Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1949

              ^ jffSET olivat syöneet j a mtenect
teilleen. Ronnie oli mennyt katso-
-jan jalkapallo-ottelua j a N e i l o l i men-
*^rään toverinsa luo. Marcia istui
yksin pöydässä ja kaatoi itseUeen
^hipiilisen teetä.
^ M i t ä sinä teet sillä välin kun mnnä
golfia?" kysyi John. "Kulutat-sJoSasi
sisällä vai autatko pöikaysta-
5^ puutarhassa?"
; (t^ulutan aikaani", sanot Marda/näiF-ias^
eestL ^Avoimesta ikkunasta tulcr
i^raitis tuulenpuuska faeHauUi uutimia,
i »Eli nienen jonnekin." N y t hän
ifasta tajusi, mitä JiÄn-oii sanomiV"Mi-mi
sirtä tarkoitat Matthewiac 3iiin hau
i^^p^stävä- Minä tiMVon,' että et
biteääntä poikaystäväksi, se kuulostaa
oHn kamalalta."
«Matt on hyvä poaca",:San<Ä John
I jaifhallisesti. Noustuaan ylös sohvalta
jatkoi hän sormillaan hiuksiaan haroen:
«Riutta hän alkoi kiintyä liiaksi sinuun
ja s N ^^^^ ajattöliny että on paras
palsta hänestä eroon." ^
«Eikö mitä", sanoi Marcia. "Eihän
sinulla ollut mitään tekemistä Matthe^
win lähdön kanssa?"
"Minä annoin hänelle idean omasta
talostaan. Oli hyvä, että sen tein, sillä
seöl^i ehkä koskaan juolahtanut'hänen
Perheystävä
Kiij. N. Snutfidge
nsa. f)
Marcia tunnusti mielessään, että tä­mä
pU kyllä totta. Mattäiew o l i ^ u n u t ;
heillä kauan ja hänes^ <Ai aivan tulla'
huonekdu. Hän oli jtetiäinen mieS^äi-tinäluoleman
jälkeen: Man työsken­teli'Äassa
yhtiössä;l:enaKthiä- missä"
Jdm oK ferjanpitäjädä. . Jöhii:.oli .tuo­nut'Jiäfiet
heille eräänä iltana j a kysy­nyt,
jos MaTcia voisi sijpittaa^Bänet äsu--
maanneille siksi kunnes hän töytäfei'
jQÄ' muun ikavyttyttävää 'hotelli-huonetta
paremman asunnon. •
Mattiiew oli .miellyt Marciaa ja
ömä oli järjestänyt tniöhelte perheen
vapaana olevan' huoneen.- Matthew o li
ottanut kiitolHsenahuoneen vastaan ja
oli asunut heillä toista vuotta:." '
huoneissa ei ollut vesijohtoja. Kaik­ki
ollhyvin puhdasta,- mutta kosteutta
valittivat, kun menee huKmekaint pilalle
jaJMiperit irtautuvat-seinistä, vaikka
h j ^ lämmitetään, ^ n keskuslämmitys,
Olitta kuri ei aurmko ja tdkoiima: sinne
pääse hiin; vetää;huon€!et kosteiksi. J^^
MfoH asunut siinä ^ksystä astij ehkä
Jauefnniinkin. /Vahtimestarin -^rduva
%tteli sitä meille'fst fcertoUi;«ttä äsuk^
kaatÄät pseamnul^^
ta ja vuokraa oli l^l^)Ö-*lv200 « k k3c:
loisiessa päässä -oK'«rlIut'TBäsiapiäsema,
teiikaussälei^een-jä k a l ^ i h e kbneöiecn,
koneet kuului olevan vielä * sU^ä^ 'mutta
Ä i a u k k 0 on tehty i»yt toiseen'T)äähän
luö asunnoiksi muutettiin (se ^ i ollut
Diakoniläitoksen pihasto ennen): Siinä
ei ollut pääf^^
t a Ä , joita ei eroitahut ulkoa men-liessä
vaikka sähkolanippu paloi asun­tojen
edessä. SisälPä olrval lattiat ja
Icäytävät sementtiä ja kiUIotettu sileäksi.
