lakkaamatta saapui lisää ,
kuormarattaita, kasakat ja naiset
- kantoivat jyviä säkeissä^^^^j^
sa, maassa ja aittojen portailla pii
paksunaan jyviä . . .
Nagulnov heti käsitti tilanteen.
Huuttorilarsia tyrkkien hän tunkeutui
eteenpäin.
Viljaa punnitsi ja jakoi entinen kol-lektivisti
Ivan Batalshikov, häntä ^
autteli hieveröirien Apollon Pesko-vatskov.
Aittojen luona ei näkynyt
Davyidovia eikä Rasmetnovia, ei
myöskään ketään brigadiireista. Ker- -
ran vain joukossa vilahtivat Jakov
Lukitshin hämmentyneet kasvot, mutta
nekin katosivat jonnekin kuormien
taakse. - :
— Kuka bn antanut luvan jakaa
viljaa? — huudahti Makar, työntäen
Batalshikovin syrjään ja nousten
raakalaudalle.
Joukko oli vaiti.
— Kuka valtuutti sinut punnitsemaan
viljaa? — kysyi Makar Batal-shikovilta
ääntään alentamatta.
— Yhteisö . . .
— Mii sä ori Davyidov?
— Minä en paimenna häntä!
— Missä on hallinto? Onko hal-neh.
Ny* ei ole entinen aika!
Siksipä Makarin ilmestyminen sai-
Xin aikaan niin hämmästyneen, ih-imettelevän
hiljaisuuden. Mutta sen
jälkeen, kun hän oli hypähtänyt aitan
portaille ja asettunut oven eteen,
otti enemmistö heti määrätyn kannan
: Dyimkan huomautuksen jälkeen
alkoi sinkoilla huutoja:
Nyt meillä on oma valta!
— Kansanvalta!^
—•Pojat, antakaa hänelle!
— Mene, mistä olet tullutkin!
— Ko-men-te-li-jav. . . sun äitiä-
;si!-.-.':
Ensimmäisenä yritti aittaa lalies-.
tyä Dyimok, halveksivasti kohotellen
olkapäitään ja katsahdellen hymyillen
taakseen. H^nen perässään lähti
vielä muutamia kaakolta. Eräs
heistä otti maasta kiveiL...
Nagulnov veti kiirehtimättä hou-ruritaskustaan
naganin ja viritti, sen
hanan. Dyimok pysähtyi kahden vaiheella.
.Toisetkin pysähtyivät. K i - -
veliä aseistautunut kasakka pyöritteli
sitä käsissään ja heitti pois.- Kaikki
tiesivät) että kun Nagulnov oii virittänyt
naganin hanan, niin hän ei tarpeen
tullen myöskään epäröi laskea
sitä. Ja Makar vahvisti sen viipyisi
»"
linto antanut luvan? \ . .
Vaaan luona seisova Demid Molt-shun
hymähti, pyyhkien hihallaan hikeä
kasvoiltaan. Hän sanoi jylisevällä
bassollaan varmasti ja avomielisesti:
— Me itse sallimme ilman hallintoa.
Itse otamme.
— Itse? . . . Vai sillä tavoin?! —
mättä:
— Seitsemän roistoa ammun, sitten
va'sta pääsette aittaan. Kuka on efi-simmäinen?
Lähestyköön!
- Halukkaita ei näyttänyt löytyvän
. . . Hetkiseksi tuli yleinen hämminki.
Dyimok mietti jotain, rohkenematta
lähestyä aittaa,- Nagulnov laski naganin
piipun alas ja huudahti:
~ Hajaantukaa! Hajaantukaa viipymättä
tai minä alan ampua! . . .
Häniei vielä ehtinyt lopettaa, kun
hänen päänsä yläpuolella aitan o-veen
pamahti rautakanki. Sen oli
heittänyt Dyimkan ystävä, Jefim
Tsubatshev, mutta huomattuaan, et-tei
osunut, kyykistyi nopeasti kärryjen
taakse. Nagulnov teki päätöksiä
niinkuin taistelussa: väistettyään joukosta
heitetyn kiven hän laukasi i l maan
ja h3rpähti aitan portailta.
Joukko ei kestänyt, etummaiset lähtivät
juoksemaan toisiaan tyrkkien,
vankkurien ja kärryjen aisat alkoivat
ryskyä ja kasakoiden kaatama akka
alkoi parkua pahalla äänellä.
Älkää juosko! Hänellä on enää
Nagulnov oli kahdella hyppäyksellä
aitan' portailla^ nyrkin iskulla kaatoi
aitan kynnyksellä seisoneen pojan, .
paiskasi oven kiinni ja asettui seisomaankin
sitä varten. — Menkää
koteibinne! Minä en anna viljaa!
