Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 24, 1955

              mnltua
itkalla
ka viime talve-toniustani,
o\at
iuulemaaa koh.
?n 'kerran siellä
itämässä käve­li
hyvin paran-ikasta
yhä vain
iiikka ja kenkä
la oikeaan jal-iskin
uusia voi.
vulla jalan pi-mikuun
aikana
Tiään ja siihen
iiia. Käskivät
kerrallaan kol-
, se nyt ei ole
5in vielä enti-siellä
oli Lem-kkanen,
joille
moin terveise-i
sairastaa ko-tumisen
takia
Toivon teille
nista.
»tui erinoniai-
•tiä tuttavilta
.'ieläkin kiitos
itäville, jotka
ainaan. Sain
m luona näh-
Kyllä oli huo-alla.
joka on
iin nurkkaus,
apaaksi niinä
^llä viettää,
omisti rouva
inä oli asunut
itsi herra lää­ni
talo ostet-kään
ei estä­jillä
kuolema
köyhiin näh-itoverini
luo­ta
25 vuoden
:a oli hauska
la takana ja
iinä rupatuä- .
jonka ajaa
lut ja peru-ä
kun ajo.im-iikko
'vieräh-
'illut sitä lii-e
niin kipe-jos
mieli vie-esti.
i^ain pystyy,
,-ttää matto-olla
AUioden
Linanottokin,
. kun ei jal-ystäville.
. .
taas ker-hainen".
E L IN
a
nenojaan ja
L . Mennyt
la ja ni\ö>-
läin jälestä
1 haltijalle,
esää tekisi,
usi kaupal-ja
päivällä,
[n riittäisi,
haltija täi­stä
välittää
;attuu.
a juurikas-sen
h>'\-in,
enenrmän.
jnoiden ja
n
PAKINAN PALOJA
en
tua talvea
nionenkir-
Ter^ndys teille Liekin lukijat mo­nen
\-uoden perästä! Kyliä luatuu. et­tä
tämä pakinointi loppuu alkuunsa.
Käy kuin ystävyksille. jotka vuosien
perästä tapaavat toisensa, että aluksi
ei tahdo olla mitään sanottavaa.
Katsokaas, minäkin olen aikoinani
kuulunut Liekin pakinaösaston kirjeen­vaihtajiin,
mutta syystä tai toisesta
1 jäänyt sitten laakereille, lepäämään —
odottamaan toisilta valmista.
Tästä oikeastaan „piti tulla matka-k.
ertonius^, mutta minä olen yksi niistä,
joika tykkäävät matkustaa, mutta sa­malla
vihaavat matkakertomuksia. Sik­si
koltankin nyt saada muuta pakinaa
tähän paperille. .
Jospa nyt sitten alkaisin vaikkapa
liittojuhlista. Meitä lähti täältä Sar­anasta
kahdella autolla ja yhdellä tro-killa
Eteläpäähän. Aikomuksemme oli
mennä yhtämatkaa, mutta kun kaik-icien
olisi pitänyt olla perillä ensimmäi­senä
päivänä t^apahtui lähtö täältä pik­kuhiljaa
salassa toisiltaan. Lähtöajak-
.31 oli määrätty kello kuusi torstaiaa­muna,
mutta vähän jälkeen puolenyön
kuulin kopistuksen ikkunaani. Ehdin
ajatella, että onkohan koputtaja Vihtori
vai Taavetti •(nähkääs, olen leski-ihmi-nen
ja luulin poikien pyrkivän sisälle,
kun kuulin Iivarin .sanovan:
— Jokos Olga on valmiina?
Koetin unenpökörössä sanoa, että
kello kuusi, mutta silloin Iivari sanoi,
että Suonpäät ja Kuusela ovat jo ai­nakin
Xorth Bayssa *asti. Xo mitäs
..siinä, pian se oli hame tämänkin tytön
päällä ja niin oli "happi sakki"' mat­kalla.
En malta olla kertomatta autojen
matkavarusteista. ^leidän autossa oli
varalla lumikenkiä, kumisaappaita,
aurinkopukuja, hellehattuja ja uimapu­kuja.
Valde oli ottanut mukaansa viime
talvisia Huron-järven jäitä sille varalle
jos auto kuumenee, jotta saa laittaa jäi­tä
sasoliinin sekaan.