Puhelinkomero oli myöskin.
Uusia kauniita asuntotaloja oli ra-
Itenteilla useampia; vaan sanoivat asun­non
tarvitsijoita olevan niin i^aljon et­tei
ne vielä paljonkaan asuntopulaa lie­vennä.
.Lehdissäkin näkee ilmoituksia
J^uii lupaavat j>alkkioksi 20,000-^100,-
5^0 mk ja vuoden vuokran etukäteen
JOS ken voi huoneiston toimittaa.
pien tässä vähän kertoUlut matkani
yaöieista tuttavilleni sekä Liekin luki-ioille,
jos tämä ketä kiumostaa. Sa-nyt
vain parhaat terveiset kaikiUe'
sekä Nyforsin perheelle ja toisUle mat­katovereille,
jos ken sattuu tämän luke-
Toivon,että teillä kaikilla olisi,
ollut yhtä miellyttää kesa täällä kuin
«»mullakm. Olen kovasti nauttinut jö-
«a hetkestä -mita ole .^älla rflut sekä
öjyös matkastani. Xämmm kiitos seu­l
o n e matkalla.
- E L L E N KOPRA.
Mutta hänellä oli oma pieni talo nyt
ja hänen entinen huoneensa oli tyhjänä.
Mardan täytyi päättiä, mitä tekisi huo-neelle.
Pestjrään astiat, meni Marcia ylä-kertaan.
Tyhjänä oleva Jiuone t d i Uian
kaunis, ollakseen tyhjänä. Ehkäj&jes^
tän-sen" Itseäni varten, äjatteli^Maftiä;'
olisÄan :se rauhallinen piilopaikkaf
jciiön ^ voisi joskus vetäytyä. ^Mutta
.perhe ei'siihen-suostuisi.- Maitta er
vbist" jnitenkään: vetäjrtyä - piUloön per^
heeltääh-.' ;!Lapset tarvitsTvätThantä aina
i^ja John oli sinä suhteessa lasten kaltai-^
nen. Hän tarvitsi vaimoaan kertoessaan
golfipelistään tai halutessaan k^kustel-la
jonkun kanssa päivän uutisista:
Marcia avasi huoneen ikkunan'ja hen­gitti
syvin siemaliksin raitista ilmaa.
E i , hänellä ei ollut oikeutta pitää näin
sievää huonetta tyhjänä, kun oli niin
paljon ihmisiä, jotka olivat vailla asun­toa.
Eilen illalla oli eräs nainen soittanut
ovijcelloa ja sanonut kohteliaasti :
*f Anteeksi, että vaivaan teiät. Minä
olen kaupungin kirjastossa työssä ja
kuulin, että teillä mahdollisesti olisi huo­ne
^vuokrattavana . . Nainen oli ollut
iiel^isen vaiti ja jatkanut sitten: "Mut-:
ta >ette kai halua -vuorata huonetta;
k o ^ a tämä on yksityinen koti."
' * E i niinkään yksityinen", oli M a r -
.da^^isanonut. -'On^aikoja, jolloin ilastm-meiystävät
pitävät asuntoammelaivan--
kvan rautatieasenöna." "Hän dli^miet^
tinyt Jietkisen ja jatkanut: ''Meillä an
• vapaa huone, mutta en ole vielä päättä-nyt,
mitä tehdä sen kanssa. A Mutta jos
jätätte osoitteenne, niin ilmoitan myö­hemmin
teille."
Marcia sulki ikkunan. Yhtäkkiä hän
päätti käydä katsomassa, mitä Mat^ew
tekee talossaan. Pian hän muutti lenin­gin,
astui bussiin ja lähti. Talo näkyi
bussin pysähdyspaikkaan. Se oli sievä,
pikku talo, jonka puuosat oli juuri-maalattu.
Mentyään takaportista s i ­sälle,
näki hän Matthewn-öleVan kyy-rist3meena
kiikkaistutustensa y l i .
• "Tarvitsetteko apua, mister^" kysyi
-Marcia.