Jokaisen, joka yrittää lähestyä aittaa,
julistan neuvostovallan viholliseksi I
— Oho! — virkahti jotain naapuriaan
kuorman teossa äuttele^^
mok. ^
Nagulnovin tulo oli enemmistölle
odottamattomuus. Ennen hänen lähtöään
piirin keskukseen Gremjatshis-sa
kierteli huhu, että Nagulno\'ia tullaan
tuomitsemaan Bannikin pieksämisestä,
että hänet eroitetaan toimesta
ja varmaankin tuomitaan vankilaan
, . . Bannik, kuultuaan jo aamulla
Makarin lähdöstä, oli ilmoittanut:
Jr- Nagulnov ei enää tule takaisin!
^Vokuraattori on sanonut minulle itselleni,
että hän joutuu ankaraan edes
vastuuseen! Antaa miehen tointua!
'I^un ajetaan puolueesta, niin tulee
tietämään mitä merkitsee tappdemi-kuusi
panosta!'— rohkaisi ja kielteli
pakenevia jostain ilmaantunut Ban-_
nik.
Makar palasi taas aitan luo, mutta
ei noussut portaille, vaan asettui sei-nänviereen
niin, että kaikki aitat olivat
hänen näköpiirissään.
— Älkää lähestykö! — huudahti ,
hän uudestaan vaakaa läbestjrville
Dyimkalle. Trubatsheville ja toisille.
— Älkää lähestykö! Ammun!
.Aitasta sadan askeleen päässä pysähtyneestä
joukosta astuivat esiin
Ivan Batalshikov, Atamantshukov ja
vielä kolme eronnutta. He päättivät
toimia viekkaudella. Lähestyttyään
kolmenkymmenen asekeleen päähän^
nosti Batalshikov kätensä.
— Toveri Nagulnov! Odota, älä
kohota alettasi!
—^Mi;ä te tahdotte! Hajaantukaa!
• • •
— Me poistumme heti, mutta suotta
sinäkin kiivastelet . . . meille on
annettu lupa jakaa \iljaa . . .
— Kuka sen on antanut?
— Piirikunnasta on saapunut joku
. . , Luultavasti piirikunnan tpk:sta,
ja hän antoi meille luvan.
— Missä hän on? Ja missä on Davyidov?
Rasmetnov?
— Heillä on hallinnossa istunto.
— Valehtelet, kurja J . . . Poistu
vaa'an luota, kuuletko! No? . . . Na-guhjov
koukisti Vasemman kätensä
. kyynärpMästa ja laski sille mtistan,
kiiltonsa kadottaneen naganin piipun^
Batalshikov jatkoi pelkäämättä:
Jos et usko, nim nrene ja katsOj
tai me kutsumme heidät tänne.; Älä
uhkaile aseella, toveri Nagulnov, siitä
ei seuraa hi^vää! Ketä sinä vastu.s-tat?
Kansaa! Koko^liuuttoria!
— Älä lähesty! v^lä; tuk lähemmäksi!
Sinä et ole minulle toveri!
Sinä olet yastavallankumoaiksellinen,
joka rosvoaa valtion viljaa! ". . . M i nä
en salli teidän polkea neuvostovaltaa!""-''
'~'':'z--':::rr.'.,:-^-'^^:-y-'::-'^ • •";'•;••
Batalshikov aikoi vastata jotain
niutta^r^rimssä^^^^^^^^^ takaa tuU esiia
JDavyido\^;:;K^ mus-telmissa
ja n ^ hän kulkT
koinpastellen, -Nagulnpv katsahti Ijä,
neen jg^hj^kkäsi Batalshikovia kohti"
käheästi huutaa "A-a-, kyy! Va|
vallitsemaan! ,HMeitä lyömään?!»
•Bata^^^ Atamantshukov
lähtivät karkuun. Nagulnov ampui
kaksi' kertaa heidän jälkeensä, mut-ta
ei osunut. Dyimok kiskoi risuaidasta
seivästä, toiset seisoivat paikal-ojaani
ja ääirt^ uhkaavasti.