Kuusela puolestaan oli lähtenyt kuin
nuiiiia kaupalle omaan kaupunkiin. Hän
oli" myöskin ensimmäinen katkaisemassa
Kteläpään maalinauhan.
Matkasta en kerrokaan sen enem­pää.
Perille saavuimme perjantaina.
Mentyämme entiselle poikatalolle kah­ville,
järjestyi, yökortteeri samalla ker­taa.
Sen oli varannut meille Star Clu­bin
kokki.
Olin viimeksi käynyt Porcupinessa
1936 syksyllä ja minusta näytti tuo
kylä menneen alas eikä ylöspäin.
Lauantaina alkoi sitten varsinainen
juhla. Päivä valkenikin aurinkoisena
ja lämpimänä. Iivari käänsi jo puoli
kymmeneltä auton nokan juhlakenttää
kohti. En malta olla mainitsematta
pientä bar.-nillista sattumaa, joka osui
minun kohdalleni juhlakentälle tullessa,
i^ain siitä kärsiä koko juhlien ajan ja
vielä viikon, kotonakin.
Katsokas, kun pääsimme kentän lai­dalle,
niin autosta ulos astuessani astuin
ampiaispesään sillä seurauksella, että
5:<in usean pistoksen jalkoihini ja kä­niin
tunsin sen lap.suuden aikaiseksi tut.
lavakseni a.r.piaiseksi. Sitten sain neu-voja
miten on parhain lääkitä ampiai­sen
pistoksia. Laitan seuraavan selos­tuksen
sen mukaisesti kuin neuvoja
käytin hyväkseni. Teen tämän siinä
ymmärryksessä, että jos teille käy sa­moin
kuin minullekin, että jalkanne
mustuu ja ajeiiuu, samoin kätenne, syy-päin.
ä ollen amp:ai.>et, niin voitte -kokeil­la
näitä.
Ensiksi laittakaa märkää sammalta,
sitten perunan viipaleita, kuumia hau­teita,
kylmiä kääreitä, jodia, alkoholia,
jäitä, etikkaa, leivinsuudaa ym. ym. Lo­puksi
mentää kysymyään apteekista sal­vaa,
joka auttaa ampiaisen pistoksiin. . .
Kolmen viikon kuluttua olette silloin
melkein terve, ellette satu tulemaan sai­raammaksi.
Se siitä ja sitten takaisin juhliin. En
ole mikään urheilun tuntija ja siitä puo­lesta
onkin jo aikanaan kirjoitettu. Sa­non
vain kaikille toimitsijoille yhtei­sen
kiitoksen ja ravintolaemännille
vielä erikseen. He pitivät vatsojen vaa­timuksista
hyvän huolen, sillä ruoka-,
ja juoinatarjoilu oli erinomainen.
01in;me myöskin haalilla kaikissa ti­laisuuksissa
ja haali olikin aina tungok­seen
asti täynnä. Siellä tapahtui toinen
pieni kcmmellus. Tulimme haalille hy­vissä
ajoin, mutta kun yleisöä oli pal­jon,
niin istuinpaikat olivat edessäpäin
jo melkein tiiysi!; Oli kuitenkin yksi
]jcnkkirivi vapaana lähellä näj^ttämöä
ja niin otin siitä istuinpaikan, koska
olen kaiken ohjelman ihailija ja inno­kas
kuuntelija. Kun yritin istua, niin
siinä vieressä jo istuva naisihminen le­vitti
kätensä ja sanoi, että paikat on ti­lattu.
Tuumasi» silloin, että miksi en
tullut kentältä suoraan haalille ja istu­nut
keskelle penkkirivistöä ja varannut
istuimet tuttavilleni ja heidän tuttavil­leen.
Kun ohjelma alkoi, niin paha mieleni
meni tuota pikaa, elin ainoastaan ohjel­man
lumoissa. Kiitos sen esittäjille,
erikoisesti s"nulie runonlausuja Antero
Elo. Suotta ei sinua toverisi kiittäneet,
elit sen täydellisesti asiannut.
X i i n se juhla-aika kului loppuun.
Monta entistä tultavaa tuli tavatuksi
ja myöskin uusia tuttavuuksia solmituk­si.