. *^Marcia!" Matthew nousi. "Mikä
^yilätys! Mutta kiitos vain, en tarvitse
-aptia.^' Matthey silmäili Marciaa ja
jat3coi: ^'Sinä olet Jiian imieUyttaväh nä-iköinen,
lyhtyäksehi töihin." v _
**Niinkö Tuulet?"
- Matthevir toi hänelle siron puutarfja-tuolin.
"Sina voit amskin neuvoa minulle,
^ t e n munm<'tulte hoitaa kiiklciani",
sanoi hän.
Tämäpä vasta somaa, ett^i joku ha-luaisi-^
uunneiUa hluteh^heuvojaan,^ ajat-teli-
Mardä.' Ö a n r y h ^ antamaan neu-^
^ j a a n , : m u t t a ^ t U i e ^ työstsrei jiiuri
lulhit m i ^ , - s i i l a ^ 'unohtui usdb
•juttefemaan' Mardän kanssa |a - työ saT-odottaa:.
Jufdtuaan tovin yhtä ja töiä^"
-Jta, kysyi Malthew: . .
' 'tMuita-tainä olen unnAtanut Icoköf
naan' teäiän v^voUisuudet:' Juöt&an^
^ kupillisen' teetal Minulla on mainioita
leivoksiakin, eräs naapuri pistäytyi-luo­nani
ja toi niitä." .
''Vai naapuri^ j a tietysti nainen", nau­roi
Marcia. "Sinun on para^ olla varo­vainen,-
nuori mjies."
"Pieni, vanha nainen^ 7 0 ^ o t i a s " sa­noi
Matthew.**Ainoa naapuri^ joi&a olen:
tullut tähän mennessä tuntemaan." ^ .
Pian oli tee valmista j a he istuivat
pöydän ääreen. - Teekannu, ^ joka oli
jäänyt Matthewn äidin kuoltua, oli
kaunis. Aika kului jutellessa hiin^ että
Marcia unohti katsoa kelloon.
"Jo viisi", sanoi Marcia. " M i n u n ^tay-
'tyy mennä kotiin. A3ta on kidunut
hauskasti seurassasi, sinä vaxihaptM&a."
- '-Toivoisin, ettei sinun tarvitsit vidä
• miennä, Marciai" Matthevm :äani tuA-
• tui hyvin .käheälfö. 'Katsoessaan i ^ e en
päm huomasiMarcia, etta^nues k a ^ i
' l ^ t ä >kumaäl^sti. ^misei toivoisin,
että ^et koleaan lähtisi iuotani. Jt>s
- Dlisit aina luontoi, «Iisi'^kÄikki täydet-
- Iistä." ' * ' • ' -
: "Kiitoksia hyvin kaimiista piAeesta-si"
j sanoi,Marcia näura«i. Hän vältti
- katsomasta miestä silnuin. - Tämä öli
kokonaan uusi Matthey. Tämän ääni
oli niin pyytävä, aivan samanlainen kuin •
. Johnin oli kosiessaan Marciaa.
VSe e i ollut puhe, Marcia", sai^oi
Matthew. Hän meni lähemin^i Mar-
- ciaa, laskien «Iditensä tämän käsivarrelle.
''Se Oli totta. Mahdollisesti ei minun
. pitäisi sanoa sitä^ mutta Marcia, minä
rakastan sinua."
M a r c i a tuntui pyörryttävän, v Hän:
oli tullut viattomalle käyimille^perheys^:
täyänluo. Mutta M a t ^ w ei ollutkaati
^ enää :-perlie)rstaväV vaan perheystävä o l i
, hän«täkadonnut. " ' " ~ -
" E i , 'Matt^hew:', sanor Marcia Vllätt^-
. neenä äänellä,^"jofca hän Itäytti kieltäes-
^ sään lapsiaan elfunöimästä. "£i,>Matt-hew,
sinä • e t rafcöta minua. ^ Mutta
sinun _on mdtä itöväy- e i mm
koko mei<i^ peihettamme. ^Sinähän olit
yksi meistä." ... -
Marcia i i ^ t U . Mitä hyödyttäisi ^ u -
hua,* el Matthew iLuitenkaan kuuntdiisi.