S>^ämelliset onnittelut
suktilaisilta,^^^
ja tuttavilta ^
hänen täyttäessään 61 vuotta
Antti Kaksonen
Meimi ja Uuno, Kaksonen
^Karen, Pirkko ja George Kaksonen
Tanno Kaksonen
Mr. ja 9Irs. Victor Ahonen
Martha ja C. V. Sillanpää
Tyyne ja John Juasola
Anna, Verner ja Lloyd Ahonen
Ctort ja Unno Ahonen
Martha ja Veikko
Mrs. Loviisa Haapala
Erkki Pohjola
Martha ja Eddy Haapala
Henry Liimatainen
Yrjö Haapala >
Aino ja Kusti Laine
Viesti ja Julie
Mrs. Lea Salonen
Kalle ja Riikka Johnson ja perhe
Alma ja Wilfred
Mr. ja Mrs. John Toivonen
Mrs. Aino Koivula
Mr. ja Mrs. Charles Melin
Marie ja John Ojala
Freda, Norma ja Raymond
Ida ja AntU
Ida ja Ungo Koski
Amalia Lammi
Martha ja Topi Lehto
Katri ja Olavi Charsley
Astrid ja Axel Sten
Mrs. Israelson
Fred ja Hanna Mattson
Reino, Hilja ja Arvo
Anna ja Emil Ojala
Elokuun 13, 1944
Ivar PuUckinen
Arthur, Maija ja Atu Marttinen
Agrnes ja Eino Salo
Ronald, Ellen ja Alphonse Rheault
Marge ja Edmund
Judlth ja Kenneth Maxon
Rauha ja Ethel
Mr. ja Mrs. E. Blom
G. Freeman ja perhe
Charles Järvi
Arvi Lamhert
Walte Riutta
Ed. Freeman
Edith, Fred ja Alma Sten
Helzni ja Hilmer Haapala
Charles Hongell
BiU Kinnunen
Harry Mäki
George Laine
Antti Kallio
. Lydia ja Frank Salo
Mr. ja Mrs. A. Ristimäki
Helen ja Frähk
Isaae Niemi
,ItoIph Toikka
EUe ja WilUe Lambert
Alice ja John Luoma
Leonard Lammi
Arthur Puisto
Atu Koivula Jr.
Harry Haapala
Arthur ja Harry
Harry Eiaine \^
Ida ja ktu JCoivula
Broder Township
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 26, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-08-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440826 |
Description
| Title | 1944-08-26-10 |
| OCR text | ima: kiireMit astuttamaan, kun sillä • on kiima, mutta sen ajan mentyä se ei enää välitä oriista. Samoin ei maa tule huolimaan ihmisestä . . . kaikki paitsi ihmisia, ovat niissä asioissa . puhtaita; jokainen eläin, puut ja maakin tietävät aikansa, jolloin niiden on hedelmöittäydyttävä, mutta ihmiset . > . me olemme vihoviimeistä €lukkaa'kin pahemmat ja likaisemmat! Eivät näes tule kylvämään vain sen takia, että^ yksityisomistus on ruvennut heissä kapinoimaan. K i rotut! Tultuani, ajan kaikki pellollej Kaikki, viimeistä myöten!" —: Hän kulki yhä nopeammin, pannen toisi-V naan jubksuksiv Hän^^ lakkinsa alta virtasi hiki, paidan selkä oli märkä^ huulet olivat kuivuneet ja poskille nousi yhä kirkkaammin, läiskittäin epäterve puna . . , XXXV LUKU Hän tuli huuttoriin, kun siemenviljan jakaminen oli täydessä vauhdissa. Ljubishkin brigadeineen oli yhä pellolla. Aittojen luona oli tungos. Vaakalaudalle heiteltiin jyväsäkkejä, lakkaamatta saapui lisää , kuormarattaita, kasakat ja naiset - kantoivat jyviä säkeissä^^^^j^ sa, maassa ja aittojen portailla pii paksunaan jyviä . . . Nagulnov heti käsitti tilanteen. Huuttorilarsia tyrkkien hän tunkeutui eteenpäin. Viljaa punnitsi ja jakoi entinen kol-lektivisti Ivan Batalshikov, häntä ^ autteli hieveröirien Apollon Pesko-vatskov. Aittojen luona ei näkynyt Davyidovia eikä Rasmetnovia, ei myöskään ketään brigadiireista. Ker- - ran vain joukossa vilahtivat Jakov Lukitshin hämmentyneet kasvot, mutta nekin katosivat jonnekin kuormien taakse. - : — Kuka bn antanut luvan jakaa viljaa? — huudahti Makar, työntäen Batalshikovin syrjään ja nousten raakalaudalle. Joukko oli vaiti. — Kuka valtuutti sinut punnitsemaan viljaa? — kysyi Makar Batal-shikovilta ääntään alentamatta. — Yhteisö . . . — Mii sä ori Davyidov? — Minä en paimenna häntä! — Missä on hallinto? Onko hal-neh. Ny* ei ole entinen aika! Siksipä Makarin ilmestyminen sai- Xin aikaan niin hämmästyneen, ih-imettelevän hiljaisuuden. Mutta sen jälkeen, kun hän oli hypähtänyt aitan portaille ja asettunut oven eteen, otti enemmistö heti määrätyn kannan : Dyimkan huomautuksen jälkeen alkoi sinkoilla huutoja: Nyt meillä on oma valta! — Kansanvalta!