Kävimme m\'öskin katsomassa Tim-minsin
urheilukenttää ja oppaamme sa­noi
ettei sieilä ole suomalaisilla juuri mi­tään
toimintaa. Paikka oli kuitenkin
kaunis, ihanan mänty-ja kuusimetsän
reunustama. Myös rakennukset olivat
hyvät.
Vapaudessa jo kiitin kaikkia, jotka
meitä matkan varrella avustivat ja nyt
vielä toistan tuon kiitoksen. Ensiksi kii­tän
Hauvisia matkan varrella tarjoamis­taan
syömisistä ja juomisista sekä yö­majasta.
Sitten sinulle Lili kiitos kai­kesta
mitä sinulta sain. Rouynissa kii­tos
kaikille joiden luona kävimme. Sit­ten
muulama .sana teille entisen kotipe-rukkani
Vai dVriYi ystävät. Tunsin
siellä kuin olisin ollut kotona. Kaikille
teille yhteinen kiitos, mutta sinulle Mary
erityisesti, kaikesta ystävyydestä. Toi-
CBC:n television *'Play it safe" (varovaisuusohjelnton) esittä­jät.
Tämä ohjelmanumero esHetään kolmasti viikossa ja esiinty­vät
siinä: Russell Buyers (vas.), eniincn Ontarion Sajety Lea-guen
johtaja; Joan Fowler, tunnettu kommentaattori ja Neil Le-
Rcfy, turvallisuusasiantuntija liikennealalla. Mr. Reid on tV'
ohjelmien tuottaja.
Kirje Marjatalle
Parhaat terveiset täältä Majavajär-ven
rantamilta. Oli oikein hauska,
Marjatta, että herätit minut taas pit­käaikaisesti
laiskuuden unesta.
'Kun luin kirjoituksesi ystävien osas­tosta,
niin harmitti niin se vasikanpää-juttu,
että ajattelin lähteä heti teille ja
puristaa korvaasi. Mutisin itsekseni,
että pitäisi Marjatankin minut jo tun­tea.
Katsos, aina kun Idan kanssa ta­paamme
toisemme, haastelenmie leik­kiä,
unohtaaksemme raskaat ja ikiivät
muistot.
Kun havaitsin, että oli useita korvia
kuulemassa, niin muistan sanoneenikin,
^ että ymmärrättehän leikkiä, johon jo­ku
vastasikin.
Tuo pääkeitto on kai jäänyt mieleeni
siitä, kun lapsena ollessani, aina kun
lammas tapettiin ja myytiin, niin äiti
korventi sitä päätä laV,:^n uunissa ja sit­ten
laittoi sen keitoksi. Siitä sain sellai­sen
kauhun, että Suomessa käydessäni
vieläkin pelkäsin sitä saavani, mutta on­neksi
sitä ei ollut.
Ilmoitan nyt kuitenkin Marjatalle,
että se juhlakeitto oli valmistettu Sud-bur\
sta tuodusta naudanlihasta. Paras­ta
laatua se vielä olikin, jonka tietää
jokainen joka sitä keittoa söi. Moni
poika sitä soikin koska kaikki meni,
vaikka kaksi suurta padallista sitä kei­tin.
Tulehan Marjatta ensi kesänä, ellet
jo tänä vuonna syysjuhliin ja sitte lai­tamme
juhlapöydän, jonka ääressä mais­tellaan
ja keskustellaan samoista asiois­ta,
jotka viime kerralla kesken jäivät.
Ymmärräthän sinä, kun se lehmä sinne
metsään poiki ja minulla oli kiire sitä
etsimään.
Parhain syysterveisin. . . pian ta­vataan
:
H E L M I
Latinaa
siini . . . Luulin ensin, e t t ä ne on paik­kakunnan
nimen mukaisia piikkisikoja, von joskus saavani teidät vastavierai­luitta
kun yksi tarttui kiinni sääreeni, lulle.
-—• —-—r-^ : Xyt olemme olleet jo viikkoja Sar-niassa,
mutta ajurien kesken ei ole vie­läkään
tullut selvyyttä siitä, kuka sen
matkan kaikkein nopeammin ajoi. Tus-kimpa
siitä selvää tuleekaan ennenkuin
— Joka haluaa pitää vat.sansa kun­nossa,
ei saa nauttia koskaan liian kuu­mia
eikä liian kylmiä ruokia. Jäätelön
syönti aiheuttaa runsaasti vatsasairauk­sia.