Eivätähn ^ e h e t koskaan kuuntele —
jos .he haluavat suudella naista. Kohta ^
. hän ottaa zmnutkäsiyarsiHeen»-ajatteli
•Marcia. ' % .,
Mutta Mattiiew ^ t^nyt mitaaii_s4*.
laistava Manaan ..hiUnniastykseksfe.häaj
: otti fcäten^^poi»t£U&a%l^ -
, "Aivan, pikein"^. sami'M^tthew, hi-^^
taasH.. *f3ina^ ;0!et o i k e a ^ ^MMda. [
' Puutaiha^.auniigon{>aiste ja sinä ;'tee-^.
. p ö y ) d ^ # l ^ ^ ; - r - . s a t miniit;t€^etQaäa'^
ajattefema^to^^^ ÖnL,.totta/-^s:inin*
'~4äen yksinäinenr Mutt^>|a)n;ia».'siW ^
.ei tarvitse koskaan, o l l a h u o l i s s a » , »^
en koskaan puhu niinkuin ^ e n . ^ l^inä
en haluaa, saattaa imitään^pi^iaa vejrti
kenenkään Smliile. L Minä pidän liian
.paljon teidän perheestänne."
Marcia oli näenimisen rauhallinen, sa-.
noessaan hyvästit. MatthfiwtahtoVsaat-taa
häntä bussipysäkille, mutta Marcia
ei halunnut. Päästyään . ulos, hänen
kasvpnsa. lehahtivat punaisiksi. Han ei
itsekään tiennyt> mitä hän o l i odotta­nut
Matthewn tekevän, mutta joka t a ­pauksessa
hän ei ollut odottanut iJlatt-hewn
peräytyvän niin nopeasti. Hil­jalleen
hänelle kuitenkin alkoi selvitä.
Koko hänen elämänsä ajap. toiset olivat .
5anoneet> ^mitä Matthewn >tuli tdidä,-
Hänen äitinsä-oli ^ l i n n u t koko elin-,
aikansa pokiansa elämää. / K u n äit^ o l i
kuollut,^ oli^atthevir mennyt vieraaseen
kaiqmnkiin, vleraisQti oloihin. J d i n oU
pelastanut, hänet JiQteaitelämän ydssitäk-.
iobnunlesta. ja niypliemminsai .hänen
: .^istamaan -oman
Riihen,. , > • JL . •
. Tänään, ajatteli Marcia, minä itse
! ehkä annoin aihetta» että Matthew suis­tui
hetk^eksi pois raiteiltaan. Tein sen
kuitenkin tahtomattani, mutta silti mi- .
nun. tulisi hävetä, jatkoiMarcia, aja*,
tuksiaan. ' ; " , . . •
; Tuntia myöhemmin Marcia kirjoitti
kirjettä kieittiön pöydäUä,, kun . John-tuli
kotiin., .. ^ , / > ^
. " M a r c i a l " kuului Jolaiin huuto ja
keittiön-ovi lensi selko seläUeen. '-'Täal-
. Xähän^ sinä oletkin. Kurjoitatko, "rak­kauskirjettä.
maitomiehel!e?" , *. . .
^ «Kirjoitan Eliabeth;WatsoniJle, nai­selle,
joka- eilen fllalla kävi katsomassa
huonetta.. Minä .ol^u5itä,mieltä> 'että
. otamme- hänet 'asumaan - meille^ 'Hän '
häyttää -hiljaiseltar j a siistiltä naiselta^:
/ J o h n : V - : . r - - \.
; '^loi&inlaineii -naiseäiöen Ji^ätöiew'.V'
. sanoi John nauraen^ " M e ehkä saatam-^ •>
. me nuo kaksi.yhteen/*. . ,
: "Saanaa olen niittäkin ajatellut'^,Map-
Alhertalamen IZ-vuotias viulunsoittaja Alfy Myhre esiintyi Canadan kansallisessa näyttelysi
Torontossa vanhojen kansansoittajien keskuudessa, saaden katsojien suuren suosion, . / , - .'
/LAUANTAINA, SYYSKUUN 10 PittVÄNX, ,1949 SIVU 7