^ —•Pojat, antakaa hänelle! — Mene, mistä olet tullutkin! — Ko-men-te-li-jav. . . sun äitiä- ;si!-.-.': Ensimmäisenä yritti aittaa lalies-. tyä Dyimok, halveksivasti kohotellen olkapäitään ja katsahdellen hymyillen taakseen. H^nen perässään lähti vielä muutamia kaakolta. Eräs heistä otti maasta kiveiL... Nagulnov veti kiirehtimättä hou-ruritaskustaan naganin ja viritti, sen hanan. Dyimok pysähtyi kahden vaiheella. .Toisetkin pysähtyivät. K i - - veliä aseistautunut kasakka pyöritteli sitä käsissään ja heitti pois.- Kaikki tiesivät) että kun Nagulnov oii virittänyt naganin hanan, niin hän ei tarpeen tullen myöskään epäröi laskea sitä. Ja Makar vahvisti sen viipyisi »" linto antanut luvan? \ . . Vaaan luona seisova Demid Molt-shun hymähti, pyyhkien hihallaan hikeä kasvoiltaan. Hän sanoi jylisevällä bassollaan varmasti ja avomielisesti: — Me itse sallimme ilman hallintoa. Itse otamme. — Itse? . . . Vai sillä tavoin?! — mättä: — Seitsemän roistoa ammun, sitten va'sta pääsette aittaan. Kuka on efi-simmäinen? Lähestyköön! - Halukkaita ei näyttänyt löytyvän . . . Hetkiseksi tuli yleinen hämminki. Dyimok mietti jotain, rohkenematta lähestyä aittaa,- Nagulnov laski naganin piipun alas ja huudahti: ~ Hajaantukaa! Hajaantukaa viipymättä tai minä alan ampua! . . . Häniei vielä ehtinyt lopettaa, kun hänen päänsä yläpuolella aitan o-veen pamahti rautakanki. Sen oli heittänyt Dyimkan ystävä, Jefim Tsubatshev, mutta huomattuaan, et-tei osunut, kyykistyi nopeasti kärryjen taakse. Nagulnov teki päätöksiä niinkuin taistelussa: väistettyään joukosta heitetyn kiven hän laukasi i l maan ja h3rpähti aitan portailta. Joukko ei kestänyt, etummaiset lähtivät juoksemaan toisiaan tyrkkien, vankkurien ja kärryjen aisat alkoivat ryskyä ja kasakoiden kaatama akka alkoi parkua pahalla äänellä. Älkää juosko! Hänellä on enää Nagulnov oli kahdella hyppäyksellä aitan' portailla^ nyrkin iskulla kaatoi aitan kynnyksellä seisoneen pojan, . paiskasi oven kiinni ja asettui seisomaankin sitä varten. — Menkää koteibinne! Minä en anna viljaa! Jokaisen, joka yrittää lähestyä aittaa, julistan neuvostovallan viholliseksi I — Oho! — virkahti jotain naapuriaan kuorman teossa äuttele^^ mok. ^ Nagulnovin tulo oli enemmistölle odottamattomuus. Ennen hänen lähtöään piirin keskukseen Gremjatshis-sa kierteli huhu, että Nagulno\'ia tullaan tuomitsemaan Bannikin pieksämisestä, että hänet eroitetaan toimesta ja varmaankin tuomitaan vankilaan , . . Bannik, kuultuaan jo aamulla Makarin lähdöstä, oli ilmoittanut: Jr- Nagulnov ei enää tule takaisin! ^Vokuraattori on sanonut minulle itselleni, että hän joutuu ankaraan edes vastuuseen! Antaa miehen tointua! 'I^un ajetaan puolueesta, niin tulee tietämään mitä merkitsee tappdemi-kuusi panosta!'