Tervehdin Liekin ystäväjoukkoa taas
pitkästä aikaa ja samaLa annan vähän
tietoa itsestänikin.
Kiitos teille Ida G., kun muistitte mi­nua.
Olen teille kirjevelkaakin, sillä ei
ole tullut »vastatuksi kirjeeseenne, kun
tämä kirjoittaminen on niin vaikeaa
kuin tervan nieleminen. Sormeni ovat
kankeat ja turtuneet, kynä tuppaa kei­kahtamaan
ylösalaisin, niin että kynän
varsi kääntyy paperia kohti. Xäkisit-tepa
tätä käsi työtä ja niitä harakanvar­paita
joita syntyy.
Tämä kirjoitus on latinaa itsellenikin
taitoo sanoa, eUä .saan tä.-lä melkein yh­tä
vähä i selvää kuin latinastakin, jota
ejl ymmärrä — ynmiärtääköhän Liekin
toimituskaan tätä kotitekoisia latinaa.
Sitten toiseen asiaan.
Viime talvena julkaistiin Liekissä
kirjoittamani jatkokertomus '"Siiri ja
Samuli". Sekin oli tällaista latinaa,
mutta lävitse meni. Olen kirjoittanut
siihen jatkoa jonkin verran vaan en l i i -
hcskään kaikketi' minkä olen aikonut,
kun en tiedä josko se pääsisi Liekin
pa'stoi!le.. K\selyyni sen suhteen ei toi­mitus
ole vastannut
Ja nyt muutama rivi nuiiskin omasta
kohtalostani.
Kolmatta vuotta sitten olin niin huo­nossa
kunno.ssa, etten voinut liikkua ol­lenkaan.
Painoni oli silloin 85 paunaa.
En uskonut enää toipuvani, mutta täs­sä
sitä nyt ollaan ja ylöspäin menossa,
sillä painoni on nyt 128 paunaa.
Toipuminen on ollut hidasta. Joka i l ­taiseen
voimistelun ansiosta voin jo liik­kua
joskin kömpelösti. Suoritan talous-tehtävätkin,
vaikka se käykin hitaasti
näin kankeilla käsillä, Aika kuluu hy­vin
työtä tehdessä ja antaa toivoa pa-rtmpaan.
iMonet ystäväni ovat tehneet' tuon
kohteliaan ky.symyksen, että kuinka
vanha olen. . .Kyllin vanha elääkseni,
vastaan.
Olet muuttunut lapseksi, huomauttaa
ystävä jälleen.
Xo, mitäs muuttumista siinä on, kun
java ja samalla kaunis. Olen aina pitä­nyt
syksystä, jos vain ilmat ovat olleet
kauniita — ei liiaksi paljon ikäviä vesi­sateita.
Mikä onkaan kauniinpi kuin
VÄLITÄMME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORI MLAN KURSSIN
syksyinen metsä, jossa on monenlais- ensi kesänä, jolloin voidaan lähteä uu­ta
väriioistoa. iMuistan kuinka ennen
lapsena juoksentelin syksyisessä met­sässä
ja ihailin sen kauneutta. Aivan te­kisi
vielä nytkin mieli mennä kävele-niään
syksyiseen metsään kauniina ja
kuulakkana syyspäivänä. Ei kuitenkaan
tahdo enää iriitsiä -tällä iällä lähteä
hoopoilemaan metsiin ilman asiaa.
Lskon olervan toisiakin, jotka ihaile­vat
syksyistä metsää . . . . Hauskaa syk-
\vä kaikille! LEMPI
delle reisulle . . . Xoustaan sitte^i ennen
puoltayötä ylös.
Iivari kyllä sanoi, ettei hän enää ota
samaa sakkia mukaansa. Sanoi sen ol­leen
liian hiljaisen. En sitä ihmettele-kään
oma'ta osaltani, sillä koskapaa hä­mäläinen
puhelias on.
Hansikasta matkasta ovat nyt vain
muistot jäljellä ja jos tämä pakina päi­vänvalon
näkee, -niin tavataan toisten-
Pienin summa 5,000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
Jokainen seuraava 1.000 markkaa $3.50.
O Rahalähet3rkseime toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän alsällä. Jo­kaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO
km. O L GA
• f ••H
Lauantaina* syyskuun 24 päivänä. 1955 Sivu t