— rohkaisi ja kielteli pakenevia jostain ilmaantunut Ban-_ nik. Makar palasi taas aitan luo, mutta ei noussut portaille, vaan asettui sei-nänviereen niin, että kaikki aitat olivat hänen näköpiirissään. — Älkää lähestykö! — huudahti , hän uudestaan vaakaa läbestjrville Dyimkalle. Trubatsheville ja toisille. — Älkää lähestykö! Ammun! .Aitasta sadan askeleen päässä pysähtyneestä joukosta astuivat esiin Ivan Batalshikov, Atamantshukov ja vielä kolme eronnutta. He päättivät toimia viekkaudella. Lähestyttyään kolmenkymmenen asekeleen päähän^ nosti Batalshikov kätensä. — Toveri Nagulnov! Odota, älä kohota alettasi! —^Mi;ä te tahdotte! Hajaantukaa! • • • — Me poistumme heti, mutta suotta sinäkin kiivastelet . . . meille on annettu lupa jakaa \iljaa . . . — Kuka sen on antanut? — Piirikunnasta on saapunut joku . . , Luultavasti piirikunnan tpk:sta, ja hän antoi meille luvan. — Missä hän on? Ja missä on Davyidov? Rasmetnov? — Heillä on hallinnossa istunto. — Valehtelet, kurja J . . . Poistu vaa'an luota, kuuletko! No? . . . Na-guhjov koukisti Vasemman kätensä . kyynärpMästa ja laski sille mtistan, kiiltonsa kadottaneen naganin piipun^ Batalshikov jatkoi pelkäämättä: Jos et usko, nim nrene ja katsOj tai me kutsumme heidät tänne.; Älä uhkaile aseella, toveri Nagulnov, siitä ei seuraa hi^vää! Ketä sinä vastu.s-tat? Kansaa! Koko^liuuttoria! — Älä lähesty! v^lä; tuk lähemmäksi! Sinä et ole minulle toveri! Sinä olet yastavallankumoaiksellinen, joka rosvoaa valtion viljaa! ". . . M i nä en salli teidän polkea neuvostovaltaa!""-'' '~'':'z--':::rr.'.,:-^-'^^:-y-'::-'^ • •";'•;•• Batalshikov aikoi vastata jotain niutta^r^rimssä^^^^^^^^^ takaa tuU esiia JDavyido\^;:;K^ mus-telmissa ja n ^ hän kulkT koinpastellen, -Nagulnpv katsahti Ijä, neen jg^hj^kkäsi Batalshikovia kohti" käheästi huutaa "A-a-, kyy! Va| vallitsemaan! ,HMeitä lyömään?!» •Bata^^^ Atamantshukov lähtivät karkuun. Nagulnov ampui kaksi' kertaa heidän jälkeensä, mut-ta ei osunut. Dyimok kiskoi risuaidasta seivästä, toiset seisoivat paikal-ojaani ja ääirt^ uhkaavasti. S>^ämelliset onnittelut suktilaisilta,^^^ ja tuttavilta ^ hänen täyttäessään 61 vuotta Antti Kaksonen Meimi ja Uuno, Kaksonen ^Karen, Pirkko ja George Kaksonen Tanno Kaksonen Mr. ja 9Irs. Victor Ahonen Martha ja C. V. Sillanpää Tyyne ja John Juasola Anna, Verner ja Lloyd Ahonen Ctort ja Unno Ahonen Martha ja Veikko Mrs. Loviisa Haapala Erkki Pohjola Martha ja Eddy Haapala Henry Liimatainen Yrjö Haapala > Aino ja Kusti Laine Viesti ja Julie Mrs. Lea Salonen Kalle ja Riikka Johnson ja perhe Alma ja Wilfred Mr. ja Mrs. John Toivonen Mrs. Aino Koivula Mr. ja Mrs. Charles Melin Marie ja John Ojala Freda, Norma ja Raymond Ida ja AntU Ida ja Ungo Koski Amalia Lammi Martha ja Topi Lehto Katri ja Olavi Charsley Astrid ja Axel Sten Mrs. Israelson Fred ja Hanna Mattson Reino, Hilja ja Arvo Anna ja Emil Ojala Elokuun 13, 1944 Ivar PuUckinen Arthur, Maija ja Atu Marttinen Agrnes ja Eino Salo Ronald, Ellen ja Alphonse Rheault Marge ja Edmund Judlth ja Kenneth Maxon Rauha ja Ethel Mr. ja Mrs. E. Blom G. Freeman ja perhe Charles Järvi Arvi Lamhert Walte Riutta Ed. Freeman Edith, Fred ja Alma Sten Helzni ja Hilmer Haapala Charles Hongell BiU Kinnunen Harry Mäki George Laine Antti Kallio . Lydia ja Frank Salo Mr. ja Mrs. A. Ristimäki Helen ja Frähk Isaae Niemi ,ItoIph Toikka EUe ja WilUe Lambert Alice ja John Luoma Leonard Lammi Arthur Puisto Atu Koivula Jr. Harry Haapala Arthur ja Harry Harry Eiaine \^ Ida ja ktu JCoivula Broder Township |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-08-26-10
